Lukijat

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Home sweet home

Ihanaa, kotona. Luulin kuolevani lentokoneeseen kun  en muistanut, että pelkään lentämistä. Jokainen kuoppa ilmatiessä aiheutti paniikin ja hoin puolet matkasta itsekseni (toivottavasti suht äänettömästi) "ei mitään hätää, ei mitään hätää, äskenkin oli ilmakuoppia ja selvisin siitä, ei mitään hätää, kohta tulee taas tasaisempaa, kyllä tästä selvitään, ei mitään hätää." Sori Fani jos sua hävetti mun takia. Muistan pakata ensi reissulle matka-apteekkiin myös rauhottavat. Fani selkeästi naureskeli mun matka-apteekille joka sisälsi seuraavat: matkapahoinvointilääke, ripuliläke, burana, hydrokortisoni (jota tarvittiin jo ekana iltana) , närästyslääke, vatsansuojalääke, nuhasuihke ja rakkolaastarit. No, pääsihän hänkin nauttimaan Rennien tuomasta helpotuksesta, niih :).

Täydellisempää reissuraporttia tulee ehkäpä huomenissa. Fani voi toki halutessaan kirjoittaa oman versionsa tähän kommentteihin ;). Mä luulen että me kaikki blogin lukijat toivotaan, että Fani avautuu edes hieman matkasta :), vai mitä?

Näihin tunnelmiin


torstai 27. kesäkuuta 2013

Matkaan

Huomenna matkaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, epäilyksiä on ilmassa.

Matkarahaakin löytyi, ei tarvitse tyhjätaskuna yöpyä Varsovassa, sieltä sitten lauantaiaamuna toisaalle Puolaan. Sunnuntaina kotiin.


Mulla on hikinen, turvonnut ja ruma olo. Ei ollenkaan otolliset fiilikset lähteä reissuun miehen kanssa. No, toivotaan että ne tästä paranee vielä.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Takas siihen tilaan mikä mulle kuuluu

No niin, pohjamudista päivää, pitkästä aikaa. Kissalla on lopetusaika huomenna, reppanalla on ikää vasta vuosi. Päätös oli helvetin vaikea. Sairaus on krooninen, kissa tulisi olemaan loppuelämänsä todennäköisesti säännöllisesti helvetin kipeä. Ja koska olen sattunut olemaan kissan kivusta kertovalla luennolla niin siinä kohtaa kun kissa näyttää sen kipunsa, tuskat ovat sietämättömät. Esim. kissa voi okein hyvin hypätä normaalisti vaikka katkenneella jalalla. Siellä se pieni nyt on olohuoneessa autuaan tietämättömänä huomisesta kohtalostaan. Ja mä itken keittiössä ja mätän munakasta naamaan. Mä aloitin tänään dieetin, taas, mutta helvetti kun tuli jo nälkä pussikeitoista huolimatta. No, ehkä mä karppaankin sittenkin. No, ihan sama, mä oon ihan helvetin hyvä näinkin.

Ja veren kaivamista nenästään on lähteä perjantaina hakemaan muutama lisävahvistus kissalaumaan Puolasta. Ja veren kaivamista nenästään on olla lähtemättä matkalle yksin.

Mut hei, mitä säästöä onkaan itkeä ripsarit pois, säästyy silmämeikinpuhdistusaine. Sääliks käy kunnaneläinlääkäriä sijaistavaa vastavalmistunutta pikkupoikaa, koska mä aion todellakin ulvoa räkä valuen koko rahan edestä kun saattelen pikkuisen viimeiselle matkalleen.

Jospa suorittaisi vaikka kurjuuden maksimoinnin ja menisi jynssäämään silmiäkirvelevän voimakasta  kollinkusta, ettei kissanhoitajan tarvitsisi niin paljoa hajuhaitoista kärsiä.

Mutta kaikesta huolimatta mä rakastan näitä kisuja

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannus

Torstaina töiden jälkeen tuli ex tempore grillibileet Ystävällä. Ystävällä on pihasaunan takana kuormalavoista "rakennettu" terassi, jonka läpi kasvaa kaikenlaista heinää ja nokkosia. Terassin vieressä on grilli ja pöytä. No,  Ystävän poika oli myös siinä juhlatuulella ja vauhdissa. Mä korkkasin kuoharini ja hörpin sitä kiltisti kunnes joku sai kuningasidean että pitää ottaa viskiä. Mun edellinen viskikokemus on n. 15 vuoden takaa. Se päättyi siihen että oksensin olohuoneen lattialle, exä roudasi mut suihkuun ja pes mut ja siivosi yrjöt. No, viskiä siis. Ja viskin jälkeen salmaria. Ja sen jälkeen jotain kermaista litkua. Ei niitä mennyt kuin tilkka kutakin, ihan oikeasti. Kohta en enää pysynyt penkillä ja kaatuilinkin pitkin kuormalavoja. Ja sitten se tuli, paha olo. Viski perkele. No, happi oli jo sen verran heikko, että ei mitään toivoa selvitä minnekään vessaan. Valahdin sinne kuormalavaterassille nokkosten sekaan, Ystävä ja poikansa kauhistelivat mun päätä siellä nokkospuskassa ja ohjeistivat tähtäämään kuormalavan raosta sitten sen yrjön. Ja osuinhan mä ansiokkaasti siitä rakosesta. Kyllähän mä sen jälkeen yritin kai päästä penkille useampaankin otteeseen istumaan, mutta penkki vaikutti olevan teflonia ja olin koko ajan perseelläni kuormalavoilla. Sitten kai luovutin ja jäin pötköttelemään lavoille. Ystävä raahasi mut onneksi sisälle nukkumaan, jos ei olisi raahannut niin olisin jäänyt siihen sitten nukkumaan.



Aamulla olikin sitten kohtalaisen huono olo, vaikka määrällisesti juomaa ei tullutkaan otettua paljoakaan. Tyyppikin oli ilmeisesti krapulassa, ilmoitti nähneensä taas musta semmosia unia ja hyvinkin yksityiskohtaisesti kertoi mitä haluaisi mun kanssa tehdä. On kuulemma ajatellut mua ja meidän seksiä usein. Ja mitä mä teen? Lähden siihen juttuun mukaan ja tekstareita sinkoili kymmeniä, asiattomia, kovin asiattomia.  Voi perkele että mua ottaa päähän. Ne jutut jatkui vielä tänäänkin tekstareilla. Kovin sillä tuntui olevan ikävä mua ja mun "palveluksia". Paska fiilishän siitä sitten loppupeleissä tuli mulle ainakin. Ja tajusin sen, miten heikoilla mä vieläkin olen sen suhteen.

Lähdettiin aattoiltana Ystävän mökille grillailemaan, saunomaan ja soutelemaan, oli kiva juhannusaatto kyllä, olokin oli jo helpottanut. Keräilin 7 kukkasta tyynyn alle ja joku mies siellä unessa oli, oli työpaikkani takki päällä, eli töistä se vissiin sitten löytyy. Tyyppi herätti seitsemältä härskien viestiensä kanssa ja torkuin ja tekstasin siinä sitten muutaman tunnin. Harmittaa. Jos mä olisin ollut ajokunnossa ja kotona niin olisin aika suurella todennäköisyydellä langennut. Perkele.

Nyt kotona, ihanaa. Ihan kuin musta olisi tullut vähän erakko kun en jaksa ihmisten seuraa niin montaa päivää peräkkäin ja yksinolo tekee kovin hyvää nyt :). Perse, polvi ja kyynärpää mustelmilla, nokkosenpolttamat on jo parantuneet. Yllättävää kyllä, naamaan en saanut tikkuja enkä edes polttamia :).

Hyvää Juhannuksenjatkoa kaikille, mä lepään nyt ja nuolen haavojani, henkisiä ja fyysisiä.


Sun voimasi mua testasi,
Se koittaa viedä mut taas harhaan.

Kuule rakkaani, Carpe Diem ei tänään kelpaa

Kuule rakkaani, Carpe Diem, järki lyö tunnetta turpaan

Tää sattuu, tähän tottuu,

Ja entä jos yksin kuolenkin.
Tiedä rakkaani, että oon vielä täysin kesken.
Oon vielä täysin kesken.



torstai 20. kesäkuuta 2013

Suullinen käsittely

Eilen illalla viikkasin fillarin Yarikseen, tarvittiin useampi "viddusaatana" ennenkuin fillari oli sisällä kokonaan. Eturengas irti ja jakoavain konttiin mukaan. Kypärä ja vaihtovaatteet siltä varalta, että auto jää poliisilaitoksen pihalle.

Aamulla töihin ajo ohjaustanko ilkeästi olkapäähän töröttäen, panikoimista töissä siihen asti kunnes aika koitti. Lähdin ajelemaan hyvissä ajoin että ehdin myös odotusaulassa riittävän kauan panikoimaan. Paniikkipisu pyrki ulos vaikka just töissä ennen lähtöä kävin. Ajomatkan aikana alkoi jo itkettämään. Odotusaulassa vapisin kuin haavanlehti ja räpyttelin silmiä kuivemmiksi. No, koittihan se tuomion hetki. Sain puheenvuoron, perustelin ajokortin tarpeeni työmatkoilla ja lapsilla, kerroin myös miksi nuo sakot ajoittuivat 2012 jälkeiseen aikaan, eli siis eron jälkeen. Otti huomioon siis myös tuon henkilökohtaisen elämäntilanteen muutoksen vaikutukset havainnointikykyyn. Melko reilua!

Siinä kohtaa kun alkoi puhumaan, että on nyt päätynyt siihen, että antaisi mulle varoituksen sen 8-16 viikon ajokiellon sijaan (mikä mulle viitearvojen mukaan kuuluisi), tirautin pienet kiitollisuuden itkut. Eli nyt ajellaan vuosi varovasti ja jos ei mennyt jakeluun niin ensimmäisestä rikkomuksesta napsahtaa sitten ajokieltoa varmasti.

Mä olen niiiin helpottunut! Ja opin toivottavasti läksyni! Lupaan roudata handsfreenkin autoon ja käyttääkin sitä. Siitä en kyllä vielä sakkoja ole saanutkaan. Enkä aio ottaakaan.

Ja taas napsahti yksi selvännäkijän näkemä asia kohdalleen: "Joudut puhumaan virkamiehen kanssa, mutta sen jälkeen olet tyytyväinen."

tiistai 18. kesäkuuta 2013

I'm in löööööv!

Koin tarvitsevani kesälaukun, tuumasta toimeen ja tilaten. Tänään tuli postiin


Vähänkö on ihana! Ihan mun näköinen! Olen rakastunut :)

Sitten ankeampiin aiheisiin. Soitin eilen komisario-sedälle ja anoin suulliseen käsittelyyn aikaa. Aika järjestyikin heti torstaiksi. Eli pääsen just ennen juhannusta luopumaan kortistani. Mielessä kävi että aloittaisin tapaamisen näin: "Hei komisario, tulin nyt siihen suulliseen käsittelyyn, aloitanko heti?" No joo, vitsi vitsinä, enköhän mä ole aika nöyrää tyttöä ja tippa linssissä. Puhelimessa kuulosti olevan oikein mukava poliisisetä, saas nähdä miten mun livenä käy. No, rangaistus käyntiin vaan niin sillähän siitä pääsee. Hankaloittaa elämää kiitettävästi, sehän se tarkoitus onkin. Lasten kanssa ei heinäkuussa reissata kuin s-markettiin, kirjastoon ja uimahalliin. Mutta oppivatpahan nekin, että rikos ei kannata. 

Tyyppikin katsoi oikeudekseen kertoa nähneensä musta panounta. Kiva kun kertoi perkele. Olis pitänyt omana tietonaan vaan. Mikähän siinäkin oli pointti. 

Mut hei, mulla on ihana laukku ja mä oon siitä niiiin onnellinen :)


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ei näin, ei todellakaan näin.

Ei päiväkännejä sunnuntaina. Ei Maslown'n tarvehierarkian analysointia omaan elämään Tyypin kanssa facessa. (Tyyppi ei viitsinyt edes googlettaa mitä se tarkoittaa). Mistä ihmeestä koko Maslow'n tarvehierarkia mun päähän pälkähti?
 Pyysin kyllä jo heti kärkeen anteeks kaikkea mitä mahdollisesti tulee. Sanoi kyllä ymmärtävänsä En usko että auttaa jos en tajua pysyy poissa facesta.
Anssi Kelan uusin, se toimii kyllä, suosittelen. "Mul on sisälläni eläin joka  huutaa, se on pakko vapauttaa. Sillä on nälkä,  sillä on jano, se ei jaksa kauempaa. Mul on rinnassa tunne joka tulvii , kaiken alleen hukuttaa"




Siivoaminen päiväkänneissä, toimii myös.

Kannatan alkolukkoa tietokoneeseen. Puhelimeen myös.

Enkä varmana poista tätä huomenna. Ihan kiusallanikaan.

Edit: Täydennetääs vähän. Siis toi Maslow-asia lähti siitä kun Tyypin mielestä kaikki on hyvin jos on katto pään päällä, ruokaa ja työpaikka. Siitä se idea sitten lähti...

Anssi Kela, Kevät tulee



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Aikainen lintu mansikan nappaa

Heräsin kukonlaulun aikaan, mietin että jäänkö pyöriskelemään sänkyyn vai keitänkö kahvit ja menen ulos kuuntelemaan kesäaamua. No, jälkimmäinen voitti.

Kahvi mukiin, villasukat jalkaan ja pihalle.



Näin se vaan joskus on. 

Ihan itse olen kutonut, ei uskoisi jos muistelee sitä pannulappuepisodia :D

Istuin rappusilla ja kuuntelin tuulen huminaa, melkoisesti tuulikin. Ihana hiljainen kesäaamu. Lähdin katselemaan tiluksiani ja kaikkea ihanaa löytyi. 

Kesän ensimmäisen mansikan nappasin suuhun ja aiai kun oli makoisaa!

Ystävän tuoma Lumipalloheisi oli synnyttänyt vauvalumipalloja, yksi mun lempikukkasista. 


Palasin takaisin asemapaikalleni rappusille ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Huomasin että ihan rappusten vieressä kasvaa Akileija. Niin herkkä, kaunis ja vähään tyytyvä. Pitäisi muistaa pysähtyä ja kerätä siemenet ja levitellä ympäriinsä. 

Hieno aamuhetki oli, pitäisi vaan repiä itsensä pedistä aikaisin, se kyllä palkitsee!

Juha Tapiota lainatakseni

Voiko onni olla tässä
kun ollaan vaan
eikä edes pyrkimässä
sen suurempaan
Voiko onni olla tässä
Menneet menneet muu tuloillaan


Kyllähän se voi :)


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Liian kauan ehtikin olla hyvä fiilis

Noniin, loppuihan se hyvä fiilis. Olipahan outoa kun sitä kestikin niin kauan. Tänään poliisilaitos muisti mua ajokieltoasialla. Viimeisen sakon sain lokakuun alussa ja jostain kumman syystä ajattelin, että ei sitä ajokieltoa sitten tullutkaan kun ei mitään kuulunut. Joo, tulihan se. Tai tulee. Pitää maanantaina soittaa ja anoa jotain face-to-face-aikaa että pääsen itkemään livenä sinne. Ei tuu tekee tiukkaa. Poliisihallituksen ohje sanoo että mun rikkomuksista tulis 8-16 viikkoa kakkua. Hienoa.

Ei täs mitään, loistavat pyöräilykelithän siellä on nytkin, vettä tulee esterin perseestä. Ja tunnissahan sinne töihin polkee.

Kolmet näistä sakoista  sain eron jälkeen 2012 kun ei oikein ajatus ja havainnointikyky ollut huipussaan.

Voi helvetinhelvetti.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Olen herännyt

Olen ajatellut sitä miten paljon tuo edellinen työpaikka vaikutti mun jaksamiseen. Mua oikeestaan suututtaa aika paljonkin se, nyt kun olen sen tajunnut. Juttelin eilen Ystävän kanssa aiheesta ja hän sanoi että olin kyllä silloin kuin jotenkin unessa. Tottahan se oli. Olin helvetin ahdistunut ja yritin parhaani, tein ilmaisia ylitöitä (tyhmää), joista sain niistäkin vain haukut kun olisi pitänyt niistä töistä suoriutua 8 tunnissa. Vielä hetki siellä niin olisivat vieneet kaiken mun itsekunnioituksen ja itseluottamuksen. Huhhuh! Järkkyä! Mä olen niin onnellinen täällä työpaikassa, jossa ihmistä kohdellaan ihmisenä! Hieman haasteita asettaa se, että täällä on suurin osa juuri naimisiin menneitä tai naimisiin meneviä, mua n. 5-8 vuotta nuorempia ihmisiä. Välillä meinaa pukata kyynistä kommenttia avioliitoista ja miehistä, mutta onneksi olen saanut pidettyä suuni kiinni :). Kyllä ne sitten itse huomaa :D

Yksi kissoista aiheuttaa huolta ja murhetta. Tänään taas eläinlääkäriin. En tiedä tuleeko siitä enää elämässä kiinni olevaa kissaa. Paska. Hyvälinjainen, mielenkiintoisia resessiivisiä värejä kantava (joo en mä enäää kiusaa teitä värigenetiikalla)  ja tuommoinen paska parantumaton infektiosairaus sen sitten näkyy vievän. Kyllä surettaa. Taas. No, mutta tätähän tää on, surua ja murhetta.

Hmm... olisikohan jotain positiivista tähän postaukseen? Tänään ei sada ollenkaan niin paljon kuin eilen :).

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Minilomanen

Ystävä kutsui tytöt ja mut mökille, lähdettiin lauantaina ja oltiin siis yksi yö. Mä huolehdin kotona että kaikki oli mukana, lakanat, lasten kamat, kaksi kylmälaukullista ruokaa, Yariksen takakontti oli täynnä, joten ei kun matkaan. Päästiin perille ja purettiin kamat, oho, mutsi jätti sitten oman reppunsa kotiin ja minilomanen meni sitten kesämekossa ja lainafleecetakissa. Onneksi ei ollut kylmä.

 Yksi yö oli ihan riittävästi, kukaan ei ehtinyt tylsistyä :), ei edes lapset, ihme kyllä! Esikoinenkin pystyi laskemaan teininaamion hetkeksi ja antautua vesileikkien virkistävään maailmaan. Meloivat lautalla, polskivat ja leikkivät vesipyssyilä. Mä pulahdin sitten alasti järveen, en viitsinyt alusvaatteita kastella kun eipä ollut vaihtoversioita. Eipä siinä mitään, mökkinaapurit eivät olleet paikalla niin sai rauhassa nakuilla :). Kova ikävä tuli repussa kotona ollutta hyttysmyrkkyä, mä kestän hieman huonosti hyttysiä, varsinkin aamulla kun vielä nukuttaisi ja 10 yksilöä inisee korvanjuuressa. No, selvisin kuitenkin illankin ilman suurempia vammoja. Kun tytöt olivat menneet nukkumaan niin sain ottaa muutaman siiderin ja kuoharia. Meillä oli tosi mukava ilta Ystävän kanssa höpötellessä. Viimeksi sovittiin että puhelimet pistetään jemmaan kun otetaan jotain, kun kokemuksesta puhelin, facebook ja alkoholi ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Mutta onnistuiko? Ei oikein. No, kukaan ei kai suuttunut tällä kertaa kuitenkaan niinkuin yleensä. Yleensä kännikirjoittelun kohde on ollut Tyyppi, mutta mä tsemppasin oikein kovasti ja se sai olla rauhassa.

Yöllä oli mahtavat värit taivaanrannassa ja oli pakko ikuistaa ne kännykällä. Harmi kun ei ollut oikeaa kameraa mukana.


 No, sitten satuin nappaamaan toisenkin kuvan. Aiheutti kovasti hilpeyttä pienesti humalaisissa naisissa :). Likainen mieli, kuohari, puheenaiheena miehet niinkuin yleensä niin kyllähän tuosta rantakoivusta mies hahmotettiin. Sattui linjautumaan tuo järvessä kiven kohtaa ilmaiseva merkkikeppikin puun "osasen" kanssa samaan linjaan niin hihityksestä ei meinannut tulla loppua :)



Ja niin se viikonloppu taas meni, nopeasti, kooovin kooovin nopeasti.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Case Fani

Fani. Kirjoitan nyt case Fanista. Ukkostaa, nettiyhteys on poikki, lapset nukkuu. Ei muuta tekemistä kuin kirjoitella. En tiedä julkaisenko tämän nyt vai milloin, koska Fani on edelleen blogini lukija. Mua on harmittanut se, että mä en pysty enää ihan mitä tahansa julkaisemaan. Niinkuin tätä Fani-asiaa.

Fani on siis blogini lukija. On kirjoittanut mulle kauniita sanoja, tsempannut. Fani on yli 10 vuotta vanhempi kuin mä ja satojen kilometrien päästä. Hän taisi ihastua muhun mun blogin perusteella vaikka koitin kovasti painottaa että on ihastunut vain mielikuvaan. En mä ymmärrä miten mun blogin perusteella voi kukaan muhun ihastua. Ei se auttanut. Hän halusi tutustua muhun oikeasti. Kerroin asioita, joista en edes blogissa ole kertonut ja hän vaan jaksoi hehkuttaa kuinka ihana mä olen. Kauniskin. Näytin naamanikin, pahimmillanikin ja silti olin kuulemma kaunis, ihana ja seksikäs ja ties mitä ylisanoja. Äh. Sekaisin se mies. Epäröin pitkään ja hartaasti tuota tapaamista. Ei kuulostanut fiksulta. Ei kertakaikkiaan. Mitä jos mä ihastuisin? Case Tyyppi all over again. Varsinkin kun olen kuullut Fanilta millainen tuuliviiri se on naisten suhteen. Not gonna happen to me.

Yksi kaunis toukokuun päivä annoin sen kuitenkin tulla grillaamaan. Kerroin olevani kovin nirso ja mun lihani ei saa sitten olla purkkaa. Päivällä olin tapellut Tyypin kanssa ja mulla oli huono fiilis ja meinasin perua koko jutun. Varoitin että en välttämättä ole hyvää seuraa, mutta halusi silti tulla. Satoikin ja keittiö oli remontissa, joten ainoa ruuanlaittometodi oli joko grilli tai mikro.

Ajoi miljoona kilometriä mun luokse, oli käynyt kaupassa ja alkossa. Mä otin hänet vastaan kumisaappaissa ja muutaman siiderin rohkaisua ottaneena, ilman meikkiä. Onko kukaan koskaan ollut ekoilla treffeillä kumppareissa ja ilman meikkiä? Heh. No, kertahan se oli ensimmäinenkin. Laitettiin grilli tulille ja avattiin viinipullot, juttu luisti ihan hyvin. Testattiin kahden hengen riippumattoani ja hyvin kesti. Paistoi sairaan hyvät pihvit (tosi hyvää ja mureaa), teki salaatin ja kaikkea, mä katselin vierestä. Ruuan jälkeen ajattelin että mies haluaa peseytyä pitkän ajomatkan jälkeen ja laitoin saunan päälle. Mentiin sitten saunaan ja saunani sai ensimmäisen miesvieraan. Sitten nukkumaan tai jotain. Aamulla hänen piti lähteä aikaisin kun remppamies oli tulossa.

Siinä tuo ensitapaaminen. Se ei millään tavalla auttanut tuohon ihastumisasiaan. Päinvastoin. Vaikka mä näyttäydyin aikalailla paljaimmillani ja oon puhunut suoraan ja rehellisesti niin silti se sanoo tykkäävänsä musta. Mulla on vähän vaikeuksia sen asian kanssa. Mä haluan kertoa tässä nyt vain faktat enkä mitään mun syvällisiä mietteitä asiasta. Niin, koska Fani lukee tämän jos tän julkaisen. Hitto, ei mikään eikä kukaan saisi estää mua kirjottamasta omaan blogiini mitä mä haluan. Mutta musta tuntuu kyllä silti vähän pahalta jos tämän julkaisen. Onko reilua kirjoittaa? Ei varmaan, mutta mikä tässä elämässä oliskaan reilua.

Mulla on semmoinen fiilis että tässä ei tuu käymään hyvin. Joko toinen satuttaa itsensä tai sitten molemmat satuttaa itsensä. Mä kyllä kerroin jo sille, että mä en aio asettaa itseäni alttiiks sille että muhun sattuu. Mä en jaksa semmosta, se on ihan perseestä. En mä oo vielä Tyypistäkään oikein selvinnyt.

No niin, nyt sain kirjoitettua tämän mikä on mun mieltä kaihertanut jo monta kuukautta. Sori Fani jos tässä joku potkaisi sua mahaan. Mä oon tainnut nämä kaikki asiat sanoakin sulle kyllä jo privaatisti.


Ei näköjään auttanut pelkkä kirjoittaminen, pakko julkaista kuitenkin


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Miäletöntä!

Eilen tuli ilmoitus, että yksi äitiyslomittaja oli saanut vakkariduunin jostain muualta ja lähteekin pois  vain 3 viikon harjoittelun jälkeen asiakaspalvelusta/logistiikasta. No, mä sitten toiveikkaana ajattelin, että voi kun se hyödyttäis mua jotenkin, mutten kehdannut mainita keneltäkään. No, tänään tuli sitten johtaja vetäisemään mut juttusilleen ja kysyi että miltä tuommoinen työtehtävä kiinnostaisi. No, tottahan se kiinnostaa! Puhuivat vielä että käyt katsomassa meininkiä ja päätät sitten. Haloo, ihan kuin tässä olis varaa paljon mietiskellä! Ihmettelivät ehkä vähän kun olin heti valmis.  Eli tämän taloushallinnon kesälomituksen jälkeen vissiin saankin jatkaa asiakaspalvelun äitiyslomituksen parissa :). Eli n. vuosi olisi ainakin turvattua toimeentuloa hyvässä työyhteisössä! Aika hienoa! Kerrassaan mahtavaa! :)

Aurinko paistaa siis mun elämään taas. Toivottavasti pitkään!

Vosusta ei ole kuulunut, pelästyi varmaan mun viestiä, no, itepähän kysyi

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Jopas nyt hymyilyttää

Maanantai ja oli kiva mennä töihin :). Ihanaa! Hommat luisti, siis ne vähät mitä mulla on, ens viikolla onkin tosi kyseessä kun joudun yksin hommailemaan nuo hommat, mutta jos lisää hommia ei tule niin kylläpäs käy aika pitkäksi.

No, tänään sitten aikani kuluksi kirjoittelin Vosulle! Pyysin lyhyesti että voisiko ystävällisesti hoitaa yhden esikoiseen liittyvän jutun mitä mä en pysty hoitamaan ja mitä esikoinen ei varmasti halua isän hoitavan. Lupautui auliisti. Laittoi sitten viestiä että miten toivoisin hänen olevan ja toimivan tyttöjen kanssa kasvatuksellisissa asioissa ja muutenkin. Yhden rivin kysymys siis. No, mua kun rupesi niin kovasti kirjoituttamaan niin annoin tulla kaikki mieltä askarruttavat asiat pihalle ihan hyvässä hengessä. Olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Ei yhtään piilopiikkiä edes. Tekstiä tuli varmaan A4:sen verran. Ei voi mitään kun joskus sitä vaan tulee ja tulee ja tulee :).
Lopuksi toivoin että tästä tulisi hyvä keskusteluyhteys lasten parhaaksi. Pallo on siis hänellä, saas nähdä mitä vastaa vai vastaako.

Kotiin tultua grillattiin ja houkuttelin esikoista mun kanssa fillaroimaan. Oli istunut melkein koko päivän jumpsuit (se isojen ihmisten potkupuku mikä nyt on muotia jopa ulkoasuna) päällä ja pyysin sitä vaihtamaan jotain kevyempää päälle. No, vaihtoi vaatteet, pitkät housut ja hupparin. Itse koitin löytää mahdollisimman kevyttä päälle. Noinkohan tuo naisellistuva vartalo aiheuttaa tuommoista verhoutumissyndroomaa. No, sain sen kuitenkin ulos, jee :).

Päästiin matkaan ja pyöräiltiin kylän keskustaan joen varrelle ja löydettiin sieltä uimapaikka. Istuttiin laiturilla ja juteltiin vähän. Mä liotin varpaita vedessä, esikoinen ei kun sillä oli sukat ja tennarit (ei kuulemma ollut edes kuuma). Meillä oli aika mukava retki. Kuopus ei päässyt mukaan kun meillä ei ollut kuin yksi pyörä. No, kotiin päästyäni avasin Tori.fi:n ja bongasin sieltä meille kolmannen pyörän, eli keskiviikkona päästään fillaroimaan koko jengi. Sattui vielä sama myyjä, jolta viime viikolla ostin lautasia, myöskin Torin kautta. Siitä on tullut mun lempparimesta :).

Eipä siinä vielä kaikki. Kuopus keks että se haluaa leipoa. Mä sitten sanoi että senkus leipoo, mustikkapiirakan ohje on pöydällä. Hän rupesi sitten tuumasta toimeen. "Mikä näistä on desilitra", siitä se lähti. Ihan itsenäisesti teki taikinan ja levitti vuokaan, teki murupäälisen ja levitti senkin. Saas nähdä mitä sieltä kohta ulos tulee. Todennäköisesti astetta hienompi versio kuin mun tekemä.

Ja tässä siis 10-v kuopuksen versio


 Jokainen voi itse arvioida kumman piirakasta tuli nätimpi...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ihana kesäviikonloppu!

Selvisin siis ensimmäisestä työviikostani loistavasti, tosi hyvä fiilis :). Kotimatkalla hain uuden riippumattoni ja tarjoilupöytäni postista ja asensin ne saman tien. Toimi aivan loistavasti! Siinä sitten fiilistelin kesää lyhyessä kesämekossani riipuskellen marjapuskien katveessa. Ohi menevälle peltotielle n. 15 metriä matkaa, siinä kulkee kourallinen ihmisiä päivässä, eli aika todella vähän. No, mekko oli sitten hilautunut kohtalaisen ylös enkä huomannut että tietä kulkikin sitten yksi koiranulkoiluttajamies, joka siinä aika säännöllisesti kulkee. Great, näki ehkä enemmän kuin mitä olis ollut tarve, jos katsoi. No, onneks oli sentään alusvaatteet sillä kertaa  :D



Siinä riipuskellessani tekstailin Ystävän kanssa ja yllättäen jouduinkin sitten korkkaamaan myös pyöräilykauden ja hurauttamaan sen 12 kilsaa Ystävälle grillaamaan. Oli raskasta pienissä kuohareissa. Huh. Pysähdyin poimimaan kimpun kieloja tuliaisiksi. Grillailtiin ja saunottiin ja otettiin vähän. Oli tosi kiva ilta kertakaikkiaan! Illalla keksittiin että lähdetään seuraavana päivänä Ystävän mökille yhdeksi yöksi. No, minä sitten polkaisin aamulla kotiin (aiai kun persiiseen sattuikin). Aamulla olikin ihanan raikasta pyöräillä, huumaava kielojen tuoksu ja syreenit, linnunlaulu. Ihana luonto! Hoitelin kissat ja leipaisin mustikkapiirakan mukaan. Mä LEIVOIN, ekaa kertaa eron jälkeen. Heh, ei tullut ihan saman näköinen kuin ohjeessa, mutta muut osat olivat syömäkelposia paitsi noi reunat, koirille kelpas nekin kyllä :D. Joo, toi täyte olis pitänyt levittää koko alalle, mutta virheistä oppii.

Mökillä sitten grillattiin, saunottiin ja vietettiin kiva vuorokausi hyttysten kiusaamana. Mä pääsin nukkumaan pihamökkiin kun mä kuulemma kuorsaan. Tiedoksi kaikille mua himoitseville sadoille anonyymeille  mieslukijoilleni tämäkin detalji. Myös pieren jos syön liikaa hiilareita. Okei, säästän teidät enemmiltä yksityiskohdilta, anteeks :).

Talviturkki tuli heitettyä ja nahka poltettua, oli aika täydellinen viikonloppu. Tytöt tulivat iltajunalla ja pari viikkoa hengaillaan nyt heidän kanssaan. Harmi kun joudun käymään töissä, mutta onhan illat aikaa kuitenkin.

Ihanaa kesää kaikille! Tuntuu että mä olen herännyt eloon! (koputtaa vimmatusti puuta)