Lukijat

perjantai 30. marraskuuta 2012

Voihan toppahousut

Lapset tulivat viikonlopuksi. Collegehousuissa 10 asteen pakkasessa. Ihan pikkasen kilahti ja soitin exälle että mitä hittoa, miksi lapsilla ei ole sään mukaisia vaatteita? No, ei ole toppahousuja kun ei ole EHTINYT ostaa! Ens viikolla ehkä ehtii. Siis MITÄH? Kyllähän nyt joulukuuhun mennessä perkele pitää sen verran aikaa saada järjestymään, että saa lapsille housut ostettua! No, ajettiin sitten suoraan junalta kauppaan ja ostettiin toppahousut. Oli se itselleen uuden Lumian ehtinyt ostaa kuitenkin hyvin . En tiedä mitä tosta tulee... Katellaan.

Tyypin kanssa juteltiin eilen taas syvällisiä, sen aloitteesta. Ja mitä siitä tuli, no tappelu tietysti. Voi luoja että se on herkkänahkainen ja ilkeä joskus. Aiheena "mitä jos mä tai se löytää jonkun ja rakastuu". Jep jep.

Kuopus on tuonut sen "kirjeen kotiin"-kirjeensä mulle. Todennäköisesti repeen itkemään kun se sen näyttää.Oikeestaan rupee itkettää jo pelkkä ajatus siitä.

torstai 29. marraskuuta 2012

Huvitusta


Heh, päivän huumoripläjäys tuli exän suunnalta. ”Haluatko sen sängyn, on jäämässä ylimääräiseksi” Anteeks mitäääääh? Siis haluanko mä sen sängyn, jossa mä olen nukkunut sen 10 vuotta ja jossa Vosu on paneskellut muutaman kuukauden? EN TODELLAKAAN HALUA! Ilmeisesti ei Vosukaan halunnut enää paneskella siinä sängyssä, jossa mä olin sen 10 vuotta nukkunut. Vain miehelle voi tulla mieleen kysyä tuommoista. Okei, kerroin tän jutun Ystävälle, se ei tajunnut mun huvitusta ollenkaan, eli tää olikin vain mun omassa päässä. Tai ehkä sen ymmärtää vaan ihminen joka on samassa tilanteessa juuri nyt.

No,  homma on nyt menossa vissiin siihen, että talo lähtee pois myynnistä ja kaupat tehdään (Vosun kanssa) ehkä  jo tämän vuoden puolella. Mun mielestä toi asia etenee kyllä perkeleen hitaasti. Mutta mä nyt koitan pitää turpani kiinni. 

Eilen tilasin sitten sen pönttöuunin! Saan sen jo joulukuussa, viikolla 51 tai 52! Ihanaa! Ystävän mielestä ajankohta on tosi huono kun on joulusiivoukset ja kaikki ja siitä tulee kaaaauheesti sotkua! No, mä olen yhden pönttöuunin rakennuttanut eikä se sotku mitään maatamullistavaa  ollut. Päivässähän se pykätään pystyyn kuitenkin. Ja pakko oli sanoa, että on tässä vähän pidemmänkin remontin keskellä asuttu. Mulle ei ole mikään joulusiivous ollut ennenkään ongelma. Siivoan jos huvittaa, jos ei huvita niin en siivoa. 

Päästiin muuten yhteisymmärrykseen joulusta (tyttöjen mielipidettä ei ole vielä kysytty, se toki vaikuttaa) . Tytöt ovat mun luona jouluna ja exä tulee aattona syömään. Kyllähän mä exälle sanoin, että mahtuu meillä yöpymäänkin jos haluaa, ettei tarvitse illalla kotiin ajaa.  Sanoi palaavansa asiaan lähempänä. Vosu on aaton töissä. 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Lasten oikeuksien päivän satoa

Kuopuksen koulusta tuli sähköpostilla katkelmia lasten tuotoksista, aiheena "Kirje kotiin". Tarkennuksena, että nuo ovat koostettu kaikista luokan lasten vastauksista. 


Rakkaat vanhemmat:

" Toivoisin, että ette eroa koskaan ja että pidätte toisistanne huolta. Opettakaa lapsille rakkautta joka päivä. Lapset tarvitsevat teitä joka päivä. Opettakaa meidät hyville tavoille ja auttakaa meitä, kun tarvitsemme teitä."
" Minä pelkään, että ette rakasta minua. Minä rakastan teitä. Minä odotan rakkautta. Toivon rakkautta. "
" Toivoisin, että olette iloisia ja onnekkaita. Olette minulle rakkaita ja tärkeitä. Minä en halua, että riitelette. "
" Ottakaa minut huomioon aina. En halua, että sanotte rumia sanoja. Olkaa kilttejä. Älkää katselko lasten nähden ohjemia, joissa sanotaan tyhmiä sanoja tai näytetään jotain pelottavaa. "
" Älkää opettako meille pahoja asioita kuten kiroilua ja tappelua. Me opimme teiltä sekunti sekunnilta. Jos kasvatatte meidät hyvin, niin meistä voi tulla vaikka mitä sankareita. "

Aika rankkaa tekstiä...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Päätön purkaus, irrallisia juttuja

Kohta on vuosi kulunut siitä kun kerroin miehelle, eikun exälle (onpas se nyt perkeleen tiukassa) että haluan erota. Joo. Kovin oli ylevät suunnitelmat, että homma hoidetaan hyvässä yhteisymmärryksessä, oikein näytetään maailmalle miten tää homma hoidetaan kunnialla. Just, sallikaa mun nauraa (itselleni). Alkuhan menikin hyvin, yllättävän hyvin. Ystävä ihmetteli, että ei voi olla normaalia, ei vaan voi. Että kohta räjähtää. No, kaikki menikin hyvin siihen asti, siis SIIHEN asti. Kun siis Vosu tuli kuvioihin. Se tapahtui niin äkkiä. Liian äkkiä. En mä pysty sitä käsittelemään, enkä totta puhuen ole ollenkaan varma, että exäkään pystyy. Tulee kyllä oikeestaan fiilis, että olinpas mä helposti korvattavissa. Hassu juttu. Tai oikeestaan surullinen.

Viime aikoina olen huomannut, että en mä osaa enää analysoida itteäni niin hyvin kuin "alkuerosta". Mä vellon siinä samassa paskassa päivästä toiseen ja koitan pitää nenän pinnan yläpuolella. Lauantai-iltana sain kuunnella kuopuksen tilitystä siitä miten hassua oli kun iskä oli ostanut torttu- ja piparitaikinaa ja vosukin oli ostanut samat taikinat ja nyt niillä on ihan sikana taikinaa! No, eilen tiesin tasan, että millainen se iltapäivitys olisi ollut ja päätin, että mun puhelin menee nyt rikki eikä se vastaanota puheluita. Mä en olisi pystynyt kuuntelemaan kuopuksen iloista tilitystä siitä miten monta miljoonaa torttua ja piparia ne ovat leiponeet. No, aukasin sitten puoliltaöin puhelimen ja siellä ne oli tekstarina sitten odottamassa. Ja kuvia kuopuksen päästä, Vosun tekemästä hienosta hiushärpäkkeestä eri suunnista otettuna. Joo, on tullut selväksi jo että se osaa tehdä hienommat kiharat kuin mä. What can you do, swallow the defeat. Joo, tappiohan se oli, selkeästi. Koska kyseessähän oli kilpailu. Ainakin mun omassa päässä.

Mulla oli tosi huono päivä eilen ja koko ilta meni itkeskellessä, en oikein itsekään tiennyt mitä mä itkin.  Jossain vaiheessa iltaa kissat oli sitten kaataneet vesikannun olkkariin ja tiedättekö kun on joskus semmoinen tila, että joku pienikin juttu työntää sen reunan yli ja sitten flippaa. No, toi oli semmoinen tilanne. Mä näin sen lainehtivan veden, aloin kihisemään ja huusin, mä huusin niin paljon kuin jo valmiiks kipeestä kurkusta lähti. Kissat katsoivat parhaaksi piiloutua pikavauhtia. Kun olin ssaanut huudettua tarpeeksi ja lopetettua, näin tähtiä ja maailma pyöri. Johan tulikin päästeltyä paineita ulos. Luuttusin lattian ja pöydän ja itkin. Sitä sitten riittikin koko illan. Tyyppi rupesi viestimään jossain vaiheessa enkä jaksanut esittää mitään muuta kuin mitä mä olin. No, jossain vaiheessa se sai kuitenkin mut piristymään ja nukkumaan meninkin yllättäen kuivin silmin.

Ai niin, se miksi mä rupesin kirjoittamaan oli se, että mä mietin tätä mun elämää. Miten se menee päivästä toiseen, samalla kaavalla. Töihin, selviytyminen työpäivästä, kotiin, paskanlappaminen kissojen laatikoista, lämmitystä, jos hyvin käy teen ruokaa, koneella ilta, nukkumaan. Välillä käy joku satunnainen mies, johon petyn. Odotan perjantaita että tulee viikonloppu ja saa nukkua. No, jos totta puhutaan eipä tää eroa siitä mitä mun elämä oli parisuhteessakaan, paitsi satunnaisen miehen osalta.

Välillä tulee tunteen "läikähdys", että tämä on ihanaa. Suuri osa niistä biiseistä, jotka itketti talvella, ei itketä enää. Tilalle on tullut vähemmän nyyhkybiisejä. Toki nyyhkybiisejäkin vielä kuuntelen, esim. Jesse Kaikurannan uusi levy, ihana!

Ystävä ja Terapiamies ovat sanoneet, että miehet käsittelevät eron eri tavalla kuin naiset, siksipä exäkin pystyy tuolleen pikana rakentamaan uuden elämän. Vituttaa suorastaan! Mä näen sen kyllä niin, että sillä ei ole ollut tunteita.

Ai niin, tänään kävi vihdoin saunamies. Tulee ehkä lauantaina hommiin. Uskon kun näen sen nikkaroimassa. Tämä on nyt siis se iskän järkkäämä.

Noin, sain vissiin nyt kaikki irralliset asiat oksennettua tähän, sori nyt vaan kun ei tullut mitään loistavaa kirjallista suoritusta niin kuin multa yleensä (ehhehee)

Joo, ehkä mä lopetan tähän tältä erää, ihanaan Jessen biisiin :)


lauantai 24. marraskuuta 2012

Huono karma rempalla

Joo, joku kirous tän rempan yllä leijuu. Iskällä oli tiedossa hyvä, luotettava, nopea remppamies. Tuntee työnsä puolesta. No, mä sitten ajattelin, että jesss, kyllä tää nyt lähtee etenemään ja kohta mä saunon! Tässä ollaan odoteltu sitä häiskää se puoltoista kuukautta. Viikko sitten oli iskälle puhunut, että tällä viikolla voisi tulla tekemään. No, ei oo näkyny, eikä luulunut. Ja pyysin iskän sanomaan sille tyypille, että sanoo vaan ihan reilusti jos homma ei kiinnosta tai ei ole aikaa niin etsin täältä kyllä remppamiehen. No, iskä oli sanonut ja silti kaiken piti olla ihan ok. No ei vissiin ollut sitten.

Eilen juttelin iskän kanssa puhelimessa ja sanoin, että nyt meni hermot ja alan etsimään saunan tekijää muualta. Vituttaa kun olisin voinut sen etsinnän aloittaa jo silloin puolitoista kuukautta sitten. Ja nyt saunoisin jo.

Niin ja ilmi on käynyt, että Vosu on nyt sitten aikeissa ostaa sen mun puolikkaan talosta. Huh, aika hölmöä kun ovat tunteneet kolmisen kuukautta :D No, eipä ole mun asia (paitsi tietty vähän, ainakin mun mielestä). Kunhan saisivat nyt järkättyä mulle vaan ne rahat.

Olenhan mä tietty tässä miettinyt (ehkä osittain kateudesta) että teinkö mä oikean ratkaisun. Kai mä tein.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Ositusta


Voi paska. Ex laittoi sähköpostilla ehdotuksen, että jos lunastaisi sittenkin mut ulos talosta. Liitteenä oli esitys, mikä oli mun mielestä ihan reilu mua kohtaan. Huomioon on otettu toki se, että talo on ollut myynnissä toukokuusta eikä yhtään tarjousta ole saatu. Silti mä pelkään, että asiassa on koira haudattuna . Eihän se pankista ole edes kysynyt vielä, mutta sillä varmaan löytyy sen verran likviditeettiä, että pystyisi mun käteisosuuden maksamaan vaikka heti. Ja mä saisin maksettua autolainan, luottokortin, tilattua pönttöuunin ja mietittyä keittiöremppaa.  Siinä se sitten about menikin jo sileeksi. Voi kun saisin noi asiat selviksi ton exän suhteenkin. Toi rassaa kuitenkin taustalla koko ajan melkoisesti.

Oli pakko kysyä, että meinasiko se itse lunastaa mut ulos vaiko meinasiko Vosu lunastaa mut ulos. Vastasi, että kyllä jossain vaiheessa ehkä olisi tarkoitus, että Vosu lunastaisi mun osuuden. Ihan niin kuin arvelinkin. No, tehköön vain noin jos haluavat monet varainsiirtoverot maksaa. Ei kuulu mulle oikeastaan, mutta olihan mun pakko hieman veroneuvontaa antaa. En mä vaan osannu taas pitää turpaani kiinni. Ja miks mä oon tyrkyttämässä sitä puoliskoani Vosulle? En mä tiiä. Hölmö olen.

Mainitsin exälle vielä, että pitäähän vielä irtaimistoasioitakin katsoa. Exä hölmistyneenä vastasi, että ai, mitä miettimistä siinä muka on? Just joo! Ai että mä hommaan itselleni kaikki alusta (niin kuin olen kyllä tehnytkin) ja hän pitää meidän valmiiksi yhdessä keräämän ja maksaman irtaimiston. Niin varmaan. NOT! Hitto vieköön, mä roudaan kyllä mun Muumimukit ja Mariskoolit sieltä kyllä heti kun vain ehtisin ja saisin jonkun isomman auton alle. Ja kantoapua.  On siellä huonekalujakin mitä haluan ja mistä ollaan sovittukin, että mä ne saan kunhan talo menee kaupaksi.

No, kunhan tämä nyt nytkähtäisi vähän eteenpäin niin olisin aika tyytyväinen! Se vaan on ongelma kun toi ex ei oikein toimi ripeästi missään asiassa vaan sitä on aina pitänyt vähän potkia… Ja enää en kai saa sitä tehdä. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Miespäivitys

Mä haluan kirjoittaa. En tiedä mitä haluan kirjoittaa, mutta pitkään aikaan en ole kunnollista blogipäivitystä kirjoittanut, en tosin tiedä mitä tästäkään tulee.

Aloitetaan vaikka miehistä. Olen siis nettideittaillut. Taas. Mitä on jäänyt käteen... Muutama seksisuhdetta haluava, en taida viitsiä vaivautua. Yhden kanssa olen kirjoitellut ja tekstaillut on-off keväästä asti, mutta ei siitäkään mitään varmaan tule, taitaa olla pelkuri, koska sen on pitänyt jo muutaman kerran tulla mun luo, mutta ei ole tullut.

No, sitten pikaviestikaveriksi on tullut Kaukainen Mies  Hirveen mielenkiintoinen ja fiksu, mutta liian kaukaa. Höööh! On se luvannut tulla käymään, mutta mitä siitäkin sitten tulee kun se tosiaan on niin kaukaa. Sitten olisi vielä läheltä yksi ihan fiksun oloinen mies, joka etsii naista ihan kumppaniksi (ja sänkyyn), mutta ei uskalla käyttää mitään "seurustelu" sanaa. Hieman sitoutumiskammoinen, ehkä liian koulutettukin (no, yritän olla arvostelematta ihmistä koulutustaustan ja työn kautta, enhän itsekään haluaisi tulla arvostelluksi niillä perusteilla). No, tämän kanssa olen vissiin menossa kävelylle huomenna. Ja sitten on toki vielä Opiskelijapoju joka haluaisi tavata. Että onhan tässä virityksiä.

Lapsille eilen sanoin, että en taida viitsiä miestä enää ottaakaan kun ne on niin kauhean rasittavia, kalliiksi tulevia,  syövät paljon, piereskelevät ja ärsyttävät :D No, katsotaan nyt. Saman katon alle ei tarvii kyllä ängetä! Pysyvästi siis.

Fiilikset Vosua kohtaan on ehkä hieman normalisoituneet. Tokihan mua edelleen ärsyttää etten tiedä miltä se näyttää, se kyllä tietää miltä mä näytän, koska mulla on facebookissa kuva. Sillä ei.

Exä oli sitten antanut lasten ymmärtää, että olen tulossa jouluksi. Kyllä vitutti. Väitti että ei ole mitään puhunut lapsille, että itse olivat vain kelailleet. Niin varmaan. Eli nyt jos en mene niin mä olen se bad guy. Että onks tässä kauheesti vaihtoehtoja sitten?

Sitten case-Tyyppi. Hänen kanssaan juttelen melkein päivittäin fb:ssä, hänen aloitteestaan 90 prosenttisesti. tasaisin väliajoin tulee suunniteltua tapaamista, mitkä sitten kariutuu hänen pakollisten menojensa edessä. Viime viikkoinen pakollinen meno oli kortti-ilta. Ei hitto että repesin nauruun kun selvisi mikä tämä pakottava meno oli. Semmoinen on kuulemma kerran kuukaudessa ja hänen velvollisuutensa on sinne mennä. No, eihän se sitten sinne päässyt menemään, kun automaatti ei antanut rahaa ja ilman rahaa ei sitten semmoiseen ole vissiin asiaa. Sitten se valitti sitä mulle koko illan pikaviestissä ja lässytti että voi kun mä olisin siellä, että olisi niin kivaa. . Joopajoo, olisinhan mä ollut, jos olis kutsunut! Perkele. Viikonloppuna käytiin sitten suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

Tyyppi: Nyt kun oot ollut jo vähän aikaa sinkkuna niin olisko susta kiva käydä vähän treffeillä? Älä pelkää, en ole mustis :)
Mä: (muutaman mienuutin hiljaisuus kun en tiennyt, että pitäiskö tunnustaa vai ei. Vittuperkelesaatana meni edestakas mielessä ja anelin apua Terapiamieheltäkin pikaviestissä.)
Mä: En mä pelkää :). Sä meinaat, että mä en olis kokeillut?
Tyyppi: Niin no, en mä sitä tiedä :). No, oletko kokeillut? Kerro millaisia on ollut?
Mähän kerroin sitten ne muutamat asialliset treffikokemukset mitkä mulla on ollut. Jätin kaikki seksisuhteet toki kertomatta. Kyseli että mistä mä niitä olin bongaillut, sanoin että netistä ja että miksi haluaa tietää? Tyyppi sanoi, että kunhan vain mietti, että ei oo pakko kertoa. Mä sanoin, että siks tietty kyselee, että voi käydä tsekkaamassa mun jutut, olettaen toki, että mun profiili on edelleen avoinna. Väitti ettei muka todellakaan kiinnosta. Niin varmaan, hahhahhaa :D

Kyseli sitten, että millasia miehiä ne oli, selkeästi kiinnosti kovastikin! Käytti hyväkseen mun humalatilaa, mutta kun mä en yleensä kännissäkään lörpöttele ohi suuni, en siis nytkään. Kysyihän se sitten vielä, että onko mulla sitten ollut jotain yhden yön juttuja. Kielsin. Heh. Jos on pokkaa tommosta kysyä niin ei siihen nyt perkele totuudenmukaista vastausta anneta!

Veikkaanpa, että Tyyppi oli aika yllättynyt, että en olekaan pelkästään häntä ajatellut. Ihan oikein!

No niin, miespäivityshän tästä sitten tulikin :)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Joulu


Voi helvetti! Kyselin exältä, että miten haluaa joulun ja uudenvuoden järjestää. No, exä sitten siihen, että ”onko ihan poissuljettua viettää joulu saman katon alla?” Välitön silmienkostuminen ja vitutusfiilikset heti perään. En mä tiedä mikä on fiksua? Onko se fiksua että me leikitään joulua ”perheenä”? Varsinkin kun exällä on se uus, joka leipoi tyttöjen kanssa isänpäiväkakun ja kaikkea. Ja joka nukkuu siellä melkein joka yö kuulemma. Se on kyllä ihan saletti että sen Vosun kanssa en kyllä rupee mitään yhteisjoulua rakentamaan, ihan absurdi ajatus. Tuskin exällä semmoista ajatusta onkaan. En mä näe poissuljettuna sitä, että vietettäis joulu exän kanssa saman katon alla, kyllä mä ehkä siihen pystyisin lasten takia, mutta onko se fiksua lasten kannalta?  Kuka sen kertois mulle?

Mitään virallisia sopimuksia asioista ei ole, enkä halua mennä tekemäänkään niin kauan kuin talo on myymättä.

Viime tammikuussa kun ilmoitin erosta niin ensimmäisinä kysymyksinä lapsilla oli, että voidaanko me silti viettää joulu yhdessä. Vastattiin varmaan jotain että katsotaan sitä sitten tai jotain vastaavaa.

Hitto kun taas itkettää ja töitäkin pitäis tehdä. 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Perinteinen Perjantain Paha mieli

"Äiti arvaa mitä? Vosu tulee meille yöks ku se pääsee töistä kymmeneltä. Sit me pistetään aamulla pullataikina tulemaan ja sit me leivotaan Vosun kanssa korvapuusteja ja sit mä saan leipoo semmosen pitkulapullan. Sit me haetaan Piski Vosun äidiltä ja mä saan mennä mukaan. Vosu lupas kihartaa mun hiukset semmosil pitkuloilla.  Sit me mennään ehkä sunnuntaina keilaamaan"

"Ai kuinka kivaa, teillä ei oo ainakaan tylsä viikonloppu" (vuodattaen hiljaisia kyyneliä toivoen että se ei kuulu äänestä)

Tuntuu niin pahalta, vaikka mä tiedän, että kivahan se on, että lapset tykkää Iskän uudesta. Mutta on kyllä sanottava, että tää on ottanut todella paljon tiukemmalle kuin mitä mä olisin ajatellut etukäteen.

Oisko se sitten kiva jos lapset ei tykkäis Vosusta? No ei tietenkään.

Mä tunnen itseni niin pieneksi, mitättömäksi ja huonoksi kun en osaa suhtautua tähän kuin aikuinen.

torstai 1. marraskuuta 2012

Hyvä fiilis

Mä pesen pyykkiä, omalla, itse asennetulla pesukoneella, omalla vedellä. Vähän se hana valuttaa, mutta ei se mitään. Tyypin kanssa asennettiin, Tyyppi tsemppas mua pikaviestin kautta kun mä lyhdyn valossa askartelin letkujen kanssa :). Hyvä tuli vaikka ite sanonkin!

Sähkömieheni on samaa sarjaa kuin remppamiehet, vaikkakaan ei edes remppamiesten tuttuja vaan ihan oikea. Ei ole ehtinyt asentamaan lattialämmitystä eikä lamppua, eikä pistorasiaa. Huoh. Lupasi tällä viikolla tulla, parempi olis kun mä tykkäisin siitä lattialämmityksestä kylppärissä kyllä.

Tänäaamuna nöyrryin ja pistin makkariin patterin päälle. Oli 14 astetta ja se alkoi olemaan vähän liian viilee. No, rahaa se vain on. Sähkölasku pelottaa kyllä vähän.

Muutamalla seuraamallani bloggarilla on uudet ihanat rakkaudet ja olen kateellinen. Odotan, että koska olis mun vuoro. No, kai se tulee, siihen on uskottava. Toivottavasti saan itsekin vielä hehkuttaa uutta rakkautta joskus :).

Kyllä mulla on välillä ihan hyvä yksinkin. Lämmittelen mökkiäni, pesen pyykkiä, kuuntelen musiikkia. Aika hyvä fiilis :)