No niin, ilmeisesti auton akku teki tenän sitten tällä kertaa. Ei siinä mitään, mutta kun olis pitänyt lähteä Kelailijalle. No, onneksi ei ollut töihinlähtö.
Muistelin että sisko jätti mulle akkulaturin. Hienoa, mähän lataan sillä. Löysin sen laturin pitkällisten etsintöjen jälkeen, mutta mitä sitten? Konepelti auki ja öööö? Akku on tossa, mutta mitä sitten pitää tehdä. Kelailijalta kysyin, vastaus oli että plussa plussaan ja miinus miinukseen. Ai täh? Ärsytti niin kovin että en kysellyt lisätietoja vaai päätin googlettaa. "Akkulaturin käyttö naisille" ei tuottanut selväkielisiä ohjeita, joten päätin soittaa siskolle. Sisko sanoi myös että plussa plussaan ja miinus miinukseen, mutta häneltä pystyin kyllä kysymään tarkentavat kysymykset, jotka olivat
K: Mistä mä tiedän mikä on plussa ja mikä miinus kun ei tässä akussa näy? V: On siinä kyllä. Pyyhitään ne pölyt siitä akun päältä ja tadaa, sieltä ne merkinnät löytyy :)
K: Onks musta sitten miinus ja punainen plus? V: On
K: Pitääkö noi kiinnityshässäkät irrottaa akusta ja laittaa sitten noi nipistimet? V: En mä tiedä, kysy isiltä voiko ladata niitten päältä. Ota nyt ne irti varmuudeks. Kysyin isiltä ja kuulemma periaatteessa voi ladata niitten päältäkin. Vastausta seurasi kyllä vartin esitelmä, jonka sisältöä en muista, mutta lopputulema oli se, että parempi irrottaa ne hässäkät ja ladata suoraan niistä akun navoista.
K: Voinko mä saada sähköiskun jos mä mokaan jotain? V: et oikeestaan kun sun pitäis osua samaan aikaan plussaan ja miinukseen niin sitten ehkä.
Sain hommelit asennettua ja laturin kytkettyä ja keltainen latausvalo syttyi.
Virtuaalitukihenkilön kanssa jatkoin kiroilua autoasioista ja siitä kun en nyt päässytkään Kelailijalle kylään. Kelailija oli murheen murtama kun kuuli etten pääsekään. Ikävä oli kuulemma kova. Ja kissakin tarvitsisi pellettejä (mä olen ilmeisesti hänen pellettivarastonsa). Olin kohtalaisen ärsyyntyneessä tilassa ja leikilläni mietin että pitäiskö ihan vittuillakseen pakata pelletit ja fillaroida K:lle. No, lepyin sitten siinä kun K sanoi että ei niistä pelleteistä niin väliä, mutta kun on niin ikävä mua. Mä vastasin vaan että voi voi kun aina ei voi voittaa.
Otin fillarin alle, pelletit reppuun ja lähdin virtuaalihengenheimolaisen yllyttämänä (ihan kuin mä yllytystä tarvitsisin :D) polkemaan K:lle. 10 kilometrin matka taittui puhelimella chattaillessa Helmi Naisen kanssa. Matkan varrella näin Saunamiehen, se ei onneksi nähnyt mua vaikka neonvihreä urheilupaita päällä poljinkin. Puolessa välissä tapasin myös entisen työkaverin, joka piti mua hulluna kun poljin varvassandaaleissa. Moneen otteeseen tuli valitettua HN:lle, että mun alakerta ei tule koskaan enää olemaan entisellään tän pyöräilyn jälkeen. Eka kerta tänä kesänä kun pyöräilen pitempää matkaa. Eikä 10 kilsaa edes ole pitkä matka! Perseeseen sattui, jalkoihin sattui, alakertaan sattui, mutta pääsin perille!
K oli puhelimessa, joten ilmeestä vain näin että oli yllättynyt. Vielä yllättyneempi oli kun kaivoin säkillisen pellettejä repusta. Ai että mä oon kyllä hyvä göörlfrendi!
Kotiin tullessa tietysti satoi, kuinkas muutenkaan.
Ja aamulla auto höröhti käyntiin :).
Lupasin Helmelle Naiselle kirjoittaa yksityiskohtaiset ohjeet akkulaturin käytöstä, toivottavasti onnistuin :D