Lukijat

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Sinne meni

Sinne se mies lähti. Eilen saattelin junalle ja se oli viikoksi siinä. Viikko ei ole tässä tapauksessa mulle mitenkään vain viikko, se on tulevan puolen vuoden konkretisoituma. Katselin lentotutkasta koneen etenemistä ja olin huolissani kun eivät lentäneet mielestäni ihan turvallisinta reittiä. Mun lentopelko ulottuu näköjään myös tärkeisiin ihmisiin ja mahanpohjassa oli ikävä tunne kun tiesin nousun lähestyvän. Yöllä näin unta että olin lentokoneessa Mr Sixpackin kanssa ja onnistuin vahingossa aiheuttamaan hänelle sisäisen verenvuodon ja pilaamaan tulevan reissun. Mä niin kovasti eläydyn yöllä näihin mun pelkoihin. Aamulla ensimmäiseksi oli katsottava onko koneita tippunut yön aikana. Ei ollut.

Onneksi yhteydet toimii sielläkin ja olen saanut paljon väliaikatiedotuksia whatsappilla. Mies nauttii hommistaan ja on ihan täpinöissään. Osaan mä kai olla iloinen hänen puolestaan vaikka vähän joudun kärsimäänkin. En mä usko että tässä on niin suurta hätää kuin pelkäsin jos yhteydenpito jatkuu kuitenkin näin hyvänä :).

Sain taas itseäni niskasta kiinni ruokavalion suhteen, eli mies kun lähtee kokonaan niin aloitan taas maanisen urheilun, siinähän se aika kuluu kivasti :)

Kevätkin tulee, ekaa kertaa elämässäni toivon että kesä menee nopeasti ohi ja tulisi syksy.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elämäni miehet

Kyllähän mä Kelailijaa mietin vielä. Varsinkin silloin kun ei ole mitään tekemistä niin kuin nyt. Aivot käy kierroksilla ja on mietitty kaikkia elämäni miehiä. Onkohan se saanut elämänsä järjestykseen, ajatteleekohan se koskaan mua ja millä fiiliksellä?

Kun ajattelen taaksepäin niin huomaan miten paljon liikaa mä hänen eteensä yritin. Huomaan vertaavani väkisinkin tähän nykytilanteeseen kun ei tarvitse taistella vaikeitten asioiden kanssa, ei tarvitse yrittää. Kelailijan kanssa oleminen, juttelu yms. oli helppoa ja vaivatonta, mutta se oheisjuttu exineen, velkoineen ja mustine päänsisällyksineen ei sitten ollutkaan, mutta silti mä jaksoin yrittää kun koin että oli jotain spesiaalia. Nyt kun mietin niin mitä spesiaalia meillä oli? Kunnioitusta ja arvostusta kovin vähän mua ja mun yrittämistä meidän suhdetta kohtaan. Kauniita sanoja sain kyllä ainakin alkuvaiheessa, mutta ilmeisesti muuttuivat jossain vaiheessa tyhjiksi. Ei mulla sillä tavalla ikävä ole, en kaipaa tupakan hajua, en kaljatölkkejä pöydällä (miten ne voikin olla niin vaikea viedä pois), en kännykällä pelaamista silloin  kun kaipasin läheisyyttä, en outoja exäjuttuja. Silti se mies vaan mun mielessä usein käy. Takaisin en ottaisi.

Kun taas Mr Sixpack. Näyttää tunteitaan enemmän teoilla, sanoja ei saa näköjään edes väkisin puristettua. Vakavia keskusteluita ei ole juurikaan ollut, ainakaan meitä koskevia, mun yritykset kuihtuu hymiövastauksiin. Mutta oleminen ja eläminen on helppoa, exästään en tiedä muuta kuin mitä olen itse googlettanut (olenhan nainen). Raha-asiat on kunnossa vaikkei leveästi eläkään. Olisinko voinut Kelailijan kanssa lähteä kylpylälomalle? Joo toki jos olisin itse kaiken maksanut. Oletuksena toki se, ettei olisi jättänyt mua ennen lomaa. Heh. Miks mä olen katkera vieläkin vaikka en K:ta takaisin halua? Aika, mene nopeasti ja pyyhi K mielestä!

Tyyppikin laittoi taas viestiä, noin kerran kuukaudessa lähestyy mua "mitä kuuluu"-viestillä. Yleensä olen vastannut, nyt ei kyllä huvita. Sekin on kyllä semmoinen kakkapää ettei tosikaan. Naisensa selän takana haluaa pervoilla. Ei kiinnosta mua. Jos ei kohta ala noi viestit loppumaan niin taidanpa sanoa että seuraavan viestin välitän avovaimolleen. Jospa loppuisi viestittely. Eipä tuommoinen salaystävyys mitään mulle anna kun ei voida avoimesti olla kavereita.

Heh, tästähän tuli pohdinta kolmesta tärkeimmästä miehestä eroni jälkeen. Mulla on tapana otsikoida vasta postauksen kirjoitettuani kun en usein tiedä mitä tämä näppis alkaa tuottamaan :). Eilen ja tänään siis elämäni miehiä :)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ihana loma!

Olipas ihana lomanen! Päivät kouluttauduin ja illat kuherreltiin niin kuin suunnitelma olikin :). Mies oli majoittunut jo ennen kuin mun kurssipäivä loppui ja haki mut aulasta. Huoneeseen päästyäni sain viinilasin käteeni. Siitä se loma sitten lähti. Sängyn vieressä mun puolella huomasin selkeästi mun nimeni :D. Kyllä oli miehen naama näkemisen arvoinen kun aloin kutsumaan itseäni masteriksi/mistressiksi ja häntä subiksi :D. Ai että, siitä tuli monta hauskaa keskustelua. Viini selkeästi voimistaa mulla tuota verbaalista dominapuolta, heh.

No, tätä mun piruilua kun oli muutaman päivän kuunnellut, niin huomasin joutuneeni köytetyksi sänkyyn käsistä ja jaloista, perse pystyssä (pahoittelut mielikuvasta). No, mitä silloin tietysti tapahtuu? Oveen koputetaan! Siivooja pyrki huoneeseen vaikka kello oli jo illalla puoli viisi. Aiheutti pienen hässäkän kun äijä etsi jostain pyyhettä kun ei ilkosillaan sinne ovelle tietenkään voinut mennä :D. Close call oli kyllä! Siinä olis ollut siivoojalla traumaattiset näkymät, vaikka näkeväthän siivoojat varmaan työssään vaikka mitä.Ja mä siinä köytettynä mietin että minne mä itseni saan piilotettua. No, mihinkäs siitä olisi lähtenyt.

Illalla käytiin laulamassa (tai mies lauloi) karaokea. Karaoke-mesta oli tyhjillään, oikeastaan vain kourallinen jengiä meidän lisäksi, mun kurssikavereita enimmäkseen. Äijä veti tunteella ja ihan hyvin, sopivissa kohdin lauleli ja elehti mun suuntaan, mm. "hän on naisista kaunein minkä tiedän" :D. Alkoholilla saattoi kyllä olla osuutta asiaan. Nelisen kappaletta veti illan aikana ja sai aina valtaisat aplodit. Seuraavana aamuna kurssilla kyseltiin "Oliks se sun mies? Nosti kyllä rimaa!". Tuntui kyllä hyvältä sanoa että joo, se oli mun mies :). Heh, mun mies...  Toki tiedotin tästä suosiosta myös kohdehenkilölle, joka oli ihan ihmeissään valtaisasta suosiostaan :D. No, kiva katsella ja paremmin lauloi kuin ne huonoimmat, ymmärrän kyllä naisten hehkutuksen. Mr S käski sanoa niille "siitä tulee aina tommoinen kun se on saanut :D". Jätin sanomatta kuitenkin :D.

Olin kuvitellut että nähtäisi vielä sunnuntaina kun tiistaina lähtee reissuun, mutta aamulla kävikin ilmi ettei nähdäkään. Nopea pakkaus ja mies lähti. Mä lähdin kurssipäivän viettoon silmiä pyyhkien. Itkeä nyt perkele kahden viikon erosta kun tulossa on monen kuukauden ero. Vähän huvitti itseänikin taas tuo naisen pään sisus.

Kuukauden päästä on seuraava kurssi, ehkä joudutaan ottamaan samanlainen lomanen Mr Sixpackin kanssa kun sattuu hänellä olevan siinäkin kohtaa lomaa. Sen jälkeen sitten sitä lomaa ei juuri olekaan. Oi voi... ankeat ajat. Mutta siihen asti nautitaan :)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Uikkarit check, viini check

Loppuviikkoksi lähden kurssille, tuntuu ihan että lomalle olisin lähdössä :D. Mr S on tulossa siis mukaan, eli illat hengaillaan sitten altailla ja huoneessa viiniä ja toisiamme nautiskellen. Kurssin aihe on tuttu, joten ei mitenkään stressiä edes oppimisesta. Siksipä tämä tuntuukin ihan lomalta!

Ensi viikolla herra lähteekin sitten jo lähi-idän aurinkoon pariksi viikoksi ja mä syvennyn sillä aikaa varmaan himourheilun ja yhdistykirjanpidon saloihin.

Äsken tuli taas istuttua nelisen tuntia kokouksessa ja vielä pitäisi pakata loppuun kolmen päivän kamppeet. No, en mä ajatellut tarvita kuin muutaman vaatteen ja ne uikkarit :). Harkitsin jopa läppärin jättämistä kotiin, mikä olis ollut aika radikaali veto, mutta Mr S meinasi että otetaan mukaan. No, jäipä nyt sitten testaamatta että olisinko mä pystynyt olemaan kolme päivää ilman tietokonetta :D

Toivottavasti karma ei heitä mitään kierrepalloa nyt! 


perjantai 13. helmikuuta 2015

Valittamisen makuun päästy

Niin kuin tuossa aiemmin jo kirjoitin niin olen hurahtanut vaihtamiseen. Vaihtelen tytöille vaatteita jos sattuu joku iso sekapaketti sopivaa kokoa vastaan. No, sanoishan sen järkikin ettei 12 ja 14-v:lle kelpaa MIKÄÄN. Ei niin mikään! Hain viime viikonloppuna jätesäkillisen vaatteita, jotka oli mun mielestä ihan tyttöjen näköisiä. No, säkissä oli 26 vaatetta ja niistä kelpasi toiselle YKSI vaatekappale (se pääsi jopa instaan asti, eli oli vissiin sitten todella hyvä) ja toiselle kaksi. Ei jumaliste! Hyvä minä, hyvin onnistuttu taas. Kuopus "lohdutti" että onnistuin tällä kertaa paremmin kuin viimeksi. No eipä siltä tunnu. kahdestakymmenestäkuudesta vaatekappaleesta KOLME kelpasi. Aika paha feilaaminen multa. Jospa nyt taas muistaisi että ei kannata edes yrittää kun itselle siitä tulee vain paha mieli. Selvästi päässeet liian helpolla elämässä kun eivät osaa arvostaa. Ihan sama mitä mä yritän niin perseelleen menee. Kuopus ragesi (joo mä koitan käyttää tätä teinijargonia) jo autossa kotimatkalla kun joutui kantamaan kauppakassin autoon. Mä toki suutahdin siitä myös ja ripitin sitten sitä siitä miten mä en täällä kyllä kovin paljoa vaadi vaan kovin helpolla pääsevät ja sitten vielä kehtaa valittaa pienen kauppakassin kantamisesta. Tästä tuleekin leppoisa viikonloppu näköjään.

Valivali nro kaksi koskee sormiani.





Valkosormisuuskohtauksia on iskenyt useammin ja useammin. Kestävätkin pitempään kuin ennen. Viime vuonna kohtasin tämän ensimmäisen kerran. Eilinen kohtaus kesti jo tunnin ja silloin nuo valkoiset alueet on ihan tunnottomat. Kohtaus on aina tullut töistä kotiin ajaessa, omituista. Lämpötila vaikuttaa niin, että ei sitä kovilla pakkasilla tule vaan just nollakelillä. En tiedä mitä tuon kanssa nyt sitten pitäis tehdä. Odotella kesää vissiin ja seurata tilannetta.Kai mä tulen vanhaksi ja rapistun pikkuhiljaa. Ekaks kuoleutuu ja tippuu pois turhat ulokkeet niin kuin sormet. Siitä se tauti kai sitten etenee ja korjaa lopulta koko naisen.

Parempaa viikonloppua muille.






Epäoikeudenmukaisuutta ja ristiriitaa

Tulin valituksi työpaikkani luottamusmieheksi vuoden vaihteessa ja huomasin nyt että palkanlaskijan ja luottamusmiehen asema on ihan perkeleen ristiriitainen. Olinhan mä sitä vähän pohdiskellutkin, mutta nyt se iski päin pläsiä.

Maksuun olisi lähdössä erä, joka on kaikille sama, paitsi kaksi ei saa ollenkaan ja kaksi saa tuplamäärän. Jakoperustetta ei ole kirjallisesti ja virallisesti missään, eli pärstäkertoimella arvottu. Tuplamäärän on saamassa nainen, joka kieli ruskeana toppi ja housut kireänä soiden nuolee 65-v:n tj:n persettä. Alle kolmekymppinen, nätti, äänekäs. Nollat saa hiljaiset, hyvin työnsä tekevät puurtajat, jotka ei tee numeroa itsestään.

Mä en kuulu noista kumpaankaan ryhmään, eikä nuo nollat saaneet ole edustettaviani kun eivät kuulu edustamaani liittoon, mutta silti. En tykkää. Koitan pitää enimmät mölyt mahassani, mutta muistuttaa toki piti että epätasa-arvoinen kohtelu ei ole sopivaa. Ei kai tuo 65-v tj VOI enää montaa vuotta jaksaa tätä palettia pyörittää, pitää toivoa ainakin.

Ensi viikolla sitten vähän  lisää ay-henkeä hakemaan. Mr Sixpack varasi eilen hotellin ja tulee mun kanssa sitten illat ja yöt viettämään, ihanaa, olen ihan täpinöissäni! Meidän ensimmäinen "loma" :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kiukkupäivä joka parani iltaa kohden

Eilen heräsin väärällä jalalla ja olin koko työpäivän huonolla tuulella. Kaikki ärsytti ja ketutti ilman että oli mitään syytä edes. Onneksi oli illalla meno Mr Sixpackille niin oli sentään jotain kivaa tiedossa. Oli jopa vaihtanut menojaan niin että voitiin olla jo eilen yhdessä melkein viikon tauon jälkeen.

Pääsin Mr:in pihaan ennen häntä ja ajattelin tehdä pienen keväthuollon autolle siinä odotellessa ja lisäsin lasinpesunestettä. Lorina alkoi auton alta kun neste valui säiliöstä maahan. Aha, jaa meni sitten lasinpesunesteen säiliö rikki siinä ojaan ajossa. Niinpä tietysti. Päivä jatkui samaa rataa siis kuin oli alkanutkin. Mulla on siis nyt risa pakoputki JA risa pissapojannestesäiliö.  Mies tuli ja tilanne alkoi parantumaan. Esitteli piikitetyt olkapäät ja nappasi ensimmäisen satsin malarialääkkeestä. En mä tommoisia tautijuttuja ollut edes tajunnut pelätä. No nyt tajuan sitten. Tuo maailma on mulle niin totaalisen vieras.Puhui kaikenmaailman tulenkestävistä taisteluvaatteista. En mä halua tiedostaa tulenkestävien taisteluvaatteiden tarvetta varsinkin kun sanoi menevänsä vain toimistohommiin ja lupasi varoa paperihaavoja. 

Käytiin tulevien viikkojen aikatauluja läpi ja kerroin ensi viikolla olevasta kurssista kylpylässä jolla olen keskiviikosta perjantaihin. No, mitä sanoo mies? "Jospa mä tulisin myös sinne lomailemaan". Tuo on nyt sitten selvityksessä hänellä että saisiko lomaa, hän voisi urheilla päivät ja illat voitais lillua altaassa, ei kuulosta huonolta ei :). Toivottavasti onnistuisi! Seuraavalla viikolla lähteekin jo pariksi viikoksi sinne operaatiokohteeseen.


Mies pisti musiikkia soimaan, soitteli kitaraa ja laulettiin. Biisivalinta oli Anna Puun ja Juha Tapion Planeetat, enkelit ja kuu. Sitä sitten duettona vedettiin, minäkin, joka en todellakaan laula muiden kuullen. Heh...

Kun huoneessamme kokoontuivat 
vuoteelleemme laskeutuivat planeetat ja enkelit ja kuu
Ne ihmetellen katsoi meitä toisillemme löytyneitä 
ja kuiski täs on onni eikö juu

Herkkää, herkkää...

Päivä siis parani selkeästi iltaa kohden, onneksi :)

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kokoustamassa

Tulin sitten valituksi yhdistyksen taloudenhoitajaksi. Yhdistyksen toimiala ei liippaa mun mielenkiinnonkohteita millään lailla, joten varsinaisesti muuta annettavaa kuin kirjanpito-osaaminen mulla ei sille ole.
Kokous alkoi klo 18. Kahdeksan aikaan aloin tuntea fiilistä että olis kiva päästä jo kotiin. Yhdeksän aikaan aloin tuntemaan ärtymystä ja levottomuutta. Puoli kymmenen tunsin jo suorastaan vitutusta. Kokouksen loputtua KYMMENELTÄ olin jo suorastaan raivona kun mulla oli vielä kissatkin hoitamatta ja nälkä kurni ja aamuherätys kuudelta. Olin aiemmin päivällä ajatellut että kävelisin sen neljän kilometrin matkan kokouspaikalle, luojan kiitos en sitä tehnyt kun olisin ollut vasta lähempänä yhtätoista kotona! No, pitää ajatella että siitä maksetaan ja ottaa vaikka eväät ens kerralla mukaan. Ajattelin kyllä sanoa ensi kerralla, että mulla alkaa työt seitsemältä ja että kotiin on lähdettävä klo 21. Kolme tuntia arki-illallekin on jo mielestäni ihan riittävästi!

Kotiin kun pääsin niin hoitelin kissat ja ilta pelastui kun näin miten ihanasti kisut olivat askarrelleet mulle hiirenloukun ja saaneet jopa saalista!





Olis kiva tietää miten ne tuon on saaneet tuohon asennettua :D. Naurusta ei meinannut tulla loppua, taisin olla aika väsynyt.

Yöllä sitten näin kokoustamisunia, eli kokous jatkui koko yönkin. Huoh...

maanantai 9. helmikuuta 2015

Löysä hirsi

Olen katsonut silloin tällöin Ensitreffit alttarilla-ohjelmaa. Erikoinen konsepti, mutta alkujärkytyksestä toivuttuani ihan mielenkiintoinen ja läheltä liippaava ja ajatuksia herättävä

Törmäsin tämmöiseen kirjoitukseen aiheesta "löysä hirsi" ja totesin itsekin ajattelevani hyvinkin pitkälti samalla tavalla kuin tuo Miia . http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/neuvo_sinulle_ensitreffit_alttarilla_sarjan_miia_nauti_loysasta_hirrestasi

On se vaan perkele miten naisen tarvitsee muka heti tietää että tuleeko tästä mitään ja missä ollaan menossa. Mun tarvitsee selkeästi muuttaa ajatusmaailmaani. Mielestäni olen aika hyvin osannut iisisti ottaakin, ainakin mun mittakaavalla ajateltuna.  Mr Sixpack ei selkeästi ole semmoinen tunteistapuhujamies niin kuin Kelailija oli, tosin eipä sekään pystynyt juurikaan negatiivisista tunteista puhumaan. Niin siis, mun pitää olla odottamatta mitään verbaaleja tunteenpurkauksia eikä pohtia että mitä se tuntee. Joo, oottehan te varmaan samaa sanoneet, mutta tarvii tajuta näköjään itse :D. Kyllähän se teoillaan tuntuu näyttävän että tykkää. Viestintäkin on usein hänen aloitteestaan, kertoilee pitkin päivää mitä hommailee, tyyliin että nyt hiihtämään, poikien kanssa uimaan jne. Pitää ajan tasalla.

Ei kai se mun kanssa haluais hengata, jos ei tykkäisi? Onhan siinä tietty se seksipuoli, eli jos se haluaakin vain sitä? Ei, en mä usko, halusihan se mut hoitamaan itseään hampaanpoiston jälkeenkin ja silloin oli kyse sovitusti seksittömästä tapaamisesta. Pakkohan sen on musta tykätä. Kiinnostaahan sitä mun mielipide että millaisen saunan se pihaansa rakentaa ja kaikkea. Tuntuu jopa että se mun mielipide vaikuttaa! Oho, taas mä analysoin. Aika näyttäköön perkele! Koita nyt se tajuta! Täällä saan pohtia,  mutten ääneen "ulkomaailmassa".

Koko viikonloppu kahteen kuukauteen yksin, outoa, mutta ihan kivaa ja tarpeellista mullekin. Huomenna tai keskiviikkona vasta miehen kanssa nähdään, melkein viikon tauko.

Eilen illalla nukkumaan mennessä mulla oli oikein kunnon aivomyrsky. Kelailin Kelailijaa, Mr Sixpackiä, elämää, tulevaisuutta, menneisyyttä, kaikkea. No, eihän siinä meinannut uni tulla sitten millään, joten päätin hakea puolikkaan melatoniinin keittiöstä. Valot päälle keittiöön ja silmäkulmasta näin miten pieni musta lyhythäntäinen vipelsi keittiön poikki ja oven alta eteiseen. Kirkaisin naisellisesti enkä tajunnut mennä perään katsomaan että minne meni. Siinä sitten nukahdin melatoniinin voimalla ja toivoin etten herää päästäisen kainalosta. En herännyt. Jospa hän siirtyisi takaisin ulkotiloihin ihan itse? 


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hurahtanut vaihtamiseen

Olen hurahtanut vaihtomuotoiseen kirpparitoimintaan, eli myyjä laittaa tavaransa tarjolle ja kertoo mihin hyödykkeeseen haluaa tarpeettoman tavaransa vaihtaa. Raha ei siis vaihda omistajaa vaan yleisimmin vaihdokki on kahvi, vessapaperi tms yleisimmin tarvittava. Jokainen tietysti määrittelee asian itse. Vuoden sisällä on tullut vaihdeltua vaikka mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Jotenkin kummasti mulla aina niitä tarpeita syntyy kun kyttään vaihdokkiryhmää. Nopeus on siellä valttia ja päätöksiä on tehtävä salamana. Joskus tulee hutivaihtoja, mutta useimmiten on kyllä ollut ihan hyvä tavaraa ja halvalla.

Mukavaa on ollut hakea tavaroita ympäri kaupunkia ja tutustua samalla lähiseutuun.  Pelin henkihän on tietysti se, että "ostaja" hakee tavaran niinkuin yleensäkin nettikirppistouhussa.

Tänä viikonloppuna päätin itsekin aktivoitua myyjänä ja pistin tavaraa tarjolle. Jotenkin sitä vaatetta on vain ihan liikaa ja käynnistin tavaranvähennysprojektin. No, eihän se ole kovin hyvin mennyt kun olen tänään saanut muovipussillisen tavaraa ulos ja raahasin jätesäkillisen sisälle (vaihtarilöytö lapsille). Sovittiin myyjän kanssa treffit klo 13, että ehtisin käydä ostamassa vaihtarin sitä ennen. No, kaupassa olin 12:20 kun viesti tuli että käviskö sittenkin myöhemmin kun miehensä käski kauppaan! Mä vastasin sitten että olen jo kaupassa että kai mä täällä sitte voin hengailla puoli kahteen asti kun en kotiinkaan viitsi mennä enää tässä välissä. Ai että korpesi! No, säkistä paljastui kyllä sen verran hyvää vaatetta vaihtariin nähden että taitaa jopa lapsille kelvatakin ja ärsyyntyminen on kuitattu sillä. Kauppakeskuksessa hengailu maksoi mulle yhden foam rollerin ja jumppapaidan verran. Hyvä vehje tuo foam roller jumissa olevien lihasten hieromiseen.

No, entäs sitten nämä multa tavaraa haluavat. Olin selkeästi laittanut ilmoitukseeni että tavaran voi noutaa multa kotoa tai sitten työpäivinä toisesta paikkaa. No, yksi kysyy että kulkeutuuko 20 kilometrin päähän ihan toiseen suuntaan (vaihtarin arvo n. 3 euroa). Toinen kysyy että kulkeutuuko toiseen suuntaan 15 kilometrin verran (vaihtarin arvo pari euroa). Ai saatana sentään. Vaikka puoli-ilmaiseksi hyvää tavaraa annan niin että mun pitäisi se vielä vastaanottajalle kuljettaa ihan päinvastaiseen suuntaan kuin mitä mulla on ilmoituksessa? Eikö aikuisilla ihmisillä ole MITÄÄN tolkkua?

Laitoin yhden jalkalampun ANNETAAN merkinnällä tarjolle. Siitä kysyttiin että voisinko toimittaa 15 km päähän! EN prkl voi kun ei mahdu autoon. HALOO!

Itse väännän ostajana itseni vaikka millaiselle mutkalle että saan menoni soviteltua myyjän toiveisiin sopiviksi mahdollisimman joustavasti myyjän kannalta. En tajunnut että kaikki ei toimi kuten minä itse.

Jos tää näin vaikeeta on niin tungen uffin lootaan tai energiajätteeksi kaikki.

torstai 5. helmikuuta 2015

Huomaavainen mies

Tuli fiilis, että pitää kirjottaa vähän näitä huomaavaisuuksia ylös muistiin ettei vaan unohdu.

-ahdas tuulikaappi, mies nostaa kenkäni eteisen puolelle mulle, kaivaa jopa nauhat kenkien sisältä, jotta eivät ole tiellä jalkaan laitettaessa (mä en jaksa solmia nauhoja, joten siksi nauhat siellä kenkien sisällä olivatkin)

-saunan jälkeen tulee vesilasi käteen ennen kuin olen edes ehtinyt istahtaa

-odottaa nälissään minua toista tuntia, jotta voidaan syödä yhdessä.

-ruoka on yleensä valmiina kun tulen (ollaan arkisin hänen luonaan koska kimppakyytinsä lähtee sieltä)

-jääkaapista löytyy aina mun rahkaa

-"Nainen! Paita ja housut pois ja tuohon hierontapöydälle, hieron sua vähän". Mieshän on siis myös sivutoiminen hieroja.

Pakko lisätä vielä yksi. Eilen valittelin kurkkukipua viestien välityksellä ja kerroin ostaneeni D-vitamiinia. Hän järkyttyneenä totesi että onpas hän ollut ajattelematon kun ei ole mulle tarjonnut vaikka itse joka aamu vitamiininsa nappaa! Kommentoin miestä höpsöksi ja positiivisesti järkytyin, taas :). 

Pieniä juttuja on niin paljon, semmoisia, joita ei mulle ole kukaan tehnyt ja huolehtinut. Mun asiat kiinnostaa ja mua kuunnellaan. Tuntuu joskus että mä en pysty tekemään läheskään yhtä paljon hänen eteensä kuin mitä mun eteen tehdään. Hassu tilanne! Se vähän harmittaa, mutta yritän löytää juttuja, joissa mä pystyisin huomioida häntä enemmän.

Ensi viikon jälkeen onkin sitten jo  parin viikon ero kun mies lähtee tutustumaan tulevaan työkohteeseensa ulkomaille. Harjottelua vähän sitä puolen vuoden eroa varten. Huhhuh...

Ehkä mä jossain vaiheessa pystyn muuhunkin kuin vaaleanpunaiseen höttöbloggaamiseen :D

tiistai 3. helmikuuta 2015

Työtä, lumitöitä ja rintsikoita

Olen innoissani! Sain sen lisätyön, se tekee puolikkaan halpisauton verran vuodessa miinus verot, eli mä voin ehkä joskus harkita jopa auton vaihtamista! En mä tiedä miten mä siitä hommasta selviän, mutta työ tekijäänsä opettanee. Pesti on kuulemma elinikäinen, eli jos haluaa lopettaa niin on etsittävä itselleen seuraaja, hehheh. No, katsotaan nyt.

Tänään ups:n lähettimies soitti ja kysyi että mistä mun pihaan ajetaan. Olin huuli pyöreänä, että mitä hittoa se horisee että pihatietä tietenkin. No, jannu sanoi löytäneensä sitten loppupeleissä mun puuvajan ja pakettini odotteli ruohonleikkurin vieressä.

Pääsin kotiin ja tajusin mitä jannu änkytti. Mun pihassa oli helvetinmoinen lumikaaos eikä autolla ollut mitään asiaa pihaan.

Lumen syvyys oli n. 40 senttiä ja sain huhkia aika reippaasti ennen kuin sain autolle edes semmoisen kolon että mahtui pihan puolelle. En missään nimessä lapioinut normaalille paikalle autoa, herran jestas siinä olis mennyt ikuisuus! Nyt voisi kyllä se lumetus loppua!

Palkkioksi hain paketin puuvajasta ja lähdin sisään sovittelemaan uusia Marlies Dekkersejäni. Ihanat!!! Mä niiiiin rakastan tuota merkkiä!


Vähän rajumpaa :)

Ja taviksempaa vastapainoksi. Molemmat ihan yhtä mukavia päällä! I H A N A T!

Ojassa

Tullut pikkasen lunta. Joo-o... Eipä ole mun auraussopimus edelleenkään kunnossa, joten käsipelillä eilen lapioin todella painavaa lunta. Oven edessä oli puolen metrin kinos, joka piti ensin lapioida että pääsi sisään. Kisuille ruokaa ja huomiota ja matka jatkui Mr S:lle. Sieltä sitten heräsin ja starttasin auton. Liukasta, auto suti enkä päässyt eteenpäin. Peruutin takas parkkiin ja tarjosin miehelle tietä lähteä töihin, kimppakyyti kun ei odota, ei ollut kuitenkaan niin liukasta ettenkö olisi pihasta päässyt sutimalla ja ajan kanssa itsekin. No, vielä mitä, halusi työntää mut pihasta pois vaikka kiire oli. Enhän mä voinut muuta, kuin antaa sen tuupata takaapäin ja mun matka jatkui. Koska en voinut siinä lumipuuroisella pihalla pysähtyä ja kiittää miestä, aloin kaivamaan kännykkää kassista siinä paria kymppiä körötellessä kohti päätietä. Ja ojaan tumps... Oho, siellä olin ja syvällä. Pääsin ihan sata metriä herran pihasta eteenpäin. Kyllä nolotti. Miehellä oli jo kiire, mutta eikös se alkanut sovittelemaan hinausköyttä ja kiskomaan mua ojasta vaikka sanoin että soitan hinausauton vakuutuksen piikkiin. Syvemmälle vaan meni ja miehen oli pakko luovuttaa ja lähteä töihin kun mun auto ei inahtanutkaan sieltä ojasta.

Tapiolan hätäpalveluun soitto ja Loistokaskon (on muuten loistava, ihan oikeasti) piikkiin hinausauto paikalle. Ei omavastuuta, ei bonusten menetystä, ei mitään muuta kuin soitto hätäpalveluun ja homma hoitui. Okei, ehkä mä siitä maksan suolaista vakuutusmaksua, mutta olen mä sitä kyllä käyttänytkin, muutaman kerran ollut sijaisautokin alla. Tieto siitä että matkan katketessa saan tarvittaessa vaikka uuden auton alle on kyllä huojentava kun tuntuu että tuo auto kettuilee koko ajan kiihtyvään tahtiin. Uudempi auto pitäisi kyllä hommata, mutta millä rahalla...Pääsin tutustumaan muutamaan Mr:in naapuriinkin, jotka avuliaina tulivat katsomaan neitoa hädässä ja tarjoamaan apuaan. Oikein mukavia olivat. Onneksi naapurissa asuva Mr Sixpackin entinen appiukko ei tullut ihmettelemään meininkiä, sitä naapuria en ihan vielä olisikaan halunnut tavata.

Tänään olen menossa keskustelemaan yhdestä vapaa-ajan lisäduunista ja varmaan sen joudun ottamaan jos maksavat siitä järkevästi. Todennäköisesti ainakin kahden vuoden pesti ja työllistävyydestä en tiedä, enkä muutenkaan yksityiskohdista. No, tänään selviää. Ainakin yhdistyksen puheenjohtaja kuulosti puhelinkeskustelun perusteella siltä, että mut ottaisivat "talliinsa" hinnalla millä hyvänsä, vähän pakkorako niillä vissiin. No, mutta katsellaan. Lisäraha ei olisi pahitteeksi! Pakoputkikin vielä odottaa korjausta.

Olipas rivakka aamun aloitus, kahvia koneeseen ja töihin :)