Lukijat

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Mä pääsin ulos!

Lähestulkoon historiallista, pääsin ulos! Kävin oikein kävelyllä! En edes lannistunut vaikka liukastuin jo omalla pihalla polvilleni. Kävelin pienen lenkin ja kuuntelin kevättä. Pääsin pihaan, aurinko paistoi, en halunnut mennä sisään. Katselin piharakennuksen päätyä ja kokeilin hinkata harjalla irtonaista malia. Kyllähän sitä lähti. Totesin siinä samalla että aikamoinen urakka siinä kyllä tulee olemaan. Mut ei se mitään, koko kesä aikaa :)

Näättekö te tässä ikkunassa samaa söpöyttä kuin mä? :).



Kyllästyin sitten siihen hinkkaamiseen ja katselin ympärille, että mitäs sitten tekis? Katsoin että riippumaton kiinnitysköydet oli puissa kiinni. No, totta kai kauniina lähes kesäpäivänä pitää riippumatto laittaa! Kiinnitin sen ja kokeilin kädellä että miten se joustaa. Joo, hankeen asti. Hmm... Mä halusin riippumattoon ja piste! Hain lapion ja tein niin paljon lumitöitä että perä pysyi hangen yläpuolella.

Hahaaa, kesä! Melkein :)


Kuuntelin lintujen liverrystä ja räystäiden tippumista. Fasaanikukko juoksi kovaa kyytiä pellolla, muija vissiin hukassa tai jotain.

Oli kiva aamu, ehkä otan vielä toisenkin riippumissession kohta :)

Tule kevät!

Sula jo lumi, että pääsen kaivamaan kukkapenkkejä ja rapsuttamaan piharakennuksen seinää.



Kuvasta ei oikein näy, mutta maali on tosi heikossa kunnossa. Tarvitaan siis tikkaat ja kulmahiomakone, tai kuumailmapuhallin, tai jotain :D. Välineet tarkentuu kunhan googletan lisää. Itseasiassa sain aivan kamalan inspiraation lähteä nyt pihalle raapimaan seinää. Eiei, nyt on aamukahvit, ei nyt lähdetä mihinkään. Sitäpaitsi pihalla on vielä kamalat hanget. Tuo kuva on otettu 8.4 viime vuonna. Täällä on tänä vuonna varmaan puolimetrinen hanki vielä. Mä en ala oikein tätä talvea enää.

Tuli suoritettua vähän kissaostoksia tuossa viikolla ja hakureissu Puolaan olisi kesällä edessä. Sain kuningasidean, että hurautan Yariksellani sinne, eihän sinne ole kuin alle 900 kilometriä. Lähipiiristä tuli kuitenkin kielto, että en saa yksin lähteä ajamaan Puolaan. Mutta eipä tarjoutunut kuitenkaan lähtemään mukaan. No, se nyt olikin taas sarjassamme Puolinaisen uhkarohkeita ja hölmöjä päähänpistoja.

Töistä ei ole kuulunut mitään, eli jumissa olen edelleen. Mutta onpahan ainakin töitä, pitää olla onnellinen.

Avasin treffiprofiilinkin. Pessimistisellä ja asiallisella asenteella tosin. Mitään seksisuhteita en aio viritellä. Ei kiinnosta enkä jaksa. Tosin on niin kovin ruma olo ollut viime aikoina muutenkin, että ei oikein kiinnosta edes treffeille mennäkään. Yhdet treffit olisi odottamassa miehen kanssa, jonka kanssa olen kirjoitellut jo syksystä, mutta tää rumuusjuttu nyt jotenkin jarruttelee sitäkin. Se on varmaan kuitenkin ihan omassa päässä, mutta kuka sen pään vaihtaisi? Se itsekorjausopaskin jämähti sivulle 88.




maanantai 25. maaliskuuta 2013

Viikonloppu, ei kovin hyvä sellainen

Koko viime viikon päivystin synnyttävää kissaa. Maanantaista asti näytti, että ihan just syntyy. Ei syntynyt. Lauantaina alkoi sitten supistaa, mutta homma ei edennyt. Ekakertalainen synnyttäjä. No, pääsin eläinlääkärille ja saatiin vähän oksitosiinipiikkiä. Sillä alkoi syntymään. Eka pentu ilman sikiökalvoja, ei oikein luistanut, jäi jumiin. Mä koitin kiskoa sitä pois, ei lähtenyt. Oltiin ylimääräisenä siellä eläinlääkärissä, eli ell katsoi meitä aina kun potilaiden välissä ehti. No, saatiin se pentu sitten vaivalla pois, ei se oikein halunnut elää. Loppujenlopuksi oli epämuodostunutkin. Sitten loppui taas supistukset. Leikattiin auki. toinen samalla tavalla epämuodostunut pentu syntyi sitten keisarinleikkauksen kautta. Eli ei ainuttakaan elävää pentua ja helvetillinen ell-lasku. No, tätähän tää on.

Lauantai meni sitten siinä.

Sunnuntaina oli Tyyppi-kriisiä, mutta sen seurauksena jouduin poistumaan koneelta ja sain siivottua, jess. Äkillinen poistuminen koneelta aiheutti kriisin ja kysymyksen "Oletko sä rakastunut muhun". Justiinsa. Vastasin että en mä tiedä edes mitä rakkaus on. Se jäi sitten siihen. Sillä oli ollut taas joku nainen kierroksessa ja mä en oikein osaa siihen suhtautua. Pyysin, että se antaa mulle aikaa. Lupasihan se antaa.
Siivouksen ja kriisin jälkeen lähdin töihin. Vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, selvitäkseni työtaakasta. Sädekehä kiiltää, heh. Not.

Illalla sitten vähän karpaloa ja hassuttelua Tyypin kanssa. Jooh. Kivaa oli taas. Kriisi oli tiessään. Ärsyttävää.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Revontulet

Päivä meni, hissukseen kului, tunti tunnilta, maaten sohvalla. Pettymyksiä myös kissarintamalla tänä viikonloppuna. Niitä sitten puhelimessa puin Ystävän kanssa kun Ystävän poika kävi sanomassa hänelle, että revontulia näkyy. Ystävä sitten välitti mulle puhelimessa viestin ja juostiin pihalle sisävaatteissa. Näin hennon vihreän utuisen juovan taivaanrannassa ja mietin että onko se tuo? Oli se! Seisoin haltioituneena lumihangessa ja tuijotin taivaalle. Ensimmäistä kertaa näin revontulia! Lopetettiin Ystävän kanssa puhelu, mä hain takin ja jatkoin seisomista lumihangessa iso virne päällä. Revontulet tuli ja meni. Taivas oli vihreänä välillä, vähän lilaakin joukossa. Tuli itku kun oli niin kaunista. Tuli itku siitäkin, että seisoin siinä yksin. Kengät täynnä lunta ja palellen. Tähdenlentokin näkyi, (tai joku satelliitti, mutta mä haluan uskoa, että se oli tähdenlento)  toivoin rakkautta. Seisoin pihalla tippa linssissä tunnin ennenkuin olin liian jäässä, sukat märkänä, kengät täynnä lunta, sisähousuissa. Mutta olipahan hienoa kertakaikkiaan!

Nuo revontulet pelasti muuten ihan paskan viikonlopun :). Mahtavaa!

Menihän tää päivä

Tyypin kanssa jutskaillessa meni. Koko päivä. Koko paska päivä. No, se nainen ei sitten mitään sen enempää halunnutkaan, mutta se ei tätä tilannetta miksikään muuta. Jos mä pystyn kaverina pysymään niin kiva. Tänään oon ollut kovin vaisu ja Tyyppi sen on tajunnut. Suoritin avautumisen, otin syyt pahasta mielestäni omaan niskaani (oma vikahan se on jos olen tunteita kehitellyt). Kysyi suoraan, että tuliko mulle paha mieli siitä naisesta. En jaksanut valehdella vaan myönsin. Jossain vaiheessa iltaa Tyyppi kysyi että onko mulla jo parempi mieli. Vastasin että haluaako se että valehtelen sille, kerron totuuden vai haluaako se vetää kyssärin pois. Veti kyssärin pois.

Huomenna on ehkä parempi olo, tai sit ei.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Voi itkujen itku

Nyt se sitten tapahtui mitä olen pelännyt. Tyyppi on ihastunut. Ja mun on helvetin vaikee olla iloinen ystävän puolesta. Kertoi aamulla, että tämä nainen, josta on aikaisemminkin puhunut oli ollut yöllä sen luona. Mä juttelin Tyypin kanssa puoleen yöhön ja sen jälkeen se sitten tuli. Asuu siinä ihan lähellä. 100 metrin päässä. Todella kaunis, Tyyppi mietti että tuntuis aika hassulta jos olis niin kaunis tyttöystävä. Mä en osannut oikein kommentoida. Itkin vain näppiksen äärellä. Tosi vaikee suhtautua tähän asiaan.  Tyyppi huomas kyllä että mä  olin vaisu. Yksi aikakausi on nyt loppu ja yritän jatkaa ystävänä Tyypin kanssa. En mä tiedä osaanko mä. Ainakin nyt tuntuu ihan helvetin pahalta. Toivottavasti saan itkettyy tän asian pois tänään niin saan tasoteltua silmiä huomisen.

Tiesinhän mä että joskus tää tapahtuu. Sattuu.


torstai 14. maaliskuuta 2013

Miespohdintoja

Eilen istuskelin illalla saunassa ja pohdiskelin kulunutta vuotta ja siihen kuuluneita miehiä. Ajattelin, että pitää tehdä yksi koontipostaus vuoden 2012 miehistä että voi sitten joskus naureskella ja kauhistella  omaa tyhmyyttään.

1. Tyyppi. Ei tarvinne analysoida enempää. Tyyppi tuli kuvioihin alle 2 viikkoa sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni.

2. Isomuna (sori, en muista nimeä, tolla nimellä oon kutsunut jos on tullut puheeksi Ystävän kanssa). Jätti aika kylmäksi, luuli, että pelkkä koko riittää.  Pisti hymyilyttämään kuitenkin. Tuli kiltisti kun pyysin, en kokeillut toista kertaa

3. Pukumies. Kuva oli 10 vuoden ja 20 kilon takaa. Taitava tyyppi, mutta ällöttäviä virnistyksiä, joiden takia piti suorittaa toimitusta silmät kiinni.

4. Rauhanturvaajahemmo, joka laitto mulle vahingossa sähköpostia, vaikka piti mennä ihan jollekin muulle, siitä se idea sitten lähti (aiheesta on jossain oma postaus). Huono!

5. Ope. Nuori ja innokas, piti olla kovinkin taitava omien puheidensa mukaan, mutta juuei ollut. Aika rasittava. Halunnut hehkutella suorituksellaan jälkikäteen mesessä.

6. Pakettiautopano. Jännä kokemus, ihan ok ekalla kerralla, mutta tokalla kerralla ehti olla 15 min, jonka aikana ei kyllä saanut mut kuin kipeäksi  liian kovalla vauhdillaan. Paha maku jäi siitäkin suuhun

7. Outo hissukka. Tuli mun luo, ei paljoo puhunut, ei meinannut toimia sitten millään, huono kokemus.

8. Pohjanoteeraus. Jotain niin kauheeta ettei sanotuksi saa.

(oho, alkaapa näitä kertyä, järkytys)

9. Kouluttaja. Kohtalaisen hyvä ja miellyttävä tapaus. Asiaan vihkiytynyt perinpohjin.

10. Kakskolmonen. Heh, aiheesta on oma postaus. Hauska kokemus mikä tulee tuottamaan iloa pitkään :D

11. Sähkömies. Samassa tilanteessa kuin mäkin, Tyypin lisäksi ainut, joka on saanut olla yötä. Toiminnallisia ongelmia jännityksestä johtuen.

Ai niin, oonhan mä nukkunut Terapiamiehen kanssakin :D. Oiskohan se antanut jos oisin vongannut? Kyl se ois :). Mut me vaan nukuttiin.

No huh. Aika monta. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että kesän jälkeen noista ei ole ollut kuin Kakskolmonen, Sähkömies ja Tyyppi. Keväällä meni jotenkin vähän liian lujaa ja osittain vielä kesälläkin. Ja tänä vuonna ei ole ollut kuin Tyyppi. Ehkä mä oon saanut ton kokemusasian nyt pois systeemistäni eikä ole tarvetta jatkaa tommosta meininkiä.

Onneksi ei oo mitään sattunut, kyllä mä ymmärrän, miksi Ystävä oli välillä huolissaan.

Olihan noita treffejä kyllä ilman panemistakin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Korttitalo sortuu töissä

Huhhuh. Eilen oli yksi deadline, jonka selvitin kuin ihmeen kaupalla. Viime viikolla en olisi uskonut millään, että mun on mahdollista selvitä, mutta niin vain selvisin. Pitkillä päivillä ja armottomalla raatamisella. Töitä tein niin pitkään että järki ei juossut (juokseeko se muka koskaan nykyään). Vaikka työni pitäisi olla asiantuntijatason työtä niin kyllä sitä ihan tuotantotyönä paiskittiin eikä ajattelulle paljoakaan ollut sijaa. Minkä taakseen jättää niin edestään löytää, sitä pelkään.

No, juuri kun olin saanut viimeisen deadlineen liittyvän homman tehtyä ja huokaistua syvään "jess" niin eikös puhelin soinut. Hei, täällä asiakas. Onko paperini valmiina huomista kokousta varten? TÄÄÄH??? Ai onks teillä kokous huomenna? Eikä! Sun paperit ei kyllä ole valitettavasti valmiina, enkä niitä huomiseksi saa valmiiksi millään (olisin kyllä saanut, mutta menin pieneen paniikkiin siinä puhelimessa). No, asiakas ähisi puhelimessa ja sanoi peruvansa kokouksen ja tulevansa perjantaina hakemaan paperit. Puhelun loputtua siivosin pöytääni ja puhisin itsekseni, että on se kumma kun luulevat että tuolleen olettavat että hommat tehdään sormia napsauttamalla, (pöytä ollut viimeiset 2 viikkoa kaaoksen vallassa, mun töitä ei juurikaan oltu mun saikun aikana tehty) koska olin päättänyt lähteä neljältä kotiin kerrankin! No, mikäs pöydältä löytyi? Mun käsialalla kirjoitettu lappu asiakkaan kokouksesta  ja että paperit pitää olla valmiina siiheksi. Just. Eikä mulla ollut mitään mielikuvaa asiasta. Fucking great. Lappu oli kirjoitettu todennäköisesti toisena päivänä mun töihinpaluun jälkeen. Mitähän muuta mä olen unohtanut? Aika kauheeta ja noloa.

No, lähdin kuitenkin neljältä kotiin, koska olin sen jo päättänyt. Ei mulla olis järki kulkenut kuitenkaan. Sain siivottua kotona (aikamoinen saavutus!) ja opetin kissanpentuja syömään ja lämmittelin uuneja ja melkein voi sanoa, että nautin olostani!

Nyt sen asiakkaan papereitten kimppuun (kun vielä tietäis että mitä tekee, helpottais kummasti)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Miks mun ei anneta edes syrjäytyä rauhassa?

Ystävä ei anna mun syrjäytyä edes rauhassa! Pyysi mua lauantaina kanssaan matkaseuraksi hakemaan kissanpentua. No joo, eihän mulla muutakaan tekemistä ollut, joten lupasin. Herätys seiskalta ja matkaan. Kotona seiskalta, eli koko päivä meni.

No, sunnuntaina sitten Ystävän kanssa Tallinnaan, sama heräämisaikataulu, mutta kotona kymmeneltä. Mutta nyt on kesäjuomat plakkarissa (joo-o, kyllä ne kesään riittää). Tuliko levättyä? Ei. Mutta ei kyllä juotuakaan.

No, Ystävä sitten tänään pohti että mitä mun kanssa pitäis tehdä, kun oon kuulema niin vaisu ja poissaoleva. Mitäpä tässä nyt vois oikein tehdä. Aika auttaa varmaan. Ja kevät. Ystävän huolenpito liikutti.

Töistä ei ole kuulunut mitään. Mä olen jumissa. Olen paiskinut 12 tuntista päivää ja näyttää siltä, että pysyn kaikesta huolimatta aikataulussa, vaikken olis mitenkään uskonut. Mutta olen aika uuvuksissa :(.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Heh, exän kanssa taas kavereita

Eilen lämpimikseni "stalkkasin" exää facebookissa ja huomasin, että sehän onkin poistanut eston kohdaltani, eli pääsin profiiliinsa. No, sittenhän mä tietysti lähetin sille kaverikutsun ja se hyväksyi sen tänä aamuna. Eli meidän suhde on nyt taas kunnossa. Pitää yrittää olla ihmisiksi :). Helpompi taas pitää yhteyttä kun tuo facebook on kuitenkin lähes kuin yksi mun ruumiinosista. Pärjään kovin heikosti ilman.

Mun isä oli laittanut myös exän fb:iin jotain kuminpuhkeamisjuttuja, kumma kun ne oli kuitenkin saaneet jäädä :D

Töistä ei ole kuulunut mitään, eilen taas rustasin yhden avoimen hakemuksen ison ketjun nettisivuilla. Hermot ja tunti siinä meni. Huoh.

Töissä on paniikki. Alvin muutos aiheuttaa lisätöitä enkä mä selviä kyllä viikossa näistä rästitöistä. Voi helvetti. Mutta yritetään.

Huomenna saan ehkä miesvieraan, entisen työkaverin. Mutta siitä sitten myöhemmin jos se toteutuu. Uskon sitten kun näen, on meinaa muutamakin tapaaminen peruuntunut. No, siitä nyt ei tule kuin parhaimmillan seksiä, toivottavasti sentään hyvää sellaista.

Eilen oli vahva tunne että jostain työpaikasta soitetaan, mutta ihan pieleen meni. Jospa tänään sitten :).

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Harvinaisen huono päivä

Joo, paska päivä. Aamu alkoi puoli kymmenen kun kasvatin omistaja soitti, että kissa on kuolemankielissä (oma tulkintani, todennäköisesti aivan oikea). Fucking great. Huomenna selviää varmaan lisää. Mutta en mä näe muuta vaihtoehtoa kuin, että se on kohta eviran kylmiössä. Ja en todellakaan ole näin kylmä kuin miltä kuulostan.

Vein tytöt juna-asemalle jo puoli kaksitoista kun on jotkut synttärit joille pitää ehtiä. Eihän siinä sitten mitään. Tämäkin tieto tuli taas lapsilta, eikä exän kautta. On siinäkin yks paska kun ei voi mitään asioita mulle suoraan kertoa! No, jo autossa junaa odotellessamme tuli sitten itku. Eihän siinä sitten muuta kuin pikainen ulostautuminen autosta ja silmien pyyhintä. Junaa taitaakin tulla, ottakaas reput ja menoks. Hali ja moimoi. Autoon itkemään ja kotiin jatkamaan hyvin alkanutta itkua. Selvinpäin? Juuei. Mutta koko viime viikon olin selvinpäin. Tyyppi oli kanssa. Sillä menee vielä huonommin kuin mulla. Viime viikko oli ensimmäinen jolloin sillä oli selviä päiviä tänä vuonna. No, viikonloppuna se otti sitten takas, huolella. Ja mua vituttaa. Mä koitan tsemppaa sitä että sais asiansa kuntoon, toki tiedän, ettei mun tsemppauksella ole paskaakaan väliä, joten tänään olenkin vittuillut sille oikein huolella. Väliäkö sillä oikeesti. Eilen krapuloissaan sanoi että tekee tänään täysillä töitä. Just. Kello on kaks ja se oksentaa krapuloissaan. Mä en jaksa enää sitä tsempata jos se ei sitä arvosta.

Joopajoo, tämmönen päivä tänään. Ja kohta mä pyytelen anteeks kun olen loukannut sitä. Just. No enkä pyytele! Haistakoon paska.

Mut itkeminen loppui jo kakkosdrinkin kohdalla. Hienoa ja tervettä.