Lukijat

lauantai 31. tammikuuta 2015

Lenkille mars!

Kiitos isosti ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Jokusen sai jättää julkaisematta, ihme tyyppejä.

Tänään innostuin taas juoksentelusta! Ostin nastalenkkarit ja ihan kuin olisivat olleet mun jalkoihin valetut! Rahalla näköjään saa mukavuutta. Kyllä ne maksoivatkin! Tulospalkkioita odotellessa vähän tuhlailin, mutta kerrankos sitä. Olen luvannut siskon kanssa lähteä naisten kympille keväällä, eli tarttis todellakin tehdä jotain! Ruokavaliosta en ole oikein saanut kiinni, mutta jospa edes tästä liikunnasta taas.

Käynnistelin kännykästä Sportstrackerin, radion ja Runtastic timerin, ajattelin ajastimellä vetää intervallilenkin, aloittaa silleen kevyesti. No, siinä sitten viiden minuutin lämmittelykävelyä tallasin menemään ja ihmettelin kun käskyä juoksuun ei tullut. No, eihän se toiminut prkl. Ilmeisesti jos puhelin on äänettömällä niin sovelluksen äänetkään ei toimi (hokasin tämän vasta kotona). Alkoi ketuttamaan sen verran paljon, että päätin että nyt juostaan sitten niin pitkään kuin jaksan. Rajoja testailin ja ylitin itseni ja juoksin kuutisen kilometriä (okei, siinä välissä kävelin pari sataa metriä kun meinasi lähteä henki kun juoksin puolisen kilometriä umpihangessa :D). Sisäistä dialogia kävin moneen otteeseen matkan varrella kun se piru mun toisella olkapäällä pyysi mua kävelemään ja se itsepäinen veren maku suussa juokseva (7,5 km/h laahustava) tyyppi pakotti jatkamaan kun Mr Sixpackikin jaksaisi.Kympistä puuttuu siis vielä vähän vajaa puolet :D. Kyllä se siitä.

Aika rankka lenkki oli, mutta kun "mä kuolen just"-fiilis meni ohi niin ai että miten hyvältä tuntui! Paitsi lonkassa, mikä lie lonkkavika iskenyt kun kipuilee aika kovasti nyt. Sama oli viimeksikin lenkin jälkeen. Jospa vain jotain käynnistysvaikeuksia.

Nastalenkkarit toimi loistavasti! Ei tarvinnut missään kohtaa jännittää että jalka lipsahtaisi, hyvä ostos!

Huomenna pääsen taas Mr Sixpackille, alkaa olemaan melkein jo sanaton sopimus että yhdessä vietetään se aika mikä vain pystytään. Tunteista ei olla puhuttu, mutta tekoja jos tulkitsee niin kyllä niitä on :). Enpä ole toista noin huomaavaista miestä tavannut!

SE kadonneen objektin tilanne on vieläkin auki. Mä ajattelin klousata asian päättämällä että maa nieli sen koska sitä ei ole vaan löytynyt. 


tiistai 27. tammikuuta 2015

Ilkeyttä

Tuli taas muistus ihmisten pahansuopuudesta. Varsinkin netissä anonyyminä. Siinä syy tuon yhden postauksen editointiin. Ihan hengissä täällä ollaan ja mietin vähän tämän kirjoittelun ideaa. Onko haitat ja mielipaha suuremmat kuin hyödyt? Sitä mun pitää miettiä tarkkaan, herkkä kun olen. Paksumpaa nahkaa mä en osaa enkä haluakaan kasvattaa.

En avaa tämän taustoja tämän enempää, jotka tietävät mistä puhun niin ymmärtävät. Julkista (toistaiseksi) blogia kirjoitan kyllä, mutta ei se tarkoita sitä että mun naama pitäisi kaivaa esiin, jotta sille voitaisi porukassa naureskella vielä vähän lisää ja pilkata anonyyminä mua ja mun elämää. Kommentteja valvon enkä julkaise muihin foorumeihin liittyviä kommentteja.

Kiitos teille, jotka elätte mukana mun suruissa, iloissa ja oudoissa tilanteissa <3

maanantai 26. tammikuuta 2015

Kiva viikonloppu

Oli mukava viikonloppu! Mr S tuli lauantaina kylään ja nyt ei jännittänyt enää niin kovasti kun en ollut ehtinyt edes sotkea juurikaan kun kotona oli tullut vietettyä niin vähän aikaa. En edes kiillottanut vessapaperitelinettä tällä kertaa. Useampana aamuna viime viikolla suuntasin töihin Mr Sixpackin talosta.

Koitin lähestyä viikonloppua ja tapaamista "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta"-teemalla ja leivoin perjantaina mustikkapiirakan. Lauantaina tein palapaistin uuniin muhimaan ja perunamuusia. Perunamuusia en ollut tehnyt oikeista perunoista kolmeen vuoteen, koska jouduin ostamaan perunanuijankin. Hyvää oli :).

Käytiin keilaamassa ja oli tosi hauskaa! Kummallakaan kun ei ole semmosta kilpailuviettiä että tarvitsisi herneitä nenään vetää mistään niin mikäs siinä keilatessa (mä voitin jeeee :D). Julkisia hellyydenosoituksiakin sain keilahallilla muutaman, aika suloista :).

Edellisen postauksen tilanne on edelleen auki ja mun vainoharhaisuus alkaa hajottamaan päätä sen verran että tänään suuntaan taas lekuriin...

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kuopus täytti 12 vuotta. Sen verran ettei ole enää mikään tyhmä ollut pitkiin aikoihin. Tänään, viisi päivää synttereitten jälkeen tuli puheeksi että mummo, eli mun äiti ei onnitellut lasta. Verenpaineet nousi tappiin. No, kävipä ilmi, että KUKAAN, ei helvetti KUKAAN mun puolelta sukua ollut onnitellut tyttöä. Enpä tajunnut että aikuisia ihmisiä tarvitsee muistuttaa lapsen synttäreistä. Itkuhan siinä multa sitten pääsi, suuttumuksesta,  pettymyksestä ja lapsen puolesta. Lapsi kommentoi jotain että eipä taida paljoo kiinnostaa. Mitäpä tohon helvetti sitten sanomaan lohdutukseksi. En keksinyt muuta kuin "älä välitä". Lapsi kommentoi että "en". Ei varmaan niin. Voi helvetinperkeleenvittu mä sanon. Tiedänpähän jatkossa muistuttaa.

No, äidille laitoin viestiä, että kuopuksella oli synttärit ja esikoisella on kohta ja että kuopus oli kovin pahoillaan kun mun suku ei ollut muistanut. Äitipä vastasi että miksi mä en muistuttanut. Niin, mun vikahan se taas oli. Hänellä on kuulemma dementia (56-v) ja koska kuopus ei ole facebookissa (joka muistuttaa synttereistä) niin ei hän voinut muistaa. Muistutin Facebookin ikärajasta, joka on 13 ja jota me noudatetaan kyllä.

Se on ihan sama jos mun synttärit unohdetaan, mutta koittaisivat nyt perkele laittaa niihin älyvehkeisiinsä muistutukset ettei tarvitsisi lasten mieltään pahoittaa.

Tulipahan mieleen yhdetkin synttärit jostain niiltä vuosilta kun tytöt olivat pieniä, mutta tiesivät kuitenkin mitkä synttärit on. Suvut oli kutsuttu juhliin. Pikkuhiljaa, muistaakseni vielä juhlapäivänä alkoi tipahtelemaan peruutuksia niin, ettei paikalle tainnut tulla ketään. Kiireenvilkkaan sitten naapureista haalimaan vieraita, ettei pettymys olisi ollut niin suuri.

Näin meillä.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Idiootti ja pörinää

Mä hoen täällä "vittu mä oon idiootti". No, sehän mä olen. Eilen tuli oiva mahdollisuus puhua meidän "suhteen" tilasta, mutta jäädyin, enkä saanut sanottua mitään vaikka hyvä paikka olisi ollutkin. Syy tähän on siis eilen ilmi tullut yllättävän nopeasti tuleva "ero". No, mitä tekee Puolis, vuodattaa kirjallisesti ja kysyy kaikki vaikeat asiat näppiksen välityksellä. Ja odottaa että toinen lukee ja vastaa. Pelkään, toivon ja pelkään. Pelkään, että olen kuvitellut omiani ja toivon että en ole.No, vastaus antaa näköjään odottaa itseään.

Uaaaah mikä urpo! Mutta mun kanssa pärjätäkseen pitää sietää vähän urpoilua, en mä tästä mihinkään muutu.

Käytin autoa katsastuksessa (hylkäys) ja korjaamolla iskareiden vaihdossa. 350 euroa kiitos. Mitä tekee auto tänään, päästää pakoputkesta rumaa pörinää. Just niin. Tiistaina viimeksi korjaamolla kävin. Epäreilua. Mä en ala. Eikö enää riitä se, että käyn syytämässä kuukausittain muutaman satasen sinne korjaamolle? Pitääkö se vaihtaa viikottaiseen aikaan? Ei mulla ole varaa ostaa uutta autoa!!!              -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Aloitin tuon tekstin kirjoittamisen torstaina, jatkan sitä nyt lauantaina enkä aio editoida tuota alkua. Sain vastauksen eilen, vuorokausi sen jälkeen kun kirjoitukseni oli luettu. Siinä välissä oli normaalia puhelimessa juttelua ja virtuaalipusuja sun muuta perussettiä. Vastaus oli hieman varovainen ja monella eri tavalla tulkittavissa (ainakin jos nainen sitä tulkitsee). Kertoi että tämä loppuvuosi ei näytä hyvältä  normaalin seurustelun näkökulmasta katsottuna. Tarkottaisi reilun puolen vuoden selibaattia (tässä kohtaa varmistin että tarkoittiko hän selibaattihommalla mua vai itseään ja vastaus oli mua). Mä pyysin miettimään mielummin siltä kantilta, että millainen fiilis on meistä ja mitä jos työkomennusta ei olisi. En ehkä saanut niin tyhjentäviä vastauksia kuin olisin toivonut, mutta ehkäpä tästä puhutaan vielä livenä. Ihan hyvä fiilis silti jäi, eikä viestintä sen jälkeen ole ollut ahdistunutta vaan samanlaista kuin ennenkin. 

Mä tulkitsin vastausta niin, että ei ole reilua pyytää mua olemaan näin lyhyen tuntemisen jälkeen selibaatissa. Ei tietenkään ole. Mutta jospa mä vaikka itse haluan niin? Tästä pitää oikeesti puhua face to face... Toivottavasti jo huomenna.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Mr Sixpack-siivous

Joo, tuli tehtyä pikkuisen parempi siivous. Mr S päätti tulla tutustumaan mun tiluksiin. Onneksi aikaa oli muutama päivä, tarvitsin joka hetken! Mr Sixpack-siivous on siis astetta syvällisempi jopa kuin joulusiivous. Sisälsi mm. uunipeltien hinkkaamisen teräsvillalla (mulla oli fiilis että haluaa kuitenkin laittaa jotain uunipeltiruokaa ja varauduin siihen). Tuli järjestettyä keittiön kaapit, pestyä roskiskaappi ja jääkaappi, pestyä kylppäri syvällisesti, kiillotettua vessapaperiteline jne. Joo, moni tekee nuo varmaan viikottain, mä en kun olen laiska ja inspiraatiovetoinen :D. Helmi piti mua pimeenä ja pakotti mut postaamaan aiheesta :D. Jouduin lämmittämäänkin ihan hulluna ettei vieras palellu :D

No, Mr S sitten tuli ja kyllä mua jännitti kun olen vähän epävarma näistä tiluksistani kun hänellä on niin paljon hienommat mestat. Alkajaiseksi hakkasi jäävallin mun rappusilta pois (ajattelin odotella kevättä). Lähdettiin kauppaan yhdessä ja mietittiin illan menu. Itsetehdyistä sämpylöistä kanahamppareita. Ool rait, millonkohan olin viimeksi leiponut sämpylöitä! Vuosia sitten... No, kauppaan siis... Olin tietysti valmistautunut maksamaan, koska oli mun emännöintivuoro, no, eihän se antanut! Herran jestas! Sämpylätaikina kohoamaan ja lenkille. Reipas lenkki otsalamppujen kera metsässä, ei pelottanut tällä kertaa :). Sämpylöistä tuli yllättävän hyviä, huh! Ja LUOJAN KIITOS olin hinkannut sen pellin!!! Mielessäni taputtelin itseäni selkään tyytyväisenä, kerrankin onnistuin ennakoimaan oikein! Olisin niiiiiiin hävennyt sitä teoriassa valkoista peltiä, joka käytännössä oli ihan musta. Leivinpaperiahan siinä päällä käytetään!

Saunomista, lumienkeleitä, hassuttelua, youtubea, noista aineksista koostui täydellinen ilta :). Youtubesta tuli Johanna Kurkelan Rakkauslaulu. Katsoi hellästi, hymyili ja veti tiukasti lähelle :).

Tänään toinen kävelylenkki hyytävässä viimassa, kotiin tultua teki lumityöt ihan oma-aloitteisesti, ihana mies :). Kiva päivä vietettiin yhdessä höpötellen kuin 12-vuotiaat :D. Juttujen taso, voi luoja miten huono, lapset häpeäis jos tietäis :D. Mutta meillä oli hauskaa ja se on pääasia!

Kotimatkalle lähdettyään sain n. 5 minuutin päästä jo viestiä, kaksi pusua <3. Ällöä, eikun ihanaa :D

torstai 8. tammikuuta 2015

Sä saat mut hassuksi

Otsikon vastaus oli kommentti mun "hassu mies"-kommenttiin kun oli taas jotain hassutellut. Saa minut kikattamaan ihan hulluna joka kerta kun tavataan :). Ja minäkö sen hänessä saan aikaan? Aika hienoa :). Sä saat mut hassuksi, enpä ole kuullut ennen  :).

Mä en ole vissiin koskaan törmännyt herrasmiehiin, koska Mr Sixpackin huomaavaisuus lyö mut ällikällä todella usein! "Nainen ensin" toteutuu koko ajan. Enhän mä sitä vaatisi, mutta kivaltahan se tuntuu kun pidetään kuin kukkaa kämmenellä :).  Eilen saunan jälkeen harjasin vessassa hiuksiani, kysyi että mitä mä siellä yksin teen ja tuli harjaamaan mun hiuksia! Kuulostaa kirjoitettuna vähintäänkin oudolta, mutta tuntui ihanalta ja sopi oikein hyvin illan hellään atmösfääriin :D. Ei kukaan mies ole koskaan mun hiuksia harjannut! No, tuo on tehnyt paljon asioita, joita kukaan muu ei ole koskaan. Eilen mua odotti salaattipöytä, oli sen seitsemää sorttia tarjolla, ihan liikaa :). Tänään jämistä sitten kuulemma tortilloja ja kutsui minut niitä syömään. Pikavisiitti siis kotona ja takaisin kuhertelemaan :)

Käytiin "koetko olevasi vielä sinkku"-keskustelu ja molemmat kokivat olevansa epäsinkkuja. Eli tavallaan kai sitten seurustellaan :). Jännä juttu kun parin päivän sisällä on useampikin mies menneisyydestä ottanut yhteyttä. Menneisyydessä saavat pysyäkin.

Edelleen mietin että mitä vikaa tässä on... Pitäis ehkä lopettaa sen miettiminen ja uskoa ettei tässä mitään vikaa ole ja että nyt sattui vaan lottovoitto kohdalle :)


maanantai 5. tammikuuta 2015

Pohdintaa

Tänään olen miettinyt suhdettani Kelailijaan. Törmäsin häneen autoonsa tänään omalla kylälläni. Liekö hänellä täältä siis joku nainen kun olen jo kaksi kertaa täällä nähnyt. Pysyisi omalla kylällään prkl, mä olin täällä ensin.  Niin, takaisin asiaan. Känniproosaa parhaimmillaan. Olikohan K joku mun pelastusprojekti gone bad? Ei mulla ole tapana yrittää ketään pelastaa, miksi siis Kelailija? En minä tiedä. Olen miettinyt että kuvittelinko mä ne tunteet päässäni? En tiedä sitäkään. Pelkään että teen saman virheen toistamiseen kun en osaa tulkita itseäni. Tai muitakaan. En mä varmaan näihin kysymyksiin koskaan tule vastausta saamaan, eli ihan turhaahan näitä on pohtia. Mä vaan jotenkin ajauduin niin kovin syvälle K:n verkkoon, tai itsehän mä sinne itseni sotkin, ihan väkisin. Loppuaikoina suorastaan itseäni nöyryytin. Huh. Onhan se haava vielä pikkaisen ruvella, myönnän. Varsinkin näin pienesti kuohareissa. Jotainhan mä siinä näin. En halua vielä lukea taaksepäin että mitä. Opettavainen tarina ainakin jos ei muuta.

Mikä tekee mr sixpackistä erilaisen? No, seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse pelastusta siis. Ei ole heikkoitsetuntoinen peliaddikti, joka ajattelee ensiksi itseään ja pelaa rundin nettipeliä aamuisin ennen kuin huomaa minut. On siis edelleenkin täydellinen. Tänään olen miettinyt pienessä päässäni myös sitä, miten Mr voisi haluta MINUT, MINUT kaikista maailman naisista. Olenhan mä nyt toki aivan loistava pakkaus, hik, mutta että näkisi sen mun kuoren läpi? Onhan se varmaan mahdollista. Olen pystynyt olemaan ihan täysin oma höpsö itseni hänen seurassaan ja se on I H A N A A!

Aikahan tämän näyttää, en vain jaksaisi odottaa ajan kulumista :). Yritän ottaa iisisti ja olla ahdistelematta toista. Olen tukevasti ihastunut :)

perjantai 2. tammikuuta 2015

Uutta vuotta!

Keskiviikkona anoin töistä aikaisen poistumisen, jotta päästiin Mr Sixpackin kanssa aloittelemaan uudenvuodenjuhlintaa. Korkattiin kuohuvat ja nautittiin siitä ja toisistamme. Mulle tuotiin kuohuviiniä sänkyyn, oltiin niin huomaavaisia, tehtiin ruokaa yms yms.

Muutamaa päivää ennen uutta vuotta käytiin seuraavanlainen rahkaepisodi (pohjustuksena ollaan molemmat henkisesti  melko ruokavammaisia). Yks mun ruokavalion kulmakivistä on vaniljan makuinen Skyr-rahka, jossain vaiheessa rahkoista oli tullutkin puhetta ja olin tämän kertonut. No, herra kertoi ostaneensa kuningatar-Skyriä (mä totta kai ajattelin että itselleen). Kommentoin siihen jotain että enpä muista maistaneeni, mutta jotain vikaa siinä varmaan on kun ei ole mun ostoslistalle päätynyt. Mr sanoi keittävänsä mulle sitten riisipuuroa aamulla. Siinä kohtaa tajusin että rahka ei ollutkaan hänelle vaan mulle! Tuli semmoinen "voi vittu sentään, hyvä Puolis, hyvä, just noin kannattaa mokata!"-fiilis. No, loppupeleissä mies keitti mulle riisipuuroa JA oli ostanut sitä vanilja-skyriä. Voi että sen kanssa! Ihan ihmeellinen mies :)

Oli kyllä kaikessa ihanuudessaan niin kornia, että välillä ihan nauratti, molempia :D. Viinirypäleiden syöttämistä, kitaran soittamista alasti, hitaiden tanssimista jne jne... Jossain vaiheessa eilistä päivää kysyi että monelta mun täytyy mennä aamulla töihin. Eli siis otin tuon kutsuna jäädä toiseksikin yöksi. Sanoin että olin kyllä ajatellut mennä kotiin kun pitää kissatkin ruokkia, mutta sitten tulin kyllä siihen tulokseen että se on ihan sama menenkö tosi tosi myöhään vai tosi tosi aikaisin. Kissoilla kuitenkin kuivaruokaa aina ja kaikki oli siis ihan kunnossa. Omatunto kyllä kieltämättä soimasi. Aamulla heräsi kuudelta saattelemaan ja pussailemaan mut kotimatkalle, itsellään vapaapäivä ja käskin kyllä olemaan heräämättä. Eihän se totellut :)

Voiko tuollaista edelleenkään olla olemassa? En tiedä, toivottavasti! Edelleenkin varjostaa kyllä tuleva reilun puolen vuoden työkeikka, mutta katsotaan nyt miten tämä jatkuu. Uusi vuosi oli ainakin ihan loistava! Toivottavasti teilläkin! <3