Lukijat

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kevään säälittävät tapahtumat

Tämän viimeisimmän tapauksen johdosta aloin miettimään alkuvuoden miestapahtumia. Lista on aika masentava

-Mies jolla oli miljoona lasta, lähti treffeiltä kun piti mennä kotiin. Halusi nähdä uudelleen, mutta katosi kuin pieru saharaan. Tämän takia en nyt voi käyttää yhtä tiettyä kodinkoneliikettä jota muuten käyttäisin.

-Stalkkeri joka seurasi mua baariin

-Hermostunut hamsterimies joka piti mua  fyysisesti puoleensavetävänä

-Helvetin ujo mies joka pelästyi kun hieman raotin puolismaista analyytikkopuolta. Oli myös äitiriippuvainen.



Melkein treffeille pääsi myös mies, joka tykästyi muhun ahdistavan paljon jo kirjoitusten perusteella ja tunsi Sen Miehen Joka Mut Viimeksi Jätti veljen. Ei, en voi ruveta semmoiseen.

Melkein treffeille pääsivät myös vakaumuksellinen rasisti ja myyntipelimies. Itse pääsin melkein treffeille miehen kanssa jonka kanssa juttu luisti muutaman viikon tosi hyvin. Yhtäkkiä miestä alkoikin mietityttää välimatka. Se sama välimatka joka ei ollut ongelma alussa.

Sitten oli säälittävä reissu Heurekaan. Ei helvetti, se oli kyllä pohjanoteerausten pohjanoteeraus.

Melko noloa elämää olen tässä elellyt viime aikoina. Mulla ei ole pätkääkään intuitiota eikä ihmistuntemusta. Mutta olispahan ollut tylsä blogi jos olisin vain istunut kotona. Heh.


Hyvää tässä keväässä oli Maija Vilkkumaa Helmen kanssa, Käänteisvertaismiehen tapaaminen (nyt tyssäsi, pitää ihan miettiä kovasti!), Kroatian matka. Onhan siinä kuitenkin kolme hyvää juttua.

Positiivisesti jos ajattelisi niin jokainen paska kokemus on lähempänä sitä hyvää kokemusta.



Voi luoja mikä ilta


Eilen tuli tempaistua litra viiniä.  Pt:lle laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse treeneihin huomenna, eli siis tänään. Hätä ei lue lakia. Eilen oli selkeästi tilanne päällä. Erikoistilanne joka vaati helvetinmoisen määrän viiniä. 

Tämmöisen hengentuotteen laitoin eilen viinin siivittämänä  menemään. Olen aika ylpeä siitä vaikka onhan siinä ehkä vähän katkeruutta näkyvissä.

"Seuraavan kerran kun sun housuissas tuntuu siltä että et saa tarpeeksi,  niin uhraa edes pienenpieni ajatus sille, että mitä mahdat aiheuttaa niille muille osapuolille. Mua on satutettu aika hemmetin monta kertaa ja sen sullekin tulin kertoneeksi. Mun on ollut vaikea luottaa miehiin, mutta sinuun aloin luottamaan, vakuuttelit että et pelaile ja että etsit suhdetta etkä pelkkää seksiä. Eronnutkin olit pari kuukautta sitten. Vai mitenhän se nyt menikään sitten loppujen lopuksi. Eiku olikohan sulla sittenkin tyttöystävä? Ehkä sä vaan unohdit? Tai ehkä mä ymmärsin väärin. Enhän mä kysynyt että onko sulla tyttöystävää niin ethän sä sitten edes varsinaisesti valehdellut. 

Onko se suurempi tyydytys kun saa pillua parin vuoden yrityksen jälkeen? No, siihen ei onneksi ehditty. Varmaan ehdit saamaan tyydytystä jo siitä mihin ehdittiin. Hyvä niin että jollain oli edes kivaa ja tyydyttävää :).  Luin noita viestejä (niitä on kuulemma sun tyttöystäväsikin lukenut, kiva) ja kerroit etsiväsi iloista, huumorintajuista ja REHELLISTÄ naista. Miten helvetissä sä etsit semmoista mitä sä et itsekään ole? Vai meniks tuo ihan vain huumorin piikkiin? Ehkä mä en vain ymmärrä paikkakunnan nimi huumoria. Vai onks se niin että vastakohdat täydentäisi toisiaan? Toivottavasti sulla oli kivaa. Hienosti hoidettu. Mutta eipä sillä varmaan sulle merkitystä ollutkaan miltä minusta tuntuu. 

Vakka on löytänyt kantensa, pettäjä ja nainen joka rakastaa ihan helvetisti miestä joka sitä yrittää pettää (suora lainaus tyttikses puhelusta). Jos sun naismakusi on semmoinen että hän siihen iskee niin ihmettelen suuresti että miksi sä minuun yhteyttä otit. En todellakaan ole samassa sarjassa kuin hän. En lähelläkään. Enkä tarkoita mitenkään hänen hyväksi :). Onnea ja tsemppiä teille :)"

Tänään päätin soittaa hänelle, ihan vain viihdearvon vuoksi. Soitin työpaikan numerosta, jotenkin semmoinen fiilis että omasta numerostani tulleeseen puheluun ei olisi vastattu.

Puolis täällä moi. Kerropas nyt ihan omin sanoin että minkä takia sä vedätät ihmisiä tolleen?

Mies: Ööö, en mä mitään vedätä, tässä on nyt joku väärinkäsitys! Sori kun en ehtinyt eilen vastaamaan sun viestiin.

Puolis: Niin no, se ensimmäinen väärinkäsitys mulla taisi olla se, että sä olet sinkku!

Mies: Ei sekään välttämättä oo väärinkäsitys. En mä ole luvannut sille mitään! (anna mun kaikki kestää!!! Välttämättä???)

Puolis: No, sillä naisella oli hyvinkin selkeä näkemys siitä että sä et ole sinkku. 

Mies: Mulla on tässä nyt asiakastilanne päällä niin soitan sulle myöhemmin.

Jotenkin mulla on semmoinen fiilis että sitä puhelua en tule saamaan :D

Ah tätä mun elämää :)

Tähän vielä kännipäissäni otettuja valokuvia. Pari viikkoa sitten löysin osuvan ovistopparin. Pentikin kynttilänjalatkin näyttivät niin uskomattoman kauniilta auringossa kimmeltäessään että oli otettava niistäkin kuva. Voi luoja :D. Olipahan ilta.  Suorastaan naurattaa!


 


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Puhelu tyttöystävältä

Tänään olen innoissani siivoillut ja odotellut iltaa. Kuvittelin kolmansien treffien olevan tänään illalla.

Puhelin soi "Moi, täällä on neiti Tyttöystävä, mikäs juttu teillä on Poikaystäväni kanssa?". Ei syyttänyt mua mistään, halusi vain tiedottaa että miehellä on tyttöystävä. Oli lukenut meidän viestit kun oli epäillyt jotain. No mutta kiva. Kertoi rakastavansa miestä ihan helvetisti. Mielessäni ajattelin, melkein sanoinkin, että kannattaakohan rakastaa tuommoista miestä, mutta nielin ajatukseni. Pysyin rauhallisena, tunsin miten semmoinen n. 100 asteinen tumma puna nousi kasvoille. Toivotin puhelun lopuksi vielä tsemppiä. TSEMPPIÄ??? Mitä vittua?!
Olo on jostain syystä häpäisty, nolattu, naurettava ja surkea vaikka mä en ole mitään väärää tehnyt. Onneksi en ehtinyt sen sänkyyn.

Siinä on vakka kantensa löytänyt, pettävä mies ja nainen joka rakastaa ja roikkuu petturissa. 

Ehdin sen verran ihastua, että potkin pihalla puhelun jälkeen roskista ja itkin. 

Nytpä osaan pelätä sitten tämmöistäkin.

torstai 26. toukokuuta 2016

Viesti prkl. Ja treffit kans

Valmistauduin toisiin treffeihin iloisen jännittyneenä. Tunti aikaa. Avasin koneen ja sähköpostin. Viesti sähköpostissa. Itku. Iloinen jännitys notkahti ja olipahan aikamoinen homma kasata itsensä treffikuntoon.

Oli viime lauantai. Huono tapaaminen saunamiehen kanssa, jota seurasi itsesäälinen lonkeron kittaus Kymijoen rannassa. Sieltä sitten paikalliseen yhdelle (ei edes ripsaria, koska mä voin) ja kotiin jatkamaan hyvin sujunutta itsesääli-iltaa. Jossain humalan vaiheessa pääsin sitten oikein hienoon tilaan. Tilaan, jossa lähetin Prahan reissusta reissukuvia Sille Joka Mut Viimeksi Jätti. Viestinkin kirjoitin, oli todennäköisesti jotain sen suuntaista että miten kestääkin ihan yllättävän kauan päästä yli ja diipadaapa ja toivotin hänelle ja pojille hyvää kesää. En kärsi sitä viestiä lukea, joten en ole ihan varma mitä siinä lukee. Muistaakseni ilmoitin että en ole selvinpäin ja että varsinkin pienissä lonkeroissa on erityisen vaikeaa. Joo, ah mikä myötähäpeä teillä varmaan on. Mua ei kyllä hävetä.

No, tänään se sitten päätti vastata, tunti ennen treffejä. Hieno homma hei. Joo, oma moka, eihän se olisi vastannut jos mä en olisi kirjoittanut. Kiva oli lähteä treffeille ilmat potkaistuna pihalle.

Mutta treffit oli kivat ja onneksi sain painettua sen viestin taka-alalle :). Päästiin jo pussailuasteelle, ihkua :). Luettiin Maaseudun tulevaisuutta :D. Nyt otetaan silleen ihan rauhassa! Omituista ja itsehillintää vaativaa! Youtubesta tuli vanhaa musiikkia, tyyliin Carola. Oli kyllä aika mukavaa, hyvä olla vaikka vielä vähän jännittikin  :)


maanantai 23. toukokuuta 2016

Treffeillä vihdoin!

Pääsin vihdoin treffeille :). Hermohan mulla vähän eilen meni, mitäpä sitä kieltämään. En toki sitä näyttänyt kuin lähimmille, eli teille :D.  Tänään sitten mies katsoi parhaaksi tulla vaikka suoraan töistä treffeille mun kanssa, joten näin miehen työvermeissä kahvilla :D. Pointsit kotiin kun ei antanut tytön enempää odottaa, johan tässä kaksi vuotta menikin. Okei, myönnetään ettei ollut semmoista aktiivista odotusta kuitenkaan.

Mulla oli kauheen huono naamapäivä, hiki valui pitkin pärstää jo pukemisvaiheessa. Olin varoittanut miestä että tulen sitten naturellina, koska en vaan voi meikata tällä hetkellä ja huuletkin on kuin monsterilla ettei tarvii pelästyy, tilanne on väliaikainen. Se perkeleen lääke on kuorinut siis ihon edelleen huulista ja naama hilseilee niin että ihan turha yrittää mitään meikkivoidetta klähmiä. Sanoi ymmärtävänsä. Hiki valuen hyppäsin auton kun oli olevinaan jo kiire. Ilmastointi täysille. Olin 15 minuuttia liian ajoissa ja laitoin miehelle viestin. Hänkin oli ajoissa, 10 minuuttia. Haettiin kahvit ja mentiin ulos istumaan, luojan kiitos että mentiin ulos koska mun kulmakarvat tuntui helmeilevän hikipisaroita. Onneksi toi naaman valuminen loppui jossain kohtaa. Mies sanoi arvostavansa ajoissa olevia naisia :).

Meillä oli kiva reilu  tunti, harmittavasti enempää aikaa hänellä ei ollut kun piti lähteä vielä jotain viljaa ajamaan sukulaisen kanssa, mutta onneksi nuo "ensitreffit" on nyt ohi :). Parkkiksella sanoin että laita viestiä jos haluat. Vastasi "haluan". Oih, niin söpöä :). Viestiä tuli jo heti muutaman minuutin päästä autossa "Hyvä mieli jäi" :).Autossa huomasin että hiki oli nätisti irrottanut ripsarista läikän poskipäälle. Hyvin meni, argh. Mutta oon kuulemma kaunis ja hyvän muotoinen :D. No... onhan tässä tätä muotoa joo jos jonkinlaista

On vähän semmoinen 13-v fiilis :D Hihihihiii

Jäitä hattuun!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Yllätyspuhelu

Oijjoijjoiii! Tänään saattaa pukata treffejä sen pikkukylän baarissa 2 vuotta sitten tapaamani miehen kanssa. Hän ei ole ilmeisestikään tekstiviestimies, ei whatsappailijamies eikä somemies. Minä taas olen ja tuntuukin tosi oudolta jos miehelle on ok vastata viestiin seuraavana päivänä! Somenaiselle se tarkoittaa helposti sitä että mies ei ole kiinnostunut. Mutta ilmeisesti meitä on erilaisia eikä se aina menekään niin.  Somenaisella meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun puhelin SOI! Siis PUHELUN merkiksi!


Enhän mä puhu luontevasti puhelimessa! Mä whatsappaan luontevasti! No, kyllä mä siitä jotenkin selvisin kuitenkin. Siellä se kuulemma traktorihommissa oli. Traktorihommat on mulle niin tuntemattomia juttuja. Hän kertoi olevansa vähän vanhanaikainen sillä tavalla ettei harrasta nettideittailua. Sanoi että jos hän ei naista saa silmiin katsomalla niin sitten saa olla saamatta. Uuuuuhuuuh, Puoliksen polvet kyllä vetäisi kuvitteellisesti löysiksi pelkästä ajatuksesta! Ihmettelee kuulemma nykyaikaa kun pitäisi viestiinkin vastata aina heti (olikohan mahtanut lukea mun ajatuksia?). Toista se oli kuulemma ennen kun läheteltiin kirjeitä :D. Lankapuhelintakin on kuulemma ikävä :D. Ja mies on kuitenkin mua viitisen vuotta nuorempi...

Lupasi lähettää jotain savumerkkejä kun tietää treffien ajankohdan. Sanoin kyllä että osaan hieman huonosti lukea niitä, mutta teen parhaani. Toivottavasti tuulee oikeaan suuntaan.

Oispahan ihanaa tavata semmoinen miehinen MIES joka silmiin katsomalla hurmaa naisen :). Kunhan ei vaan olisi pelimies.

Jännittää!!!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Äh

Eilen töissä juteltiin viikonloppusuunnitelmista. Mulla ei ollut mitään suunnitelmia. Se tuntui toisaalta ihan mukavaltakin. Ennen työpäivän loppua piippasi puhelin ja Saunamies kutsui mökilleen. Mietin pitkään ja hartaasti. Oli tosi epävarma fiilis siitä että haluanko vai en. Tuli sitten näpyteltyä joku myöntyminen ja ajattelin että miksi en menisi? Pitää elää, pitää tehdä ex tempore-asioita, pitää nauttia. Pikaisen pakkauksen jälkeen ajelin reilun puoli tuntia miehen mökille. Siellä se oli jo kaljaa kittaamassa. Saunottiin ja uitiin koko ilta, talviturkki tuli luovutettua ajoissa tänä kesänä. Hiljaisuutta, luonnon mekkalaa, joutsenen kaakatusta. Se on kyllä niin vanhentunut parissa vuodessa. Naama on väsynyt ja punakka, näkyyhän se naamasta jos joka päivä kaljaa kittaa.

En tajua mikä mua vaivasi silloin pari vuotta sitten kun olin niiiiiin  in lööööv olevinani siihen. Pientä nolotusta aiheutti kyllä kun luin noita vanhoja Saunamies-tekstejä.

http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/01/in-looooov.html

Kai mä olin niin valmis sitten ihastumaan, että kuka tahansa mulle ystävällistä huomiota antanut kelpasi kohteeksi? En mä tiedä enkä ymmärrä enää sen aikaisia ajatuksiani.

Ilta oli semmonen "kädenlämpöinen". Ihan kiva, ei mitään valittamista varsinaisesti, mutta ei mitään suurta riemua ja jee-fiiliksiä. Nätti auringonlasku sentään. On alkanut tuntumaan siltä että hän on alkanut nyt tykästymään minuun. Sitä en kyllä halua. Enää.

Lähdin kotiin niin aikaisin kuin kehtasin. Olo on tyhjä ja alakuloinen. Äh. Erinin Sydäntä särkee-biisi iskee kyllä tällä hetkellä täysiä. Lyriikat löytyy täältä https://www.musixmatch.com/lyrics/Erin-2/Syd%C3%A4nt%C3%A4-s%C3%A4rkee 
Samaan aikaan sydäntä ajoittain särkee ja yritän elää ja nauttia. On haastava yhtälö.Ja joku päivä ajattelen tästä sydänsärystä samoin kuin Tyypistä, Kelailijasta ja Saunamiehestäkin.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Päivän piristys

Niin se elämä vaan yllättää joskus :). Eilen se yllätti niin että tyhjensi auton renkaan työpaikan parkkiksella, eli Vianorin kautta kotiin.

Tänään se yllätti niin että sain tekstarin "Moikka, mitä sinulle kuuluu?". Tältä tyypiltä

http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/06/pikkukylan-baarissa.html

Siitä on jo parisen vuotta kun häntä tanssiin hain :D. Siihen aikaan hän haki eri asioita kuin mä, tai siis olin häneen Kelailijasta eron jälkeen yhteydessä ja intressit eivät kohdanneet, joten ei olla tuon baari-illan jälkeen tavattu. Nyt hänellä onkin intressit jalostuneet lähemmäs omiani, joten voidaan "aloittaa alusta" ja tutustua.

Onks tää nyt semmonen "tuli ovelle kolkuttelemaann ja haki kotoa"-case? Ainakin melkein :).

No, ei mulla toiveet kovin korkealla ole, mutta mukava päivän piristys!

Edit: Se tunne kun huomaat päivän päätteeksi oltuasi verkostoitumassa työhön liittyvässä cocktail-tilaisuudessa Helsingissä koko päivän, että sun paitas on nurinpäin. Luojan kiitos mulla oli neuletakki sen väärin päin olleen paidan päällä enkä usko että kukaan huomasi paidan kirjavuuden ja muutenkin "huolittelemattomien" saumojen vuoksi. Voi luoja. Katso nainen peiliin joskus ennen kuin lähdet kotoa... *syvä häpeä*


lauantai 14. toukokuuta 2016

Muistojen uusimista

Torstaina klo 21 sain kuningasidean. Varasin halvan (49 eur) viikonloppureissun kylpylään. Ei tuommoista tarjousta voinut ohittaa vaikka tulihan se vähän nopeasti jopa minun mittapuullani! Kuopus oli kieltäytynyt tulemasta luokseni kolmantena viikonloppuna peräkkäin eikä ollut tulossa (äitienpäivä tuli lisäksi normirytmiin, eli siksi kolme peräkkäistä viikonloppua) ja kysyin että kiinnostaisiko kuitenkin jos mennään kylpylään. Kiinnostihan se ja sain molemmat sitten kuitenkin tulemaan.Sorruin siis järjestämään "sirkushuveja" lasten viihdyttämiseksi.

Kylpylä sattui olemaan sama, jossa vietin uskomattomat pari päivää viime vuoden helmikuussa Sen miehen kanssa joka mut viimeksi jätti, joten muistoja oli. Joka paikasta. JOKA V:N PAIKASTA. Ärsyttää kun ehdittiin kuitenkin tekemään ja kokemaan niin paljon siinä yhdessä perkeleen keväässä. Tätä kylpylää olin vältellyt enkä ole sen takia tullut yhdelle työhön liittyvälle kurssillekaan kun se järjestetään aina täällä.

Tulta päin ja menoksi tyttöjen kanssa. Tytöt löytyivät majoituskaupungin juna-asemalta ja sieltä sitten kylpemään. Nyt on kylvetty, vähän meinasi tippa pyrkiä kylpylässä linssiin ekana päivänä, mutta eihän se vedessä niin haittaa. Jouduin laskemaan vesiliukumäkeä jollain renkaalla ja voin kertoa että tällä elopainolla saa kurveissa aika hemmetinmoiset nosteet. Liian hurjaa mulle.  On käyty syömässä samassa ravintolassa, muisteltu miten hän lauloi mulle Ikkunaprinsessaa karaokessa. Muistoja, jotka korvautuvat pikkuhiljaa uusilla. Kyllä on hemmetin hidas ja kirpeä prosessi tämä.

Kuopuksen kanssa ollaan röhkitty, harjoiteltu Snapchattia, kikatettu. Esikoinen on yrittänyt olla se pikkuvanha järjen ääni, joka "komentaa" hölmömpiään nukkumaan kun me vain snäppäiltiin ja röhkittiin :). Mukava viikonloppu vaikka tulihan tämä aika paljon kalliimaksi kuin ajattelin. Mutta kerrankos sitä lapsia yrittää viihdyttää. Nurmikko on räjähtänyt kotona käsiin, mutta siellähän se pysyy niin kauan kunnes ehdin sen leikkaamaan.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Markkina-arvo

Mä luulen että olen arvioinut "markkina-arvoni" väärin. Mä en kiinnostu miehistä jotka kiinnostuvat minusta. Tänään mulla piti olla kaksikin ajanvietemahdollisuutta. No, toinen teki oharit koska sisko tuli yökylään (ehheh)  ja toinen kirjoitti mulle "haista vittu". Se nyt vaan on niin, että kukaan ei sano mulle "haista vittu" ja jatka kuin ennenkin. Ei, mulle ei vaan sanota noin.

Olihan mulla yksi alfa-mies, mr sixpack, joka toki jätti kun huomasi olevansa tekemisissä beetanaisen kanssa. Beetanaiselle jos ei käy beeta (tai jopa gamma)mies niin sehän tarkoittaa sitten pitkäaikaista sinkkuutta. 

Mä tiedän miten mua EI kohdella. Olen mielummin tämänkin illan yksin jos vaihtoehdot ovat haistavittumies ja oharimies. Näin on hyvä. Ai niin, yksi kysyi että onko mulla kasvohalvaus kun näytän tältä.

Sallivan lempeästi hyväksyn sen, että minä ja miehet ei vain ole tarkoitettu :). Onneksi Juha Tapio ei sanoisi noin eikä varmasti tekisikään noin, joten kuunnellaan lempeitä säveliä häneltä :)

Nautin

Tää on se aika vuodesta kun mä rakastan mun elämää, mun taloa,  mun pihaa. Istun riippumatossa kukkahattu päässä aamukahvilla ja kuuntelen linnunlaulua. Nurmikko on melkein häikäisevän vihreä. Kotifasaani  huutelee. Sepelkyyhky rakentaa tarmokkaasti pesää kuusiaitaan ja raahaa iiisoja oksia nokassaan ja murisee välillä hassusti. Mä niin nautin.  

Illaksi olisi kaksikin  kutsua. Saunamies on luvannut mulle oikein kukkiakin.  Yhdistyksen entinen pj haluaisi jutella. Varmaan siitä miten ihana mä olen ja miten paljon mut haluaisi. Jep jep.  Enpä tiedä, saatan olla ihan vain yksin kotona. Koska mä voin. Ja koska elämä on mun eikä mun tarvitse ketään miellyttää  paitsi itseäni. Vihdoinkin alkaa tuntua taas pikkuhiljaa siltä että olen itse oman elämäni ohjaksissa, eikä mun tarvitse heittelehtiä elämän virtojen riepoteltavana henkisesti. Tilanne on todennäköisesti väliaikainen, mutta nautitaan nyt siitä niin kauan kuin sitä kestää.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Personal trainer

Kuukausi sitten mä otin itelleni personal trainerin. Tapaan sen kaksi kertaa kuukaudessa (väliajat omaa treeniä) ja tänään oli toiset treenit. Mietin siinä kiskoessani happea kitusiin hyperventiloinnin rajoilla pää melkein polvissa oksennusta melkein pidätellen, että tästäkö mä haluan maksaa, olenko kenties ehkä hullu? Aivan järkyttävän helvetillisen tunnin se mulle järjestikin. Vaikka koko elämäni olen jotain jumppaillut (ei, ei se näy) niin en ole tuommoista kyllä kokenut ikinä. No pain, no gain. Nyt tuli kyllä ainakin sitä kipua ja kyllä ne jaksamisen äärirajat on löytyneet. Melkein purskahdin itkuunkin kesken treenin :D. Kyl on hauskaa! Nyt kun olen kolme tuntia keräillyt itseäni kotona niin elämä tuntuu voittavan taas.

Mun personal raineri ei osaa edes laskea. "Kaksi vielä, jaksat kyllä". Kiltisti teen ne kaksi voimieni äärirajoilla kirosanoja hampaiden välistä pihisten ja eikös sieltä tule sen jälkeen "kaksi vielä, kyykkää syvemmälle!" "Ja sitten vielä yksi". Sitten mä tärisenkin hetken oksennusta pidätellen penkillä ja kerään itseäni. Vaikutti tyytyväiseltä mun sisuun, en hirveästi juputtanut vastaan, osittain sen takia kun en pystynyt alun jälkeen enää juurikaan puhumaan. Vielä kun tuloksia näkyisi jossain (loma, viini, pizza, ei hyvä) niin tuntuisi ehkä paremmalta.

Huomenna yritän polkaista itseni töihin fillarilla. Jos pääsen ylös sängystä noiden treenien jälkeen.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Levoton

Pitäisi jo nukkua, kello on puoli kaksitoista. Sovin tänään treffit, peruin ne tunnin päästä sopimisesta, koska olin stalkannut miehen kovin avoimen fb-sivun. Täynnä väkivaltaa ja rasistisia kuvia. Kuvotti suorastaan. Yksi mies feidasi mut parin viikon kirjoittelun jälkeen ennen kuin nähtiinkään, treffipalsta on kuollut, mun sisuskin taitaa olla kohta. Mulla on levoton olo päässä, sydämessä, sielussa, vatsassa.

Eilen avasin saunakauden Saunamiehen saunassa vihdoin muutaman kuukauden soutamisen ja huopaamisen jälkeen. On se vaan kärsivällinen mies. Ihan kiva oli nähdä ja jutella maailman menosta. Kesällä mennään kuulemma hänen mökilleen. No, mikä ettei.

Mua harmittaa aivan suunnattomasti se, että mun elämästä on kadonnut semmoinen ihminen, jonka olisin halunnut siinä pitää. Mutta ehkä mulla ei ollut sitten siinä hetkessä semmoista annettavaa mikä olisi hänet pitänyt mun elämässä. Ehkä mä siinä hetken ystävyyssuhteessa vain otin enkä osannut kriisissäni antaa enempää. Anteeksi jos niin kävi enkä tajunnut.

Harmittaa myös että Ystävä on kadonnut parisuhteeseensa. Sanoo, että on ikävä mua, mutta mitä on valmis tekemään sen eteen? Niin.

Sain äsken poistettua fb-kavereista Sen Miehen joka mut viimeksi jätti. Neljä kuukautta siihen näköjään meni ja itku tuli silti.  Olen ylpeä itsestäni.

Niin kuin Entinen Vaimokin totesi niin suru tulee ja menee, välillä on parempia aikoja ja välillä ei.  Ne on vain hyväksyttävä. Vittumaista silti.

Fenix Minussa sai mut kuuntelemaan Laura Närheä, tässä teillekin Julma Valo.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kotona ja Vappuja

Paluulento meni suht ok. Tokihan pelkäsin ilmakuopissa ja naputtelin itseäni, hoin viisauksia mielessäni kuten "tän koneen pysyminen ilmassa ei riipu mitenkään siitä että pelkäänkö mä eikä siitä että naputtelenko mä, joten jospa mä vaan kiltisti istuisin paikallani ja olisin ihmisiksi". Ja sitten tulee mielestäni hirmuinen ilmakuoppa ja varmuuden vuoksi rauhoittelin itseäni naputtelulla kun en muutakaan keksinyt. 

Pääsin Helsinki-Vantaalle ehjin nahoin ja siirryin passijonoon. Perjantai klo 15:40, jessus mitkä jonot! Oltiin sovittu exän kanssa että tytöt tulevat junalla Tikkurilaan 16:30 ja haen ne sieltä suoraan, käy näppärästi niin. No, passijonossa seisoin vielä neljältäkin ja laitoin tytöille viestiä että saatanpa myöhästyä. Eipä siinä kaikki. Pääsin vihdoin passintarkastuksesta eteenpäin ja pölähdin täpötäyteen lähtevien halliin. Koska koneessa oli ollut vain muutama kymmenen matkustajaa, ei ollut ketään ketä seurata. Ihmisiä oli ihan hitosti. Opin että matkatavarapaikkoja on nykyään ainakin kolme. Niiden välimatka on aina 300 metriä, eli kauimmaisesta kauimmaiseen 600 metriä. Sitä väliä kun olin ravannut muutamaan kertaan siinä helvetin ryysiksessä ja tietäen että laukku pitäisi löytää ja helvetin nopeesti, koska kello on jo 16:25 ja lapset odottaa kohta Tikkurilassa niin kyllähän siinä turhautumiskyynel vierähti. Näyttötauluilla ei lukenut missään että minne Splitin lennon laukut  toimitettaisi eikä sitä sanottu myöskään koneessa. Lopulta päätin että menen yhteen niistä kolmesta pisteestä ja toivon että siellä on joku info josta voisin kysyä. Ennen portteja (josta ei tekstin mukaan ole enää paluuta) oli onneksi kolme rajavartijasetää, joilta sitten hädissäni kysyin, olin ilmeisesti aika tuskaisen näköinen kun yksi niistä koitti keventää tunnelmaa small talkilla Splitin säästä. Setä näki jostain vehkeestään että laukkuni pitäisi olla siellä 600 metrin päässä. Sanoin että kiva, tiedänkin jo missä se on kun olen pari kertaa tämän välin jo ravannut toivoen että Splitin lento ilmestyisi näyttötauluille. Ja ei kun menoks taas. Viestiä lapsille että sori vaan, myöhöstyn.

Löysin vihdoin paikan, halli oli tyhjä, hihnojen yläpuolisilla ruuduilla ei lukenut Splitiä. Laahustin kuin hidastetussa filmissä kohti palvelutiskejä, olin jo myöhässä, joten turha hoppuilla, ihan sama. Vähän ennen palvelutiskejä huomaan hylättyjä laukkuja pysähtyneellä hihnalla, mukaan lukien omani. Jei. En osannut enää edes iloita jälleennäkemisestä kun kiukutti niin kovasti. Raahauduin Flyparkin pysäkille, siellä sattui olemaan jo auto. En ehtinyt pistää edes asiaankuuluvaa tekstaria vaan kysyin että mahtuuko vielä mukaan vaikken tekstaria ole laittanutkaan. Seisomapaikalle mahtui. Sanoin että ei haittaa pieni seisominen ja pääsin autolleni. Tikkurilaan saavuin 20 minuuttia myöhässä ja näin miten 13-v oli kireänä kuin viulunkieli. Onneksi tilanne korjaantui kun kurvasin Mäkkäriin ja matka saattoi jatkua hieman leppoisemmissa tunnelmissa.

Olin jopa onnistunut tuliaisissa, mikä on aikamoinen saavutus tuon ikäisten kanssa! Jee!

Vietettiin rauhallinen vappu Trivial Pursuitin ja geokätköilyn merkeissä, tai no, vietin 15-v:n kanssa. 13-v ei halunnut osallistua mihinkään. Se on nyt siinä iässä, mutta antaa toisen olla.

Huomenna taas töihin, kivaa :)