Lukijat

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tosi kivaa heppailua!

Käytiin heppailemassa, collegehousuissa, ihan toimivat. Tyttöjen silmät loistivat kun saivat harjata, varustaa ja olla selässä :). Harrastus jatkuu varmasti! Oma heppakin pitäis kuulemma saada, no ei kyllä tule, ostotunnit saa riittää.

Heppailun jälkeen heitin tytöt kauppakeskukseen elokuviin ja shoppailemaan ja hurautin 3 tuntia autolla hakeakseni vessasta puuttuvan kaapin. Käytetyn ja edullisen, tasan samanlaisen mikä jäi exälle erossa :). Loistavaa että löysin täsmälleen samanlaisen, uutena niitä kun ei enää saa.

Onnistunut, kiva päivä. Harmittikohan mua mikään? Eipä tainnut :)

torstai 26. joulukuuta 2013

Uusi Joulu

Lapset tulivat tänään. Laitoin exälle viestiä että vähän huonommat ulkohousut ja kumpparit mukaan kun ollaan menossa semmoiseen tilaisuuteen että voi sotkeentua. Olen siis ostanut tytöille joululahjaksi heppailutunteja. Olivat ihan fiiliksissä niistä. No, exä sitten vastasi että oli nähnyt viestin vasta juna-asemalla ja tytöillä ei siis ole ollenkaan ulkohousuja mukana. TÄH? Kiehahti huolella ja exä sai viestien kautta sen kokea. Epäasiallisuuksiltakaan ei vältytty. No, long story short, exän mielestä mä voin ostaa tänne omat ulkovaatteet. Just joo. Millaisissahan vaatteissa se ajatteli että tytöt lähtevät sunnuntaina jos vaikka olisikin yhtäkkiä -20 astetta? No, eihän sunnuntaina varmaan ole -20 mutta kuitenkin, teoriassa mahdollista kyllä. Nyt on kuitenkin TALVI ja lapset tulee sisähousuissa mun luo. Ei jessus mikä idiootti. Ajatteli vissiin että kökötetään neljän seinän sisällä neljä päivää. Viime talvenahan oli sama juttu kun tulivat 10 asteen pakkasessa collegehousuissa. Suoraan junalta toppahousuostoksille. Nyt on vain astetta huonompi tilanne kun kaupat ei ole tänään auki ja heppailu on huomenna heti aamusta. No kai me jotenkin se handlataan.

Tytöt oli innoissaan lahjoista, käytännöllistä suurimmaksi osaksi, kylpytakkia, lahjakorttia ja koruja, heppailu oli ihan ykköslahja :). Sieltä toivottavasti löytyisi kavereitakin ja harrastus voisi kantaa pidemmällekin. Vahvasti semmoinen tunne, että joulu on kilpailu siitä kuka keksii parhaimmat lahjat. Olen tyytyväinen että mun lahjat eivät olleet pelkästään materiaa. Tuleva synttärilahja noudattaa samaa kaavaa, lähdetään tyttöjen kanssa matkaamaan maailmalle pitkäksi viikonlopuksi. Ennakofiiliksiksi saivat yhteiseksi 1000 palan palapelin Tower Bridgestä ja vanhemmalla välähti heti että mikä on homman nimi kun vihjasin että tämä liittyy sitten synttärilahjaan. Voi että sitä peiteltyä  iloa (eihän melkein 13-v voi iloita enää silleen näkyvästi).

Mun joulu meni oletettua paremmin,ei tullut suuremmin aattoaamun jälkeen itkeskeltyä, enkä edes niitä kännejä vetänyt.

Seurasin kilpailua facebookissa että kuka saa luotua idyllisimmän jouluilluusion joulukuvillaan. Huvitti, mutta myös ärsytti.Tuli semmoinen "meillä on varmasti parempi joulu kuin teillä, katsokaa vaikka"-fiilis.

Hahaa, se on nyt ohi kuitenkin :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulua vaan

Se olis vissiin sitten joulu. En ole itkenyt vasta kuin kourallisen kertoja ja kello on 13. No, ei se mitään, tiedossahan tuo oli. Kävin kaupassa, ihmisiä autoillaan liikenteessä menossa rakkailleen. Kaupassa oli kohtalaisen rauhallista, vaelsin pitkin käytäviä rauhassa. Kalastin pakasteesta viimeisiä torttutaikinoita. Syviä nuo isojen kauppojen pakastealtaat, perse pystyssä, pää altaassa keikuin siinä reunalla ja just ja just yletin.

Äitikin soitti. Jo on aikoihin eletty. Pisti sekin itkettämään. Hetken verran harkitsin äidille joulunviettoon lähtemistä, mutta se meni kohtalaisen pikaisesti ohi.

Ystävä piipahti ovella ja toi lahjan. Vihdoin sopivan kokoinen kuoharilasi ja täynnä lempinamejani! Avasin myös Tonttutytön lähettämän lahjan ja sieltä löytyi turvaa ja käytännöllistä kauneutta avainnauhan ja heijastimen muodossa :). Kiitos!



Innostuin vaihtamaan jopa keittiön valaisimeen jouluhelmet kesähelmien tilalle ja kattamaan itselleni joululautaset.


 
Ai menikö överiksi tuon valkoisen aineen kanssa? Mä vaan tykkään valkoisesta aineesta :)


Yllätin kissan nuolemasta raakoja palapaistilihoja. Hyvää joulua vaan hänellekin. No, itsepähän paistin syön, joten haitanneeko tuo nyt mitään. Porkkanalaatikkokin on jääkaapissa, eli ihan täyimittainen jouluateria Puolinaisen tyyliin (joo en ole mikään kulinaristi). Kohta voisi laittaa saunan päälle ja käydä joulusaunassa.

Jouluja vaan lukijoille

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ja TAAS on yksi poissa

Sinne lähti yksi kissa taas sateenkaarisillalle. Labrat antoivat oletetun tuloksen ja päästin kissan pois. Loppu olis ollut kitumista sekä mulle että kissalle, joten en jäänyt odottelemaan sitä vaan tein itse sen päätöksen. Kyllähän sitä miettii että mikä oikeus mulla on päättää kenenkään elämästä ja kuolemasta. Voi vittu sentään. Korvapala ja verinäyte jääkaappiin odottelemaan pyhien loppumista että saan ne geenitutkimukseen. Karua.

Jahka mä saan tän itkun loppumaan niin lähden toimittamaan kinkkua sille vähävaraiselle perheelle. Toivottavasti se toisi iloa heille ja ehkä vähän jotain positiivista fiilistä mulle tähän päivään.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulujuhla

Eilen oli lasten joulujuhla. Lähdin ajoissa töistä, kävin kampauksessa (joo joo, tyhmää, mutta halusin näyttää hyvältä). Vaihdoin kauppakeskuksen vessassa pikkumustan (joo joo, tiedän, ylipukeutumista), sukkikset kiskaisin niin reteesti jalkaan että tuli reikä reiteen, onneksi naisen käsilaukussa on aina kynsilakkaa. Meikkasin vielä hillitysti ja avot! Ai hitto että tulikin hyvä lopputulos! Pää pystyssä ja itsevarmana hurautin pari tuntia juhlapaikalle. Tunsin itseni hieman ylipukeutuneeksi arkivaatteissa tulleiden vanhempien seurassa. Mutta hei, eikö koulun jouluJUHLA ole kuitenkin JUHLA, johon pukeuduttaisi vähän JUHLAvammin? No, anyway, jäädyin siellä sen tunnin pikkumustassani, mutta so what, näytin helvetin hyvältä siinä jäätyessäni :). Kaksi kyyneltä vaan vieräytin vaikka olin varautunut ulvomaan koko tunnin.

Exän tapasin juhlan päätyttyä, exän uusi ei tullut, harmi. Exä oli lihonut arviolta 10 kiloa viimenäkemisestä. Virttynyt villapaita päällä ja Sievin kulahtaneet turvakengät jalassa. Häpesin sen puolesta. Oli kommentoitava että tommosissa sitten päätit juhliin lähteä? Sanoi että se on lasten juhla eikä aikuisten. Just joo.

Autoni oli parkissa heidän kotimatkan varrella ja käveltiinkin sen luo yhdessä. Exä huomautti että konepeltini on auki, tuulilukossa. Kyllähän mä sen tiesin, mutta kun en saa sitä kiinni koskaan kun puskuri tai joku ottaa siihen kiinni. Sanoin exälle että potkaisee puskuria alemmas ja laittaa kiinni jos haluaa. Kyllähän se sen kiinni sitten saikin. Hyvä! Pitää koittaa olla avaamatta sitä taas kun se on niin vaikea saada kiinni. Toinen vaihtoehto olisi tietty korjauttaa se puskuri, no, joskus sitten, ehkä.

Ihan hyvä päivä oli eilen :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Erehdyin kauppakeskukseen

Ja niin kun mä vannoin etten mene noihin ostoshelvetteihin. Ja meninhän mä. Olisin jopa ostanut jonkun minikuusen että saan mun lahjat kuusen alle. Postissa tulikin mulle jo yksi lahja, outoa, kerrassaan outoa! Kuusta ei ollut enkä saanut toistakaan juttua minkä takia sinne menin.

Niin, siis erehdyin sinne kauppakeskukseen, kauheasti ihmisiä. Ei se väenpaljous niin ahdistanut, mutta siellä oli joku kuoro laulamassa joululauluja. Joulumaa kajahti heleästi. "Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa". Iski ahdistus ja silmät täyttyi kyynelillä. Suunnittelemani glögikinjäi ostamatta kun oli pakko päästä äkkiä pois sieltä ennen kuin alaluomi antoi periksi ja ei pystynyt enää pidättelemään tulvaa. Melkein juoksuksi pistin. Ulos, kiroilin puoliääneen itseäni parkkiksella ja ajoin kotiin.

Viikon päästä se on jo ohi.

Ai niin, yksi kissa on taas kipeä. Lauantaina lääkäriin, veikkaan että se on kuolemaksi. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulu

Mä luulin että mulla ei ole mukamas joulua. Hah, onhan mulla, ollut koko kesän!



Sain siivousinspiksen (toivoin kyllä remppainspistä) ja makuuhuone on nyt tiptop.

Kakkosnelonen silityslautana vaihtui ihan oikeaan silityslautaan ja rauta joka melkein sulatti mun pikkujoulupaidan, vaihtui uuteen silitysrautaan. Mulla on nyt verhot makuuhuoneessa, aika siistiä! Otin kärpäspaperinkin ikkunasta pois. Kärpäsaika taitaa olla jo ohi.







Mun makkarissa on tänään tunnelmaa. Ja joo, tuo hella on myös mun makuuhuoneessa :)

Kaikesta huolimatta tänään on huonot fiilikset ja koitan paikata niitä kuoharilla, onnistumatta kuitenkaan kovin hyvin.




lauantai 14. joulukuuta 2013

Ikävää ja auttamista

Esikoinen tuli eilen yksin luokseni. Kuopuksella oli jotain menoja ja hän olikin käynyt pari kertaa yksin kun esikoisella on ollut menoja. Esikoinen ilmoitti että sillä on yllätys. Jee kivaa! Tuli junasta, silmälasit päässä! Melkein rupesin itkemään koska mä en ensinnäkään tiennyt että on käynyt optikolla, enkä myöskään tiennyt että on saanut lasit. Piilotin surkeuteni ja lähdettiin kauppaan, koska mulla ei ole tapana yksin ollessani pitää ruokavarastoja siedettävällä tasolla. Kaupassa katselin lasta, iso tyttö, kohta 13-v ja pidättelin taas itkua. Kotimatkallakin sain pidätellä. Mikä hitto mua taas vaivaa? Patoutunut ikävä varmaan.

Eilen katseltiin simpsoneita ja juteltiin, tänään leivottiin pipareita ja kohta lähdetään keilaamaan. Illalla saunaan ja piparien koristelua.



Kertoi että huomenna pitää lähteä aikaisemmalla junalla kotiin kun on joku meno. Aattelin että oltais ehditty huomenna vielä shoppailemaan, mutta ei kai sit ehditä. Tulikin myöhäisemmällä junalla kuin piti. Isänsä ei voi noista aikatauluasioista kommunikoida mun kanssa vaan lapset tiedottavat. Mua ärsyttää.

Töistä saatiin kinkkulahjakortti. Mä kun en joulua meinaa tänä vuonna viettää niin haluan että kinkusta pääsee joku nauttimaan. Löysin Jouluapua.ryhmän ja sieltä etsin lähistöltä ruoka-apua tarvitsevan perheen ja kinkkuni pääseekin nyt hyvään käyttöön! Ryhmän kautta voi lahjoittaa myös käytettyjä vaatteita, leluja yms joten käykäähän kaikki katsomassa jos voisitte auttaa vähävaraista perhettä tarpeessa ja pelastamaan jonkun joulun! Pienikin teko riittää!



perjantai 6. joulukuuta 2013

Ei otsikkoa

Itsenäisyyspäivä vissiin. Itsenäisenä oon joo pysynyt tämänkin vuoden.

Eilen tuli lähdettyä ex tempore baariin. Yks äijä liimaantui muhun suunnilleen heti enkä mä osaa oikein niitä karistaa. Ihan liian lähellä oli etten lähtenyt sen mukaan, tuntuihan se läheisyys ihan hyvältä. Mutta vaikutti siltä että siitä olisi tullut vain ongelmia kun niin kovasti ehti siinä parissa tunnissa jo ihastumaan (muka) muhun siellä baarissa jo. No, vessareissulla karkasin sitten kotiin. Sika-minä. Koskaan en ole baarista ketään ottanut enkä kenenkään mukaan lähtenyt.

Ystävän kanssa on taas välit ihan perseellään. Ei ole hyvä jos sanon mielipiteeni, ainakaan jos se ei ole yhteneväinen hänen mielipiteensä kanssa. Eihän tässä muuten mitään, mutta kun pitäisi lähteä viikonlopuksi sen kanssa Kuopioon kissanäyttelyyn eikä taideta olla puheväleissä. Rasittavia nää naisten väliset jutut. Ei mitään hajua edes että monelta ollaan lähdössä. Pitää tästä lähtien pitää turpa kiinni ja ruveta jeesjees-naiseksi jolla ei oo omia mielipiteitä.

Tänään mua vituttaa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pikkujoulut

Pikkujoulut ohi. Jonna Tervomaa, Antti Railio ja Tuure Kilpeläinen tassittu. Oih, Tuure oli niiiiiiiiin hyvä live-esiintyjä ettei mitään rajaa! Yhdessä kohtaa oli oikein tippa linssissä kun veti niin tunteella ja koskettavasti.

Koskettavasti veti myös yksi työkaverikin. Kihloissa. Ei kuulemma ole onnellinen. Just just. Oli milloin perseessä kiinni ja milloin muuten vaan kokovartalotanssiotteessa tai etumus mun perseessä kiinni.  Jouduin useempaan otteeseen huomauttamaan että kädet voisi nostaa vähän ylemmäs sieltä perseeltä (vaikka mä siitä tykkäsinkin), ei kuulemma oikein pystynyt. No sittenhän se käsi nousikin, mun niskaan, vetääkseen mua suutelemaan. Mun on kovin kovin vaikea kieltäytyä pussailusta, mutta muiden työkavereiden silmien alla en semmoiseen ruvennut. Eikä työkavereitten kanssa nyt ehkä muutenkaan. Huom. ehkä :). Perseelle läpsi mun lisäksi myös muita naispuolisia, työkavereita ja muitakin bilettäjiä. Känniääliö. Jossain vaiheessa taisi sitten saada hieman turpaansakin kun kaikki ei kai siitä sitten tykännyt.

Ennen pikkujouluja aamulla kävin värjäyttämässä tukan ja kampaaja laittoi niin upean pikakampauksen että oli pakko hylätä se farkut ja musta juhlapaita ja pistää pikkumusta päälle. Olo oli niin hienossa tukassa hieman ylilaittautunut, mutta kerrankos sitä nyt. Pikkumustan alle vetäisin kiristyskortsun ja toimi hyvin. Sain sen yöllä poiskin ihan omin avuin ja helposti.

Onnistuneet pikkujoulut vaikka tanssimaan pääsikin liian vähän :(

Paluumatkalla bussissa meni illan tapahtumien kertaukseen ja voi sitä poikien (26-40-vuotiaita) onnea kun yksi oli onnistunut saamaan NAISTA! :D Voi hitto, ihan kun olisi kuunnellut 15-vuotiaiden juttuja :D

tiistai 26. marraskuuta 2013

Paniikki sovituskopissa

Pikkujoulut lähestyy eikä ole MITÄÄN päällepantavaa. Mustissa farkuissa meinasin mennä, mutta mitäpä yläosaan. Yksi ilta kaupoissa tuotti vesiperän, tänään uudella tarmolla. No, jonkinlaisen topin sain ostettua ja päätinkin käydä etsiskelemässä semmoista makkaroidenpiilotuskortsua paidan alle. Menin naistenvaatekauppaan ja löysin asun ja suunnistin sovituskoppiin.


Tässä minä se päällä (tai sitten en). "A slick silhouette slimmer that slims your tummy, waist and back. To wear together with your bra. You'll look sensational!"

Paita pois ja kortsu päälle. Tuntui ihan joltain sukelluspuvulta (niin ainakin kuvittelen) tai sitten auton sisäkumilta. Sain sen päälle, oh, tekee mitä lupaa, puristaa läskit kasaan, oujeee! Vedin juuri ostamani paidan päälle ja ihailin itseäni, ihanasti makkarat jemiksessä! Nice, tää ostetaan! Ei sitten muuta kuin kortsu pois ja kassalle. Otin helmasta kiinni ja hoitin riisua. Jestas kun olikin tiukka. Äh ja puuh, kiskoin helmasta ihan tosissaan ja sain sen nousemaan vähän. Fläps se sanoi ja  jumahti tuohon tissien yläpuolelle kuin toiseksi ihoksi. En saanut sitä enää vedettyä ylöspäin sitten millään. Kädet ei saaneet voimakasta otetta siitä kun oli niin oudossa kohtaa. Verenkierto tisseihin oli vaarassa. Mietin että mitä helvettiä mä teen jos en saa sitä pois, pitääkö mun huutaa kassatädille että tulee leikkaamaan mut ulos siitä :D. Siinä kohtaa ei kyllä naurattanut. Kirosin itsekseni ja ajattelin kokeilla jos saisin sen alakautta. Kaivoin tissit puristuksista kortsun yläpuolelle niin että se oli tuossa vyötäröllä rullalla. Totesin että juupajuu, ei todellakaan mene mun hanurin ohi alas. Takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Etsin alareunan ja koitin kiemurrella siitä ulos. Menin ties minkälaiselle mutkalle ja viimein ollessani pää alaspäin (joo, ihan oikeesti) kuului semmoinen flops-ääni ja kortsu lähti irti. Jestas että olikin helpotus! Tähän meni varmaan 5 minuuttia. Se on ihan helvetin pitkä aika sovituskopissa! But I'll look soooo sensational as always.

Teki mitä lupasi, eli siloitti siluetin, joten ostin sen :D. Ei mitään hajua että miten tulen sen pikkujoulukännissä saamaan pois kun selvinpäinkin oli noin vaikeaa, mutta se olkoon sen ajan murhe. Sakset mukaan jos ei muu auta :D

Kotiin ja Yhteishyvä postilaatikosta. Tapojeni vastaisesti selailin se ruokapöydässä (päivälliseksi tänään muroja). Joulu, ihana perhejoulu, lahjoja, pehmeitä, kovia, lämpöä, pipertelyjä, leivontaa, jouluruokia, perhettä, läheisiä, yhdessäoloa, ihanaa. Koko fucking lehti. Bonustakin vain 1,86 eur. Kolkko yksinäisyyden tunne iski ihan yllättäen ja vuodatinkin sitten muutaman krokotiilinkyyneleen murokuppiin. Joo-o, vähän erilainen joulu tulossa. Viimeksihän exän toiveesta vietettiin yhdessä joulua, joten vaikka tytöt mulla olivatkin niin exä ei joutunut samanlaisen joulun eteen kuin mä nyt. Aika epistä. Mut elämä on.

Note to self: älä puhu jouluahdistuksesta livenä kellekään, älä edes ystäville, koska se surkuttelu ja neuvojen antaminen pahentaa vaan tilannetta. "Ravintoloissakin on jouluna kuulemma paljon ihmisiä" "Tee semmoinen joulu mikä on sulle mieleinen" "Älä jää surkuttelemaan". Onhan mut kutsuttu äidille aattona, mutta en mä sinne halua mennä.

Olispa joulu jo ohi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Niin se lauma pienenee

Kaksi on joukosta vähentynyt tämän viikonlopun aikana. Perjantaina vein yhden kisun  ja tänään  tultiin hakemaan toinen uuteen kotiin. Aemmin lähti myös se toinen Puolasta tullut ja vielä voisin yhdestä "tarpeettomasta" luopua. Mulla on tosin semmoinen huono fiilis siitä yhdestä, että ei ole kunnossa, eli pitää seurata jonkin aikaa tilannetta ja mahdollisesti teettää verikokeet että on varmasti kunnossa ennen kuin siitä luovun. Sitten olis kaikki "irtokissat" (onpas rumasti sanottu) myyty uusiin koteihin. Niillä on siellä parempi ollakin kuin täällä.

Mulla on vähän surkeet fiilikset. En oikein osaa sanoa miksi. Ei se enää siitä sinappikoneesta johdu, se oli tilapäinen häiriö, joka yllytettynä purkautui kännipostaukseksi. Tää on varmaan vaan syysmasennusta tai jotain. Tää Juha Tapion repeatilla soittaminen ei kyllä auta yhtään.

torstai 21. marraskuuta 2013

Perintöprinssi on syntynyt

Perintöprinssi on nähnyt päivänvalon. Ihanaa. Lähetin asialliset onnittelut facebookin kautta oikein runomuodossa. Asiallisesti toki. Ihme että oli jakanut kuvan niin että mäkin näin sen, mitään sen päivityksiä en ole nähnyt about vuoteen.

Meidän avioeron lainvoimaisuudesta on vuosi. Se on aika lyhyt aika. Mutta kuitenkin sen verran pitkä että siinä ehtii rakastumaan, pistämään lapsen alulle, muuttamaan naisen kanssa yhteen, rakentaa talon loppuun, joka on ollut keskeneräisenä sen 7 vuotta.

Arvoin tänään että lähdenkö tanssimaan, en lähtenyt vaan korkkasin varpajaisten kunniaksi kuohuviinia, halpaa venäläistä. Isi sattui soittamaan ensimmäisen lasillisen kohdalla ja pyysi kahville paikalliselle abc:lle. Auts, jouduin kieltäytymään ja sanomaan etten ole ajokunnossa. Neljältä arkipäivänä. Kyllä hävettää.

Miksi mä olen katkera exän vauvasta? Hmm... varmaan siksi että mä olin niin kovin helposti korvattavissa. Huvittunut siinä mielessä olen, että exällä ei ollut toiveissa lapsia enää saada. Toiveethan muuttuu kun tilanteet muuttuu. Myönnän että itsellenikin on niin käynyt, että tilanteet ja arvomaailmat on muuttuneet tässä matkan varrella.

Nii-in, exää en edelleenkään takaisin halua, eli vittuako tässä inisemään katkerana. Tutkimattomia ovat tunteiden tiet. Sallittakoon ne osana tätä matkaa. Anteeksi niitä en lähde pyytelemään.

Olen kohtalaisen varma että tämä kännipurkaus tulee kiihottamaan tietylaisiin kommentteihin, joten kommentointia helpottaakseni laitan niitä tähän jo valmiiksi niin ei tarvitse laittaa kuin sopiva numero:

1: Pitäisköhän sun lopettaa toi ryyppääminen? Ei kuulosta normaalilta olla torstaina kännissä neljältä.  (joo, pitäis varmaan, olen kyllä vähentänyt)

2: Pitäisköhän sun hei hakea apua tohon sun katkeruuteen? Ei kuulosta oikein normaalilta enää näinkin pitkän ajan jälkeen. (nääh, en keksi että mitä lisäarvoa maksullinen apu voisi tuoda)

3: Mä en kyllä jaksa enää kuunnella tota samaa paskaa vuodesta toiseen. Poistan sut lukulistalta, morjens. (ymmärrän)

4: Tsemppiä hei! Kyllä toi tosta vielä suttaantuu! (Thänks! Niin mäkin uskon :))

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sukua ja joululahjoja

Kuulin hämmentävän uutisen. Mun lapset olivat olleen mummolla, siis mun äidillä kylässä! Mutsin mies oli hakenut tytöt ja olivat harjoitelleet villasukan kutomista mummin kanssa. Olen kovin kovin yllättynyt. Mutsi on ehkä laajentanut mummouttaan veljen lapsista myös mun lapsiin. Jospa se koittaa paikata jotain niiden kautta, en tiedä. Ja joo, olen katkera. Mutta pääsen mä joskus siitä yli, ehkä, tai sitten en.

Tänään soittelin exälle joululahjoista. Keksin mielestäni älyttömän hyvän lahjan ja konsultoin exää. No, olivat myös meinanneet samaa lahjaa. No, ostetaan se sitten puoliksi, plääh. Ja se siitä kuningasidesta. Uusi kuningasidea siis pohdintaan. No, samalla sitten exä kertoi että ovat synnyttämässä. Ihquu. Sanoin puhelun loppuun että "pitäkää hauskaa" :). 

Mulla piti olla paljonkin mukamas asiaa, mutta nyt ei sitten näköjään irronnutkaan. Höh.

Muoks: Apua, apua! Esikoiseni on alkanut olee! Järkyttävää! *pyörtyy*

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tittidiii, hyvin menee :)

Vaihteeksi taas ratsastetaan aallonharjalla :). Hyvin menee ja taloudellinen tilannekin vaikuttaisi vähän kohenevan :). Ei niin kovaa paniikkia kuin muutama viikko sitten.

Päivät on kiireisiä, töitä, töitä, lämmitystä ja nukkumaan. Ja taas alusta. Nettideittaileminen on unohdettu kokonaan, hyvä niin! Mä en tarvitse miehiä sekottamaan mun ajatusmaailmaa. En ollenkaan!

Ekat joululahjat tytöille hankittu, jee! Äiti kutsui mut jouluaatoksi sen luo. En mä kyllä oikein innostu ajatuksesta. Mielummin mä nautin täällä yksin glögini (tai kuoharini) kanssa kuin istun kyrpä otsassa mutsilla ja ajan neljä tuntia edes takas sen takia. No, mutta se on sen ajan murhe, mä luulen kyllä etten velvollisuudentunnosta tee mitään mitä en halua, ei mun tarvitse miellyttää enää äitiä.

Tänään on hyvä fiilis :)


lauantai 9. marraskuuta 2013

Naisten välisiä juttuja ja kelpaamista

Taas yhden naisten välisen ihmekeskusteluerimielisuuskohtauksen innoittamana aloin pohtimaan minuuttani ja mikä mussa on vikana. Mä en osaa ottaa kehuja vastaan vaan käännän ne itseäni kohtaan arvosteluksi. Okei. Niin kai sitten. Luen rivien välistä asioita joita siellä ei ole. Mietin tuota kelpaamistani ja kenelle mä olen koskaan kelvannut just tällaisena kuin olen. En monelle. En ole kelvannut äidille, en exälle, enkä edes Ystävälle ihan tällaisena, puolinaisena, haavoittuvaisena ja epävarmana.

Tajusin sen, että olen aina kelvannut isille. Isi on aina auttanut kun olen pyytänyt apua. Tarjonnutkin joskus apua vaikken ole pyytänytkään. Ei me isin kanssa olla koskaan puhuttu mistään tunnejutskista, mutta se välittää teoilla. Muistan kun 17-vuotiaana lähdin ekaa kertaa yksin ulkomaanmatkalle. Isi vei mut kentälle ja halasi, sanoi että isi rakastaa mua. 18 vuotta sitten tapahtunut asia ja mä ulvon täällä kuin pikkulapsi tätä kirjoittaessani. Toinen jolle kelpasin aina tämmöisenä kuin olen, oli mummi. Isän äiti. Mummi oli mulle kuin äiti. Mummi on kuollut vuosia sitten jo, mutta ilman mummia musta olis varmaan tullut aika toisenlainen. Mummia mulla on kyllä ikävä. Tekis mieli laittaa isille tekstari ja kiittää että on aina auttanut kun oon tarvinnut. Mutta en mä kehtaa, luulee vielä että oon kännissä (mitä mä en tällä kertaa edes ole)

Mä kelpaan itselleni tämmöisenä kuin mä olen, miks mun pitäis itseäni koittaa muuttaa Ystävän takia? Mikä ystävä semmoinen on, joka analysoi mun heikkouksia ? Ja jos mä en osaa oikeella tavalla keskustella mun heikkouksista niin sitten suuttuu? Voi helvetti sentään että naiset on vaikeita!

Ja voi jestas että on just nyt yksinäinen olo

Pikapäivitys

Vihdoinkin puolalaiset ovat terveitä! Poika muutti tänään Ystävälle, tyttö muutti sisään, sähköt otin piharakennuksesta pois, ihanaa! Raaskisikohan laittaa keittiöön nyt patterin päälle? Olipahan urakka kerrassaan tuo hoitaminen. Sähinää ja tutustumista nyt viikonloppuna siis tiedossa

Muutama päivä sitten uudesta pentueesta nukkui yksi vauveli pois, surullista, mutta tätä elämää.

Muumimukivarainkeruu tuotti muutaman satasen, joten selvinnen palkkapäivään. Eikä tarvinnut vielä edes ihan kaikkia mukeja myydä, säästetään toisen pahan päivän varalle.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Varainkeruuta

Tilien pohjat näkyvät ilkeästi jo näin 2 viikkoa ennen palkkapäivää. Tänään iskeytyi tajuntaan että EILEN oli kiinteistöveron toisen erän maksu. Auts! Se kahdeksi viikoksi suunniteltu kahdeksankymppinen meni siis verottajalle. Tartti alkaa vallan pohtimaan, kovaa! Mitä mulla on rahanarvoista myytävää? Pinnistelin. Muumimukit, mun ihanat muumimukit, jotka on muutoista asti seisoneet varastossa! Lihoiksi ja äkkiä! Niistä voi hyvällä tuurilla saada muutaman satasen, jes! En mä niistä mukeista edes kauheesti tykkää, joten sinne vaan, jollekin niitä enemmän arvostavalle :).

Pentukyselykin tuli, ehkä saan varausmaksun yhdestä pennustakin, tekisi kyllä tähän hetkeen hyvää! Yhdestä aikuisestakin on kyselyä, toivottavasti löytäisin sillekin kodin ja taas kassaan kilahtaisi vähän helpottamaan tätä ahdinkoa.

Ehkä mun talous tästä vielä nousee :). Puolalaiset käytetty tänään toivonmukaan viimeistä kertaa lääkärissä, testituloksia odottelen perjantaina tai maanantaina. Sen jälkeen toinen muuttaa Ystävälle. Luovun siitäkin siis.

Nää luopumiset ei todellakaan johdu kommenteista täällä blogissa, eikä myöskään kommenteista muuallakaan, ihan on omaa pitkäaikaisen pohdinnan tulosta. Kaikkia toimenpiteitä ei vain voi toteuttaa sormia napsauttamalla.

Kohta on blogissa täynnä 100 000 sivunäyttöä, aika mieletöntä! Kiitos teille  lukijoille! <3


tiistai 5. marraskuuta 2013

Puolinaisen elämää

Koska suorastaan kieriskelen rahassa, päätin mennä paikallisen rengasliikkeen alesta kysymään vanteita ja renkaita kesäksi. Olen siis ilmeisen optimistinen, että näen ensi kesän. Mullahan on niin leveät kesävanteet tuossa autossa etteivät ole kovin lailliset. Ja semmoisiin maksaa renkaat hunajaa. No, takas asiaan.

Vaihdoin siis muutama viikko sitten kesärenkaat talvirenkaisiin. Hyvin meni, mä onnistuin jälleen kerran omasta mielestäni loistavasti! Maanantaiaamuna lähdin töihin ja totesin renkaiden ravistavan ihan helvetisti. Mutta ei voinut mitään, töihin oli mentävä. Eikä ne koko ajan edes ravistaneet. Olen siis ajellut muutaman viikon niillä ja kärsinyt ravistuksesta.

Niin, menin siis rengasliikkeeseen, annoin rekisteriotteen ja  pyysin tarjousta autoon sopivista halvoista vanteista ja renkaista. Sain tarjouksen. Puoli tonnia, auts. Kuulemma hyvä diili. No onhan se varmaan. Emmin siinä ja voivottelin kun veronpalautuksetkin tulee vasta kuukauden kuluttua. Lupasi maksuaikaa veronpalautuksiin asti. Voi hitsi. Kovana tätinä heitin sitten (kehuskeltuani ensin toki itse vaihtamillani talvirenkailla), että kaupat tulee jos kaupan päälle saan noiden talvirenkaiden tasapainotuksen. Kaupat sitten tuli ja auto lähti samantien halliin. Asiakaspalvelusetä alkoi vääntämään mulle laskua. Nimen sanoi katsovansa rekkarista, minä siihen että mikäs nimi siinä onkaan kun on tuo nimi vaihtunut jokin aika sitten. No, oikea nimi siinä oli. Jannu onnitteli mua kovasti. Minä kiittelin yhtä vuolaasti "kiitos kiitos, ihan hyvältä tuntuu olla taas pitkästä aikaa sinkkuna". Lohdutin kyllä että ei ole ainut, joka on onnittelut.

Niin, auto pääsi siis pukille, kohta tuli reipas asentajamies toimiston puolelle toteamaan myyjälleni että renkaat on kyllä ihan tasapainossa, mutta laitettu sovitteiden päälle. Täh? Mikä helvetin sovite? Noo, pääsin katsomaan mikä se sovite on ja kuinka se lähtee irti. Juu tuskin olisin saanut itse irti. "Onneksi eivät ole ajossa lähteneet irti"  oli myös lause jonka sivukorvalla kuulin. Kiroilin naisellisesti ja lupasin ottaa opiksi. Takaisin toimiston puolelle odottelemaan. Jannu tulee uudestaan ja puhuu mun myyntimiehelle. Kaikki talvirenkaiden vanteet on paskana. Ensimmäinen ajatus oli "Kylläpäs oli kannattavaa säästää ja vaihtaa ite ne renkaat". Toinen "voi vitunvittu, tarviiks mun ostaa TOISETKIN vanteet?"



Koska muutakaan en voinut, istuin ja odotin. Mun myyntimies tuli ja totuuden nimissä kertoi että nuo vanteet saa kyllä kiinni ja jos eivät ravista niin ei mitään hätää, voin ajella niillä. HUH! Mikä ilouutinen. Jatkoin istumista ja odottamista, nolotti ja hävetti. Katselin hallin ikkunasta poikien touhuja. Muutama käveli ikkunan ohi, katsoi sisään ja nauroi. Ihan varppina nauroivat mulle. Mutta ei, maa ei nielaissut mua vaikka kuinka toivoin. Pää pystyssä ja selkä suorana niinkuin aina julkisilla paikoilla. Kokonaisena. Itselleen nauraen niinkuin aina.

Semmoista tällä kertaa. Huoh.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Ihana yllätys!

Eilen töistä kotiin huonoissa fiiliksissä. Postiakaan en ollut muutamaan päivään viitsinyt ottaa. Eilen otin, painavampi kirjekuori lennähti sieltä maahan, pimeässä sen poimin ja ihmettelin että mitä ihmettä, en muistanut tilanneeni mitään näytteitä mistään, kuoresta tajusin heti että kuka oli tämän takana :).






Kiitos Pohdiskelija <3.

Eilinen meni pahaa mieltä potiessa, kuopus ei päässyt tulemaan kun junat eivät kulkeneet. Päätin pitää dieetistä repsahduspäivän, ruisleipää ja maksamakkaraa ja jätskiä. Namnam. 13 kiloa saanut nyt pudotettua kahdessa kuukaudessa. Olen tyytyväinen kyllä :)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantai-iltaa

Fiksua ei ole kirjoittaa kuohariMUKILLISEN jälkeen. Mutta kirjoitan silti. Silläkin uhalla, että jokunen ilkeä anonyymi kommentti tulee. Se ken on virheetön, heittäköön sen ensimmäisen kiven. Puen kypäräni ja teflonpuvun, joten antaa palaa.

Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.

No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.

Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.

Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.

Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa. 



Vaihdankin illan biisiksi tämän


Lauantaita

Eilen kävin taas treffeillä. En mä jaksa enää. En kertakaikkiaan. Käyn talviunille enkä tiedä viitsinkö herätä edes keväällä.

Pari viime yötä mennyt aika vähillä unilla. Eilen ajattelin nukkua pitkään. Kävin treffien jälkeen vittuuntuneena nukkumaan. Mä oon tosi huono yöheräilijä. No, koitin nukkua. Sijoituskodista tuli tiine kissa viikko sitten mun luo odottelemaan pentuja. No, tämä kissa sitten päätti istuskella mun rinnan päällä ja tökkiä mua tassulla poskeen. En osaa semmosta öiseen aikaan arvostaa vaan mielenosoituksellisesti kääntelin vauhdilla kylkeä ja toivoin että kissa keksisi jotain muuta tekemistä kuin mun kiusaamisen. Ja keksihän se. Kolmen aikaan kuulin piipitystä, pomppasin ylös kun tiedän kyllä miltä vastasyntynyt kuulostaa. Kipitin naapurihuoneeseen ja koitin paikallistaa piipitystä. Löytyihän se piipityksen lähde. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Koitin heräillä ja olla henkisenä tukena ja katsoa että kaikki menee hyvin. Menihän se hyvin. 4 pentua syntyi, katselin Vain elämää läppäriltä kun kissa hoiteli hommat ihan itsenäisesti. Toistaiseksi kaikki on hyvin siis :)

Torstaina tuli hyviä uutisia myös tuontikissojen labroista. Negaa näyttää. 2 viikon päästä uudet testit ja jos vieläkin negaa niin painajainen on siltä osin ohi.

On jotenkin taas niin takki tyhjänä ja paska fiilis että pitäis jotain keksiä ja tästä nousta.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Yleisön pyynnöstä

Pitää päivittää blogia kun sitä niin vaativasti ja runsaslukuisesti on toivottu (kaksi lukijaa).

Mulle ei ole tapahtunut paljoakaan, tai no teoriassa on, mutta käytännössä ei. Olen käynyt muutamilla treffeillä.

Treffit punkrokkarin kanssa: Joo, en tiennyt että on joku punkrokkari. No ei siinä mitään. Ujo mies, ei uskaltanut katsoa juurikaan edes silmiin. Katsoi oikealta ohi, katsoi vasemmalta ohi, rummutti sormillaan pöytää, kiemurteli. Voi ristus... No, saatiin me muutaman tunnin treffit aikaiseksi, uskalsi halata lähtiäisiksi. Olisi halunnut ryypäten tutustua. Se siitä.

Treffit kivan, samalla aaltopituudella olevan miehen kanssa: Jess, kiva mies, yhtä huono huumori kuin mulla. Toiveet ja jutut kävi kauhean hyvin yksiin. Jopa päätin missata tanssitunnin sen takia ja treffata. Tavattiin abc:lla (mä olen vihdoin oppinut julkiset paikat). Vähän ujo, mutta kiva. Kolmisen tuntia meni kahvitellessa. Jossain vaiheessa pyyhki silmiään kun ne vuoti. En kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Pussailtiin, lopetettiin treffit ja mentiin kotiin. Aamulla sitten tekstailtiin. Kertoi olevansa allerginen kissoille. Voi vittu sentään. Ja niinkuin mä olin kissoista puhunut, moneen otteeseen. Mutta ei vissiin sitten tullut mieleen mainita allergiasta. Ei kuulemma mitkään lääkkeet auta. No niin, end of story.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Eteisen remppa jumittaa, ei saa aikaiseksi. Kylmäkin on tullut sisään, makkarissa oli 11 astetta. Hrr... uuni lämmityksessä jos vaikka pääsis johonkin 15:een asteeseen niin pärjäis vain kahdella peitolla. 

Viikonloppuna käytiin Ystävän kanssa risteilyllä. Lähdettiin Turusta. Olin Fanille puhunut että voitais nähdä samalla jos haluaa. Kuulemma halusi. Perjantaina vielä laitoin muutaman tekstarin ja sovittiin että laitan viestiä sitten kun ollaan tulossa. No niin, lauantaina matkaan ajoissa siis että ehditään muutamat ottaa siinä satamassa Fanin kanssa. Matkalta laitoin siis viestiä ja kas, hän olikin kännissä mökillään. Että silleen. Voi perkele että osas ottaa päähän! Oliko se mulle joku kosto, mistäpä sitä voi tietää. Voihan se olla että oli. No, perille meni anyway. Tulipa haukuttua taas matkan aikana muutamaan otteeseen useampikin mies.

Laivalla olikin sitten perhemeininki kun oli syyslomaviikko. Oli vähän pläääh... JVG esiintyi, tanssittiin varmaan ainoina kun teinit ja lapset pönötti lavan edessä ja tillitti niitä poikia. Otin muutaman kuvan esikoiselle joka fanittaa niitä. No, jossain vaiheessa sitten lähdettiin käväisemään hytissä ja JVG:n nimmarijono olikin siinä matkan varrella. Tai siis tyhjä jono jo. No, mä sitten ajattelin että vähänkö esikoinen on fiiliksissä jos vien sille nimmarin. Lähestyin pöytää ja kysyin että vieläkö nimmareita on jaossa. Onkohan se nyt sitten se Jare, semmoinen hymykuoppapoju, no, se nojasi sitten pöytää vasten käsillään ja lähestyi mua. Naama pysähtyi n. 20 sentin päähän mun naamasta ja se otti syyyyyyvän katsekontaktin. Mä tillitin takasin :D. Sanoi että ei valitettavasti ole enää fanikortteja. Mä siihen että tavallisellekin paperille kelpaa oikein hyvin. Pokka ja katsekontakti piti, mutta tilanne  tuli niin yllättäen, että mitään pilkettä ja flirttiä en siihen tilanteeseen saanut väännettyä. Hitto! Siinä meni sekin seiskan lööppi!. Kyllä Ystäväkin ihmetteli että miten mä tolleen missasin hyvän tilaisuuden! Mä vaan olin se äiti joka haki tyttärelleen nimmaria. Ja se poitsu varmaan kyllä näki mut mummelina, jota piti katsoa kauniisti silmiin että se voi mehustella sillä viikkokaupalla :D

Esikoinen oli paaaaljon enemmän fiiliksissä nimmarista kuin mitä oisin voinut koskaan tajutakaan! Ihanaa :)

No niin, siinäpä mun elämän highlightsit parin viimeviikon ajalta. Eipä paljoo tapahtumia...


perjantai 11. lokakuuta 2013

Haaste Pepposelta

Ihana Peppone haastoi jostain ihmeellisestä syystä mut blogissaan

Tehtävänanto oli seuraava

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 
Ei takaisin haastamista.
Mä en taida ketään piinata haasteella, mutta vastaanpa kuitenkin itse. 

11 asiaa minusta

1. Saatan käyttää eriparisukkia kunhan ovat about samaa väriä. 

2. En jaksa aina pukeutua kaikkiin vaatteisiin kun lähden lähikauppaan. Varsinkin alusvaatteet saattavat jäädä kotiin jos niitä ei päällä sillä hetkellä ole kun kauppareissu iskee. 

3. Mulla on liikaa kissoja. 

4. En ole ollenkaan hyvä kokki

5. Olen melkoisen laiska

6. Mussa on sisua tarvittaessa enemmän kuin pienessä kylässä. Inspiraation iskiessä mikään ei ole este (paitsi kulmahiomakoneen käyttöä en ole vieläKÄÄN ratkaissut)

7. Olen liian herkkä ja tunteellinen. Ärsyttävä piirre. 

8. Olen todella hyvä vittuilemaan asiallisen viileästi, mutta vain kirjallisesti. Tätä harrastin yhden entisen esimieheni kanssa ja sain sitten potkut :D. Kyllä, meillä oli haastava suhde. 

9. Olen näin vanhoilla päivilläni alkanut tykkäämään iskelmästä! Huhhuh! Eilen tanssitreeneissä ihastuin tähän kappaleeseen, uuuuh! 


10. Pinnistää pinnistää, vielä kaksi pitää keksiä... Pelkään että mä muutun vanhetessani enemmän ja enemmän äitini kaltaiseksi. Ristus mikä kohtalo! 

11. Uskon horoskooppeihin
No niin, nyt näihin Pepposen kyssäreihin.
1.Ne neljä piirrettä vastakkaisessa sukupuolessa jotka herättävät mielenkiintosi?
Pilke silmäkulmassa, hyvä huumorintaju, puhetaito, heittäytymiskyky
2.Entäpä ne neljä jotka saavat sinut kaihtamaan?
Itsekkyys, pelaaminen (naisilla), suunnitelmattomuus, mielipiteettömyys
3.Tumma ja tulinen vai vaalea ja rauhallinen?
Sopivasti tulinen kiitos, länsimaisilla väreillä kiitos :)
4.Tunnusta tällä viikolla tekemäsi juttu mitä et paljastanut kenellekään? (oikeesti: se helpottaa ja minä haluan tietää).
En ole paljastanut kenellekään, että lähden kohta treffeille, enkä paljasta, koska ne tulee menemään niin huonosti ja mulla on jo nyt semmonen fiilis että pitäis perua koko homma.
5.Paljonko haluaisit rahaa siitä, että adoptoisit minut loppuiäksesi?
Oh dear god, mikä kysymys! Mä olen päättänyt, että en tee enää lapsia, enkä adoption kauttakaan ota :D
6.Todella salainen paheesi (eikä mitään diipadaapa-juttuja sitten,vaan oikea addiktio)
Vaikea! Salainen pahe.. Eihän mulla ole paheita! En mä keksi! Mä olen kaikki mun paheet tänne jo tunnustanut! Miehet, kissat yms... Eiku nyt mä keksin! Kesällä hameessa ilman alushousuja kaupassa käynti, hihhiii :D.
7.Kerro kolme asiaa jotka saa sinulla sukat pyörimään jaloissa?
No liian isot sukat väärissä kengissä niin rullautuu ikävästi. Kunnon suudelma, uuuuh, kunnon suuuudelma, siinä pyörii sit jo muutkin vaatekappaleet...
8.Olet kahvilassa ja täysi kuppi kahvia kaatuu syliisi hetkellä jolloin olkapäähäsi koputetaan ja vastakkaista sukupuolta oleva unelmiesi täyttymys pyytää lupaa istua samaan pöytään. Mitä teet?
Kikatan ja pyydän jannua kuivaamaan mun haarovälin :)
9.Pahin jäynä mitä olet tehnyt elämäsi aikana?
En mä oo jekuttaja!  

10.Kerro heti mitä sinulla on yöpöydän laatikossa/tms.?
Ohhoh, tää on paha. No niin, tässä tulee...
aikuisten leluja (+käytettyjä pattereita), kondomeja, korvatulppia, laventelisaippua, hehkulamppuja, vesimittarilukema, nuohoojan kuitti viime vuodelta, kiinteistöverolippu (hyvä kun löytyi!), kissan silmätippalaatikko, hyttysmyrkkyspray, koristehiekkaa, kirjanen "Avioliitto, se tekee hulluksi". exältä saatu (mitä helvettiä semmoinen tekee mun yöpöydän laatikossa), kissanäyttelyn leimakortti, sykemittarin vyö, kyniä, kultainen sydänkaulakoru rasioineen, pyykkipoika, kuusiokoloavain, virkkuukoukku kokoa 10, kantapäärasva, ostoskärrykolikko. 

Jopas oli repertuaari :D. 

11.Kuinka usein manipuloit ihmisiä?
 Viimeksi varmaan sain exän vakuutettua siitä että olisi hyvä idea hänen ja Vosun muuttaa saman katon alle ja ostaa omakotitalonpuolikas multa. Näin jälkikäteen luulisin että mullakin oli siihen vaikutusta kun ei exä sitä ilman mun ehdotusta olis varmaan tajunnut ajatella. En siis kovinkaan usein :)


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Jepjep.

Vituikshan sekin meni sitten. Mä tarviin kuulemma jonkun jota hän ei ole. Aha. Mistäs se tietää millaisen miehen mä tarvitsen kun ei siitä juurikaan puhuttu. Mä ainakin koin että mä en tuntenut sitä vielä tippaakaan eikä se mua. Mutta fine. Olkoon niin sitten. Miks hitossa se halusi ne kakkostreffit sitten? No, ihan sama. Tai no ei oo.

Mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan ei ollut. Tosin ei me kyllä puhuttu mielenkiinnonkohteista vielä ollenkaan.

Mutta ei sit. Ei sit ei.

Ehkä se oli sitten se mun epätoivo mikä huokui musta niin selkeästi ja kauas. (anonyymin kommentoijan sanoin)

EI! Mä olen ihana ja jos se ei sitä osannut nähdä niin se oli sen häviö. Puusilmä. Näin se vaan on. Mä olen hyvä, riittävä, rakastettava ja täydellinen sille oikeelle ihmiselle. Tälläkin kertaa tuli vedettyä tyhjä arpa.

Aikaansaava lauantai

Kaappiprojekti jatkui eilen. Pyysin isin avuksi. Niin, isi on mulle isi, eikä mikään isä tai faija tai Kari. Se on mun isi.

Isi pakkasi kontin täyteen vermeitä (kuulemma varmuuden vuoksi) ja hurautti 1,5 tuntia mun luokse.

Antoi mulle tulevia projekteja varten tämmösen, jolla tykitettiin mun puoleen väliin jääneet reiät loppuun. Puuma :).



Homma eteni ja kaappi saatiin seinään. Ouuuuu jeeeeee!!! Tää on niiiiiin nätti <3


Pyysin isiä laittamaan myös vessaan peilin. Mulla ei ole ollut vessassa peiliä koko aikana, heh :). Mutta nyt on, ihanaa! Valotkin on ja kaikkea! Mitä nainen voi enemmän vessalta toivoa? Seuraava projekti on tykittää Puumalla tuohon viereen  koukku föönille. Ja jotain pyyhekoukkujakin voisi olla ihan hyvä saada. Pitäisi siis lähteä Ikeaan, taas :).(Ei, ei niitä saa muualta!)


Iltapäivällä jatkettiin kuopuksen kanssa sytykeruusuprojektia. Sytykeruusuja syntyi kovaa tahtia. Kuopus teki ja mä dippailin kunnes jämät loppui. Pari viikkoa sitten ostettiin kimalteitakin, mutta niitä ei enää löytynyt :(. Harmitti vähän. Mutta hienoja tuli!



Eilen oli kovin aikaansaava päivä! Sain desinfioitua klamydiakissojen huoneenkin. Lääkekuuri on taas loppu. 2 viikkoa odottelua ja sitten testausta taas. Mä en tiedä miten mä kestän jos ovat edelleen positiiviset. No, kyllähän mä kestän jotenkin.

Tänään olisi maakuntamatkailua mummolle (mun äidille, huoh, mitähän siitä tulee) katsomaan uutta veljenpoikaa. Sitten vähän kokoustamista ja samalla reissulla tapaan yhden entisen työkaverin :).

Olo on välillä vähän vaaleanpunainen, mutta samalla niin tuskaisen epävarma että ärsyttää. Argh. Mutta rauhallisesti ja iisisti pitää ottaa, ei saa hätäillä, ei saa kiirehtiä.

Hyvää sunnuntaita rakkaat lukijat :)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Treffit :)

Kirjoitan tämän ensin luonnoksiin ja julkaisen sitten jos on jotain julkaistavaa :). Aktivoin yhden vanhan nettitreffiprofiilin, en siis sitä, mitä mulle tarjottiin.

Ensiksi muhun otti yhteyttä mies viestillä "mitä sulle nykyään kuuluu?" Tääh? En tuntenut. No, hän sitten kertoi että ollaan kyllä oltu sängyssäkin. Tuli semmoinen "voi helvetti"-fiilis kun kertoi vähän lisää ja silloisen nimimerkkinsä. Joopa, yksi niistä toimimattomista. Olisi uusintaa kaivannut. Juu ei kiitos.

No, sitten otti yhteyttä toinen mies, tältä keväältä, toinen toimimaton ja jännittynyt yksilö. Tuli semmoinen "tää ei VOI olla totta"-fiilis! Sekin oli uusintaa vailla. Mä sitten ystävällisesti ilmoitin molemmille, että ne ajat on takanapäin, että yritän nyt vähän toisella taktiikalla.

Itse otin yhteyttä yhteen mieheen jonka profiilissa ei lukenut juurikaan mitään. Mutta sieltä paljastuikin mukava, yhdyssanataitoinen (joo, mulla on päässä semmoinen pieni vika, että kiihotun yhdyssanataitoisista miehistä :D) mies, jonka kanssa jutut osui tosi hyvin yksiin. Ehkä liiankin hyvin. No, kokemuksista viisastuneena menen jo tänään hänen kanssaan treffeille. Ihan asiallisille treffeille. Tosin en ymmärrä miksi mä täällä lakkailen varpaankynsiäni.

Menen hänen kotiinsa (joo, tiedän!), mutta ollaan puhuttu että ihan kiltisti ollaan ja tutustutaan. Asuu n. 50 kilometrin päässä ja autonsa on huollossa, siksi tavataan hänen luonaan.

Loppuosa on kirjoitettu treffien jälkeen

Lähdin ajelemaan, soitin matkalta niinkuin oli sovittu. Kaveri sanoi jotenkin oudosti että tää kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta hänen tarttis hyväksikäyttää mua ja mun autoa. Mä olin että tääääh? Voisitko selittää tarkemmin? Sanoi selittävänsä kun tavataan. Sen jälkeen otin paniikkipuhelun Ystävälle ja totesin että kyllä tästä selvitään, aina on selvitty. Ja ehkä siihen on joku kunnon syy. Hermostutti ja pelottikin hieman.

No, pääsin tapaamispaikkaan ja hymyileväsilmäinen mies istui etupenkille viereeni. Kysyi, että voitaisko ajaa hänen mökilleen ottamaan vesimittarilukema! Mä emmin siinä ja änkytin tovin ja suostuin, mutta halusin itse ajaa, vaikka mies tarjoutui ajamaan. Jännitti ja hermostutti.  Muutaman kerran liikenteessä mokailtuani annoin miehen istua rattiin ja ajaa perille. Mukavaa ja haastavaa keskustelua, tykkäsin! Fiksu mies :). Mökillä juotiin kahvia ja juteltiin, mukavaa oli. Pussailtiin :)

Paluumatkalla kysyi että haluanko nähdä uudelleen ja kerroin haluavani. Sovittiin seuraavat treffit reilun viikon päähän.

Mä oon vähän fiiliksissä :)

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kaapin kasausta part II

Perjantai, jeeeee! Makkarissa 15 astetta joten piti ruveta lämmittämään. 45 minuuttia meni ennenkuin syttyi






No, kun olin saanut tulet uuniin niin ajattelin jatkaa kaappiprojektia. Huoh. Huomasin että ruuvit on liian lyhyet. Eikun rautakauppaan. Ostin kolmea eri pituutta ja vatupassin.

Kotiin ja testaamaan. Oho, reiät olis kannattanut porata vasta sen jälkeen kun on varmistuttu kaapin suoruudesta. Eiku uutta reikää sit vaan. Voi perse.





Ei paljoa heittoa, mutta tarpeeks paljon. Jos ei satu olemaan kynää hollilla niin merkin voi tehdä myös ripsarilla. Akkukone ei jaksa noita reikiä enää tehdä enkä mäkään. Mä luulen että mä odotan isiä ja iskuporakonetta. Vituttaa. Hieman Argh.

Päädyin toistaiseksi siihen, että en rupea tuohon nettideittihommeliin vaikka kovasti tykkäyksiä onkin tullut. 




torstai 26. syyskuuta 2013

Tarjous

Sain blogini kautta tarjouksen nettideittailupalveluun. Olen nyt ollut nettideittailematta varmaan puolisen vuotta kun totesin että ei sieltä löydy muita kuin pettymyksiä. Ainakin näin tuolla ilmaisdeittipalvelupuolella.

Toisaalta houkuttaisi, toisaalta en tiedä onko se fiksua. Heh, no joo, en mä fiksusti toimikaan.

Toisaalta planeetat ovat tällä hetkellä siinä asennossa, että horoskooppi sanoo "Rakkauden avaimet ovat kädessäsi NYT" eli tarkottaisiko se sitä että pitäisi tarttua tarjoukseen?

Mitä mä teen?

Painelkaas tuota "tykkään"-nappulaa tuolla postauksen alareunassa jos mun pitäisi tuota kokeilla tai sitten "en tykkää" jos olisi parasta jättää väliin.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kaapin kasausta Puolinaisittain

Se Ikean kaappi on maannut nyt alkuviikon tossa eteisen lattialla tiellä. Tänään otin härkää sarvista ja aloin kasaamaan. 28 sivuinen ohjevihko meni sivu sivulta eteenpäin. Vaurioilta ei säästytty, onneksi tuli näkymättömään paikkaan. Ylijääneitä osasia muutama ja kaappi oli tässä vaiheessa


 Tää on se kohta, jossa tarttis saada 4 reikää seinään. Tiiliseinään. Ei siinä mitään, onhan mulla 2 Makitaa, joista toinen on iskevä. Soitin isille, että kumpi niistä oli se iskevä ja miltä näyttää kiviterä. Homma hanskassa, vermeet löytyi. Mutta miten helvetissä se terä asettuu siihen poraan. Fani yritti jeesata, mutta ei se oikein uskonut kun sanoin että ei mee vaikka kuin vemputtaa. Alkoi käämit palaa. Kokeilin sitä toista väännintä mihin sain sen terän menemään. Raskasta, hiki tuli ja reikää syntyi hyyyyyyvin hitaasti. Argh.

Otin Makitani ja terän ja lähdin K-rautaan. Sattui vanhempi herrasmies mua palvelemaan ja vedin Makitani ja teräni käsilaukustani ja sanoin että tarttis saada tää terä pysymään tässä vehkeessä. No, kävikin ilmi, että vehkeeni olikin pyörimissuuntaan iskevä, eli tässä asiassa siitä ei sitten ollut apua niin pätkääkään. Eli mun on saatava nylkytettyä ne reiät sillä ruuvinvääntimellä. No, setä myi sitten mulle oikeen kokoiset proput ja sanoi minkä kokoisella terällä mä alan jyrsimään. Setää tais hieman naurattaa

Kotiin ja terä kiinni ja raivolla seinän kimppuun. Sain ekan reiän tehtyä. Hah! In your face! Toka ja kolmaskin onnistui, mutta nelonen on puolikas. Akku loppui ja puhti myös.

Siinä poraillessani opin muutaman tärkeän seikan. Älä pidä istukasta tai terästä kiinni kun painat liipasinta. Älä koske terään mitataksesi reiän syvyyttä juuri kun olet lopettanut poraamisen, se sattuu ja polttaa ihan helvetisti.

Kolmas opetus oli että älä käytä kättäsi lyömäaseena kaappia kootessasi, se sattuu myös ja mustelma voi tulla myös näköjään kämmeneen.

Projekti jää nyt holdille huomiseen. Ainakin.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Jeeee, toimiva tanssikurssi

No niin, naapurikunnan tanssikurssilla tuli käytyä. Paljon pienepi ryhmä ja kivoja ihmisiä. EI yhtään keskenkasvuista hihittelijää ja vastaan jänkkääjää :)

Olivat vielä tangossa menossa, eli pääsin hyvin mukaan. Ope halusi näyttää mulla, että miten se tangoasento otetaan, oikea kylki oikeaa kylkeä vasten (uuuuh, tiukka miehen vartalo, jota vasten sain painaa oikean rintani, oioi...) Ja sitten askeleet menee näin limittäin (uuuuh, miehen tiukka reisi mun jalkovälissä, okei, ei ihan siellä, mutta reisien välissä anyway). Ois voinut laittaa silmät kii ja vähän fiilistellä, mutta mä olin siinä vähän niinkuin näyttelykappaleena ja kaikki katsoi.

Siellä siis toimi parinvaihto ja sain tanssahdella kolmen miehen kanssa. Yksi niistä oli hillittömällä mahalla varustettu äijämies jota vasten sain sitten painautua. Osasi viedä ihan hyvin, otti asian tosissaan ja puuskutti ja vinkui mun korvaan oikein kunnolla kun väänsi oikein kunnolla mun kanssa tangoa  :D. Kyllä tanssiessa kuuma tulee! Siinä puuskutusta kuunnellessani ajattelin että tämä on pakko kirjoittaa blogiin ja meinasin revetä kikattamaan kesken tanssin. Onneksi sain pidäteltyä :D

Mutta jeejeeeee, hyvä fiilis jäi!


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Nyt loppui sunnuntaitanssikurssi

No niin, menin reippaasti kurssille, epäilevän toiveikkaana. Ei uusia miehiä. Mutta pariton nainen. Voi perse. Jouduin tanssimaan mummelin kanssa hidasta valssia. Great. Mummeli ei osannut viedä (tietenkään) eikä siitä tullut sitten mitään. 10 minuutin jälkeen meinasin lähteä menemään ovet paukkuen, mutta en mä voinut sitä tehdä sille mummelille kun se yritti kovasti. Ope oli taas koittanut saada niitä munapäitä parinvaihtoon, mutta ei ne taaskaan halunneet. Pääsin sitten open käsivarsille ja siinä kohtaa olin kerännyt kiukkua jo hyvän määrän ja laukaisin: "meinaatko saada koskaan näitä alakoululaisia vaihtamaan pareja? Jos et niin mä en kyllä viitsi jatkaa kun ei tästä tule mitään ja mä haluaisin oppia tanssimaan". Ope jotain inisi siinä että ei noi vissiin suostu vaihtamaan ja tylsäähän tää tälleen on, mutta tulisinko tiistain ryhmään toiseen kaupunkiin? Siellä kuulemma on vähän parempi meno. No, lupasin sitten mennä. Lepyin vähän ja jatkoin mummelin kanssa tunnin loppuun.

Tiistaina on näytön paikka opella että saa pidettyä mut tyytyväisenä, nimittäin vittuuntunut Puolinainen ei ole kiva, ei ollenkaan!

Houkuttelin mummelinkin torstai-kursseille missä homma toimii ja lupasi tulla :).

Ei ehkä jäänyt paska maku tästä päivästä.

Ai niin, Ystävä pyysi mut tänään Ikeaan ja nyt se kaappi odottelee kasausta tossa eteisen lattialla :).

lauantai 21. syyskuuta 2013

Aikuisten potkupuku

Jeee, syksy tuli ja mä ostin itselleni lämmittämään aikuisten potkupuvun :). Se on kuulemma tosi cool (tai siis oli pari vuotta sitten, mutta koska mä oon kalkkis niin hokasin tän käytännöllisyyden vasta nyt). Hong kongista parikymppiä. Mun värinenkin vielä, luumua ja koukeroita :). Ja niin kroppaa imarteleva että :D Heh.



Esikoinen repesi kun näki mut. En tajuu. Mun mielestä mä oon kauheen cool tässä!

Oon hiippaillut täällä ja lallatellut "I'm so cool, I'm so cool" ja saanut toruvalla äänenpainolla "Äiti!"- kommentteja. Tuntuu kyllä vähän oudolta kun vaatteen haarus laahaa polvissa, mutta hyvin tähän tottuu! 

Otin päikkärit ja näin sekoja unia. Ajokortti meni ja poliisit kidutti. Sormenjäljet olisivat ottaneet, mutta kaikista sormista oli jo jäljet arkistoissa ja kuulemma tarvii olla aina eri kohdasta jälki. No, mä sit tarjosin semmosta vaihtoehtoa että otan vaatteet pois ja kierin siinä musteessa ja pyörähdän sitten paperilla niin tulee joka kohdasta printti sitten niin on koko kroppa taltioitu. Että semmosta. Sitten iski niin kauhee trombi toisessa unessa etten pysynyt maan pinnalla ollenkaan. Se oli pelottavaa.

Rentouttava ja kiva päivä :)




keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Eteisen remppa edistyy

Päätinpäs aloitella eteisen maalausta. Paskaisen mintunvihreän värin päälle maalautuu ihanaa maitokaakaonruskeaa, samaa kuin keittiössä. Ihana väri, ihan kuin olisin ite valinnut :D. Niinkuin huomaa, maalarinteippi on nössöille, eli tarvii maalailla vielä kattolistaa vähän myöhemmin :D. Päätin että pohjatyötkin on ihan riittävän hyvät mulle. Ei ammattilaistasoa, mutta riittävät.

Ensimmäinen kerros vedetty, tarvii vielä toisen kerroksen. Tyydyttävää, todella tyydyttävää!




Eteinen on kaksiosainen, nyt vedän vain tuon "sisääntuloeteisen". Se toinen osa on vähän monimutkaisempi ja vaatii enemmän nipertelyä. Mutta kun pääsee tulemaan ihanaan eteiseen ulko-ovesta niin se riittää tähän hätään.

Sitten kun maalaus on valmis niin tarvitsen yhden kaapin Ikeasta. 2 metriä pitkän ja meinaan mahduttaa sen Yarikseen. Yritin lainata isompaa autoa Ystävältä, mutta ei lämmennyt ajatukselle, joten olkoon. Pärjään aivan mainiosti Yariksellakin prkl. Ehkä.

Enää 1,5 tuntia niin saan alkaa vedellä toista kerrosta, jeejeee :).

Mun sielu lepää kun katselen tuota väriä *hymyilee seesteisesti*

Hakusanoja jotka ovat johtaneet blogiini

Huvitin itseäni katsomalla hakusanoja, joilla blogiini on päädytty. Osaa en kertakaikkiaan ymmärrä :D. Suurin osa oli toki puolinais-johdannaisia, mutta alla mielenkiintoisempiakin.


ei tästä tule mitään (yleensä ei tulekaan)
kahden miehen kanssa (No en ole ollut! Ainakaan vielä)
saunassa kahden miehen kanssa (Sama kuin ylempi)
avioerohakemus malli
nainen yksin omakotitalossa (ihan toimiva ratkaisu)
aikuisiän henkinen taantums (tämä onkin ihan esimerkkiblogi siitä)
aineenkirjoitus (haettu myös aine kirjoitus-sanalla, voi raukkaparkoja)
ajatuksen jähmeys
auttavatko kofeiinipillerit
avierohakemus
avioerohakemuksen postitusosoite
avioerohakemus allekirjoitettu
avioerohakemus esimerkki
avioerohakemus postitusosoitteet
avioerohakemus viikonloppuna
avioeron kakkosvaiheen haku (avioero onkin ollut aika suosittu hakusana)
elämää alkuperäiskuntoisessa talossa
ero - mies ei näytä tunteita
ero yksinäisyys unohtelu muistihäiriöt
esimerkki ainekirjoitus
henkinen kasvu on paskaa
iso perse baari (mukana se on tullut myös baariin ja seuraa yleensä ihan kiltisti)
kaiken keskellä mä alan toipua
kaikkea en vain jaksa ymmärtää
kokemuksia kahden miehen kanssa (No ei ole vielä!)
kuinka suututtaa ex (helppo homma :D)
lidlin kulmahiomakone (argh, vieläkin käyttöönottamatta, hermot on menny jo kauan sitten)
miehellä roikkuva maha
miksei mun anneta syrjäytyä rauhassa
muumimaailma työhaastattelu (miten ihmeessä tämmöisellä hakusanalla mun blogiin on jouduttu?)
naisen paska (veikkaan että kohtalaisen samanlaista kuin miehenkin)
naisia ei voi ymmärtää (totta!)
plafondi asennusohje
pärjäänkö eron jälkeen (pärjäät!)
rekkakuskille persettä (miten hemmetissä tälläkin hakusanalla on mun blogiin jouduttu! En ole antanut rekkakuskille persettä!)
räjähtävä perse
seksitarinat rouva ja remppamies (No kun hymykuopparemppasähkömies ei lämmennyt niin tämmöistä tarinaa ei tullut :(   )
siiderit tyhjään mahaan (en voi suositella suuremmissa määrin)
skypekännit (loistavaa ajanvietettä oikean ihmisen kanssa)
yksin niin yksin
älä varasta

tiistai 17. syyskuuta 2013

Oho, nyt iski jouluPANIIKKI!

Mä tajusin että kohta on lokakuu, eli siis kohta on joulu! Ja mä olen yksin jouluna. Vaikka mä en mikään jouluhöseltäjä olekaan niin tuon tajuaminen tekee kyllä vähän kipeetä. Auts. Haloo, onks järkee pillittää joulua syyskuussa? Juu ei, mutta mistä lähtien mä järkevä olisin ollutkaan.

Mistä toikin nyt tänä syyskuisena aamuna mun tajuntaan pätkähti, ei mitään hajua, mutta ei mennyt kuin nanosekuntti kun silmät oli jo märkänä ja räkä valui melkein kahvikuppiin.

Ehkä mä ostan itselleni jumalattoman kasan joululahjoja ja tilaan itelleni tuhman joulupukin. No joo, vitsi vitsinä. Ystävä on varmaan myös yksin jouluna, tai poikansa ja sen tyttöystävän kanssa, mutta en mä viitsi tuppautua. Taidan keksiä jonkun hirveen hyvän joulupeitesuunnitelman, mutta jään kuitenkin kotiin nauttimaan rauhasta (ryyppäämään ja itkemään).

Ai minäkö sekava tänään(KIN)? Joo-o...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tanssikurssiharmitusta

Tanssikurssin piti olla mun syksyn piristys. Eka kerta oli ihan jees, sain tanssia open kanssa ja ope lupasi että seuraavalla viikolla vaihdetaan sitten pareja. Hyvillä mielin siis tänään sinne suuntasin.

Puolessa välissä tuntia (siihen saakka vedin tangoa yksin, helvetin hyvin alkoi kyl menemään) ope kysyi että vaihdettaisko pareja että nää kolme tyttöäkin pääsis tanssimaan parin kanssa. Siellä on siis tyttöpari, jotka tanssii keskenään, eli mä olen ainut ihan yksinäinen. 40 hengen kurssi prkl. Joku siis puuttuu koska mä olen yksin. No, open maanitteluista huolimatta pareja ei vaihdettu. Tunsin miten semmoinen läikikäs itkupuna alko nousee kasvoille ja silmät kostumaan. Taistelin sen kuitenkin pois. Mua vitutti, mua vitutti niiin kovasti! Teki niiin mieli lähteä ovet paukkuen menemään, mutta en kehdannut. Tanssin mä open kanssa muutaman minuutin, kehui että mulla menee tosi hyvin ja harmitteli tilannetta. Sanoi että soittaa kansalaisopistoon ja kyselee että onko varasijoilla ketään. Ei paljoo lohduttanut. Itku kurkussa väänsin itsekseni hidas hidas nopee nopee. Hyvin se alkoi menemään. Musta tulee loistava paritanssien yksintanssija.

Autoon kun pääsin niin annoin itkun tulla. Ulvoin koko kotimatkan ja jatkan vielä kotonakin. Tuntuu aika yksinäiseltä semmoisen väkijoukon keskellä. Se kai siinä sitten iski, en mä tiedä mitä muutakaan mä pillitän.

Yhden kerran käyn katsomassa vielä tuota ja sitten lopetan. Turha itseään kiusata paskalla ololla. 

Hyvä viikonloppu päättyi paskasti.

Plafondin asennusohje

Katto on valmis, puhtaanvalkoinen kuin sieluni ja omatuntoni. Oli siis plafondin asentamisen aika. Plafondi oli koko kesän odottanut eteisen kenkätelineen päällä katonmaalauksen valmistumista. Hymykuopparemppasähkömies oli asentanut pistorasiallisen kannen, joten ei tarvinnut ihmetellä johtoja.

Löysin valaisimesta koukun joka menisi kannen koukkuun, great. Yritin, ounou, miten sen muka saisi ylettämään koukkuun asti kun sormet ei mahdu väliin! Hmm... hetki mietintää. Ruuvimeisseli! Nostin ruuvarilla valaisimen koukkua ja tähtäsin sitä rasian koukkuun. Ei onnistunut, ei sitten millään. Hieman lisää mietintää... pihdit! Niillä saisin otteen valaisimen koukun juuresta ja saisin sen koukun niin ylös kuin mahdollista on. Punnersin, ähelsin, kiroilin, sotkin villasukan maaliin, pesin villasukan äkkiä ettei ehdi kuivua, ähräsin vähän lisää. Useamman yrityksen jälkeen se mulahti paikalleen! Mikä voitonriemu!

  Hah, enää tarvitsi saada pihdit tuolta välistä pois. Pienellä askartelulla sekin onnistui. Sen kun olin tehnyt niin hokasin että valaisinhan on ihan killillään. Muistelin että exän ja mun talossa se oli kyllä ihan suorassa. Sitten taas miettimään... Ja plim! Hokasin että se lasihan lähtee pois. Voi hitto, vähän nauratti ja nolotti samaan aikaan.
 Kun olin saanut lasin pois niin repesin. Siipimutterilla varustettu tsydeemi, mitä löysäämällä se perkeleen koukkukin olisi ollut ylempänä ja ilman työkaluja ripustettavissa :D. Heh, no, ensi kerralla sitten muistan. Kiristin siipimutterin ja tadaa! Ihan suorassa ja niiiiin nättinä :)

Jos joku sattuu googlettamaan plafondin asennusohjetta ja päätymään mun blogiin niin jos ei halua mun käyttämää vaihtoehtoista tyyliä käyttää niin kannattaa aloittaa projekti kurkistamalla sen lasin alle :D

Uhhh, mä olen ollut ahkera tänään! Vielä menen vetäisemään Tangot kurssille niin päivä on paketissa ja huomenna pääsee töihin lepäämään. Phuuuuh!

Proggis jatkuu

Tänään jatkuu katon maalaus. Ensimmäinen kerros vedetty. Ottaa päähän kun joutuu odotella kuivumista! No, muistin että iskä toi mulle jotain ihania sähkövehkeitä ja päätin katsastaa että mitä ne on. Jeeeee, hiomahiirulainen (sen mä tunnistin ja koin että osaan jopa käyttää)! Pakkohan sitä oli testata, aloitin eteisen ikkunalaudasta, jossa on tommoinen halkeama ja toi mikälie päällyste purkautuu. Rapsuttelin ruuvarilla suurimmat pois ja hioin ja vetelin pakkelia päälle. En tiedä kestääkö, mutta kokeillaan :)


 Hiirulainen ja sen kaveri. Toi toinen kaveri näytti niin isolta ja painavalta että jätin siihen tutustumisen myöhempään ajankohtaa.

Eteinen on tuommoinen vaaleanvihreä, paskainen ja ällöttävä. Vetelen sen varmaan samalla värillä  kuin keittiön. Hymykuopparemppasähkömies maalasi tuon toisen oven, mutta tuo vasemmalla näkyvä ovi on semmoinen kivan keltaisen kukertava, eli sekin pitäisi maalata joskus. Noo, kaikki aikanaan. Nyt on toi katto ja sitten eteisen seinät! Harmittaa kun viikonloppu loppuu kesken, toi pakkeli ei kyllä varmaan ehdi kuivua tän päivän aikana että pääsis maalailemaan. Kohta saa varmaan onneks maalata ton katon toiseen kertaan, eli se olis sitten valmis ja saan valaisimen paikalleen :)

IIIHHANAAA!!!


lauantai 14. syyskuuta 2013

Huhhuh mikä krapula

Pari viikkoa sitten olen ottanut alkoa viimeksi. Aloitin dieetin silloin ja jätin alkon pois. No, eilen sitten alkoi tekemään kovasti mieli ja hain dieettiin lähes sopivan kuivan ja vähähiilarisen valkkarin alkosta. Illalla sitä sitten lipittelin ja jutskailin Ystävän kanssa netissä. No, sehän meni sitten siihen, että lähdettiin vähän ulkoilemaan :). Paikallisen kautta tanssipaikkaan, semmoiseen vähän vanhempien ihmisten tanssipaikkaan jossa tanssitaan paritansseja :). Päästiin tanssimaan, mäkin uskalsin yhtä about mun ikäistä söpöä jannua hakea ja tanssittiinkin useampi kipale. Kivaa oli! Mutta sitten tuli lähtö kun kuski ja sen poikaystävä halusivat lähteä teinihelvettiin. Nilkkakin nyrjähti jossain vaiheessa, ei onneks pahasti. No, meidän piti lähteä sitten myös. Siellä ei ollut kyllä kivaa, plääh. Ois ollut kiva jäädä sinne edelliseen paikkaan tanssimaan kivojen setien kanssa :). Ens kerralla tietää mihin pitää mennä.

Ennen yhtä olin jo kotona nukkumassa, heräsin joskus yhdeksän aikaan ja totesin että olo on TOSI kehno. Koitin vähän syödä ja juoda, buranaa, pötkötystä, unta. Puoli kahdelta heräsin ja totesin että huhhuh, saatan jäädä ehkä eloon. Pysyin jo pystyssä, keitin kahvit ja menin pihalle sitä nautiskelemaan riippumattoon auringonpaisteeseen. Olo alkoi kohentua kun sain kahvia koneeseen. Mä niin nautin! Ajattelin siinä että mä olen kyllä niiiiiin onnellinen, mulla on kaikki hyvin :). Oli semmonen ihan ekstaattinen olo, hymyilytti, aurinko lämmitti, puut suhisivat tuulessa.

Aloin siinä sitten pohdiskelemaan että mimmoisiahan maaleja se hymykuopparemppasähkömies jätti mulle tänne. Oliskohan yhtään kattoon sopivaa maalia. Eteisestä puuttuu valaisin kun sen katto tarttis maalata. Siitä lähti semmoinen loisteputkikammotus pois ja se oli ihan keltainen ja oksettava. Kuvat näköjään kaunistavat lähtötilanteen väriä eikä muutosta kuvista juurikaan huomaa.



No, löysin purkin jotain otepohjaa. Luin netistä ohjeita, pitäis pestä katto sun muuta. Nääh, ei kerkee, eikä ole edes mitään maalipesua. Inspiraatio oli kova, välineetkin löytyi :). Pystyssäkin aloin jo pysymään hienosti joten uskalsi kiivetä. Otepohja oli kohtalaisen raskasta levittää, hiki valui (krapulallakin saattoi olla asiaan osansa), mutta katto alkoi valkaistua :). Jess! Tuossa vasemmalla menee mun vesiputket, kupariset. Mietin että mahtaakohan niitä voida maalata. Olisihan sitä voinut netistä katsoa, mutta kun ei kerinnyt. Päätin siis kokeilla. Aika näyttää miten käy :D. 
 Mähän en oikein tuohon hommaan ehtinyt valmistautua ja miettiä että mimmoinen kampaus siihen olisi hyvä kun projekti alkoi niin vauhdilla. Eli lähdin sitten tuomoisella "suoraan sängystä ja hiukset kiinni" nutturalla telaamaan. 163 senttinen varteni on ilmeisesti kuitenkin niin pitkä että tapahtui kattokosketus. Oho, hups. Noooo, ei se haittaa, tänään on saunapäivä :). Mä elättelin salaa toivetta että toi pohjamaali riittäisi pelkästään katon valkaisuun, mutta näyttää siltä että tarvitaan vielä pintamaalia. Eli kauppaan siis.



Hyvä ja tuottelias päivähän tästä tuli, vaikka herääminen menikin aika myöhäiseksi :). Hyvä minä!!!