Lukijat

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Seesteisyyttä

Harhauduin blogistaniaan ja törmäsin luonnostilassa oleviin teksteihini ja lueskelin niitä. Parisenkymmentä niitä oli, osa valmiimpia, osa ehkä julkaistu ja luonnos jäänyt jälkeen. Useammalta eri vuodelta. "Nuoren miehen tuoksu"- niminen teksti sai hymyn huulille, julkaisematta aikanaan jäi :D. On tullut elettyä kaikenlaisia aikoja. Nyt on seesteinen ajanjakso menossa, toivottavasti pysyykin.

Julkaisen tämän Tunnelukko-kirjan harjoitustyön tähän, jäänyt sekin luonnoksiin. Pitäisi jaksaa jatkaa tuota tunnelukkojen kanssa työskentelyä vielä, Kyseessä on vastuullisen aikuisen kirje sisälläni olevalle kipuilevalle lapselle.

"Hei lapsi, 

olen miettinyt paljon sitä millaista sinulla oli lapsena. Koit pikkusisarustesi synnyttyä ettei sinusta välitetty. Koit olevasi vain tiellä. Yritit saada huomiota kiukuttelemalla ja epäonnistuit ja sait vain vanhempasi ärsyyntymään. Olisinpa ollut paikalla, olisin huomannut huomiontarpeesi ja huomioinut sinua. Ottanut syliin ja silittänyt ja sanonut että olen tässä ja tykkään sinusta siitä huolimatta että kiukuttelet. Olet ollut pieni ja huolehdittava, ei ole ollut reilua että sinut on jätetty oman onnesi nojaan. Olisin kysynyt koulun jälkeen että miten päivä meni ja ollut ylpeä siitä miten hienosti pärjäät. Rakentanut itsetuntoasi niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. 

Teininä koit olleesi hankala, mutta niin ne teinit aina ovat ja se on ihan ok. Vastuullisen aikuisen tehtävä on sietää se ja rakastaa myös sitä kapinoivaa teiniä. Osoittaa että olet rakas vaikka oletkin hankala. Olisinpa ollut paikalla kun sinua lyötiin, revittiin hiuksista ja hakattiin päätä lattiaan. Ei niin saa lapselle tehdä. Olisin lopettanut sen ja ottanut syliin ja lohduttanut niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. Ei lasta saa lyödä. Vanhemman tehtävä on rakastaa lasta hankalinakin aikoina. 

Olet minulle tärkeä ja rakastan sinua. Vaikka sinusta tuntuisikin että et kelpaisi niin kyllä sinä kelpaat. Olet  juuri täydellisen hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Älä anna kenenkään saada sinua tuntemaan toisin. Suojelen sinua ja puolustan oikeuksiasi. En anna mitään pahaa tapahtua sinulle. Olet rakas. 

-Aikuinen"


Tapaillaan miehen (jolla ei näköjään ole nimeä) kanssa pari kertaa viikossa ja viihdytään toistemme kanssa hyvin. Mies ei ole kovinkaan puhelias, mikä sopii mun introverttiluonteelle hyvin. Raivarimiehelle teki mieli joskus sanoa että voisko se olla hetken hiljaa kun en jaksa kuunnella koko ajan. En sanonut.  Hiljaisuus tämän miehen kanssa on  luontevaa ja ajan voisikin pysäyttää siihen hetkeen kun mies vetää lähelle, ottaa tiukasti kiinni ja painaa mun pään rintaansa vasten ja seistään siinä hiljaa toisen läheisyydesta nauttien. Pikkuhiljaa eteenpäin. Ei tarvitse puhua tulevaisuudesta kun just nyt on hyvä. Kovin moni mun lukuisista tunnelukoista ei aktivoidu tässä suhteessa, se on hyvä se. Tuntuu että haluaisin edetä nopeammin kuin mitä edetään, mutta tekee mulle ihan hyvää edetä vähän hitaammin, ei tässä ole mihinkään kiire, ei vaikuta että mies olisi mihinkään karkaamassa.

Esikoinen pääsi määränpäähänsä ja perhe on kuulemma tosi mukava ja jopa hauska, aivan mahtavaa! Mulla on ollut lähdön jälkeen suht levollinen olo asian suhteen. Hyvin se vuosi tulee menemään.

Tuntuu että elämässä on asiat just nyt aika hyvin :)

maanantai 20. elokuuta 2018

Turvallista matkaa

Mun mahassa tuntuu siltä kuin siellä olisi lauma kotisirkkoja syömässä mua sisältäpäin. Nipistelee, kouristelee ja kihelmöi, puristaakin. On tunne kuin olisin esiintymässä miljoonalle ihmiselle valmistautumatta lainkaan esitykseeni. Lapsen lento sinne kauas näkyy jo Helsinki-Vantaan lähtevissä lennoissa. Mä ulvon keskenäni täällä, kuin jotain pahempaakin olisi tapahtunut. Lapsen itsenäistymisprosessi vain, normaali vaihe elämässä, siihenhän se lasten teko tähtää, että niistä kasvaa hienoja ja elämässä pärjääviä yksilöitä. Eihän sitä silloin parikymppisenä vauvakuumeilijana tajunnut, halusi vain sen ihanan pienen nyytin, jota hoivata. Nyt se nyytti on pakannut kassinsa ja lähtee vuodeksi miljoonan kilometrin päähän ja tulee takaisin varmasti ihan uutena ihmisenä.

Hyvinhän se tulee pärjäämään, ei epäilystäkään. Henkisesti irti päästäminen tuntuu vain niin kovin  vaikealta. Se, että en voi auttaa jos tulee jotain. Taustalla on iso organisaatio, joka auttaa ja isäntäperhekin, joten kaikki menee varmasti ihan hyvin.

Huomenna aion mennä ulvomaan lentokentälle ja lähettämään lapsen matkaan. Siitä tulee vaikeeta.

Mä muutin pois kotoa saman ikäisenä kuin esikoinen on nyt, eikä mulla muistaakseni ollut yhtään ikävä, joten miksi esikoisellakaan olisi. Sitäpaitsi olen totutellut tähän ikävään jo kuusi vuotta, mutta silti tämä lähtö muuttaa tilannetta kovasti. Uusi sivu elämässä kääntyy, esikoisella valtavan hieno, värikäs ja muistorikas, tulee muistamaan hienon kokemuksensa toivottavasti loppuelämänsä.

perjantai 10. elokuuta 2018

Työpaikalla tapahtuu

No niin, nyt tapahtuu työpaikalla ja PALJON! En tiedä onko muutokset hyviä vai huonoja, pelkään että huonoja, mutta näillä on mentävä.

Toimitusjohtaja jää eläkkeelle ja Nössö nousee uudeksi tj:ksi. Eihän siinä kai mitään, mutta kun ei selviä tästäkään pestistään kunnialla. No, jospa hänen pestiinsä tulisi joku pätevämpi. Tj:n jäädessä eläkkeelle myös Dickheadin suojelija poistuu, mitä se sitten tulee tarkoittamaan niin aika näyttää. Sen jälkeen Dh:lla ei tietääkseni ole enää yhtään "liittolaista", vaan kaikki ovat jollain tavalla kypsyneet häneen.

Jotain järisyttävää tässä tarvittiin ja sitä on nyt tiedossa. Tulee mielenkiintoinen, mutta raskas syksy. Ainakin "käymistila" päättyi. Elämme jännittäviä aikoja sekä töissä että vapaalla :)

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Takaisin

Blogi oli hetken kiinni kun meni hermot siihen, että osa teistä tuntuu toivovan mulle vilpittömästi pahaa ja epäonnistumisia. Osa ei näköjään ymmärrä, että olen oikea ihminen, joka voimiensa mukaan yrittää luovia täällä elämässä parhaansa mukaan ja nauttien. Siihen nauttimiseen en todellakaan aina tarvitse miestä ja vaikka muuta mieltä osa onkin niin osaan todellakin olla yksin, eli mulla ei ole mitään pakkoa olla koko ajan jonkun kanssa.

Olen törmännyt elämän rajallisuuteen (Cougarwomanin blogi, Kilokiukuttelijan blogi ja edellisen postaukseni Mies) ja tiedostanut sen, että se elämä voi ihan aikuisten oikeasti päättyä milloin vain.

Tapailemani mies on siis leski (yksityiskohtia asiasta en aio täällä kertoa) ja ymmärrettävästi surutyö ottaa oman aikansa ja edetään miehelle sopivaan tahtiin. Koska niitä hyviä miehiä ei ihan oikeasti kasva jokaisen puun oksalla niin olen kärsivällinen. En tarvitse neuvoja siitä, miten hänen pitää antaa surra surunsa loppuun tms vaan vedän tämän omalla tyylilläni meni sitten syteen tai saveen. Voihan se mennä hyvinkin. Mies ei etsinyt terapeuttia vaan naista elämäänsä ja aloite tuli häneltä, ei minulta. En aio neuvoa, että sun pitää hei opetella ekaks olemaan yksin ennen kuin voit olla mun kanssa, vaan nauttia niistä hyvistä hetkistä, joita saan hänen kanssaan viettää. Jos siinä on teidän mielestänne jotain väärää niin voitte pitää asian omana tietonanne jos ette osaa sitä rakentavassa muodossa ja kunnioittavasti esittää. Jos et tykkää kirjoituksistani niin älä lue. Jos ärsytän, älä lue.

Jatkossa jätän julkaisematta selkeät aivopierut muilta kuin itseltäni (bloggaajan oikeus :) )

Jos homma ei toimi niin harkitsen blogin siirtoa vain harvalle ja valitulle kutsuvieraistolle.


lauantai 4. elokuuta 2018

Mies

Maanantai 30.7: Mulla on huomenna treffit. Miehen kanssa, jolla on just nyt (mun mielestä) hankala elämäntilanne, joka tulee vaikuttamaan mahdollisesti mahdolliseen suhteeseen vielä pitkään. Mies itse suhtautuu tilanteeseen hyvin luontevasti ja jos koitan unohtaa tilanteen olemassaolon niin kaikki tuntuu ihan hyvältä ja luontevalta. Vaikka ekoja treffejäkään ei ole vielä ollut, niin mun läsnäoloa kirjoituskumppanina ja hymyn aiheuttajana ei ole salailtu. Se tuntuu oudolta, mutta hyvältä, koska mullahan on pääasiassa ollut näitä salailutyyppejä. Toisaalta mua myös kauhistuttaa moinen avoimuus hänen tilanteessaan. Mies osaa ilmaista itseään kirjoittamalla hyvin, joten uskon että olen saanut tosi hyvän kuvan ihmisestä jo nyt. Samalta on tuntunut TKM:n ja Raivarimiehen kohdalla ennen ensitreffejä. Kirjoittelukemiaa oli ja livekemiaa myös. Tosin Raivarimies antoi itsestään siloitellumman kuvan kuin mitä oikeasti oli. Huomenna sen sitten näkee miltä livenä tuntuu.

Tuntuu etten oikein uskalla puhua tästä kellekään, koska on se (mun mielestä) hankala elämäntilanne, joka aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä varmasti suuressa osassa. Yhdelle ystävälle testasin kertomista ja rehellinen murska-arvio tuli. Samanlaisen olisin varmasti antanut itsekin. En uskalla edes tätä postausta vielä julkaista, koska en halua selitellä. Ehkä julkaisen tämän joskus, ehkä en. Olen onnistunut löytämään tilanteen, jollaisessa en ole vielä ollut ja jollaisessa oleminen ei ole mulle aina kovin luontevaa. Kuulostaa varatulta mieheltä, mutta semmoisesta ei varsinaisesti ole kyse. En aio kuitenkaan nyt tässä vaiheessa avata tilannetta sen enempää täällä.

On hyvin tavallinen kirjoitus- ja puhekykyinen mies, joka ei ole vielä kyynistynyt maailmaa ja deittailua kohtaan. Ei tunnu olevan haluja leikkiä naisilla ja yksi hyvä ja kiva kelpaa. Ei etsi täydellistä naista, joten mullakin on mahdollisuuksia.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä vaikkakin vähän pelottavalta.

Tiistai 31.7: Voi jestas että mä kammoksun ensitreffejä! Edellisistä on melkein vuosi. Toivottavasti nämä jäisivät viimeisiksi ensitreffeiksi! Aamupala ei maistu ja vessassa pitää ravata. Viimehetken päätöksenä saatan vaihtaa vaatteetkin vielä. Mikäs sen mukavampaa riisua ja pukea näillä keleillä. Ihan ku niillä vaatteilla olisi väliä. Mentävä taas vessaan...

Treffit kestivät kaikenkaikkiaan nelisen tuntia ja kemiaa kyllä löytyi, meni vähän pussailuksi :). Jatketaan tutustumista hissun kissun  :)

Lauantai 4.8: Toiset treffit tulikin yllättäen! Katselin ihan rauhassa Netflixiä ja söin jäätelöä kun vartin yli kolme tuli viestiä että onko mulla illalla mitään että jos hän tulisi viideltä käymään niin voitais jatkaa pussailua :). Katsoin kauhuissani ympärilleni ja totesin hävityksen kauhistus-mallia olevan siivon ja ajattelin että herran jestas mulla tulee kiire! Varsinkin kun kuopuksen rippiruusutkin oli vielä kaupassa. Vastasin chillisti että ei oo mitään ihmeitä että tervetuloa. Tärkeimmät ensin, eli keskeneräinen jätski pakastimeen, auto alle ja kukkakauppaan. Puoli tuntia meni siinä. Tunti aikaa siivoukselle. Millekään kokonaiselle miessiivoukselle ei todellakaan ollut aikaa, joten etenin järjestyksessä vessa-makkari-keittiö-olkkari. Pikasiivota voi esim. levällään olevat vaatteet niin että sullotaan ne Ikean kassiin ja piilotetaan komeroon. Kuin ihmeen kaupalla sain homman pakettiin ajallaan ja ehdin vielä suihkussakin käydä! Jälkihiki valuen kuivattelin deodorantteja kun auto jo kaarsikin pihaan.

Oli kivat kolmen tunnin treffit. Tankattiin toisen ihoa ja pussailtiin. Siinä on syli, jossa viihdyn ja jossa on luonnollista olla. Toinen taitaa tuntea samoin. Kolmostreffejä odotellessa :).