Lukijat

torstai 6. heinäkuuta 2017

Se siitä

Niin se sitten loppui. Yhteistuumin kai. Jos ihmisellä ei ole mulle kahteen kuukauteen aikaa ja jos mä joudun piilottelemaan katseilta kuin joku varatun ihmisen kakkosnainen niin kyllähän siinä saattaa tulla fiilis että ansaitsen ehkä vähän enemmän. Kestin pitempään kuin olisi ollut fiksua.

Tiedostan että TKM saattaa edelleen lukea blogiani, mä ainakin lukisin jos olisin hän, mutta en aio sen vaikuttaa mun kirjoittamiseen enää. Sori TKM jos tuntuu pahalta, niin mustakin tuntuu. Ihan helvetin pahalta.

Tulipahan kokeitua nyt sitten myös etäsuhdetta, voin ruksata sen bucket listiltäni.

Toipuminen vaatii x-määrän kyyneliä ja tarpeeksi monta rullaa vessapaperia nenän niistämiseen. Mä tiedän jo millä kaavalla tää homma menee. Olen tässä jo aika kokenut.

Silmäluomeni eivät kokemuksestani piittaa vaan tänään niiden paikalla on kaksi punaista ameebaa. Kokemuksestani onneksi tiedän, että puoleen päivään mennessä silmätkin alkaa jo avautua kokonaan. 

Olispa kiva olla onnellinen

16 kommenttia:

  1. No voi P. Olen todella pahoillani puolestasi. Toipumista, voimia, itsensä hellimistä, jäätelöä <3 Sä niin olet enemmän arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin olenkin. Jäätelöä koitan välttää kuitenkin. Mut jos vaikka mansikoita vaikka ne maksaisi miljoonan. Joo niillä mä hellin itseäni tänään jahka pääsen töistä.

      Poista
  2. Voi Puolis, mä niin toivoisin että sä olisit onnellinen <3 Sä kestät liikaa, sun on lakattava olemasta se, jota voi kohdella kuinka vaan. Mä tiedän kyllä itsekin miten ihanaa se on kun löytää jonkun jonka kanssa synkkaa eikä siitä haluaisi päästää irti ja aloittaa taas kaikkee alusta. Mulla on kyllä luja usko suhun että sunkin kohdalle tulee vielä se, jonka kanssa matka jatkuu ja jatkuu vaan ja tuntuu hyvältä. Mut hae niitä mansikoita ny ensin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin toivoisin. No, kohta mä taas olenkin onnellinen, vaikka yksin. Vähän se vie aikaa vaan.

      Poista
  3. Voi rähmä.

    No jos jotain hyvää, niin ainakin tiedät jo selviäväsi tästäkin taas. Mut alkais se kai jo olla pysyvämmän onnen vuoro, eiks se olis jo ihan reilua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se olis, mut ilmeisesti se on musta kiinni kun en löydä sitä pysyvää. Pitää keksiä mikä juttu siinä on.

      Poista
    2. Siinä on se, että asetat muiden tarpeet omien edelle. Opettele itsekkyyttä. Ja muista, että ansaitset vain parasta!

      Poista
    3. Joo, yritetään. Mä ansaitsen vain parasta! Niih!

      Poista
  4. Todennäköisesti on. Mut ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on tehtävä. Niitä kuitenkin riittää

      Poista
  5. No parempi nyt kuin myöhemmin. Sanoin aiemmin vähän raa'asti ihme hemmoksi mutta kun en tiedä 'toista puolta', ei ehkä ajatellut asiaa ihan loppuun asti kun suhteeseen lähti...kyllä tuommoinen ajan puute loukkaa ja hitosti (been there).
    Pidä ne hyvät muistot ja yritä unohtaa muu.
    Päivä päivältä helpottaa, niinhän se aina on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ne koskaan ajattele sen pidemmälle kuin mitä se oma tarve sillä hetkellä on. Se on huomattu. Mutta en usko minäkään että ymmärtävät sitä miten todella loukkaavaa semmoinen piilottelukäytös on. On niitä hyviä muistojakin sielä talvelta, pidän ne ja unohdan loput. Olihan tämäkin ainutlaatuinen kokemus. Ja tuli yksi uusi kaunis kaupunki tutuksi.

      Poista
  6. Samaa mieltä ylempien kanssa, parempi nyt kun vuoden päästä. Tuskin meno olisi muuttunut. Itsekkyys on vaikeaa, mutta niin kovin tarpeellista. Itsekin sitä vielä opettelen, exän kanssa joustin 16 vuotta ja itse voin kovin huonosti sen ajan, varsinkin viimeiset vuodet. Nyt sen vasta ymmärtää jälkeenpäin, mutta opinpahan ainakin toistamasta samoja virheitä. Muista, että sinä olet ihana, mahtava ja paras!! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin olenkin! Ja näin on ihan hyvä. Mä ansaitsen enemmän aikaa siltä toiselta enkä ansaitse olla se viimeinen jolle niitä ajan rippeitä raavitaan kasaan.

      Poista
  7. Tulikohan mun huokailu perille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tuli ainakin perille :). Sua oli jo ikävä! Noin pitkät blogilomat on jatkossa sit kiellettyjä! NIh!

      Poista