Lukijat

torstai 21. huhtikuuta 2016

Hvar

Yllättävän hyvin tuli nukuttua kovalla sängyllä (voi lonkkaparkoja) ja äänieristämättömässä huoneessa. Väsymys oli ilmeisestikin aikamoinen!

Heti aamusta lähdin satamaan ostamaan lippua Hvarin laivalle, join siinä aamukahvit samalla istuskellen rantakadulla. Pieni kyynel meinasi tirahtaa kun oli niin kaunista, eikä ketään kenen kanssa sitä jakaa. Keräsin itseni ja lähdin kävelemään ympäri kaupunkia. Löysinkin torin jota pitkin tallailin, ostin kesän ensimmäiset mansikat ja söin niitä puistossa. Poikkesin vaatekauppaan ja ostin kesätunikan, olin ylpeä itsestäni kun ei kaverin kanssa olisi tullut varmaankaan poikettua typötyhjään vaatekauppaan.

Multa kysyttiin tänään että onko täällä niinku oikeesti kivaa. Kaikkeahan voi esittää esim. Facebookissa, niinhän moni tuppaakin tekevän. Vastasin että kyllä mä luulen että mulla on oikeasti kivaa. Aika ajoin iskee haikeus siitä, ettei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä kaikki kauneus, mutta mä ajattelen että jaan sen nyt teidän kanssanne. Te tajuatte enemmän kuin moni mun oikean elämän ystävistä.

Takaisin asiaan. Eli seilasin Splitistä Hvarin saarelle katamaraanilla. Laivasta päästyäni käynnistin gps:n ja koitin saada selville, että missä olen ja minne olen menossa. Selvisihän se ja totesin että tällä kertaa on turha yrittää kävellen. Hetken taaperrettuani löysin taksin ja hurautin majapaikkaani. Hetken pihalla palloiltuani kiva kielitaidoton setä tuli mut noutamaan. Kyseessä ei ollut tälläkään kertaa hotelli vaan "apartamani", yksityisomisteinen muutamien huoneistojen kokoinen majoitus. Tällä kertaa olin investoinut vähän enemmän ja majoitun pehmeäsänkyisessä ja merinäköalalla olevassa huoneessa, lonkat kiittää ja sielu myös :)

Lähdin kävelemään hotelliltani keskustaan, parikymmentä minuuttia rantakatua pitkin. Pysähtelin vähän väliä kuvaamaan ja haukkomaan henkeäni kauniiden maisemien edessä. Aivan uskomattoman kaunista! En muista että olisin kauniimmassa paikassa koskaan ollut! Vesi on uskomattoman kirkasta ja maisemat uskomattoman kauniita

Pääsin testaamaan kamerani kuvauskykyä vedenpinnan alla kun löysin merisiilejä :). Haastavaa oli toikkaroida rantakalliolla ja kuvata käsi veden alla. Tätäkään en olisi tehnyt ehkä seurassa :D.

Muutama kuva tältä päivältä, olkaa hyvä :)









11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin olenkin! Yritän nauttia täysillä :)

      Poista
  2. Menet nyt viinibaariin illalla sen Coelhon kanssa ja teet itsestäsi runollisen matkailijan : )
    Ei, vaan hauskaa matkaa ja nauti omasta, ihanasta itsestäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä oikein iltaviinittelyjä kaipaa täällä, eli ajoissa nukkumaan olen mennyt joka päivä :). Kaikki kirjatkin on avaamatta!

      Poista
  3. Googlesta oon kattonu, että kaunista on. Ja kaikki taitaa kukkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan hirveästi ole kukkaloistoa, mutta muuten kyllä kaunista :)

      Poista
  4. No nyt on sellaista meininkiä että ei voi kuin ihailla. Pidä tuo!

    VastaaPoista
  5. Kaunista, kaunista! Niin kuvat kuin sun touhut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olo on kuin peuralla ajovaloissa, mutta ei se mitään kun tuttuja ei ole näkemässä :D

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista