Lukijat

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Lomakaksonen ja raivausta

Olen aiemminkin kirjoitellut työ"kaveristani" joka on mm töninyt mua kahvijonossa. http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/10/kateva-emanta.html

Nykyään meillä menee jo ihan hyvin, meillä on samantapainen huumori ja jatkuvasti semmoista humoristista pientä vääntöä ja periaatteellista erimielisyyttä. Se on useimmiten ihan hauskaa ja piristävää. Aamukahville mennessäni kuulin kuinka hän jutteli toisen työkaverin kanssa Kroatiasta ja höristin korviani ja kysyin että mitämitä, mitäs te juttelette? Kävi ilmi että tämä Kätevä Emäntä on myös lähdössä Kroatiaan ja Splitiin ja käy samat kohteetkin kuin mä. Totta kai! Kuinkas muutenkaan! Totta kai hänen matkansa sijoittuu kolme päivää mun matkani kanssa päällekäin. Ei onneksi samalla lennolla olla sentään. Mun tuurilla törmäillään joka kulman takana tietysti. Yritän antaa sen olla häiritsemättä ja nauttia lomastani.

Tänään inspiroiduin raivaamaan.  Mulla on ollut erosta (4 vuotta) asti jätesäkkejä kaapissa. Olin eronnut ja muuttanut tyylillä "vedetään kaapit tyhjäksi jätesäkkeihin".  Nyt räjäytin ne lattialle ja pussitin ja kannoin autoon. Kulahtaneita satavuotta vanhoja parittomia sukkia ja kalsareita ja muuta shittiä. 8 muovipussillista niitä tuli.  Halvat käytetyt imuri ja kahvinkeitin (joka keitti kahvia n. 20 minuuttia) saivat uudet kodit facebookin roskalavaryhmän kautta. Huomenna lähtee vielä lisää kamaa uuteen kotiin jätesäkillinen. Ihanaa! Joku tehokkaampi olis tehnyt tuon varmaan viimeistään kolme vuotta sitten, mutta tässä on näköjään ollut kaikkea muuta...

Sain otettua käyttöön myös ne läpinäkyvät Hong Kongista tilaamani lokerikot joista kirjottelin tammikuussa http://puolinaisenero.blogspot.fi/2016/01/paivan-pakkomielle.html  Muuten aivan loistavat, mutta kaapin ovi ei mene enää kiinni jos lokerot on täynnä. Ärh! Voihan ne laittaa vaikka oven ulkopuolellekin, eihän täällä kylppäriä käytä kuin mä niin eipä se kai ketään haittaa.


Kuusi ylintä lokeroa on täynnä "parisuhde- ja miehenmetsästyskalsareita". Nuhjuiset sinkkurypemiskalsarit on kätevästi käden ulottuvilla.

En aio lähteä sinne baariin tänään. Vietän rauhallisen koti-illan parhaassa seurassa ja järkkäilen paikkoja viinilasin kanssa. Ehkä katson leffan, ehkä menen ajoissa nukkumaan. Viime yönä vetäisin 11 tuntia unta, vissiin vähän väsynyt tai jotain. Ärsyttää muuten  ne "munarikasta pääsiäistä" hokemat. Aika hiljaista sillä saralla, tosin johtuu tasan mun rikkinäisestä päästä.

Hyviä pyhiä niille, jotka niitä viettää ja rauhallisia työpäiviä kaikille muille <3 Paimenelle erityisjaksut jos tänne eksyt <3

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Miksi en pysty?

Nämä joka toiset sunnuntai-illat on aina vaikeita. Yksinäisiä. Tämmöisiä hetkinä mä yleensä sorrun deittipalstalle. Sieltä aina löytyy joku juttukaveri. Sitten mä muutaman päivän jälkeen huomaan että mua on pyydetty treffeille ja ahdistun ja totean, että en pysty, en vain kertakaikkiaan pysty. En pysty Saunamiehen saunaankaan. En pysty mihinkään. Yritin suorittaa tämän päivän netflix-haasteeni, aloitin kahta leffaa, en pystynyt niihinkään.

Huomenna on maanantai. Lyhyt viikko, pääsiäinen kai tulossa. Mitähän sitä tekis... Kai mun pitäis mennä ulos eikä hautautua kotiin. Neljä Ruusua olis tarjolla. Ei mulla mitään intohimoja oo Neljää Ruusua kohtaan, mutta ei kai sillä oo väliä. Voin leikkiä olevani keikalla enkä yrittämässä löytää mun elämää takas. Joo, niin mä teen. Ostan lipun valmiiksi niin on pakko mennä vaikkei niin huvittais.

Kyllä mä olen miettinyt, että miten helvetin kauan tässä toipumisessa muka kestää. Kestää minkä kestä, minkäs teet. Otettava vaan vastaan ja kestettävä. Eilen Lidlissä olin varma että näin sen  Miehen joka mut viimeksi jätti. Seisoi kassajonossa, mun sydän hyppäsi kurkkuun, paniikki iski. Sanoin lapselle että käyn vähän tuolla. Hiippailin niin että näin kassajonoon kunnolla ja onneksi oli väärä hälytys. Onneks meillä on 60 kilometriä välimatkaa, mutta tiedän että opiskelee täällä päin. Kyllä se pipi vaan vielä on helvetin arka, ei näköjään edes vielä ruvella. Anna itsellesi aikaa...

Olen alkanut jo alitajuisesti jännittää matkaa. Näin unta, että olin kohteessa ja piti etsiä varaamani hotelli. Eihän se hotelli ollutkaan siellä missä kuvittelin vaan jonkun ison järven toisella puolella, minne ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Olin yksin ja ilman yöpaikkaa eikä mitään hajua miten selviytyä. Ehkä heräsin kun en muista miten tilanne päättyi.

Mitäs jos mä en tästä toivukaan? 

Mun ensimmäinen aviomieheni ilmestyi kaveripyyntönsä kanssa facebookiin taas eilen. Vuosi sittenhän hän manasi että mä en ikinä tule olemaan onnellinen, koska särjin hänen sydämensä niin pahasti. Mitä jos se olikin oikeassa?  Mitä jos musta tuleekin samanlainen, semmoinen joka vonkaa kahdenkymmenen vuoden takaisia poikaystäviä takaisin. Ei helvetti.


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ystävyys miesten kanssa

Ystävyys miesten kanssa on avannut mulle miesten ajatusmaailmaa, mikä on aika tehokkaasti romuttanut mun uskoa miehiin ja siihen, että voisi olla hyviä miehiä vielä olemassa.

On pikaisia ystävyyssuhteita, jotka kestävät sen verran kuin toinen tarvitsee ja sen jälkeen sen voi jättää omaan arvoonsa. On ystävyyssuhteita, jossa kerrotaan kaikki. Liian kaikki. Halutaan neuvoja, mutta ei haluta kuitenkaan kuulla totuutta. On "ystävyyssuhteita", joissa yritetään lakanoiden väliin.

Keskustelut näiden ystävämiesten kanssa ovat  tuottaneet mulle semmoisen tuloksen, että kaikki miehet pettävät eikä naiset välttämättä tajua yhtään mitään. Naisia pyöritetään, kusetetaan ja hyväksikäytetään. Ei kerrota läheskään kaikkea ja annetaan ymmärtää että halutaan esim. sitoutua, vaikkei välttämättä halutakaan. Nainen rakastaa ja on sitoutunut täysillä ja mies miettii että oliskohan tuo työkaveri kuitenkin kivempi vaikka se onkin varattu.

On liittoja, joissa on kaikki olevinaan hyvin, lapset ja talot ja uudet autot, mutta mies on jyystänyt viisi vuotta samaa sivusuhdetta. Nyt kun sivusuhdenainen onkin löytänyt itselleen uuden miehen niin tämän jyystäjämiehen elämä tuntuu kuulemma vähän tyhjältä. Pikkaisen on vaikea olla myötätuntoinen vaikka yritänkin ymmärtää, olenhan ystävänainen. Mun mielestä niin kovin surullista tuommoinen.

Voi meitä naisia, ollaan kyllä niin sinisilmäisiä ja naiiveja ettei tosikaan. Mä haluaisin vieläkin olla, mutta en enää oikein pysty. Maailma ja miehet ovat  näyttäneet mulle liian todellisen puolensa.

Haluan takaisin sinne vaaleanpunaisella pumpulilla pehmustettuun tynnyriini, jossa olen joskus elänyt.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Ei elämä voi olla yhtä kriisiä

Hymykuopparemppasähkömies on ihana! Se ei huijaa, ei kuseta, ei koita nyhtää mun rahoja. Kävi tänään katsomassa mun kattoa, meinasi että koitetaan kunnostaa, mä jänkkäsin vastaan että se on ihan ruosteessa ja paska, uusiks perkele vaan, kerran se vaan kirpaisee ja että kertoo vaan hinnan niin mietin mistä revin rahat. Sanoi pyytävänsä peltitarjouksia ja palaavansa asiaan.

Äsken puhelin sanoi plim: "Mie sitä kattoa pohdin. Ei kyllä uusita tutkimatta. Miepä käyn katsomassa huomenna miksi vuotaa ja tutkin kunnon. Jos mahdollista niin kunnostetaan ja maali päälle. Se on kuitenkin konesaumakatto ja pitkäikäisen maineessa"

Ai että mie siitä tykkään! Tuo mie-murrekin on niin söpöä. Tää talohan alkaa olemaan hänen luomuksensa pikkuhiljaa niin voisihan se oikeestaan tänne jo muuttaakin. Se vois tajuta edes vähän flirtata mun kanssa.

Pomolle piti sanoa että pitää lähteä aikaisemmin kotiin kun katto vuotaa ja remppamies tulee katsomaan. Pomon ilme oli kauhistunut. Sanoi että otanpa mä rauhallisesti tuon asian. Minä siihen että ei se panikointi tässä nyt enää auta mitään ja että jos jokaista asiaa rupeaa kriiseilemään niin täähän olis yhtä kriisiä koko elämä (niinhän tää kyllä vähän onkin, mutta en näytä sitä kaikille). Myönteli, mutta ei tainnut oikein ymmärtää. Ois pitänyt sanoa että mulla on ollut kuukauden vihreä puutarhaletku kellarista kylppäriin kun kellarikin tulvii, jätin sanomatta ettei reppana mene vallan shokkiin.

Netissä kiertää kaikkia lankkuhaasteita, kyykkäyshaasteita ja ties mitä haasteita niin mäpäs käynnistin itelleni netflix-haasteen. Joka ilta vähintään yks leffa, siinäpä onkin urakointia! Perkele. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Vartin hyvä hetki

Tilintarkastus valmistui tänään ja sain materiaalit ja tilintarkastuskertomuksen takaisin. Wohooo!!! Mikä riemun hetki! Istuin keittiön pöydän ääreen sitä fiilistelemään ja lukemaan lehteä. Kuului ääni kuin leivänmuru olisi tippunut lattialle. Hetken päästä se kuului uudestaan. Ja uudestaan. Ehdin siis riemuitsemaan tilinpäätöksestä ihan kokonaiset 15 minuuttia ennen kuin mua taas vedeltiin karman pikku kätösillä korville.

Mun keittiön kattoni vuotaa. Plip plip vaan. Nyt kun vesi ei pysy pelkästään kellarissa niin itkuhan mulla tuli kun huomasin. Ja hätä että mitäs nyt sitten. Kenelle soitan? Kuka auttaa? Soitin vakuutusyhtiön hätäpalveluun, josta yhdistivät korvauspalveluun. Jonotin 25 minuuttia kuunnellen pätkivää Set fire to the rain:ia kunnes puhelu katkaistiin. Sillä aikaa googletin että eipä se mun vakuutusyhtiöni laaja kotivakuutus tuommoista korvaa, naapuriyhtiön olis korvannut. Ämpäri nappaa nyt tipat ja Hymykuopparemppasähkömies tulee katsomaan tilannetta huomenna. Mut hei, samalla mä saan laitatettua sen viemärin tuuletusputken katolle asti, jotain hyötyä tuosta kattorempastakin. Antaiskohan pankki mulle vielä rahaa? Kai mun on yritettävä kun ei se Hymis luonnossakaan ota kuitenkaan. Mä voisin sen kyllä omaksi ottaa, mutta ei se oikein ole lämmennyt.

Mut joo, nostetaanpas kuohuviinilasillinen tilintarkastuksen valmistumiselle. Kippis vaan. Eipä tässä muukaan auta. Onkohan mahdollista että kastuneet purut painaa sisäkattoa niin paljon että se romahtaa? On se varmaan mahdollista. Jännä nähdä! Jotenkin en edes varmaan yllättyisi.

Ihan oikeesti, nyt ei oikeestaan enää naurata. Miten paljon mä jaksan ottaa tätä shittiä vastaan? Antakaa joku mulle vaihtoehto! Tai edes pienenpieni breikki.

Nää on niitä hetkiä kun toivoo että olis joku joka sanois että ei oo mitään hätää. 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tilintarkastus

Tilintarkastus on vähän niin kuin auton katsastus. Pelottaa että tuleeko hylky vai käykö tuuri että pääsee ykkösellä läpi. Meikäläisen kakkosduunin tuotos on ollut nyt tilintarkastajalla viikon ja tänään soi puhelin. A-P-U-V-A! Kysymyksiä pukkasi. Ei mennyt ykkösellä läpi. Yksi 200  euron korjaus ja muutama selvitettävä juttu  (liikevaihto n. 200 000 eur, oliskohan tuon 200 eur voinut jättää korjauttamatta...). Ei paha, loppusuoralla ollaan!  Jeeeeee, mä oon melkein selvinnyt!

Yhteen kysymykseen oli pakko vastata että mä en tiedä, en ymmärtänyt, mutta tein samalla tavalla kuin edeltäjä. Hävetti vastata noin. Vähän lohdutti kyllä kun ei se tilintarkastajakaan ymmärtänyt sitä asiaa. Oli kuulemma päässyt kuitenkin oikeaan lopputulokseen. Huh! Kai mäkin olin sitten vahingossa tehnyt jotain oikein :)

Ette usko miten onnellinen olen kunhan tilintarkastajan nimmari on tilintarkastuskertomuksessa! Tai vielä onnellisempi olen kun kevätkokous on plakkarissa ja tilinpäätös hyväksytty. Tilintarkastaja vähän ihmetteli pöytäkirjoja lukiessään kun Narttu oli pistänyt kokouksen äänestämään sekä syys- että kevätkokouksessa. Myös tilintarkastaja tietää case Nartun.

Vielä kolme kuukautta ennen kuin saan palkkioni tästä tuskaisasta ahertamisesta. Argh... Sitten voikin ruveta miettimään sitä kellarivuodon korjauttamista kai. Jei.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Betonia sisältä

Perjantaina oli ne firman bileet. Hauskaa oli, toipuminen taas kestää päivätolkulla. Miestäni en tavannut, en kyllä ajatellutkaan että niin kävisi.

Eilinen meni maatessa ja leffoja katsellessa. Yksi leffoista oli Timer. Joku tieteishömppä, jossa ihmiset ottivat itseensä ajastinimplantin, joka laski päiviä ja tunteja siihen hetkeen kun tapaavat Sen Oikean. Kun aika täyttyy niin ajastin pärähtää soimaan molemmilla ja tietevät että tässä Se Oikea nyt sitten on. Osa minusta haluaisi tietää, mutta osa ei sitten kuitenkaan. Jospa ajastin näyttäisikin tyhjää? Leffa oli kyllä huono, mutta pisti ajattelemaan.

Tänään pakotin itseni ulos aurinkoon. Raahasin autotallista tuolin ulos ja istuin kuuntelemaan räystäiden tippumista. Päätin reipastua ja raahauduin pienelle kävelylle, jonka jälkeen jatkoin istuskelua.

Mulla on huono ja yksinäinen olo. Tuntuu kuin olisi betonia kurkusta vatsanpohjaan asti. Pää on raskas ja mieli myös. Ajattelin raahata itseni kuitenkin tänään elokuviin, se voi piristää. Ehkä tänään saisin korjattua joulukuusenkin pois, loppiainen taisi mennä jo. 

Keittiön ikkunalla luumupuun oksat pukkaavat kukkanuppua


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kevät tulee

Perjantaina on kevätkauden odotetuimmat bileet! Firman tilinpäätösjuhlat! Tajusin maanantaina että mulla ei ole MITÄÄN päällepantavaa, eli äkkiä oli surffailtava paita ja se löytyikin Miss Windy shopista :). Pukeudun punaiseen näyttäkseni sukupuolielimeltä ja houkuttaakseni näin uroksia. Tämän selityksen punaisen houkuttavuudelle antaa Iltalehti. http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016030721233444_lz.shtml  

Myös kampaaja on varattuna, eli pääsen laitetulla tukalla liikenteeseen. Because I'm sooooo worth it! 

 Helmen kanssa Prahasta ostetut korutkin pääsevät toista kertaa käyttöön. Sinkkukoru toki ranteeseen.


Työpaikan kahvipöydässä tuli puhetta matkustamisesta ja siitä että olen varannut Kroatian matkan. Työkaveri kysyi että kenen kanssa olen lähdössä. Sanoin että yksin. Sekuntien hiljaisuus. Kaksi työkaveria katkaisi hiljaisuuden sanomalla yhteen ääneen hitaan ja pitkän "joooooooo"n. On ilmeisen sopimatonta siis lähteä yksin. Ei saa uskaltaa, pitää kökkiä neljän seinän sisällä kunnes löytää miehen ja voi taas jatkaa elämistä. Jepjep.

Luumupuun oksat ovat olleet sisällä kolmisen viikkoa. Alkaa kevät jo pikkuhiljaa  tulemaan :)


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Öh naistenpäivää

Työpaikan kahvipöydässä: "Mites teitä muistettiin aamulla?" Joo talo oli muistanut rysäyttämällä lumet katolta ulko-oven eteen niin ettei ovi auennut.  Mä tajusin että mä taidan olla firman ainut sinkkutoimihenkilö! Oho... No, olin hiljaa ja lappasin miesten tuomaa kääretorttua kiltisti kitusiini.

Paikallislehdessä oli huoltoaseman ilmoitus naistenpäivätarjouksesta. Auton pesu 8-16 (no jo on ajat!) tarjoushintaan. Ajavat ihan  auton pesuun ja sieltä pois! Ööö, ihan kuin me ei itse osattais ajaa pesuun ja pois. Onko vika mun päässä vai oliko tuo jotenkin erikoinen mainos? Onko musta tullut mahdollisesti feministi?

Viime vuoden naistenpäivä meni näin http://puolinaisenero.blogspot.fi/2015/03/naistenpaiva.html

Silmäthän tässä näköjään kostui ja syvä huokaus pääsi ilmoille. Suru on vielä läsnä. Se oli kaunis suhde sen aikaa mitä sitä kesti.

Tämä naistenpäivän ilta menee spinningissä ja tilinpäätösmateriaalin toimituksessa tilintarkastalle. Voi jestas mä olen iloinen kun saan vihdoin ne mapit pois käsistäni! Vielä iloisempi olen JOS saan  allekirjoitetun tilintarkastuskertomuksen ilman että tilinpäätökseen tulee korjauksia.


Tänään on näköjään surullinen ja haikea olo. Mielenipahoittamispäivä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sieluni värit

Matto valmistui kuin valmistuikin tänään. Keksin lastoittaa rannetuella ranteen, kyynärpäätuki oli myös ajoittain käytössä ja ihoteipillä laastaroin rakkulavaarassa olevat sormet ja tadaa, Sieluni värit-matto on nähnyt päivänvalon :). Nimi muuttui siis matkan varrella

Olen niin iloinen tuosta, se tuo niin paljon hyvää mieltä ettei tosikaan :).

Eilen virkkauksen lomassa hoidin Narttu-kriisiä. Entinen pj soitteli, nykyinen varapj soitteli, ensi viikolle on sovittu kriisitapaaminen. Voi jessus mikä soppa. Ja entinen pj vielä hämmensi sitä lisää tänään. Soitti ja kysyi että olenko lukenut hänen viimeisimmän viestinsä, sanoin että olen, mutta en ole ajatellut sitä kun olen relannut tänään ja virkannut. Niin, piste prkl. En jaksa velloa koko viikonloppua Narttukriisissä. Katselen mattoani ja unohdan Nartun (joka on tänään hoitanut asioita kanssani ihan asiallisesti!).

Täsä teillekin väriterapiaa



lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ilo

Yritin tänään viettää seesteistä päivää. Eilen tosin harmitti Nartun vittuilu ja siitä ilmoitinkin ylemmäs ja jatkoin seesteilyä Minions-sukkien parissa. Kuopukselle jäi suiden teko, halusi jättää ne suuttomiksi kun sillä meni hermot.



Viime vuoden puheenjohtaja sitten otti asiakseen Nartun palauttamisen maanpinnalle ja aiheuttikin kunnon  hässäkän laittamalla tosi ikävän sisältöisen viestin jakelulla, jossa oli 20 ihmistä yhdistyksen ja jaostojen johdosta. Ja keskiössä minä ja Narttu. Voi entinen pj  minkä teki! Tää olisi hoitunut vähän pienemmälläkin hässäkällä. Toivottavasti tästä ei tule täysiveristä riitaa kuitenkaan. Oman vastineeni kirjoitin kieli keskellä suuta ja pyrin asiallisuuteen. Nartun vastinetta ei ole vielä tullut. Ensi viikolla ilmeisesti pitää istua alas ja keskustella käytännöistä. Olen ilmoittanut että mikäli kommunikaation taso Nartulla jatkuu yhtä hyökkävänä ja asiattomana, en jatka enää rahastonhoitajan pestissä.

Kävin tänään hakemasa vähän matonkuteita ja jatkoin eilen aloittamaani mattoa. Sen työnimi on Ilo.  Se kuvastakoon sitä iloa, mikä minusta on puhkeamassa pintaan kunhan vähän vielä toivun. Kestäisipä vain mun kädet virkkausta paremmin niin saisin tuon valmiiksi jo tänä viikonloppuna. Mutta tuskin kestää. Äsken jo vedin kyynärpäätuen kehiin kun alkoi polttelemaan.






Trikookude on aika hiton raskasta virkattavaa, mutta kyllä tuosta tulee kaiken sen kivun ja säryn arvoinen :). Kuopuksen kanssa laatuaikaa kun kerittiin vyyhdeistä keriä, esikoisen kanssa juteltiin poikaystävistä, fritsuista ja sen semmoisista. Ihanan rauhallista.

Eilen kaksi miestä otti yhteyttä, se känniviestittelijä ja yksi toinen, joka on jäänyt whatsappiin. En vastannut kummallekaan. Olenpas tyly. En jaksa, en halua selitellä. Enkä näköjään jaksa edes jutella niiden kanssa. Minäminäminä, nyt on MUN seesteisyysaika!

Mun lyhyen tähtäimen suunnitelmana on vain ja ainoastaan saada Ilo valmiiksi, siinä sitä onkin riittävästi. Ai niin ja passi hankittua. Varasin nimittäin ne Kroatian lennot, itselleni ja yksin.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Seesteistä elämää

Olen päässyt tilaan, jossa nautin kun Whatsapp ei piippaile miesten takia. Mua ei kiinnosta jutella seuranhakumielessä miesten kanssa tippaakaan. Mua ei kiinnosta lähteä saunomaan edes Saunamiehelle. Olenkohan mä mennyt rikki? Vai parantunut? Hämmentävä tila!

Eilen kävin jumpassa,  aloitin virkkaamaan mattoa ja jatkoin villasukkaa. Kuopus saa vihdoin tänä viikonloppuna toivomansa Minions-villasukat, jotka aloitin jo hyvissä ajoin syksyllä. Onneksi sen jalka ei enää kasva.

Mun elämästä tulee taas tylsä ja tavallinen, joten tekstiä tuskin tulee siihen malliin kuin viime aikoina on tullut. Koitan pysyä erossa oudoista tapahtumista ja jumittaa vain kotona (okei, viikon päästä perjantaina on firman juhlat) ja tehdä käsitöitä, lukea, elpyä ja nukkua.

Huomaan välillä, etten ole ajatellut sitä miestä (joka mut jätti)  koko ajan. Se on kiva huomata. Kohta on kaksi kuukautta kulunut, ihanaa! Kyllä se aika kuluu. Ja auttaa.

Mä toivon että pystyn pitämään tämän mielentilan vielä pitkään!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tajuamisia

Eilen meinasi olla ihanan seesteinen ja rauhallinen päivä. Olikin sitä hetken aikaa ja niin kuin eilen kirjoitin niin nautin siitä siivoamalla ja rauhoittumalla. Sain jopa villasukkaa etenemään.

Kaikki meni hyvin kunnes yhdistyksen viime vuotinen puheenjohtaja soitti. Kerroin sille, miltä tulos näyttää ja huonohan se oli. Eihän siinä mitään, huono mikä huono. Sovittiin tapaaminen täksi päiväksi, hän tuo pöytäkirjoja jne ja laitetaan mappi kuntoon tilintarkastajaa varten. Jouduin avaamaan yhdistyksen koneen ja päätin vielä vilkaista laskutusohjelmaa (minä en tee sitä laskutusta vaan muut, enkä osaa oikein käyttää edes sitä ohjelmaa kunnolla). Siellä seikkaillessani löysin laskutettuja asioita monella tonnilla, jotka eivät siis todellakaan olleet kirjanpidossa. Meinasi itku päästä kun tajusin että tilinpäätös, tasekirja ja mapillinen erilaisia tilinpäätöstulosteita menee uusiksi. En enää sitä ruvennut tekemään vaan kävin nukkumaan. Ajattelin että aivan sama. On se päivä huomennakin.

Tänään tajusin oikeissa töissä että mun onkin oltava huomenna kursseilla Espoossa. Enkä ollut edes vielä muistanut ilmottautua sille kurssille. Ei ihan pysy paletti (eikä pää) kasassa. Onneksi kurssilla oli vielä tilaa, joten huomenna siis retkelle pk-seudulle. Jippii... NOT

Milloin tää hellittää?