Lukijat

perjantai 23. elokuuta 2019

Ensimmäinen työviikko ja koontipäivitys

Olen selvinnyt ensimmäisestä työviikosta kunnialla. Esimieheni (mua nuorempi, mies) kehui, että sain mukamas paljon aikaiseksi. Tai saattaa se olla esimieheni esimies, en oikeestaan ole varma kuka on mun esimies, mutta onko sillä niin väliä. No, en kyllä saanut paljoa aikaiseksi, ihan hävettää miten paljon aikaa tuhrasin simppeleihin asioihin. Hyvä kuitenkin, että palautetta tulee positiivisen kautta :).

Olo tuntuu aika kädettömältä, kun pitäisi osata tehdä töitä Macilla, kun mulla ei ole mitään kokemusta Applen systeemeistä. Nolottaa kysellä simppeleitä pikkuasioita tyyliin "ööö, miten tallennan nimellä?" tai "miten tulostan pdf:ksi". Kaikki toimii jotenkin käänteisesti. Joitain onnistumisen elämyksiä onneksi ehdin saamaan jo tälläkin viikolla. Työpaikka on KIVA! Johto  on HYVÄÄ ja meininki positiivisesti erilainen :). 

Hassua oli se, että tapasin tänään töiden merkeissä edellisestä pidempiaikaisesta työpaikastani tutun henkilön, tehtiin vajaa vuosi aika läheistä yhteistyötä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun istuin yhteiseen palaveripöytään :D. Yhteistyö tulee varmaan toimimaan hyvin, ihan hyvä tyyppi on. Onneksi en lähettänyt erästä valmiiksi kirjoitettua sähköpostia, jonka meinasin työsuhteeni päätyttyä lähettää aiempaan työpaikkaan, koska tämä henkilö esiintyi myös siinä sähköpostissa. Mitä tästä opimme? Älä polta siltoja, ellet ole 100% varma ettet tarvitse niitä vielä joskus. Ei se sähköposti olisi varmaan siltaa polttanut tämän henkilön suuntaan, mutta kuitenkin olen tyytyväinen, etten sitä lähettänyt. 

Mä olen innostunut mun uudesta työstä niin paljon, että olen löytänyt facebookista alaan liittyvän ryhmän ja notkun siellä ahmien tietoa. Pitäisi ehkä rajoittaa vähän... Päätä on särkenyt joka päivä tällä viikolla, pää ylirasitustilassa vissiin. Neljänä yönä viidestä olen nähnyt työunia ja sen yhden yön unta vanhasta heilasta, joka totesi "ei me taideta oikein sopia yhteen, näkeehän sen jo siitä, miten eri tavalla me nimetään tiedostotkin". Ehkä toikin oli oikeestaan työhön liittyvä uni, eikä vanhaan heilaan. 

Koska olin erityisesti tänään ansainnut perjantaiviiniä, niin nyt tulee juttua :D. 

Olen nyt keväästä alkaen suorittanut  avoimessa ammattikorkeassa 25 opintopistettä. Eihän se kovin suurelta määrältä kuulosta, mutta olen tyytyväinen. Olen stressannut liikaa, mun valtava elämänkokemukseni on siivittänyt mut huikeisiin arvosanoihin (huomatkaa viini alkaa vaikuttamaan). Nelosta ja vitosta pukkaa. Viime viikolla tempaisin 10 opintopistettä  (1 opintopiste vastaa 27 tunnin työmäärää) käytännössä kolmessa päivässä, en ole ylpeä siitä, mutta opiskeluaika meni muuttamiseen ja kotirouvan leikkimiseen. Kurssit olivat onneksi alasta, jolla olen työskennellyt, joten pohjatietoa onneksi oli, muuten olisi saattanut epätoivo iskeä. Yksisarvismies totesi, että musta löytyy yllättäviä voimavaroja tiukan paikan tullen. Tiedetään, olenhan nainen :D.
Nyt olen napsinut ns. helppoja kursseja (eivät kyllä oikeesti ole olleet helppoja) päältä pois, joten vaikeuskerroin lisääntynee. Pohdin, pitäisikö mun hakea yhteishaussa, vai jatkaa avoimessa vielä hetki, en tiedä. Kaikki aikanaan. 

Esikoinen muutti omilleen, haikeaa. Siellä se pärjäilee Helsingissä ja käy vaihtarivuoden jälkeen taas lukiota aikuiselämä alullaan. Huikean hienoa, mutta haikeaa. Kuopus aloitti ammattikoulun ja on vihdoin motivoitunut opiskelusta. 

Mulla alkaa ensi viikolla keittiöremppa, ihanaa, saa sen valmistuttua tiskikoneen ja purettua loput laatikot! Ai että mä odotan innolla! 


perjantai 16. elokuuta 2019

Pokemonmatkailua

Neljäs vuosi Pokemonin peluuta on menossa. Joku saattaisi ajatella, että onpa säälittävää, mutta en anna sen häiritä :). Pokemonista on ollut paljonkin hyötyä esimerkiksi uuteen kotikaupunkiini tutustumisessa.

Eilen oltiin maakuntamatkailemassa. Istuin auton kyydissä Pokemon auki ja tutkailin ympäristöä kun Pokemonin ruutu näytti hämmentävää näkymää keskellä metsää. Kymmenkunta Pokestoppia (paikka, josta saa pokepalloja) ja neljä salia (paikka josta saa pokekolikoita) pienellä alueella. Tuommoinen näkymä tarkoittaa aina sitä, että metsässä on jotain näkemisen arvoista. Hetken ajelun jälkeen näkyikin viitta metsään, mutta kuljettajani ei ollut tällä kertaa viemässä mua sinne, vaan aivan muualle. Onneksi varsinaisessa kohteessakin oli paljon nähtävää (ja Pokemonjuttuja). Pokestopit ja salit ovat aina jonkun pienemmän tai suuremman nähtävyyden kohdalla ja usein niistä on jopa jotain kerrottunakin kohteen kuvauksessa, eli Pokemon on oikein oiva keino tutustua myös nähtävyyksiin! Alla oleva kuva ei suinkaan ole antiikin kreikasta, vaan erään kartanon metsästä. Kaikkea se aatelisto keksii!


Koska eilen en päässyt matkan varrella olleeseen erikoiseen pokemontoiminnan täyttämään kohteeseen, menin sinne tänään yksin. Metsästä löysin yksityisen ihmisen perustaman puiston, joka oli täynnä erilaisia puita ja kasveja. Melko vaikuttava kokonaisuus, eikä ainuttakaan muuta ihmistä mun lisäkseni.

Tuota puistoa ei varmastikaan olisi löytynyt ilman Pokemonia :). Ei mikään turha peli!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Piilevät voimavarat

Tänään oli se päivä, kun suhde Yksisarvismiehen kanssa on ylittänyt kaikki mun avioeron jälkeiset suhteet. Juhlan aika siis. Juhlin päivää kirjoittamalla 13 sivuisen referaatin.

Kun päivän tiukat opiskeluhommat olivat ohi, iski muistelot. Muistelot, joita en välttämättä olisi halunnut muistella. Toisiksi pisin suhde oli Siihen Mieheen Joka Mut Sillon Jätti. Luin nykyään luonnoksissa olevia vereslihalla kirjoitettuja tekstejä ja palasin niihin eron hetkiin. Niihin, joista on nyt kolme ja puoli vuotta. Edelleen ne tuntuvat. Se oli niin riipaiseva ero, riipaisevin kaikista. Suhde oli kaunis, ero oli kipeän kaunis.

perjantai 9. elokuuta 2019

Kotirouvan elämää

Ah, kotirouvana oleminen sopii mulle niin hyvin! Miehen saatua lapsivapaata, pääsimme "muuttamaan yhteen" muutamiksi päiviksi. Mies joutuu olemaan päivät töissä, joten mulle jää aikaa kunnollisen kotirouvan elämään. Olen nukkunut,  heräillyt hitaasti, pelannut Pokemonia, nukkunut vähän lisää ja ulkoillut koiran kanssa. Olen jopa kerran onnistunut valmistamaan ruuan, niin kuin kunnon kotirouva konsanaan. Eihän se pöydässä ollut miehen tultua kotiin, mutta ainakin tekeillä.  Iltaisin olemme siemailleet veneretkellä viiniä ja katselleet auringonlaskuja. Olen opettanut Yksisarvista haaveilemaan, joten olemme myös haaveilleet tulevaisuudesta omavaraisina erämaassa, rauhassa ja hiljaisuudessa :D. Ehkä noita unelmia joutuu vielä vähän säätämään, mutta Yksisarvinen on ihan hyvin kehittynyt unelmoinnissa, ne taidot kun olivat melko alkeellisella tasolla vielä silloin kun tavattiin.

Opiskelut tai oman kodin järjesteleminen ei ole edennyt, koska olen asunut Yksisarvisen luona. Kotirouvan elämäni loppunee huomenna ja arki koittaa. Tai no, ei varsinaisesti arki, koska lomailen/olen työpaikkojen välissä vielä ensi viikonkin, sitten on otettava ryhtiliike.

Koska tänään kotirouvan elämä on ollut todella kiireistä, joudumme menemään ulos syömään. Kuitenkin sain pyöräytettyä rakkaalleni jälkkäriksi mustikkapiirakan, jonka sulotuoksut leijailevatkin jo ilmassa. Näkemisiin!


lauantai 3. elokuuta 2019

Koeajan tarkoitus

"Koeajan tarkoitus on varata työsuhteen molemmille osapuolille mahdollisuus arvioida työsuhteen alussa,vastaako sopimussuhde sille asetettuja vaatimuksia ja ennakko-odotuksia".

Yleensähän ajatellaan, että työnantaja arvioi työntekijää tuon nykyisen maksimin, puoli vuotta ja työntekijä pelko perseessä sinnittelee  epävarmuustilassa kunnes voi koeajan päättymisen jälkeen huokaista helpotuksesta. Koeaikaa pidennettiin vastikään neljästä kuukaudesta kuuteen. Lähes säännönmukaisesti jokainen työnantaja otti koeajan pidennyksen käyttöön, myös alat, joilla vaihtuvuus on suurta. Kannattaako se? Siinähän annetaan samalla myös työntekijälle pidempi aika arvioida työnantajaa. Kahvipöytäkeskustelussa viimeisenä päivänäni työntekijöiden kesken pohdimme sitä, että joillain aloilla koeaikaa pitäisi ehdottomasti lyhentää, jolloin varmistuttaisi siitä, että työntekijällä on irtisanomisaika ja uuden henkilön perehdytys onnistuu irtisanomisajan puitteissa. Hassua, että tuota ei tajuta kuin ruohonjuuritasolla.

Alallani on työntekijän markkinat, mutta jostain syystä työnantajat eivät sitä ymmärrä siinä määrin, että se näkyisi heidän toiminnassaan.

Niinpä päätin itsekin työaikalain ja koeajan henkeä hyödyntää ja purin työsopimukseni päättymään koeajalla heti. Nyt olen sitten työtön seuraavat viikot. Tai no, en kai varsinaisesti, koska en työkkäriin hakeudu, kun uusi työ alkaa muutaman viikon päästä. Ah, mikä helpotus se olikaan. Jätin esimieheni pulaan, ihan pokkana ja itsekkäästi. Pieniä omatunnonpistoksia kyllä hetkellisesti kärsin, mutta vaiensin sen äänen ja ajattelin vain itseäni, en työnantajan etua.

Työhaastattelussa tulevan työnantajan kanssa tuntui, kuin olisin jutellut vanhojen tuttujen kanssa, täysin omana itsenäni. Jäi todella hyvä fiilis ja seuraavana päivänä sainkin sitten soiton, että paikka on minun. Mahtavaa, upeeta! Tämä työnantaja ei ilmoittanut mol:issa, vaan muualla. Onneksi, koska olen melko varma, että useampi mua kokeneempi aiemman työnantajani työntekijöistä olisi hakenut sinne.

Puolislandiassa on taas kaikki hyvin, ainakin muutaman seuraavan viikon, kunnes alkaa taas uuden työn aiheuttama angsti :D