Eilen päätin viedä lapset kotiinsa kun vr:llä oli jotain häikkää. Olin kieriskellyt halipulassani jo viikon, joten tämä kuskaaminen tuli kuin tilauksesta. Pää alkoi suoltamaan järjettömiä ideoita ja aloin jo melkein tuntemaan miehen kädet mun ympärilläni ja miettiväni että miten järjestän työpäivän vapaaksi. Koska olen fyysisesti aikuinen niin saan tehdä mitä haluan :)
Yllyttävältä neuvontantajaltani Helmi-naiselta kysyin että kuinka pitkän tapaamisen takia kannattaa ajaa miljoona kilometriä. Neuvonantajan vastaus oli täsmälliset 3 tuntia. Kiitin neuvosta ja pakkasin yöpymiskassin ja vein tytöt kotiin. Mies oli tässä vaiheessa vielä onnellisen tietämätön tulevasta.
Mulla oli tiedossa miehen loppuillan tapahtumat, joten uskalsin ottaa riskin ja lähteä ajelemaan maailman ääriin päin. Pysähdyin puoleen väliin matkaa ja laitoin muutaman viestin mun päivän kulusta. Kerroin mitä oltiin Helmen kanssa kirjoiteltu ja sain kiireiden keskeltä "okei"-vastauksia. Kun laitoin abc:n kahvikupista kuvan niin lamppu ilmeisesti syttyi sielläkin päässä ja tajusi että nyt naisella viiraa pahemman kerran päässä ja se taitaa olla matkalla halittavaksi. Onnistuin yllättämään ja ilmeisesti onneksi positiivisesti. Tiesin että otin riskin, joten olin toki valmistautunut myös siihen että saankin kääntyä kotimatkalle. Ei tarvinnut :).
Pääsin halailemaan ja pussailemaan ja kyllä olikin kaiken ajamisen arvoista. En ymmärrä miten tuo syli voikaan tuntua niin hyvältä. Ei se siitä johdu että tuo mies on nyt mun elämässä, vaan jotenkin me vaan sovitaan hyvin yhteen fyysisesti ja toisen lähellä on hyvä olla. Enkä tarkoita nyt edes seksiä. Seksiähän voi harrastaa vasta kymmenensillä treffeillä jos haluaa ennen avioliittoa siihen ryhtyä :)
Seuraavana aamuna jäin juomaan aamukahvia miehen lähdettyä töihin ja lähdin siitä sitten ajelemaan takaisin kotiin. Puoli päiväähän siinä meni, mutta oli edelleenkin sen arvoista. Valoisalla ajeleminen ei edes ollut niin ikävää.
Elämä on joskus aika kivaa :)
Alkoi reilun kolmekymppisen naisen erokertomuksena ja toivomuksena oli että olisi myös henkisen kasvun tarina. Henkisestä kasvusta en niin tiedä, mutta välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Rehellisiä ja suodattamattomia tunteita, itkua ja hammastenkiristelyä, joskus onnenpilkahduksiakin. Siitä on Puoliksen elämä rakentunut.
Lukijat
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ylläri. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. tammikuuta 2017
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Kuningasidean toteutus
Ylläri toteutettu! Ai että mua jännitti ja hykertelin asiaa mr:lle salaperäisenä monta päivää. Keskiviikkoaamu viestiteltiin normaalisti siihen asti kunnes juna saapui. Menin asemalle, vein auton herran autoa lähellä olevaan parkkiin niin, että näin tarvittaessa auton, suunnitelma oli siis, etten olisi paikalla kun hän lapun näkee. Lappu ikkunaan, paketti eturenkaan taakse (laitoin sen niin, että peruuttaessa ei olisi jäänyt renkaan alle) ja asemalaiturille.
Sydän hakkasi miljoonaa kun odotin junan tuloa! Juna tuli ja mä koitin nähdä ohi vilahtavista ikkunoista oikean väristä takkia ja kun semmoisen näin niin kipitin oikean vaunun kohdalle. No, junassa oli tietysti muitakin samoja värejä tunnustavia, joten en sitten ollutkaan oikean vaunun kohdalla ja sitten tulikin kiire kun tiedän miten vikkelä liikkeissään Mr Sixpack on! Onneksi ei ollut monen vaunun päässä ja pistin juoksuksi. Mies ei nähnyt minua vaan lähti määrätietoisesti laiturilta rappusia alas. Mä kipitin korkkareissani minkä pääsin ja sain miehen kiinni rappusissa. Laskin käden olkapäälle ja sanoin "Moi". Miehen ilme oli aika yllättynyt :). Ikävä tuntui olleen myös sillä puolella kun ei oikein meinannut saada rullaportaissa käsiään pidetyksi erossa :).
Sanoi että menee vielä syömään ennen kuin lähtee ajelemaan kotiin. Mä ajattelin että voi eii, ei tämän näin pitänyt mennä, että pitääkö mun nyt jäädä sitten istumaan autoon ja kyttäämään että miten yllätys menee. Ehdotin sitten että jos käy matkan varrella abc:lla niin on ehkä vähemmän ruuhkaakin ja kaikkea :D. Onneksi mun ehdotus meni läpi! Käveltiin parkkipaikalle ja mies kehui mua kivasta ylläristä kun olin tullut vastaan. Mä kommentoin "voi kuule, sä et tiedä mun yllätyksistä vielä mitään" ja kihersin päälle :D.
Tarkoitus oli pussata miehen auton kohdalla ja lähteä omalle autolle, mutta pieleen meni. Huomasi lapun ikkunnassa ja syöksyi sen kimppuun "Voi perrrrrkele! Eiks tähän saa muka pysäköidä! Voi perkeleen perkele!!!" Mä seistä tönötin siinä vieressä ja koitin pitää pokkaa ja olla hiljaa kun mies kiukkusi. Alkoi spekuloida että varmaan väärään autoon kyllä on nyt lappu laitettu, että joku on varmaan sen siirtänyt. No, onneksi päätti tutkia tilanteen ja avata sen. Oli hauska katsoa miten miehen ilme muuttui kun luki viestin, naama virneessä katsoi mua ja alkoi kaivamaan laukustaan mulle tuliaisia. Oli siis ostanut mulle tuliaisia, ihana :). Löysi paketin renkaan takaa (mua vähän jännitti ettei kukaan olisi ehtinyt sitä sieltä siinä vartissa pöllimään, mutta onneksi ei) ja ilkikurisesti katseli mua tyytyväisenä :).
Siinä vähän aikaa pussailtiin ja lähdin takas töihin naama hymyilystä melkein krampissa. Mies huusi perääni autolle kävellessäni "Hyvät perät" Repesin, ihana :D.
Enhän mä kauaa töissä kestänyt olla, niin kauan juuri ja juuri että oli säädyllistä karata pois ja ajelin miehen luo. Vietettiin ihana ilta niin kuin tavallista :). Kehui monta kertaa loistavaa ideaani ja sanoi että meni kyllä niin täydestä. Peli on kuulemma yksi nolla nyt :D
Ai että mä siitä niin kovasti tykkään :)
Sydän hakkasi miljoonaa kun odotin junan tuloa! Juna tuli ja mä koitin nähdä ohi vilahtavista ikkunoista oikean väristä takkia ja kun semmoisen näin niin kipitin oikean vaunun kohdalle. No, junassa oli tietysti muitakin samoja värejä tunnustavia, joten en sitten ollutkaan oikean vaunun kohdalla ja sitten tulikin kiire kun tiedän miten vikkelä liikkeissään Mr Sixpack on! Onneksi ei ollut monen vaunun päässä ja pistin juoksuksi. Mies ei nähnyt minua vaan lähti määrätietoisesti laiturilta rappusia alas. Mä kipitin korkkareissani minkä pääsin ja sain miehen kiinni rappusissa. Laskin käden olkapäälle ja sanoin "Moi". Miehen ilme oli aika yllättynyt :). Ikävä tuntui olleen myös sillä puolella kun ei oikein meinannut saada rullaportaissa käsiään pidetyksi erossa :).
Sanoi että menee vielä syömään ennen kuin lähtee ajelemaan kotiin. Mä ajattelin että voi eii, ei tämän näin pitänyt mennä, että pitääkö mun nyt jäädä sitten istumaan autoon ja kyttäämään että miten yllätys menee. Ehdotin sitten että jos käy matkan varrella abc:lla niin on ehkä vähemmän ruuhkaakin ja kaikkea :D. Onneksi mun ehdotus meni läpi! Käveltiin parkkipaikalle ja mies kehui mua kivasta ylläristä kun olin tullut vastaan. Mä kommentoin "voi kuule, sä et tiedä mun yllätyksistä vielä mitään" ja kihersin päälle :D.
Tarkoitus oli pussata miehen auton kohdalla ja lähteä omalle autolle, mutta pieleen meni. Huomasi lapun ikkunnassa ja syöksyi sen kimppuun "Voi perrrrrkele! Eiks tähän saa muka pysäköidä! Voi perkeleen perkele!!!" Mä seistä tönötin siinä vieressä ja koitin pitää pokkaa ja olla hiljaa kun mies kiukkusi. Alkoi spekuloida että varmaan väärään autoon kyllä on nyt lappu laitettu, että joku on varmaan sen siirtänyt. No, onneksi päätti tutkia tilanteen ja avata sen. Oli hauska katsoa miten miehen ilme muuttui kun luki viestin, naama virneessä katsoi mua ja alkoi kaivamaan laukustaan mulle tuliaisia. Oli siis ostanut mulle tuliaisia, ihana :). Löysi paketin renkaan takaa (mua vähän jännitti ettei kukaan olisi ehtinyt sitä sieltä siinä vartissa pöllimään, mutta onneksi ei) ja ilkikurisesti katseli mua tyytyväisenä :).
Siinä vähän aikaa pussailtiin ja lähdin takas töihin naama hymyilystä melkein krampissa. Mies huusi perääni autolle kävellessäni "Hyvät perät" Repesin, ihana :D.
Enhän mä kauaa töissä kestänyt olla, niin kauan juuri ja juuri että oli säädyllistä karata pois ja ajelin miehen luo. Vietettiin ihana ilta niin kuin tavallista :). Kehui monta kertaa loistavaa ideaani ja sanoi että meni kyllä niin täydestä. Peli on kuulemma yksi nolla nyt :D
Ai että mä siitä niin kovasti tykkään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
