Olipas paska perjantai

Perjantai oli ja meni. Alkoi hammaslääkärillä. Heti yhdeksältä pomo soitti ja haukkui mut ja mun työnteon. Hän ei voi ymmärtää miten mä en saa enempää laskutusta aikaiseksi, mitä mun työnteossa on vikana? No, selvisin itkemättä puhelun loppuun, itkin vasta sitten sen jälkeen. Voi helvetti. En tiedä mitä pitäis tehdä. Ennen palaute on tullut ihan vain kirjallisesti, mutta tommosia puheluita mä EN pysty ottamaan vastaan. Mä olen yrittänyt selviytyä ja omasta mielestäni olen selviytynytkin ihan hyvin. Mutta en pomon mielestä. No, se onkin sairas, mutta niin mäkin oon kohta jos tommoselle paskalle itseni altistan. Koeaikakin meni jo, eli en voi irtisanoutua edes kovin helposti. Tai siis toki voisin, mutta pitäis olla uusi duuni tiedossa.

Puhelun jälkeen tuli fiilis, että pitää vetää perskännit tänään ja vaihtoehdot oli perskännit kotona, perskännit paikallisessa tai perskännit lähikaupungissa. Joo, oon huomannut itsessäni pieniä alkoholisoitumisen merkkejä. Eli kotiin kun pääsin niin en ulkovaatteita edes saanut pois kun oli jo kossut lasissa. No, siinä sitten nautiskelin hyvästä fiiliksestä päässä ja päätin että ulos lähdetään. Puettiin antoisalla kaula-aukolla varustettu toppi. Meikattiin pilke silmäkulmaan ja soitettiin taksi.

Taksia soittaessani esittelin itseni ex-miehen sukunimellä. Vittu että vitutti. Olin siis unohtanut, että kuka mä nykyään olen. No, ei voinut mitään, taksi tuli ja se oli pääasia. Ajeltiin paikalliseen, josta oli tarkoitus jatkaa kaupunkiin. Paikallisessa oli kourallinen ihmisiä. Parkkeerasin baaritiskille ja tilasin siiderin. Kaksi keski-ikäistä äijää lyöttäytyi viereen. No kiva, juttuseuraa. Tanssittiin tyhjässä baarissa ja keskusteltiin eroista. Toisella oli joku pano olemassa, toinen ei tunnustanut mitään. No, jälkikäteen sitten selvisi, että asuu naisen kanssa yhdessä. Pieni paikka. No, ei me muuta tehty kuin tanssittiin. Äijät tiiraili mun tissejä ja tarjos siideriä. Ei siinä mitään, hyvät tissithän mulla on. No, olis vissiin pitänyt ennen sitä kossun tankkausta syödä jotain kun ennen puoltayötä tuli jo huono olo ja pyysin soittamaan taksin. Taksi vei mut kotiin, pääsin sisälle, kaaduin eteiseen ja oksensin vaaleanpunaista siiderilimaa eteisen kynnysmatolle. Great. Edellisen kerran olen kännissä oksentanut 14 vuotta sitten. No, tavoitteessa onnistuttu, perskännit tuli vedettyä, miehen kanssa pääsin tanssimaankin, tuntui aika hyvältä kyllä. Miehinen kosketus, vaikkakin ihan asiallinen.

Lauantai valkeni, olo oli kohtalaisen heikko. Oksennukset odotti siivoojaansa. Siinähän se lauantai meni sitten oloa parannellessa. Olen minäkin koukuttunut Iholla-sarjaan ja katselin sitä netistä. Mä niin samaistun Venlaan! No, en onneks ole enää yhtä pahassa jamassa Tyypin kanssa kuin Venla tyyppinsä kanssa, mutta mä niin tiedän silti mitä se käy läpi.

Tytöt viettävät tänään aikuissynttäreitä  isällään. Exän sukua on tulossa, mun sukua myös on kutsuttu, vaan ei mua. Kuopus kysyi viikolla että onko mut kutsuttu  ja alkoi itkemään kun kuuli että ei ole. En ollut noista bileistä kuullut aikaisemmin kuin vasta kuopukselta. Tunsin aika suurta surua ja raivoa, mutta kuopukselle olin tietysti ihan normaali ja lohdutin että ei se mitään, vietetään täällä sitten omat synttärit ens viikonloppuna. Mä en taas ymmärrä mitä se exä ajattelee. No, what ever.

Sunnuntai. Pitää siivota. Johan tässä on 3 tuntia heräilty. Nyt reippaasti ja raivolla niin voi taas relata sen jälkeen :). Huomenna maanantai, ahdistaa.

Huomionhakua

Olen heikko, haluan huomiota. Tilanne alkoi jo vuosi sitten. Lähdin hakemaan huomiota mistäs muualtakaan kuin netistä. Ja sitä sainkin, vaikka olenkin pyylevä ja repsahtanut tätönen, ainakin henkisesti. No, kivaltahan se huomio tuntuu, vaikka tiedänkin, mitä ne miehet ovat vailla. Kurvitkaan ei tunnu haittaavan ja söpöksi sanovat. Ehkä ne sanoisivat vaikka näyttäis miltä, jos vaan on toiveissa saada, tajuanhan mä sen. Tajuan myös, että kaikki ei ole sitä miltä vaikuttaa, kirjoittaa voi ihan mitä sylki suuhun tuo. Tunnustan, lankesin yhteen tämmöiseen mieheen jo syksymmällä, en tiedä tekikö se hyvää itsetunnolle vai ei. Kaikenlaisia tunteita toi, syyllisyyttä ei kuitenkaan. Teki hemmetin hyvää olla haluttu, edes sen hetken verran. Tuuri kävi kun mies oli aikamoinen "saalis". Tosin harmikseni se jäi yhteen kertaan, olisin voinut uusinnankin ottaa. Ehkä mä en sitten ollutkaan tarpeeksi hyvä, niin se on pakko ajatella. Ja kyllähän sen tajuaminen kirpaisi. Että enpä tiedä oliko se fiksua sitten kuitenkaan loppupeleissä. Ja taas olen kuitenkin luisumassa samaan.

Eilinen ilta meni kisuja muuttaessa. Äitikisu ja pennut muuttivat luokseni ja kotiutuivat heti. Kaksi aikuista kissaa jäivät miehen ja lasten iloksi. Tällä viikolla tulee uusi ihana valkoinen pentu, en malta odottaa! Kasvatan siis rotukissoja pienimuotoisesti. Kisut kun olin saanut muutettua niin jo olinkin taas poikki ja jumahdin koneelle, avasin treffisivuston ja kirjoittelin pari tuntia yhden tyypin kanssa. Se sai mut nauramaan ja kello oli puoli yksi kun pääsin nukkumaan. Ja herätys oli 6:30, joten VÄSYTTÄÄ ihan älyttömästi! En tiedä mihin se kirjoittelu johtaa, se ensimmäinen "hairahdus" nosti riman aika korkealle, fyysisesti siis, mutta henkisesti jätti aika kylmäksi. Mutta mitä mä edes olen vailla? Mitään parisuhdetta en todellakaan, mutta läheisyydenkaipuu ja kosketuksenkaipuu on välillä kova.

Kauheen vaikeeta tää mun elämä taas. Tajuan, että pitäisi nyt vaan olla, ihan rauhassa, itsekseen, eikä viritellä mitään kuvioita mihinkään suuntaan. Hemmetti mun kanssani! Idiootti!