Mies nro neljä

Mies numero neljä. Herramunjeesus! Joko se on täydellinen psykopaatti joka osaa peilata itsestään mun toiveitteni miehen mulle tai sitten se ON semmoinen. Ainut toistaiseksi löydetty vika on välimatka joka sekin on siedettävä. Mies nro neljä löytyi samaan tapaan kuin tkm, eli vahingossa. Tylsyyksissäni heittelin viestejä ympäri maailmaa ja nelosen söpö nassu ja kiva profiiliteksti kirvoitti multa "Ai että! Oispa meillä päin tuommoisia miehiä :)" avauslinen. 

Mun pitää siis tehdä miessiivous ensi viikkoa varten. Mä en oo tehnyt miessiivousta aikoihin! No, se menee joulusiivouksesta samalla vaikka en niitäkään harrasta.

Mies on antaja niin kuin minäkin (en tarkoita seksuaalisesti senkin pervot). Vaan haluaa myös itse tehdä naisen hyväksi asioita eikä vain olla se, jolle niitä tehdään. Mähän olen ollut vähän aina se ainoa joka on suhteeseen antanut. No, katsotaan kuinka hyvin tuo pitää paikkansa.

Miehellä ei ole tuhatta lasta, ei juuri tapahtunutta eroa, erosta lapsen äidistä on enemmän kuin mulla ja sen jälkeen on ollut pitempiäkin suhteita. Mies on kiinnostunut enemmän sisäisestä kauneudesta kuin ulkoisesta, huumori on yhtä huonoa kuin mun oma ja heittäytymiskykyä löytyy näköjään rutkasti. Että huhhuh sanon mä. Saa pitää peukkuja pystyssä että hattarapilvi ei petä alta!

Mut tunnistettiin treffipalstalla Puolikseksi. Se tuntui vähän jännältä. Hei vaan sinne tunnistaneille. Enää en siellä ole, joten turha muiden lähteä etsimään :). Päätimme mies nro nelosen kanssa sulkea profiilit ja katsoa mihin tämä vie. Että ou mai gaad! Eikä kumpikaan flipannut asiasta.

Tämä kohtaaminen tapahtui lauantaiyönä kun olin juuri kirjoittanut Syysblues-postauksen. Että kovin nopeasti voi fiilikset muuttua. Se tässä sinkkuelämässä onkin se sinkkuelämän suola, ikinä ei tiedä mikä viesti muuttaa elämää. Jotkut hetkeksi, jotkut pidemmäksi.

Eli mahtavaa viikkoa hei kaikille! Mä meinaan leijua nyt positiivisuudessa ja kuurata kämppää treffikuntoon (ei, ei tavata abc:llä) loppuviikon :)

Niin ja niille jotka luulee että mä löydän jatkuvasti sopivia ihmisiä niin tässä mun tilastot viimeisen 15 päivän ajalta. Olen todellakin yrittänyt.

Hyvä viikonloppu!

Onpas mulla ollut mukavaa!

Torstaina olin heinäpellolla Ystävän apuna, hemmetin rankkaa hommaa näin kaupunkilaiselle. Pari tuntia niin olin ihan poikki ja verinaarmuilla. Illalla katselin deittimentorini lähetyksen ja valmistauduin henkisesti perjantaisiin treffeihin. Mies nro 1 (huomatkaa, mies on nyt nimetty :D) tuli perjantaina juhlimaan mun synttäreitä. Sisko toi mulle koiransa hoitoon viikoksi samaisena perjantaina, eli tapasivat Mies nro 1:n. Pakon sanelema juttu, mutta kaikki osapuolet selvisivät tilanteesta. Mies nro 1 lähti lauantaina ja vetelehdin loppupäivän suosiolla. Mies nro 1:n viestintä on hiipunut neljänsien treffien jälkeen. En ota asiasta kriisejä, menee miten menee.

Tänään tapasin Mies nro 2:n. Treffikutsu oli vähintäänkin erikoinen (positiivisella tavalla) ja mies muutenkin erilainen kuin joita olen tapaillut (paitsi ammatiltaan). Avoimin mielin menin ja olin päättänyt nauttia treffeistä. Treffit olivat 3,5 tuntiset. Kävelyä, istuskelua, juttelua. Juttu kulki hyvin eikä hiljaisuudetkaan olleet vaivaannuttavia. Halauksen sain treffien päätteeksi, puhelinnumeroa en. En ole tainnut käydä kenenkään kanssa treffeillä ennen tätä niin ettei mulla olisi ollut puhelinnumeroa. Erikoinen tapaus. Katsotaan tuleeko jatkoa. Lupasi kirjoittaa huomenna sähköpostia ja sanoi kyllä haluavansa jatkaa tutustumista.

Ilta meni lipuessa järvellä, kesästä oli pakko nauttia kun se oli kerrankin käymässä. Ihana viikonloppu :)


ps. jos jostain numeromiehestä tulee enemmän, lupaan keksiä parempia nimiä :D

Uusia tuulia

Mulla oli tuossa muutama päivä sitten pieni henkinen notkahdus. Olin jo muutaman viikon miettinyt viestin lähettämistä TKM:lle ja tiesin että tulen sen tekemään jotta pääsisin kunnolla eteenpäin. Näin tein ja toivoin että olisi vastannut saman illan aikana koska silloin olisin ollut siihen valmis. Vastasi tietysti vasta seuraavana päivänä, jolloin en ollut enää henkisesti sillä vahvuustasolla kuin olisin toivonut. Viestini ei edes olisi edellyttänyt vastausta, ei sisältänyt kysymyksiä eikä mitään, mutta tiesin kyllä että tulee vastaamaan. Pienehkö brakedownhan siinä tapahtui, mutta ei se mitään. Tuli hajottua se asia loppuun.

Viikon varrella voimaannuttuani päätin jatkaa itseni kehittämista Mikko Kempen johdolla http://mikkokemppe.com/  (ei ole maksettu mainos eikä yhteistyökuvio). Luin tuon deittioppaan naisille jo TKM:n kanssa ollessani ja siitä asia jäi jotenkin kytemään. Eilen sitten otin seuraavan askeleen ja otin maksullisen valmennuksen itselleni etukäteissynttärilahjaksi. Hinta sisältää fb-ryhmän jossa saa neuvoja niin henkilökohtaisia neuvoja kuin vain haluaa tai uskaltaa kysyä. Livelähetyksiä joissa käsitellään miehiä, miesten ajatusmaailmaa (vastaajana Mikko Kemppe). Oon ihan innoissani asiasta :)

Mietin pitkään sitä että haluanko maksaa tuommoisesta palvelusta. Totesin sitten loppujen lopuksi että maksanhan mä hieronnasta, lääkäristä, teatterista, elokuvista, jumpista yms asioista ihan suosiolla, joten miksen maksaisi siitä että saan apua tässä asiassa. Tämän itselleni perusteltuani suoritin ostoksen ja odotan tänään ensimmäistä livelähetystä johon olen jo muutaman kysymyksen etukäteen esittänyt.

Tämä on huikean jännää. Olen tajunnut että olen yrittänyt ihan väärällä tyylillä. Liian vakavasti ja nauttimatta. Nyt siihen yritän muutosta. Ensinnäkin Mikko suosittelee että deittailisi useita miehiä samaan aikaan, jotta ei tule sitä yhdessä miehessä roikkumista ja kauheeta pohdintaa että miksi se ei laita viestiä. Sitten jos se sattuukin laittamaan niin great! No, katsotaan nyt miten asiat etenee milläkin rintamalla. Mulla on kuitenkin huomenna neljännet treffit sen yhden nimettömän miehen kanssa. Olen jo oppinut että mun ei tarvitse tietää että tykkäänkö mä siitä tarpeeksi vai en. Treffit kerrallaan. Viikonloppuna tai ensi viikolla mulla on toiset. Ehkä.

Elokuussa meinasin alkaa harrastamaan paritanssia. En tiedä mitä jalka asiasta tykkää, mutta siltä ei nyt kysytä. Tästä tulee hyvä loppuvuosi!

Takaisin nettitreffeille

Mä niiiiiiin inhoan ekoja treffejä! Mä jännitän niiiiin paljon ennen treffejä. Ehkä se jännittäminen kertoo niistä toiveista, odotuksista sun muista mitä niihin treffeihin on ladattu. Koitan unohtaa ne toiveet ja odotukset ja kohdata miehen siinä hetkessä. Siis jos en satu pyörtymään. Pitää olla ekat treffit että voi olla tokat. Niin se vaan on.

Tällä kertaa kyseessä onkin aikamoinen catch, ei lapsia, erosta jo vuosi, haluaa parisuhteelta samoja asioita kuin minä (eli myös sitä yhdessäoloa), työssäkäyvä, fiksu, ihan söpö, ei puolustusvoimilla töissä (en tajua miksi mä törmään niihin koko ajan, ne on aina näköjään tietyntyyppisiä henkisiltä ominaisuuksiltaan). Tietty se on sit patologinen valehtelija. Ai kauhee mikä ajatus! Meillä on kirjoitellessa menneet kaikki niin yksin kuin vaan voi. Että kyllä niitä sopiviakin välillä löytyy, tosi harvoin vain.

Nyt pitää osata pelata kortit oikein ja toivoa että livenäkin kemiaa löytyy. En tosin osaa olla muuta kuin mitä olen eikä se oikeastaan kannatakaan.  Saa pitää peukkuja tunnin päästä.

Lääkkeissä

Edellisen postauksen kommenteissa kyseltiin että olinko mahdollisesti ääliökänneissäni kun törmäsin TKM:ään ja missä päin nettiä törmättiin?

Vastaus on ei, en ollut kännissä, olin vain lääkkeissä :D. 

Kaikki alkoi siitä kun töissä venyttelin. Oioin istuviltaan käsiä ja selkää niin että jotain tapahtui. Joku napsahti tai kramppasi ja totesin että ohhoh kun sattuukin ihan jo pelkkä hengittäminen! Jotain meni epäkuntoon oikean lapaluun seutuvilta. Päätin sitten että koska töissä kärsimällä en saa kirkkaampaa kruunua niin lähden kotiin vetämään relaksantteja ja toivomaan parasta. 

Sen verran toki toimintakykyä oli että pystyin selailemaan suomi24:n deittipalstaa. Palstan tuntevat tietävät että siellä on Megafoni, johon voi huutaa ja näin tulla paremmin huomatuksi. Huomasin TKM:n huudon, jossa uusi käyttäjä kyseli flirttien (eräs toiminto) tarkoitusta palstalla ja että olisiko kannattavaa laittaa myös kuva ilmoitukseen. 

Koska olen hetken jos toisenkin viettänyt S24 treffeillä, tunnen toiminnan kuin omat taskuni niin päätin tylsyyksissäni kertoa miehelle miten niitä flirttejä voi käyttää. Siitä se juttu vaan jotenkin lähti. TKM taisi heti alkuun jo heittää että jos asuisin lähempänä niin pyytäisi mua kahville. Vastasin että jos asuisin lähempänä niin saattaisin lähteäkin hänen kanssaan kahville. Koko ilta taisi mennä kirjoitellen.  Ajattelin että kiva ilta ja mukava mies, mutta en todellakaan ajatellut että enää hänestä kuulisin. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin viestiä ja juttu lähti taas liikkeelle. Kyselin että onko hän löytänyt järkevää seuraa jo ja vastasi "sinut". Tämä kohta oli varmaan se, joka vei juttelun henkilökohtaisempaan suuntaan (vaikka olin toki kipuni ja eroni sun muut vuodattanut jo sivulauseissa ekana päivänä, ehheh) ja notkautti mun polvia ja siirryttiinkin Whatsappiin juttelemaan. Whatsapp ei olekaan sen koommin mennyt kiinni kuin öiksi, eli tiivistä on ollut tutustuminen ja juttelu. 

Ensimmäisen päivän jälkeen en ole ollut lääkkeissä, joten enää ei voida ehkä syyttää niitäkään. Vai onkohan mahdollista että parista Sirdaludista olisi jäänyt joku pysyväistila päälle? Hmm... 

Kaikkea voi sattua kun roikkuu netissä päivät pitkät ja kirjoittelee mitä sattuu minne sattuu. 

Toiset treffit taitaa olla muuten huomenna :). Perjantaina 13. päivä. 

Tinder-treffit

Olen harrastanut Tinderiä, ruuvannut ikärajaa alaspäin ja ihmetellyt nuoria miehiä :). Harva on päässyt tapaamisasteelle. Eilen tapasin kolmekymppisen paikkakuntalaisen. Treffit oli sovittu edellisenä päivänä paikkaa ja aikaa myöten eikä miehestä ollut treffipäivänä kuulunut mitään. Ei myöskään oltu vaihdettu Tinderissä kuin ihan muutama rivi. En oo koskaan noin vähillä jutteluilla ketään tavannut.

Päätin että vaikka mulla olikin semmonen fiilis että mies ei ilmesty paikalle niin vedän treffikuviot puolismaiseen tyyliin, eli täysillä. Paikkana oli paikallinen joenranta. Olin luvannut tuoda viinit. Kävin ostamassa pyllynaluset ettei pyllyt jäädy. Samalla ostosreissulla vein paikalle kassillisen puita, että saadaan tehtyä tulet. Saavuttiin paikalle polkupyörillä niin en niitä puita fillarilla voinut oikein roudata.

Skeptisesti pakkailin reppua ja valmistauduin lähtöön vaikkei miehestä kuulunutkaan mitään. Ihan periaatteesta en myöskään minä laittanut viestiä. Muoviset viinilasit, tulitikut, sytytyspalat, fleeceviltti, pyllynaluset, lapaset, lisäpukeutumiskerros, viinit. Kyllä siinä tuli reppu aika täyteen. Olin päättänyt miehen tehdessä oharit (95% varmuus) viettää yksin kivan illan siellä rannassa kuitenkin.

Saavuin paikalle 5 minuuttia etuajassa. Ei se ainakaan ajoissa ollut, joten mun epäilykset vahvistui. Lähdin hakemaan jemmaamaani puukassia ja mies oli yllätyksekseni sillä aikaa pölähtänyt paikalle! Ihan hämmennyin oikeesti. Olin niiiiiin varma ohareista. Mies oli silminnähden hämmentynyt kun kaivoin pyllynaluset, sytytyspalat, viltin, viinilasit ja viinin esiin ja pyysin sytyttämään nuotion :D.

Juotiin viiniä, juteltiin miehistä, naisista, edellisistä suhteista, elämästä, toiveista, pettymyksistä. Oli tosi mukava ilta. Mies on niin kesken eikä mitään vakavaa hakenutkaan, joten treffit jäi varmaan ainoiksi, mutta kiva kokemus kyllä oli kaikkien huonojen treffikokemusten seassa :). 4 tuntia siinä meni nopeasti höpötellessä ja pimenevän syksyisen joenrannan kauneutta ihmetellessä. Yhteisiä tuttujakin meillä, pienten paikkakuntien ihanuuksia. Jotenkin ihanaa että vaikka olen vasta neljä vuotta täällä asunut, olen löytänyt niin hyvin paikkani että tunnen ihmisiä :)

Huippuilta!

Annetaan ajan kulua

Saatoin olla hieman krapulapikaistuksissani lauantaina kun edellisen postauksen kirjoitin. Perjantai meni rattoisasti paikallisessa konsertissa, joten viikonloppu oli vähän väsynyt... ja näköjään hieman kiukkuinenkin.

En mä nyt näköjään vielä sitä hörhömiestä dumpannut, mutta varuillani olen kyllä aika paljon. Joku siinä vetää mua jostain syystä puoleensa. En tiedä mikä. En kyllä voi oikein sanoa kuitenkaan olevani ihastunutkaan, mutta jospa antaisi ajan nyt vain kiltisti kulua. 

Onneksi lapset tulevat tänään lomalle niin on muutakin tekemistä kuin pohtia.

Jos joku miettii että millaisella nettideittiprofiililla saa yhteydenottoja parhaiten niin tämä toimii uskomattoman hyvin. Säälittävää niin monelta kantilta katsottuna, myös omalta kantiltani koska minulla tuo profiili on stalkkaustarkoituksiin. Profiilissa ei ole siis mitään tekstiä tai muuta kuvausta. Ja kyllä toimii kuin häkä. Oikea profiili on kyllä piilotettuna.

Miespuolinen minä, mitä hittoa?

Eilen treffipalstalta tarttui haaviin mies 60 km päästä. Kirjoiteltiin koko ilta, puhuttiin puolitoista tuntia puhelimessakin, sovittiin treffit perjantaille jossain vaiheessa. No, mies halusikin aikaistaa niitä ja tavattiinkin tänään lounaalla. Mies ajoi 2 tuntia lounastaakseen mun kanssa 40 minuuttia.

Olen kysynyt mieheltä että onko se hullu, varattu, friikki tai outo kun minuun otti yhteyttä.Kun minuun ottaa yleensä vain semmoiset yhteyttä.  Ei sanonut olevansa mitään noista. Uskoiskohan... Eilen mulle tarjottiin kumihanskalla vaginahierontaa, en ottanut tarjousta vastaan vaikka sanoikin olevansa 20 vuotias herrasmies.

Tapasin miehen tänään, aika oli liian lyhyt. Kovin tuntuu mustavalkoiselta ja vähän jyrkältä mielipiteissään. Herkästi sanoo suodattamatta mitä mieleen juolahtaa. Kova on analysoimaan ja viestittelemään. Niin... tajusin jossain vaiheessa että jumalauta, osa noista hieman ärsyttävistä piirteistä on samoja joita itsessäni on. Jotka ärsyttää mua ihan jo itsessänikin! Ihan mukava oli, ei tullut khihihihii-oloa treffien jälkeen, mutta voin mä antaa mahiksen.. Mies tosin viestitteli jo treffien jälkeen huolestuneensa "kun tää on vaan pisin aika ollut ilman viestejä tänä aikana mikä ollaan tunnettu". Siis oltiin "tunnettu" 24 tuntia. Se aika mikä viestien välillä oli oli oli tunti. TUNTI. Ja mä olin töissä. Joo, myönnän että olen itsekin analysoinut viestitaajuutta yms juttuja ja todennut itseni idiootiksi, mutta en mä sitä nyt ÄÄNEEN mene miehelle sanomaan!

Mun kattoremppa alkoi tänään. Se hiotaan, käsitellään, maalataan ja nauloja vaihdetaan ruuveihin. Hymykuopparemppasähkömies hoitaa. Tontilla kävi myös kaivuuputkimies katsomassa kellarin vesiongelmaa. Siitäkin saatetaan selvitä pienehköllä panostuksella. Heitetään uppopumppu yhteen vanhaan kaivoon kellumaan ja pumppailemaan kaivosta vesiä hemmettiin niin veden tulo pitäisi lakata kellariin. Hope so!

Mitä mä teen hei ton miehen kanssa? Auttakaa!

Liian hyvää ollakseen totta

Voi luoja ja huhhuh... Taas mua viedään. Milläs taltuttais laukkaavan mielen ja hymyyn pyrkivät suunpielet?

Olen törmännyt mieheen, joka on liian hyvää ollakseen totta. Jännä nähdä että mitä vikaa paljastuu. Tietysti se pahin, se ettei tää tunne ole molemminpuolinen.

Mä otan nyt IHAN iisisti!

Editoinpa vähän ja kirjoitan pikakatsauksen treffeistä:

Saavuin perille puoli tuntia myöhässä kun olin harhaillut ja eksyillyt monta kertaa matkan varrella, ruuanvalmistus oli käynnissä, talo tuoksui suklaakekseille, mies oli leiponut, ihan alusta asti. Halasi, kävin pöytään. Nachovuoka oli uunissa tuotapikaa. Syötiin ja juotiin kahvit. Mies siirtyi hieromaan mun hartioita ja päätä. Voi luoja kun miehen kosketus teki hyvää! Kosketus oli välillä jämäkkä, välillä pehmeä ja hellä. Välillä silitettiin poskea, käytiin sormella kasvojen ääriviivoja läpi, hierottiin ohimoita. Nautin silmät kiinni ja nojasin päätä miehen pyykkilautavatsaan (voi luoja). 

Ruokapöydästä siirryttiin sohvalle juttelemaan ja jossain vaiheessa menikin pussailuksi. Aivan täydellistä suutelua, oioioiii... Kynttilät syttyi makuuhuoneeseen kun jatkettiin suutelua sängyllä. Villasukat sujautettiin mun jalkoihin, olinhan mä kertonut nukkuvani villasukissa, kysyi haluanko jäädä yöksi, halusin. Kosketus oli jotain niin hellää ja ihanaa, että meikätyttö oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. Eipä ole mua hetkeen noin ihanasti kosketettukaan. 

Paljoa en nukkunut kun halusin näköjään fiilistellä miesjumalaa mun vieressä, mistä sitä tietää että oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta. 

Aamulla oli ihan yhtä hellää ja ihanaa kuin illallakin, silmä lepäsi alastomassa aamukahvia keittävässä adoniksessa, voi jessus mikä ilo silmälle! 

Jotain mätää tässä on oltava...

Treffailua

Kolmet treffit sen edellisen kanssa kävin, jonka jälkeen miehestä ei sitten kuulunutkaan enää. No, eipä se haittaa, vähän epäilevällä kannalla olinkin sen suhteen. Ehkä epäempaattisin mies, jonka olen koskaan tavannut.

Eilen tuli käytyä TAAS treffeillä. Pikatreffit, vain tunnin mittaiset miehen kiireistä johtuen. Sen verran tässä hommassa olen kehittynyt, että haluan nähdä pian, enkä kirjoitella viikkotolkulla. Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :D. Tavattiin kahvilassa, mies tarjosi (kyllähän se aina sykähdyttää, vaikka kykenen kyllä maksamaan omat kahvini ihan hyvin. ). Juttu sujui hyvin ja poistuttiin kadun vilinään. Jäätiin vilkkaaseen kadunkulmaan sanomaan "loppusanoja" ja sopimaan seuraavista treffeistä kun mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen ja piti siinä. Mua alkoi hihityttää moinen julkinen hellyydenosoitus :). Sanoi siinä mua sylissään pitäessä, että hän ei taida uskaltaa mua suudella kuitenkaan vielä. Mä hihittelin että mä kyllä uskallan ja suutelin :D. Mua alkoi tilanne niin naurattamaan ettei suutelemisesta meinannut tulla mitään :). Siinä kaupungin vilkkaimmassa risteyksessä sitten suudeltiin iltapäivällä kello neljä. Huhhuh :D. Aikamoista!

Kokemuksia nettitreffipalveluista

Kirjoitanpa viime aikaisia kokemuksiani eri nettitreffipalveluista. Laitan valmiiksi tähän sen "miksi sulla pn pakkomielle ravata treffeillä ja etsiä miestä"-kysymyksen niin jokaisen ei tarvitse sitä erikseen kirjoittaa. Vastaus kysymykseen on SIKSI. :)

Tinder-kokemuksia: Latasin ja pläräsin. Matcheja tulee, mutta harvemmin kukaan kirjoittaa. Itse olen muutaman aloitteen tehnyt, mutta aika ohueksi jää juttelu. Ihan hauska leikki siihen asti kunnes törmäät tuttuun naamaan. Törmäsin siellä siis Kelailijaan ja pelästyin niin kovasti että puhelin lensi kädestä, enkä ehtinyt nähdä sen juttuja kun pudotuksen takia profiili katosi. Tästä on jo vähän kauemmin aikaa, en mä enää noin vahvasti reagoi. Ihan kiva ajanviete, mutta ei kannata ottaa niin kovin tosissaan.

Eliittikumppanit-kokemuksia: Yksi tylsääkin tylsempi ilta päätin investoida rakkauselämääni ja rekisteröityä Eliittikumppaneihin. Olin googlettanut ja lukenut ettei siellä mitään eliittiä ole, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Rekisteröityminen oli pitkä ja tuskallinen, varmaan lähemmäksi tunti meni. Jäsenyyttä en maksanut. No, mukamas mun profiilista oltiin kovin kiinnostuneita. Maksamatta ei nähnyt oikeastaan mitään. Muutaman viikon päästä rekisteröitymisestä tuli niin hyvä tarjous, että raaskin itseeni sen verran investoida ja maksaa kuukauden jäsenyyden. Eliittiä siellä ei tosiaankaan juurikaan ollut, enhän mä itsekään sitä ole. Duunareita ja peräkammarin poikia suurin osa. Ei duunareissa kyllä mitään vikaa ole. Yhden kanssa kävin treffeillä, mutta ei se itsekään tiennyt mitä halusi. Yksi laittoi marraskuun alussa viestiä, että hänellä olisi aikaa tavata mut tammikuun alussa. Öööö, miten tuollaisella olis aikaa parisuhteelle? :D. No, mä poistuin jo eliitin parista ja jatkan rahvaanomaisemmilla mestoilla.

Suomi24-treffit-kokemuksia:  No, tämä on koko suomalaisen sinkkukarjan kokoontumismesta. Laidasta laitaan löytyy, löytyy 35-vuotiaita neitsyitä (joo en jaksa enää alkaa opettamaan), kirvesmurhaajahumoristeja, seksinvonkaajia, peräkammarinpoikia, you name it. On siellä niitä normaalejakin ihmisiä, mutta niitä on vain vähän vaikea löytää. Sieltä sitten vain kahlaamaan ja etsimään sitä neulaa heinäsuovasta. Tänään löysin sieltäkin Kelailijan. Jysähdys rinnassa ja kuuma aalto varpaista päälaelle.  No, on viimeksi siellä ollut pari kuukautta sitten. Liekö sitten löytänyt sieltä sen elämänsä naisen. Eilen löysin sieltä myös työkaverini. En mä jaksa jotenkin enää noloilla sitä että miestä etsin nettipalvelun kautta ja ihan omalla kuvallakin reilusti. Se on ihan nykypäivää vaan.

Suurin osa miehistä on ihan kamalan huonoja kirjoittamaan. Sitten kun vielä pärstäkerroin näyttelee isoa osaa koko hommassa niin vaikeaa on, ainakin mulla löytää semmoisia ihmisiä, kenet haluaisi nähdä livenä. Jostain syystä mun ikäiset miehet näyttää kuvissa aivan ikälopuilta. Vissiin vääristymä mun aivoissa ja itse näytän vähintään yhtä kulahtaneelta sitten.

Kohti uusia kokemuksia...

Tuli juuri aivan sairaan hyvä rään ja kuumehoureinen kuningasidea! Jos laittais autoon takalasiin  tarran "Etsin miestä" ja sähköpostiosoite :D. Tai vähän vähemmän epätoivoisemmin "Sinkku" ja säpo-osoite. Jos ei tarttis autolla ajaa töihin niin saattaisin olla niin hullu että toteuttaisinkin :D

Astetta rankempi Halloween

Nettitreffikokemuksia taas vähän. Mietin että kirjoitanko tätä, mutta kirjoitan ihan varoittavana esimerkkinä kun nettitreffikokemuksiakin googlaamalla mun blogiin kuulemma on joskus tultu.

Mä koin tarvitsevani hieman laastaria ja menin nettitreffailemaan. No, sieltä löytyikin sitten ihan kiva mies. Kirjoiteltiin, soitettiin ja jutut kävi hyvin yksiin. Perjantaina päätettiin sitten tavata. Lähdin suoraan töistä, ei tarvinnut miettiä että mitä pistäisin päälle. Asui vähän kauempana ja mun työpaikka oli lähempänä hänen kotiaan (joo, hänen kotiaan). Oli kiva ilta. Juteltiin, tutustuttiin ja katseltiin telkkaria. Treffit oli semmoiset viisituntiset. Hymy huulilla ajelin kotiin. Päätettiin sitten ottaa toiset treffit seuraavalle illalle niin että jäisin yöksi. Kivaa hei, ei tarvinnut lähteä baariin. Muutama siideri mukaan ja menoksi. En edes ajatellut etten uskaltaisi kun edellisenä iltana oli ollut niin mukavaa ja hellää (ihan asiallisen hellää).

No, join kolme siideriäni siinä illan aikana ja mies joi vähän enemmän. Käytiin saunassa ja näin takkahuoneessa kirveen. Ajattelin että onpa outoa jos pilkkoo sisällä puita. Ilta jatkui ihan kivasti siinä sitten kunnes mies alkoi puhumaan outoja. Ihan vitsillä vaan. Puhui jostain lähellä olevasta lammesta, jota voitais mennä katsomaan. Sinne kun mut hukuttaisi. Sanoin että ei ollut kovin hyvä juttu ja että en lähde sen kanssa mitään lampea katsomaan. Jatkettiin mukavaa iltaa ja kaikki oli ihan hyvin kunnes alkoi puhumaan että jos hän huumaisi mut, hakkaisi mun pään irti kirveellä ja pistäisi mut tonne hänen kellariinsa niin mua ei sieltä kukaan löytäisi. Mitenkään uhkaavasti ei sitä sanonut vaan enemmän huumorilla. Mainitsi myös että hänellä on käsiraudat, aseita (harrastaa lintujen ampumista) ja pippurisumute. Mun huumori ei riittänyt siihen vaan mua pelotti. Kun silmä vältti niin pistin viestiä kaverille että tietää mikä on tilanne.  Helposti olisin voinut ruveta itkemään, mutta sain pidettyä itseni kasassa. En voinut lähteäkään kun olin juonut. Ja jos olisin yrittänyt niin mitä sitten olisi tapahtunut? Käytiin nukkumaan, mä ajattelin kyllä että en varmasti saa nukuttua, mutta ilmeisesti sain kevyen unen päästä kiinni kun heräsin neljältä kun mies lähti alakertaan. Vessa olisi ollut myös yläkerrassa. Mun ensimmäinen ajatus oli se, että hakee sieltä alakerran takkahuoneesta sen kirveen ja pistää mut palasiksi. Sillä kesti kuitenkin niin kauan että vähän rauhotuin. Kävi ilmeisesti siis vain vessassa ja koitti olla herättämättä mua. Helpottunut fiilis kun tuli ilman kirvestä nukkumaan. Aamu tuli ja olin yhtenä kappaleena. Join aamukahvit, mies oli ihan normaali ja halasi kun lähdin. En usko että edes tajusi miltä musta tuntui.

Luntakin oli satanut ja kesärenkailla kotiin. Pienet itkut siinä autossa oli tirautettava. Pohdiskelin että mahdoinko mä ylireagoida ja tekikö mielikuvitus vaan tepposet, mutta ei kai tuommoinen huumori suht tuntemattomalle naiselle ole ihan normaalia.

Eilen vielä ajattelin että tulee kiva viikonloppu, mutta niin ne tilanteet saattaa muuttua. Helvetti sentään.

Joo en mä enää yritä laastaroida. Ainakaan kenenkään vieraan kanssa.

Treffeillä

No niin, kahdet treffit takana. Eilen kävin abc:n kahviossa juomassa parin tunnin kahvit (se maksoi). Ihan jees, juttua riitti, mutta ei kyllä säkenöinyt missään. Vähän ahdisti jälkeenpäin kun se oli aika innokas. Voin mennä toisenkin kerran sen kanssa treffeille, pitää antaa vähän aikaa.

Treffit nro 2 oli sitten tänään. Pizzalla käytiin. Odotin äijää pizzerian edessä. Tuli, käveltiin ovelle, hän hieman edellä. Pysähdyttiin ovelle muutamaksi sekunniksi (tuntuu muuten ihan helvetin pitkältä ajalta). Odotin että häiskä olisi avannut oven kun edeltä meni. No juu ei. Ei siinä mitään, osaanhan mäkin sen oven avata, tasa-arvoa. Mä sitten avasin ja häiskä meni edeltä. Nauratti. Istuttiin pöytään, häiskä sanoi että tuolta tiskiltä pitää vissiin tilata. Taas muutamia piiiitkiä sekuntteja kun ajattelin että jos se menis vaikka edeltä. No paskat. Mä menin, tilasin omani ja maksoin, osasi se sitten tulla perästä ja tilata ja maksaa omansa. Juttua ei tullut kuin väkisin, oli aika tuskaista. Onneks ne pizzat sitten tuli niin sai siihen sitten keskityttyä. Veteli pizzansa ennätysajassa ja kysy että lähdettäiskö kävelemään ja katsomaan sitä palanutta koulua? No joo. Mentiin sit. Tarvoin loskassa varpaat märkinä, juttua ei kävellenkään tullut. Koulu savusi ja käännyttiin takas. Kysyi että mentäiskö juomaan yhdet? Sanoin että mä en juo kun olen autolla (hänkin kyllä oli), mutta voin tulla seuraksi. No ei sitten menty. Kysyi että missä mun auto on ja saattoi mut autolle. Diipadaapa ja morjens. Alusta loppuun kaikkine kävelyineen tasan tunti. Tehokasta.

Että semmosta. Hohhoijaa.

Kevättä rinnassa

Voi ei, kevät tulee ja levottomat ajatukset sen myötä. Olen ollut tuhma töissä yhdelle toisellekin työkaverille, lähestulkoon vahingossa. Nettitreffiprofiilikin on taas auki ja kolme mielenkiintoista jannua kierrokessa. Yhden kanssa menen tänään vissiin kävelylle ja toisen kanssa ens viikolla pizzalle. Tosin tuo pizzalle kutsunut soitti mulle eilen (ekaa kertaa) eikä ollut selvinpäin. Kuka soittaa ekaa kertaa naiselle kännissä? No, tuo ruskeasilmäinen söpöliini vissiin. Ääni ja kuva ei matchannut, mutta katsotaan nyt.

Tuon tämän iltaisen kanssa ajatukset osuu kyllä tosi hyvin yksiin. Kuvaa en ole nähnyt (kyllä, on sillä jonkin verran merkitystä) enkä tiedä näenkö ennen tapaamista.

Saunamiehen kanssa asia on päätelty. "Oli siun kanssa kyllä kiva naida" oli viimeisimpiä viestejä. Hienoa. Kerrankin se sai suustansa jotain ymmärrettävää  ulos ja sitten se oli tuommoinen lause. Että semmosta.

Pelaa tai tule pelatuksi.

edit. Plaah, tuo tämän iltainen deittiehdokas paljastuikin yhdeksi jonka kanssa olen joskus jutskaillutkin ja joka on "julkisen ammattinsa" myötä mielestään vähän korkeammalla tasolla kuin me tavalliset kuolevaiset. Jätinpä siis treffit väliin. 

Lauantai-iltaa

Fiksua ei ole kirjoittaa kuohariMUKILLISEN jälkeen. Mutta kirjoitan silti. Silläkin uhalla, että jokunen ilkeä anonyymi kommentti tulee. Se ken on virheetön, heittäköön sen ensimmäisen kiven. Puen kypäräni ja teflonpuvun, joten antaa palaa.

Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.

No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.

Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.

Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.

Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa. 

Vaihdankin illan biisiksi tämän

Lauantaita

Eilen kävin taas treffeillä. En mä jaksa enää. En kertakaikkiaan. Käyn talviunille enkä tiedä viitsinkö herätä edes keväällä.

Pari viime yötä mennyt aika vähillä unilla. Eilen ajattelin nukkua pitkään. Kävin treffien jälkeen vittuuntuneena nukkumaan. Mä oon tosi huono yöheräilijä. No, koitin nukkua. Sijoituskodista tuli tiine kissa viikko sitten mun luo odottelemaan pentuja. No, tämä kissa sitten päätti istuskella mun rinnan päällä ja tökkiä mua tassulla poskeen. En osaa semmosta öiseen aikaan arvostaa vaan mielenosoituksellisesti kääntelin vauhdilla kylkeä ja toivoin että kissa keksisi jotain muuta tekemistä kuin mun kiusaamisen. Ja keksihän se. Kolmen aikaan kuulin piipitystä, pomppasin ylös kun tiedän kyllä miltä vastasyntynyt kuulostaa. Kipitin naapurihuoneeseen ja koitin paikallistaa piipitystä. Löytyihän se piipityksen lähde. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Koitin heräillä ja olla henkisenä tukena ja katsoa että kaikki menee hyvin. Menihän se hyvin. 4 pentua syntyi, katselin Vain elämää läppäriltä kun kissa hoiteli hommat ihan itsenäisesti. Toistaiseksi kaikki on hyvin siis :)

Torstaina tuli hyviä uutisia myös tuontikissojen labroista. Negaa näyttää. 2 viikon päästä uudet testit ja jos vieläkin negaa niin painajainen on siltä osin ohi.

On jotenkin taas niin takki tyhjänä ja paska fiilis että pitäis jotain keksiä ja tästä nousta.

Yleisön pyynnöstä

Pitää päivittää blogia kun sitä niin vaativasti ja runsaslukuisesti on toivottu (kaksi lukijaa).

Mulle ei ole tapahtunut paljoakaan, tai no teoriassa on, mutta käytännössä ei. Olen käynyt muutamilla treffeillä.

Treffit punkrokkarin kanssa: Joo, en tiennyt että on joku punkrokkari. No ei siinä mitään. Ujo mies, ei uskaltanut katsoa juurikaan edes silmiin. Katsoi oikealta ohi, katsoi vasemmalta ohi, rummutti sormillaan pöytää, kiemurteli. Voi ristus... No, saatiin me muutaman tunnin treffit aikaiseksi, uskalsi halata lähtiäisiksi. Olisi halunnut ryypäten tutustua. Se siitä.

Treffit kivan, samalla aaltopituudella olevan miehen kanssa: Jess, kiva mies, yhtä huono huumori kuin mulla. Toiveet ja jutut kävi kauhean hyvin yksiin. Jopa päätin missata tanssitunnin sen takia ja treffata. Tavattiin abc:lla (mä olen vihdoin oppinut julkiset paikat). Vähän ujo, mutta kiva. Kolmisen tuntia meni kahvitellessa. Jossain vaiheessa pyyhki silmiään kun ne vuoti. En kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Pussailtiin, lopetettiin treffit ja mentiin kotiin. Aamulla sitten tekstailtiin. Kertoi olevansa allerginen kissoille. Voi vittu sentään. Ja niinkuin mä olin kissoista puhunut, moneen otteeseen. Mutta ei vissiin sitten tullut mieleen mainita allergiasta. Ei kuulemma mitkään lääkkeet auta. No niin, end of story.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Eteisen remppa jumittaa, ei saa aikaiseksi. Kylmäkin on tullut sisään, makkarissa oli 11 astetta. Hrr... uuni lämmityksessä jos vaikka pääsis johonkin 15:een asteeseen niin pärjäis vain kahdella peitolla. 

Viikonloppuna käytiin Ystävän kanssa risteilyllä. Lähdettiin Turusta. Olin Fanille puhunut että voitais nähdä samalla jos haluaa. Kuulemma halusi. Perjantaina vielä laitoin muutaman tekstarin ja sovittiin että laitan viestiä sitten kun ollaan tulossa. No niin, lauantaina matkaan ajoissa siis että ehditään muutamat ottaa siinä satamassa Fanin kanssa. Matkalta laitoin siis viestiä ja kas, hän olikin kännissä mökillään. Että silleen. Voi perkele että osas ottaa päähän! Oliko se mulle joku kosto, mistäpä sitä voi tietää. Voihan se olla että oli. No, perille meni anyway. Tulipa haukuttua taas matkan aikana muutamaan otteeseen useampikin mies.

Laivalla olikin sitten perhemeininki kun oli syyslomaviikko. Oli vähän pläääh... JVG esiintyi, tanssittiin varmaan ainoina kun teinit ja lapset pönötti lavan edessä ja tillitti niitä poikia. Otin muutaman kuvan esikoiselle joka fanittaa niitä. No, jossain vaiheessa sitten lähdettiin käväisemään hytissä ja JVG:n nimmarijono olikin siinä matkan varrella. Tai siis tyhjä jono jo. No, mä sitten ajattelin että vähänkö esikoinen on fiiliksissä jos vien sille nimmarin. Lähestyin pöytää ja kysyin että vieläkö nimmareita on jaossa. Onkohan se nyt sitten se Jare, semmoinen hymykuoppapoju, no, se nojasi sitten pöytää vasten käsillään ja lähestyi mua. Naama pysähtyi n. 20 sentin päähän mun naamasta ja se otti syyyyyyvän katsekontaktin. Mä tillitin takasin :D. Sanoi että ei valitettavasti ole enää fanikortteja. Mä siihen että tavallisellekin paperille kelpaa oikein hyvin. Pokka ja katsekontakti piti, mutta tilanne  tuli niin yllättäen, että mitään pilkettä ja flirttiä en siihen tilanteeseen saanut väännettyä. Hitto! Siinä meni sekin seiskan lööppi!. Kyllä Ystäväkin ihmetteli että miten mä tolleen missasin hyvän tilaisuuden! Mä vaan olin se äiti joka haki tyttärelleen nimmaria. Ja se poitsu varmaan kyllä näki mut mummelina, jota piti katsoa kauniisti silmiin että se voi mehustella sillä viikkokaupalla :D

Esikoinen oli paaaaljon enemmän fiiliksissä nimmarista kuin mitä oisin voinut koskaan tajutakaan! Ihanaa :)

No niin, siinäpä mun elämän highlightsit parin viimeviikon ajalta. Eipä paljoo tapahtumia...

Jepjep.

Vituikshan sekin meni sitten. Mä tarviin kuulemma jonkun jota hän ei ole. Aha. Mistäs se tietää millaisen miehen mä tarvitsen kun ei siitä juurikaan puhuttu. Mä ainakin koin että mä en tuntenut sitä vielä tippaakaan eikä se mua. Mutta fine. Olkoon niin sitten. Miks hitossa se halusi ne kakkostreffit sitten? No, ihan sama. Tai no ei oo.

Mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan ei ollut. Tosin ei me kyllä puhuttu mielenkiinnonkohteista vielä ollenkaan.

Mutta ei sit. Ei sit ei.

Ehkä se oli sitten se mun epätoivo mikä huokui musta niin selkeästi ja kauas. (anonyymin kommentoijan sanoin)

EI! Mä olen ihana ja jos se ei sitä osannut nähdä niin se oli sen häviö. Puusilmä. Näin se vaan on. Mä olen hyvä, riittävä, rakastettava ja täydellinen sille oikeelle ihmiselle. Tälläkin kertaa tuli vedettyä tyhjä arpa.

Treffit :)

Kirjoitan tämän ensin luonnoksiin ja julkaisen sitten jos on jotain julkaistavaa :). Aktivoin yhden vanhan nettitreffiprofiilin, en siis sitä, mitä mulle tarjottiin.

Ensiksi muhun otti yhteyttä mies viestillä "mitä sulle nykyään kuuluu?" Tääh? En tuntenut. No, hän sitten kertoi että ollaan kyllä oltu sängyssäkin. Tuli semmoinen "voi helvetti"-fiilis kun kertoi vähän lisää ja silloisen nimimerkkinsä. Joopa, yksi niistä toimimattomista. Olisi uusintaa kaivannut. Juu ei kiitos.

No, sitten otti yhteyttä toinen mies, tältä keväältä, toinen toimimaton ja jännittynyt yksilö. Tuli semmoinen "tää ei VOI olla totta"-fiilis! Sekin oli uusintaa vailla. Mä sitten ystävällisesti ilmoitin molemmille, että ne ajat on takanapäin, että yritän nyt vähän toisella taktiikalla.

Itse otin yhteyttä yhteen mieheen jonka profiilissa ei lukenut juurikaan mitään. Mutta sieltä paljastuikin mukava, yhdyssanataitoinen (joo, mulla on päässä semmoinen pieni vika, että kiihotun yhdyssanataitoisista miehistä :D) mies, jonka kanssa jutut osui tosi hyvin yksiin. Ehkä liiankin hyvin. No, kokemuksista viisastuneena menen jo tänään hänen kanssaan treffeille. Ihan asiallisille treffeille. Tosin en ymmärrä miksi mä täällä lakkailen varpaankynsiäni.

Menen hänen kotiinsa (joo, tiedän!), mutta ollaan puhuttu että ihan kiltisti ollaan ja tutustutaan. Asuu n. 50 kilometrin päässä ja autonsa on huollossa, siksi tavataan hänen luonaan.

Loppuosa on kirjoitettu treffien jälkeen

Lähdin ajelemaan, soitin matkalta niinkuin oli sovittu. Kaveri sanoi jotenkin oudosti että tää kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta hänen tarttis hyväksikäyttää mua ja mun autoa. Mä olin että tääääh? Voisitko selittää tarkemmin? Sanoi selittävänsä kun tavataan. Sen jälkeen otin paniikkipuhelun Ystävälle ja totesin että kyllä tästä selvitään, aina on selvitty. Ja ehkä siihen on joku kunnon syy. Hermostutti ja pelottikin hieman.

No, pääsin tapaamispaikkaan ja hymyileväsilmäinen mies istui etupenkille viereeni. Kysyi, että voitaisko ajaa hänen mökilleen ottamaan vesimittarilukema! Mä emmin siinä ja änkytin tovin ja suostuin, mutta halusin itse ajaa, vaikka mies tarjoutui ajamaan. Jännitti ja hermostutti.  Muutaman kerran liikenteessä mokailtuani annoin miehen istua rattiin ja ajaa perille. Mukavaa ja haastavaa keskustelua, tykkäsin! Fiksu mies :). Mökillä juotiin kahvia ja juteltiin, mukavaa oli. Pussailtiin :)

Paluumatkalla kysyi että haluanko nähdä uudelleen ja kerroin haluavani. Sovittiin seuraavat treffit reilun viikon päähän.

Mä oon vähän fiiliksissä :)

Tarjous

Sain blogini kautta tarjouksen nettideittailupalveluun. Olen nyt ollut nettideittailematta varmaan puolisen vuotta kun totesin että ei sieltä löydy muita kuin pettymyksiä. Ainakin näin tuolla ilmaisdeittipalvelupuolella.

Toisaalta houkuttaisi, toisaalta en tiedä onko se fiksua. Heh, no joo, en mä fiksusti toimikaan.

Toisaalta planeetat ovat tällä hetkellä siinä asennossa, että horoskooppi sanoo "Rakkauden avaimet ovat kädessäsi NYT" eli tarkottaisiko se sitä että pitäisi tarttua tarjoukseen?

Mitä mä teen?

Painelkaas tuota "tykkään"-nappulaa tuolla postauksen alareunassa jos mun pitäisi tuota kokeilla tai sitten "en tykkää" jos olisi parasta jättää väliin.