Lukijat

maanantai 29. joulukuuta 2014

Hetki arkea, sitten taas juhlaa!

Ihanaa päästä töihin! Muutama päivä tiukkaa työntekoa ja sitten pääsen juhlimaan uutta vuotta Mr Sixpackin kanssa. Voi jestas sitä onkin odotettu kuumeisesti!

Aamut alkaa pitkillä huomenen toivotuksilla, päivät jatkuu kirjoitellen, illat päättyvät pitkiin hyvän yön toivotuksiin. Hymiöitä lentelee paljon :). 

Jokunen päivä sitten hän kertoi että hän on vähän pihkassa. Tarvitsin Helmeltä tulkinta-apua, koska Mr ei jatkanut enää aiheesta. Oli tullut juuri saunasta, joten enhän mä voinut tietää oliko se pihkassa vai pihkassa! Toissapäivänä sanoi että mä olen ihminen, johon on helppo ihastua. Täh? Mitä se tarkottaa? Tarkottaako se, että se on ihastunut muhun? Tavalliset pussailuhymiöt (joo, teiniä :D) vaihtuu välillä sydänpusuja lähettäviin pussailuhymiöihin (megateiniä). Hän on ollut tällä kertaa se, joka on noita askeleita ottanut. Mä olen toki vihreää valoa näyttänyt. 

Aika kutkuttavaa, mutta myös pelottavaa. Toivotaan parasta :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulu meni jo :)

Joulu on "ohi", sisko, lapset ja iskä ruokittu, lahjat jaettu, hihitetty ja kikatettu, nyt voi relata!

Aamu alkoi puuron keitolla, samalla whatsappasin Mr Sixpackin (nimi keksittiin yhteistyönä Helmen kanssa :D)  kanssa. Joulusauna ja viemäri sanoi burb. Aaton aaton iltana istuin polvillani vessan lattialla ja tuijotin tukossa ollutta vessanpönttöä. Puoli tuntia sen kanssa askartelin ja lähti vetämään. Mutta aamulla sitten suihkusta se uusi burb. Sitä sitten Mr Sixpackille manasin ja sain ohjeet putsata viemäri. Enhän mä sitä näköjään ollut tarpeeksi syvällisesti putsannut kun en ollut uskaltanut kiskoa sitä yhtä osaa sieltä irti. Voi oks! Joulusaunan jälkeen rentouttavaa ällömoskan kaivelua siis. Mikäpäs sen mukavampaa. Hikihatussa laittelin ruuat, lämmitin mökkiä ja whatsappasin samalla. On meillä vaan paljon asiaa :). Uusi vuosi vietetään yhdessä, pitkä aika siihen vielä... Löytyi se huonokin puoli siitä miehestä, lähtee ehkä puolen vuoden työkomennukselle ulkomaille keväällä. No, ei pidä liian pitkälle ajatella. Tosin olisko sekin jotain ajatellut kun mulle kertoi...

Olin ollut toooosi kiltti kun sain näin kuumat kengätkin!





Voi sitä hauskuutta mitä noista kengistä irtosi! Ihan sopivat mun jalkoihin niin kuin näkyy :D. Tytöt, sisko ja mä vedettiin vuoronperään catwalkilla ja voi sitä naurun määrää! Ei meistä ehkä huippumalleja tule :D

Oli kiva ja lämminhenkinen joulu :). Ähky ja sokerihumala, lämmin fiilis :)

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!

Kyllähän tässä näyttää pahasti niin käyvän, että pienoisista yrityksistä huolimatta jäät ei pysy hatussa. Eilen oli kolmannet treffit, mutta tuntuu kyllä, että oltaisi tunnettu pidemmän aikaa, myös miehestä tuntuu siltä. Kaikki on luontevaa ja viestintää paljon silloin kun ei nähdä. Eilen sanoi että olisi ihanaa jos pystyisin jäämään, laitettais tulet takkaan, sauna päälle, lasilliset viiniä ja leffa ja sitten käytäis nukkumaan :). Olishan se kuulostanut aivan loistavalta idealta, mutta sanoin että siirretään tuo suunnitelma vain joulun yli, varmasti toteutetaan :).

Kyllähän mä pelkään että huonosti käy, mutta itken täällä sitä sitten jos sen aika tulee. Siihen asti ajattelin nauttia ja koittaa olla pelkäämättä.

Eilen oli kuulemma miehen vuoden paras päivä ja mä olen kuulemma aikamoinen nainen. Sen verran päässä heitti että hetken jouduin miettimään että missä vaiheessa vuotta ollaan menossa ja kun tajusin että loppuvuottahan tässä eletään niin aika hienolta tuntui :). Kyllä, niinhän mä olenkin aikamoinen nainen ja kiva kun olen osannut sen tällä kertaa myös  välittää :).

Hyvää Joulua rakkaat iloissa ja suruissa myötäelävät lukijani <3

perjantai 19. joulukuuta 2014

Liian hyvää ollakseen totta

Voi luoja ja huhhuh... Taas mua viedään. Milläs taltuttais laukkaavan mielen ja hymyyn pyrkivät suunpielet?

Olen törmännyt mieheen, joka on liian hyvää ollakseen totta. Jännä nähdä että mitä vikaa paljastuu. Tietysti se pahin, se ettei tää tunne ole molemminpuolinen.

Mä otan nyt IHAN iisisti!

Editoinpa vähän ja kirjoitan pikakatsauksen treffeistä:

Saavuin perille puoli tuntia myöhässä kun olin harhaillut ja eksyillyt monta kertaa matkan varrella, ruuanvalmistus oli käynnissä, talo tuoksui suklaakekseille, mies oli leiponut, ihan alusta asti. Halasi, kävin pöytään. Nachovuoka oli uunissa tuotapikaa. Syötiin ja juotiin kahvit. Mies siirtyi hieromaan mun hartioita ja päätä. Voi luoja kun miehen kosketus teki hyvää! Kosketus oli välillä jämäkkä, välillä pehmeä ja hellä. Välillä silitettiin poskea, käytiin sormella kasvojen ääriviivoja läpi, hierottiin ohimoita. Nautin silmät kiinni ja nojasin päätä miehen pyykkilautavatsaan (voi luoja). 

Ruokapöydästä siirryttiin sohvalle juttelemaan ja jossain vaiheessa menikin pussailuksi. Aivan täydellistä suutelua, oioioiii... Kynttilät syttyi makuuhuoneeseen kun jatkettiin suutelua sängyllä. Villasukat sujautettiin mun jalkoihin, olinhan mä kertonut nukkuvani villasukissa, kysyi haluanko jäädä yöksi, halusin. Kosketus oli jotain niin hellää ja ihanaa, että meikätyttö oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. Eipä ole mua hetkeen noin ihanasti kosketettukaan. 


Paljoa en nukkunut kun halusin näköjään fiilistellä miesjumalaa mun vieressä, mistä sitä tietää että oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta. 

Aamulla oli ihan yhtä hellää ja ihanaa kuin illallakin, silmä lepäsi alastomassa aamukahvia keittävässä adoniksessa, voi jessus mikä ilo silmälle! 

Jotain mätää tässä on oltava...

tiistai 16. joulukuuta 2014

Treffailua

Kolmet treffit sen edellisen kanssa kävin, jonka jälkeen miehestä ei sitten kuulunutkaan enää. No, eipä se haittaa, vähän epäilevällä kannalla olinkin sen suhteen. Ehkä epäempaattisin mies, jonka olen koskaan tavannut.

Eilen tuli käytyä TAAS treffeillä. Pikatreffit, vain tunnin mittaiset miehen kiireistä johtuen. Sen verran tässä hommassa olen kehittynyt, että haluan nähdä pian, enkä kirjoitella viikkotolkulla. Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :D. Tavattiin kahvilassa, mies tarjosi (kyllähän se aina sykähdyttää, vaikka kykenen kyllä maksamaan omat kahvini ihan hyvin. ). Juttu sujui hyvin ja poistuttiin kadun vilinään. Jäätiin vilkkaaseen kadunkulmaan sanomaan "loppusanoja" ja sopimaan seuraavista treffeistä kun mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen ja piti siinä. Mua alkoi hihityttää moinen julkinen hellyydenosoitus :). Sanoi siinä mua sylissään pitäessä, että hän ei taida uskaltaa mua suudella kuitenkaan vielä. Mä hihittelin että mä kyllä uskallan ja suutelin :D. Mua alkoi tilanne niin naurattamaan ettei suutelemisesta meinannut tulla mitään :). Siinä kaupungin vilkkaimmassa risteyksessä sitten suudeltiin iltapäivällä kello neljä. Huhhuh :D. Aikamoista!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Olipas projekti!

Eilen päätin aloittaa blogini korjaamisen ja parantelemisen. Olin hätäpäissäni mennyt poistamaan kuvia paikasta, josta niitä ei voi poistaa ilman että poistuvat myös blogista. Lisäksi yksi kuvapalvelin oli muuttanut ja osoitteet piti päivittää. Kaksi päivää tein hommia niitten kanssa ja nyt pitäisi kaikkien vanhojenkin kuvien näkyä. Lisäilin samalla teksteihin tunnisteita (olisi ollut fiksua tehdä sitä sitä mukaa kuin kirjoittelee, mutta aina ei kaikkea tajua). Lisäsin tunnistepalikan tuonne vähän alemmas, eli sieltä sitten voipi klikkailla sopivia aiheita niin kuin vaikka nettitreffejä, heh. Tätä vuotta en halunnut vielä käsitellä, en halua lukea Kelailija-juttuja vielä. Joskus sitten kun on vahvempi olo sen suhteen.

Aikamoinen aikamatka oli kun piti tietysti niitä postauksiakin lukea. Paljon hyviä muistoja ja myös huonoja. Tyyppi on näköjään tunnisteissa kovin hyvin edutettuna. Ihanaa kun mä olen päässyt siitä yli... Varokaa laastareita!

Tuli sitten talvi. Auramiestä ei ole näkynyt. Enkä mä tiedä mikä sen nimi on ja missä se asuu, koska asioidaan aina face to face ja ilman kuittia. Se vain ilmestyi ensimmäisenä talvena ovelle ja kysyi että jatketaanko aurausta niin kuin aina ennenkin. Sanoin että jatketaan. No, liekö sitten heittänyt lusikan nurkkaan tai jotain, mutta lumet on ja pysyy tuossa ajotiellä. Eilen lähdin kauppaan kakkonen silmään ja kaasua-tyylillä ja juuri ja juuri Yariksen maavara riitti. Alusta tuli pyyhittyä hyvin pölyistä. No, tänään päätin sitten ottaa lapion kauniiseen käteen ja vartin lapioituani totesin että tässähän menee koko päivä niin keksin kuningasidean. Jyräsin autolla edes takas tien sileäksi, aivan loistavaa ja hauskaa :D. Eikä mennyt montaa minuuttia! Kyllä "hätä" keinot keksii!

Ihana rauhallinen viikonloppu! Olen ollut ahkera :)


Aurattu :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Lenkkimies

Lenkkimies. Lenkkimies on AINA läsnä, änkeytyi mun fb-kaveriksi. On paikalla aamuin, on paikalla illoin, tarvitsee terapiaa multa, vitsailee, runoilee, on herkkä ja taiteellinen, maalasi ystävälleen (eli mulle) taulunkin. KOKO ajan sillä on asiaa. Mä en jaksa ihan aina olla kovin ystävällinen sille, mutta SILTI vaan juttua tulee.

Vasta sen jälkeen kun kerroin etten ole siitä romanttisessa mielessä kiinnostunut niin alkoi olla oma itsensä, rasittava ja exässään kiinni oleva, epävarma,  kipuileva melkein neitsyt. Hyvin feikkasi kokonaista sen muutaman viikon.

Ajelee sukulaisiinsa mun talon ohi ja havainnoi mun pihan tapahtumia. "Kenen vene siinä pihassa on?" Jos olis ajanut ohi muutamaa tuntia aikaisemmin niin olis varmaan tullut myös "Kuka sulla oli kylässä?". AHDISTAVAA!

Nyt on kuulemma tullut niin paljon lunta, että mä jään tänne vangiksi toukokuuhun asti kun en pääse ulos ovesta. Ennen aamukahvia jo tuommoista lässytystä kun en muistanut illalla piilottaa sitä fb:n pikaviestistä. Aha, vai jään mä heikko ja neuvoton nainen tänne vangiksi. Niin varmaan. Kielen päällä oli että ei kuule mitään hätää, tilaan tänne jonkun panon tekemään lumityöt ja panemaan mua sen jälkeen niin ei ole kuule mitään hätää tällä heikolla neidolla. Se olisi järkyttynyt herkkiä sydänjuuriaan myöten, joten säästin hänet tällä kertaa moiselta karkeudelta.

Tänään sillä on treffit, mä niiiiiin kovasti toivon parasta!

Miksi mä haluan pysyä sen kanssa "kavereina"? Jotenkin ajattelin niin, että jos tulis vaikka joku semmoinen voimanponnistus, mihin omat voimat ei riittäisi niin voisin pyytää apua, mutta enpä tiedä kannattaako. Mä tunnen itseni pahaksi ihmiseksi!

Ai niin, se yhteinen tuttu on Saunamies, ollaan siis molemmat tilitetty sen saunanlauteilla... Hyvä siis ettei musta ja lenkkimiehestä mitään tullutkaan :)

torstai 11. joulukuuta 2014

Kokemuksia nettitreffipalveluista

Kirjoitanpa viime aikaisia kokemuksiani eri nettitreffipalveluista. Laitan valmiiksi tähän sen "miksi sulla pn pakkomielle ravata treffeillä ja etsiä miestä"-kysymyksen niin jokaisen ei tarvitse sitä erikseen kirjoittaa. Vastaus kysymykseen on SIKSI. :)

Tinder-kokemuksia: Latasin ja pläräsin. Matcheja tulee, mutta harvemmin kukaan kirjoittaa. Itse olen muutaman aloitteen tehnyt, mutta aika ohueksi jää juttelu. Ihan hauska leikki siihen asti kunnes törmäät tuttuun naamaan. Törmäsin siellä siis Kelailijaan ja pelästyin niin kovasti että puhelin lensi kädestä, enkä ehtinyt nähdä sen juttuja kun pudotuksen takia profiili katosi. Tästä on jo vähän kauemmin aikaa, en mä enää noin vahvasti reagoi. Ihan kiva ajanviete, mutta ei kannata ottaa niin kovin tosissaan.

Eliittikumppanit-kokemuksia: Yksi tylsääkin tylsempi ilta päätin investoida rakkauselämääni ja rekisteröityä Eliittikumppaneihin. Olin googlettanut ja lukenut ettei siellä mitään eliittiä ole, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Rekisteröityminen oli pitkä ja tuskallinen, varmaan lähemmäksi tunti meni. Jäsenyyttä en maksanut. No, mukamas mun profiilista oltiin kovin kiinnostuneita. Maksamatta ei nähnyt oikeastaan mitään. Muutaman viikon päästä rekisteröitymisestä tuli niin hyvä tarjous, että raaskin itseeni sen verran investoida ja maksaa kuukauden jäsenyyden. Eliittiä siellä ei tosiaankaan juurikaan ollut, enhän mä itsekään sitä ole. Duunareita ja peräkammarin poikia suurin osa. Ei duunareissa kyllä mitään vikaa ole. Yhden kanssa kävin treffeillä, mutta ei se itsekään tiennyt mitä halusi. Yksi laittoi marraskuun alussa viestiä, että hänellä olisi aikaa tavata mut tammikuun alussa. Öööö, miten tuollaisella olis aikaa parisuhteelle? :D. No, mä poistuin jo eliitin parista ja jatkan rahvaanomaisemmilla mestoilla.

Suomi24-treffit-kokemuksia:  No, tämä on koko suomalaisen sinkkukarjan kokoontumismesta. Laidasta laitaan löytyy, löytyy 35-vuotiaita neitsyitä (joo en jaksa enää alkaa opettamaan), kirvesmurhaajahumoristeja, seksinvonkaajia, peräkammarinpoikia, you name it. On siellä niitä normaalejakin ihmisiä, mutta niitä on vain vähän vaikea löytää. Sieltä sitten vain kahlaamaan ja etsimään sitä neulaa heinäsuovasta. Tänään löysin sieltäkin Kelailijan. Jysähdys rinnassa ja kuuma aalto varpaista päälaelle.  No, on viimeksi siellä ollut pari kuukautta sitten. Liekö sitten löytänyt sieltä sen elämänsä naisen. Eilen löysin sieltä myös työkaverini. En mä jaksa jotenkin enää noloilla sitä että miestä etsin nettipalvelun kautta ja ihan omalla kuvallakin reilusti. Se on ihan nykypäivää vaan.

Suurin osa miehistä on ihan kamalan huonoja kirjoittamaan. Sitten kun vielä pärstäkerroin näyttelee isoa osaa koko hommassa niin vaikeaa on, ainakin mulla löytää semmoisia ihmisiä, kenet haluaisi nähdä livenä. Jostain syystä mun ikäiset miehet näyttää kuvissa aivan ikälopuilta. Vissiin vääristymä mun aivoissa ja itse näytän vähintään yhtä kulahtaneelta sitten.

Kohti uusia kokemuksia...

Tuli juuri aivan sairaan hyvä rään ja kuumehoureinen kuningasidea! Jos laittais autoon takalasiin  tarran "Etsin miestä" ja sähköpostiosoite :D. Tai vähän vähemmän epätoivoisemmin "Sinkku" ja säpo-osoite. Jos ei tarttis autolla ajaa töihin niin saattaisin olla niin hullu että toteuttaisinkin :D


Kuulumisia

Kuulemma sata vuotta kun oon viimeksi postannut. Onkohan mulla edes mitään asiaa. No yritetään.

Viikon olen treffaillut yhtä miestä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä että etsii jotain parempaa. Ilmankos mä en uskalla sille avautuakaan kun koko ajan roikkuu treffipalstalla selailemassa. No, omapahan on häviönsä sitten.

Tiistaina kuulin että exälle on tulossa toinen lapsi Vosun kanssa. Se ja paha fiilis siitä äijästä aiheutti sen, että koin tarvetta juhlistaa pienen elämän alkua kuoharilla. Koska se tapahtui yhdentoista aikaan illalla, päätin myös pitää keskiviikkona vapaapäivän kun oli kovin räkäinen olokin. No, karmahan puuttui sitten peliin ja iskikin mulle oikein kunnon räkätaudin, jota edelleen parantelen sängyn pohjalla. Ai miksi tuo toukka muhun vaikuttaa? No, tietysti siksi kun exällä menee paremmin kuin mulla ja se ottaa päähän. Ihan rehellisesti voin sen myöntää, vaikka eihän se kovin aikuinen ajatus ole.

Hain eilen joulukuusen, semmoisen pöytämallin ja muovisen. Aina ennen on ollut aito, mutta en mä tänä vuonna halua siivota niitä neulasia. Tuskin lapset mitään traumoja saa kuitenkaan. Jos saavat niin onneksi Vosu on lääkäri, kai lääkärin opintoihin on jotain henkisen puolen opintojakin kuulunut.

Kauhea joulukiirekin olisi kun pitäisi hommata ja tehdä lahjoja sun muuta mutta pelkkä postilaatikolla käyminen sai voimat ihan loppuun.

Monessa blogissa on ollut tuo suolankasvatusprojekti, joten päätinpä minäkin yrittää. Kaikkihetinyt-ihmisenä jaksoin polttaa kaksi puolikasta tuikkua (sammuivat aina puolivälissä) ja hylkäsin koko projektin pettyneenä. No, suolapa kasvaa ilman kynttilääkin :). Jos joku ei vielä tätä suolan kasvatusta tiedä, niin kuppiin merisuolaa ja suolan tasalle vettä. Sinne sitten tuikku (tai sitten ei) ja odottelemaan. Tuo on tulos lauantaina  alkuun laitetusta projektista.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kova ulkokuori ja pehmeä sisus

Mä törmäsin taas siihen, että sain kuulla mulla olevan kovan ulkokuoren. Auts! Mä olen kuullut tuota joskus ennenkin. Mikähän sen mahtaa mulla sitten tehdä? Liian rohkeat puheet varmaan, myönnän. Olenko mä oppinut suojautumaan mutten edes itse tajua sitä? Kasvattanut jotkut piikit, joilla sohin ihmisiä joita itse yritän lähestyä?

"Se oli tietyllä tavalla varpaillaan oloa kun sun kanssa jutteli. Mutta nyt kun tunnen sut niin olet todella kultainen."
"tähän mennessä olet ollut yksi vaikeimmista ihmisistä päästä pään sisään. myös hyvällä tavalla. et ajattele asioita yksinkertaisina vaan näet niissä monia mahdollisuuksia."

Nämä tuli lenkkimieheltä kun yritin tentata että kokiko hän mulla olleen kovan ulkokuoren. 

Tuo viimeisin kovan ulkokuoren kokemus tuli mieheltä jonka kanssa olen nyt käynyt 2,5 treffeillä. Nimeä en sille viitsi keksiä kuin vasta sitten kun on jotain kerrottavaa. Onneksi on tajunnut että kovan ulkokuoren alla on kuitenkin pehmeä sisus. 

Itsetutkiskelun paikka kuitenkin. 



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Selvisin!

Hahhahaa, hengissä ollaan! Eilen tiistaina alkoi olla jo yhteiskuntakelpoinen olo ja uskaltauduin jopa treffeille! Kolme tuntia abc:n kahviossa (joo, olen oppinut) ja ihan mukavaa oli. Annan mahdollisuuden ja katsellaan tapahtuuko mitään.

Tänään oli taas avantouintipäivä ja tein henkilökohtaisen ennätyksen, mun uusi saunahattu varmaan auttoi :). On se vaan kivaa hommaa toi avannossa hytiseminen ja omien rajojen kokeileminen :).

Todettava on, että ei meikäläinen enää tommoisista monen päivän ryyppyputkista palaudu hetkessä. Ei kyllä näkyneet muutkaan työpaikan juhlijat sen paremmassa hapessa olleen. Jälkipelejä riittää vielä pitkään, se on kyllä ihan parasta, varsinkin kun itse ei ole puitavien joukossa :D.

Joulukin on kuulemma tulossa. Mun pitää tehdä tänä vuonna siis semmoinenkin lapsille. Mä en ole onneksi mikään pakkomielteinen kaappiensiivoaja, eli aika vähällä pääsen jos niin haluan ja todennäköisesti haluankin. Vietetään tyttöjen kanssa rela joulu :)

Juha Tapio laulaa mulle kauniita ja inspiroivia biisejä, tuli loimottaa uunissa ja kynttilä palaa


maanantai 1. joulukuuta 2014

Kahden päivän pikkujoulut

Huh, on ollut rankkaa. Perjantaina kampaajan kautta pikkujouluihin Tallinnan laivalle. Kampauksesta tuli ihana. Virallisen osuuden kautta laivalle. Peruspikkujoulut, kunnon kännit, mun perseen puristelua ja läpyttelyä, tanssimista, liian lyhyet yöunet, paluumatkalla oksentelua, ryyppäämistä ja tappelua bussissa. En minä kuitenkaan. Mä olin paluumatkan ihan selvinpäin. Paluumatkalla suunniteltiin jatkoja ja kävin kotona pikasuihkussa ja ruokkimassa kissat, uudet meikit naamaan ja baariin. Kivaa oli ja oma jengi tanssitti hyvin.

Eilinen meni lepäillessä, luovutin viimeiset kissanpennut uusiin koteihin ja jatkoin lepäämistä. Henkinen tila on paska, edelleen. Kemiat on vissiin viturallaan, ihan ranteet auki-fiilis. Ei kai tää voi montaa päivää jatkua?

Tulipas masentava pikkujouluraportti. Huhhuh.

Ei uskois että mulla oli tosi kiva viikonloppu. Tekis mieli tapella, mutta ei oo tappelukaveria.