Lukijat

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kasvain

Joo, kasvain. Mun munuaisessa. Joku angiomyolipooma (jos muistin sen oikein tutkimuksen loppuun asti). Hyvänlaatuinen, kontrolloidaan joskus. 9 mm kasvain. Mistä se muka voi tietää että se on hyvänlaatuinen? Miks mä googletin? 20 semmoista "mullakin on hyvänlaatuinen angiomyolipooma"-keskusteluvastausta mitätöityy yhdellä "mullekin lääkäri sanoi että on hyvänlaatuinen, mutta tässä mä nyt olen, kuolemassa"-vastauksella.

No, nyt odotellaan sitten kuukausi että lääkärini tulee lomalta. Niin, siihen alkuperäiseen vaivaan ei löytynyt mitään selitystä. Ei ollut sappikiviä. Olikin kasvain, mikä ei aiheuta oireita. Ainakaan tuommoisia.

Maksa oli kunnossa, kaikesta huolimatta.

Pitää koota itsensä ja tehdä töitä. Onko pikkusen liian melodramaattista hötkyillä yhdestä 9 mm kasvaimesta. On. Mulla ei ole mitään hätää.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Valivalivali

Alkuhuuma hiipuu? Tällä viikolla ollut ärsyyntymisiä puolin ja toisin. Okei, ehkä enemmän mun puolelta. Naurettavia ärsyyntymisiä, joista ei toiselle voi puhua, koska ei semmoisista asioista saa ärsyyntyä. Niin kuin vaikka että häntä ei saa paijata tietyistä kohdista eikä hieroa ollenkaan. Mua ärsyttää kun haluaisin hieroa ja paijata miettimättä sitä että onko oikea paikka vai ei. Kuulostaapas tyhmältä ärsyyntyä tuommoisesta. Jep... Voiko toiselle sanoa "mua harmittaa kun en saa paijata sua otsasta"? No ei voi.

Ja ne kaljatölkit. Voisko ne viedä itse pois siitä olohuoneen pöydältä? Joo sanottu on. Ja ne sukat, kylppärin ikkunalaudalla, toista viikkoa. Oho, ne oli sentään nyt lähteneet K:n mukana. 

Niin ja se kännykällä pelaaminen. Nyt on taas joku sota menossa ja siihen pitää valmistautua. Ja sotia. Ja kertoa sitten miten se sota meni. Vaikka tietää tasan että mua ei kiinnosta. Ja mun pitää kuulemma tuo sietää, koska on hänen harrastuksensa. Harva harrastus vaatii joka päivä monta harrastuskertaa. 

Mua harmitti tällä viikolla sekin että mulla oli täällä kolme lomalaista, jotka ei tehneet MITÄÄN muuta kuin lomailivat. Ja mä kävin töissä, lastenvalvojalla, gastroskopiassa ja hoidin ruokinnan ja siivouksen. Viihdyttääkin koitin, ostin sulkapallovehkeet, koitin innostaa niitä pelaamaan, ratkoin töissä sulkapallotappeluita "maila ei edes osunut siihen! Ja on esikoisen vuoro tyhjentää tiskikone. Istuu muutenkin koko ajan vaan skypessä".

Sit mua harmittaa kun olen ihan poikki ja toi lomalainen ei tajunnut sitä että mulla ei ehkä ole saman verran energiaa kuin hänellä kun nukkuu pitkään ja lomailee (eikä tarvitse tikkua ristiin pistää).

Lähti tänään aikaisemmin kuin piti, varmaan siksi kun kukaan ei jaksa katsella mun tyhjästä ärsyyntyvää olemusta.

Koko viikonlopun on tuntunut että mä olen ihan paska. Ja tyhmä. Ja idiootti.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Mahaa tutkittu

Tähystyksessä käyty. Ei mitään silmillä havaittavaa vikaa. Seuraavaksi ultraan jos olis vaikka sappikivet. Tähystys oli niin epämiellyttävää kuin pelkäsinkin. Nielun puudutus tuntui siltä että kurkku turpoaa umpeen. Skoopin tunkeminen sisäälmyksiin yökkäytti ja vesi vain silmistä valui. Hengitin ja hengitin, puristin pedin reunaa ja toivoin että olis pian ohi. Menihän se sitten ohi. Hyvän tovin tärisin sen jälkeen, oli se sen verran kauhea kokemus. Somacia voi kuulemma vetää rauhassa jatkossakin (tosin sanoi että nykytiedon mukaan, ei kauheasti herättänyt luottamusta).

Kelailija on viettänyt tämän viikon meidän luona kun on lomalla (mä olen töissä). Kuopus on ihan innoissaan siitä, esikoinen (13-v) ei ole innoissaan mistään. K ja kuopus pelailee lautapelejä, palapelejä ja pihapelejä ihan kuin olisivat pitempäänkin tunteneet. Tuntuu hyvältä :). Tytöt lähtee huomenna pois ja piiiiitkästä aikaa saadaan K:n kanssa hengailla kaksin. Tosin mulla on huomenna työpaikan illanvietto ja olen sitouttanut K:n naaraamaan mut koskesta (jota me kuulemma lasketaan, huhhuh). On tuossa miehen "omistamisessa" paljon hyviä puolia niinkuin just toi autokuskina toimiminen ja kissavahtina ja lapsenvahtina oleminen :). Kyllä mä sille palkan maksan :D

Lastenvalvojallakin tuli käytyä ja nyt on melkein kaikki paperit virallisesti tehty.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Rangaistus lusittu!

Vuosi sitten iski tämmöinen tilanne päälle : http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/06/suullinen-kasittely.html Vuosi on ajeltu nyt kiltisti ja SELVISIN! Nyt voi hengittää liikenteessäkin vähän helpommin. Kyllä se poliisiauton näkeminen sykähdyttää vieläkin ja jysähdys vatsanpohjassa on taattu. Mutta HUH kuitenkin :)

Hyvä minä!!!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Jussia vaan

Kelailijan hain silloin sunnuntaina lentokentältä ja kun ensimmäistä kertaa näin hänet niin tuli semmonen "uuh kuinka kuuma se on"-fiilis :). On se vaan mun silmissä niiin komea :).

Viikolla käytiin sitten mun äidillä. Se oli vaivaannuttavaa ja tuskaista. Siellä oli enemmän sukua kuin mitä alunperin pitikään. Kelailijalle ei mikään kiva ylläri. Mutta hyvin se siitä selvisi, onneksi amerikanserkut veivät sen isoimman huomion. Äiti veti hyvä äiti-showta.  Nyt K on tavannut koko mun suvun pl. iskän ja veljen perheineen.

The Huikea idis jalostui kun K:n veli vastasi mulle. Hän ehdotti että tulisivat myös Prahaan ja sitten yllättäen törmättäisikin jossain ravintolassa. K:n ilme tulee varmasti olemaan näkemisen arvoinen :D. Oioi, en malta odottaa! Se suunnitelma on siis hyvällä mallilla kehittymässä :).

Viikolla sain virkkausinspiksen ja päätin tehdä kaverille tiskirätin bambulangasta. Inspis kun tulee niin aloitettava on HETI!
Joskus aikaisemmin yritin neliskanttista tiskirättiä niin ei siitä mitään tullut, eli piti tehdä mallilla jonka osasin. Tämmöinen siitä tuli





Tuo pöytä kun on halkasijaltaan 50 cm niin näkeehän sen että siitähän sitten tulikin helvetin iso tiskirätti :D. Kirjoitin kootut selitykset rätin mukaan ja ei kun postiin. Kuulemma pöytäliinakäyttöön menee. Niin meikäläisen tyyliä, yrittää tehdä tiskirättiä niin tulee pöytäliina :). What can you do...

Tänään sain toisen inspiraation. Tein Kelailijan tytölle kesähatun! Etsin ohjeen, sovelsin, otin tarkoituksenmukaisen väristä lankaa ja koukun minkä satuin löytämään. Bambulanka ja 3,5 koukku. Kelailijalta kysyin että mikä on halkaisija jos ympyrän pituus on 50 cm. Kiltisti vastasi eikä kysellyt sen enempää, ihana mies ja ymmärtää että multa voi tulla ihan outojakin kyssäreitä eikä kannata ruveta kyselemään että mihin tietoa tarvitsen :D. Olin siis jo koukku sauhuten virkkaamassa, siksi en itse ehtinyt googlettaa matemaattisia kaavoja (kuka niitä ny ulkoa muistaa).

Aika löysäähän siitä sitten  tuli ja lopputulema oli se, että en voinut seurata ohjetta loppuun kun reuna alkoi painamaan ja painamaan. Jätin siis kesken ja toivon parasta. Tämmöinen siitä sitten tuli. Ei siis lähellekään sitä minkä näköinen se oli ohjeessa: http://anne.linnat.com/photos/Kasityot/Hatut/slides/Punahattu.html  Sopii täydellisesti mun ontelokudekerälle ainakin :).



Juhannusaattona sisko ja siskon tyttöystävä tulivat grillailemaan, ihan kiva kun tulivat, jopa esikoinen innostui pelaamaan lentopalloa niiden kanssa. Kelailijakin sai esikoiseen vähän kontaktia kun pallottelivat. Esikoinen sai siis naamansa irti puhelimesta ja tabletista, jippii. Kelailija vietti mun luona kaksi yötä ja tytöt olivat ihan ok asian kanssa. Vähän vieraskoreutta, mutta ihan hyvin meni :).

Viime viikolla tulin siihen tulokseen että mun sisuskalut on paskana ja diagnosoin itseltäni refluksitaudin. Jippiaijee... Sen enempää taustoihin menemättä niin dg on todennäköinen. Ensi keskiviikkona menen gastroskopiaan jossa karu totuus paljastunee. Muutaman vuoden olen jo vetänyt 40 mg somacia eikä se enää riitä. Siinä sitten ihmetelläänkin kun kohta kaikki hyvä on kiellettyä. Mutta murehdin sitä sitten ens viikolla.

Hyvää pyhien jatkoa kaikille!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Oli niiiiiiin ikävä!

Tänään se loppuu. Se hillitön ja järjetön ikävä. Kelailija palaa takaisin Suomeen. Yllätyin ikävän määrästä. K lähti lauantaina ja maanantaina jo kyselin että mihinkäs aikaan se kone lauantaina tulee takaisin. Itku pääsi kun kävi ilmi että se tuleekin vasta sunnuntaina. No, sunnuntaissa ollaan jo onneksi. Kone tulee vasta illalla, mutta nyt on jo hyvä fiilis. Viikon aikana ei aina ollut niin hyvä fiilis. Kelailijan tyynystäkin on jo kaikki hajut nuuskuteltu pois (en ole sit ainoa joka tällaista tekee, ihan tosi!)

Aamukahvia napaan ja sitten siivoamaan :). Tänään meidän suhde täyttää 4 kuukautta. Niin se aika vaan rientää, ihanaa!




Muoks: Aloitin siivoamaan illan lemmenpesää. Lapset on siis mulla, joten tarvitsee olla vähän luova. Sisätiloissa ei tule mitään lihallisia iloja olemaan, joten ulkorakennuksen kimppuun.

Puutteessa oleva nainen siivoaa vaikka raatoja saadakseen läheisyyttä. Kiljuin, yökin ja kiljuin vähän lisää. Joo mä tiedän että se on kuollut eikä hyökkää enää mun kimppuun, mutta en mä vaan voi itselleni mitään. Kaikkeen sitä joutuukin seksin takia...


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Huikee idis!

Sain eilen aivan HUIKEEN IDIKSEN! Mahdoinkohan jonkun Norwegianin mainoksen saada  sähköpostiin ja huvikseni katselin että minne pääsisi ja mihin hintaa. No Prahaan pääsisi halvalla, katselinpas huvikseni myös Prahan hotellien tarjontaa ja ennen kuin tajusinkaan olin varannut yhdestä huippuarvosanat saaneesta hotellista huoneen. Olin ihan fiiliksissä! Tajusin että Kelailijalla on syksyllä synttärit ja tämähän olisi aivan järjettömän upea lahja! Yllärilahja :). Hehkuttelin sille jo etukäteen että olen keksinyt ehkä maailmankaikkeuden parhaan lahjan sille, mutta en voi kertoa mikä se on :D.

Idea alkoi sitten vielä jalostumaan ja googletin välimatkan Prahan ja Wienin välillä. Ihan ajettavissa oleva matka. Eli mähän sitten joudun juonimaan Kelailijan velipojan luo yllärivisiitin sen romanttisen getawayn lomaan. Ai hitto että onkin loistava idea!

Kunhan K tulee veljensä luota niin aloitan tämän juonimisen. Varmistan toki että saa lomaa siihen kohtaan ja että lapset eivät ole hänellä. Tästä tulee aivan mahtavaa! Upeeta! Järisyttävää!

Miten mä pystyn pitämään tämän poissa Kelailijan korvista? Vaikeeta!!!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sukua pitäisi tavata

Puhelin soi, katsoin että äiti soittaa. Mitä hittoa, ei ole joulu eikä mun synttärit. No, se olikin suomenvierailulle tullut amerikantäti. Puhelun lopuksi "pakotti" äitinikin puhelimeen ja siinä sitten muutama sana vaihdettiin. Ihmettelin että kun eivät tässä ehdi koskaan pysähtymään vaikka harva se viikonloppu tuosta 7 kilometrin päästä ajavat. On kuulemma niin monta pysähdyspaikkaa. Ensin pitää pysähtyä mun veljellä ja sitten mutsin miehen siskolla ja ja ja. Eikä kuulemma ole kutsuttukaan. Muistutin että kutsuin kyllä viime vuonna tupareihin, mutta oli jotain muita menoja heillä. Eipä tuotakaan muistanut. No, samapa tuo. Ei ole pakko reitiltä sitä seitsemää kilometriä poiketa jos ei taho. Muistutin että vastahan mä tässä kaks vuotta olen asunut. En mä nyt ruinaamaan ala jos ei kerran kiinnosta.

Ensi viikolla olisi mutsilla grillijuhlat johon meidät (myös Kelailija ja lapset) kutsuttiin. Amerikanserkut nähtävillä. Kelailija jäi vielä miettimään että uskaltaako tulla mukaan. Olen tainnut mielipiteitäni mutsistä muistaa hyvin kertoa. Ekaa kertaa törmätään mahdollisesti nyt siihen, että ei mahduta kaikki samaan autoon. Kuka haluaa taittaa matkan junalla? eh... Ehkä sitten kahdella autolla.

Olette varmaan innoissanne odottaneet että miten vene-case päättyi. No, tilannehan meni niin, että iskä ei sille veneelle saanut järkättyä kuljetusta ja meinasi että jääköön sitten sinne. No ei perkele jää kun siitä niin olin jo taistellut! Pistin sanan kiertämään, että ken ehtii sen hakemaan niin ilmaiseksi saa. Ja kelpasihan se Ystävän siskolle. Loistavaa! Hakivat veneen ja kaikki osapuolet lienevät tyytyväisiä :). Ainakin minä ja Ystävän sisko.Exää eikä hullua muijaa näkynyt :)


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pikkukylän baarissa

Oho, jopas oli lauantai :D. Aamulla vein Kelailijan lentokentälle ja ajoin Ystävän kautta kun piti hakea perennantaimia. No, Ystävä sitten kutsui mut grillaamaan. Käväisin kotona heittämäsä perennat pois kyydistä ja hoitelemassa kissat ja lähdin Ystävälle. Pakkasin saunakamat, lakanat ja hyttysmyrkyn, ei siellä sen enempää mitään tarvitse kun vain grillaillaan ja hengaillaan. Enhän mä muistanut että ei se mene ikinä niin kun Ystävän kanssa iltaa vietetään :D

Grillauksen jälkeen Ystävä sai kuningasidean, että lähdetään paikalliseen, joka on viiden kilometrin päässä. Päätettiin kävellä kun on niin kaunis sääkin eikä kumpikaan ollut koskaan kävellyt sinne. Mietittiin että noinkohan on hyvä idea kävellä, mutta hihitellen päätettiin että hyvä idea on. Minä varvastossuissa (ei mulla muita kenkiä ollut) ja vähän huoletti että pääsenkö niissä sisään. Pakattiin sitten yhdet Ystävän umpinaiset kengät reppuun varmuudeksi. Lonkerot mukaan ja matkaan. 5 kilometriä on yllättävän pitkä matka läpsytellä varvastossuissa. 5 kilometrissä tulee yllättävän monta kertaa myös pissahätä. Reilu tunti siinä meni ja kylänraitin päässä häämötti keitaamme. 3 miestä terassilla, jotka lähtivät kun tultiin, hehheh :D. Ystävä on siis sinkku, eli hänelle mies oli hakusessa. Mähän olen ihan onnellisesti varattu :). Jotenkin vaikea vaan se flirttivaihde ottaa pois käytöstä, huomasin sen.

Porukkaa tuli onneksi jossain vaiheessa vähän enemmän (siis yhteensä about 10, wuhuuu!). Huomattiin Ystävän kanssa selkeästi että oltiin vähän niinku muukalaisia heidän baarissaan, mutta ei annettu sen häiritä. Tanssilattiakin avattiin että päästiin tanssimaan ja jorattiinkin kaksistaan niin paljon kuin varvastossuista lähti. Paljain jaloin sitten sen jälkeen kun tossut alkoi sattumaan. Oltiin kylän nähtävyys, hehheh :D. Yksi papparainen tarjosi meille juomatkin saatesanoilla "kerrankin on kylällä iloisia ihmisiä!". Aika ankea kylä siis. Tuli hidas biisi, hain erästä miestä tanssimaan, lähti jopa ja voi että kun se tanssitti hyvin! Aiaii, pitkästä aikaa pääsi vietäväksi! Yksi tanssi vain ja jatkettiin sitten Ystävän kanssa bileitä. Koivet hellinä, pizzerian kautta taksitolpalle ja nukkumaan. Mä olin ainut, joka pääsi tanssimaan oikein miehen kanssa eikä Ystävällekään sitä Helluntaiheilaa löytynyt.

Sekoitettiin ilmeisesti pakkaa sen verran että semmoinen keski-ikäinen blondi naikkonen tuijotti meitä koko illan naama norsunvitulla. Ilmeisesti meillä oli liian hauskaa ja juteltiin liikaa HÄNEN miestensä kanssa. Hehheh :D. Kyllä meitä sitten huvitti! Onnistunut ja ikimuistoinen ilta!

Ystävän luota heräilin, paikat jumissa ja jalkapohjat mustina. Aamukahvin jälkeen lähdin kotiinpäin. Ystävä soittaa heti kun olin lähtenyt, että hänelle tuli viesti, joka meni about näin: "Kuka oli se sun kaveri jota tanssitin? T: etunimi baarin nimi." Ai että! Kukaan ei ole koskaan mua jäänyt kaipailemaan ja etsiskelemään! Ja tietysti sitten NYT se tapahtui kun asialle ei halua mitään tehdä. Dääääm! Mutta voitte kuvitella miten tuommoinen hivelee itsetuntoa :). Mietittiin, että mistä ihmeestä se oli Ystävän numeron saanut, mutta todettiin että paikka kun on TODELLA pieni ja kaikki tuntevat Ystävän pojan niin siitähän se sitten varmaan oli löytynyt. Ystävän poika tosin kielsi meitä menemästä sinne baariin, mutta kyllähän se jo äitinsä tuntee, että ihan turha yrittää kieltää.

Hihih, hauska ilta ja kivat jälkipelit :D




tiistai 3. kesäkuuta 2014

Olen tullut kotiin

Kyllä mä vaan tunnen niiiiin tulleeni KOTIIN! Mä olen syntynyt Helsingissä ja siellä asunut parikymmentä vuotta elämästäni. Sieltä sitten pk-seudun kehyskuntiin, vanhaa omakotitaloa pienten lasten kanssa, ei tuttuja. Seuraava kunta, uusi omakotitalo pystyyn vähän isompien lasten kanssa, yksi "ystävä", joka sitten ei enää eron jälkeen ollutkaan mun ystävä.

Muutto tänne, yhteen Suomen parjatummista kaupungeista, yksi ystävä lähtötilanteessa ja elämä mulla ihan levällään. Ja nyt pikkuhiljaa on löytynyt ystäviä, tuttuja, avuliaita ihmisiä. Ja mä tunnen oloni niin hyväksi täällä. Palaset loksahtavat kohdilleen ja olen löytänyt itseni. Oppinut olemaan itseni kanssa ja arvostamaan myös itseäni. Nyt musta tuntuu että lähestyn Kokonaista. Niin kauan kun lapset asuvat exällä niin en voi Kokonaiseksi tulla, mutta lähelle pääsen jo :). Ehkä lasten asumisjärjestelyihinkin tulee vielä muutoksia. Aika näyttää :)

Mulla on kaikki hyvin :)



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Johan oli juhlat!


Jokunen viikko takaperin heitin vitsillä Kelailijalle että lähteekö koulun kevätjuhlaan mun kanssa. No, hänhän oli heti lähdössä! Ei edes lauantaiaamun aikainen herätys haitannut vaan vaikka aamu-uninen onkin niin reippaasti nousi kuudelta ja ajettiin puolitoista tuntia suuntaansa koululle. Laulettiin Suvivirsi, mä tietysti itkin monessa kohtaa, varsinkin kuudesluokkalaisten kukituksessa ja kun esikoinen sai stipendin ahkerasta koulutyöstä ja hyvästä menestyksestä (ka. 9,3, huikean hienoa!). Koulussa törmättiin jo exään, exän uuteen ja vauvaan. K kätteli heidät, exän uusi onnitteli minua esikoisen stipendistä, jonka jälkeen ajettiin exän talolle viemään sovitusti exän edesmenneen isän tekemä kenkälaatikko, joka oli jäänyt mulle. Vaihdossa pyysin tytöiltä jääneitä leluja (K:n lapsille). Jotain mun papereitakin exän uusi oli löytänyt ja pistänyt mulle ystävällisesti kasaan. Kaikki oli hyvin tuossa kohtaa. Exältä kysyin että mahtaisikohan autotallissa olla yksi pöytäni, jonka joskus projektiksi itselleni ostin. Ei kuulemma ollut. Exän uusi sanoi heittäneensä sen roskiin. Okeii, ei mun verenpaine siitä kauheasti noussut, sanoin vain että exän kanssa aikoinaan sovittiin, että ennen kuin aletaan mitään meidän tavaroita roskiin heittelemään niin kysytään että tarvitseeko toinen, mutta että jos pöytä on roskiksessa niin se on roskiksessa. Siinä kohtaa exän uusi alkoi jo jotenkin kiristymään.

Exän tontin reunassa on ollut myös isäni soutuvene säilytyksessä. Sanoin että tullaan joku päivä hakemaan se soutuvene siitä pois. Exän uusi sanoi että ovat myyneet soutuveneen (oli kuitenkin vielä siinä pihassa) ja alkoi huutamaan kuin hinaaja siinä pihalla että en mä voi tavaroitani säilyttää hänen pihallaan ja ravata niitä hakemassa jatkuvasti. Nainen huusi kurkku suorana mulle, en muista mitä kaikkea, ainakin että olen sotkuinen ihminen, heh. Mä en lähtenyt huutoon mukaan vaan hämmentynyt hymy huulilla hoin että rauhoittukaa nyt hyvänen aika, että mikä ihme teitä vaivaa. Kyllä mä siihen huudon sekaan koitin kysyä että mikä heidät on saanut minua kohtaan noin katkeraksi että pitää noin käyttäytyä. Eivät kuulemma ole katkeria. Kerroin myös että exä varmasti tietää että vene ei ollut hänen myydä. Kertaakaan eivät ole pyytäneet venettä pois noutamaan, siksi asia onkin vähän unohtunut.

Marssivat sisään ja jäätiin Kelailijan kanssa haavit auki ihmettelemään että mitä helvettiä oli oikein tapahtunut! Odoteltiin tyttöjä todistusten jaosta siinä exän talon edessä ja käveltiin tietä pitkin tontin reunaa. Näin miten kodinhoitohuoneen oven verho heilahti, joku kyttäsi siellä verhonraosta, varmaan että ollaanko heidän tontillaan :D. No, ei oltu. Huvitti suuresti.

Tytöt tulivat ja näyttivät todistuksensa ja päästiin lähtemään. Autoon kun pääsin niin itku tuli. Osittain tytöistä eroamisesta, osittain siitä välikohtauksesta. K silitteli ja kysyi että pärjäänkö. Tiettyhän mä pärjään, eihän tuo nyt eka itku ollut :). Oli suloinen :).

Itkustani kun selvisin niin kiukku alkoi nostaa päätään. Iskälle lähti tekstari että mikä on tilanne veneen kanssa ja että tehdään rikosilmoitus jos vene sieltä häviää. Ilmoitin exälle että vene tullaan hakemaan ensi viikon aikana ja että rikosilmoitus tosiaan tehdään jos venettä siellä ei ole. Vastasi että tehkää vaan poliisiasia ja että kaikki lasten asiat menee tästä lähtien lastenvalvojan kautta. Aha. Mitenhän se tuohon veneeseen liittyi? No, nyt jännityksellä odotellaan että onko vene noutohetkellä siellä vai ei. Toivottavasti olisi.

No, aiemmin oli jo sovittu että K:n kaveri tyttöystävänsä kanssa tulevat illalla grillinrakennustalkoisiin. Mulla fiilis oli matala, mutta kyllä se siitä sitten nousi pikkuhiljaa grillin edistyessä. Muurauslaasti loppui kesken, eli valmiiksi ei tullut tällä kertaa. Ihan kiva ilta oli, heitettiin tikkaa grillattiin (vanhalla grillillä), juteltiin.


Tähän asti päästiin, ensi viikolla varmaan sitten jatkuu. Kelailijan ja kaverinsa ensimmäinen muuraustyö :).