Lukijat

maanantai 29. elokuuta 2016

Minuuttimunalure

Pistin minuuttimunaluren (lure on pokemontermi) päälle ja se on toiminut. Tapasin 15 sekunnin miehen. Kaikki kävi niin kovin äkkiä. En ehtinyt edes tajuamaan mitä tapahtui kun 15 sekunnin mies oli jo nolona kadonnut. Ilmoitukseni tuotti noin sata vastausta. Siitä sitten vaan minuuttimunia seulomaan. Alku ei ollut mitenkään lupaava. Yksi nainenkin vastasi. Haluaisi kokeilla naista. Alkaa kuulostamaan päivä päivältä paremmalta vaihtoehdolta. Mun tämä vuosi on täynnä huonoa tai keskivertoa huonompaa läheisyyttä.

Hienoa. Niin hienoa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Loma loppuu, onneksi



Loma meni hyvin pitkälti niin kuin ajattelinkin. Onneksi se on nyt ohi.  




torstai 25. elokuuta 2016

Pohjakosketus

Se tunne kun tajuat koskettaneesi pohjaa. Mietit vanhoista kontakteistasi "varmoja" ja tulet tulokseen että ei helvetti. Ei pysty. Ei vaan pysty. Varmoja löytyy laskennassa kolme. "Isopää-stalkkeri", "yhdistyksen vanha pervo" ja saunamies. Laadit tuoreen ilmoituksen ja laitat sen jakoon ja petyt kun se joutuu "tarkistettavana"-osastolle, etkä saakaan tänään seuraa. Tätä on edeltänyt yritys nähdä Tyyppiäkin. Tyyppi ei ehtinyt, koska rouvan kanssa Ikea, joten Puolis suuntasi Suomenlinnaan narraamaan Pokemoneja muiden teinien kanssa. Hyvä reissu, ei siinä mitään.

Pääset kotiin  ja otat vähän viiniä ja mietit kaikkia eksiä ja itket vähän. Häpeät vilpittömästi ja todella syvästi kateuttasi pariutunutta kaveriasi kohtaan. Tajuat että eniten harmittaa se, että itse annat elämäsi ja kaveri ei mitään. Mietit huomiseksi sovittuja treffejä, jotka peruuntuivat siihen kun mies lopetti vastaamasta. Laitat miehelle viestin ja estät sen. Itket vähän lisää. Menet treffipalstalle ja aktivoit jälleen sadannen kerran profiilisi. Kirjoittelet ihan kivan miehen kanssa, mutta et kutsu kylään, koska et ole selvinpäin (ohhoh, joku järjenhiven vielä toistaiseksi tallella, ei huono). Pohdit paikallisen sillan ja vedenpinnan korkeuseroa ja toteat idean hölmöksi. Mietit että pitäisi lopettaa viininjuonti, koska se ei oikeastaan tee mulle hyvää. Samaistut noin neljän vuoden takaisiin tunnelmiin kun koit tarpeelliseksi kokeilla hedelmäveitsellä ranteen ihoa. Et toteuta, koska viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä (ja se on sitäpaitsi vähän ruosteessa, joten saisin siitä kuitenkin jäykkäkouristuksen).

Mietit bloggauksen lopettamista, koska ei kukaan normijärjellä varustettu ihminen jatka tämmöistä vuodesta toiseen.

Käyt nukkumaan ja teet saman todennäköisesti huomenna uudelleen.

tiistai 23. elokuuta 2016

Syksy ja auringonlaskut

Voi haikeus. Tää viimeinen lomaviikko on just semmoinen kuin ajattelinkin. Vähän ankea ja surumielinen. Syksy on tullut ja odottamani kiva kesä ei koskaan tullutkaan. Alkupuoliskon makasin aneemisena ja loppupuoliskon jahtasin pokemoneja. Mitä olisin voinut tehdä toisin että olisi ollut kivempi kesä? En tiedä. Huolehtia rautavarastoistani kai aiemmin.

Kaipaisin ihmistä jonka kanssa voisin jakaa asioita, esimerkiksi tämän iltaisen  auringonlaskun. Siinä mä seisoin yksin keskellä siltaa ja vuodatin muutaman kyyneleen asialle. Ehkä joku kaunis syksy mä saan seistä siinä jonkun tärkeän kanssa. Tai sitten opin nauttimaan enemmän siitä yksin seisoskelusta.




Päätin syödä tänään ulkona, joten sopivat luret löydettyäni aloitin päivälliseni.



Tampereella viime viikolla kuulin kahden nuoren aikuisen keskustelun: "sit kun mä olen level 23:lla niin lopetan ja hankin elämän". Mua vähän huvitti. Pääsin tänään levelille 23.

Tarttis jotain muutakin, esim. vähän jonkun kyljessä nyhjäämistä ja pään silitystä. Ihmisen lämpöä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Ihana olla kotona

Kotiin oli kiva tulla viikon reissun jälkeen. Yksi tamperelainen blogin lukija tutustutti mut tiistaiseen Tampereen yöelämään, kiitos siitä, kiva oli tavata!

Sain myös Helmen vieraaksi viimeiseksi päiväksi ja pidettiin kivaa :). Totta kai Pokemoneiltiinkin, tai siis tutustuttiin Hatanpään arboretumiin ja toki myös suureen tamperelaiseen nähtävyyteen Pikkukakkosen puistoon!  Lisää oppia äitiyteen haettiin elokuvista Bad Momsien seurasta.

Nähtiin varkaus (ja todettiin että Tampere onkin pelottava paikka), paljas miehen takapuoli ja  runsaasti kovia miesten etumuksia. Tehtiin käsitöitä yhdessä, muisteltiin menneitä vuosia ja menneitä miehiä ja kikatettiin hulluna. Oli oikein mainio ilta! Seuraavaksi päiväksi Helmelle olikin järjestetty japanilainen sormikidutussessio, jota myös shiatsuksi kutsutaan. Itse kävin koeajamassa sen aiemmin viikolla ja huhhuhhuijjaa, jopas oli sessio! Koskaan ennen mun häntäluun alta ei oltukaan hierottu :D. Tosi mielenkiintoinen kokemus oli!

Kiva loma, omaa aikaa, sosiaalista aikaa, pokemoniaikaa. Vielä yksi lomaviikko jäljellä.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Gyarados

Mä kirjoitan aina siitä mikä mun elämässä on pinnalla. Nythän pinnalla on loman lisäksi Pokemonit. Asiahan ei kovinkaan montaa aikuista varmaan kosketa, mutta mun lomassa ne on suuressa osassa :). Ilman pokemoneja en olisi tutustunut täällä Tampereella muunmuassa Hatanpään Arboretumiin. Niin kaunis ja iso puisto järven rannalla. Täynnä pelaajia ja pokestoppeja. Tänään auringon paistaessa otin autosta piknikhuovan ja leväytin sen kolmen pokestopin keskelle nurmialueelle ja nautin syksystä ja auringon lämmöstä. Paikalla oli myös varmaan parikymmentä muutakin pelaajaa vilteillään, seisoskellen ja puunrunkoihin nojaillen. Aikuisia suuri osa. Samaisessa arboretumissa vaeltelin eräskin ilta yhdentoista aikaan ja vastaan tuli paljonkin jengiä kännykän näytöt hehkuen.

Tänään saavutin Pokemon-urani huippuhetken kun sain evolvattua Magikarppini Gyaradokseksi. Tähän suoritukseen tarvittiin 100 Magikarppia. Vesistökaupungissa niin kuin Tampere on, niiden kerääminen onnistui, ai että kun tuntuu hienolta! Jos antaisin sijaa ajatukselle "voi vee, hanki elämä" niin ei tuntuisi niin kovin hienolta, mutta koska en anna niin OUUUU JEAH!

Tänään minä ja mun mielikuvitusystävät pulahdamme kylpyyn "Granny takes a dip"- nimisen kylpyhässäkän kanssa.



 Huomenna Helmi tulee pelastamaan mut Pokemoneilta (tai sitten mä hurahdutan hänetkin). Varokaa Tampere!

Miehet, mihin niitä tarvitaan? Tietysti jos Pokemoneja ei olisi niin ajanvietteeksi.



maanantai 15. elokuuta 2016

How low can you go?

Tänään oli kiva päivä. Kävin shoppailemassa ja takaisin kämpille palatessa päätin vielä hakea muutaman magikarpin rannasta. Istuin yhteen huvimajaan pelaamaan. Huvimajan pokestopilla oli lure päällä. Hetken päästä paikalle tuli myös mua reilun kymmenkunta vuotta vanhempi pariskunta, myöskin pelaamaan. Aivan mahtavaa! Siinä se ilta menikin sitten rattoisasti viiniä juoden ja pokemoneja nappaillen :). Minä, kohtalaisen introverttina tutustuin sujuvasti uusiin ihmisiin ja oli todella mukava ilta!

Onnistuin myös nolaamaan itseni vaihteeksi, sitä ei olekaan muutamaan päivään tapahtunut, joten olihan se jo aikakin.  Mä olen virallisesti idootti.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Juhlat kuin sketsisarjasta

Voi jestas mun sukua. Tai siis äidin puolen sukua. Äidin äidin kasikymppiset oli tänään, joten oli Tampereen loma keskeytettävä ja lähdettävä juhlimaan mummoa. Lapset matkan varrelta mukaan ja strutsitilalle bileisiin. Joukko oli vähäinen, mutta sitäkin värikkäämpi. Muistisairas mummo oli silminnähden liikuttunut. Paikalle pääsi myös eräästä takavuosien realitysarjastakin tuttu ukkini, äidin isä, joka oli eronnut äidin äidistä jo about 35 vuotta sitten. Mummo oli uusissa naimisissa sen jälkeen, mutta nyt leskenä. Jotain edelleen heidän välillä siis on kun viihtyvät ja soittelevat. Meikäläisen olemassaoloa ukki ei varmaan edes muista, mutta eipä tuo mun sielunelämääni liikauta. Ukki on kova laulamaan, huonosti, ja laulua saatiinkin kuulla juhlissa liikaa.  Myös enoni innostui laulamaan. Samalaiset laulunlahjat oli hänelläkin. Siihen vielä lisäksi veljen vaimokkeen seko äiti laukomaan tyhmiä ja veljen lapset juoksemaan ympäri juhlatilaa äitinsä huutaessa heitä rauhottumaan.

Paikalla oli muutama suurimmalle osalle vieras ihminen, joten äiti esitteli meidät:  "Tässä on Puolis ja Puoliksen lapset ja tässä on poikani vaimoke ja minun lapsenlapseni". Ei mutsi varmaan edes tajunnut miten tuli mitätöineeksi mun lapsia. Mun lapset kyllä tajusi ja varsinkin kuopuksesta huomasi että pahoitti mielensä. Kuopus autossa sanoikin että huomaa kyllä ketkä on mummille läheisimpiä. Harmittaa lasten puolesta.

Meno alkoi käymään mun ja systerin hermoille niin että päätettiin lähteä ulos katsomaan strutseja. Ukkosta oli ilmassa, mutta kun sade taukosi niin pihalle mentiin. Strutsit tuli nähtyä ja systeri huomautti hihitellen että meillä kaikilla oli noussut hiuksia pystyyn. Hihiteltiin sitten siinä toisillemme kunnes salama iski johonkin ihan lähelle. Kiirehän siinä tuli sitten sisään. Googletin ja:

"- Kun hiukset nousevat pystyyn, yläpuolelle tulee salamoiden purkauskanava ja ilma ikään kuin sähköistyy. Kun tällainen tunne tulee, kannattaa välittömästi lähteä rauhallisesti kävelemään pois päin, ei missään tapauksessa juoksemaan, sillä purkauskanava saattaa seurata ihmistä". Mehän toki juostiin. Kaikki ollaan edelleen hengissä. Mä en tuota tiennyt, mutta nytpä tiedän. 

Parin tunnin jälkeen alkoikin olla jo mitta täynnä ja tehtiin lähtöä. Eno siinä sitten kysyi multa että onko mulla poikaystävää. Sanoin että ei ole. No, entäs miesystävää? Edelleen vastaus oli ei. "No, kylläpäs nyt on salaperäistä! Hehheh". No KUN EI OLE MITÄÄN MIEHIÄ! En ihan noin sanonut, mutta teki mieli. On se nyt perkele, ettei saa rauhassa olla edes miehetön.

Sisko sai kunnian ottaa veljen vaimokkeen äidin kyytiinsä kun olivat menossa samaan suuntaan. Se nainen tuntui jotenkin omituiselta jo juhlissa (juhla-asuna trikoot, t-paita ja lenkkarit) ja sisko tilittikin tunnin ajomatkan jälkeen mulle että oli ihan helvettiä :D. Oli kysellyt, että uskooko sisko jumalaan, meinaavatko tehdä lapsia (siskolla on siis tyttöystävä) ja että olenkohan MINÄ selvinnyt jo avioerostani, hänellä kun siihen meni 8 vuotta. Ei hemmetti sentään, mä en edes tunne koko ihmistä! Olen kerran nähnyt ristiäisissä.

Oli kyllä niin rankat pari tuntia että tässä menee kyllä pitkään palautuessa! Meno oli kuin huonossa sketsisarjassa.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Loman aiheuttama placebovaikutus

Nyt on tainnut iskeä joku loman aiheuttama placeboefekti ja energiaa riittää. Olen tänään sängystä nousemisen lisäksi istuttanut lempikukkani, syyshortensian, jonka heräteostoksena eilen ostin. Vain kympin ja noin iso ja hyväkuntoinen.


Istutin myös KOLME vuotta sitten duunipaikalta pelastetut perennat, jotka olivat talvehtineet mun luona kaksi talvea pahvilaatikoissa pihalla. Ja silti ovat elossa, uskomatonta. Nyt kun ne on maassa niin varmaan kuolevat silkasta järkytyksestä. Vieläkin riittää energiaa, joten taidanpa alkaa siivoamaan. 

Ehkä mä tällä touhuamisella pakenen eilisen pienen hermoromahduksen aiheuttamaa morkkista. Kyllä mä välillä mietin että onkohan mulla ihan kaikki kunnossa pääkopassa. Kyllä sitä ihminen osaakin välillä vajota alas ja lapsen tasolle. Ei se mitään, eilinen oli ja meni ja häpeäkin haihtuu. 


maanantai 8. elokuuta 2016

Tallinna ja Pokemoneja

Tyttöjen kanssa käväistiin nyt siellä Tallinnassa, passeja ei kyselty. Pikainen yhden yön reissu vain oli, mutta ehdittiin shoppailla, keräillä pokemoneja ja hihitellä.

Yritin houkutella tyttöjä jäämään vielä yöksi Helsinkiin, jotta voitais etsiä lisää pokemoneja, mutta ei käynyt. Esikoinen haluaa kääntää unirytminsä valmiiksi koulua varten, joten tultiin kotiin. Oudon fiksu tapaus näistä rakennusaineista. Kuopus taas on ihan päinvastainen, siitä tulee varmaan samanlainen hörhöstelijä kuin mäkin olen.

Tuli varattua myös viikon kylpyläreissu Tampereelle (kun halvalla sai). Varauksen jälkeen satuin sattumalta huomaamaan että ei se kylpyläosasto ole edes sillä viikolla lainkaan auki. Siitä toki mieleni pahoitin ja puolismaisen reklamaation firmalle kirjoitin. "Tarkoitukseni tällä reissulla... sensuroitu pätkä..., mutta nyt hemmottelu taitaakin jäädä "suihkuun kumiankan kanssa"-asteelle." Reklamaationi tehosi ja sain upgradeuksen saunalliseen ja poreammeelliseen!!! huoneistoon. Valittaminen (aiheesta) kannattaa aina!

Tampereen reissulle mukaan lähtee kylpytuotteita, viiniä ja varavirtalähde pokemonjahtia varten. Lushin myymälässä meinasi lähteä lapasesta, mutta ei onneksi kauhean pahasti käynyt. Pärjännen viikon :). Kylpypommit räjähdelkööt ammeessani :). 




Alkuinnostuksen jälkeen luulin että kunnon pokemonvillitys ei iskenytkään täysiä päälle, mutta kyllä se nyt vaan on iskenyt. Ihan täysillä. Mun on pakko saada varavirtalähde, koska kännykän akku ei kestä kuin parin tunnin pokeilun. Viime viikolla pyöräilin muutaman tunnin ja hankin pokepalloja. Välillä satoi kuin esterin perseestä. Ei se haitannut muuta kuin kännykän takia. Sadevaatteet, juu ei ollut. Mut hei, sain 10 kilsan munan kuoriutumaan! 

Kai niitä pahempiakin addiktioitakin on, esim. miehet. Ihanaa kun ne on jääneet melkein kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Melkein-sana silleen vähän niin kuin muodon vuoksi. Että jos kuitenkin niitä sen promillen verran ajattelee. Välillä. Että miltä vaikka tuntuis jos miespuolinen henkilö koskisi... Tai pussaisi...  Pyh, yliarvostettua! Miehet on kuin vaikeita pokemoneja. Syötät  niille marjoja, jotta ne olisi helpompi napata, käytät erilaisia palloja, jotta ne pysyisi nalkissa, mutta käytettyäsi ihan liikaa palloja ne *puffff* katoavat savuna ilmaan. Sitten lähdet taas pyörittelemään pokestoppeja saadakses lisää pelimerkkejä. 

Pysyn mielikuvitusmaailmassa mielummin, katse tiukasti suunnattuna kännykän näyttöön. 


perjantai 5. elokuuta 2016

Älä tule paha loma, tule hyvä loma

Kolme seuraavaa viikkoa lomaa. Jei, kai. Tyttöjen kanssa Tallinnaan, viikko Tampereella, porekylpyä viinipullon kanssa kylpypommin räjähdellessä ammeessa, itsensä hemmottelua, nukkumista, ystäviä, extemporeta jos sitä tulee vastaan, mä olen valmis mihin vain. Pitää pitää passi mukana niin kaikki extempore on mahdollista.

Jäämeri hylkäytyi siinä kohtaa kun sovin sille ajankohdalle "treffit" sielunsiskon kanssa :). Parempi niin. Jäämeri olisikin ehkä ollut vähän överiä.

Alkuviikosta nukkumaan mennessä totesin että Mies joka mut viimeksi jätti oli ajatuksissa. Koitin päästää ajatuksesta irti mutta siihen se jäi jumittamaan. Kosteus pyrki silmiin myös vaikka koitin sitäkin häivyttää. Ei se vaan häipynyt, joten totesin että tulkoon sitten saatana ja annoin tulla. En tiedä mitä mä itkin, mutta jostain syystä se nyt vaan halusi tulla. Joskus kai täytyy itkeä. En haluaisi enää itkeä sen takia, mutta minkäs teet. 7 kuukautta siitä kuitenkin jo. Tulee vielä aika jolloin en muista montako kuukautta siitä on, mutta se ei näköjään ole vielä. Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan. Mä odotan että aika korjaa, mutta joku kohtuus siinäkin perkele! AIKA KORJAA NYT JO! Pliis!

Mulle aikoo tulla ihana loma. Varmasti tulee, koska mulla on valta hallita mun tunteita ja mä olen päättänyt että mulla tulee olemaan hyvä loma. Niih ja piste. Eikä siihen kuulu miehiä. Mun itsetunto taitaa olla nuijittu niin maanrakoseen että mä en edes halua tavata miehiä. Enkä varsinkaan usko että kukaan voisi mun kanssani haluta olla. Joten annetaan olla.

Loma!

tiistai 2. elokuuta 2016

Härdelli

Ai että kun meni taas hienosti. Lapset lähtivät hakemaan passia Pasilasta. Olivat ilmeisesti keskenään sopineet että vanhempi menee lempikauppaansa ja nuorempi sillä aikaa poliisitalolle. Nuorempi ilmeisesti oli isältään saanut ohjeita, koska ei kysellyt multa mitään. Laitoin viestiä että tietäisin itsekin missä mennään. Oli löytänyt ilmeisesti oikean paikan ja saanut jonotuslipun. Kerroin että on varmaan useampi numerosarja eri asioille, eli pitää olla tarkkana. Jossain vaiheessa huomasin sävystä että nyt on mennyt hermot ja ehdotin että jospa pyydetään isosisko avuksi (odotteli jo juna-asemalla). Isosisko voi kuulemma lähteä yksin junalla kotiin kun ei siitä mitään hyötyä siellä ole. "Kuka laittaa 13v lapsen hakee jtn passii ite pasilasta" tuli tältä 13-vuotiaalta.  Niin... Kuka on niin huono ihminen että niin tekee. Siinä tapahtui sitten pienimuotoinen provosoituminen puolin ja toisin ja kuopus ilmoittikin että ei  lähde koko reissuun. Ilmeisesti exä siellä sitten toisessa viestiketjussa koitti jeesailla (ei hajuakaan että miten, ei ilmeisesti kovinkaan hyvin kun lapsi oli niin kierroksilla).

Vajaan tunnin oli lapsi siellä ollut niin laitoin esikoiselle viestin että menee kuitenkin sinne auttamaan ja että ei se pikkusisko mitään kohtausta siellä kehtaa järjestää kun on muita ihmisiä. Esikoinen meni. Tuli viesti että oma vuoro oli mennyt jo ohi, että otetaanko uus lappu tästä missä lukee info/valmiit asiakirjat. Joo, siitä just. 5 minuuttia lapun ottamisesta niillä oli passi kädessä. En uskaltanut nuorempaa enää lähestyä vaan käskin esikoisen ruokkia sen että rauhottuu.

Nyt ovat junassa kotiinpäin, passia en ole nähnyt, mutta toivottavasti se on edelleen matkassa.

Tarinan idiootti olin nyt ilmeisesti sitten minä, ainakin lapsen silmissä. Kylläpä onkin mukavaa, sen kerran kun yrittää jotain kivaa järkätä niin tässä on tulos.  Helvetinmoinen härdelli, about 100 euroa ylimääräistä rahanmenoa ja paskan mutsin status.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?


maanantai 1. elokuuta 2016

Passi

Lasten viimeinen lomapätkä mun luona alkoi. Muistutin että ottavat passit mukaan koska olemme menossa hotellilomalle Tallinnaan. Passit oli mukana ja illalla kuopus tuli passinsa kanssa "mp mun kuvasta" (mp=mielipide). Katsoin että passissa oli edelleen se söpö parivuotiaan kuva mikä aina ennenkin on ollut, kymmenen vuoden passi kun on. Katsoin voimassaoloaikaa. 3.8.2016. Sillä lailla. Reissu on vasta 7.8, joten passihan on auttamattomasti jo vanhentunut. Olin toimittanut exälle lupalapun passin tilaukseen jo kauan sitten, mutta ei vaan ole hoitanut. Passia ovat tarvinneet viimeksi heinäkuussa, eli kyllähän sitä on katseltu, mutta ei vaan hoidettu.

Miehen ehdotus meni niin, että yritetään ilman voimassaolevaa passia reissuun ja jos kuopus jää kiinni niin hän tulee hakemaan sen satamasta. Kommentoin vain "no siitähän tuleekin sitten kiva reissu kaikille". Exä on siis yhtä tyhmä kuin ennenkin. Olin jo unohtanut. Mitäpä jos tämä kiinni jääminen olisi tapahtunut Tallinnan päässä. Niinpä. Opetetaanko lapselle että ei säännöt ole tehty noudatettavaksi? Tai että kyllä säännöistä voi joustaa jos oma tilanne niin vaatii? Meillä ei lapset päässeet edes facebookiin ennen kuin täyttivät 13. Mä oon joissain asioissa vähän nipo.


Oli pistettävä aivot täysiteholle ja mietittävä että miten homma hoituisi, mulla kun ei ole mitään lupalappuja tietenkään exältä. Keksin suunnitelman. Valokuvaamoon heti ysiltä. Sieltä koodi joka lähetettiin exälle. Exä teki hakemuksen netissä sillä aikaa kun siirryimme poliisilaitokselle. Siellä annoin oman suostumukseni livenä ja saatiin passi tilattua. Homma meni täysin suunnitelman mukaan ja olin töissä jo 10:30. Express-passi on nyt tilattu ja se pitäisi noutaa Pasilan poliisitalolta. Kysyin virkailijalta että voiko lapsi noutaa sen itse vai pitääkö olla huoltaja mukana. Virkailija (mies, poika, varmaan joku kesäpoju) sanoi että Pasilassa on varmaan joku infotiski josta voi sitten kysyä.  Annoin exän tehtäväksi hoitaa tiedustelun, ei ole mitään kuulunut, osaakohan se edes puhelinnumeron etsiä. Kai sen pitää odottaa että rouva tulee kotiin ja kertoo mitä pitää tehdä. Mulla ei oikein olisi aikaa yhtä päivää käyttää Pasilaan ajeluun kun pitää tämä viikko vielä olla töissä.

Olipas raivostuttava ilta! En ole exän kanssa varmaan jutellutkaan moneen vuoteen yhtä paljon kuin eilen ja tänään. Eikä muuten haittaa yhtään! Seuraavan 5 vuoden passin kuopus saakin hommata jo itse :)