Lukijat

maanantai 29. lokakuuta 2012

20000! Huh!

Kohta on 20 000 sivunäyttöä täynnä! Aika uskomaton määrä. Kiitos jokaiselle lukijalle myötäelämisestä!

Luin juuri viime tammi ja helmikuun postaukset läpi ja itkin. Se tuntuu niin kaukaiselta ja kuitenkin vielä niin kipeältä, vaikkei siitä ole niin kauaa ja silti siitä on niiiiiiin kauan. Niin hemmetisti on ehtinyt sen jälkeen jo tapahtua! Huh!

Kuopus laittoi kuvaviestillä Vosun koiran MUN sohvalla. Oltiin sovittu että se sohva tulee mulle. No, en haluu enää. Ei se mulle mahtuiskaan. Ex ei ollut ennen koiraihminen eikä todellakaan siedä koiria sohvalla, mutta ehkä toi Vosun piski on sitten jotenkin eri asia.

Onpas ollut vuosi. Elämäni rankin.

Treffit

Pahoittelut, saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita, mutta en tämän takia laita tätä kuitenkaan K-18-osastolle. Koittakaa kestää.

Lapset lähtivät eilen ja meikäläinen suti naamaan väriä ja lähti Opiskelijapojan kanssa treffeille. Pakkohan mun oli! Hitto vieköön jos tarjolla on 23-vuotiasta, mutta kuitenkin vähän aikuisemman oloista niin ei vaan kertakaikkiaan voi jättää välistä, ei ei! (Yritänkö mä selitellä tätä kenties itselleni?)

No niin, tapasin Opiskelijapojan kaupungin torilla, jossa se seisoskeli punaisissa pillifarkuissaan niinkuin sen ikäiset tuppaa pukeutumaan kuulemma tänä päivänä. Mentiin kahville, Opiskelijapoika tarjosi (edistyksellistä)  . Osasi ihan keskustella kuin aikuiset ihmiset, tosin mä en niin hyvin kun tuppasi tulemaan kaikenlaista seksuaalisviritteistä välikommenttia ja silmäpeliä mun puolelta. Damn, mä en osaa olla asiallinen, ainakaan puutteessa.
Päädyttiin sitten kuitenkin "jatkoille" mun luokse ja pääsin puumailemaan koululaisen kanssa. Toki varmistin, että äidiltä on lupa ja että koulureppu oli pakattuna aamua varten :D. Itse suoritus ei ollut mikään maatajärisyttävä kokemus ja vauhtia oli vähän liikaakin välillä. Tulipahan komennettua ekaa kertaa miestä kesken hommien näin "paikka, mä panen sua nyt" :D Ei hitto, mä oon nauranut tota mun heittoa koko tämänkin päivän :D. Eihän se käskytys auttanut kuin hetkeksi, ehkä se nuoruuden into sitten vaikutti että oli pojalla niin kamala kiire, että ei tämmöinen varhaiskeski-ikäinen tätihenkilö oikein meinannut tahdissa pysyä.

Ja yritä siinä nyt sitten näykkiä jotain korvanlehteä kun korvakorut kilisee hampaissa! Ei hitto :D Ei musta taida olla puumaksi sittenkään, ainakaan kovin usein.

Mutta tulipahan kokeiltua ja paljon iloa tuotti, vaikkei niinkään seksuaalista iloa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Suihkuuuuun!

Ihana putkimiespappa oli käynyt päivän aikana, kävin ruokiksella laittamassa sulakkeen paikoilleen ja jännittyneenä tulin töistä kotiin. Käänsin keittiön hanan lämpimälle ja pistin käden alle. Kylmää. Tai en oikein tiennyt mitä se oli kun näpit oli niin jäässä. Vähän aikaa juoksutettuani tunsin että sieltä tulee varmasti lämmintä! LÄMMINTÄ VETTÄ! Mun hanasta!!! No, sitten avaamaan kylppärin hanan sulkuja. Osasin, ne on siellä hanan alapuolella, semmoisissa kivoissa pienissä rei'issä. Vettä alkoi suihkuamaan, joo, liitoksen välistä. Tuli kiire saada se sulku kiinni. Kirosin ja riisuin vaatteet ja kokeilin uudestaan. No, eihän se asia mikskään ollut muuttunut, vaan suihku meni iloisesti sivulle, mutta lämpimänä, jipii, vittu.

Soitin Ystävälle, että olisko se pysähtynyt tässä mun kohdalla töistä tullessaan, ajaa kuitenkin tosta talon ohi, ei ehdi kuulemma kun koirat odottaa ulospääsyä. Aha. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja menin itkemään yläkertaan ettei lapset nää. Kokosin itseni ja soitin sitten ihanalle putkimiespapalle, joka epäili, että tiiviste puuttuu. Ehtisi tulemaan huomen aamulla. No, sitten ovesta pölähtikin sähkömieheni, tuli katsomaan että olenko saanut vedet lämpeämään. Totta helvetissähän mä nyt sulakkeen osasin ruuvata :D. Sähkömiehelle sitten purkauduin heti kun pääsi ovesta sisää ja se haki autostaan tiivisteen ja fiksasi suihkun kuntoon. Huh! Ihana sähkömies! Ei se niitä sähköhommia tehnyt, mitkä luulin sen tulleen tekemään, mutta so what, suihku pelaa nyt ja vesi meni viemäriin ja kaikkee! Enää puuttuu valo, lattialämmityksen termari ja sähköpistoke. Ai niin ja pesukone pitäisi roudata, eli pitää ostaa nokkakärryt vissiin. Ja sitten se pitäis saada asennettua. Huh, siinäpä projekti. Ehkä mä pidän iskälle tuparit jos se vaikka asentais. Kun ei se viimekskään olis multa onnistunut. Olisin ruuvannut väärät letkut vääriin paikkoihin.

Huhhuh mitä vuoristorataa taas. Helpotus, pieni.

Jos menis vaikka kohta tiskaamaan, LÄMPIMÄLLÄ vedellä :D




torstai 25. lokakuuta 2012

Fani

Ihanaa, mulla on fani! Mietin ensin, että kirjoitanko ollenkaan, mutta kun se teki mulle niin hyvän mielen viestillään niin päätin kirjoittaa :). Fani kirjoitti ylistäviä sanoja mun blogista ja sai oikein kyynelen kihoamaan silmäkulmaan kun töissä sitä luin. Mutta ihana tietää, että tätä luetaan, vaikka näenhän mä tuosta kävijälaskuristakin, mutta oikea yhteydenotto on kuitenkin aina eri asia.

Ja sitten remppapäivitys. Oikeaa, töissä olevaa putkimiestä ei löytynyt millään, joten Ystävä soitti tuntemalleen eläkkeellä olevalle putkimiehelle, joka asuu samalla kylällä kuin minä. Se kävi katsomassa putkia ja väärinpäinhän ne sitten on. Tarvitaan lisää osia, jotka putkari hommaa ja tulee asentamaan huomenna. Sitten vain sulake paikalleen ja vesi alkaa (toivottavasti) lämpenemään. Sähkömies ei ehdi huomenna paikalle. Mutta jos se pelkkä sulakkeen ruuvaus auttaa niin kyllä mä siitä selviän. Ja sitten mä pääsen suihkuun! JESH!!!

Tytöt tulivat syysloman viettoon, mä vaan joudun menemään töihin. Iskä kuhertelee Vosun kanssa. Mutta ei se mitään, mä meenkin kahville viikonloppuna Opiskelijapojun kanssa :D Siis ihan vain kahville. Niin. Ihan tosi! Lapset kun lähtevät sunnuntaina niin sitten en tiedä mitä tapahtuu...

Kun suihku ja sauna on valmiita niin sitten se pitää vihkiä. Tyylillä. Vaikka näin:


tiistai 23. lokakuuta 2012

Give me a brake!

No niin, tilasin sähkömiehen kytkemään mun sähköhommia. Se tuli reippaasti seitsemältä illalla. No, lopputulema oli se, että vedet on ilmeisesti kytketty varaajaan väärin. Ja sitten mulla on pistorasia ja termostaatti ilman vikavirtasuojaa, eli mä tarvitsen uudet. No, eihän tässä mitään kiirettä. Otetaan uusi putkimies ja maksetaan sille. Voi helvetti!

No, mä olen oppinut, mä olen oppinut NIIIIIIN paljon tästä projektista. Ette uskokaan.

Mua suututtaa, mua suututtaa nyt aika helvetisti. Ja mä otin siiderin, eikun neljä siideriä. Ai, ai onks nyt arki ja aamulla työpäivä. No, ei se mitään, mä selviän kyllä. Rahaa mulla ei oo, mutta kai mä selviän.

Aina mä selviän.

Ai niin, mua piirittää yks 23-v pojankloppi, aika söpöä! :D Olkoon hän vaikka Opiskelijapoju.  Eikä se oikestaan haittaa mua ollenkaan. Mä saatan joutua tapaamaan sen, ei voi mitään. En mä voi antaa tommosen namun mennä sivu suun. Terapiamies ei tykkää ollenkaan asiasta, mutta mun täytyy elää tätä elämää mua varten ja silleen mikä tuntuu hyvältä. Ja ikä on vain numeroita kuitenkin, eiks nii? No joo, on sillä vaikutusta sen verran, että ei tuon ikäisen kanssa mitään vakavaa voi kehitellä, mutta jotain voi kehitellä kuiteskin, ainakin vähän ja hetken verran

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ja vähän lisää paskaa...

Remppamiehet tulivat aamulla. Toinen oli ainakin krapulassa, oli ollut läksiäiset vissiin. Lähtee huomenna 2 kuukaudeksi ulkomaille. Mun lavuaari oli kuulemma huono, siinä ei ollut säätöjalkoja eikä viemäriputkia. Hermo ei riittänyt kuulemma sen kanssa askarrella. Joo, vastahan mä sen allaskaapistohässäkän kesällä ostin, eihän sillä ollut aikaa katsoa mitä se paketti sisälsi. Ja kyllähän mä kysyin ennen kuin ostin, että onko se ok jos ostan sen. Oli se silloin.

No, olivat muutaman tunnin ja lähtivät. Lähdin itse ennen sitä Ystävälle pesemään pyykkiä ja suihkuun. Remppamies tuli sitten sinne jossain vaiheessa. kertoi että aika loppui kesken (siis AIKA LOPPUI KESKEN, kamoon hei, rempalla oli just puolivuotissynttärit!!!!) ja kertoi  mitä kaikkea on tekemättä ja paljonko olen velkaa hänelle palkkoja. Sähkömies mun pitää itse  hoitaa (sen jälkeen pääsen suihkuun)  ja saunaa jatketaan sitten kun hän palaa. SITTEN KUN HÄN PALAA??? Eikö se toinen osaa muka sitä yksin tehdä? Itseasiassa se toinen on paljon pätevämpi kuin tämä Ystävän poika joka työtä on "johtanut". Mutta ei kai sitten. Tarvitsee kai kädestäpitelijän. Mä menin niin sanattomaksi että oli täysi työ olla itkemättä. Lähdin hakemaan sitä rahaa ja huusin vittua autossa. Ja päätin että remppaa ei TODELLAKAAN jatketa sitten 2 kuukauden päästä vaan se on valmis kyllä siihen mennessä.

Pitää kehittää jostain rahaa ja pyytää jostain tarjous että paljonko sen saunan panelointi ja lauteitten teko maksaisi. Kyllä mä perkele sen saan itsekin hoidettua! Kyllähän mä nyt yhden saunan paneloisin itsekin, mutta ehkä parempi kuitenkin ottaa ihan ammattilainen. Ei ammattilaiselta tommosessa montaa päivää mene kun tekee kunnolla töitä.

Mutta voi helvetti kun kävi taas kiristämään! Käsittämätöntä, kerrassaan käsittämätöntä!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Paskaa...

Päätin etten nouse tänään sängystä kuin vessaan. No, kuuteen asti jaksoin ja sit oli lähdettävä liikenteeseen. Kävin leffassa yksin. Kotiin kun pääsin niin kuopus soitti. Olivat olleet tänään Jumbossa koko perheen voimalla. Iskä ja Vosu oli ostelleet niille kilpaa tavaraa. Kiva. Ja vittu (anteeks)  jos se ne kamat laittaa meidän lapsikuluexceliin niin sitten mulla kilahtaa.

No, eilenhän iskä oli kysynyt että haittaako, jos Vosu tulee joskus yöksi. Ei ilmeisesti ollut lapsia haitannut, koska oli tullut jo eilen. Ja tänään jää myös. Ja mä voin pahoin. En mä voi tälle mitään. Mulla oli kovin pahoja vaikeuksia kuunnella lasta ja puhua niin, etten kuulosta siltä että itken. Kai mä jotenkin onnistuin.

Huomenna olis ne veljen lapsen kahvikekkerit, mutta en mä taida haluta mennä sinne. Kun en selkeesti ole tervetullut.

Helvetin paska päivä kaikenkaikkiaan. Mutta ei se mitään, ei jää varmaan ainoaksi.

Se on vienyt mun paikan. Ei voi mitään.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Ihanaa, perjantai

Perjantai, työviikko takana. Selvisin taas yhdestä, en hyvin, mutta selvisin kuitenkin. Ei hitto, en mä vaan opi tuota työtä, hävettää. Ja mä kun oo kuvitellut, että osaisin jotain. Mutta en osaa.

Kuopus kertoi taas Vosusta. Menevät huomenna shoppailemaan. Iskä on ostanut sille kukkia ja kysynyt lapsilta, että haittaako niitä jos Vosu jää joskus yöks. Mä en halua kuulla! ENENENENEN! Taas itkin. Se on mun sänky! Terapiamies sanoi että se ei oo enää mun sänky. Mutta ku mä oon sen valinnut, ostanut ja nukkunut 10 vuotta. Imettänyt siinä 2 lasta. Nii, on se mun sänky. Saanko mä mennä polttamaan sen sängyn? Ai en vai. No ei sitten. Mä otan lisää viinaa ja itken sit vähän lisää. Millon mä oon saanut kukkia? Viimeks sain kukkia naapurilta kun tulin leikkauksesta reilu 3 vuotta sitten. En mä muista että ex olis mua kauheesti kukitellut. Eikun joo, sainhan mä muovikukkia kerran. No, ehkä se on oppinut jotain. Kai mua vituttaa se, että se kohtelee sitä niin eri tavalla ku mua. No, what ever.

Kukaan ei mua ymmärrä tässä asiassa, mutta silti mä en osaa pitää suutani kiinni. Eikä ne vastapuolet ymmärrä sitä, että miten arka paikka tää vaan on. Ei ne ymmärrä, enkä mä opi. Mä pääsen tän yli, mutta en ihan vielä näköjään. Mun pitäis mennä hakemaan kaikki mun loput tavarat sieltä. Mutta talon myynti on kesken, joten en mä voi. Kun sitten siellä tulis aika autiota. Pitää vaan selvitä. Päivä ja puhelu kerrallaan. Aikuisena.

Mutta tää perjantai on taas täynnä katkeruutta, vihaa ja kyyneliä. Vaihteeksi.


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Selvännäkijä

Tänään puhuin sen selvännäkijän kanssa. Oli hyvä puhelu, loi uskoa tulevaisuuteen. Saman rahan olis voinut käyttää johonkin päätohtoriin eikä olis tullut kuin pahempi mieli.

Talo saadaan myytyä ja mieskin tulee kuvioihin joskus valoisan aikaan, eli keväällä/kesällä. Kiltti, mutta ei kynnysmatto :). Lähipiirissä näkee tyttövauvan, mikä on iloinen asia. Mutta ei helvetti, mulle sitä ei ole todellakaan tulossa! Mä luulen, että ex ja Vosu sen saa, tosin en keksi, että miten se mulle olis iloinen asia. No, aika näyttää.

Tulen olemaan elämässäni tyytyväinen, todella tyytyväinen :). Siihen pitää uskoa ja uskonhan mä.

Ehkä hömppää, ehkä ei, aika näyttää. Mutta tähän hetkeen tarvitsin just tota!


tiistai 16. lokakuuta 2012

Se vie mun paikan

Mä koen, että Vosu vie mun paikan mun lasten elämässä. Mä tiedän, että ei se niin ole, mutta siltä musta tuntuu joka kerta enemmän ja enemmän kun kuopuksen kanssa puhun. Vosu oli tänäänkin käynyt koiransa kanssa. Kivaa oli kuulemma ollut. Se on mua nuorempi ja arvostetussa asemassa. Kiva.

Oli ehdottanut, että se voi joskus viedä lapset shoppailemaan. Iskä oli sanonut, että antaa sitten rahaa mukaan. Vosu oli sanonut että ei tarvitse. Joo, ei varmaan kun se on hyväpalkkaisessa ammatissa. Voi helvetti millainen alemmuuskompleksi iski taas. Ja semmonen olo, että se vie multa mun paikkani tyttöjen äitinä.  No, maksakoon ja ostakoon jos haluaa. Mä koitan pärjätä sen asian kanssa. Koska mun pitää pärjätä sen asian kanssa. Mä en haluais kuulla noita juttuja, mutta en mä voi sanoa tytöille että en halua kuulla. Sitten mä vaan itken vähän aina niitten puheluitten jälkeen.

Ystävälle en voi puhua, sillä on omia murheita. Terapiamieskin on vähän niinku irtisanonut terapiasuhteen ja Tyyppi ei tajuu mistään mitään. Mut mä kirjotan sitten tänne kaiken mitä mieleen tulee. Sori vaan.

Kyllä mä pärjään.

Kylppäriremppapäivitys: Kylppäristä puuttuu enää lattialaatat ja alimmainen rivi seinälaattoja. Lattia on jo vesieristetty, huomenna laatoitetaan :). Sauna on vähän enemmän atomeina, mutta ei se mitään


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kauneutta

Makaan sohvalla, kynttilät palaa. Kuopus soitti hyvät yöt, kertoi Vosun käyneen heillä, sai kyyneleen vierimään.

Pistin Samuli Edelmanin soimaan ja katselin olohuonettani kynttilän valossa. Ja näen kaikkea kaunista. En tiedä mitä mä tunnen, en osaa eritellä, mutta koska löysin jotain kaunista niin se pitää heti tuoda julki, koska tällä hetkellä kauneutta ei niin kauheasti ole.

Kynttilänvalossa löysin kauniita yksityiskohtia. Mulla on muuten tosi nätit karmit!


Ja tuo valkoinen paneelikatto ja horminreunus. Tykkään, täysillä!



Sitten vielä illan biisi





lauantai 13. lokakuuta 2012

Mielensäpahoittaja

Mä loukkaannun ihan mistä vaan ja milloin vaan. Siihen ei tarvita kuin pilkku väärässä kohtaa, vääränlainen hymiö, humalainen ystävä, liian rehellinen Terapiamies, ymmärtämätön Tyyppi. Tsädäm, taas on herne nenässä ja kyynel silmässä. Mä kuvittelen vissiin, että koko universumi on mua vastaan. Mutta paskat, totuushan on se, että universumi ei tiedä edes, että mä olen olemassa. Mä olen henkisesti epävakaa, loose cannon. Poukkoilen äärilaidasta toiseen ja yritän selvitä. Mikä mut tämmöseen tilanteeseen on nyt ajanut?

Olen harkinnut fb-profiilin poistamista ja puhelimen sulkemista silleen yhtäkkiä ja yllättäen. Itseasiassa harkinta eteni juuri käytännön tasolle. Mä olen sekaisin. Ihan sekaisin.

Miksi?

Mä aion nyt erakoitua. Lämmittelen mökkiäni, käyn töissä, nukun, lämmittelen mökkiäni, käyn töissä, nukun.

Googletin, eihän tää oo kuin psykoosi. Hahhah. Mutta en mä vielä ehdi, koeaikaa on jäljellä töissä vielä kolme kuukautta. Pitää tsempata sen verran vielä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Uusi nimi

Uusi Kela-kortti oli tupsahtanut postilaatikkoon. Eli nimi on vissiin sitten virallisesti vaihtunut. Jee :). Verkkopankkiinkin oli jo päivittynyt. Tänään jouduin käymään ihan pankin konttorissa kun oli tullut joku maksuosoitus mikä piti lunastaa tiskiltä. Ja yhtäkkiä yllättäen jouduinkin allekirjoittamaan omalla tyttönimelläni! En ollut sitä ehtinyt olenkaan "harjoitella", mutta sujuihan se, vaikka edellisestä kerrasta oli yli kymmenen vuotta. Yli KYMMENEN, huhhuh! Niin se aika rientää, käsittämätöntä.

Katkeruudesta ja vihasta en ole päässyt eroon tuossa ex-casessa, mutta toivon, että aika tekee tehtävänsä. Opin myös sen, että pahan olon tunteet kannattaa pitää itsellään, eikä levitellä ystäville. Koska tämmöistä tilannetta ja tunteita on aika vaikea ymmärtää jos ei siinä ole sillä hetkellä itse.

Tämä henkinen väsymys on paha. Joudun pinnistelemään, että saan hoidettua normaaleita asioita. Mutta kai tää tästä...

Exällä on huomenna synttärit. Pitää varmaan onnitella kuitenkin. Jos se onnistuisi vittuilematta.

Mulla on soittoaika ensi keskiviikkona selvännäkijälle. Olen joskus nuorempana käynyt ja nyt on taas aika. Tarviin tietää että onko elämällä mitään hyvää mulle annettavana vielä. Jännittää. (terapiamies, mä luulen, että sä et tätä ymmärrä, joten ei kannata ehkä yrittääkään)


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ei tästä tule mitään

Exän kanssa ei onnistu kuin lapsellinen tyhjänpäiväinen vääntäminen. Mä en kyllä mielestäni ole aloitteentekijänä noissa riidoissa. Lähden kyllä helposti mukaan. Exällä on nyt jotenkin asenne mua kohtaan kovin kovin herkillä ollut sen jälkeen kun se sen Vosun kanssa on alkanut hengailemaan. Ettei vaan sillä olis jotenkin ristiriitaiset tunteet tilannetta kohtaan? No, ihan sama mulle.

Eilen oltiin saman hallituksen kokouksessa ja olipas vaivaannuttavaa. Ex ei sanonut montaakaan sanaa ja sen läsnäolo ärsytti mua. No, eipähän tarvitse enää sen yhdistyksen kokouksiin mennä kun mulla ei ole kohta enää ajokorttia. Sain eilen kameratolpan välähtämään, eikä ollut ensimmäinen, eikä toinenkaan kerta tänä vuonna. Mun eilinen päiväni oli niin paska, että kun illalla pääsin kotiin, olin ihan turta, mikään ei tuntunut miltään. Jutskailin Terapiamiehen kanssa kaikenlaista, mutta ei se oikein auttanut. Tuntui nin tyhjältä, kylmältä ja turralta. Kokeilin veistä ranteen sivuun, se tuntui, mutta ei siitä tullut kuin pintanaarmu, en mä kyllä muuta yrittänytkään, mutta se naarmukin oli työn ja tuskan takana. Mutta onpahan toikin nyt kokeiltu, ei helpottanut, eli ei ole mun juttu. En edes verta saanut tulemaan, liian paksunahkainen ja väärä kohtakin varmaan. Tyhmä veto, myönnän.

Väsyttää. Tekis mieli viedä se ajokortti heti kyttikselle, mutta luulen, että ei se niin toimi. En tiedä miten se toimii. Varmaan pitää odottaa jotain kutsua? En tiedä. Ei jaksa kiinnostaa juurikaan. Oikeestaan mikään.

Mutta arvatkaa mikä on hyvää tossa ajokortin menettämisessä? Ei tarvii mennä sinne veljen muijan sukubileisiin, eikä tarvii ajaa munan perässä minnekään, eli saa olla ihan rauhassa ilman. Ei tarvii oikeestaan tehdä yhtään mitään. No, olenhan mä ajanut huhtikuusta tähän asti 25000 kilsaa, eli onhan noita kilsojakin tullut.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Vosu

Joo, mun olis pitänyt keksiä joku aikuisempi nimitys tuolle exän naiselle, mutta koska se on jo keksitty niin Vosuna saa olla. Sori vaan.

Joo, exällä on siis todellakin uusi nainen. Ja sitä seurasi kauhea kriisi. Vosu oli syömässä niillä lauantaina, mun lasten kanssa. Kuopus soitti illalla ja alkoi melkein heti itkemään, että iskä sanoi että mulle ei saa kertoa mutta hän ei pysty salailemaan multa mitään. Ja kertoi. Ja mä kuuntelin. Olin raivona exälle, mutta onnistuin kuuntelemaan kuopusta asiallisesti kun hän kertoi Vosun vierailusta. Kuopus oli tosi ristiriitaisissa tunnelmissa ja pyyteli multa anteeksi kun kertoi. Mä koitin parhaani mukaan lohduttaa ja sanoa, että voi puhua mulle mistä vaan ja ei mua haittaa ollenkaan että iskällä on joku tyttöystävä. Pysyin ihan rauhallisena. Puhelun päätyttyä olin niin raivona kuin ihminen vaan voi olla. Miten exällä on pokkaa sanoa lapsille että äitille ei sitten saa kertoa? Eikö se tosiaan tajua, mitä se lapsille tekee!? No, lauantai-iltana en exään ollut yhteydessä, en pystynyt, koska en olisi pystynyt olemaan asiallinen. Kirjoitin sille sunnuntaiaamuna sähköpostia, asiallisesti. Tosin exä otti sen epäasiallisena kommenttina, että jos se ei lopeta tuota lasten kiusaamista niin en todellakaan anna asian olla. Ja vannotin vielä, että kuopukselle ei sitten saa kertoa, että olin mennyt exälle kertomaan, että se kertoi mulle. No, mitäs ex teki? Otti asian puheeksi kuopuksen kanssa ja kyseli, että mitä se mulle kertoi. Voi vittu! No, mä sitten eilen annoin asiasta tiukkaa palautetta ja sain luurin korvaan. Jatkettiin facebookin pikaviestissä. Ehkä se tajus mun pointin, ehkä ei.

Mulla ei ole enää voimia. Mä en jaksa ajatella mitään, en toimia, hoitaa asioita. En jaksa suunnitella mitään. Tänään piti lähteä kokoukseen vieraalle paikkakunnalle. Ei ollut navigaattoria, en jaksanut katsoa kartasta mihin pitäisi mennä, ajoin vain, löysin silti perille. Istuin kokouksen läpi zombiena ja ajoin zombiena kotiin. Huomenna uusi kokous, exäkin tulee. Kivaa, vittu.

Rinnan alla on joku patti, kierukka pitäis vaihdattaa, kissanpennut rokottaa. Mä en vaan jaksa hoitaa noita asioita. En jaksa :(

torstai 4. lokakuuta 2012

Henkinen taantuma

Joo, olen taantunut. Katkeraksi ämmäksi. Kateelliseksi, katkeraksi, varhaiskeski-ikäiseksi ämmäksi.

Kuopus soittaa joka ilta hyvät yöt ja kertoilee päivän tapahtumat. No, muutama päivä sitten kertoi veikeällä äänellä että häntä hieman epäilyttää toi iskä, kun se aina kertoo terveisiä yhdeltä Vosulta (nimi muutettu). No, en kysellyt sen enempää, tietenkään. Annan lapsen tietysti kertoa jos se haluaa.

No, tänään kertoi vielä veikeämmällä äänellä että iskä oli tullut vasta yhdeksältä kotiin ja kertoi terveisiä lapsille Vosulta. Joo, got the point. Iskällä on siis Vosu.

Ja miten se muhun vaikuttaa? No, mua vituttaa. Mua vituttaa ihan helvetisti. Mä oisin halunnut olla eka. Ja pitääkö heti lapset sotkea siihen kaikenmaailman terveisillä? Okei, onhan mullakin ollut miehiä, mutta enpä oo yhdeltäkään terkkuja kertonut, no, eipä ne oo terkkuja lähetellytkään.

Ihan iloisella äänellä juttelin kuopuksen kanssa, tai siis kuuntelin, en kysellyt. Kuopus pyysi jossain vaiheessa anteeksi että kertoo Vosusta. Kun jos mä oon iskälle vihainen. Mä siihen kiireesti sanomaan, että en mä oo iskälle vihainen mistään. Sitten keskustelu menikin siihen että miks meidän piti erota. Ja sitten mä itkin kun kuopuskin itki.

Ymmärränhän mä sen, että lapsille on rankkaa kun ei tiedä miten asioihin pitäis suhtautua, niinku vaikka iskän uuteen Vosuun (joka on muuten naapurin rouvan työkaveri, jota mä luulin ystäväkseni). Tää asia ei oikein oo mulle vielä jäsentynyt, eli siksi tässä ei varmaan ole päätä eikä häntää, mutta koitan päästä taas ikätasolleni, mikä on semmonen 15+. Nyt tuntuu ihan 3-vuotiaalta, jonka lapio on revitty kädestä hiekkalaatikolla.

Nyt tulikin ahaa-elämys! Eli mä vissiin haluaisin että ex haikailisi mun perään? Joo-o, sitä tää varmaan on. Grow up Puolinainen!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Facebook ja veljen lapsen kekkerit

Veljen muija (24-v)  päätti kutsua sukua koolle moikkaamaan niitten lasta (1,5-v). Perusti facebookiin tapahtuman ja kutsui lähipiiriä kekkereihin sitä kautta. Kutsutut: ex, mun isä, mun sisko, sedän leski.

Sitten siellä tapahtumakeskustelussa käytiin seuraavanlainen keskustelu

Veljen muija exälle: lapset mukaan, riiippuu sitten kumman luona ovat. :). Onko ne A (ex) sulla tuona viikonloppuna? En lisännyt Puolinaista tälle listalle kun ei tiedä missä tytöt on.
  Ex: Ovat mulla, tulen tyttöjen kanssa
  Veljen muija: Jee, kivaa!

Ex ja Iskä aikovat osallistua tapahtumaan
  Iskä kommentoi: Entäs Puolinainen?
  Veljen muija: Joo, Puolinainen lisätty listaan.

Siis mitä vittua??? Kelpaanko mä menemään niille vain jos tulen tyttöjen kanssa? Ollaan eron jälkeen exän kans oltu niillä kyllä yhtä aikaa, eikä mitään kriisejä oo ollut.

Mulla on kyllä nyt aika paha mieli tosta. Miten se voi tolleen toimia? Onko se niin lapsellinen, että se ei vaan tajua, miltä tommonen tuntuu? Niin tyhmä se ainakin on, että ei ole tajunnut poistaa noita vanhempia keskusteluita ennen kuin mulle sen tapahtumakutsun lähetti.

Idiootti!