Ero part II

Silloin muutama viikko sittenhän Tyyppi otti yhteyttä ikävissään. Niin, mä vastasin, yllätys yllätys (sarkasmia). Siitä sitten alkoi taas yhteydenpito. Välillä oli aina muutamia päiviä väliä kun en vastannut, mutta aina vaan tuli uutta viestiä. Riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä, kauniita sanoja, riitoja, kyyneliä, anteeksipyyntöjä.

Tykkää musta, on ikävä mua, mutta ei kuitenkaan jaksa järjestää esim. puolen tunnin näkemistä kahvilla kun olin siellä päin. Mä merkkaan sille kuulemma enemmän kuin mä tiedänkään. Blaadiblaadiblaa...

No, viime yö meni sitten valvomiseksi kun se kännipäissään taas alkoi viestittelemään. Mä oon ihana ja ikävä on ja mun kanssa on niin ihanaa panna ja viettää iltaa ja kaikkee. Eikä tiedä miksi kelailee mua koko ajan vaikka rakastaa uutta naistaan ja seurustelee. Just joo. En lähtenyt tohon mukaan ollenkaan.

Aamulla viestittely jatkui ja mua vitutti jo aika megalomaanisesti kun ei tullut oikein nukuttua.
Jossain vaiheessa keskustelu meni näin:

P: Mitä sä Tyyppi haluat musta?
T: Mä olen miettinyt ihan samaa susta
T: En mä taida edes tietää
P: Muistaksä kun mä lähetin sulle postia? Muistaksä mitä siin luki? Vai heitiksä sen roskiin ja vedit vaan suklaat naamariin? Mä yritin lopettaa tän kun tää hajottaa mut. Mut ei, sä et antanu mun olla. Sä haluat vissiin et mä hajoan, sust on kiva ku mä tääl ikävöin sua ja sä aattelet et mä oon kiva tarvittaessa kutsuttava varapillu sulle. En todellakaan ole!
T: Jees, eiköhän tää riitä. Mä poistan sun numeron ni en enää häiritse sua. Hyvät jatkot.
(Joo, mä tiedän, että tähän olis ollut ihan hyvä lopettaa)
P: Älä oo mulle vihainen. Sit kun mä joskus sadan vuoden päästä oon tän asian kans ok ni mä paan ehkä viestiä.
T: Okei, mä en ehkä elä sataa vuotta. Koitahan pärjäillä.
P: Mä koitan pärjää. Jos sä meinaat delaa ennenku mä oon valmis tän asian kans ni paa ees sit sähköpostii jooko
T: Tää laittaa. Tulee ikävä sua.
P: Niin mullakin tulee sua
(välikommentti: voi vittu mitkä kuolinkorahdukset)
T: Samiksii

Että silleen, saa nauraa. En ole ylpeä itsestäni. Mietin että salliako kommentit vai ei, taidan sallia. Osaan poistaa kyllä ilkeät kommentit tarvittaessa. Tää on kuitenkin mun blogi ja tunteiden tuuletusta varten tehty eikä mun tarvitse sensuroida omia tunteitani ilkeiden kommenttien pelossa. Mä voin yksinkertaisesti vain poistaa ilkeät kommentit. Sopii kokeilla.

Ja koska tänään olen kovin rehellisellä tuulella niin palautin sen yhden piilottamani postauksen. Siellä se on, alkuperäisellä paikallaan :)

Tyyppiä ja mustasukkaisuutta

Eilen taas jutskailtiin niinkuin tavallista. Ilmaisin ikävän sen kainaloon, se sivuutettiin tyylikkäästi niinkuin se nykyään sivuutetaan.

No, sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu:

T: Saitko treffi-ilmoituksees paljon vastauksia? (ei puhuttu mistään treffailusta vaan tää tuli niinku puskista)
P: No jokunen
T: Tuliks mitään pervoiluja?
P: no ei kun en mä mihinkään kahden sanan viesteihin vastannu ees.
Jutskattiin nettideiteistä ja sitten Typpi kertoi, että oli kesällä käynyt jonkun tytön kanssa kävelyllä, mutta ei kemiat kohdannu. Eikä ne ees pussannu.  KESÄLLÄ, silloin kun mä sain torjuntaa torjunnan perään. AUTS, kolahti! Menin vähän hiljaiseks. Mun kommentit oli siis tasoa "okei"
T: Sä menit ihan hiljaiseks
P: No mitäpä tohon sen enempää sanottavaa ois
T: Sua selvästi ärsyttää toi asia
P: No ehkä vähän, mutta kyllä mä tiedän, että ei mulla oo mitään oikeutta ees ärsyyntyy :) (huomatkaa hymiö)
T: Miks ärsyttää?
P: Siks ku sul ei oo ollu mulle aikaa kevään jälkeen, mutta sä et oo suoraan sanonu, että sä etit jotain muita.
T: Okei. No en edes viiti sanoa mitään.
P: Musta on kyllä vähän epistä jos sä lopetat tän keskustelun kun mä oon rehellinen :) (huom, hymiö)
T: (mietti 10 min että mitä vastaa) No kunhan vaan selaisin jotain ilmoituksia silloin talvella. Me ei edes tunnettu viel silloin. Sä et voi sanoo tolleen, että mulla ei oo ollu sulle aikaa, mut sit mul on aikaa jollekin muulle. Se asuu tossa lähellä ja käytiin tunnin kävelyllä. Oliks se niinku sulta pois?
P: Älä hermostu! Mutku sä kysyit ni mä vaan vastasin. En mä haluu tapella :)
T: En mäkään haluu tapella.
P: No hyvä :)
T: Mut en kyl haluu et sä ajattelet tolleen. Jos mä tapaan jonkun naisen jossain vaiheessa ja ihastun ni nyt tuntuu siltä, että sä pahotat mieles ihan totaalisesti.
P: No mut nyt mä tiedän, et sul on silleen haku kunnol päällä ni ei tuu sit yllärinä
T: Ei mul kyl oo, jos ois ni ravaisin joka viikonloppu baareissa ja vastailisin netti-ilmotuksiin
P: Okei
T: Ootko sä mustis?
P: Oon ja sä oot kans. Se kävi aika selkeesti kans ilmi :)
T: Kuinka niin, en mä kyllä oo mustis
P: Kyl se kävi selkeesti siitä yhdestä keskustelusta muutama päivä sitten, mut sä oot vaan paljon parempi peittää sen ku mä :)
T: Aijaa, no mä kyl luulen, et sä oot nyt ymmärtänyt väärin. Mä en kyl oikeesti oo mustis. Ei oo yhtään mun juttu. Koskaan ollutkaan.
P: No sit mä joudun ainoona olee mustis :).
T: Ei kannata
T: Sä oot Puolinainen kiva tyttö :)
P: Niin mä oonki
T: Eihän sulle tullu nyt paha mieli?
P: Ei tullu (hah, ei varmaan nii)
T. No hyvä. Mä en haluu pahottaa sun mieltä

Sit rullasin kynnysmatoksi Tyypin jalkojen juuriin levitellyt sisälmykseni kasaan ja painelin nukkumaan. Mä oon kyllä edelleen sitä mieltä, että se on mustasukkainen, mutta se vaan peittää sen paremmin ku mä.

Mua kyllä ihmetyttää, että miten mä tunnen mustasukkaisuutta vaikka itse hommailen mitä hommailen. Ei oikein fiksuja ja rationaalisia tunteita. Ai niin, mutta tunteet ei vissiin olekaan koskaan kovin rationaalisia ja johdonmukaisia. Huoh...