Matkaraportti

Edellisen postauksen kommenteissa olikin Fanin versio matkasta, tässä tulee mun versio.

Aloitetaan vaikkapa jo torstailta, Fani ilmoitti että hänellä ei sitten muuten ole passia mukana kun se on kotona eikä ehdi sitä hakea. Ajatteli päästä ajokortilla matkaan. Just joo. Mä kyllä tiedotin sille hyvinkin selkeästi, että ei tule ajokortilla pääsemään matkaan, mutta sitä mieltä oli, että pääsee kyllä. No, mä aloin valmistautumaan sitten reissuun yksin kun olin varma, ettei tule pääsemään koneeseen. Mitä ilmeisimmin mun tiukkasanaiset mielipiteet alkoivat sen verran kuumottamaan, että järkkäsi sitten passilleen bussikyydin Helsinki-Vantaalle. Ja niinhän siinä kävi, että passia tarvittiin ja aika hemmetin monessa kohtaa. Told you so!

No, pääsin kentälle, istuin odottelemaan terminaalin penkille. Fani pyyhkäisi jonkun naisen kanssa kikatellen ohitse. Okeeeei, lennossa naisenvaihto, asiaa, eihän siinä mitään sitten. Seurailin tilannetta, Fani meni ulos ja kiihkeästi rämpytti puhelintaan pitkän tovin. No, sitten soikin puhelin jossain vaiheessa ja Fani soitti. Kerroin näkeväni sen koko ajan ja leikittiin siinä sitten hetki kuurupiiloa, mutta kyllähän se mut sitten löysi. Ja eikun matkaan. Passia tarvittiin hyvinkin pian jo Helsingin päässä.

Helsingissä bongattiin jo boarding passista että mun matkalaukku onkin menossa suoraan määränpäähän, hienoa, ei vaihtovaatteita eikä suihkukamoja Varsovassa siis. No, yksi yö menee vaikka ilmankin. Mä olen nyt käynyt kaksi kertaa Varsovassa näkemättä kaupungista mitään. Eka kerta oli työmatka. Ehkä mun vielä joskus pitää mennä sinne ihan oikeasti.

Aamulla aikainen herätys ja lento määränpäähän. Kone oli pelottava

Hotellille kyselemään että josko mahdollisesti päästäisiin jo huoneeseen. No, upgradettiin huoneeseen hieman enemmän luxusta ja saatiin huone käyttöön. Sänkykin oli niin iso että siinä olisi nukkunut vaikka miten päin.

Niin kuin näkyy, jouduin komentamaan Fania jo tässä vaiheessa matkaa. Jo oli päiväunia vetelemässä, mutta kiltisti nousi kuvausten ajaksi pois. Pääsin vihdoin suihkuun ja sain puhtaat vaatteet päälle. Ja eikun kaupungille! Rakkolaastarit jalkaan siis ja menoksi :). Aamupalan kautta jokiristeilylle.


Siinä tulikin jo istuttua melkein tunti, joten eikun jalkaa toisen eteen ja Japanilaista puutarhaa etsimään. Sitä saatiinkin etsiskellä tovi ja kilometri toisensa jälkeen (okei, mun idea oli kävellä). Siinä matkan varrella kävi hyvinkin selväksi, että Fania ei ole siunattu kartanlukutaidolla ja käveltiin sitten lenkkiä toisen perään. Voihan se tietysti olla, että hän oli niin häikäistynyt ihanasta seurasta, että pasmat oli sen takia sekaisin. En mä vaan voi sille mitään kun olen niin ihana *syvä huokaus*

No, löytyihän se sitten, juuri kun alkoi pinna jo melkein palamaan

Iiisoja fisuja

Puutarha kun oli löydetty ja nähty, oli jalat sen verran muussina, että suunnattiin kenkien vaihtoon hotellille, taksilla. Fanin tarvitsi saada TAAS päiväunet ja mä hörpinkin siinä sillä aikaa sitten minibaarin antimia. No, heräsihän se sitten ja päästiin vanhaan kaupunkiin syömään ja drinksuilemaan. Kaunis kaupunki, ei voi muuta sanoa. Toki tälläkin kaupungilla on se ruma neukkukuutiopuolikin.

Päivä oli pitkä ja Moetia ja mansikoita oli iltapalaksi ja olinkin sitten jo valmista kauraa nukkumaan. Sunnuntai menikin sitten tuliaisia ostellessa ja kisutkin tuli saatua ja ei kun taksilla kentälle.

Kissojen passit check iniin ja polakin naama meni ruttuun. "Nämä eivät ole sisaruksia, nämä eivät voi matkustaa samassa boksissa" Mitä V****A??? "Menkääpäs nyt siitä tonne toiselle tiskille selvittämään". Joo, mentiinhän me. Mulla verenpaine nousi ja paikat löystyi hampaissa. Eihän mulla ollut mitään dokumenttia mukana, että matkatoimiston setä oli vahvistanut, että saan kaksi kissaa samassa boksissa roudata. Olihan mulla sähkpostissa toki. Tabletti (jota en osaa käyttää) oli mukana ja koitin sillä sitten saada viestiä näkyviin, ei onnistunut, ei sitten millään. Koitin kännykällä, juuei onnistunut. Veet lenteli hampaiden välistä ja Fani pysyi turvallisen etäisyyden päässä hiljaa ja odotti koska mä räjähdän kappaleiksi. No, viimehetkillä sai järkätyä mulle spesiaalikohtelua ja pääsin lentoyhtiön naisen pöytäkoneelle ja siinä ei mennyt kuin minuutti tai pari kun tämä vahvistus oli mulla ruudulla. Ja huh, se kelpasi. Onneksi ne kriittiset sanat olivat englanniksi, jotain jupinaa aiheutti vielä se, että viesti oli suomeksi. Öh, enpäs tajunnut, että olisi pitänyt puolaksi kirjeenvaihtoa suomalaisen kanssa käydä. Saatiin kissat siis chekattua. Ja ei kun odottelemaan lentoa.

Lennot meni paljon paremmassa paniikissa kuin tullessa, ei paljoa puuttunut, että olisin itkenyt. Helvetin noloa. No, ei voi mitään, elämä on noloa joskus. Varsinkin mun elämä.

Mukava reissu vaikkakin vähän raskas. Seuraavalle reissulle lähden prkl autolla. Jos on pakko mukamas lähteä.

Hei! Pitäisköhän mun järjestää lukijamatka :D Helvetin hyvä idea!