Lukijat

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Työterveystarkastus

Kävin työterveystarkastuksessa. 1,5 tuntia minäminäjuttuja. Täytin esitietolomakkeet rehellisesti. Myös alkoholinkäytön audit-kyselyn. Aloitettiin puhumalla ylitöistä. Kerroin jääväni usein pitempään töihin kun ei ole kiire kotiin kun siellä ei mikään odota. Kysymys "onko tilanne ollut aina sellainen" sai mut itkemään ekan kerran. Siitä se sitten lähti. Aina sopivissa väleissä tirautin pienet itkut ja työterveyshoitaja oli empaattinen ja sanoi että vuosi ei ole pitkä aika toipua. Väitin vastaan. Onhan se jos suhde on kestänyt vuoden.

Jalkaa puitiin ja menen sen kanssa fyssarille ensi viikolla. Sen jälkeen sitten lääkäriin. Taas. Sitten kun koipi on kunnossa niin alan liikkumaan. Siitä se mieliala sitten lähtee nousuun. Voisin kuulemma mennä juttelemaan työterveyspsykon kanssa tai sitten perheasiain neuvottelukeskukseen. Jotenkin mä en usko että siitä juttelemisesta on mitään hyötyä, joten mä vielä pohdin sitä. Mä olen kuitenkin ajatellut tätä niin monelta eri kantilta että noinkohan mitään avuliaita eri kulmia asiaan löytyy enää. 

Loppuun kaivoi henkilökohtaiselta padiltaan mulle runon

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 

- Eeva Kilpi -

Ja taas mä itkin. 

Koska olen pieni urhea nainen niin lämmitin tänään ihan pelkästään itselleni saunan ja pidän itseäni hyvänä. Alastomien lumienkeleiden näköinen keli.  Teetä en kyllä opettele juomaan. 

7 kommenttia:

  1. Niinhän moni aattelee, ettei puhuminen mitään auta. Ei kai se kaikilla autakaan, mutta jos jo työterveystarkastajan kans juttelu saa itkemään, niin vois se tehdä hyvää. Puhua itsestään ja itkeä välillä. Urhea pieni nainen on ansainnut sen. Kin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tykkää julkisesta itkemisestä. En tiedä, pitää miettiä tuota sen jälkeen kun oon saanut jalan kuntoon

      Poista
    2. Ei se oo julkista, jos se on vastaanotolla :) mutta se kyllä vaatii tietynlaisen suhteen siihen toiseen ihmiseen, ei se toimi läheskään kaikkien kanssa. En miekään oo pystyny oikeestaan itkeen "kunnolla" vaikka oon harjoitellu monen kanssa... viimeisimmän kans olisin voinu oppia, mutta se lähti eläkkeelle.

      Poista
  2. Muista mitä mä sanoin/kerroin. Ja anna sen mielellään vaikuttaa päätökseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaks koipi, sit voidaan harkita päätä :D

      Poista
  3. Olen sun blogissa vasta vuodessa 2013 :) joten en osaa muuten kommentoida, mutta itse olen käyttänyt työpsykologin palveluita, ja olen kokenut ne oikein hyväksi. Toisaalta olen puhuvaa tyyppiä muutenkin, eli siellä käyminen on ollut minulle ihan luontevaa. Mutta toki sinne pääsee myöhemminkin, varsinkin jos nyt on jotain muuta akuuttia hoidettavaa (jalka?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä oon nyt ravannut niiiiiin paljon lekureissa että mä en nyt jaksa mitään psykolookeja. Ehkä myöhemmin :). Ei mul oo ongelmia puhua, mutta nyt tuntuu vaan että ei jaksa. Ja se että kun en usko että olis kauheasti apua. Ehkä myähemmin :)

      Poista