Lukijat

perjantai 20. lokakuuta 2017

Siirappia

Tekee mieli kirjoittaa Kokonaisesta Kaupunkilaismiehestä kun viime aikojen tapahtumat ovat olleet kovin kipupainotteisia. Ollaan tunnettu kohta kaksi kuukautta, mutta tuntuu niin paljon enemmältä. Ollaan juteltu niiiiiiiin paljon kaikesta. Olen flippaillut muutamaan otteeseen, mutta en enää viime aikoina. Mulla on lämmin ja rauhallinen olo KK:n suhteen. Musta tuntuu että voin luottaa siihen että hän ei mene pois.

KK:lta olen oppinut millaista rakkautta ansaitsen ja millaista on kun sua rakastetaan täysillä. Tuon kun tajusin niin tuli itku, semmoinen hyvä itku. Tuli myös ihmetys siitä että miten olenkaan tyytynyt niin vähään aiemmin. No, en ole tiennyt enemmästä.

Leikillään ollaan puhuttu sormuksista, häistä, häämatkasta, avioehdosta, testamenteista sun muusta. Vähän vähemmän leikillään hänen muuttamisesta paikkakunnalleni, omaan asuntoon toki. Jos kaikki jatkuu näin hyvin niin se on edessä. KK pystyy vaihtamaan firman sisällä siedettävän junamatkan päässä olevaan toimistoon, joten muutto olisi kohtalaisen helppo. Kyllähän mua se pelottaa, että toinen tekisi ison muutoksen elämäänsä mun takia. MUN takia joku olisi valmis tuommoiseen. KK vain rauhalliseen tyyliinsä totesi asiaa kriiseillessäni että jos homma ei toimi niin hän voi muuttaa takaisin. No big deal!

Joka päivä muistaa kertoa miten ihana olen ja miten onnekkaaksi hän kokee itsensä kun ollaan löydetty toisemme. Musta tuntuu tosi hyvältä kuulla noita asioita ja osaan ja uskallan itsekin sanoa mitä tunnen.

Häntä ei pelota mikään, on vain niin onnellinen kun saa rakastaa, arvostaa ja olla hyvä mies mulle. Tuntuu että mikään siirappi ei ole liian imelää :).

Hän kysyi että voisiko hän ostaa mulle jonkun pienen synttärilahjan kun häntä harmittaa kun tavattiin liian myöhään (eli kuukausi mun synttäreiden jälkeen). Vähän jännittää että millaisen lahjan saan sunnuntaina kun nähdään. Tuo oli tosi söpösti ajateltu :).

Itsehän kudon vain villasukat (synttärit meni, villasukat on kesken) ja meinasin siivota vaatekaapistani hyllyn hänelle. Noissa lahjoissa ajatus oli tärkein ja sitä arvostettiin kovasti.

Tuntuu ihanalta :)

17 kommenttia:

  1. Ooohhh 😍💗💕

    -Satu

    VastaaPoista
  2. Nyt tiedät miksi ei kannata tyytyä huonoon.. Kun voi saada erinomaisen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i, sitä ei vaan jotenkin nää kun se tilanne on päällä, vaikka kuinka ihmiset koittais puhuu järkee...

      Poista
  3. Mä haluun kans tulla puoliksen häihin vieraaks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ois outoo jos ne menis niinku strömsössä :D. Todennäköisesti kompastuisin kolttuuni matkalla alttarille (en tosin kyl kuulu edes kirkkoon) ja sanoisin jotain mukavitsikästä kun pitäis sanoo se "tahdon". Että joo, voishan sinne myydä vaikka pääsylippuja :D

      Poista
  4. Toivottavasti villasukissa on hyvä karma :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanalta. Oikein ansaittua ihanuutta.
    Hatunnosto sille, et muuttais lähelle muttei sun luokse. Vau.
    (Onko kk:lla lapsia?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks lapsi, pikkuisen vajaa 10-v. Mä en vois mitenkään kuvitella vielä pitkään aikaan että asuttais yhdessä, siinä kun tulee just noi lapset niin vahvasti kuvioihin mukaan. Oonkin tosi onnellinen että KK jakaa mun ajatuksen tuosta erillään asumisesta, vaikka kokeekin enemmän halua siitä että oltais koko ajan yhdessä. Onneks ymmärtää mun tarpeen siihen omaan aikaan.

      Poista
  6. "Miksi tyytyisit vähempään?", kysyi kerran tuttavani minulta. Jaan nämä sanat sinulle :) Nauttikaa hyvästä yhteisolosta <3

    VastaaPoista