Lukijat

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Se näkyy naamasta

kun lakkaa saamasta vai miten se meni. No, joka tapauksessa naama näyttää kyllä jos on tullut juotua arki-iltana, toki se näyttää sen myös viikonloppuna. Silmäpussit roikkuu ja muutenkin on pahan näköinen. No, ei se mitään. Voisinko mä olla juomatta? Kyllä mä voisin, ihan rehellisesti. Mutta en mä aina viitsi olla. Se on hyvää ajanvietettä. Nyttenkään mulla ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ystävä on reissussa, Tyyppiä pakoilen ja fb-keskustelu on kiinni. Telkkarista ei tuu mitään. Joten? On kuulemma vappukin niin silloin juodaan kuoharia. Tosin en mä siihen vappua tarvitse.

Työpaikalla on outoa. Satuin näkemään keskustelun, jossa pomoni ja lähin työkaverini ruotivat mua, mun sairauslomia (ihan oikein syiden kanssa, haloo, vaitiolovelvollisuus) ja mun "älypuhelinriippuvaisuutta". Hah, kyllä mä sitten olen tyytyväinen, että pääsen tuosta helvetistä pois. Tenniskyynärpäänikin johtui kuulemma "älypuhelinriippuvaisuudestani". Ei suinkaan niistä 12 tuntisista päivistä, joita tein ilmaiseksi. Mun pitkistä päivistäkin tuli sanomista. Olisi pitänyt saada ne työt tehtyä 8 tunnissa eikä missään nimessä tehdä ylitöitä. Anteeks vaan, että koitin asiakkaani palvella parhaani mukaan, vaikkakin ilmaiseksi.

Yksi asiakkaani järkyttyi kun ilmoitin lähteväni ja oli etsinyt facebook-profiilini ja laittanut sitä kautta viestiä. Hän haluaisi viedä bisneksensä mun mukana seuraavaan paikkaan. No, enhän mä ole samanlaiseen työhön menossa, joten en pysty sitä kautta sitä asiakasta ottamaan. Pohdittavakseni nyt jää, että alkaisinko sivutoimiseksi yrittäjäksi ja ottaisin asiakkaan sitä kautta haltuun. Houkuttaisi. Tosin mua mietityttää, että mikä on tuon asiakkaan intressi, koska mä en ole mitenkään poikkeuksellisen hyvin hänen asioitaan hoitanut. Ehkä se tykkää tämmöisistä leveäperseisistä juopoista. Muuta mä en keksi. Tänään kävi ja toi lämpimiä itse leipomiaan munkkeja meille ja kysyi kuinka jaksan. Hmm... outoa. Miehet, ota niistä sit selvää.

Mitäs sitten tarinoitais. Kovin on tylsää, toinen kuoharilasillinen vasta menossa. Tyypistä olis juttuja, mutta en mä jaksa siitä jauhaa. Se on niin kovin rakastunut, tajuaa tosin yleensä olla hehkuttamatta sitä mulle. Ai niin, pakko sen verran jauhaa kuitenkin, että olivat fb:stä katselleet sen naisen kanssa mun kissojen kuvia kuulemma ja nainen oli ollut ihan myyty. Öh? Mä en osannut kommentoida siihen mitään vaan vaihdoin aihetta. Teki mieli sanoa, että mitä vittua, ei tarvii mun asioita sen kanssa penkoa. Tuskin on koko totuutta kertonut naiselle. No, samapa tuo. Nainen oli sanonut että hän ei voisi mun pentuja tulla katsomaan kun menisi kuulemma kaikki rahat. Öh, olenko kutsunut? Repesin kyllä nauruun itsekseni kun tuon luin. Siis mitä miehet ajattelee oikein? Ajatteleeko ne mitään? Mieslukijat voisi nyt kyllä reipastua kommentoimaan. The Anonyymikin on viisaine kommentteineen hukkunut kuin pieru saharaan.  Tyyppi enää harvoin onnistuu itkettämään mua, eli olen aika hyvin päässyt kyllä eteenpäin siinä asiassa. Jo oli aikakin.

Sitten keittiöremppa-asiaa. Se käynnistyy parin viikon päästä. Jihuuuu. Hymykuopparemppasähkömies mun tiluksilla 2 kokonaista viikkoa, nam, silmäniloa :). Ja mä olen lomalla silloin ja kaikkea. Arvostaa varmaan kovin mun läsnäoloa. Heh. Mutta ihanaa, mä saan lattiasta kattoon ihan uuden keittiön! Keittiön, jossa uskaltaa leipoakin! Nykyinen ei ole houkutellut siihen.

Kissahommissakin taas pettymyksiä pettymysten perään. Taidan minimoida kohta kissamäärän ihmismäisiin lukemiin ja lopettaa koko touhun jos ei onni kohta käänny.

No niin, taidan päättää sekalaisen kuulumispäivitykseni tähän ja jatkaa tuota kuoharia.

Kiitos blogimaailmalle, ilman tätä olisi aika paljon ankeampaa.

Pohdiskelijan blogikirjoitus sai mut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni, mutta en mä ole vielä päässyt siinä mihinkään lopputulokseen. Kaikki aikanaan.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Koville ottaa

Kaikki tuntuu ottavan nyt koville. Tyypin nainen, vanhan työpaikan seläntakanapuhumiset, äitisuhde, mun äitiys, mun viehätysvoima tai sen puute,  ahh... mä niin ryven tänään pohjamudissa. Huomenna saatan nousta hetkellisesti vain vajotakseni taas.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Irtisanouduttu

Kymmenen aikaan pomo teki yllätyshyökkäyksen. Halusi puhua. Jääpuikkoja tiputteleva työkaveri kutsuttiin myös palaveriin. Ja sitten taas keskusteltiin. Kaivettiin vanhat ja uudet virheet esiin ja mun olisi pitänyt muistaa että miksi olen tehnyt niin tai näin. Vedettiin jo moneen kertaan käsitellyt asiatkin esiin. Myös excelin käyttö. Sain selvittää että mihin mä sitä käytän oikein. Hah, sanoinpa että joskus käytän sitä myös laskukoneen asemasta jos on laskettava monta kymmentä lukua yhteen :D. Lyöntivirhe on helppo korjata exceliin.

No, oli aika tukala keskustelu, mun virheitä löytyi, merkityksellisiä ja merkityksettömiä. Jos mulla ei olisi sitä työpaikkaa ollut takataskussa niin olisin todennäköisesti alkanut itkemään jo heti kättelyssä. Nyt vain hymyilin vienosti ja koitin selitellä "en osaa sanoa" "en pysty enää muistaa". Ennen palaverin alkua olin laittanut sopimusala-asiamiehelleni liittoon kysymyksen irtisanomisajasta enkä ollut saanut vielä vastausta, joten pidättelin irtisanoutumistani. Kun tylytys loppui ja pääsin paikalleni niin vastaus oli sähköpostissani ja pomon lähdettyä omalle toimistolleen, lähti irtisanomisilmoitus saman tien sähköpostilla perään. Kahden viikon irtisanomisajalla mennään, eli ehdin pitää pari viikkoa kesälomaa ennen uuden työn alkamista. 8.5 on viimeinen työpäivä. huhhuh!

Voin sanoa, että melkomoisen tyydyttävä irtisanoutuminen. Nyt tuon aamupäivän adrenaliinipiikin jälkeen on ihan takki tyhjänä. Phuuuuh

Takas töihin

Työpäivä koitti saikun jälkeen. Heräsin varmaan viideltä enkä saanut unta enää. Selviydyin töihin. Työkaveri ei puhu mulle mitään. Jäätävää. Olisi aika jees tietää että missä kohtaa nämä mun työt on, mutta kai ne tästä selviää.

Kyllä osaakin taas ahdistaa.

Pankkiasiatkaan ei selvinneet eilen vaikka niin luulin, eli joudun varmaankin irtisanoutumaan ennen kuin laina-asiat on selvillä. Mutta ei kai nuo pankit nyt työnantajille soittele. Panikoin ehkä turhaan. Joo.

Irtisanoudun huomenna, iltapäivällä. Niin pomollakin on tapana tehdä, säästellä paskat palautteet perjantai-iltapäivälle. Hah :D. Tosin en tiedä onko tuo nyt niin paha uutinen pomolle, voi olla ihan tyytyväinenkin.

Mietinnässä vielä on, että pidänkö kiinni tessin suomasta 2 viikon irtisanomisajasta vai työsopimuksen 4 viikosta. Mieli tekisi ehkä "taistella" sen 2 viikon puolesta ja pitää kaksi viikkoa "kesälomaa". Katsotaan nyt...

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pelottaapelottaapelottaa

Sain sen työpaikan. 3,5 kuukauden määräaikaisuus, mutta jatkoa on väläytelty, ei tosin varmaksi tietenkään. Mutta A P U A, hyppy tyhjän päälle ja tuntemattomaan. Minulla on kuulemma monipuolista osaamista, jota voisi muuallakin yrityksessä käyttää. Olenkohan mä valehdellut? Toivottavasti en. Ehkä mä en luota vaan itseeni. Tuo on todennäköisin vaihtoehto.

Vatsassa tuntuu pieni paniikki. Tai aika iso. Äkkiä keittiöremonttilaina vetämään, sitten voi vasta irtisanoutua.

Pää on sekaisin, kesäloma meni sitten siinä. Mutta jos saisi vaikka henkisesti rauhallisemman työn, jossa laskukonetta saa käyttää silloin kun haluaa ja excelin käyttöäkään ei ole kielletty.

En osaa muuta sanoa kuin että A P U V A H

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Renkaat vaihdettu

Inspiroiduin. Sain idean, että tänään on hyvä päivä koittaa vaihtaa renkaat. No, tuumasta toimeen, niinkuin mun tapana on. Etsittiin tunkki, joo, ihan käyttämätön, jollain kuminauhahässäkällä kiinni. Koitin sitä vapauttaa siitä systeemistään, ei onnistunut, meni hermot, otin puukon ja sivalsin kuminauhan rikki. Tunkki, vapaana, mun käsissä. Jaaaa, mites se toimii? Löytyi vermeet sen veivaamiseen, siistii, se toimi :). Ristokkoavain, ei ollut. Joku kökkö epäristikko joka pyöri mun pulteissa. Soitto Ystävälle, jonka tiesin olevan Prismassa, hän toi mulle kunnon ristikkoavaimen ja pääsin jännittämään että aukeaako pulttipyssyllä ammutut pultit mun käsittelyssä. Avuksi tarvittiin luonnollisestikin joogamatto, ettei polvet kastu. No, aukeshan ne pultit, olin varautunut vääntämään ja kiroilemaan ihan tosissaan, mutta ei, ei tarvinnut. Vähänkö oon vahva (tai pultit vaihtoehtoisesti heikosti kiinni). Löysin ohjekirjasta paikat mihin tunkki haluaa mennä, jes, homma alkoi pelittää. Rengas toisensa jälkeen vaihtui, hieman pohdintaa aiheutti renkaan pyörimissuuntamerkintä, jota ei ollut. No, fiilispohjalta, ei siinä sitten mitään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Jotenkin outo fiilis kyllä niistä kuvioista, mutta mä luotan, että Fani selvittää ne mun kanssa sähköpostin välityksellä :).

Mutta aika hyvä fiilis, taas tehty jotain mitä ei koskaan ennen.

Hyvä minä!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Räjähtävä aamu

Laitoin viime viikolla hymykuopparemppasähkömiehelle viestiä että voisko tulla tsekkaamaan mun keittiötä ja antaa hinta-arviota keittiörempasta. Että olen saikulla kotona ja kaikki ajat käy, mutta soittaa kuiteski ennen. No, makoilin siinä sitten sängyssä, hidasta starttia päivään otin ja höpöttelin Tyypin kanssa puhelimessa kun puhelin koputti. "Hymykuopparemppasähkömies mooooiii, ootko kotona, voisin tulla nyt". Öhhh, jooooh, tota, pitää vissiin saada vaatteita päälle. Hymykuopparemppasähkömies sanoi että ihan rauhassa, hän tulee vaikka sit vasta vartin päästä. Vartti armonaikaa! Tukka likanen, kainalo haisi. Keittiö räjähtänyt. Paniikki. Pistin pienesti juoksuksi. Kuivashampoota vauhdissa päähän ja uutta dödöä vanhan päälle. Pikaraivaus keittiölle, helvetti, miks en siivonnut sitä viikonlopun aikana? Päätöntä juoksemista edes takas. Harja, missä helvetissä on harja? Miks mulla ei oo mitään casuaaleja luonnollisen sexyjä kotivaatteita? Miks hitossa hellakin oli ihan karseessa töhnässä?

Olipahan spurtti! Mutta sain keittiön semmoiseen kuosiin, että hävetti vain vähäsen. Huhhuh. No, Hymykuopparemppasähkömies tuli ja katseltiin mun keittiötä ja suunniteltiin. Palaa hinta-arvion kanssa asiaan. Mä luulen, että tarvitsee etsiä jostain lisää rahaa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ystävyys

Sade ropisee ikkunoihin, kuulostaa  kivalta. Hiljaisuus, vain näpyttelyn ääni ja hento ropina. Lumet sulaa vauhdilla. Etupihan laatoitus pilkistää jo jään alta paikoitellen, kohta pääsee harjoittelemaan kesärenkaiden vaihtoa :).

Käsi tuntuu hieman paremmalta, laastaroin sen eilen Tallinnasta tuoduilla pippurilaastareilla, vaikuttaa toimivan.

Otsikon aiheeseen...

Ystävä ei oikein jaksa mua. Kirjoitti mulle, että ei jaksa semmoista ystävyyttä mikä vain ottaa. Aika pahan pisti. Mä oon vähän pihalla että missä mä oon tehnyt väärin. Ja surullinen. Kirjoitin sitten takaisin että mitä se toivoo multa ystävänä ja että en oo tajunnut että oon tehnyt jotain väärin. Apua pitäis mun kuulemma taas hakea. Että hänestä ei ole koko maailmaa pelastamaan. Saas nähdä mitä vastaa, vähän pelottaa.

Kyllähän mä tajuan, että tää mun elämäntilanne tällä hetkellä on varmaan Ystävälle raskas, mutta en mä mielestäni ole kauheasti häneltä vaatinut. Koittanut selviytyä vaan itsekseni. Mä mietin, että oonko mä ollut kuuntelematta jos sillä on ollut jotain huolia, mutta kyllä mä mielestäni olen kuunnellut. Eikä mua tarvitse yrittää pelastaa, kirjoitin että riittää hyvin kun on vain siinä.

En mä nyt omasta mielestäni niin kauhean huonossa jamassa tässä ole. Kyllä mä olen eteenpäin päässyt, toki välillä myös taaksepäin, mutta pikkuhiljaa aurinko kyllä varmasti alkaa paistamaan.

Tuon aamuisen viestin jälkeen ajattelin reippaasti alkaa pesemään pyykkiä. Latasin koneen ja painoin nappia. Mitään ei tapahtunu. Just. Great. Pesukone siis hajalla. Kyllä, testasin pistorasian, toimi. Potkaisin sitä kunnolla kylkeen ja hakkasin nyrkillä kanteen. Ei auttanut. Sen nyrkillä takomisen jälkeen ajattelin, että olikohan kauheen fiksua kun kuitenkin on tässä vaan tää vasen käsi terveenä ja kohta ei ole sekään kun tolleen riehun. No, kuollut mikä kuollut. Yarikseen ei mahdu pesukonetta enkä saisi sitä kuitenkaan itse sieltä pois ja rappusia pitkin taloon, joten tilasin sitten uuden koneen kotiinkuljetuksella, asennuspalvelulla ja vanhan poisviennillä. Aika hyvin tämmöselle minä itte-ihmiselle. Tajusin nyt vissiin voimavarojeni realiteetit. Eihän mulla olis ollut mitään mahiksia itse sitä saada. Ei edes sisulla. Ehkä.

Tää on mulle :)






keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hajosin

Auuuuh! Heräsin viideltä helvetilliseen särkyyn kyynärpäässä. Ajattelin, että olen nukkunut huonosti sen päällä että on puutunut. Ei se helpottanut. Buranaa nassuun ja Terveystalon sivuille. Sain ajan heti aamulle. Käväisin töissä ja laitoin pomolle viestiä. Googletin, tenniskyynärpää. Esitin googlediagnoosin lääkärille ja se vahvistui. Viikko saikkua ja buranaa. Takas töihin ja soitto pomolle. "Tätä ei kyllä nyt olis tarvittu" No älä!!! Minäkö tarvitsin? No, sitten kotiin ja aurinkoon. Lämmitti ihanasti. Pullo kuoharia siinä meni, halailin kuusiaitaa ja avasin ulkohuussikauden. Kikattelin puhelimessa Tyypin kanssa. Sen kanssakin tapahtui eilen yksi askel loppua kohti, tai se viimeinen askel seksisuhteen loppua siis. Ehkä mä kirjoitan siitä joskus kun on oikea käsikin käytössä.

Huomenna työhaastattelu, jännittää pystynkö kättelemään huutamatta ja irvistelemättä. Meikatakin pitäis pystyä. Saa pitää peukkuja.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mikä mulle kelpaisi? Ei mikään

Aloin pohtimaan, että millainen mies mulle kelpaisi. Profiili on ollut netissä nyt parisen viikkoa auki eikä mitään mielenkiintoista ole tullut vastaan. Tylsiä ja kuivakkaita miehiä vain. Mitä mä sitten tarvitsen? En mä koe että mä mitään kuuta taivaalta tavoittelisin. Ei tarvitse olla mikään koulutettu ja hyvätuloinen, enhän mäkään ole.

Tarvitsee olla hyvä juttelemaan, pitää osata hassutella, pitää osata näyttää että tykkää musta ja sanoa se myös. 

Nettideittailussa olen tullut siihen tulokseen, että kuvalla on väliä kyllä jonkun verran. Vaikka en mä koe, että mä mitään mallipojua etsisin, mutta jos kuva ei aiheuta minkäänlaisia viboja niin ei vain kiinnosta ei. Tosin ilman kuvaakin voi mielenkiinnon herättää, tekihän Inssimies ja Kaukainen mieskin sen. Ensivaikutelma Tyypistäkin oli "nojoo, että tommonen", ei se kirjottaakaan oikein osannut, mutta joku siinä vaan iski. Ja loppu on historiaa. Paskaa historiaa. 

Missä mä SEN sitten tapaisin? En netissä ainakaan. Enkä tossa lähibaarin terassilla kun siinä istuu vain ne samat kantadokut päivästä toiseen. Sattuu olemaan työpaikan ikkunat siihen suuntaan niin on hyvä seurata tarjontaa. Niin, missä? Pitääkö mun ruveta käymään siellä Ison Omenan Cittarissa missä on niitä sinkkuostoskoreja? Sinne on vaan niin kovin pitkä matka. 

Taidan taas jälleen kerran poistua nettimarkkinoilta, jos mä vaan koittaisin uskoa, että ei se ole mua varten, ei vaan ole. 

Ai niin, eilen tuli ostettua kulmahiomakone kun oli Lidlissä tarjouksessa, eli kunhan ilmat vähän lämpenee niin testataan ulkorakennuksen seinään :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Übernoloa Tyyppi-tilitystä viikonlopun varrelta

Perjantai-ilta, lähdin hakemaan Helsingistä Huutonet-ostoksiani, melkein Tyypin naapurista (no, ainakin täältä päin katsoen). No, siinä sitten ajon aikana viestiteltiin Tyypin kanssa ja se kertoi että alkaa siivoilemaan. No, mä sitten kysyin, että onko tulossa vieraita vai? Kuulemma ei tiennyt, oli kutsunut ihastuksensa, mutta ei ollut sanonut juuta eikä jaata asiaan, eli tuskin oli tulossa. No, mä sitten siihen "En mä sitten viitsi tulla moikkaamaan. Olisin vain halunnut halin kun oon tuohon naapuriin tulossa piipahtamaan". Tyyppi kysyi että onko mulla halipula. Myönsin, toivoi että saisin treffikaverilta seuraavana päivänä paljon haleja. Kylmää vettä niskaan.

No, ei sitten, olisi ollut kiva nähdä vaan ja halata. Halusin kuitenkin ilahduttaa jotenkin ja hain pari pulloa Tyypin lempisiideriä ja pussin kuivalihaa (sen herkkuja) ja päätin viedä ne sille siivouspalkkioksi ovelle. (ai helvetti että kuulostaakin nololta näin jälkeenpäin ja kirjoitettuna). Toki olin koko ajan tietoinen, että Tyyppi oli facebookissa ollut säännöllisesti, eikä tämä ihastus ollut siis tullut. En sitten tietenkään olisi mitään tommoista tehnyt. Lähdin ajelemaan kotiin päin ja kysyin siltä että onko jo siivonnut reippaasti? Ei kuulemma ollut, siivoaa huomenna. Kirosin sille sen laiskuutta ja sanoin että saa sitten hakea huomenna siivouspalkintonsa, mutta oma vika jos on jäässä. No, se oli luonnollisesti huuli pyöreänä ja mä vaan hymähtelin. Sitten se vaikutti siltä että se suuttuu ja sanoin että menee sitten hakemaan palkkionsa ovelta. Siitä tuli sitten lässähtänein ylläri ever. No, se haki sitten pussin ovelta ja ilahtui kovasti "Kiitos kulta  Toi oli ihanasti tehty  Ei sun olis tarvinnut. Oisit kyl voinut tulla käymään ihan sisälläkin asti   " Ai? Miten helvetissä mä olisin voinut mennä käymään sisällä jos se odottaa toista naista sinne? Tän mä sille sitten eilen sanoinkin. Sanoin että olisiko ollut aika helvetin noloa jos se olis käännyttänyt mut ovelta matkoihini. Sanoin, että koitan pitää kuitenkin kiinni niistä viimeisistä itsekunnioituksen rippeistä mitä mulla on jäljellä. Olisin voinut kuulemma kysyä että että monelta se ihastus olisi ollut tulossa. Huoh, jep.

Se oli perjantai.

Lauantaina sitten treffien jälkeen käytiin sitä läpi ja mä siinä sitten kohtuullisen pettyneena ja reppanana tilitin ja olin vähän down. Sitten tilitin siinä että montako kertaa olen jo pettynyt ja Tyyppi kysyi että kuuluikö hän siihen lukumäärään. Sanoin että ei, kuuluu spessujengiin ja että enemmän mä olen itseeni pettynyt meidän jutussa kun siihen. No, sitten mun täytyi selittää ja päästiin ihastumisiin ja siihen, miten mä en osannut olla tykästymättä siihen. Sanoi tykkäävänsä musta ja ihastuneensa, mutta oli pakko pistää tunteet kuriin kun ei kuulemma ollut muuta vaihtoehtoa kun ei meidän jutusta voi koskaan tulla mitään suurempaa. (miks ei muka?) Kehuin hyvästä suorituksesta ja kysyin, että missä vaiheessa se sen teki. Syksyllä kuulemma. Ai että tuntui pahalta. Tyyppi sanoi tykkäävänsä musta kovasti ja että olen sille tosi tärkeä. Niin, niinhän sekin on mulle. Kyllä mä pääsen tästä yli ja pystyn olemaan sille tavallinen ystävä.

Sanoin vielä että kiva kun kertoi, että en ollutkaan sitten kuvitellut kaikkea. Vastasi että en ollut kuvitellut, oli ollut ihan aikuisten oikeasti ihastunut muhun (aikuisten oikeasti heh, tästä casesta on aikuisuus kaukana :D)

Huh, kolmas viikonloppu peräkkäin kun se iskee multa ilmat pihalle. Pakkohan tän on lakata jossain vaiheessa tuntumasta. Enkä mä eilenkään itkenyt läheskään niin paljon kuin 3 viikkoa sitten :). Edistystä.

Sitten vedettiin perinteiset skypekännit ja kuunneltiin musaa. Kerroin jo aiemmin persekommentoinita ja jossain vaiheessa iltaa tyyppi laittoi sitten mulle biisin. Itkin ja nauroin, sitä se oli about puoli neljään asti. Oli ihanaa nähdä. Päättyi siihen, että sanoin että olisi ihanaa nukahtaa sen kainaloon. Sanoi olleensa kirjoittamassa juuri samaa. Siinä sitten tuijoteltiin hetki toisiamme silmiin ja se sanoi mua nätiksi ja ihanaksi ja söpöksi ja että mulla on niin ihana hymy ja kaikkea. Voi helvetti. Tää saattaa muuten olla mun blogihistorian noloin postaus.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Jepjep, treffit

Pääsin tavoitteeseen, en pannut. Väkisin pussasin kyllä lopuksi.

Autolla menin, kävelin ravintolalle jonkun matkaa. Kävelin yhden terassin ohi. Sieltä joku huusi mun perään. "nätti likka, pylly on vähän iso, mutta ei se haittaa mitään". Voi helvetti. Teki mieli tirauttaa pienet itkut siinä. Kyllä mä nyt saatana sanomattakin tiedän, että mulla on iso perse. Mut hyvä kun tuli nyt muistutettua sitten.

Käytiin syömässä, tuli heti semmonen ounou-fiilis kun jätkä istui kädet puuskassa mua vastapäätä ja katseli ohi. Mä koitin saada katsekontaktia, mutta kovin vaikeasti onnistui. Vaikutti tosi hermostuneelta ja söi kauheeta kyytiä. Jotain yritettiin jutella, mutta pitkiä taukoja oli. No, en mä lannistunut, vaan lähdin sen kanssa kävelemään, käytiin yhdellä baarissa, vaihdettiin baaria, käytiin toisilla toisessa baarissa, mutta ei, ei siitä tullut mitään. Hiljaisuudet oli pitkiä, välillä juttua tuli vähän, mutta ei vaan kantanut. Ei tarttunut mihinkään pieniin vihjailuihin mihin olisi ollut hyvä tarttua ja saada jutteluun jotain kivaa kipinää. Olisi vielä lähtenyt mun kanssa jonnekin baariin, mutta mä päätin että huomenna on työpäivä ja mun pitäis mennä ajoissa nukkumaan.

Toi sitten mut kiltisti kotiin. Mä sanoin mun pihassa "anna pusu" ja kävin kiinni, pussashan se sitten takaisin kuitenkin, mutta aika huonot fiilikset kyllä jäi.

Että sellaiset treffit.

Pre-treffi-tunnelmia

Äh ja öh, mulla ei oo mitään päällepantavaa, mulla on ruma olo ja itseluottamus nollassa. Enkä mä tiedä miten  mä meen sinne treffipaikalle, omalla autollako? Sit pitäis olla selvinpäin. Eihän se varmaan kauheeta olis, mut jos toinen osapuoli haluaa ottaa jotain ni ei ole kivaa sitten jos toinen ei ota. Tosin voihan sen auton jättää sitten sinnekin ja tulla taksilla kotiin.

Mä oon luvannut Ystävälle, että en pane sitä ekoilla treffeillä, mutta se ei oikein uskonut, että pystyisin siihen. Mutta kun mä haluaisin ehkä nukkua sen kainalossa. Ai niin, mutta enhän mä oo sitä ees tavannut vielä. Tää on niin taas tää sama kaava, että ladataan odotuksia ja sit pudotaan korkealta ja kovaa. Kohta pitäis suihkuun koittaa päästä ja laittaa itsensä ihmisen näköiseksi. Ja asennettakin pitäis olla vähän enemmän. Asenne, pilke silmäkulmaan, mistä mä nyt ne tähän hätään löydän!!!

No ni, koitetaas nyt yrittää vähän tsempata!


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Treffeille ja treffileikkiä

Öh, ajaudun vissiin treffeille, asiallisille, oikeille treffeille. Ihmisen kanssa, jonka kanssa olen jutellut useamman kuukauden taas. Ihan tuosta 10 kilometrin päästä. Miksi öh? Varmaan siksi kun en tiedä huvittaako mua. No, tänään sitten kysyi että mitä haluan tehdä, pelata biljardia, mennä leffaan, keilaamaan? Siis bilistä ja keilailua? Eiiiii, en mä halua leveetä persettäni esitellä heti kättelyssä (siis asiallisilla ja vakavamielisillä treffeillä, seksi on iiiiihan eri asia)! Johan mulla yhden treffit meni perseelleen kun tyyppi näki ekana mun perseen kun pyllistelin autoa tankkaamassa. Joo, no ehkä mussa oli muutakin vikaa kuin se perse kun siitä ei sitten kauheesti sen jälkeen kuulunut.

Joo, treffileikkiä Tyypin kanssa. Tyyppi haluaa siis tavata sen elämänsä naisen ja mitä tekee kunnon ystäväpano? No, auttaa tietysti sydän verta vuotaen tekemään profiilin ja etsimään kivoja tyttöjä. Oli meillä semmoinen "leikkikin", että etsittiin toisillemme meidän mielestä sopivat kumppanit ja toisen oli sitten pakko kirjoittaa sille. Joo, näin tehtiin, kirjoitettiin, mä osasin vissiin paremmin löytää kun Tyypille löytämäni nainen vastasikin. No, onhan sillä siellä jo useampikin "veto" päällä. Ja mulle ei taaskaan kelpaa mikään. Ei vaan sytytä.

Helvetti että on vaikeeta suhtautua tuohon Tyypin rakkaudenkaipuuseen. Siis ihan sairaan vaikeeta. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen itkenyt kuunnellessani miten se ja se on niin ihana, että pääsisipä treffeille sen kanssa. No, nyt se on pääsemässä yhden megaihanuuden kanssa treffeille ja se on menoa sitten. Tiedän sen, Tyyppi on sanonut niin. On niin korviaan myöten ihastunut siihen. Pahaa tekee.

Ystävän mielestä pitäisi heivata koko Tyyppi ystävistä pois, mutta en mä halua.

Huomenna olisi yks työhaastattelu, sijaisuus, syyskuulle. Eihän sitä varmaan kannattais ottaa, vaihtaa nyt vakipaikka määräaikaiseen, mutta jos vaikka sitä kautta ura urkenisi? En tiedä. No, menen nyt kuitenkin, vuokrafirman kirjoilta niitä töitä kuitenkin tehtäis. Katsotaan nyt.