Takaisin Splitiin auringonpaisteessa

Heräsin Bolilla, se ainut mukana ollut pitkähihainen päällä ja jumppahousut jalassa (ainoat pitkiksi kalsareiksi laskettavat) kahden peiton alta ja palelin. Ikkunaluukkujen (semmoiset puiset, söpöt) välistä näkyi AURINKO, joten äkkiä lävet auki ja aurinkoa sisään. Mielikin valostui heti kun aurinko paistoi :).

Lähdin bussilla Supetariin, josta lähti lauttani Splitiin. Voi luoja mitkä maisemat oli matkalla! Oli pakko räpsiä kuvia bussin ikkunan läpi kun oli niiiiiiin kaunista! Pahoittelen noita heijastuksia tuossa kuvassa, ilman niitä se olisikin liian täydellinen.

Bolissa bussia odotellessa istuskelin rannassa ja katselin kiviä. Yksi puhutteli mua taas ja lähti mukaan, argh :D

Bussi meni semmoista serpenttiinitietäyli vuoren ja ai perkele että mä taas pelkäsin. Teki mieli sanoa kuskille että ei millään viittis nostaa vähän jalkaa kaasulta kun mua pelottaa niin kovasti! Tietty olin ängennyt etupenkille että varmasti näkisin hyvin kaikki rotkot. Mutta näin mä siitä kaiken sen mahtavan kauneudenkin. Ihan tuli taas tippa linssiin kun maisemia katselin. Pakko päästä vielä jonkun tärkeän ihmisen kanssa seikkailemaan Kroatiaan.

Supetarin satamasta tuo ylempi ja alempi kuva. Ihan mielettömän kaunista. Kaikki ylisanatkin loppuvat kesken. Luntakin näkyvissä.

Itsepäisenä halusin etsiä seuraavan majapaikkani jalkaisin, joten raahasin kassejani reilun puoli tuntia ympäri kaupunkia ja vihdoin ja viimein löysin kämppäni. Asunto kerrostalossa, mutta ah niin moderni, lämmin ja sänkykin on pehmeä. Olin päättänyt, että huomenna lähden retkelle, joten suuntasin sitä varaamaan. Olisin halunnut Plitvicen kansallispuistoon, mutta eipä sitä ollutkaan tarjolla, joten menen huomenna Krka kansallispuistoon. Ihan sama kunhan jotain kokee ja näkee. Kuvittelin että hotellilleni oli helppo löytää, mutta kas vain, huomasinkin olevani pahemman kerran eksyksissä. Kroatiasta löytyy myös ei niin kaunista maisemaa :D. Olin näppäränä tyttönä wifitellyt rantaravintolassa akkuni tyhjäksi, joten mulla ei ollut tiedossa edes asuntoni osoitetta. Hehheh... No, monen mutkan jälkeen onneksi löytyi. Tämä ei siis ollut se mun hotellini vaan alue jonne eksyin.

 Kävin hieromassa myös Grgur Ninskin varvasta, sen pitäisi tuoda hyvää onnea, sitä tässä vähän on tarvittaisi. Hieroin sitä siis oikein kunnolla. Mahtavan kokoinen jäbä

Sadepäivä

Sadepäivä. Nukuin tosi huonosti kun jännitin tätä päivää: mistä löydän talon isännän, löydänkö oikean bussin, ehdinkö laivaan, löydänkö satamasta seuraavan majapaikan tyypin.

Sain maksettua hotellin ja ystävällinen omistaja vei mut asemalle. Hyvä niin kun  helvetillinen ukkonen iski kun pääsin autoon. Oliskin ollut hauskaa kävellä 2 km kauheassa kelissä vetäen läpimärkää matkalaukkua. Olen löytänyt oikean bussin ja kohta lähdetään kohti satamaa. Puolet stressaavista asioista suoritettu. 

Pääsin juuri Jelsaan. Kuski huusi jotain josta oli ehkä ymmärrettävissä "port". Kaikki lähtivät bussista, joten niin tein minäkin vaikkei vettä näkynyt mailla halmeilla, taivaalta sitä tosin tuli kaatamalla. Sateenvarjo auki ja märkää lenkkaria toisen eteen. Gps ei näyttänyt apuja, joten olin ihan up yours. En löytänyt Jadrolinijan lipputiskiä enkä mitään satamarakennusta. Alkoi olemaan aika märät paikat joten päätin istahtaa kahvilaan ja kysyä samalla että mistä mahtaisin löytää lipunmyynnin. Tarjoilija ei ymmärtänyt kysymystä, mutta naapuripöydän herrasmies onneksi ymmärsi ja kertoi että tuosta lähikaupan vierestähän niitä saa. Enpä olisi tajunnut omineni. Kysyvä ei tieltä eksy. 

Mun matkalaukussa ei ole varmaan kovinkaan montaa kuivaa vaatetta enää. Kuuma suihkukin olisi aika jees. Ei tää matkanteko ole aina pelkkää auringonpaistetta. Kuinkahan pitkään yhden kahvin varjolla kehtaa istua lämpimässä? Jännä nähdä tallentuuko mun teksti ilman wifiä... Huomaan että en osaa olla tekemättä mitään, joten kirjoitan postausta. 

 

Olispa goretex-kengät. Alkaa olla sukat nimittäin aika märkänä. Jelsa on niin nähty. Mä haluan pois jo täältä. Reilu 2 tuntia bussin ja laivan välissä märkänä kuin uitettu koira niin ou jeah, kunnon lomameininkiä. 

Pääsin Boliin ja ystävällinen setä bongasi mut nopeasti palloilemasta laiturilta. Kierrätti autollaan mut kylän ympäri ja toi hotellille.   Sain olohuoneellisen huoneen merinäköalalla, 24 eur/yö, ei paha. Koska oli luvattu ukkosta niin kävin hetkeksi päikkäreille. Kun keli ei näyttänyt pahalta niin lähdin päikkäreiden jälkeen tutustumaan kuuluisaan Zlatni Ratin rantaan, jonka pää kääntyilee merivirtojen mukana vasemmalta oikealle. Istahdin rannan päätyyn katselemaan vuoristoa ja tutkailemaan kiviä. Joku ääni koitti sanoa "Puolis, et sä voi hei kerätä matkalaukullista kiviä", toinen ääni sanoi "miks en muka voi, mä voin ihan mitä tahansa!". Päätin että otan ihan vain muutaman, semmoset vain jotka puhuttelee mua. Ja ennen kuin huomasin niin housun taskut pullotti puhuttelevia kiviä, hups. Pizzalle Moby Dick-nimiseen ravintolaan, ihan vain koska nimessä oli Dick. Alkoi sataa ripotella ja nyt onkin jo kunnon myräkkä päällänsä, joten kiireen vilkkaan huoneeseen. Nyt on semmoinen olo että haluan kotiin ja lämpimään. Ei tullut kuin yksi pitkähihainen paitakaan mukaan. Yhyy.

Bolin satama

Näkymä parvekkeelta

Rannat on ihania pikkukivirantoja

Kaikki nämä sinisen ja turkoosin sävyt, ah <3

Zlatni Rat ranta