Mua vähän hävettää tunnustaa. Mutta koska tää on mun terapiablogi niin tunnustan tänne hävettäviäkin juttuja ja mä toivon että ette olis kauhean ankaria mulle nyt. Mä tiedän, että mokasin.
No, eilen exä tuli hakemaan tyttöjä. Mun isä tuli kahville samaan aikaan, eli tarjosin sitten exällekin kahvit siinä samalla. Sillä oli rengas puhjennut matkan varrella ja mun isä oli auttanut sitä sen kanssa. No, ex joi kahvit ja kantoi jotain mun pussukoita vielä autostaan (en tiedä onko siellä the pentikin kaitaliina vai ei) ja lähtivät ajelemaan. No, mä sain kaikkien kuningasideoitten kuningasidean. Mä olen aika huumorintajuinen tyyppi, ex oli kanssa joskus. Mutta mitä ilmeisimmin se on onnistunut sen karistamaan tässä matkan varrella. Niin, se kuningasidea. Eiih, mä en kehtais millään tunnustaa. Joo, kyllä se on nyt vain tunnustettava. Mä kirjotin sen fb-seinälle näin "Kiva kun kävit päiväkahvilla, harmi kun se kumi puhkesi". Joo, noin mä kirjotin. Mun mielestä se oli hirveän hauska veto sillä hetkellä. Exällä ei ole kauheasti fb-kavereita ja mä tunnen suurimman osan kuitenkin. Mitään työhön liittyviä sillä ei ole. Eli ei nyt mitään semmosta katastrofia tapahtunut. Mun mielestä. Mutta ex poisti mut kavereistaan ja esti mut kaupan päälle. Se vissiin vähän suuttui.
Jos mä vetoaisin siihen, että mun lääkitys ei ollut kunnossa? Tottahan se oli. En ollut ottanut mitään bentsodiatsepiineja, en alkoholia en mitään. Enkä mä ole ehkä ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Äh, turha selittää, kyllä mä tiesin mitä mä tein.
Illalla tuli sitten vähän morkkis ja meinasi iskeä aika helvetin paha olo. En oikein osannut sanoa että oliko se fyysinen vai psyykkinen, mutta loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen että se oli psyykkinen. Oksetti ja pyörrytti ja tuntui että happi loppui.
Ei voi muuta kuin sanoa että "Hyvä Puolinainen, hyvä! Hyvin sä vedät" (sanoisi Terapiamies sarkastisesti)
Aamulla kun koitin heräillä niin Ystävän kanssa kirjoittelin heräämisvaikeudesta. Ystävä heitti "voi tuota sun elämän sietämätöntä keveyttä". Jooh, sitähän tää on. Sietämättömän kevyttä.
Toi oli hyvä. Vittuilunahan ne sen otti ja saattoi se sitä osin ollakin, mut silti toi oli hyvä. Mä en osaa olla tarpeeksi aikuinen, kun nautin onnistuneista näpäytyksistä :D
VastaaPoistaKiitos päivän nauruista. Mä olisin varmaan tehnyt ihan samallalailla!
VastaaPoistaOlen jo jonkun aikaa sun blogia seurannut, mutta nyt oli pakko kommentoida. Olen tässä itkenyt silmät päästäni erästä blogia lukiessa(raskas aihe) ja mietin,että millä tän tunneryöpyn nollaisi. Noh.. ei muuta kun kurkkaus puolinaiselle ja nyt mua naurattaa niin etten meinaa tuolilla pysyä.
VastaaPoistaSun huumori uppoo kyllä meikäläiseen, ihme mies kun ei ymmärtänyt :D
Luultavasti niillä kavereilla ketkä sen kerkes näkemään oli myös hetken hauskaa(jos ei vosua lasketa).
Hyvää viikon jatkoa ja kevättä. T:Jonna
Kiitos! Te olette ihania! <3 Ihan alkaa itkettää :)
VastaaPoistakyl mä vaan tykkään susta edelleen :D
VastaaPoistaMäkin tykkään susta The Anonyymi <3
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=eJD5q-V8lkw
VastaaPoista
VastaaPoistaHuippu hauska juttu... Ja kuiva ex.
Stella. Mitähän tosta pitäisi ajatella :). Senkin ;)
VastaaPoistaOlipa huumorintajuton tyyppi! :) Siellä on varmaan tullut uuden naisen kanssa suukopua moisista päiväkahveista ja kumin puhkeamisista.. ;)
VastaaPoistaIhan paras juttu :-). Huumoria pitää elämässä olla, muutenhan tää käy aika tylsäksi. Tsemppiä :)
VastaaPoistaHah, parasta! :)
VastaaPoistaThe Anonyymi, tää on sulle http://www.youtube.com/watch?v=d9jxf1OxIqg
VastaaPoistasain :)
VastaaPoistaMul menee hermot sun kans The Anonyymi :).
VastaaPoistaIhan huippu! Kiitos illan nauruista :D
VastaaPoista:D Arvostan suuresti huumoriasi! Mutta miten ex ei?! :D
VastaaPoistaEn voi kertakaikkiaan ymmärtää :). Ex on muuttunut kalkkikseksi, mä en :D. Enkä haluakaan :D
VastaaPoistaEhkä exän tohtorisrouva jotenkin on "nostanut" exän huumorintajun aivan toiselle tasolle :D.
onko tullut kaduttua etta lemppasit miehesi? Jos et olisi hakenut eroa, asuisit nyt miehen kanssa ihanassa kodissasi, johon nytkin kaipailet.
VastaaPoistaEn todellakaan ole katunut. Myönnän, että ero otti kovemmalle kuin ajattelin, mutta en kadu. Materia on vain materiaa, uusi talo on toki uusi, mutta tässä mun talossa on enemmän luonnetta :). Taloudellisesti menisi toki paremmin jos en olisi yksin, mutta siltikään en kadu.
VastaaPoistaEn kaipaa exän luo kuolleeseen suhteeseen :)
anonyymi ei osaa selvästikään lukea rivien välistä! :D
VastaaPoistamikä on tohtoritutkinnon todellinen arvo jos se samalla vie kyvyn nauraa itselleen... ja toisaalta kyllä se sun eksäs aivan varmasti ajattelee sua ja miettii et meniköhän kaikki niinkuin piti. mä ainakin ajattelisin.
sitä ei matkan alkuvaiheessa aina huomaakkaan että mihin tuli oikein ryhdyttyä.
:-D :-D:-D:-D:-D:-D:-D:-D:-D:-D
VastaaPoistaKesäkumit voi olla tuollaisia
Mä en kestä :-D Repesin ihan... :-D
VastaaPoistaAi sä intouduit lukee mun vanhoja älynväläyksiä :D
Poista