Neljänkympin kriisi

Kävin tänään terapiassa, eli kampaajalla. Vuodatin saman vuodatuksen kuin eilen puhelimessa kaverille. Se meni suurinpiirtein näin (paatoksella): Mä vihaan mun työtä, vihaan syksyä, vihaan ihmisiä, vihaan itteeni, vihaan miehiä. Oon ollut nyt muutaman päivän hyvinkin täynnä vihaa kaikkea kohtaan. Viha on ehkä turhan vahva sana, mutta oonhan mä vähän ylidramaattinen.

Jatkoin vuodatustani sillä miten en halua käydä missään, en tavata ketään, työmatkankin ajan pidempää reittiä ettei tarvitse tavata niin paljoa muita autoilijoita, koska mä vihaan niitäkin. Puhuttiin harrastuksista ja todettiin että muutamaan paikalliseen harrastukseen ei voida mennä, koska ei vaan kertakaikkiaan siedetä sitä ohjaajaa ja se alkaa sitten vituttamaan liikaa. Vaikea löytää semmoista harrastusta joka ei vituta.

Kampaajaterapeuttini ehdotti että mulla olis neljänkympin kriisi. Oon huomanut kyllä keski-ikäistyneeni, koska en kertakaikkiaan siedä enää juurikaan paskaa. Ehkä mulla onkin, ei haittaa koska kriisit kuuluu elämään ja niistä voi varmaan oppia jotain. Ehkä, toivottavasti.

Mies nro 4 ja 5 ei löydy millään. Löytyy vain sikoja, hulluja ja väärällä tavalla mulkkuja. Älköön kukaan mies nyt tästä provosoituko. Mä kyllä provosoiduin kun mies koki oikeudekseen kommentoida mun vartaloa. Ehkä oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi, ei mennyt maaliin asti. Tuota edelsi keskustelua siitä että antaisinko hänelle vähän piparia sun muuta, joten olin jo aika ärsyyntyneessä mielentilassa kun mun kroppaani kommentoitiin. Itselle ei tulisi mieleenkään kommentoida (edes positiivisesti) vieraan ihmisen kroppaa.

Hyväksyn kriisini ja koitan suhtautua siihen huumorilla :).

TKM oli mennyt Tinderiin. Tuntui pahalta. Halusin sen näköjään eilen hänelle kertoakin. Jouduin nyt estämään TKM:n etten ottaisi idioottimaisuuksissani yhteyttä kun seuraava masokismihetki tulee.

Treffailua

Kolmet treffit sen edellisen kanssa kävin, jonka jälkeen miehestä ei sitten kuulunutkaan enää. No, eipä se haittaa, vähän epäilevällä kannalla olinkin sen suhteen. Ehkä epäempaattisin mies, jonka olen koskaan tavannut.

Eilen tuli käytyä TAAS treffeillä. Pikatreffit, vain tunnin mittaiset miehen kiireistä johtuen. Sen verran tässä hommassa olen kehittynyt, että haluan nähdä pian, enkä kirjoitella viikkotolkulla. Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :D. Tavattiin kahvilassa, mies tarjosi (kyllähän se aina sykähdyttää, vaikka kykenen kyllä maksamaan omat kahvini ihan hyvin. ). Juttu sujui hyvin ja poistuttiin kadun vilinään. Jäätiin vilkkaaseen kadunkulmaan sanomaan "loppusanoja" ja sopimaan seuraavista treffeistä kun mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen ja piti siinä. Mua alkoi hihityttää moinen julkinen hellyydenosoitus :). Sanoi siinä mua sylissään pitäessä, että hän ei taida uskaltaa mua suudella kuitenkaan vielä. Mä hihittelin että mä kyllä uskallan ja suutelin :D. Mua alkoi tilanne niin naurattamaan ettei suutelemisesta meinannut tulla mitään :). Siinä kaupungin vilkkaimmassa risteyksessä sitten suudeltiin iltapäivällä kello neljä. Huhhuh :D. Aikamoista!

Miespäivitys

Mä haluan kirjoittaa. En tiedä mitä haluan kirjoittaa, mutta pitkään aikaan en ole kunnollista blogipäivitystä kirjoittanut, en tosin tiedä mitä tästäkään tulee.

Aloitetaan vaikka miehistä. Olen siis nettideittaillut. Taas. Mitä on jäänyt käteen... Muutama seksisuhdetta haluava, en taida viitsiä vaivautua. Yhden kanssa olen kirjoitellut ja tekstaillut on-off keväästä asti, mutta ei siitäkään mitään varmaan tule, taitaa olla pelkuri, koska sen on pitänyt jo muutaman kerran tulla mun luo, mutta ei ole tullut.

No, sitten pikaviestikaveriksi on tullut Kaukainen Mies  Hirveen mielenkiintoinen ja fiksu, mutta liian kaukaa. Höööh! On se luvannut tulla käymään, mutta mitä siitäkin sitten tulee kun se tosiaan on niin kaukaa. Sitten olisi vielä läheltä yksi ihan fiksun oloinen mies, joka etsii naista ihan kumppaniksi (ja sänkyyn), mutta ei uskalla käyttää mitään "seurustelu" sanaa. Hieman sitoutumiskammoinen, ehkä liian koulutettukin (no, yritän olla arvostelematta ihmistä koulutustaustan ja työn kautta, enhän itsekään haluaisi tulla arvostelluksi niillä perusteilla). No, tämän kanssa olen vissiin menossa kävelylle huomenna. Ja sitten on toki vielä Opiskelijapoju joka haluaisi tavata. Että onhan tässä virityksiä.

Lapsille eilen sanoin, että en taida viitsiä miestä enää ottaakaan kun ne on niin kauhean rasittavia, kalliiksi tulevia,  syövät paljon, piereskelevät ja ärsyttävät :D No, katsotaan nyt. Saman katon alle ei tarvii kyllä ängetä! Pysyvästi siis.

Fiilikset Vosua kohtaan on ehkä hieman normalisoituneet. Tokihan mua edelleen ärsyttää etten tiedä miltä se näyttää, se kyllä tietää miltä mä näytän, koska mulla on facebookissa kuva. Sillä ei.

Exä oli sitten antanut lasten ymmärtää, että olen tulossa jouluksi. Kyllä vitutti. Väitti että ei ole mitään puhunut lapsille, että itse olivat vain kelailleet. Niin varmaan. Eli nyt jos en mene niin mä olen se bad guy. Että onks tässä kauheesti vaihtoehtoja sitten?

Sitten case-Tyyppi. Hänen kanssaan juttelen melkein päivittäin fb:ssä, hänen aloitteestaan 90 prosenttisesti. tasaisin väliajoin tulee suunniteltua tapaamista, mitkä sitten kariutuu hänen pakollisten menojensa edessä. Viime viikkoinen pakollinen meno oli kortti-ilta. Ei hitto että repesin nauruun kun selvisi mikä tämä pakottava meno oli. Semmoinen on kuulemma kerran kuukaudessa ja hänen velvollisuutensa on sinne mennä. No, eihän se sitten sinne päässyt menemään, kun automaatti ei antanut rahaa ja ilman rahaa ei sitten semmoiseen ole vissiin asiaa. Sitten se valitti sitä mulle koko illan pikaviestissä ja lässytti että voi kun mä olisin siellä, että olisi niin kivaa. . Joopajoo, olisinhan mä ollut, jos olis kutsunut! Perkele. Viikonloppuna käytiin sitten suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

Tyyppi: Nyt kun oot ollut jo vähän aikaa sinkkuna niin olisko susta kiva käydä vähän treffeillä? Älä pelkää, en ole mustis :)
Mä: (muutaman mienuutin hiljaisuus kun en tiennyt, että pitäiskö tunnustaa vai ei. Vittuperkelesaatana meni edestakas mielessä ja anelin apua Terapiamieheltäkin pikaviestissä.)
Mä: En mä pelkää :). Sä meinaat, että mä en olis kokeillut?
Tyyppi: Niin no, en mä sitä tiedä :). No, oletko kokeillut? Kerro millaisia on ollut?
Mähän kerroin sitten ne muutamat asialliset treffikokemukset mitkä mulla on ollut. Jätin kaikki seksisuhteet toki kertomatta. Kyseli että mistä mä niitä olin bongaillut, sanoin että netistä ja että miksi haluaa tietää? Tyyppi sanoi, että kunhan vain mietti, että ei oo pakko kertoa. Mä sanoin, että siks tietty kyselee, että voi käydä tsekkaamassa mun jutut, olettaen toki, että mun profiili on edelleen avoinna. Väitti ettei muka todellakaan kiinnosta. Niin varmaan, hahhahhaa :D

Kyseli sitten, että millasia miehiä ne oli, selkeästi kiinnosti kovastikin! Käytti hyväkseen mun humalatilaa, mutta kun mä en yleensä kännissäkään lörpöttele ohi suuni, en siis nytkään. Kysyihän se sitten vielä, että onko mulla sitten ollut jotain yhden yön juttuja. Kielsin. Heh. Jos on pokkaa tommosta kysyä niin ei siihen nyt perkele totuudenmukaista vastausta anneta!

Veikkaanpa, että Tyyppi oli aika yllättynyt, että en olekaan pelkästään häntä ajatellut. Ihan oikein!

No niin, miespäivityshän tästä sitten tulikin :)

Treffit

Pahoittelut, saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita, mutta en tämän takia laita tätä kuitenkaan K-18-osastolle. Koittakaa kestää.

Lapset lähtivät eilen ja meikäläinen suti naamaan väriä ja lähti Opiskelijapojan kanssa treffeille. Pakkohan mun oli! Hitto vieköön jos tarjolla on 23-vuotiasta, mutta kuitenkin vähän aikuisemman oloista niin ei vaan kertakaikkiaan voi jättää välistä, ei ei! (Yritänkö mä selitellä tätä kenties itselleni?)

No niin, tapasin Opiskelijapojan kaupungin torilla, jossa se seisoskeli punaisissa pillifarkuissaan niinkuin sen ikäiset tuppaa pukeutumaan kuulemma tänä päivänä. Mentiin kahville, Opiskelijapoika tarjosi (edistyksellistä)  . Osasi ihan keskustella kuin aikuiset ihmiset, tosin mä en niin hyvin kun tuppasi tulemaan kaikenlaista seksuaalisviritteistä välikommenttia ja silmäpeliä mun puolelta. Damn, mä en osaa olla asiallinen, ainakaan puutteessa.
Päädyttiin sitten kuitenkin "jatkoille" mun luokse ja pääsin puumailemaan koululaisen kanssa. Toki varmistin, että äidiltä on lupa ja että koulureppu oli pakattuna aamua varten :D. Itse suoritus ei ollut mikään maatajärisyttävä kokemus ja vauhtia oli vähän liikaakin välillä. Tulipahan komennettua ekaa kertaa miestä kesken hommien näin "paikka, mä panen sua nyt" :D Ei hitto, mä oon nauranut tota mun heittoa koko tämänkin päivän :D. Eihän se käskytys auttanut kuin hetkeksi, ehkä se nuoruuden into sitten vaikutti että oli pojalla niin kamala kiire, että ei tämmöinen varhaiskeski-ikäinen tätihenkilö oikein meinannut tahdissa pysyä.

Ja yritä siinä nyt sitten näykkiä jotain korvanlehteä kun korvakorut kilisee hampaissa! Ei hitto :D Ei musta taida olla puumaksi sittenkään, ainakaan kovin usein.

Mutta tulipahan kokeiltua ja paljon iloa tuotti, vaikkei niinkään seksuaalista iloa.

Fani

Ihanaa, mulla on fani! Mietin ensin, että kirjoitanko ollenkaan, mutta kun se teki mulle niin hyvän mielen viestillään niin päätin kirjoittaa :). Fani kirjoitti ylistäviä sanoja mun blogista ja sai oikein kyynelen kihoamaan silmäkulmaan kun töissä sitä luin. Mutta ihana tietää, että tätä luetaan, vaikka näenhän mä tuosta kävijälaskuristakin, mutta oikea yhteydenotto on kuitenkin aina eri asia.

Ja sitten remppapäivitys. Oikeaa, töissä olevaa putkimiestä ei löytynyt millään, joten Ystävä soitti tuntemalleen eläkkeellä olevalle putkimiehelle, joka asuu samalla kylällä kuin minä. Se kävi katsomassa putkia ja väärinpäinhän ne sitten on. Tarvitaan lisää osia, jotka putkari hommaa ja tulee asentamaan huomenna. Sitten vain sulake paikalleen ja vesi alkaa (toivottavasti) lämpenemään. Sähkömies ei ehdi huomenna paikalle. Mutta jos se pelkkä sulakkeen ruuvaus auttaa niin kyllä mä siitä selviän. Ja sitten mä pääsen suihkuun! JESH!!!

Tytöt tulivat syysloman viettoon, mä vaan joudun menemään töihin. Iskä kuhertelee Vosun kanssa. Mutta ei se mitään, mä meenkin kahville viikonloppuna Opiskelijapojun kanssa :D Siis ihan vain kahville. Niin. Ihan tosi! Lapset kun lähtevät sunnuntaina niin sitten en tiedä mitä tapahtuu...

Kun suihku ja sauna on valmiita niin sitten se pitää vihkiä. Tyylillä. Vaikka näin:

Give me a break!

No niin, tilasin sähkömiehen kytkemään mun sähköhommia. Se tuli reippaasti seitsemältä illalla. No, lopputulema oli se, että vedet on ilmeisesti kytketty varaajaan väärin. Ja sitten mulla on pistorasia ja termostaatti ilman vikavirtasuojaa, eli mä tarvitsen uudet. No, eihän tässä mitään kiirettä. Otetaan uusi putkimies ja maksetaan sille. Voi helvetti!

No, mä olen oppinut, mä olen oppinut NIIIIIIN paljon tästä projektista. Ette uskokaan.

Mua suututtaa, mua suututtaa nyt aika helvetisti. Ja mä otin siiderin, eikun neljä siideriä. Ai, ai onks nyt arki ja aamulla työpäivä. No, ei se mitään, mä selviän kyllä. Rahaa mulla ei oo, mutta kai mä selviän.

Aina mä selviän.

Ai niin, mua piirittää yks 23-v pojankloppi, aika söpöä! :D Olkoon hän vaikka Opiskelijapoju.  Eikä se oikestaan haittaa mua ollenkaan. Mä saatan joutua tapaamaan sen, ei voi mitään. En mä voi antaa tommosen namun mennä sivu suun. Terapiamies ei tykkää ollenkaan asiasta, mutta mun täytyy elää tätä elämää mua varten ja silleen mikä tuntuu hyvältä. Ja ikä on vain numeroita kuitenkin, eiks nii? No joo, on sillä vaikutusta sen verran, että ei tuon ikäisen kanssa mitään vakavaa voi kehitellä, mutta jotain voi kehitellä kuiteskin, ainakin vähän ja hetken verran

Pick me, love me, choose me

Mä kaipaan. Mä kaipaan miestä. Mutta en mitä tahansa miestä. Mä kaipaan sitä täydellistä miestä. Joka arvostais mua, pitäis mua hyvänä, rakastais mua. Ja jota mä saisin rakastaa. Ei sen tarvitsis olla täydellinen, kyllä mä puutteita siedän, onhan mulla niitä itsellänikin. Mä haluun että se saa mut nauramaan, kaipaamaan, hassuttelemaan.

Musta tuntuu että mä oon napsahtanut takas "normaaliksi" (melkein)  siitä kevään/kesän pervosekoilijasta, enkä oo ottanut sitä yhtä yrittäjää sänkyyni (vielä). No, enhän mä ole normaali, tai mikä on normaali? En tiedä. Mutta kyllä mä oon antanut pikkuhiljaa itsenikin uskoa, että mä oon aika kiva, hauska, pervo, spesiaali. Ja se joka mut saa on onnekas. Mutta missä se on? Ei pitäis hätäillä. Pitää olla kärsivällinen. Perjantai-ilta, pitäis mennä vaikka tohon lähikuppilaan. Pitäiskö? Jos vaikka kahville? Nääh, en taida viitsiä. Sitäpaitsi se sinnikäs yrittäjäkin saattaa olla siellä. Joo en mene. Olis noloa istua puolityhjässä baarissa baaritiskillä yksin. Joo, jatkan kotona kyyhötystä ja odotan että se tulee hakemaan mut täältä.

Jos mä jäänkin yksin eikä kukaan halua mua? Jaksaisinhan mä odottaa jos joku kristallipallo sanois että se mies tulee vaikka kahden vuoden päästä. Mutta mistä sen tietää meneeks siihen 2 kuukautta vai 20 vuotta vai tuleeko sitä ikinä? Mä en tyydy vähempään kuin mitä mä ansaitsen! Mulla ois niin paljon annettavaa. No, mä kerään sitä ja voi voi sitä miestä mihin mun kaikki patoumat purkautuu. :).

Kyllä mä uskon, että se on tuolla jossain.

Ai niin, kylppäriremppapäivitys. Työmieheni on lähdössä kuukauden päästä työharjoitteluun ulkomaille. Ovat luvanneet että mun kylppäri on siiheks valmis. Toisella tyypillä alkaa kahden viikon loma. Alkavat kuulemma tehdä sitä nyt oikein urakalla. Ihan kuin mä oisin kuullut ton ihan muutaman kerran ennenkin.

Avioeron kakkosvaihe

Nimet on paperissa, molempien, eli haetaan sitäkin yhdessä. Maanantaina pistän postiin. Allekirjoituksen pyytäminen ei aiheuttanut mitään keskustelua, tunteita, ei mitään. Vieläkään. No, en mä ajatellutkaan.

Onks tää ollut nyt oikea ratkaisu? Kyllä tää on. Vaikka tää "vapaus" ei olekaan ollut niin toimivaa kuin ajattelin. Keväällä meni helvetin lujaa, kesällä hyytyi ja nyt syksyllä on hyytynyt vielä enemmän. Ja tilalle on tullut ajatukset, että onks mulle ketään joka kohtelis mua silleen miten ansaitsen. Ja jota sais rakastaa. Ja joka rakastais mua takas. Ja jos ei ookkaan niin oisko sit ollut parempi olla taloudellisesti fiksussa ja ulkoisesti helpossa liitossa?

Tulipas tynkä blogipäivitys, mutta tyhjennyin näköjään henkisesti totaalisesti .

Kevennyksenä kerrottakoon, että viimeisen työpäivän "kunniaksi" pussailin työkaverini kanssa. Että en nyt ihan hyytynyt oo. Mutta se nyt oli vaan semmonen läksiäislahja tai jotain, eikä tuu koskaan johtamaan mihinkään. Parivuotinen jännite vaan purkautu. Tai no, jos totta puhutaan niin on purkautunut pari kertaa aikaisemminkin pussailun merkeissä.

Haastattelu ja miehet

Haastattelu oli ja meni. Puolisen tuntia vaan juteltiin. Ihan hyvä fiilis siitä jäi kyllä, huomenna lupasivat soittaa. En tainnut mokata edes missään kohtaa ja kerroin auliisti vastaukset kysymyksiin, joita tiesin, että eivät saa kysyä.

Sitten tein tässä tänään päätöksen, että lopetan, tai yritän lopettaa miesten ajattelun. Miehistä ei ole mulle kuin  haittaa. Ystävä sanoi tänään, että kannattaisko mun ottaa vähän muitakin miehiä kuin Tyyppi. Että jos tapailis vaikka vaan. No, eipä noita muita miehiä tässä oo tunkemassa, enkä jaksa enää noita treffipalstapettymyksiä kyllä ollenkaan. Jos saisin tuon uuden työn niin se saattais auttaa vähän tossa miesasiassakin, siis ajattelemisen lopettamisessa. Toisaalta se tois mulle 3 tuntia lisäaikaa vuorokauteen, että sittenhän sitä kerkeis ja jaksais sekoilla vaikka kuinka, hui. Mutta jos mä päätän olla ihmisiksi niin kyllähän mä pystyn.

Mutta siis Tyypin kanssa nähtiin eilen, melkein kuukauden tauon jälkeen. Pyysi mut ilmeisesti painostettuna kylään (tajusin sen vasta liian myöhään) ja siitä tuli sitten pienoinen pettymys. Mulla siis odotukset korkeammalla kuin mitä Tyyppi pystyi mulle antamaan. No, mä en voi sitä painostaa ja olen yrittänyt ollakin painostamatta. Siinä vieressä oli kuitenkin niin hyvä olla.

Mä sitäpaitsi luulen, että mun odotukset miehen suhteen on karanneet niin korkeaksi, etten mä semmosta ihan helpolla löydä, mikä mulle kelpaisi. Inssimiehen suhteen olen luovuttanut. Jutellaan kyllä, mutta siihen se jää, ei voi mitään.

Pojat valoivat eilen VIHDOIN lattian! Näyttää heti jo niin paljon valmiimmalta, vaikka onhan tossa vissiin vielä vaikka kuinka hommaa.

Tässä vielä päivän biisi, joka mut sai kävelemään itsevarmana sinne työhaastatteluun. Terapiamies kun sanoi ettei sinne saa mennä Puolinaisena. En tosin mennyt 11 sentin koroissa kun en tunnu pysyvän pienemmilläkään koroilla pystyssä. Jätin autonkin vähän kauemmaksi, että sain kävelymatkan aikana suoristettua itseni Kokonaiseksi. Huomenna sit näkee että onnistuinko.

Pääsiäinen, huhhuijakkaa!

Sinkkuviikko on ohi taas tällä erää. Pääsiäiseen mahtui monenmoista. No, aloitan perjantain tapahtumien kertomisen, kohtaamiseen johtuneesta kirjoitusvirheestä.

Sain sähköpostia, joka sisälsi kuvia miehestä. Vaatteet päällä, rauhanturvaajatoiminnoissa (tiedän sen nyt, kun en aimmin tiennyt, oli hiukka pelottavia). No, tajusin, että ovat tulleet väärään ositteeseen ja vastasin miehelle, että väärä osoite varmaan. No, muutaman päivän päästä tuli samat kuvat tekstillä joka meni suunnilleen näin: "Hei rakas, tässä muutama kuva, toivottavasti tykkäät <3" No, mä laitoin sitten taas postia, että taisi tulla väärään osoitteeseen taas, mutta hyvä perse kuitenkin, mutta viestistä päätellen et ole sinkku, joten parempi jättää tähän :D. No, sitten tulikin viestiä, että itseasiassa on sinkku. Vaihdeltiin sitten viestejä ja torstaina sitten heitin puoliksi vitsillä, että tulee mun kanssa lauantaina saunaan kun tulee reissusta. Hän asuu pohjoisessa, joten saunakutsu ei oikein ottanut tulta alleen, mutta mies heitti sitten että kone tulee perjantaina puolen päivän aikaan lentokentälle, että voitais tavata Helsingissä ennen kuin hänen junansa pohjoiseen lähtee. Mähän olen tunnetusti yllytyshullu ja impulsiivinen ihminen, joten mä olin ihan messissä.

Maha solmussa lähdin junalla Helsinkiin ja toivoin, että mies ei tee ohareita. Ei tehnyt. Hän varasi lennosta hotellihuoneen ja sitä sitten vähän käytettiin (Ystävä kyllä kysyi, että onks pakko panna kaikkien kans, no joo, ei kai ois). Sen jälkeen mies tarjosi mulle päivällistä ja jatkettiin omiin suuntiimme. Ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, vaikka alku olis ollutkin niin otollinen :D. Hauska kokemus silti.

Sitten lauantaina lähdin Ystävän kanssa vähän viihteelle, paikkaan jonka hän oli hyväksi havainnut. No, pääsiäinen oli ilmeisesti jo verottanut, eli paikalla ei ollut kuin kourallinen ihmisiä ja niistäkin melkein kaikki pareittain. Bändi oli hyvä, tanssilattialla oli tilaa vähän liikaakin, oltiin Ystävän kanssa välillä ainoot tanssilattialla, mutta ei annettu sen häiritä :D Saivat muut ainakin pääsymaksulle vastinetta kun saivat nauraa meille. Bändi lopetti ja alkoi "parinmuodostus". Lähdettiin kahden miehen kanssa jatkoille toisen miehen asuntoon. Päästiin sisään ja mies meni makkariin, herättelemään tyttöystäväänsä! "Tuus kattoo ketä tuli"! Jep jep. Tuli pikkasen yllärinä tuo tyttöystävä, eli ei sitten Ystävän kanssa siellä viihdytty vaan häivyttiin sen toisen miehen kanssa pikasesti pihalle ja suunnattiin kiltisti Ystävälle nukkumaan.

Nyt on taas lapset mun luona ja äitiviikko alkaa...