Liian hyvää ollakseen totta

Voi luoja ja huhhuh... Taas mua viedään. Milläs taltuttais laukkaavan mielen ja hymyyn pyrkivät suunpielet?

Olen törmännyt mieheen, joka on liian hyvää ollakseen totta. Jännä nähdä että mitä vikaa paljastuu. Tietysti se pahin, se ettei tää tunne ole molemminpuolinen.

Mä otan nyt IHAN iisisti!

Editoinpa vähän ja kirjoitan pikakatsauksen treffeistä:

Saavuin perille puoli tuntia myöhässä kun olin harhaillut ja eksyillyt monta kertaa matkan varrella, ruuanvalmistus oli käynnissä, talo tuoksui suklaakekseille, mies oli leiponut, ihan alusta asti. Halasi, kävin pöytään. Nachovuoka oli uunissa tuotapikaa. Syötiin ja juotiin kahvit. Mies siirtyi hieromaan mun hartioita ja päätä. Voi luoja kun miehen kosketus teki hyvää! Kosketus oli välillä jämäkkä, välillä pehmeä ja hellä. Välillä silitettiin poskea, käytiin sormella kasvojen ääriviivoja läpi, hierottiin ohimoita. Nautin silmät kiinni ja nojasin päätä miehen pyykkilautavatsaan (voi luoja). 

Ruokapöydästä siirryttiin sohvalle juttelemaan ja jossain vaiheessa menikin pussailuksi. Aivan täydellistä suutelua, oioioiii... Kynttilät syttyi makuuhuoneeseen kun jatkettiin suutelua sängyllä. Villasukat sujautettiin mun jalkoihin, olinhan mä kertonut nukkuvani villasukissa, kysyi haluanko jäädä yöksi, halusin. Kosketus oli jotain niin hellää ja ihanaa, että meikätyttö oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. Eipä ole mua hetkeen noin ihanasti kosketettukaan. 

Paljoa en nukkunut kun halusin näköjään fiilistellä miesjumalaa mun vieressä, mistä sitä tietää että oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta. 

Aamulla oli ihan yhtä hellää ja ihanaa kuin illallakin, silmä lepäsi alastomassa aamukahvia keittävässä adoniksessa, voi jessus mikä ilo silmälle! 

Jotain mätää tässä on oltava...

Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi!

Vuodelta 2013 toivon

-rakkautta
-jos ei rakkautta niin edes hyvää seksiä
-onnistumisia kissa-asioissa
-asiallista suhtautumista exän uuteen
-lasten jatkavan kasvuaan oikeaan suuntaan niinkuin tähänkin asti ovat kasvaneet
-reipastumista
-selviämistä töissä
-äidin anteeksipyyntöä
-henkistä kasvua aikuisemmaksi
-erakoitumisen loppumista (se tuntuu olevan hyvin käynnistymässä)

Siinäpä ne, aika paljon siis itsestäni kiinni. We'll see...