Lukijat

perjantai 31. tammikuuta 2014

Paska haisee

Mulla on taas kiinteistönhuollollinen kriisi. Mun talossa haisee paska, eikä se johdu kissoista eikä minusta. Viemärihaju tulee jo ulkopuolella vastaan, eli haju ei ole pelkästään sisätiloissa. Oikeastaan ulkona haisee pahemmalle kuin sisällä. Pari kertaa olen laittanu viemärirakeita ja kastellut yhtä viemäriä mikä ei ole niin kovalla käytöllä. Ihan kuin viimeisimmän raekuurin jälkeen olisi helpottanut, mutta se varmaan johtui vain siitä kun olin sen yön tässä paskanhajussa nukkunut ja tottunut. Haju tuli oikeastaan sen jälkeen kun kovat pakkasetkin tuli. Mä niin inhoan tämmöisiä tilanteita joita en osaa ratkaista. Eikä typerä luonto anna periksi kysyä neuvoa, ainakaan vielä.

No ei siinä mitään, kotoisa hajuhan tämä. Kylään ei oikein viitsi ketään kutsua. Viikonloppu vailla suunnitelmia. Tulee pitkä viikonloppu. Jos aloittais sen vaikka elokuvalla ja jätskillä.

Edit: Hyvin meni leffailta. Puolessa välissä sain pienen hermoromahduksen kun yksi paskiainen ripuloi sohvan alle. Pieni juttu mutta suisti mut totaalisen raiteiltaan.  Huusin ja karjuin niin että kurkkuun sattui. Paiskasin keittiön oven kiinni mennessäni niin että ne meni jumiin ja jäin keittiöön nalkkiin. Lyyhistyin oven juureen ulvovaksi rauniokasaksi. Rauhotuin sen verran että rysäytin oven auki ja siivosin ne paskat ja huusin vähän lisää. Hakkasin nyrkeillä pöytää, itkin kun se sattui ja lyyhistyin taas lattialle ulvovaksi rauniokasaksi. Löysin kolmiolääkkeen, vedin sen ja jatkoin leffan katsomista nyyhkien. Selvinpäin.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Piristystä

Kotona haisi ihan paska kun oven avasin. Tajusin että nyt on tehtävä jotain. Luin pikaisesti Pohdiksen postauksen ja tajusin että viemärirakeitten lisäksi mä TARVITSEN myös kukkia. Joten kauppakeskukseen mars.

Löysin tarjouspyyhkeitä muutamilla euroilla ja nyt on pyyhevarastotkin kohdallaan, pitsipöksyvarastojakin lisäilin. Tämä kahvikuppi puhutteli mua. "Olet ihana", se sanoo. Voin käyttää tätä joskus aamukahviviestimukinakin ja katsoa toimiiko :)




Kukkiakin mun oli siis saatava, joten mun lempparikannuni sai ruusuja ja neilikoita :). Ihania!
Nyt mulla on kaikki mitä tarvitsen tänään, viemärirakeita viemäreissä ja ihanat kukat. Mitä muuta mä muka tarvitsen?





Synttärit "vietetty"

Kerrankin päivä meni melkein niin kuin suunnittelin. Kävin töiden jälkeen kaupassa, törmäsin siellä Saunamieheen. "Moi, ai säkin kaupassa, joo, välillä  pitää käydä kun tulee nälkä, öh, eiköhän jatketa ostoksia, moi". Pasmat meni sen verran sekaisin että en osannut ostaa tarpeellisia herkkujakaan. Kotiin ja siivoamaan. Sen kun sain tehtyä niin etsin elokuvan ja sain sen jopa pyörimään! Hyvä minä! Elokuva oli pettymys, mutta tulipahan katsottua. Puhuin hetken synttärisankarin kanssa joka oli onnellinen siitä että vihdoin pääsi Facebookiin kun ikää tuli riittävästi. Hihhei :).

Päivä ei ollutkaan niin vaikea kuin pelkäsin. Opin käyttämään Elisa Viihdettäkin ja kaikkea!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Vaikea päivä tulossa

Tästä tulee vaikea päivä. Esikoinen täyttää 13 vuotta. Kolmelta pääsen töistä, eli aika hitsin pitkä ilta tiedossa. Koitan viettää sen selvinpäin, koska kaksi viikkoa sitten olleet kuopuksen synttärit eivät menneet sen paremmin vaikka selvinpäin en ollutkaan. Mitä tästä taas opimme, alkoholi ei auta pahaan oloon. On se vaan kumma kun sitä ei opi varmaan ikinä.

Jos koittaisi vaikka viettää illan telkkaria katsellen, joskus muistan että illat meni oikeinkin sutjakasti silleen. Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole telkkari juurikaan päällä ollut, en osaa sitä enää jotenkin katsella. Mutta jos yrittäisi oikein kovasti.

Mielessä kävi myös, että olisin kysynyt haluaisiko Saunamies ottaa mut sohvalleen kainaloon telkkaria katselemaan, mutta ihan kuolleena syntynyt ideahan se oli. En kysy, varsinkin kun olen tajunnut, että ei tällä taida vaan ole mitään tulevaisuutta.

Tänään tuntuu siltä että joku potkisi koko ajan mahaan ja ilmat olis pihalla. Silmätkin tuntuu kostuvan koko ajan.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Huh, raskas päivä

Huh, olipas raskas päivä. Mietin että kirjoitanko tästä päivästä vai en, mutta päätin kirjottaa, itselleni muistiin.

Vein yhden kissan pk-seudulle ja tapasin samalla reissulla Tyypin Abc:n kahvilassa. Ei näyttänyt enää niin himottavalta kuin aiemmin, mun silmissä siis. Juteltiin niitä näitä. Mä en halua kuulla sen perhe-elämästä enkä mä halua oikein kertoa sille enää mun elämästä. Hiljaisia hetkiä. Puolen tunnin päästä MÄ sanoin että eiköhän lähdetä jatkamaan matkaa. Käveltiin yhtä matkaa autoille, Tyyppi halasi mua ja painoi hellän pusun mun huulille. Sanottiin heipat ja menin autoon. Tirautin pienet itkut kun toi itkeminen tuntuu olevan vain niin mun juttu. Viiden minuutin päästä tuli viesti "Olipas sulla pehmeet huulet :)". Aha, just. Kysyin että oliko unohtanut muka jo. Ei kuulemma ja diipadaapa. Alkoi kuulemma tehdä mieli kun mut näki. Just, loppui se viestittely siihen, en lähde enää mukaan tohon. Kello oli jo yli neljä ja olin unohtanut syödäkin. Hain sitten pizzan matkan varrelta ja näppärästi söin sen siinä ajon aikana. Tuloksena palanut suu ja juustoa takilla. Ja masu täynnä.

Pääsin kotiin ja istahdin koneelle. Saunamies vastasi eilen illalla laittamaani tekstiviestiin, jossa kerroin kuuntelevani sitä musiikkia, jota kuunneltiin toisella tapaamisella. Hänellä oli kuulemma krapula. Mä sitten ehdotin krapulankarkoitustoimia ja melkoisen suoraan kutsuin itseni kylään. Loppujenlopuksi Saunamies kutsui omin sanoin kylään, oli ilmeisen vaikeaa hänen saada ne sanat näppäiltyä kännykkään, kun viimeinen viesti oli ":) sainpas sanotuksi". Kuitenkin asia oli jo niin selkästi edellisissä viesteissä ilmaistu, ettei hänellä edes ollut mitään pelkoa siitä että saisi pakit. Ehkä se on vain niiiiiin lukossa tai jotain. Saunottiin ja karkoitettiin krapulaa. Toimien jälkeen katseltiin hetki telkkaria ja juuri kun olin avaamassa suuni ja kysymässä jotain syvällistä, pelottavaa ja tärkeää laukaisee Saunamies "päästäisiksie miut nukkumaan?" AUUUUTS, mut heitettiin tyylikkäästi siis ulos enkä saanut kysyttyä mitään. Huoh. Jalat vapisten (ihan tosi, ei meinannut prkl pitää pystyssä, voi luoja, huhhuh) lähdin ajamaan kotiin ja mietin että ei helvetti kun voi olla vaikeaa.

Tänään oli tunnepuolella helvetin raskas päivä. Radiosta tuli tämä kun ajelin Helsinkiin päin, iski KOVAA, ihan tasan ja täysiä mun elämästä. Itkin taas, onhan se se mun juttu.


Haaste Oudolta

Outo tyyppi heitti näköjään haasteella. Koska se on lyhyt ja helppo niin ehkä kykenen. Katsotaan...

" Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin myös pelkästään valokuvin"

1. Mikä on sisustustyylisi
Huutonet, osituksessa arvotut ylimääräiset jämät. 140 senttiseen sänkyyn käy hyvin 160 senttinen petari.

2. MIhin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi. 
Hmm... makuuhuoneeseen, koska vietän täällä eniten aikaa. Täällä on jopa verhot. Täällä ei ole tappajakissoja (joskus palaa niihin käämit) ja täällä saa olla rauhassa.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omatuntoa
Lapsiin. Kerran tuli huono omatunto kun ostin itselleni 0,5 litran limupullon joka maksoi melkein yhtä paljon kuin iso pullo. Koin sillä hetkellä että olin ansainnut sen ja että mulla oli varaa.

4. Mihin käytät paljon rahaa
Asumiseen. Sähköön erityisesti tällä hetkellä. Odottelen lähemmäs neljänsadan sähkölaskua ensi kuussa, huhhuh.

Tässä kohtaa piti käydä katsomassa Kikiltä nro 5 kysymys koska Outo oli jättänyt siihen vastaamatta.

5. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni

Tää on vaikee. Huonoin onni? Olla välitilassa koko elämänsä? Ei, se on tasan oma valinta. Nyt mä keksin. Kuolla ennen kuin ehtii rakastaa. Tosin mistä sitä tietää mitä tuolla toisella puolella on.

6. Mistä onnesta unelmoit
No rakkaudesta tietenkin. Siitä että saisi rakastaa ja tulisi itse rakastetuksi. Ei kai siihen onneen sen enempää tarvita. Niin ja siitä että saisin konepellin kiinni ettei se olisi jatkuvasti tuulilukossa kun mua hävettää ajaa silleen.

7. Missä asiassa olet tunnollisin
Hmm... tunnollisin? Mä olen aika suurpiirteinen ihminen, mutta jos lupaan jotain niin sen pidän. Jos sovin tapaamiseen niin olen ajoissa enkä peru sitä puolta tuntia aikaisemmin.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi
Mä olen vähän pitkävihaista sorttia enkä helposti unohda jos mua loukataan. Tietty jos on oikein hyvät perustelut niin palvomalla maata mun alla on hyvät tsäännssit saada anteeksi ainakin pintapuolisesti.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus
Ihana säkenöivä äly ja naisen logiikka.

10. Mikä on miehen paras ominaisuus
Kielitaito ja se, että ne putsaa yleensä viemärin hajulukot. Siitä on niin kauan kun olen päässyt tutustumaan miesten ominaisuuksiin niin mulla ei tule nyt mieleen muita ominaisuuksia. Voin täydentää tätä joskus jos pääsen vielä kontaktiin miehen ominaisuuksien kanssa. Mun pitäisi koskea siihen hajulukkoon, hyi.

Ketään en haasta, ottakoon haasteen vastaan jokainen blogillinen lukija niin halutessaan.


lauantai 25. tammikuuta 2014

Hyökkäys

Heräsin tänään puoli kuusi ja lähdin ajelemaan kissanpentuja uusiin koteihinsa. Nukuin vähän ja huonosti johtuen eilisestä. Sain äitini miehen siskolta uhkauksen ja katkeraa tylytystä. Hänellä oli KOLME vuotta sitten sijoituksessa kissa puoli vuotta mutta antoi sen mulle takaisin kun ei pystynyt pitämään. Kissaa jouduttiin käyttämään lääkärissä hänen mukaansa 300 euron edestä, johtuen siitä ettei hän pystynyt ilmeisesti pitämään kissaa erossa siivouskemikaaleista ja kissa oksenteli. No, long story short, hän ei maksanut kissasta koskaan mitään, mutta nuo eläinlääkärikulut jäivät ilmeisesti kytemään pinnan alle. Eilen alkoi sitten fb:sta tulla tilitystä, kuin kirkkaalta taivaalta. Olen kauhea hyväksikäyttäjä ja eläinsuojelurikollinen kun pidän kissoja lukittujen ovien takana ja jopa ulkovajassa. Hän ei ole siis koskaan edes käynyt mun luona. Selitin ystävällisesti miksi kissat olivat kesällä ulkorakennuksen ASUINhuoneessa ja että totta kai pojat ja tytöt pidetään erillään ja omissa tiloissaan. Oli ilmeisesti kännissä eikä järkipuhe tehonnut. Hän lähettää kuulemma eläinsuojelutarkastajat mun ja Ystävän taloille niin loppuu tämä bisnes. Tuli paha mieli ja järkytyin. En sen takia että pelkäisin mitään tarkastusta vaan sen takia kun ei kukaan ole mun kimppuun koskaan tolleen hyökännyt. Mun talokin on kuulemma niin kamala että ihan oksettaa. No mutta se siitä.

Tänään lähdin siin ajelemaan ja 9 tuntia meni ajellessa, mutta nyt on kisut viety uusiin koteihinsa. Huomenna vien vielä yhden uuteen kotiin  niin viikonloppu alkaakin olemaan sitten siinä. Tämä loppuilta menee puhelinta kytätessä. Jos vaikka tulisi viestiä. Huoh...



torstai 23. tammikuuta 2014

Kova ja ylpeä

Jouduin miettimään että mimmosta kuvaa annan ulospäin versus mimmoinen mä oikeasti olen ja useammasta lähteestä olen saanut järkyttävää tietoa. Mä annan itsestäni semmoisen vaikutelman että olen kova ja ylpeä ja että mulla on kilpi minkä takana mä piileskelen. Voi helvetti! Mitä  mun pitäis tehdä muuttaakseni itteeni enemmän semmoseksi ulospäin kuin mitä mä olen sisältä päin? Oonko mä aina näyttäytynyt semmoisena ulkomaailmalle vai onko se tullut vasta nyt eron jälkeen?

Mä olen vieraassa seurassa ujo, ehkä se luo sen ylpeän vaikutelman?

Eilinen jatkui niin, että lähetin saunamiehelle tekstarin että voisinko mä kirjottaa sähköpostilla ne jutut mitä en änkytykseltäni saanut sanottua. Sain luvan ja vuodatin mietteeni sähköpostiin. Sain vastauksen että pää on hänellä ihan tyhjä ja että onko ok jos vastaa myöhemmin. Eli tässä taas odotellaan... Eilen en usko olleeni kova ja ylpeä Saunamiehen terassilla hytistessäni ja kiemurrellessani.

Kova ja ylpeä, ei hitto, en ole!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vaikea monologi

Mä heräsin taas valvomaan yöllä ja kelaamaan Saunamiestä. Mun on pakko saada kerrottua sille että mä tykkään siitä. Jotenkin on vaan pakko tai mä halkeen tähän tunteeseen. Mä oon miettinyt että miten mä sen tekisin. Mä olisin niiiiin paljon parempi  kirjottamaan kuin puhumaan face to face. Kirjoittaminen olis raukkamaista enkä saisi vastausta heti. Voisko lähettää jonkun kaverin sanomaan? Face to face-tilanteen ajattelu saa mun mahan pyörimään ympäri ja sydämen räjähtämään ja polvet tutisemaan ja kainalot hikoomaan vaikka oon muuten ihan jäässä.

Laitoin sille äsken viestin että voinko tulla sen kanssa tupakalle pariks minuutiks, että olis vähän asiaa. Vastasi "Oho. Pitääks huolestua? Kotonahan mie". Vastasin että ei tarvitse huolestua ja että en ole raskaana :). Menen töiden jälkeen siis käymään. Luonnostelin monologia paperille, työt jäi nyt vähemmälle. Vertaistukea sain koko ajan, kiitos siitä vertaistukikaveri! Ehkä tarvitsen kriisiapuakin illalla.

Mua pelottaa ihan helvetisti! Mutta parempi kai tulla alasammutuks tässä vaiheessa kuin myöhemmin. Kai.

No niin, nyt mä lähden... Kohta tulee jatkoa jos olen vielä hengissä sen jälkeen...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kotona, tärisen, itku tuli autossa kun jännitys purkautui. Saunamiehen pihassa oli vieras auto kun ajoin pihaan. Ajattelin että voi paska, onks sillä nyt vieraita sitten, joku nainen tietysti. Käänsin auton niin että mun on helppo lähteä eikä tarvitse peruutella ja vatkata paniikissa lähtiessä. Soitin että onko sillä vieraita? Ei ollut, joku vara-auto vain. Tuli sitten terassille, jossa mä nojailin aitaan ja panikoin. Sönkötin paniikissa jotain diipadaapaa ennen kuin aloitin töissä harjoittelemani monologin. Ei se mennyt ihan niinkuin piti ja sönkötin ja kiemurtelin, oli helvetin vaikeeta ja vakavaa. Sain kaiken ulos, myös SEN ISON ASIAN ja se on tosiaankin se vaikee juttu tässä yhtälössä mikä mietityttää häntä. Enkä ihmettele ollenkaan. Lopetin monologin jotenkin näin: "ei hitto, ei tästä tuu yhtään mitään" ja katsoin anovasti että auta! Sanoi että kyllähän sekin musta tykkää ja että toivoo myös että sitä isoa asiaa ei olisi. Ja että pitää makustella tätä koko asiaa ja että olin rohkea tyttö kun uskalsin tulla puhumaan. Sanoin että ehkä nyt ei tarvitse herätä yöllä tätä pohtimaan. Sain hymyn ja hymähdyksen :). Halinkin sain. Kerroin että tää oli mulle tosi vaikeeta, aivan varmasti huomasikin sen kyllä. Toivottavasti arvosti ettei nää paskat turhaan oo housussa :).

Kysyi että haluanko tulla sisään? Sanoin että en kun pitää lähteä kotiin lämmittämään.

Huh, nyt on kaikki ilmassa, vähän helpotti ehkä




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

In löööööv...

Kyl tää on taas tätä... Vuoristorataa parhaimmillaan.

Torstaina laitoin Saunamiehelle viestiä, tyyliin säästä. Vastaukseksi diipadaapaa samasta aiheesta. Perjantaina kysyin että lähtisikö syömään tai leffaan tai jotain. Töitä, diipadaapaa, kiireitä jne. Masennus. No, kävin sitten Ystävän kanssa siellä leffassa ja illalla ryystiin kuoharinjämiä omassa ylhäisessä seurassani kunnes kymmeneltä tuli viesti että ei tästä päivästä sit tullut mitään ja selostus ajankäytöstä (eli kai se sitten oli ajatellut että voisi mun kanssa jonnekin lähteä). Muutama diipadaapaviesti edes takas ja mä avasin pelin "mä tarttisin halin"-viestillä. No, diipadaapa loppui siihen ja kutsu tuli. Mietin että lähdenkö tarpomaan sen 3 kilometriä, mutta totesin että tilaan taksin niin saan sen halin nopeammin :). Saunottiin, halittiin, pussailtiin, voi luoja että oli taas kerran ihana ilta. Pääsin tutustumaan hänen yläkertaansakin josta löytyi edesmenneen vaimon kuva. Surullista :(. En tiedä asiasta enempää, kertoo varmaan sitten kun haluaa ja on valmis. Se kaikista vaikein asia on vielä selättämättä, iso mörkö mitä mä en uskalla ottaa puheeksi vielä. Ehkä joskus, pitää antaa aikaa vaan varmaan.

Kiireetön ihana aamu. Aamukahvillekin päästiin jossain vaiheessa. Mä sain tämmöisen kupin, sattumaa vai ei, mistä hitosta noista tietää. Todennäköisesti se oli vain ensimmäinen kuppi mikä sattui käteen.


Pelottaa että satutan itseni.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Jumppaamassa

Työkaveri pakotti jumppaan, rasvanpolttojumppaan. Hmm... kolmeen vuoteen en ole ryhmäliikuntatunnilla käynyt. No nyt kävin. Mie aattelin et mie romaahan. Mutta en mä sitten romahtanut. Lainasin orkidealtani kaksi hiusnipsua (joo-o, sillä oli semmoisia että pysyi tukivarressa kiinni) kun en siedä sitä että tukka hilluu naamalla jumpatessa miten sattuu.

Veren maku keuhkoissa on kai ihan normaalia. Ei tietenkään menty millekään aloittelijoiden tunnille kun ei semmoista ollut  siihen aikaan. Edistyneitten tunnille siis. Askelkuviot oli haastavia, hiljaisia "voi v***u" jupinoita kuului mun paikalta aina kun missasin jonkun askeleen. Yllättävän hyvin se meni kuitenkin. En turhaan ole siis kahtakymmentä vuotta jumpissa käynyt on off.

Lupasin ostaa 10 kerran kortin että se voi raahata mut vielä kymmenen kertaa sinne. Onneksi ei ollut mikään lihaskuntotunti, hokasin just että ei mun käsi semmoista kestä, nytkin kolottaa taas. Perkele.

Näin tänään.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Synttäri-meltdown

Hyvää syntymäpäivää kuopus 11-v. *hakee vessapaperirullan kaveriksi ja ottaa kakkossiideristä kulauksen*

Aika vaikee iltahan tästä tuli sitten.

Pitkiä nämä aamuvuoron jälkeiset illat kun pääsee jo kolmelta. Kotimatkalla huomasin, että lämppäri alkoi ihanan lämpimän sijasta puhaltamaan kylmää. Instant flashback kahden vuoden takaiseen aikaan.  Rämppäsin lämppäriä hetken ja vähän ajan päästä lämpöä tuli taas. Pääsin kotiin lämpimän tuulahduksen saattelemana.

Kuulemma jäähdytinnesteet pitäis tsekata ekana. Joo, kohta, tai joskus.

Otin siiderin ja toisen. Tokan alussa tuli vitutusitku liittyen kaikkiin epävarmuustekijöihin mun elämässä. Saunamiesasiakin on vielä jollain pienenpienellä liekillä kytemässä. Otan rauhassa, siis näyttelen ottavani rauhassa, sen suuntaan siis. Nytkin olis tehnyt mieli kysyä siltä neuvoa, mutta en mä voi. Kyllä mä nyt prkl töihin ajelen vaikka ilman lämpöäkin.

Soitin Samulin "ei mitään hätää" ja itkin. Suutuin, heitin molemmat tyhjät siideripullot seinään niin täysillä kuin sain, itkin vähän lisää ja monta päivää oireilleeseen kyynärpäähän sattui vähän lisää. Olis pitänyt heittää edes vasurilla, kohta oon taas työkyvytön prkl. Pannaan Feldeniä ja toivotaan parasta.

Paska ilta.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Makuuhuonerempan suunnittelua

"Joo-o... aika monimuotoinen projekti... aika hankala" sanoi hymykuopparemppasähkömies hymyillen ilkikurisesti ja kellisti minut sängylle, suudeltiin  ja rakasteltiin pitkään ja hellästi. 

Eiku, ei se tainnut mennä ihan noin. *läpsii itseään poskille*. Makuuhuoneen remppaprojektista tulee pitkä ja hankala. Kuulemma pari viikkoa menee. Hinta-arviota tulee kuulemma sähköpostilla. Tajuan jo nyt että kalliimmaksi tulee kuin mitä mä ajattelin. Perkele.

Hymykuopparemppasähkömies huomasi että olen maalannut eteisen. Sanoin että voisiko olla katsomatta kovin tarkkaan kun projekti on vielä vähän kesken. No sittenhän se vasta katsoikin ja mä häpesin. Sain sen onneks pian makuuhuoneen puolelle. Ai että sillä on kiva hymy... ja silmät... ja ja ja. No niin, koitetaas nyt taas olla!

Tässähän sitä lähtötilannetta kerrakseen...








Lisäeristystä, kipsilevyä, sähköjen uusintaa jne. Pikkujuttu :). Tai sitten ei.

Kootut räpellykset

Päivitetääs nyt viikonlopun maalausproggis. Ei mennyt niin kuin strömsössä, ylläripylläri. Mulla oli siis eteisestä yksi seinä vielä maalaamatta inspiksen puutteen takia ja viime viikonloppuna se iski. Siinä ei paljoa ehtinyt valmistautumaan, pikkuisen pystyin suojamaan mattoa, en ehtinyt siirtelemään kamoja lattialta (mikä kostautui kyllä myöhemmin). Muistin että olisi hyvä kastella tela ennen hommiin ryhtymistä. Niin tein, puristelin "kuivaksi" ja vetelemään.

 No mutta hupsankeikkaa, ei ollut pyrkimys kuviomaalaukseen. Tela liian märkä siis. Kyllähän se siitä sitten kuivui ja kolmannen kierroksen jälkeen oli jo oikein hyvä. Keikuin kiikkerällä porrasjakkaralla (kun oli sitä kamaa, mm. rullattu matto, yhden jalan alla) ja horjahdin. Otin tukea seinästä. Vastamaalattu seinä on yllättävän liukas, heh... Ei kun korjailemaan jälkeä. Hyvä siiitä tuli loppujenlopuksi. Kädet tuli pestyä about 100 kertaa projektin aikana. Jokin outo tasapainotekninen häiriö tapahtui myöhemminkin, koska ikkunalaudassa on mun kämmenen ja sormenjäljet. En aio enää korjata, on vain mun näköinen :)






Se siitä projektista.

Tuhkaepisodin innoittamana kävin ostamassa tämmöisen avaintenetsimisvempaimen, eli jos vain tämän löydän niin löydän avaimetkin kun niissä on  nyt piipittävä avaimenperä :).



Lapset tuli tänään ja meillä on ollut hauskaa. Kissanpentu sai uuden nimen, Petteri Peräreikä, musta pentu, jonka peräreikä loisti matkojen päähän. Mä tuon Petteri Peräreiän laukaisin ja repesin samantien. 13-v repesi kikattamaan mun kanssa hervottomasti. 11-v katsoi meitä paheksuvasti kun tuommoiselle naurettiin. No, pääasia että sain 13-v:n nauramaan ja ihan kunnolla vielä, laadukkaalle sutkautukselle :D.

Nuorimmainen halusi liittyä virkkauspiiriin ja tuli istuskelemaan mun sängyn kulmalle ja jutskailemaan samalla kun virkkasin. Hetken päästä vanhempikin liittyi käsityöseuraan ja alettiin jutskailemaan  kaikesta maan ja taivaan välillä. En muista mikä oli se aasinsilta jota pitkin päästiin seksivalistusosioon, mutta niin se vaan alkoi. Virkkasin siinä samalla kun asiallisesti vedin seksivalistusta. 11-v kikatti hervottoman hysteerisenä sängyllä kun vanhemman kanssa jutskailin. Sana "seksi" aiheutti joka kerta hillittömän kikatuskohtauksen nuoremmassa, joten sitä sanaa piti sitten viljellä vähän ylimääräisestikin :). Siedätystä :). Olen aika tyytyväinen siihen miten mä sen vedin. Korostin että mitään kiirettä siihen ei ole, mutta jos tuntuu ajankohtaiselta niin saa tulla juttelemaan. Ei kuulemma ole ajankohtaista kuin vasta 6 vuoden päästä, HUH! Voin siis hengähtää vielä kuudeksi vuodeksi, jeeee :). Ai en voi vai? Hyvä keskustelu, hyvä minä! Nuorempikin siedättyi jossain vaiheessa ja pystyi lopettamaan kikatuksen.

Mattokin edistyi valistustuokion aikana niin hyvin että kude loppui kesken, arvasin että niin tulee käymään. Nyt pitäisi keksiä että millä värillä jatkan loppuun kun samaa väriä tuskin enää löytyy mistään kun on tiimarikamaa. Tuo aloitettu kierros on purettava, ei riitä kude kerroksen loppuun.


Siinäpä pläjäys meikäläisen räpellyksiä :).

Huomenna treffit hymykuopparemppasähkömiehen kanssa. Ai nii, ei ne vissiin oo kai treffit, mutta kai mä saan niin kuvitella jos mä kerta maksan siitä?

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Höh

Kyllä se nyt vaan siltä näyttää ettei siitä tullut mitään :(. No, tuleehan niitä miehiä taas kai. Ei voi sanoa muuta kuin että vituttaa. No tämä aiheutti sen, että puhelimen kyttäämisen sijaan oli keksittävä jotain muuta äksöniä ja olen saanut maalattua eteisen seinän loppuun, jatkettua keväällä aloitettua ontelokudevirkkuumattoa sun muuta pientä. Autokin tuli katsastettua ja läpi meni.

Työpaikan pelimieheltä kuulin, että viestiin vastauksen viive korreloi suoraan kiinnostuksen määrään. Niin, selvä peli siis.

Ei mulla sitten muuta. Jatkan maton virkkausta peukalo rakkulalla. 




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tunneöverit

Sillälailla. Puolinainen veti taas tunneöverit tyypilliseen tapaansa. Saunamies (keksittiin sille nimikin jo tuolla toisaalla) oli eilen siis jossain kaverinsa mökillä hommissa, aattelin että ei vaan huomannut mun viestiä, jonka lähetin neljän pintaan. No, sairas stalkkeri kun olen niin tein itselleni asiaa kauppaan ja kauppareitin sijoitin kulkemaan Saunamiehen talon ohi. Kotona oli ja mä masennuin. Siideriä ja suklaata ja suu lurpallaan kotiin. Ajattelin että pakko laittaa viesti, sillähän se sit selvii ja voi masentua.  "Mahdoitkohan saada mun viestin eilen" Sinne meni, mahassa paha fiilis, pelko perseessä. Aloin kirjoittaa tätä postausta ja pääsin neljännelle riville kun puhelin piippas! Sydän hyppäs kurkkuun, pelotti avata viesti. Ei kuulemma muistanut vastata! Joku kaveri tulossa kuulemma saunomaan tänään. Tähdensi että miespuolinen ja oikein hymiö perään. Mitä hittoa toi tarkennus nyt sit tarkoitti? Mä en kestä näitä fiiliksiä mitkä hyppii ja pomppii niin ettei mitään rajaa!  Mä hajoon, en hajoo, hajoon, en hajoo. AAAARGHHHHH!





Edit: Totesinpa tuossa että aikamoista paskaa tuli kirjoitettua, poistin ja palautin postauksen todettuani että tää on MUN blogi ja jos mun näppis suoltaa paskaa niin sille ei vaan mahda mitään ja jos mä olen epävarma ja säälittävä haavoittuvainen hepuloija niin olen. PISTE. 

Edit2: oli pakko poistaa "en tykkää"-nappula ja korvata se vähän positiivisemmalla :)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Leijun, putoon, leijun, putoon

Eilenkin odotin että puhelin piippaisi, pallo oli hänellä, ollut jo monta päivää. Pääsin töistä, kotiin kyttäämään sitä prkleen puhelinta. No okei, osasin mä ehkä tehdä jotain muutakin.

Sitten se piippasi! Menin sekaisin. Viesti ei ollut suoranainen kutsu, oli kuitenkin rivien välistä luettavissa kutsu. Kysyin että onko tuo mahdollisesti kutsu, niin vastasi, että saattaisi vaikka ollakin. Tuli kiire, kiirekiirekiire! Sekoilin, potkaisin tuhkaämpärin pitkin eteisen lattiaa etsiessäni hädissäni autonavaimia, oho, ei ehtinyt kyllä siivoamaan. Kiirekiirekiire, pääsin perille ja ilta oli täydellinen. Voi luoja se oli täydellinen. Ajattelin että tämä tapaaminen selvittäisi vähän asioita, no ei se selvittänyt, eli ihan yhtä pihalla ja epävarmuudessa olen vieläkin. Tykkääkö se musta? Minkä verran? Mitä se haluaa? Tykkääkö se musta? Sanoinko tai teinkö jotain tyhmää? Milloin voi laittaa viestiä ja mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Ei saa mokata, mutta miten voi olla mokaamatta?

Uuuuh, mä en kestä! Apuaaa!

Mua viedään



Ei mulla muuta kuin tämä biisi. Voi voi, huonosti tulee käymään, mutta milläs sen estäis? Järki ei ole se keino ainakaan.




torstai 2. tammikuuta 2014

Plääh

En mä tiedä voinko mä jatkaa enää kirjoittamista kun on jo niin paljon asioita mistä en voi/halua kirjoittaa.

Tyypistä en ole kirjoittanut pitkään aikaan vaikka läsnä on ollutkin aina parin viikon takaiseen asti. Nyt ei ole enää läsnä kuin päivittäin mun ajatuksissa.

Pelkään tässä ihastuvani, mieheen jonka kanssa tuskin voi mitään tulla johtuen tapaamisolosuhteista. Kuitenkin kärsimättömiä perhosia mahassa, lässynlässybiisejä youtubessa ja kohta petyn taas. Aivan varmasti. Mutta silti en osaa läiskiä niitä perhosia paskaksi tälläkään kertaa suosiolla.

Pientä pintaremppaa olisi suunnitteilla. Veronpalautukset, jee. Tuli maksettua aika reippaalla kädellä ennakontäydennysmaksuja vuosi sitten. Kohta saa makkarin seinät uuden ilmeen, katsotaan riittääkö rahat muihin huoneisiin. Hymykuopparemppasähkömiestä odotellessa...

Ystävän ja mun suhde etääntyy. Ehkä hyvä niin, en jaksa olla kynnysmattona enää.

Väsyneet ja reppanat fiilikset.

Blogikin täytti 2-v enkä muistanut edes onnitella.