Julkaisen tämän vasta tapaamisen jälkeen. Kirjoitan tätä postausta tapaamista edeltävänä päivänä. Antaa hyvän kuvan mun taidoista keittiössä. Kääk.
Kaverilta paniikissa kysyin että millä mä ruokin sen miehen! Että pakkohan se on ruokkia kun niin pitkältä tulee. Palloteltiin siinä ideoita, kaverilla niitä toki oli koska on selkeästi kätevämpi emäntä kuin minä. Kaikki ehdotukset kaatui mun "miten sä luulet että mä semmosta osaan tehdä!"-parahdukseen. Oikeesti, niitä oli useampia, erinäisten ruokien kohdalla. Ehdotus tilata pizzaa kaatui siihen että asun landella eikä tänne kukaan kuljeta pizzaa.
Todettiin että nyt on parasta keksii joku semmonen, mistä mä selviydyn, mutta ei purkkihernekeitto, koska ekat treffit. Eihän sitä helppoa ollut keksiä, mutta jotenkin mä pystyin keksimään ruuan, jonka kykenisin tarvittaessa valmistamaan myös paniikissa.
Sit kun mies kertoi vielä olevansa lähes ilmiömäinen ruuanlaittaja niin meinasi tuskanparahdus päästä. Oisinhan mä voinut tietty kysyä että mitä hän haluaa mulle laittaa niin ostan tarvikkeet :D.
Vielä pitää silittää helmalakana, tosin kaveri meinasi että ei miehet kiinnitä huomiota helmalakanoihin, mutta kun laitoin kuvan sängystäni niin ymmärsi yskän. Ja mä en yleensä silitä, mitään. Nyt on tosi kyseessä. Toisaalta jos juttu kaatuisi helmalakanan puutteeseen niin olisko siinä ollut sitten aineksiä mihinkään. Hmm... Toisaalta jos epäilyttäviä juttuja olisi enemmänkin niin helmalakana saattaisi syöstä jutun kynnyksen yli. Joten menenpä silittämään.
On ollut kyllä tunteikkaat 11 päivää kerrassaan. Huhhuh.
Olen yrittänyt tehdä tänään maanantaina työt siihen malliin että huomenna tiistaina voin sekoilla jännityksestä ja keskiviikkona treffien jälkeen velloa joko masennuksessa tai jatkaa tätä vaaleanpunaista sekoilua.
Tiistai: Odottelen miestä saapuvaksi. Sisäinen dialogi "mua pelottaa, eikä pelota! Kyl vähän pelottaa. Onpas rytmihäiriöitä, mä taidan saada sydärin. No enkä saa, ei nyt voi saada sydäriä, rauhotu!" Juttelin kaverin kanssa odottaessani. Keskustelun taso oli sekava. Kaveri muistutteli että olenko muistanut pestä hampaat jos me vaikka pussataan. Olin, olin myös purskutellut suuvedellä ja jauhoin purkkaa. Ehkä meni hieman överiksi ja aloinkin pelkäämään laksatiivisiä vaikutuksia, joten lopetin purkan jauhamisen ja toivoin että mahdollinen pusu olisi raikas.
Vihdoin auto tuli pihaan ja mies sisään. Muistikuvat on vähän hatarat kyllä, mutta halattiin jo ennen kuin mies oli saanut edes takkia pois päältä. Se tuntui aika hyvältä. Olin pohtinut että pitää sanoa alkuun jotain fiksua, mutta en mä varmaan sanonut. Sanoin varmaan änkyttäen "Moi". Oiskohan me pussattukin jo eteisessä vähän, ehkä niinkin kävi. Tiivistelmä illasta oli höpöttelyä, silittelyä, lähellä olemista, pussailua ja sen sellaista :). Tuntui tosi hyvältä ja luonnolliselta olla lähellä.
Oli ihana havahtua yöllä siihen että vedetään lähelle ja kiedotaan kädet ympärille. Ai että... Aamulla oli vaikea päästä peiton alta kylmään maailmaan. Myös sanoja "muru" ja "kulta" käytettiin.
Mä taidan vähän tykätä siitä myös livenäkin.
Sori, kuvia ei muistettu ottaa :)
Mitä nyt? En tiedä. Kai mä odottelen että estääkö se mut Whatsapista niin kuin mulle yleensä on käynyt. Toisaalta se on kestänyt aika hyvin mun sekoilua, joten voihan tässä olla jotain teoreettisia mahdollisuuksia toisiinkin treffeihin :)