Lukijat

perjantai 30. elokuuta 2013

In your face to to-lista!

Aamupäivällä kävin töissä ottamassa ohjeistukset ensi viikon tuurauksia varten. Tulin kotiin ja oli todella plääääääh-olo. Suunnitelmmissa ollut reissu peruuntui kun en saanut itsestäni irti niin paljon että olisin ajanut parisen tuntia. Laiska paska. No, huomenna uusi yritys.

No, satuin löytämään yhden kadoksissa olleen paperin ja kasan kissojen rekkareita. Huonoa omaatuntoa on tuonut se, että en ole saanut osallistuttua yhteen työlääseen tutkimukseen. Itselleni vittuillakseni otin nipun rekkareita ja koneen ja aloin täyttämään tutkimuksia. Tunti, toinenkin meni, mutta sain sen tehtyä ja ensimmäisen kohdan to do-listalta yli ruksittua. Ai että tuntui hyvältä! No, siitä piristyneenä etsin sen listan ja päätin rohkeasti tehdä toisenkin kohdan. Postilaatikon muuttaminen tien toiselle puolen. Postin täti sanoi siitä jo vuosi sitten, noloa. Makitankin löysin ja reippaasti ruuvailemaan. Osia jäi yli, mutta ei se haittaa. Naapurikaan ei ollut laittanut niitä ihme rinkuloita niin en mäkään viitsinyt, sitäpaitsi mun ruuvit ei olis ollu tarpeeks pitkät. Ou jee, postiloota paikallaan, check. Siitä riehaantuneena tein kohta kohdalta koko lista läpi


Ja jess, lista on tyhjänä! Vesimittarin lukemakin lähti kaksi viikkoa myöhässä vesilaitokselle. Noooh, ei kai se mitään? Senkus arviolaskuttavat jos haluavat. Mua vaan pelottaa aina mennä tonne kellariin niin siksi se on jäänyt. Mitä siellä muka pelottavaa on? No en tiiä  mut silti pelottaa.

Kylläpäs nyt onkin hyvä fiilis kun osa noista hommista on ollut takaraivossa jo monta kuukautta!

Nyt on lämpimät voileivät uunissa ja ysiltä meinasin repäistä ja avata TELEVISION ja katsoa elokuvan! En ole varmaan puoleen vuoteen katsellutkaan telkkaria.

Kokeillaan!

torstai 29. elokuuta 2013

Parannun, kai

Kävin tiistaina Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja käsi alkoi parantumaan (voi olla kyllä sattumaakin, mutta sama se, kunhan parantuu). Nyt saan sen jo suoraksi melkein ilman kipua, hyvä tästä vielä tulee :).

Tunnustan, mulla on ollut yksi Äijä. Mutta se on vain pari viikkoa sitten eronnut ja kaiken lisäksi horoskoopiltaan Oinas, ei voi tulla mitään. Ja sillä on korvikset.

Kävin elokuvissa Ystävän kanssa, paska elokuva ja paha mieli tuli jostain syystä. Ainut mikä nauratti, oli se kun siinä sanottiin muutaman kerran "kyrpä", heh, mulla on vähän huono huumori. Yksinäisyys iski sen leffan jälkeen jotenkin päin pläsiä. Oon miettinyt tässä elämän tarkoitusta, en keksinyt. Rakastaa ja tulla rakastetuksi, paskat, ei se se voi olla.

Tein aamulla to do-listan. Siinä oli aika monta kohtaa, yhtään en saanut niistä ruksittua yli. Vaikka eivät olisi olleet kummoisia tehdä.

Perkele mä en jaksa, tää kotona kökkiminen ei tee hyvää mun mielelle.

Viikon biisi, kolahtaa jostain syystä.




tiistai 27. elokuuta 2013

Ja saikulla...

Eilen menin yksikätisenä töihin, helvetin kipeenä. No, kovin vaikeeta se työnteko yllättäen sit olikin. Päätin antaa periks ja varata työterveyteen ajan ja pyytää parempia lääkkeitä. Sain samalle päivälle. Lääkärin mielestä kyse ei oo tenniskyynärpäästä kun liikeradan ei kuulu olla näin rajoittunut tenniskyynärpäässä. Et joku niveltulehdus tms. No, ihan sama. Uudet lääkkeet, verikoe, pissakoe, huomenna ultra ja röntgen. Ja loppuviikko saikkua.

Tänään menen sinne Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, toiveet on korkealla sen suhteen.

Eilen kävin Tyypin kanssa kahvilla (joo, mä kuulen ne kaikki EIIIIH MIKÄ IDIOOTTI-huudot sieltä ruudun toiselta puolelta). Prisman kahviossa, ah miten ihana paikka. Halattiin, juteltiin niitä näitä, halattiin, moikka. Farssi, onneksi en ole ainut tämmöinen idiootti ;). Ei siitä kahvittelusta hyvä mieli jäänyt.

No, mut uudet lääkkeet ehkä auttaa karvan verran paremmin, leposärky on ainakin vähempi.

lauantai 24. elokuuta 2013

Aiaiaiiiii

Minuun sattuu. Taas. Tällä kertaa vasen käsi, tenniskyynerpäältä tuntuu. Tuntunut jo useemman viikon, olen yrittänyt venytellä, nappailla buranaa, lepuuttaa. Mutta ei. Kipu voimistui eilen helvetilliseks, soitin Kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja sain ajan ensi tiistaille. Mutta en mä pelkällä buranalla nää tiistaita. Yö oli pitkä ja tuskainen, kohta pääsen vinkumaan parempia troppeja lääkäriin. Toivottavasti jotain parempaa olis tosiaan tarjolla. Saikkua en oikein millään vois ottaa, veikkaan kyllä että sitä olis tarjolla. Soppari loppuu 3 viikon päästä (eikä jatkosopparia ole viel tehty) ja se tuuraus mihin tää koko kesä on tähdännyt, alkaa viikon päästä. Fucking great. Onneksi oikea käsi toimii nin vedän vaikka sisulla sitten yksikätisenä sen tuurausviikon.

Tää on taas tätä...

muoks. Lääkärissä käyty, saikkua en ottanut. Lääkäri nappas mun kädestä kiinni ja meinas suoristaa sitä ja väänteli ja ties mitä. Mä hiljaa vaikersin, hikoilin ja väänsin itteeni samaan aikaan mutkalle kun sattui niin helvetisti. Varmaan jotai "aiaiiii, älä"-mantraa mumisin ja päässä rupes heittämään. Onneksi se tajus lopettaa ennen kuin mä putosin. Jäin hikisenä hengittelemään siihen kun lekuri rupes kirjottelemaan reseptejä. Vähän aikaa mietin että vedänkö pään polviin kun pyörrytti, mutta kyllä se siitä sitten tasaantui eikä tarvinnut ottaa lukua. Sitten apteekiin, kauppaan ostamaan vesipullo, esikoinen sai kaupan nurkassa vääntää pilleripurkin ja vesipullon auki ja mä tärisevin käsin huitaisin pari nappia naamaan. Mahtoi näyttää epäilyttävältä. Autossa meinas tulla itku kun koski niin kovasti, vois melkein synnytyskipuihin kyllä verrata. Nyt tuntuu että lääke alkaisi vähän vaikuttamaan, ihanaa! Saatan ottaa torkut jos niin hyvä tuuri kävis että sattuisi sen verran vähän että nukkuminen onnistuisi.

tiistai 20. elokuuta 2013

Miesten putkiaivo vs. naisen tippaleipä

Miehet ja naiset. Onko mahdollista ymmärtää toisiaan? En usko. Suhdekuvioissa, oli sitten millainen suhde tahansa, väärinymmärrysten riski on todellinen. Luulen että vika on useimmiten kuitenkin naisen. "Mitä se tarkoittaa tolla, miksi se sanoi noin, eikö se TAJUUUU vaikka asia on ihan selvä naisen mielestä". Huoh.

Esimerkki vaikkapa työelämästä. Olen asiakaspalveluammatissa, asiakkaina eri ikäisiä miehiä duunaripuolelta. Mies tulee tiskille. Tuijottaa. Mumisee jotain käsittämätöntä, joku ongelma sillä selkeästi on joka pitäisi ratkaista. Sanoo "öh, meni pieleen", joku saattaa vetää monen minuutin monologin aiheesta mikä sekottaa entisestään. Yritän kysyä uudelleen että mitä pitää korjata, mikä on mennyt väärin. Mumina ja outo soperrus jatkuu. Katson epätoivo silmissäni pidempään siinä paikalla ollutta työkaveriani (nainen), joka on joutunut pidempään selviämään niiden kanssa. Hän osaa kysyä oikeat kysymykset ja saadaan asia ratkeamaan ja mies häipymään. Sen jälkeen on aina semmoine fiilis että ei helvetti, miten noita voi tajuta. Joskus tekisi mieli sanoa että piirtäisitkö kuvan mitä on tapahtunut ja mitä olisi pitänyt tapahtua. Vielä ei ole tarvinnut.

No, entäs naiset ja miehet suhteissa sitten. Heh, mahdoton yhtälö. Nainen kelaa, kelaa, kelaa. Analysoi, kelaa, kuvittelee ymmärtävänsä miestä, tekee kaikkensa ratkaistakseen tilanteita kun mies todennäköisesti ajattelee vain "ugh, pillu, panen". Ja taas meni analysointi ja kuvioiden rakentelu perseelleen. Ja mitä tapahtuu kun kaksi naista analysoi miehen toimintaa? Siis siitähän tulee aivan järjettömän hienoa analyysiä, mutta perkele, ei olla yhtään lähempänä miesten ajatusmaailmaa siltikään.

Miten nainen voisi päästä lähemmäs miehen ajatusmaailmaa? Vinkkejä miehet? Toki koodin ratkaisseet tai samojen ongelmien kanssa kamppailevat naisetkin saavat kommentoida!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Syyssurkeus valtaa

Kesä on ohi nyt. Syksy tulee ja yksinäiset pimenevät illat. Lämmityskausi alkaa kohta. Mieliala painuu alaspäin ja talviuni tulee.

Ilmoittauduin lavatanssikurssille, suurin osa kenelle olen kertonut, ovat nauraneet mulle. Viimeisimpänä iskä, sisko ja sen tyttöystävä. Tyyppikin nauroi, niin... ei siitä sen enempää. No, ei se mitään saahan sitä nauraa.

Myös Mindfulness-kurssille olen ilmottautunut. Mielenkiintoista, vai miälenvikaista, no, ihan sama. Ei saa kuulemma jäädä tuleen makamaan vaan pitää lähteä ihmisten ilmoille. Tänään kyllä vain nukuin, en saanut edes vaatteita päälle.

Huomenna paremmalla tsempillä kun on töihin meno.


Kai se sitten sai eron?

Hain perjantaina tiedoksiantotodistuksen haastemieheltä. Nivaskassa oli 15 paperia, osa kohdemaan kielellä, osa englanniksi ja osa "suomeksi".

Olen lukenut sitä nyt jokusen kerran läpi enkä vieläkään oikein ymmärrä että mitä siinä sanotaan. Mutta koska etusivulla Oikeusministeriön kansainvälisen ykikön lehdykällä lukee "tiedoksiantotodistus" niin oletan että ei vaadi multa mitään toimenpiteitä.

Käännöksessä, jonka nimi on "Valmistelu pöytäkirja" on tämmöistä tekstiä:

- On ilmennyt, että tavoite hakemus sisältää kaikki asetetut ehdot 119§ HMK

-Kantajat hakemuksen mukaan HMK luvuissa 27 ja 122 on annettu tiedoksi vastaajalle, kustannukset palvelun on maksettu etukäteen, todistusta tiedoksiannosta on kuvertet by HMK 122 ja 127 totesi, että vastaajalla on oikeus vastata 2 viikon kuluessa (aika reiluu kun tämä on päivätty 21.3.2012)  ilmoituksen on sisälletettävä kaikki osatekijät HMK luvussa 129 ja tämä kirje on vastuussa alle HMK 126 lähetetään tuomioistuimelle. Jos hän vastaa, että hän in 2 viikon kuluessa ilmoituksen kanssa HMK 122 tai skiickar kirjeen, mutta ei ilmoittaa vastustavansa harkita HMK 131 hän on luopunut väitteet Lisäksi hän hmk luvun 129/2 ja 121 lähettävät kaikki beviser tuomioistuimelle.

- Kun keskinäistä vaihtoa vastaus kirjeitä toisiinsa ja vaihtaa prosessi on saatu päätökseen.

-Kärandens olla alle HMK 90-94 on kaksi viikkoa aikaa esittää beviser ja luettelo sen todistajia. Tämän jakson aikana, mukaan HML 194-240, hänen on täytettävä kaikki sitoumukset osoitteet määritelty tässä luettelossa ei ole totta tahtoa luvun 240, että kantaja on luopunut todistaja.

-Jos todetaan että m¨ numero jatkossakin kohdella tällä tavoin asntingen ennen tai jälkeen Istunnossa asianosaisten palvelu  HMK luvun 144.
Nämä edellä mainitut seikat on päätetty.

Aha, edellä mainitut seikat on päätetty, en kyllä ymmärtänyt, että mitä on päätetty, mutta asian tuntien voisin kuvitella että hän on saanut musta eron kun en ole tajunnut vastustaakaan määräajassa. Toivottavasti raukka ei ole tuosta suomennoksesta paljoa maksanut. Onhan siinä toki suomenkielisiä sanoja.

Nyt on sekin luku kai mun elämästä sulkeutunut. En kyllä tajunnut sen olevan enää aukikaan.


torstai 15. elokuuta 2013

Haastemieheltä postia

Tulin kotiin ja löysin haastemieheltä kirjeen postilaatikosta. Mitä V*****! Verenpaine alkoi nousemaan, en keksinyt muuta kuin että exä on jotenkin asialla. Raivosta kihisten soitin exälle että onko sillä jotain tekemistä asian kanssa. Ei ollut. Kello oli puoli viisi, mutta kuitenkin päätin kokeilla haastemiehen numeroa. Se vastasi, onneksi!

En muista olenko kertonut, mutta olen ollut aikaisemminkin naimisissa. 18-20-vuotiaana. Ei ollut suomalainen mies. No, mä sain eron täällä Suomessa 2 vuoden säännön perusteella ja jannu jäi suorittamaan paikallista armeijaa, edelleen naimisissa mun kanssa. Toki sille ilmoitin että by the way, me erotaan´, että ei se nyt täysin tietämättömänä ole ollut. Mutta sen maan laki ei salli erota yksipuolisesti niinkuin Suomen laki. Tokihan asiasta on ollut ilmoitus toisen puolisko Virallisessa Lehdessä, että onhan se voinut sieltä asian lukea.

Nyt sitten ilmeisesti 15 vuoden jälkeen se on päättänyt siirtyä sinkkustatukselle, tai sitten se haluaa ehkä mennä naimisiin jonkun kanssa, ken tietää. Kai mun on sille se ero sitten suotava :D

Kyllä tää mun elämä on yllätyksiä täynnä, koskaan ei tiedä mikä kierrepallo nurkan takaa tulee.

lauantai 10. elokuuta 2013

Mä EN ala!

Mulla kun on sähköposti auki melkein aina kun siellä pikaviestissä Ystävän kanssa höpöttelen päivän mittaan. No, kuinka ollakaan, Tyyppi lävähti vihreenä pallukkana mun silmille. Ei se siellä koskaan ole. Mä tuijotin sitä  pallukkaa varmaan minuutin. Sain kriisiapua facessa vertaistukihenkilöltä ja piilotin Tyypin näkyvyyden. En estänyt siis. Olis pitänyt. No, sitte lävähtikin pikaviestiä tyyliin "näin että oot vihreenä ja aattelin vaan sanoo että BÖÖ." Ja viimeiseksi sitten "muisk :)". Panin sähköpostin kiinni, en vastannut. Hetken päästä avasin sen ja estin Tyypin. Enkä vastannut edelleenkään.

Millä helvetin oikeudella se mulle muiskuttelee, vaikka käsittääkseni tein viikko sitten aika helvetin selväksi miltä musta tuntuu jos mä olen siihen yhteydessä. Haluaako se tahalleen mua satuttaa? Vissiinkin sitten niin. En mä muuta selitystä keksi. Helvetin pahaa teki taas.

Teki mieli välittää se viesti Tyypin tyttöystävälle "tää oli vissiin tarkoitettu sulle, mutta tulikin ilmeisesti vahingossa mulle". No, enhän mä niin tekis vaikka kuin ottaakin päähän.

Aika epäreilua, mut elämä on.




torstai 8. elokuuta 2013

Pysähtyneisyys

Mulla ei ole mitään asiaa mistä kirjoittaa. Mun elämässä ei tapahdu mitään. Töihin, kotiin, vauvan ruokkimista, yöheräämisiä, väsymystä. Pienen miehen imettäminen on raskasta. Mielummin "imettäisin" jotain vähän isompaa miestä. No niin, nyt lähti taas lapasesta. Ei tässä mitään miehiä tarvita. Seksinpuute vaivaa, paha yhtälö.

Tänään huomasin että musta on tullut vähän vanha. Ryppyjä löytyy, silmäpussit myös. No, mutta ne kertoo vaan eletystä elämästä. Tunnen itseni niin kovin vanhaksi töissä kun yli kolmekymppisiä naisia ei siellä juurikaan ole. Ne on niin ihana naiiveja vielä, olinhan mä itsekin jossain vaiheessa. Ja joissain asioissa vieläkin. 10 vuoden päästä ajattelen varmaan että olinpas mä hölmö kolmevitosena, heh :).

Töissä viihdyn aika hyvin, ei ahdista ollenkaan mennä töihin, tosin en mä vielä oikein osaa läheskään kaikkia juttuja mitä mä haluaisin osata. Välillä tuntuu että aivot on ihan jäässä, ei vaan lanttu leikkaa. No, vanhuus ei tule yksin, heh.

Päätin ilmottautua kansalaisopiston lavatanssikurssille, hurjaa. Voin ehkä päästä hyvällä tsäkällä koskettamaan miestä! Khihihih :D. En malta odottaa! Mies.... miehen tuoksu... miehen kosketus... No niin... Argh.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Ero part II

Silloin muutama viikko sittenhän Tyyppi otti yhteyttä ikävissään. Niin, mä vastasin, yllätys yllätys (sarkasmia). Siitä sitten alkoi taas yhteydenpito. Välillä oli aina muutamia päiviä väliä kun en vastannut, mutta aina vaan tuli uutta viestiä. Riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä, kauniita sanoja, riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä.

Tykkää musta, on ikävä mua, mutta ei kuitenkaan jaksa järjestää esim. puolen tunnin näkemistä kahvilla kun olin siellä päin. Mä merkkaan sille kuulemma enemmän kuin mä tiedänkään. Blaadiblaadiblaa...

No, viime yö meni sitten valvomiseksi kun se kännipäissään taas alkoi viestittelemään. Mä oon ihana ja ikävä on ja mun kanssa on niin ihanaa panna ja viettää iltaa ja kaikkee. Eikä tiedä miksi kelailee mua koko ajan vaikka rakastaa uutta naistaan ja seurustelee. Just joo. En lähtenyt tohon mukaan ollenkaan.

Aamulla viestittely jatkui ja mua vitutti jo aika megalomaanisesti kun ei tullut oikein nukuttua.
Jossain vaiheessa keskustelu meni näin:

P: Mitä sä Tyyppi haluat musta?
T: Mä olen miettinyt ihan samaa susta
T: En mä taida edes tietää
P: Muistaksä kun mä lähetin sulle postia? Muistaksä mitä siin luki? Vai heitiksä sen roskiin ja vedit vaan suklaat naamariin? Mä yritin lopettaa tän kun tää hajottaa mut. Mut ei, sä et antanu mun olla. Sä haluat vissiin et mä hajoan, sust on kiva ku mä tääl ikävöin sua ja sä aattelet et mä oon kiva tarvittaessa kutsuttava varapillu sulle. En todellakaan ole!
T: Jees, eiköhän tää riitä. Mä poistan sun numeron ni en enää häiritse sua. Hyvät jatkot.
(Joo, mä tiedän, että tähän olis ollut ihan hyvä lopettaa)
P: Älä oo mulle vihainen. Sit kun mä joskus sadan vuoden päästä oon tän asian kans ok ni mä paan ehkä viestiä.
T: Okei, mä en ehkä elä sataa vuotta. Koitahan pärjäillä.
P: Mä koitan pärjää. Jos sä meinaat delaa ennenku mä oon valmis tän asian kans ni paa ees sit sähköpostii jooko
T: Tää laittaa. Tulee ikävä sua.
P: Niin mullakin tulee sua
(välikommentti: voi vittu mitkä kuolinkorahdukset)
T: Samiksii

Että silleen, saa nauraa. En ole ylpeä itsestäni. Mietin että salliako kommentit vai ei, taidan sallia. Osaan poistaa kyllä ilkeät kommentit tarvittaessa. Tää on kuitenkin mun blogi ja tunteiden tuuletusta varten tehty eikä mun tarvitse sensuroida omia tunteitani ilkeiden kommenttien pelossa. Mä voin yksinkertaisesti vain poistaa ilkeät kommentit. Sopii kokeilla.

Ja koska tänään olen kovin rehellisellä tuulella niin palautin sen yhden piilottamani postauksen. Siellä se on, alkuperäisellä paikallaan :)


lauantai 3. elokuuta 2013

Pitkä viikonloppu

Tästähän tuleekin pitkä viikonloppu. Huhhuh. Ei mitään tekemistä (mähän kuulostan ihan mun lapsilta). Pitäis keksiä joku projekti. Pihalla on kuuma, ei jaksa siellä tehdä mitään. Sisälläkin tulee kuuma jos jotain koittaa tehdä. Nukkuminen? Ei väsytä. Shoppailu? Ei ole rahaa. Siivota vois, tosin ei huvita.

Vois tietty alkaa kutomaan talveksi villasukkia. Tosin vasen käsivarsi on ollut niin kipeä viime viikon että pelkään että siihen on iskenyt joku tenniskyynerpään esiaste. Pitää varmaan ottaa ennaltaehkäisevästi buranaa. 

Pullollisen kuoharia voisi tietty vetäistä, aika kuluis nopeempaa, mutta mä aattelin nyt olla kuitenkin ilman. 

Valivalivalivalivalivalivalivaliiii

perjantai 2. elokuuta 2013

Luontoretki joenvarteen

Paska fiilis oli taas ollut koko illan. Nukuin päiväunet, heräsin kiukkuisena. Teki mieli juoda vaikka skumppapullo. No en mä sitten kuitenkaan ruvennut. Mietin että mitä hittoa mä tekisin, Ystäväkin on mulle jotenkin suuttunut taas kun en osaa olla oikeanlainen, joten ei ollut edes juttukumppania. Päätin siis lähteä tutustuman kotiseutuihin fillarilla.

Pistäkääs kypärät päähän ja fillari jeesusteipillä kasaan niin mennään. Desigual casuaalisti fillarin koriin ja matkaan.



Poljin muutaman kilometrin tuohon cityyn ja siitä sitten joenvarteen. En ollut ennen siellä käynyt, auton ikkunasta vain katsellut että tuo paikka pitää mennä valloittamaan. Ja tänään se sitten tapahtui.

Ajoin kauniin asuinalueen läpi ja päätin että jos tästä omakotitalosta joskus joudun luopumaan niin muutan sinne. Upeita yksityiskohtia, kerrassaan kaunista!







Poljin joenrantaan ja missasin täpärästi auringonlaskun. No, ei se mitään. Vesi oli lämmintä, piti varpailla kokeilla.


Lähdin kävelemään pitkin joenrantaa ja meinasin tallata  lemmikin päälle, lempparikukka sekin. Niin pieni, mutta silti niin nätti ja voimakas.

 Entäs nämä juuret sitten? Aikamoiset! Ihan kateeksi käy. Olisipa noin hyvin ankkuroituna itsekin. Vaikka kuinka kaivaisi jalkojen alta maata pois niin silti pysyisi pystyssä.




Ajelin pieniä polkuja vain katsoakseni että minne ne johtavat, oli kivaa, vaikkakin ne usein pieneni ryteiköiksi joihin ei fillarilla päässyt. Nälkä iski, olisi pitänyt ottaa eväät. Piti lähteä kotiin kun alkoi jo hämärtämäänkin. Kotimatkalla näin surullisen kauniin hylätyn talon. Katsokaa nyt miten kauniit ikkunat ja kaikkea. Eikä kukaan sitä hoida :(. Pihakin metsittynyt. Sääliksi käy talovanhusta. Mä olen ihan heikkona tommoisiin talonrähjiin.