Lukijat

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Paasto

Olin katsellut mehupaastodokumentteja Netflixistä ja netistä ja vakuuttunut. Mun vaivat paranevat mehupaastolla, koska kaikki mitä netflixistä tulee on totta. Yksi Humiran käyttäjäkin parani muistaakseni nivelreumastaan. Toimen parani ärtyvästä suolestaan ja muut ties mistä. Koska olin juhannuksen jälkeen kärsinyt taas oletettavasti Humiran haittavaikutuksista (helvetillinen hammassärky), päätin parantaa itseni mehuilla.  Mulla tapahtuu asiat aika nopeasti, joten niin tämä mehupaastokin. Toteutan tätä Jason Valen 28 day juice challengella. (löytyy app, maksaa muutaman euron).

Päivä 1: Päivä alkoi kahdella juustovoileivällä ja matkalla verkkokauppaan. Mulla ei ollut vielä mehupuristinta, joten kiire tuli semmoista hommaamaan. Kaupan kautta kotiin ja jäätävä satsi vihanneksia ja hedelmiä mukaan. Semmoisia, joita en muuten pistäisi ikinä suuhuni, esim. inkivääri, avokado ja selleri. Ensimmäinen mehu oli kamalan paha, mutta ajattelin että tän on pakko tehdä mulle niiiiin hyvää ja tahdonvoimalla tässä nyt mennään. En tajunnut, että samaa mehua juodaan joka päivä kaksi satsia, joten olisi voinut tehdä tuplasatsin kerralla. Eka päivä oli siis yhtä sotkemista ja mehustamista. Tahdonvoimalla kumosin juomat. Ei ne mitään herkkua olleet. Oli voittajaolo päivän päätteeksi.

Päivä 2. Tein päivän mehut kaikki kerralla. Tämän päivän eväät maistuivat paremmalle kuin eilen. Otin ne kylmälaukussa mukaan matkaan, koska oltiin lähdössä lasten kanssa mökkeilemään kolmeksi päiväksi. Ei ehkä optimaalisin aloitusaika, mutta ajattelin että NYT tai ei koskaan. Miksi lykätä kun voin aloittaa NYT. Joten aloitin NYT vaikka on loma. Illalla sain kamalan päänsärkykohtauksen ja painuin nukkumaan ysiltä. Olo oli kerrassaan paska. Vitutti, särki infernaalisesti ja ärsytti. Tiesin että vieroitusoireita oli luvassa ja tulihan niitä. Nukuin 12 tuntia. En saanut kaikkia mehuja juotua, joten valmista jäi kolmospäivän aamuksi. Hyvä niin, koska kolmospäivän eväitä en ole vielä edes katsonut. Tää vaatii näköjään tahdonvoimaa aika hemmetisti, mutta eihän se ollut yllätys.  Mietin kuopuksen sipsien mehustamista ja sitä, että miksi jätin viinit kotiin kun siemailin iltapalamehua.

Päivä 3. Aamukahvista en ole luopunut vaikka olisi kai pitänyt. Joku raja masokismilläkin, vähentänyt kyllä olen.  Ei tee mieli avata appia ja katsoa mitä tänään pitäisi mehustaa. Päätä vähän jomottelee, ei onneksi niin paljon kuin eilen. Kyllä tää tästä lähtee. Pahin on kohta takana. Alla olevassa eväässä on punajuurta, selleriä, banaania, avokadoa, omenaa, porkkanaa, sitruunaa, hamppuproteiniia ja ananasta.


torstai 22. kesäkuuta 2017

The greatest love of all is happening to me

Kotiuduin tänään. Ajelin reilu nelisen tuntia ja kuuntelin radiota välillä lauleskellen epävireisesti ja kovaa. Kovin oli tunteikas (ei aina niin positiivisissakaan merkeissä) ensimmäinen lomaviikko. Tampereelta lähdin ensimmäisen yön jälkeen kotiin päin, puolisen tuntia ajettuani tein u-käännöksen tkm:n suuntaan ja olinkin siellä sitten muutaman päivän.

Mutta takaisin siihen mistä mun piti kirjoittaa. Radiosta tuli Whitney Houstonin The greatest love of all. Sanat tulivat selkärangasta jostain ysärin alusta. Enhän mä niitä sanoja silloin aikanani sisäistänyt, mutta nyt ne  iski sana sanalta tajuntaan ja kovaa. Kyyneleet valuen lauloin korkealta ja kovaa. Radioversio kun loppui niin youtube jatkoi muutaman kerran repeatilla. Ja joka kerta ne kyyneleet valui.

Tässä sanaversio kyseisestä biisistä. Mähän rupesin itkemään jo tuossa alun lapsikohdassa kun aloin miettimään että olenko onnistunut lasteni kanssa ja mietin että miten vielä heitä pitäisi boostata.  Ja jatkoin toki kun päästiin itsensä rakastamiseen. Onpahan uskomattoman voimallinen biisi ainakin meille itsensä rakastamisen kanssa kamppaileville.


Because the greatest love of all
Is happening to me
I found the greatest love of all
Inside of me
The greatest love of all
Is easy to achieve
Learning to love yourself
It is the greatest love of all
 


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Asenneongelmainen lomalla

Mielensäpahoittaja täällä, iltaa. Siirryin tänään lomani toiseen vaiheeseen Tampereelle. Laadukkaaseen hyväksi havaittuun majoitukseen. Olenhan oikein osakas, gold-kortin haltija ja ties mitä muutakin josta olen useamman tonnin saanut pulittaa. Niin, ja olen myös keski-ikäinen ja helposti ärsyyntyvä.

Pääsin Holiday Club Tampereelle ja kirjauduin kolmen päivän visiitilleni. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löysin huoneeni. Viimeisestä pimeässä nurkasta, siivouskomeron vierestä. Oven vastakkaisella seinällä oli ikkuna. Tajusin jo huoneen löytäessäni, että nyt ei ole huone kyllä Näsijärven puolella, mutta ei se mitään. Fiilis oli kyllä suhteellisen tyrmistynyt kun vetäisin verhon sivuun ja katsoin. Likainen ikkuna ja likaista peltikattoa silmänkantamattomiin. Ei sen puoleen, eipä se peltikaton puhtaus olis asiaa miksikään muuttanut. Pimeä huone peltikattonäkymin. Petyin niin kovasti että tunteellisena ihmisenä tirautin pienet itkut. Kamoja hakiessani kysyin respasta että olisiko mahdollisesti muuta huonetta tarjolla edes lisämaksusta. Ei ollut.


Koska mitään oikeaa syytä (tkm ei mua ehdi tässä nyt näkemään)  täällä olemiselle ei ole niin päätin että jos fiilis ei huomiseen mennessä parane niin lähden kotiin. Myönnän että mulla on tämän asian suhteen nyt asenneongelma, enkä usko että fiiliksen suhteen ihmeitä tapahtuu. Lupasin tavata huomenna lomaosake-esittelijän klo 10 ja vaihtarina saan 100 euron lahjakortin. Voi esittelijäparkaa, eipä tiedä vielä millaisella lomafiiliksellä olevan keski-ikäisen vittupään saakaan vaivoikseen. Mulla on nimittäin muutama mielipide heidän palveluistaan tulossa ihan pinnistelemättä. Enkä TODELLAKAAN aio ostaa lisää osakkeita.

Huomaa, ettei mulla ole just nyt oikeita ongelmia. Ëiköhän niitäkin kohta taas tule niin loppuu ärsyyntyminen mitättömyyksistä. Niin kuin vaikka siitä, että vessapaperia oli noin muutama pala vain jäljellä. Taiteltu kyllä asiaankuuluvasti. Vessapaperi, tuo keski-ikäisen naisen lomanpilaaja.





Pitäisköhän vaihtaa alaa. Musta tulis hyvä sisäinen tarkastaja johonkin firmaan.



Loma

Terkkuja lomalta. Olen hengissä. Olen käynyt kesäteatterissa (on muuten helppoa löytää lähes loppuunmyytyihin esityksiin vain yksi paikka), saaristossa myös. Ihaillut aaltojen muovaamia kallioita, voimaantunut merestä, ihaillut luonnonvaraisia ruohosipulituppoja, tyrni"metsää", lintuja. Tuntenut vapautta, mutta myös yksinäisyyttä. Pohtinut elämää, mitä siltä haluan, tulevaisuutta.

Ei se aina ole niin helppoa. Voi voi...




torstai 15. kesäkuuta 2017

Yhteishaku

Tänään julkisetettiin yhteishaun tulokset. Laitoin aamulla viestiä esikoiselle, että miten ne tulokset tulee, kertoi että kai sähköpostilla ja sitten koulujen sivuilla. Töihin ajaessani googletin koulun sivut ja löysinkin nimilistan. En ensin tajunnut, että sivuilla oli useampi linja, joiden opiskelijat olivat tietysti aakkosjärjestyksessä, eli ensimmäisen listan selattuani petyin kun oma kirjain meni ilman lapsen nimeä.

Sitten kun tajusin miten homma toimii niin vetäisin auton bussipysäkille ja keskityin ja siellä se lapsen nimi komeili sisäänpäässeiden joukossa! Sisäänpääsyraja pisteissä  oli 13,67/15, eli ei sinne mitenkään heittämällä menty! Vieräytin muutaman kyyneleen ja näppäilin tärisevin käsin esikoisen puhelinnumeron, herätin sen seiskalta ja kerroin että on päässyt sinne kouluun ja miten ylpeä olen! Voi sitä riemua! Kuulemma itkettämäänkin rupesi.

Helsingissä alkaa syksyllä koulu. Voi mun pientä. Kyllä voi olla ylpeä!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu Puolis?

Mitä mulle kuuluu? Tuntuu että elämä on ollut jotenkin yllättävän kiireistä viime aikoina. Osansa kiireen tunnusta on luoneet jääkaappihässäkät sun muut. Kai mä oon niin heikko, että kaikki tuommoinen syöksee mut normaaleilta raiteiltani. Nyt oon onneksi päässyt jo raiteilleni takaisin.

Torstaina oli kokous Helsingissä yhden luottamustoimeni tiimoilta jonka virallisen osuuden jälkeen lähdettiin porukan kanssa Tallinnan risteilylle. Täysihoito ja omat hytit, tuli fiilis että oon päässyt parempiin piireihin :D. Tosin kun ryhmän puheenjohtaja kaatoi pöydällisen kaljaa syliinsä, ripusti farkut kuivumaan, vilautteli sukukalleuksiaan kannella ja oksensi tuolinsa viereen niin tulinkin siihen tulokseen, että ihan normiseurassa tässä ollaan. Itse olin ainut ajokuntoinen reissusta palatessani, ainut joka olikaan autolla.



Edellisenä iltana otin toki tarjotut juomat vastaan ja löysinkin itseni laivan porealtaasta kahden ryhmäämme kuuluvan miehen seurasta sen jälkeen kun olin maininnut, että harmi kun en ottanut uikkareita mukaan. Ei mennyt kuin sekunti kun jostain lensi uikkarit mun viinilasini viereen, joten ei muuta kuin poreisiin! Eipä mennyt kauaakaan kun toisen käsi oli mun vyötäröllä ja toisen käsi reidellä. Tuntui hieman hmm... väärältä ja likaiselta. Illemmalla kyllä heitin ihan molempien miesten kuullen ääneen sen, että olipas vähän outoa kun olivat mussa kiinni kumpikin tahollaan. Taisivat hieman nolostua ja hyvä niin. Seuraavana päivänä pyytelivät anteeksi asiaankuuluvasti. En oo kovin herkkä tuommoiselle, mutta joku toinen olisi voinut ollakin. Varsinkaan kun eivät vielä tunteneet mua niin hyvin että tietäisivät millainen olen niin aika riskillä vetivät, toinen vielä semmoisessa asemassa että olisi voinut olla hyvinkin haitallista hänelle. No, ollutta ja mennyttä.

Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Olin tyttöjä hakemassa asemalta kaksi minuuttia ennen junan tuloa, joten aika hyvin ajoitettu. Vähän kyllä jännitti että ehdinkö.

Olen mä TKM:nkin kanssa aikaa viettänyt. Helatorstaina tuli mun luokse, grillattiin, lojuttiin riippumatoissa, luontopolkuiltiin, istuskeltiin rantakalliolla, saunottiin, tehtiin tehokkaasti kaikki mitä reilussa vuorokaudessa ehti. Tällä viikolla nähtiin illan verran Tampereella. Pienet hetket on löydettävä ja hyödynnettävä.

Koulu päättyi, esikoisella koko peruskoulu. Kaksi stipendiä ja hyvä todistus, itku tuli juhlassa kun aloin kesken juhlan ajattelemaan miten vasta ihan äsken olin saattelemassa pientä ekaluokkalaista koulutielleen ja nyt pakollinen osuus on suoritettu. Viikon päästä jännitetään yhteishaun tuloksia. En voi olla miettimättä että miten samaa rataa on esikoisella mennyt kuin itselläni tuossa iässä. Yli ysin keskiarvo, isoskoulutus käyty (itselläni jäi kesken), hakenut parempaan lukioon kuin lähilukio (itse en kuitenkaan päässyt, yksi kymppi olisi pitänyt olla enemmän). Jännä nähdä miten käy.

Olen pistellyt Humiraa nahkaani nyt muutaman kuukauden ajan ja luulen että olen saanut sivuvaikutuksena pahoinvointia. Ei kiva. Ei sitä ole ollut kuin viikon verran, mutta joka päivä jokusen tunnin ajan. muuten Humira on kyllä auttanut ihoon hyvin ja sivuvaikutuksena myös lonkkaan. Toivottavasti pahoinvointi on ohimenevä ilmiö. (Raskaana en voi olla).

Siinäpä tiivistetysti mun kuulumiset. En ole jostain syystä saanut oikein aikaiseksi kirjoitella, mutta yritän parantaa tapani ja kirjoitella jos jotain tähdellistä tulee mieleen. Oman pään tutkiskelun olen nyt jättänyt toistaseksi parempiin aikoihin, ei vaan just nyt jaksa.

Lämmintä lauantaita teille ihanat!