Hei lapsi, 

olen miettinyt paljon sitä millaista sinulla oli lapsena. Koit pikkusisarustesi synnyttyä ettei sinusta välitetty. Koit olevasi vain tiellä. Yritit saada huomiota kiukuttelemalla ja epäonnistuit ja sait vain vanhempasi ärsyyntymään. Olisinpa ollut paikalla, olisin huomannut huomiontarpeesi ja huomioinut sinua. Ottanut syliin ja silittänyt ja sanonut että olen tässä ja tykkään sinusta siitä huolimatta että kiukuttelet. Olet ollut pieni ja huolehdittava, ei ole ollut reilua että sinut on jätetty oman onnesi nojaan. Olisin kysynyt koulun jälkeen että miten päivä meni ja ollut ylpeä siitä miten hienosti pärjäät. Rakentanut itsetuntoasi niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. 

Teininä koit olleesi hankala, mutta niin ne teinit aina ovat ja se on ihan ok. Vastuullisen aikuisen tehtävä on sietää se ja rakastaa myös sitä kapinoivaa teiniä. Osoittaa että olet rakas vaikka oletkin hankala. Olisinpa ollut paikalla kun sinua lyötiin, revittiin hiuksista ja hakattiin päätä lattiaan. Ei niin saa lapselle tehdä. Olisin lopettanut sen ja ottanut syliin ja lohduttanut niin kuin vastuullisen aikuisen kuuluukin. Ei lasta saa lyödä. Vanhemman tehtävä on rakastaa lasta hankalinakin aikoina. 

Olet minulle tärkeä ja rakastan sinua. Vaikka sinusta tuntuisikin että et kelpaisi niin kyllä sinä kelpaat. Olet  juuri täydellisen hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Älä anna kenenkään saada sinua tuntemaan toisin. Suojelen sinua ja puolustan oikeuksiasi. En anna mitään pahaa tapahtua sinulle. Olet rakas. 

-Aikuinen