Lukijat

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantai-iltaa

Fiksua ei ole kirjoittaa kuohariMUKILLISEN jälkeen. Mutta kirjoitan silti. Silläkin uhalla, että jokunen ilkeä anonyymi kommentti tulee. Se ken on virheetön, heittäköön sen ensimmäisen kiven. Puen kypäräni ja teflonpuvun, joten antaa palaa.

Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.

No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.

Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.

Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.

Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa. 



Vaihdankin illan biisiksi tämän


Lauantaita

Eilen kävin taas treffeillä. En mä jaksa enää. En kertakaikkiaan. Käyn talviunille enkä tiedä viitsinkö herätä edes keväällä.

Pari viime yötä mennyt aika vähillä unilla. Eilen ajattelin nukkua pitkään. Kävin treffien jälkeen vittuuntuneena nukkumaan. Mä oon tosi huono yöheräilijä. No, koitin nukkua. Sijoituskodista tuli tiine kissa viikko sitten mun luo odottelemaan pentuja. No, tämä kissa sitten päätti istuskella mun rinnan päällä ja tökkiä mua tassulla poskeen. En osaa semmosta öiseen aikaan arvostaa vaan mielenosoituksellisesti kääntelin vauhdilla kylkeä ja toivoin että kissa keksisi jotain muuta tekemistä kuin mun kiusaamisen. Ja keksihän se. Kolmen aikaan kuulin piipitystä, pomppasin ylös kun tiedän kyllä miltä vastasyntynyt kuulostaa. Kipitin naapurihuoneeseen ja koitin paikallistaa piipitystä. Löytyihän se piipityksen lähde. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Koitin heräillä ja olla henkisenä tukena ja katsoa että kaikki menee hyvin. Menihän se hyvin. 4 pentua syntyi, katselin Vain elämää läppäriltä kun kissa hoiteli hommat ihan itsenäisesti. Toistaiseksi kaikki on hyvin siis :)

Torstaina tuli hyviä uutisia myös tuontikissojen labroista. Negaa näyttää. 2 viikon päästä uudet testit ja jos vieläkin negaa niin painajainen on siltä osin ohi.

On jotenkin taas niin takki tyhjänä ja paska fiilis että pitäis jotain keksiä ja tästä nousta.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Yleisön pyynnöstä

Pitää päivittää blogia kun sitä niin vaativasti ja runsaslukuisesti on toivottu (kaksi lukijaa).

Mulle ei ole tapahtunut paljoakaan, tai no teoriassa on, mutta käytännössä ei. Olen käynyt muutamilla treffeillä.

Treffit punkrokkarin kanssa: Joo, en tiennyt että on joku punkrokkari. No ei siinä mitään. Ujo mies, ei uskaltanut katsoa juurikaan edes silmiin. Katsoi oikealta ohi, katsoi vasemmalta ohi, rummutti sormillaan pöytää, kiemurteli. Voi ristus... No, saatiin me muutaman tunnin treffit aikaiseksi, uskalsi halata lähtiäisiksi. Olisi halunnut ryypäten tutustua. Se siitä.

Treffit kivan, samalla aaltopituudella olevan miehen kanssa: Jess, kiva mies, yhtä huono huumori kuin mulla. Toiveet ja jutut kävi kauhean hyvin yksiin. Jopa päätin missata tanssitunnin sen takia ja treffata. Tavattiin abc:lla (mä olen vihdoin oppinut julkiset paikat). Vähän ujo, mutta kiva. Kolmisen tuntia meni kahvitellessa. Jossain vaiheessa pyyhki silmiään kun ne vuoti. En kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Pussailtiin, lopetettiin treffit ja mentiin kotiin. Aamulla sitten tekstailtiin. Kertoi olevansa allerginen kissoille. Voi vittu sentään. Ja niinkuin mä olin kissoista puhunut, moneen otteeseen. Mutta ei vissiin sitten tullut mieleen mainita allergiasta. Ei kuulemma mitkään lääkkeet auta. No niin, end of story.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Eteisen remppa jumittaa, ei saa aikaiseksi. Kylmäkin on tullut sisään, makkarissa oli 11 astetta. Hrr... uuni lämmityksessä jos vaikka pääsis johonkin 15:een asteeseen niin pärjäis vain kahdella peitolla. 

Viikonloppuna käytiin Ystävän kanssa risteilyllä. Lähdettiin Turusta. Olin Fanille puhunut että voitais nähdä samalla jos haluaa. Kuulemma halusi. Perjantaina vielä laitoin muutaman tekstarin ja sovittiin että laitan viestiä sitten kun ollaan tulossa. No niin, lauantaina matkaan ajoissa siis että ehditään muutamat ottaa siinä satamassa Fanin kanssa. Matkalta laitoin siis viestiä ja kas, hän olikin kännissä mökillään. Että silleen. Voi perkele että osas ottaa päähän! Oliko se mulle joku kosto, mistäpä sitä voi tietää. Voihan se olla että oli. No, perille meni anyway. Tulipa haukuttua taas matkan aikana muutamaan otteeseen useampikin mies.

Laivalla olikin sitten perhemeininki kun oli syyslomaviikko. Oli vähän pläääh... JVG esiintyi, tanssittiin varmaan ainoina kun teinit ja lapset pönötti lavan edessä ja tillitti niitä poikia. Otin muutaman kuvan esikoiselle joka fanittaa niitä. No, jossain vaiheessa sitten lähdettiin käväisemään hytissä ja JVG:n nimmarijono olikin siinä matkan varrella. Tai siis tyhjä jono jo. No, mä sitten ajattelin että vähänkö esikoinen on fiiliksissä jos vien sille nimmarin. Lähestyin pöytää ja kysyin että vieläkö nimmareita on jaossa. Onkohan se nyt sitten se Jare, semmoinen hymykuoppapoju, no, se nojasi sitten pöytää vasten käsillään ja lähestyi mua. Naama pysähtyi n. 20 sentin päähän mun naamasta ja se otti syyyyyyvän katsekontaktin. Mä tillitin takasin :D. Sanoi että ei valitettavasti ole enää fanikortteja. Mä siihen että tavallisellekin paperille kelpaa oikein hyvin. Pokka ja katsekontakti piti, mutta tilanne  tuli niin yllättäen, että mitään pilkettä ja flirttiä en siihen tilanteeseen saanut väännettyä. Hitto! Siinä meni sekin seiskan lööppi!. Kyllä Ystäväkin ihmetteli että miten mä tolleen missasin hyvän tilaisuuden! Mä vaan olin se äiti joka haki tyttärelleen nimmaria. Ja se poitsu varmaan kyllä näki mut mummelina, jota piti katsoa kauniisti silmiin että se voi mehustella sillä viikkokaupalla :D

Esikoinen oli paaaaljon enemmän fiiliksissä nimmarista kuin mitä oisin voinut koskaan tajutakaan! Ihanaa :)

No niin, siinäpä mun elämän highlightsit parin viimeviikon ajalta. Eipä paljoo tapahtumia...


perjantai 11. lokakuuta 2013

Haaste Pepposelta

Ihana Peppone haastoi jostain ihmeellisestä syystä mut blogissaan

Tehtävänanto oli seuraava

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 
Ei takaisin haastamista.
Mä en taida ketään piinata haasteella, mutta vastaanpa kuitenkin itse. 

11 asiaa minusta

1. Saatan käyttää eriparisukkia kunhan ovat about samaa väriä. 

2. En jaksa aina pukeutua kaikkiin vaatteisiin kun lähden lähikauppaan. Varsinkin alusvaatteet saattavat jäädä kotiin jos niitä ei päällä sillä hetkellä ole kun kauppareissu iskee. 

3. Mulla on liikaa kissoja. 

4. En ole ollenkaan hyvä kokki

5. Olen melkoisen laiska

6. Mussa on sisua tarvittaessa enemmän kuin pienessä kylässä. Inspiraation iskiessä mikään ei ole este (paitsi kulmahiomakoneen käyttöä en ole vieläKÄÄN ratkaissut)

7. Olen liian herkkä ja tunteellinen. Ärsyttävä piirre. 

8. Olen todella hyvä vittuilemaan asiallisen viileästi, mutta vain kirjallisesti. Tätä harrastin yhden entisen esimieheni kanssa ja sain sitten potkut :D. Kyllä, meillä oli haastava suhde. 

9. Olen näin vanhoilla päivilläni alkanut tykkäämään iskelmästä! Huhhuh! Eilen tanssitreeneissä ihastuin tähän kappaleeseen, uuuuh! 


10. Pinnistää pinnistää, vielä kaksi pitää keksiä... Pelkään että mä muutun vanhetessani enemmän ja enemmän äitini kaltaiseksi. Ristus mikä kohtalo! 

11. Uskon horoskooppeihin
No niin, nyt näihin Pepposen kyssäreihin.
1.Ne neljä piirrettä vastakkaisessa sukupuolessa jotka herättävät mielenkiintosi?
Pilke silmäkulmassa, hyvä huumorintaju, puhetaito, heittäytymiskyky
2.Entäpä ne neljä jotka saavat sinut kaihtamaan?
Itsekkyys, pelaaminen (naisilla), suunnitelmattomuus, mielipiteettömyys
3.Tumma ja tulinen vai vaalea ja rauhallinen?
Sopivasti tulinen kiitos, länsimaisilla väreillä kiitos :)
4.Tunnusta tällä viikolla tekemäsi juttu mitä et paljastanut kenellekään? (oikeesti: se helpottaa ja minä haluan tietää).
En ole paljastanut kenellekään, että lähden kohta treffeille, enkä paljasta, koska ne tulee menemään niin huonosti ja mulla on jo nyt semmonen fiilis että pitäis perua koko homma.
5.Paljonko haluaisit rahaa siitä, että adoptoisit minut loppuiäksesi?
Oh dear god, mikä kysymys! Mä olen päättänyt, että en tee enää lapsia, enkä adoption kauttakaan ota :D
6.Todella salainen paheesi (eikä mitään diipadaapa-juttuja sitten,vaan oikea addiktio)
Vaikea! Salainen pahe.. Eihän mulla ole paheita! En mä keksi! Mä olen kaikki mun paheet tänne jo tunnustanut! Miehet, kissat yms... Eiku nyt mä keksin! Kesällä hameessa ilman alushousuja kaupassa käynti, hihhiii :D.
7.Kerro kolme asiaa jotka saa sinulla sukat pyörimään jaloissa?
No liian isot sukat väärissä kengissä niin rullautuu ikävästi. Kunnon suudelma, uuuuh, kunnon suuuudelma, siinä pyörii sit jo muutkin vaatekappaleet...
8.Olet kahvilassa ja täysi kuppi kahvia kaatuu syliisi hetkellä jolloin olkapäähäsi koputetaan ja vastakkaista sukupuolta oleva unelmiesi täyttymys pyytää lupaa istua samaan pöytään. Mitä teet?
Kikatan ja pyydän jannua kuivaamaan mun haarovälin :)
9.Pahin jäynä mitä olet tehnyt elämäsi aikana?
En mä oo jekuttaja!  

10.Kerro heti mitä sinulla on yöpöydän laatikossa/tms.?
Ohhoh, tää on paha. No niin, tässä tulee...
aikuisten leluja (+käytettyjä pattereita), kondomeja, korvatulppia, laventelisaippua, hehkulamppuja, vesimittarilukema, nuohoojan kuitti viime vuodelta, kiinteistöverolippu (hyvä kun löytyi!), kissan silmätippalaatikko, hyttysmyrkkyspray, koristehiekkaa, kirjanen "Avioliitto, se tekee hulluksi". exältä saatu (mitä helvettiä semmoinen tekee mun yöpöydän laatikossa), kissanäyttelyn leimakortti, sykemittarin vyö, kyniä, kultainen sydänkaulakoru rasioineen, pyykkipoika, kuusiokoloavain, virkkuukoukku kokoa 10, kantapäärasva, ostoskärrykolikko. 

Jopas oli repertuaari :D. 

11.Kuinka usein manipuloit ihmisiä?
 Viimeksi varmaan sain exän vakuutettua siitä että olisi hyvä idea hänen ja Vosun muuttaa saman katon alle ja ostaa omakotitalonpuolikas multa. Näin jälkikäteen luulisin että mullakin oli siihen vaikutusta kun ei exä sitä ilman mun ehdotusta olis varmaan tajunnut ajatella. En siis kovinkaan usein :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Jepjep.

Vituikshan sekin meni sitten. Mä tarviin kuulemma jonkun jota hän ei ole. Aha. Mistäs se tietää millaisen miehen mä tarvitsen kun ei siitä juurikaan puhuttu. Mä ainakin koin että mä en tuntenut sitä vielä tippaakaan eikä se mua. Mutta fine. Olkoon niin sitten. Miks hitossa se halusi ne kakkostreffit sitten? No, ihan sama. Tai no ei oo.

Mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan ei ollut. Tosin ei me kyllä puhuttu mielenkiinnonkohteista vielä ollenkaan.

Mutta ei sit. Ei sit ei.

Ehkä se oli sitten se mun epätoivo mikä huokui musta niin selkeästi ja kauas. (anonyymin kommentoijan sanoin)

EI! Mä olen ihana ja jos se ei sitä osannut nähdä niin se oli sen häviö. Puusilmä. Näin se vaan on. Mä olen hyvä, riittävä, rakastettava ja täydellinen sille oikeelle ihmiselle. Tälläkin kertaa tuli vedettyä tyhjä arpa.

Aikaansaava lauantai

Kaappiprojekti jatkui eilen. Pyysin isin avuksi. Niin, isi on mulle isi, eikä mikään isä tai faija tai Kari. Se on mun isi.

Isi pakkasi kontin täyteen vermeitä (kuulemma varmuuden vuoksi) ja hurautti 1,5 tuntia mun luokse.

Antoi mulle tulevia projekteja varten tämmösen, jolla tykitettiin mun puoleen väliin jääneet reiät loppuun. Puuma :).



Homma eteni ja kaappi saatiin seinään. Ouuuuu jeeeeee!!! Tää on niiiiiin nätti <3


Pyysin isiä laittamaan myös vessaan peilin. Mulla ei ole ollut vessassa peiliä koko aikana, heh :). Mutta nyt on, ihanaa! Valotkin on ja kaikkea! Mitä nainen voi enemmän vessalta toivoa? Seuraava projekti on tykittää Puumalla tuohon viereen  koukku föönille. Ja jotain pyyhekoukkujakin voisi olla ihan hyvä saada. Pitäisi siis lähteä Ikeaan, taas :).(Ei, ei niitä saa muualta!)


Iltapäivällä jatkettiin kuopuksen kanssa sytykeruusuprojektia. Sytykeruusuja syntyi kovaa tahtia. Kuopus teki ja mä dippailin kunnes jämät loppui. Pari viikkoa sitten ostettiin kimalteitakin, mutta niitä ei enää löytynyt :(. Harmitti vähän. Mutta hienoja tuli!



Eilen oli kovin aikaansaava päivä! Sain desinfioitua klamydiakissojen huoneenkin. Lääkekuuri on taas loppu. 2 viikkoa odottelua ja sitten testausta taas. Mä en tiedä miten mä kestän jos ovat edelleen positiiviset. No, kyllähän mä kestän jotenkin.

Tänään olisi maakuntamatkailua mummolle (mun äidille, huoh, mitähän siitä tulee) katsomaan uutta veljenpoikaa. Sitten vähän kokoustamista ja samalla reissulla tapaan yhden entisen työkaverin :).

Olo on välillä vähän vaaleanpunainen, mutta samalla niin tuskaisen epävarma että ärsyttää. Argh. Mutta rauhallisesti ja iisisti pitää ottaa, ei saa hätäillä, ei saa kiirehtiä.

Hyvää sunnuntaita rakkaat lukijat :)