Lukijat

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Voi herran jestas, part II

No, koska tein KAIKKI virheet tuon eilisen deittityypin kanssa niin hyväksyin ennen treffejä sen fb-kaveripyynnön. Eikä se poistanut mua näköjään kavereistaan vaan vuodattaa sinne. Mä vissiin särjin sen sydämen...

 "Once upon a time, not so long ago. Boy met a girl and they started to talk.
Something was missing in her eyes. She did't like him, he realized.
Now girl is gone, boy alone. He picked up a guitar and played this song..." 



Voi herran jestas mitkä treffit!

Olen yrittänyt tapailla uusia ihmisiä, ihan silleen asiallisesti, vakavalla mielellä. Netistä niitä löytyy, kirjoittelen jonkin aikaa ja jos juttu luistaa niin tapaan. No, nyt oli yksi mua vähän vanhempi mies kierroksessa. Ihan kiva kuva treffi-ilmoituksessa, juttukin luisti. Otin jopa fb-kaveriksi kun niin kärtti! No, laittoi sitten päivää ennen treffejä kuvaviestillä naamakuvansa (olihan sillä siellä treffeillä kuva), joka erosi treffien ja fb:n kuvasta niin paljon että piti ihan miettiä että onko sama ihminen kyseessä. Tuli huono fiilis, varsinkin kun se mies oli kysynyt multa, että onko mun kuva ajantasainen. No, mä kun olen yrittänyt ajatella asian niin, että en tuijota ulkonäköä niin paljon (enkä kehdannut todellakaan perua treffejäkään) niin menin sovitusti treffeille hänen luokseen. Mulla oli koko päivän ollut kyllä semmoinen "voi ei, en haluu käyttää iltaani siihen"-fiilis. Mutta kilttinä tyttönä menin.

Mies tuli avaamaan oven virttyneessä t-paidassa ja semmoisissa kulahtaneissa isoissa lepattavissa kangasshortseissa, jotka olisivat voineet olla periaatteessa vaikka kalsarit. Ja ylipainoa siihen treffiien kuvaan oli tullut joku 30 kiloa. "Ei helvetti"-fiilis jatkui, mutta what can you do? Menin olohuoneeseen, istuin kahden hengen sohvalle, ajattelin että se menee istumaan siihen nojatuoliin, mutta ei, änkesi siihen ihan viereen. Yritä siinä nyt sit keskustella. Muutaman kerran hipaisi "ohimennen". Juteltiin niitä näitä, keitti kahvit. Välillä puhui lässyttävällä äänellä, semmoisella millä vaikka vauvoille tai eläimille lässytetään. 45 minuuttia treffien alusta se päräytti kysymyksen "missä me nyt mennään"! Menin ihan hämilleni! Sönkötin jotain että enhän mä nyt osaa tommoseen vielä vastata, että pitää funtsia ihan rauhassa! Oli kauhea tilanne! Tiesinhän mä tasan, missä MÄ ainakin olin menossa! Reilun tunnin treffien jälkeen käytin kissoja tekosyynä ja livistin. Halattiin, sovittiin että kirjoitellaan ja ollaan yhteyksissä  ja katsotaan sitten kun lapsiviikot ovat taas menneet ja toivotin sille hyvää lomaa.

Kun pääsin kotiin, oli siellä sähköpostissa odottamassa miehen laulama ja soittama biisi jonka sanat meni näin:

We both lie silently still
In the dead of the night
Although we both lie close together
We feel miles apart inside

Was it something I said or something I did
Did my words not come out right
Though I tried not to hurt you
Though I tried
But I guess that's why they say

Every rose has it's thorn
Just like every night has it's dawn
Just like every cowboy sings his sad, sad song
Every rose has it's thorn

Yeah it does

I listen to our favorite song
Playing on the radio
Hear the DJ say love's a game of easy come and
Easy go
But I wonder does he know
Has he ever felt like this
And I know that you'd be here right now
If I could have let you know somehow
I guess

Every rose has it's thorn
Just like every night has it's dawn
Just like every cowboy sings his sad, sad song
Every rose has it's thorn

Though it's been a while now
I can still feel so much pain
Like a knife that cuts you the wound heals
But the scar, that scar remains

I know I could have saved a love that night
If I'd known what to say
Instead of makin' love
We both made our separate ways

But now I hear you found somebody new
And that I never meant that much to you
To hear that tears me up inside
And to see you cuts me like a knife
I guess

Every rose has it's thorn
Just like every night has it's dawn
Just like every cowboy sings his sad, sad song
Every rose has it's thorn 


Saatesanoina oli "Soitin tän melko heti, kun lähdit. Aika osuvat sanat"...Eli oletan näistä sanoista, että huomasi kyllä että mulla oli epämukava olo. 

Ai kauhee, oli kyllä todella epämukava ilta, ei voi muuta sanoa! No, kohti uusia pettymyksiä!


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Hahaa, exän mökkeily mun suvun kanssa

Ai että mua naurattaa! Ex soitti eilen  ja tilitti miten hänellä oli mennyt mun mutsiin hermot (aiiii, ylläri!). Niillä oli eka päivä ollut ihan mukavaa siellä kun mutsi oli joutunut jäämään kipeän koiran kanssa kotiin, mutsin mieskin oli ihan rentona. No, mutsi oli sitten päättänyt tulla kipeän koiran kanssa seuraavana päivänä kuitenkin mökille. Mutsin miehen käytös oli kuulemma muuttunut heti. Sisko luovutti parin päivän jälkeen ja lähti kotiin.

No, olivat sitten muutaman päivän ehtineet olemaan kun exälle ja tytöille tuli vatsatauti (veljen perhe toi sen tuliaisina). Kukaan ei tarjoutunut auttamaan mitenkään ja mutsikin vain valitti kun ne vaan makaa, eikä tee mitään. Jep jep, sairaana ei hirveesti tee mieli vaikka kalastaa. Mutta pitäishän sitä kuulemma vaikka ottaa aurinkoa.

Sitten kun mutsi vielä ystävällisesti (tai sit ei) alkoi jakaa lastenhoitovinkkejä niin sitten ex päättikin pakata kamat ja lähteä jatkamaan lomaa kotiin. Anteeks vaan, mutta mua huvittaa :D. Ex sanoikin, että ei tarvii vähään aikaan niitten kans mökkeillä. Edellinen mökkireissu tapahtui 9 vuotta sitten kun kuopus oli puolivuotias. Autossa vauva sitten itkeskeli ja mutsilla alkoi mennä hermot. Se heitti kuningasidean, että eikö sitä nyt vois ottaa siitä turvaistuimesta pois syliin jos se vaikka rauhottuis. No ei todellakaan voinut! Mutsi oli aika kireenä sen matkan, se ei vissiin tajunnut, että vauvat itkee.

Mökillä oli myös veljen 1-v lapsi, joka on niiiin mummin tyttö. Onhan se kiva tietysti, että mutsi on löytänyt sisäisen mumminsa nyt. Harmi vaan kun se ei mun lapsiin oikein ulotu. Katkera? No vähän, myönnän. Omapahan on menetyksensä. Eihän se viitsinyt tulla edes kuopuksen ristiäisiin kun oli lomailemassa sadan kilometrin päässä. Eihän nuo ristiäiset nyt mikään semmoinen lempparihomma varmaan lomalla ole, mutta kyllä se mun mielestä vaan on niin, että tiettyjen henkilöiden olisi roudattava ne perseensä paikalle vaikka kuinka tylsiin tilaisuuksiin.

No, mutta mulle jäi ainakin hyvä mieli tuosta exän ja suvun mökkireissusta  :D

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Älä varasta mun sukulaisia!

Ensiksikin päivitän rekkamieskuvion. Rekkakuskista ei kuulunut eilen mitään, vaikka mun mielestä kohtalaisen selkeästi sovittiin tapaavamme. No, what ever! Koko päivä meni sitten pilalle sen takia. Eli on mussa sitten varmaan kuitenkin vikaa. EI, EN mä saa määrittää viallisuuttani tai arvoani miesten mukaan, eieiei! Haloo! (äkillinen järjen välähdys, hui)

Sitten tuohon otsikon aiheeseen. Ex varastaa mun sukulaiset. Se on mukavampi kuin mä, tulee hyvin toimeen mun sukulaisten kanssa ja ne tulee hyvin toimeen exän kanssa. "Alkuerostahan" yllätin isäni kahvittelemasta exän kanssa, mun veli perheineen on paljon tekemisissä exän kanssa, mutsin mies on melkein bestis exän kanssa. Mua muuten vituttaa suunnattomasti kun ex tykkää joka helvetin päivityksestä, jonka veljen tyttöystävä laittaa facebookiin. Ja se laittaa niitä PALJON ja joka päivä. Tulee semmoinen fiilis, että ex yrittää näyttää, että ne on nyt sen kavereita, ei mun. No, eihän ne ookkaan. Ei ne mun luona käy eikä soitakaan. What ever. Okei, kävi iskä mun luona sunnuntaina, se olikin eka sukulainen joka mun luona kävi.

Pisteenä iin päällä on se, että ex lähtee lasten kanssa viettämään juhannusta MUN sukulaisten kanssa. Sinne tulee mutsi, mutsin mies, veli perheineen, sisko uuden poikaystävän kanssa. Mun mielestä toi ei oo kyllä oikein. Mutta minkäs mä mahdan, pidän nää ajatukset itselläni ja nuolen haavojani.

Ex kysyi viime viikolla, että otanko lapset ensi kesänä kuukaudeksi jos hän lähtee jenkkeihin roadtripille. No, kysyin sitten, että meinaako mennä MUN tädin luo majoittumaan (ollaan oltu siellä muutamaan otteeseen). No, ex siihen, että voisihan tädiltä tosiaan kysyä että kävisikö sille. JUST JOO, vie saatana kaukaisetkin sukulaiset multa!

Noh, ei kai se multa ole pois jos se haluaa mun sukulaisten kanssa kaveerata, mutta saa se silti mua satuttaa.
Mikäpä mua ei nykyään satuttais, oon aika herkkänahkainen...

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Onko mussa jotain vikaa?

Yritin aloittaa "normaalia" deittailua. Netistä löytyi muutama tyyppi, jotka vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta ja tapaamisen arvoisilta. No, tapasin nelikymppisen yrittäjän lounaan merkeissä. Pari tuntia höpistiin ja oli välillä ihan haastavaakin keskustelua, mistä mä ainakin tykkään. No, treffien jälkeen oli semmoinen "no joo"-fiilis, mutta tuntui siltä, että vois vaikka tavata toisenkin kerran kun eihän tuommoisessa parissa tunnissa mitään kuvaa oikein ihmisestä saa, siis silleen oikeasti. Mies ilmeisesti sai tarpeeksi kuvaa musta, kun seuraavana päivänä sain sähköpostia, joka meni about näin:
"No eipä tossa tosiaan minkäänlaista kuvaa saanut. Enemmän olisin halunnu höpötellä, mut näin tällä kertaa. Ehkä Sä pyrit hallitsemaan tilannetta oman mielesi mukaan... Uskon et heikompi mies jää helposti sinne tennarin alle. Mut ei kuule toimi meikäläiseen se. Enkä tiedä siitäkään ootko viel valmis "oikeeseen" suhteeseen..?"

Ihan kuin olis saanut kylmää vettä niskaan. Paha mieli tuli ja itku pääsi. Vaikka ei se mies nyt semmoiselta tuntunut, että olisin ihan fiiliksissä ollut, mutta kyllä tommoinen tylytys pahalta silti tuntui. Kun asian olis voinut muotoilla toisinkin.

No, sitten tapasin yhden rekkakuskin, jonka kanssa olin kirjoitellut jo toukokuusta asti. Olin kyllä jo huomannut, että on vähän haastava tyyppi kyseessä, sähköpostiin vastaaminen saattaa kestää 3 pvää-viikon. Yksi kaunis keskiviikko laittoi viestiä klo 14, että voisi tavata mut paikallisella abc:llä klo 16. No, mä sitten laitoin takaisin, että en kyllä millään ehdi kun työmatka kestää 1,5 tuntia ja työt loppuu klo 15 ja haluan käydä suihkussa ennen treffejä. Että klo 17 just ja just onnistuis. No, rekkakuskille tää ei sitten käynyt, oli kiirus mökille rantasaunaan. Rekkakuskille olis käynyt, että tulen tukka paskaisena treffeille. Mulle ei kyllä semmoinen käynyt. Eli ne treffit sitten kariutui siihen siltä erää. Uusi yritys oli saman viikon sunnuntaina paikallisella huoltsikalla. Tankkasin ja huomasin samalla rekkakuskin tulevan, se moikkasi, mutta sen ensinäkymä oli sitten mun leveä perse, hienoa. Ei mitenkään mun paras puoli. Maksoi mun kahvin (se edellinen treffikumppani ei) ja juttu luisti hyvin. Kahvittelu kesti vain tunnin kun molemmilla oli vähän kiire, mulla lapset kotona ja rekkakuskia kutsui vissiin nukkumatti. Mutta mulla oli ainakin mukavaa ja tuli fiilis, että haluaisin todellakin nähdä uudelleen. Sanoin siinä erotessamme, että laittaa sitten viestiä kun ehtisi tavata uudelleen, heitin sitten vielä huumorilla, että niin, varmaan menee taas viikko ennen kuin viestiä tulee :). Rekkakuski sanoi että joskus hän yllättää (eli että ei menisi niin kauaa). No, noista treffeistä on nyt viikko, eikä mitään ole kuulunut. Tiistaina laitoin itse, että mulla oli mukavaa ja haluaisin mielelläni tutustua paremminkin. Mutta ilmeisesti mussa sitten on jotain semmoista vikaa, mikä ei sähköpostilla välity ja mikä kariuttaa kaikki livejutut, asialliset siis.

On vähän semmoinen fiilis, että kannattaako edes yrittää mitään asiallista. Jos jatkais vaan seksisuhteitten harrastamista...Sekin on helvetin vaikeeta kun edelleenkään ei tule taloon vettä...

Joo, mutta siis miesrintamalla heikkoa. Tosin tulinhan mä tänä aamuna Tyypiltä töihin, mutta sekin on ihan hiipumassa. Pläääääh!

Edit: illalla rekkakuski olikin nyt laittanut viestiä, jee! Nähdään ehkä huomenna :). Ehkä mussa ei sit ollutkaan niin paljon vikaa :) (ou nou, lukeekohan rekkakuski mun blogia!)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Mökki myyty!

Jeee! Mökki ehti olle myynnissä viikon ja eilen soitti välittäjä, että oli käyttänyt siellä katsojan, joka teki tarjouksen! Vähän aikaa palloteltiin tarjouksia ja vastatarjouksia ja nyt olisi tarjous sitten hyväksytty ja odotellaan, että koska päästään kauppojen tekoon! Mahtavaa! Se raha tulee niiiin tarpeeseen, saan tilattua talooni pönttöuunin, maksettua muutaman pikkulainan pois ja rahaa EHKÄ saattaa vähän jäädä remonttiin.

Mä olen niin iloinen!

Edit: tuon riemun jälkeen palauduin tylysti maanpinnalle kun pankkihenkilöni ystävällisesti muistutti, että mun tulee lyhentää mökin myynnin jälkeen talolainaani 32000 euroa koska mökki on siinä lisävakuutena. Jepjep, mökistä saan rahaa n. 25000 euroa, eli juu, ei sitten ihan noi ylläolevat suunnitelmat toteudukaan. Voi paska! Ja niinkuin mä jo riemuitsin. Joo, ei oikein ole muisti ja järki kunnossa... No, tarttis saada se talo myytyä niin sitten olis tuota rempparahaa vähän, mutta kun ei se mene kaupaksi :(

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Yksi nurkka kaunis :)


Sain järkättyä sen verran tavaroita, että olohuone näyttääjo puoliksi ihmismäiseltä. Lapsen tekemä risusydänkin parkkeerasi seinästä löytyneeseen naulaan. Kynttilä sai liekin, kai kesälläkin saa polttaa kynttilää jos siltä tuntuu? Vielä on paaaaljon järkkäiltävää, asiaa ei helpota käynnissä oleva remontti, ulko-ovesta kun astuu niin näkymä on tämmöinen


Crocsit jalassa siis hiihdellään täällä rakennuspölyn keskellä. Tänään näkyi jopa remppamiehiä tunnin ajan, tuli heti toiveikkaampi fiilis rempan valmistumisesta joskus... Huomenna tulee lapset, mitenhän me selvitään kaks viikkoa ilman vettä. No, asenteella,suihkuunhan noita on muutenkin hemmetin vaikee saada, että ehkä me pärjätään :). Ja ei kai noi lapset kuole jos ne saa välillä vähän valmisruokaa, muiden äitien tekemää.

Asenteella vaan eteenpäin :)