Lukijat

torstai 31. elokuuta 2017

Leuat todellakin loksahti

Joo kyllä se leuka vaan todellakin loksahti. Eikä pelkästään kuvainnollisesti. Heräsin eilen aamulla ja totesin että suu ei aukeakaan kuin  muutaman sentin. Ei ollut onneksi juurikaan kipeä, joten päivä meni suht normaalisti. Hieroin ja venyttelin suuta jos vaikka olisi auttanut. Saunassakin kävin lämmittelemässä. Googlettelin, leukanivelen välilevyn sijoiltaanmeno. Otin yöksi vielä relaksantin jos mä rentoutuisin ja palaset loksahtelis paikoilleen. Mun kotihoito oli täysin virheellinen, tajuan sen nyt jälkikäteen.

Heräsin tähän päivään ja totesin että tilanne on pahentunut. Korvan edestä poski pullottaa ja on kosketusarka. Suu aukesi just ja just buranan verran (hammaslääkärin mittauksessa 5 mm ilman kipua). Ei ollut muuta mahista kuin soittaa hammaslääkärille joka vahvisti mun googlediagnoosin. Sanoi että ei todellakaan itsestään parane ja että mitä nopeammin hoitoon sen parempi ennuste.

Hammaslääkäri totesi että on tulehdus ja että ei mene paikoilleen sen takia. Buranaa, kylmää, jumppaa ja kolmen viikon päästä kontrolli.

Tää kuuluu taas niihin juttuihin joita ei uskois todeksi ainakin ajoituksen puolesta. Ekaks puhun leuat loksauttavasta miehestä ja sit seuraavana päivänä oon leuat lukossa. Voi tsiisus mä sanon.

Eli onkohan mulla jotain yliluonnollisia kykyjä? Hmm...

tiistai 29. elokuuta 2017

Mies nro neljä

Mies numero neljä. Herramunjeesus! Joko se on täydellinen psykopaatti joka osaa peilata itsestään mun toiveitteni miehen mulle tai sitten se ON semmoinen. Ainut toistaiseksi löydetty vika on välimatka joka sekin on siedettävä. Mies nro neljä löytyi samaan tapaan kuin tkm, eli vahingossa. Tylsyyksissäni heittelin viestejä ympäri maailmaa ja nelosen söpö nassu ja kiva profiiliteksti kirvoitti multa "Ai että! Oispa meillä päin tuommoisia miehiä :)" avauslinen. 

Mun pitää siis tehdä miessiivous ensi viikkoa varten. Mä en oo tehnyt miessiivousta aikoihin! No, se menee joulusiivouksesta samalla vaikka en niitäkään harrasta.

Mies on antaja niin kuin minäkin (en tarkoita seksuaalisesti senkin pervot). Vaan haluaa myös itse tehdä naisen hyväksi asioita eikä vain olla se, jolle niitä tehdään. Mähän olen ollut vähän aina se ainoa joka on suhteeseen antanut. No, katsotaan kuinka hyvin tuo pitää paikkansa.

Miehellä ei ole tuhatta lasta, ei juuri tapahtunutta eroa, erosta lapsen äidistä on enemmän kuin mulla ja sen jälkeen on ollut pitempiäkin suhteita. Mies on kiinnostunut enemmän sisäisestä kauneudesta kuin ulkoisesta, huumori on yhtä huonoa kuin mun oma ja heittäytymiskykyä löytyy näköjään rutkasti. Että huhhuh sanon mä. Saa pitää peukkuja pystyssä että hattarapilvi ei petä alta!

Mut tunnistettiin treffipalstalla Puolikseksi. Se tuntui vähän jännältä. Hei vaan sinne tunnistaneille. Enää en siellä ole, joten turha muiden lähteä etsimään :). Päätimme mies nro nelosen kanssa sulkea profiilit ja katsoa mihin tämä vie. Että ou mai gaad! Eikä kumpikaan flipannut asiasta.

Tämä kohtaaminen tapahtui lauantaiyönä kun olin juuri kirjoittanut Syysblues-postauksen. Että kovin nopeasti voi fiilikset muuttua. Se tässä sinkkuelämässä onkin se sinkkuelämän suola, ikinä ei tiedä mikä viesti muuttaa elämää. Jotkut hetkeksi, jotkut pidemmäksi.

Eli mahtavaa viikkoa hei kaikille! Mä meinaan leijua nyt positiivisuudessa ja kuurata kämppää treffikuntoon (ei, ei tavata abc:llä) loppuviikon :)

Niin ja niille jotka luulee että mä löydän jatkuvasti sopivia ihmisiä niin tässä mun tilastot viimeisen 15 päivän ajalta. Olen todellakin yrittänyt.




lauantai 26. elokuuta 2017

Syysblues

Huhhuh miten ankea ja ahdistunut fiilis mulla jostain syystä on. En tiedä johtuuko se tulevasta pimeyden vuodenajasta, mies nro kolmosen feidaamisesta, peilikuvasta vai mistä, mutta kyllä on mieli maassa. Raskaalta tuntuu raahautua kevääseen.

Tälle illalle oli sovittu jääkausityökaverin kanssa saunominen yleisessä saunassa. Hyvä että oli sovittu, muuten olisin masentunut koko päivän kotona. Ihan kivaa oli, oli dj, sauna, järvi, ilotulitus yms. Suhde työkaveriin on siis onneksi näköjään kunnossa taas.

Mielialat vaihtelee kuin naisella konsanaan, eilen olin ihan hepulissa ja kikattelin asiasta kuin asiasta ja tänään masispäivä. Alkoholilla ei ole ollut osuutta tapahtumiin ja mielialoihin.

Kevättä kohti näillä fiiliksillä.




tiistai 22. elokuuta 2017

Neljänkympin kriisi

Kävin tänään terapiassa, eli kampaajalla. Vuodatin saman vuodatuksen kuin eilen puhelimessa kaverille. Se meni suurinpiirtein näin (paatoksella): Mä vihaan mun työtä, vihaan syksyä, vihaan ihmisiä, vihaan itteeni, vihaan miehiä. Oon ollut nyt muutaman päivän hyvinkin täynnä vihaa kaikkea kohtaan. Viha on ehkä turhan vahva sana, mutta oonhan mä vähän ylidramaattinen.

Jatkoin vuodatustani sillä miten en halua käydä missään, en tavata ketään, työmatkankin ajan pidempää reittiä ettei tarvitse tavata niin paljoa muita autoilijoita, koska mä vihaan niitäkin. Puhuttiin harrastuksista ja todettiin että muutamaan paikalliseen harrastukseen ei voida mennä, koska ei vaan kertakaikkiaan siedetä sitä ohjaajaa ja se alkaa sitten vituttamaan liikaa. Vaikea löytää semmoista harrastusta joka ei vituta.

Kampaajaterapeuttini ehdotti että mulla olis neljänkympin kriisi. Oon huomanut kyllä keski-ikäistyneeni, koska en kertakaikkiaan siedä enää juurikaan paskaa. Ehkä mulla onkin, ei haittaa koska kriisit kuuluu elämään ja niistä voi varmaan oppia jotain. Ehkä, toivottavasti.

Mies nro 4 ja 5 ei löydy millään. Löytyy vain sikoja, hulluja ja väärällä tavalla mulkkuja. Älköön kukaan mies nyt tästä provosoituko. Mä kyllä provosoiduin kun mies koki oikeudekseen kommentoida mun vartaloa. Ehkä oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi, ei mennyt maaliin asti. Tuota edelsi keskustelua siitä että antaisinko hänelle vähän piparia sun muuta, joten olin jo aika ärsyyntyneessä mielentilassa kun mun kroppaani kommentoitiin. Itselle ei tulisi mieleenkään kommentoida (edes positiivisesti) vieraan ihmisen kroppaa.




Hyväksyn kriisini ja koitan suhtautua siihen huumorilla :).

TKM oli mennyt Tinderiin. Tuntui pahalta. Halusin sen näköjään eilen hänelle kertoakin. Jouduin nyt estämään TKM:n etten ottaisi idioottimaisuuksissani yhteyttä kun seuraava masokismihetki tulee.

maanantai 21. elokuuta 2017

Työhönpaluuahdistus

Auuuh, jopas iski kova työhönpaluuahdistus. Ihan vasten kasvoja iski, yhtäkkiä ja yllättäen. Mieli on maassa monestakin asiasta eikä mitään valopilkkuja oo näkyvissä. Loppuviikkoa kohden varmaan turtuu. Jääkausinainen oli onneksi sentään leppynyt.

Huhhuh, mitenhän tästä syksystä ja talvesta taas selviää? Tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskaalta pelkkä ajatuskin.

Tapasin mies nro kolmosen lauantaina. Kipinöi kyllä lujaakin, mutta nyt ei voi siihen tuleen jäädä makaamaan ihan itseni vuoksi.

Mies nro kakkosen ajattelin feidata. Kokeilen miltä se tuntuu. Toistaiseksi aika oudolta.

Pitäis löytää jostain miehet nro 4 ja 5 niin pysyisi rytmi oikeana eikä tulisi takerruttua kehenkään.

perjantai 18. elokuuta 2017

Kattoremppaa ja alastomuutta

Tapahtui viime viikolla. Olin juuri suihkusta tultuani kylpytakki päällä ja hiukset pyyheturbaanilla. Kello oli varmaan jotain kymmenen ja yhdentoista väliltä, mutta koska olin lomalla niin ei ollut varsinaisesti kiire. Makoilin sängyllä ja kuivattelin. Oveen koputettiin. En odottanut ketään joten ignoorasin sen. Oveen koputettiin uudelleen ja hetken päästä kuulin miten ovi naksahti auki. Voi perkele, ajattelin. Maalla kun tapana on marssia sisään jos ovea ei ole lukittu. On tapahtunut ennenkin. Vannoin episodin jälkeen että jatkossa alan pitämään ovea lukittuna.

Säntäsin kylpytakissani ovelle ja kattomyyjähän siellä. Halusi mennä kattoo kattoo ja tehdä tarjouksen. Oli vähän kiire lähteä lomareissulle, joten myyntipuheet jäi lyhyeksi.  Onhan mun tiilikatollani ikää päälle 60 vuotta niin kyllähän mä tajuan että riskejä alkaa olemaan. Ja RH:n kattoprojektia seuranneena tajuan, että ennemmin on parempi kuin myöhemmin. 60 vuotiaan katon kohdalla kyse ei ehkä enää ole siitä ennemmin-skenaariosta. Ilmoitin moneen kertaan että ei mulla ole varaa nyt tehdä mitään kattoremppaa. Mies lähti ja mä lähdin sangrialle Helsinkiin. Olipas varsin mukava päivä ja ilta, tyttöjen juttuja (eli keskustelua miehistä, miesten idariudesta ja siitä miten ilman miehiä on näköjään kuitenkin vaikea olla).

Seuraavalla viikolla lojuin taas sängyssäni (alasti) ja heräilin. Kuulin oveen koputettavan ja päätin ignoorata taas asian ja leikkiä etten ole kotona. Oveen koputettiin uudelleen ja kuulin oven naksahduksen. Ajattelin että voi vitunperkele sentään! Ovi ei ole ollut lukossa ja mitä mä nyt teen, oon alasti sängyssä, mies tuossa kolmen metrin päässä ovella. Pomppasin sängystä, huusin "ootas ny hetki" ja kiitin universumia kun oli jättänyt kylpytakin makkarin tuolille, enkä esim. kylppäriin! Sain sen sähellettyä päälle ja sännättyä eteiseen (eli astuttua kolme askelta). Kattomieshän se siinä. Tuli mittaamaan niin kuin oli sovittu! Mun mielestä me kyllä sovittiin että soittaa ennen kuin tulee, eikä päivästäkään ollut puhetta. No, se meni mittaamaan kattoa ja mä puin päälle. Kyllä hieman nolotti. Asiaan liittyy vielä noloutta lisääviä asianhaaroja, joita en kehtaa edes kirjoittaa. Teki tarjouksen, joka ei ollut niin paha kuin mitä olin ajatellut. Lupasin harkita ja pohtia ja lähdin seuraavaan kesälomareissuun siskon mökille.

Olen ollut noiden episodien jälkeen vainoharhainen ja kuullut kuviteltuja askelia hiekkatielläni. Tänään kuulin taas jotain ja säntäsin ikkunaan. Kattomies perkele! Voitonriemuisena tajusin että hahaa, mullapa onkin kesämekko päällä! Voitonriemu hieman haihtui kun tajusin olevani täysin ilman alusvaatteita. Eihän mun keski-ikäinen rintavarustus enää niin terhakkana ole. No, ei voinut mitään. Selkä suoraks ja tissit tötterölle ja avaamaan LUKITTU ovi. Kattomies halusi tulla kertomaan päivän erikoistarjouksen. Aaaargh. No, pitkällisten vääntöjen jälkeen päästiin kauppoihin. Mä tiedän että se oli fiksu ratkaisu, mutta en tykkää kyllä lisälainasta. En mä sitä olis tullut tehneeksi kuin vasta sitten kun paskat on housussa jos en olis tehnyt sitä nyt. Ei mulla tule koskaan ajatusta että "hmm... mulla olis tässä 13 300 ylimääräistä rahaa että mitäs mä sillä tekisin, teenpä kattorempan". Harrastin hieman verosuunnittelua ja jaoin homman kahdelle vuodelle ja saan kahdelle vuodelle kotitalousvähennyksenkin. Hommasta kun on puolet työn osuutta niin tuleehan siitä jonkin verran sitten takaisin.

Summa summarum, lomaani on rytmittänyt kattomiehen yllätykselliset visiitit. Mulla kun on tälle vuodelle jo kotitalousvähennysjuttuja niin mun pitäisi ilmoittaa että minkä osuuden laskusta haluan tälle vuodelle ja minkä ensi vuodelle. Ehdotin että laittaisin miehelle sähköpostia, mutta mies sanoi hyvin topakasti ja virnuillen että ehei, hän tulee ohi ajaessaan käymään :D. Veikkaan että olin kyllä yksi erikoisemmista asiakaskohtaamisista :D

Onneksi osaan nauraa itselleni, tää oli taas semmoinen case, jota varmaan harvalle tapahtuu. Onneksi mies oli sen verran vanha ettei mitään vielä oudompaa tapahtunut kuin mitä tapahtui...

maanantai 14. elokuuta 2017

Mahtavaa!

Just tänään mä nautin ihan suunnattomasti sinkkuudesta ja yksin asumisesta. Kävin retkeilemässä hetken mielijohteesta läheisessä kansallispuistossa ja tuntui niin hyvältä. Ystävä kysyi että veikö Mies nro 2 mut sinne retkeilemään. Vastasin että ihan menin itsekseni, koska ei tässä parane odotella että seuraa saisi tai jää muuten elämättä tässä odotellessa. Sitäpaitsi Miehen nro 2 kanssa tuskin edes tulee toisia treffejä ainakaan ennen joulua. Mielenkiinto kyllä hiipuu tällä tahdilla. Sitten vain seuraavia kehiin :)

Mutta siihen varsinaiseen asiaan. Sinkkuuteen ja yksin asumiseen. Päässä alkoi listautumaan asioita joista nautin:

-saa päättää ihan itse menemisistään ja tulemisistaan
-jos ei huvita siivota niin ei tarvitse
-voi käydä vessassa ovi auki
-ei tarvitse heräillä kenenkään kuorsaukseen (omaani en herää)
-ei ole pakko tehdä ruokaa tai käydä kaupassa
-voi viettää päivän netflixin kanssa sängyssä jos tuntuu siltä

Alan pikkuhiljaa pääsemään taas tähän hyvään fiilikseen sinkkuudesta. Enhän mä kenenkään kanssa asunut ole piiiitkiin aikoihin, mutta vaikkei parisuhteessa yhdessä asukaan niin kyllä sen toisen on ottanut silti huomioon varsinkin menoja suunnitellessa. Tämän päiväisen retkenkin olisin varmaan jättänyt odottamaan aikoja jolloin olisin saanut sen tehdä sen rakkaan kanssa.

Huomenna pölähdän vähän ex tempore siskon tyttöystävän mökille ja nautin mökkifiiliksestä yhden yön verran. Sen jälkeinen loma on vielä auki ja hyvä niin. Voi tehdä ex tempore-asioita tai olla tekemättä, ihan miltä sattuu tuntumaan :)





Okei, myönnän että ei ollut kivaa olla yksin viikonloppuisen myrskyn aikana ja on hetkiä jolloin sitä toista kaipaisi. Hyvä fiilis on nyt siitä huolimatta :)

lauantai 12. elokuuta 2017

Opettaja

Olen miettinyt että onkohan mun tarkoituksena olla "opettaja". Saada miehet ymmärtämään itseään ja oppimaan elämästä, naisista, seksistä, itsestään. Olen miettinyt asiaa ennenkin, mutta nyt ehkä hyväksyvällä ja tyynellä tavalla oivaltaen.

En etsi autettavia vaan niitä sattumalta ilmestyy.

Otetaan esimerkiksi mies nro 1. Suorituspainemies. Hän kertoo jo aikaisessa vaiheessa miten hänellä on suorituspaineita seksin suhteen, joten edetään rauhassa. Selvähän se, mä ymmärrän, tsemppaan, annan aikaa, teen kaikkeni siloittaakseni tietä sillä saralla. Onhan mulla kokemusta lerppamiehistä. Homman mentyä finaaliin mies feidaa. Mission accomplished. Mies korjattu, joten tehtäväni miehen elämässä täyttyi ja hän sai itsevarmuutta ja mä sain lisää kokemusta lerppamiesten kanssa toimimisessa.

Jokainen kohtaaminen opettaa myös mulle jotain elämästä, miehistä ja itsestäni, joten onkohan se kuitenkaan niin huono juttu tutustua ihmisiin joiden "specsit" eivät olekaan täydelliset.

Huomaan saavani kiitosta siitä että olen hyvä kuuntelija, auttaja ja että osaan kysyä oikeita kysymyksiä jotka antavat ajattelemisen aihetta. Mä olen kehittynyt näissä avioeroni jälkeisissä vuosissa ihan hemmetin hyväksi terapeutiksi.

Nyt taidan levittää taas isot siipeni ja pyöräyttää Tinderkierroksen käyntiin ja kerätä taas uuden joukon opetuslapsia siipieni suojaan :). Onkohan mulla joku jeesussyndrooma just nyt menossa? Ehkä on ja ehkä napsahdan tästä tilasta pois nopeammin kuin arvaankaan, mutta tänään tuntuu taas kovin valaistuneelta olo.

ps. mies nro 2 ja 3 ovat jollain tavalla vielä olemassa. Eivät ole vielä valmiita siis :)

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Menneisyyden traumoja

Tänään oli ihotautipolilla kontrolli. Se meni ihan hyvin. Koska olin samoilla suunnilla kuin missä Se Mies Joka Mut Viimeksi Jätti asuu, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kohdata traumani. En ole pystynyt sen koommin käymään siinä kaupungissa kun sieltä viimeistä kertaa sen miehen luota lähdin puolitoista vuotta sitten. Pelkkä ajatus sai kuristamaan kurkkua, rintaa ja kyynelkanavia.

Päätin että tänään se tapahtuu perkele vaikka henki menisi. No ei se mennyt. Kyllähän mä suurimman osan matkasta itkin, mutta hieroin oikein kunnolla suolaa haavoihin reittivalinnallani. Oikein viimeisen päälle ja riskillä. En törmännyt onneksi mieheen vaikka talon ohi reittini menikin. Onpahan nyt sekin pois alta.

Siitä on puolitoista vuotta ja sen jälkeen on tapahtunut niin paljon, mutta vieläkin se vaan tuntuu, jopa ajoittain näköjään sattuu.

Ehkä se oli se oikean syyn puute mikä tekee siitä niin vaikean. Olisi edes valehdellut syyksi että ei vain tuntenut mua kohtaan mitään ja käyttäytynyt niin. Mutta kun ei sekään ollut se syy. Sen näki kyllä miten kuitenkin välitti.

Turhapa tässä jossitella ja ihmetellä. Kyllä se aika hoitaa. Jotkus asiat tarvitsevat näköjään kohtuuttoman paljon aikaa hoituakseen.

Kelailijaan ja vaimoonsa meinasin törmätä lähikaupan ovella. Vaistomaisesti tein u-käännöksen ja kaasutin karkuun, en ehtinyt juuri ajatella muuta kuin että tukka on huonosti. Tukka huonosti ei voi kohdata exää ja hänen tuoretta vaimoaan. Muuten se ei kyllä tuntunut miltään.

perjantai 4. elokuuta 2017

Jääkausi

Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Kahden tulevan viikon hommat on käytännössä tehty.

Muistatte varmaan vielä sen palkankorotusjutun, jonka hoidin luottamusmiehenä? Ilmeisesti tein varaluottarin (lähes 60-v koko ikänsä firmassa ollut nainen) mielestä jotain kauheasti väärin kun uhkasin tj:tä liitolla saadakseni asian läpi, koska varaluottari irtisanoutui luottamustehtävästään ja on pitänyt siitä asti jääkautta mun suuntaan. Välissä oli hänen kolmen viikon lomansa jonka aikana toivoin asian laukeavan. Ei lauennut. Asian hankalaksi tekee se, että hän on lähin työkaverini  pienessä kolmen hengen tiimissä, johon oli tullut lähestulkoon ystävyssuhteeksi laskettava suhde.

Kollega ei halua kuulemma olla missään rähinöissä mukana. No eipä niitä tullutkaan vaan asia meni ihan hienosti läpi. Mutta silti olen nyt suljettu ulkopuolelle hänen piiristään.

En tehnyt mielestäni mitään väärin ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Senpä takia tuntuukin tosi pahalta, että henkilö joka on koko ajan puhunut siitä miten häntä harmittaa kun naisten työtä ei rahallisesti arvosteta meillä niin sitten kun sain asiaa hieman korjattua niin jääkausi iskikin. Mähän tein vain sen, mitä luottamusmiehen tehtävään kuuluu! Sen, joka hänen olisi pitänyt omana luottamusmiesaikanaan (ennen mun aikaa) tehdä. En toki sitä hänelle ole sanonut. Jokainen hoitaa pestinsä sen mukaan minkä katsoo oikeaksi ja meillä oli ilmeisesti kovin erilainen tapa ja tahtotila.

Eipä oo kiva jäädä lomalle näissä merkeissä.

torstai 3. elokuuta 2017

Elokuuta

Blogger on lähes kuollut. Kirjoitan silti vaikkei varsinaisesti mitään asiaa olekaan.

Mies nro 1 feidasi mut. Hyvä niin. Siskon mielestä oli homahtava, mutta kertoi sen vasta kun kerroin että mies feidasi. Kauheeta jos meistä olisi tullut pari ja sisko olis koko ajan ajatellut että se on varmaan homo. Mulla ei oo vielä kyllä ollutkaan homokokemusta.

Mies nro 2 kirjoittelee kerran päivässä niin kuin tähänkin asti. Seuraavista treffeistä ei ole ollut puhetta, tai ajankohdasta. Kovin on hidas etenemään, mutta eipä se haittaa kun olen nyt opettelemassa tätä uutta treffailutyyliä.

Mies nro 3 löytyi Tinderistä kun päätin höllentää sydämenantokriteerejä. Aaltopituus on hyvin samanlainen ja kirjoittelu todella helppoa ja sujuvaa. Tuntuu että voin olla heti oma itseni. Harvinaista. Vähän sama fiilis kuin TKM:n kanssa alkuun kirjoitellessa. Välimatkaa hieman ja toinenkin pieni mutta. Mutta katsellaan ja tutustutaan. Olen kuulemma unelmanainen. Kyllähän mä sen tiedän, siksihän mut aina jätetään tai työnnetään arvojärjestyksessä viimeiseksi. Ehheh.

Siskon koira on ollut nyt 5 päivää mun luona ja huomaan kyllä että en ole koiraihminen. Tiesin sen kyllä jo aiemminkin, mutta en kyllä malta odottaa että koira lähtee ja vapaus koittaa. Stressaa kun joutuu olemaan kotona pitkän päivän ja jos työpäivä venyisi niin en pysty venyttämään, koska koira. Työmatkalla ei voi mennä vaikka uimaan (muutamana päivänä olisin mennyt) koska koira odottaa jalat ristissä. No, eipä tuo nyt kauheita ponnistuksia ole vaatinut multa, mutta kunhan nyt valituttaa.

Huomenna alkaa loma eikä juurikaan suunnitelmia. No, pitää tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä.