Lukijat

maanantai 30. marraskuuta 2015

No ni, nyt se tapahtui ja flippasin

Ei hitto. Ei musta ole tähän lähiparisuhteeseen. Mun pää hajoaa tommosesta kotiintuloahdistuksesta. Mä olen varma (siis mukamas), että tämä on lopun alkua. Mua alkaa itkettämään kun ajattelenkin. Mä olen varmaan tulossa hulluksikin tässä samalla, eihän tää muuta voi ollakaan. En ole saanut tänään edes hyviä huomenia. Okei, tajuan että kello on vasta puoli ysi. (okei, huomenet tuli 8:33, mutta ehdin näköjään jo saamaan hermoromahduksen)

Niin selkeät flashbackit viime vuoteen, thänks Kelailija. Miten mä sainkin itseni lietsottua tämmöiseen paniikkiin? Ei helvetti sentään.

Joku vois läpsäistä mua avokämmenellä naamaan jos vaikka tokenisin.

Kokoa itsesi nainen!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nyt se tuli!

Miehen reissu on nyt ohi. Torstaina oli kurssipäivä joka oli tuskaisen hidas. Olin niin kovin kärsimätön lähtemään jo "kotimatkalle" eli miehen luokse. Matka (2 tuntia) tuntui äärimmäisen pitkältä, mutta se loppui jossain vaiheessa kyllä, vaikken sitä olisi uskonutkaan.

Torstai ja perjantai meni hyvin, ihanaa oli kerrassaan. Lauantaina mies vetäytyi kuoreensa ja sama jatkui sunnuntaina. Muutamaan otteeseen kysyin että onko joku vialla, mutta en saanut vastausta. Lähdin sitten sunnuntaina kotiani lämmittelemään (prkl että on kylmä kun on ollut lämmittämättä melkein viikon).  Onneksi Ystävä sattui olemaan koneella ja pohdittiin pitkät tovit miehen sulkeutumista. Minä tietysti oletin että vika on minussa, mutta loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen, että miehellä on sopetumisvaikeuksia kotimaahan ja arkirutiineihin. Kysyin sitä sitten suoraan ja myönsi. Ehdotin myös, että opeteltaisi puhumaan niin olisi helpompaa. Miten se puhuminen onkaan niin helvetin vaikeaa? Pitää koittaa antaa nyt miehelle vähän omaa aikaa, ei se näköjään itse sitä tajua pyytää. Kyllä on vaikeaa! Ja kyllä on helvetin pelottavaa myös kun pelkään että tämä loppuu.

Tänään käytiin kävelylenkillä pururadalla. Kohdattiin kaksi koiranulkoiluttajanaista, koirat vapaina. Ensimmäisellä vastaantulokerralla naiset saivat koiransa huudettua kiinni ja ohitimme ne kunnialla. Toisella kerralla ei käynyt niin hyvä tuuri vaan toinen koira juoksi mun ohi ja PURI mua reidestä! Okei, parempi termi olisi ehkä näykkäisy, mutta koska iho meni vähän rikki ja tuli kämmenen kokoinen ruhje niin kyllä mä käyttäisin tuota puremis-termiä. En tiedä näkikö omistaja tapahtumaa, kovasti kyllä torui koiraansa sen jälkeen, muttei kysynyt multa kyllä mitään. Mäkin ihan pokkana vaan jatkoin matkaa kun enpä viitsinyt ruveta siinä mitään räyhäämään kun en tiennyt keitä olivat, joitain miehen naapuruston asukkeja toki. Kyllä pisti suututtamaan! Jos ei ole varma koiransa käytöksestä niin ei pitäisi kyllä pitää vapaana ainakaan yleisellä pururadalla!

Viikko töitä ja sitten kaksi viikkoa lomaa, olen kyllä niin sen tarpeessa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Hitto flippaanko mä?

Nyt se alkoi! Tunneöveriaika mulla. Kaikki tunteet samaan aikaan ja päällekkäin. Itkettää ja naurattaa, sydän tuntuu tulevan rinnasta ulos (okei, se on varmaan taas toi kilppari vaan menossa liikatoiminnalle kun rytmi heittelee), pelottaa että miten arki alkaa sujumaan, olen äärimmäisen onnellinen että mies tulee yms yms, kyllä te tiedätte nää naisen tunteet. Vielä neljä päivää. Neljä tuskaista tunneöveripäiväää. 

Kirjoitin äsken meidän pikaviestimeen "Tiäksä sen tunteen kun kaikki tunteet tulee samaan aikaan?" Jotenkin mä luulen että mies EI tiedä sitä tunnetta :D

On tää kyllä aikamoinen tunteiden vuoristorata ollut, sitä ei käy kieltäminen. Sanottiin että nopeasti se puoli vuotta menee, no ei mennyt. Vaikea se mulle oli, varsinkin kesällä oli tosi vaikeaa kun olin kipeä.

Kiva jos mä flippaankin just ennen kuin mies tulee. Puoli vuotta se kesti ja flippasi päivää ennen tapaamista! Ei hitto sentään! On tää kyllä ollut aikamoista!

En mä löydä edes sanoja tässä tunnemyrskyssäni! Kyyneleet valuu Juha Tapion tahtiin ja odottelen miestä koneelle. Todennäköisesti pitää mua taas kovin naisena :). Ei haittaa :)

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Haaste

Sekopäinen Helmi haastoi mut, thänks a lot. Mun blogi oli päässyt jo hyvään talvihorrokseen!

Oikeestihan mun pitäisi just nyt laskuttaa, tehdä budjettia tai tehdä jotain muuta  järkevää niin ku vaikka siivota, mutta ei, mä vastaan haasteeseen.

Kyssärit kuuluu: 

Mistä olet kiitollinen juuri nyt: Verkkovirtakäyttöisestä vibraattorista. Se tuli ensiksi mieleen, oikeesti  :D. Kyllä, olen puutteessa vielä n 191 tuntia. Olen myös kiitollinen siitä, että mulla on työpaikka, jossa voin purkaa pms-vitutusta, enkä voi saada potkuja koska olen luottamusmies. Kiva myös että mulla on takkapuita sisällä, ettei tarvitse lähteä sateesta niitä hakemaan. Kiitollinen olen myös siitä että mulla on ihana mies, jota odottaa kotiin :). Totta kai olen kiitollinen lapsistani ja mökistäni ja siitä, että olen löytänyt paikkani maailmassa :)

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? Tää on paha. Mun elämässä on tapahtunut paljon perseisiä asioita, esimerkkinä vaikka Kelailija. En mä sitä kuitenkaan kadu, se opetti mulle paljon itsestäni ja mun voimista ja rohkeudesta. Opetti myös miten rumia ajatuksia olen kykenevä keksimään. Ehkä kuitenkin jättäisin ensimmäisen avioliittoni (18-20-v) solmimatta, se ei oikeastaan opettanut mulle kuin sen, että miten tyhmä tuon ikäisenä kykeneekään olemaan! Kaikki vastoinkäymiset ja paskajutut on kuitenkin muovaillut minusta just minut, ihanan Puolis-höpsökän :D
  
Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus? Rakastaa ja saada rakkautta sellaisena kuin on. Olla onnellinen ja tyytyväinen valintoihinsa ja sinut itsensä kanssa

Pitäis löytää haastettavia, apuva! No, haastan Paimenen (jos hän joskus blogistaniaan eksyy vielä) ja RH:n 






Haasteen säännöt:
The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Ikävä tiivistyy

Mitä lähemmäs miehen paluu tulee niin sitä kovempi ikävä on. Ikävä jotenkin tiivistyy tähän loppuun. Vähän niin kuin päästäisi kuminauhan pingotuksesta takaisin kasaan.

Muutama viikko vielä. Kyllä sitä vierihoitoa osaa taas arvostaa vähän toisella tavalla, vaikka osasin mä kyllä ennen reissuakin.

Viime viikko oli tiukka. Kaksi koulutuspäivää Helsingissä ja vielä entisten työkavereitten kanssa illanvietto Helsingissä ja yö siskon sohvalla. Lauantai meni lepäillessä ja sunnuntai ihan koko päivä kirjanpidon ja budjetoinnin parissa. Tänään yhdistyksen kokous, eli työpäivän jälkeen 3-4 tuntia tappelua. Mikäs sen mukavampaa...Kahden viikon päästä syyskokous.
On kyllä niin tiukat ajat edessä että huhhuh.

Harmittaa kun mies pääseekin jo edellisenä iltana pois kuin piti, mutta niin myöhään, ettei pääse sieltä kotiin, eli joudutaan olemaan kokonainen yö ja seuraava työpäivä samassa maassa, mutta eri kaupungeissa. Voi tuska! Mulla vielä silloin taas Helsinkipäivä, eli pitäisi pystyä keskittymäänkin ihan täysillä, mutta milläs keskityt kun ajatukset on varmasti jo illassa!

Yhdistyskirjanpidossa seuraava tekemätön kuukausi on jo syyskuu, eli jeee, taidan päästä henkiseen deadlineeni, tosin olen kyllä kohta jo ihan tosi loppu!

Mä ajattelin että mulla olis ollut jotain Puolismaisia juttuja, mutta ei sitten vissiin ollut. Peruslätinää vaan. Ei mulle näköjään tapahdu mitään kun en tee kuin töitä :D. Mutta päätinpä näköjään kuitenkin kirjoitella että hengissä ollaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ihana lämmin sunnuntaiaamu

Ai että mä rakastan viikonloppuaamuja! Olkkari on lämmin kun  loimotin hillittömät tulet eilen pönttöuunissa.HIljaisuus ympärillä, autojakaan ei vielä mene kun kaupat eivät ole auki (autot kuuluu ärsyttävästi sisälle). Kahvi kupissa, ihana koko kropan lihasjumi päällä, tuntee tehneensä hyvän jumpan eilen :).

Eilinen meni kirjanpidon parissa ja niin menee tämäkin "vapaa"päivä. Henkisesti helpottaa kun pääsen pikkuhiljaa ajantasalle, nyt menen jo toukokuussa, jeeee! Henkinen deadline on asetettu siihen kun mies tulee takaisin, eli kolme viikkoa aikaa enää.

Tervetuloa mun officeen! Mä niiiiiiin olisin himoinnut kuopuksen huonetta työhuoneeksi, joka olis ollut tässä olohuoneen vieressä, mutta ei halua kuulemma muuttaa yläkertaan vaikka remppaankin sinne toisenkin huoneen. Itseni sen verran hyvin tuntien en todellakaan tulisi senkään vertaa tekemään hommia jos matskut olisivat yläkerrassa ja se pitäisi lämmittää töiden tekemistä varten ensin :D. Joten kotitoimistoni saa olla olkkarissa. Kohta kylläkin siististi suljetuissa mapeissa työpöydällä


Sieltä pilkistää myös mun käsityöt, 4 sukkaa kesken, huoh... Milloihan sitä ehtisi...