Lukijat

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Söpöilyä

Treffiviikonloppu takana. Heti kättelyssä onnistuin saamaan miesparan niin sekaisin että ei muistanut mihin oli autonsa pysäköinyt, eikä sitäkään, että matkatavarat piti ottaa autosta hotelliin. Ihanan söpöä kun mies on sekaisin kuin seinäkello :D. Kyllä se siitä sitten vähän onneksi tasaantui.

Söpöilyä, pussailua, viiniä, hassuttelua, vähän lisää söpöilyä, pussailua ja silittelemistä. Siinä se vajaa vuorokausi vaan meni kuin hujahdus.

En mä osaa oikein tästä aiheesta kirjoittaa. Höh.

Ai että mä kyllä siitä miehestä tykkään :)

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kolmannet treffit, sekonainen ja yllyttävä neuvonantaja

Eilen päätin viedä lapset kotiinsa kun vr:llä oli jotain häikkää. Olin kieriskellyt halipulassani  jo viikon, joten tämä kuskaaminen tuli kuin tilauksesta. Pää alkoi suoltamaan järjettömiä ideoita ja aloin jo melkein tuntemaan miehen kädet mun ympärilläni ja miettiväni että miten järjestän työpäivän vapaaksi. Koska olen fyysisesti aikuinen niin saan tehdä mitä haluan :)

Yllyttävältä neuvontantajaltani Helmi-naiselta kysyin että kuinka pitkän tapaamisen takia kannattaa ajaa miljoona kilometriä. Neuvonantajan vastaus oli täsmälliset 3 tuntia. Kiitin neuvosta ja pakkasin yöpymiskassin ja vein tytöt kotiin. Mies oli tässä vaiheessa vielä onnellisen tietämätön tulevasta.

Mulla oli tiedossa miehen loppuillan tapahtumat, joten uskalsin ottaa riskin ja lähteä ajelemaan maailman ääriin päin. Pysähdyin puoleen väliin matkaa ja laitoin muutaman viestin mun päivän kulusta. Kerroin mitä oltiin Helmen kanssa kirjoiteltu ja sain kiireiden keskeltä "okei"-vastauksia. Kun laitoin abc:n kahvikupista kuvan niin lamppu ilmeisesti syttyi sielläkin päässä ja tajusi että nyt naisella viiraa pahemman kerran päässä ja se taitaa olla matkalla halittavaksi. Onnistuin yllättämään ja ilmeisesti onneksi positiivisesti. Tiesin että otin riskin, joten olin toki valmistautunut myös siihen että saankin kääntyä kotimatkalle. Ei tarvinnut :).

Pääsin halailemaan ja pussailemaan ja kyllä olikin kaiken ajamisen arvoista. En ymmärrä miten tuo syli voikaan tuntua niin hyvältä. Ei se siitä johdu että tuo mies on nyt mun elämässä,  vaan jotenkin me vaan sovitaan hyvin yhteen fyysisesti ja toisen lähellä on hyvä olla. Enkä tarkoita nyt edes seksiä. Seksiähän voi harrastaa vasta kymmenensillä treffeillä jos haluaa ennen avioliittoa siihen ryhtyä :)

Seuraavana aamuna jäin juomaan aamukahvia miehen lähdettyä töihin ja lähdin siitä sitten ajelemaan takaisin kotiin. Puoli päiväähän siinä meni, mutta oli edelleenkin sen arvoista. Valoisalla ajeleminen ei edes ollut niin ikävää.

Elämä on joskus aika kivaa :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tilannepäivitys

Eipä tässä erikoisempaa kerrottavaa, mutta kerronpa sen silti. Tkm ja minä tykätään toisistamme edelleen ja siirappimössö valuu. Seuraavat treffit on vasta viikon päästä eli pitkään ja hartaasti saadaan odotella, mutta sitten se tuntuukin erityisen hyvältä kun sitä on kauan odottanut.

Ei meidän suhde (joo, kyllä meillä taitaa olla suhde) tunnu siltä, että oltaisi tavattu vain kahdesti. Se tuntuu ihan joltain muulta. Se tuntuu välimatkasta huolimatta niin hyvältä, että välillä tuntuu että pakahtuu kaikkeen tunteeseen mitä sisällä on.

Edelliseen postaukseen tuli äsken kommentti: "666 kilsaa... hei mikset sä voi vain lähikauppareissullas bongata jonkun komeen ja kivan? Miks aina aidan korkeimmasta ja piikkisimmästä kohtaa? :D "

Niin, sanokaas muuta. Miks pitää aina vaikeimman kautta? En tiedä, ehkä kun mä olen niin hyvä kiipeämään (tai ainakin yrittämään) ja siedän niitä piikkejäkin kohtalaisesti. Eikä meidän välimatka ole 666 kilsaa, taisi Tkm vain koittaa pelotella tuolla! Tarkistuslaskenta antaa VAIN 646 kilsaa.

Eihän tää kovin helppo case ole, mutta kuitenkin tässä on jotain niin hyvää ja selvittämisen arvoista että tämä pitää katsoa läpi. Treffit kerrallaan ja kärsivällisesti. Onneksi olen tunnettu kärsivällisyydestäni ja siitä että tyynesti ja flippailematta kestän maailman myrskyjä.

Tämä suhde hakee ironiassaan vertaistaan. Tkm:n työ ja elämäntilanne tuntuu keräävän yhteen mun menneiden suhteiden vaikeimmat kohdat. Onneksi pystytään niistä puhumaan. Olen joutunut availemaan omia edellisen suhteen arpia kun Tkm:n työ on tuonut semmoisia asioita eteen, että tulen joutumaan kohtaamaan samoja asioita kuin viime suhteessani (ei ole onneksi lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille) ja yllättynyt siitä miten yhtäkkiä ne samat pelot onkin läsnä. Mutta olen onnellinen kun voin niistä puhua. Eihän mies todennäköisesti naisen päässä olevia pelkoja ymmärrä, mutta hyvin se onnistui ne kuuntelemaan.

Vähän tuntuu oudolta kirjoittaa kun todennäköisesti Tkm nämä lukee. Puhuttiin kyllä että josko hän lopettaisi lukemisen niin saisin kirjoittaa rauhassa niin kuin haluan. Itse en kyllä pystyisi, tuskin mieskään :D. En mä tätäkään postausta olisi kovin erilailla kirjoittanut vaikka mies ei lukisikaan.

Kävi miten kävi, olen onnellinen että pystyn vielä näin tuntemaan <3

lauantai 14. tammikuuta 2017

Toiset treffit

Toiset, tai oikeastaan ehkä kolmannet-viidennet  (koska ekat oli oikeastaan 1-2, koska yö oli välissä) treffit on käynnissä. Mulla on aikaa kirjoitella koska miehellä on elämä joka vaatii ajoittaista läsnäoloa.

Ajomatka eilen oli pitkä ja ajattelinkin että on tämä mielipuolista. Kertaalleen vedin sivuluisussa koko tien leveydeltä kun tie oli sillä kohtaa peilijäässä. Onneksi vastaantulevaa liikennettä ei ollut sillä hetkellä. Bussipysäkillä hetken tasoittelin sykettä ja jatkoin matkaa.   Jokusen tunnin myöhemmin välähti kameratolppa. Kylläpäs otti päähän. Pääsin vihdoin viiden tunnin ajelun jälkeen perille. Mies kävi kimppuun jo rappukäytävässä :D. Aika söpöä. Asuntoon olisi ollut ainakin kolme askelta. Mut ruokittiin (kattokaa nyt, mä en kestä) ja pidettiin tiukassa iho- ja huulikontaktissa loppuilta.



Maisemien katselua, juttelua, pussailua ja halailua. Tykkään :). Ajatti mua jopa pelaamassa Pokemonia. Välillä aika siirappisen suloista :). Yksi yö ja sitten kotiin. Samat miljoona kilometriä. Äh.


Ei tämä uuden ihmisen tapaaminen ole kuitenkaan ongelmatonta. Hyvän, myös vastikään pariutuneen kaverini kanssa olemme pohtineet elämän suuria kysymyksiä tuoreeseen suhteeseen liityen. Onneksi emme ole yksin ongelmamme kanssa vaan netti on pullollaan asiaan liittyviä vinkkejä ja neuvoja.

http://www.vauva.fi/keskustelu/833772/ketju/miten_kakkaatte_kun_teilla_on_uusi_suhde_mieheen

torstai 12. tammikuuta 2017

Lääkkeissä

Edellisen postauksen kommenteissa kyseltiin että olinko mahdollisesti ääliökänneissäni kun törmäsin TKM:ään ja missä päin nettiä törmättiin?

Vastaus on ei, en ollut kännissä, olin vain lääkkeissä :D. 

Kaikki alkoi siitä kun töissä venyttelin. Oioin istuviltaan käsiä ja selkää niin että jotain tapahtui. Joku napsahti tai kramppasi ja totesin että ohhoh kun sattuukin ihan jo pelkkä hengittäminen! Jotain meni epäkuntoon oikean lapaluun seutuvilta. Päätin sitten että koska töissä kärsimällä en saa kirkkaampaa kruunua niin lähden kotiin vetämään relaksantteja ja toivomaan parasta. 

Sen verran toki toimintakykyä oli että pystyin selailemaan suomi24:n deittipalstaa. Palstan tuntevat tietävät että siellä on Megafoni, johon voi huutaa ja näin tulla paremmin huomatuksi. Huomasin TKM:n huudon, jossa uusi käyttäjä kyseli flirttien (eräs toiminto) tarkoitusta palstalla ja että olisiko kannattavaa laittaa myös kuva ilmoitukseen. 

Koska olen hetken jos toisenkin viettänyt S24 treffeillä, tunnen toiminnan kuin omat taskuni niin päätin tylsyyksissäni kertoa miehelle miten niitä flirttejä voi käyttää. Siitä se juttu vaan jotenkin lähti. TKM taisi heti alkuun jo heittää että jos asuisin lähempänä niin pyytäisi mua kahville. Vastasin että jos asuisin lähempänä niin saattaisin lähteäkin hänen kanssaan kahville. Koko ilta taisi mennä kirjoitellen.  Ajattelin että kiva ilta ja mukava mies, mutta en todellakaan ajatellut että enää hänestä kuulisin. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin viestiä ja juttu lähti taas liikkeelle. Kyselin että onko hän löytänyt järkevää seuraa jo ja vastasi "sinut". Tämä kohta oli varmaan se, joka vei juttelun henkilökohtaisempaan suuntaan (vaikka olin toki kipuni ja eroni sun muut vuodattanut jo sivulauseissa ekana päivänä, ehheh) ja notkautti mun polvia ja siirryttiinkin Whatsappiin juttelemaan. Whatsapp ei olekaan sen koommin mennyt kiinni kuin öiksi, eli tiivistä on ollut tutustuminen ja juttelu. 

Ensimmäisen päivän jälkeen en ole ollut lääkkeissä, joten enää ei voida ehkä syyttää niitäkään. Vai onkohan mahdollista että parista Sirdaludista olisi jäänyt joku pysyväistila päälle? Hmm... 

Kaikkea voi sattua kun roikkuu netissä päivät pitkät ja kirjoittelee mitä sattuu minne sattuu. 

Toiset treffit taitaa olla muuten huomenna :). Perjantaina 13. päivä. 

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

TKM ja treffit

Julkaisen tämän vasta tapaamisen jälkeen.  Kirjoitan tätä postausta tapaamista edeltävänä päivänä. Antaa hyvän kuvan mun taidoista keittiössä. Kääk.

Kaverilta paniikissa kysyin että millä mä ruokin sen miehen! Että pakkohan se on ruokkia kun niin pitkältä tulee. Palloteltiin siinä ideoita, kaverilla niitä toki oli koska on selkeästi kätevämpi emäntä kuin minä. Kaikki ehdotukset kaatui mun "miten sä luulet että mä semmosta osaan tehdä!"-parahdukseen. Oikeesti, niitä oli useampia, erinäisten ruokien kohdalla. Ehdotus tilata pizzaa kaatui siihen että asun landella eikä tänne kukaan kuljeta pizzaa.

Todettiin että nyt on parasta keksii joku semmonen, mistä mä selviydyn, mutta ei purkkihernekeitto, koska ekat treffit. Eihän sitä helppoa ollut keksiä, mutta jotenkin mä pystyin keksimään ruuan, jonka kykenisin tarvittaessa valmistamaan myös paniikissa.

Sit kun mies kertoi vielä olevansa lähes ilmiömäinen ruuanlaittaja niin meinasi tuskanparahdus päästä. Oisinhan mä voinut tietty kysyä että mitä hän haluaa mulle laittaa niin ostan tarvikkeet :D.

Vielä pitää silittää helmalakana, tosin kaveri meinasi että ei miehet kiinnitä huomiota helmalakanoihin, mutta kun laitoin kuvan sängystäni niin ymmärsi yskän. Ja mä en yleensä silitä, mitään. Nyt on tosi kyseessä. Toisaalta jos juttu kaatuisi helmalakanan puutteeseen niin olisko siinä ollut sitten aineksiä mihinkään. Hmm... Toisaalta jos epäilyttäviä juttuja olisi enemmänkin niin helmalakana saattaisi syöstä jutun kynnyksen yli. Joten menenpä silittämään.

On ollut kyllä tunteikkaat 11 päivää kerrassaan. Huhhuh.

Olen yrittänyt tehdä tänään maanantaina työt siihen malliin että huomenna tiistaina voin sekoilla jännityksestä ja keskiviikkona treffien jälkeen velloa joko masennuksessa tai jatkaa tätä vaaleanpunaista sekoilua.

Tiistai: Odottelen miestä saapuvaksi. Sisäinen dialogi "mua pelottaa, eikä pelota! Kyl vähän pelottaa. Onpas rytmihäiriöitä, mä taidan saada sydärin. No enkä saa, ei nyt voi saada sydäriä, rauhotu!" Juttelin kaverin kanssa odottaessani. Keskustelun taso oli sekava. Kaveri muistutteli että olenko muistanut pestä hampaat jos me vaikka pussataan. Olin, olin myös purskutellut suuvedellä ja jauhoin purkkaa. Ehkä meni hieman överiksi ja aloinkin pelkäämään laksatiivisiä vaikutuksia, joten lopetin purkan jauhamisen ja toivoin että mahdollinen pusu olisi raikas.

Vihdoin auto tuli pihaan ja mies sisään. Muistikuvat on vähän hatarat kyllä, mutta halattiin jo ennen kuin mies oli saanut edes takkia pois päältä. Se tuntui aika hyvältä. Olin pohtinut että pitää sanoa alkuun jotain fiksua, mutta en mä varmaan sanonut. Sanoin varmaan änkyttäen "Moi".  Oiskohan me pussattukin jo eteisessä vähän, ehkä niinkin kävi. Tiivistelmä illasta oli höpöttelyä, silittelyä, lähellä olemista, pussailua ja sen sellaista :). Tuntui tosi hyvältä ja luonnolliselta olla lähellä.
Oli ihana havahtua yöllä siihen että vedetään lähelle ja kiedotaan kädet ympärille. Ai että... Aamulla oli vaikea päästä peiton alta kylmään maailmaan. Myös sanoja "muru" ja "kulta" käytettiin.

Mä taidan vähän tykätä siitä myös livenäkin.

Sori, kuvia ei muistettu ottaa :)

Mitä nyt? En tiedä. Kai mä odottelen että estääkö se mut Whatsapista niin kuin mulle yleensä on käynyt. Toisaalta se on kestänyt aika hyvin mun sekoilua, joten voihan tässä olla jotain teoreettisia mahdollisuuksia toisiinkin treffeihin :)


lauantai 7. tammikuuta 2017

Tavallinen Keski-ikäinen Mies

Miksi mä kirjoitan Tavallisesta Keski-ikäisestä Miehestä (Tkm) vaikka ei olla edes nähty? Siksi koska Tkm on vavahduttanut mun tunne-elämältään niin kovin vakaata maailmaa  vaikkei tosiaan olla edes tavattu.

En tiedä miten näin kävi, enkä tiedä mitä tapahtuu kun tiistaina livenä tavataan. Mun luona. Ei julkisella paikalla.

Molemmat valuu tahoillaan siirappia ja oksentelee vaaleanpunaista hattaramössöä näppäimistölle. Kehtaan tämän kirjoittaa koska samoja asioita on kirjoitettu jo toisillemme ja todettu tilanteen olevan absurdi. Kivikasvoinen asiallinen mies kuulemma jopa hymyilee, mikä on lähes ennenkuulumatonta. Ei voi olla millään tavalla terveellistä!

Tuntuu hyvältä että hän on lukenut mun blogin. Tosin kävi ilmi, että olen kirjoittanut tänne myös partakarvastani ja muista kehon karvoista, joita en välttämättä olisi miehelle ennen ekoja treffejä kertonut (tai niinku ööö IKINÄ). Olen varmaan kirjoittanut myös paljon muitakin noloja asioita, joita en edes muista, mutta silti se vaan haaveilee mun ottamisesta syliin ja silittelemisestä.

Itse olen luonut päähäni mielikuvan peruskalliotyyppisestä miehestä, joka peruskalliomaisella tyyneydellä antaisi mun venkoilla sisäisten pikkupaniikkieni kanssa ja tilanteen niin vaatiessa ottaisi syliin, kietoisi kädet hellän jämäkästi ympärilleni ja sanoisi "nainen, rauhoitu" ja kaikki olisi taas hyvin. Ajatus siitä saa mut taas tuntemaan pehmeitä ja pörröisiä tunteita.

Yksi karu fakta on, että meidän edestakainen välimatka on 666 kilometriä (ah mikä ironia) ja mies aikoo sen ajaa mun takia. Naisen, josta hänellä ei ole kuin päässään luoma mielikuva. Ja ajatus siitä, että hän niin tekee, saa mut hymyilemään urposti, valumaan siirappia ja tuntemaan hölmöjä.

Kävi miten kävi, tämä on yksi hämmentävimmistä kokemuksista (mietin että voinko kirjoittaa "koko elämässäni", varmaan voisin, mutten uskalla) pitkään aikaan.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Miten mies vietellään

Tämä on vain edistyneille viettelijättärille ja deittipalstaharhailijattarille. Sellaisille, jotka ovat jo kaikki  muut keinot käyttäneet.

Lähettele randomilla viestejä ympäri Suomea tylsyyksissäsi ja kolmiolääkepöllyissäsi. Viihdytä itseäsi juttelemalla mukavan miehen kanssa toiselta puolen Suomea. Seuraavana päivänä avaudu, vedä känniääliökilarit, näytä kaikki heikkoutesi ja epävarmuutesi. Ihastu mielikuvaan ihmisestä ja käyttäydy sen takia kuin idiootti. Hihittele ja punastele töissä kuin teinityttö saamatta aikaan yhtään mitään.

Anna miehen lukea blogi (siis mitä V****A) ja jatka taistelua mielikuvaan ihastumisen kanssa. Sama taistelu on käynnissä toisella puolen Suomea blogin lukemisesta huolimatta. Kaikesta mun urpoilusta huolimatta.

Ja tadaa, mies on sulaa vahaa!

Faktoja ei kannata ajatellakaan, koska ne on perseestä. (siis oikeesti, ne on niin  perseestä, että en edes kehtaa niitä kirjoittaa)

Sekoamisen tunne on toisaalta ihanan hämmentävä, toisaalta pelottava. Siitä on aikaa kun oon viimeksi seonnut hyvällä tavalla. Toisaalta en tiedä onko tämä hyvä tapa.

Ai niin. Ei olla tietenkään nähty livenä, eli sekoaminen on aivan naurettavaa pelleilyä.