Mies

Maanantai 30.7: Mulla on huomenna treffit. Miehen kanssa, jolla on just nyt (mun mielestä) hankala elämäntilanne, joka tulee vaikuttamaan mahdollisesti mahdolliseen suhteeseen vielä pitkään. Mies itse suhtautuu tilanteeseen hyvin luontevasti ja jos koitan unohtaa tilanteen olemassaolon niin kaikki tuntuu ihan hyvältä ja luontevalta. Vaikka ekoja treffejäkään ei ole vielä ollut, niin mun läsnäoloa kirjoituskumppanina ja hymyn aiheuttajana ei ole salailtu. Se tuntuu oudolta, mutta hyvältä, koska mullahan on pääasiassa ollut näitä salailutyyppejä. Toisaalta mua myös kauhistuttaa moinen avoimuus hänen tilanteessaan. Mies osaa ilmaista itseään kirjoittamalla hyvin, joten uskon että olen saanut tosi hyvän kuvan ihmisestä jo nyt. Samalta on tuntunut TKM:n ja Raivarimiehen kohdalla ennen ensitreffejä. Kirjoittelukemiaa oli ja livekemiaa myös. Tosin Raivarimies antoi itsestään siloitellumman kuvan kuin mitä oikeasti oli. Huomenna sen sitten näkee miltä livenä tuntuu.

Tuntuu etten oikein uskalla puhua tästä kellekään, koska on se (mun mielestä) hankala elämäntilanne, joka aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä varmasti suuressa osassa. Yhdelle ystävälle testasin kertomista ja rehellinen murska-arvio tuli. Samanlaisen olisin varmasti antanut itsekin. En uskalla edes tätä postausta vielä julkaista, koska en halua selitellä. Ehkä julkaisen tämän joskus, ehkä en. Olen onnistunut löytämään tilanteen, jollaisessa en ole vielä ollut ja jollaisessa oleminen ei ole mulle aina kovin luontevaa. Kuulostaa varatulta mieheltä, mutta semmoisesta ei varsinaisesti ole kyse. En aio kuitenkaan nyt tässä vaiheessa avata tilannetta sen enempää täällä.

On hyvin tavallinen kirjoitus- ja puhekykyinen mies, joka ei ole vielä kyynistynyt maailmaa ja deittailua kohtaan. Ei tunnu olevan haluja leikkiä naisilla ja yksi hyvä ja kiva kelpaa. Ei etsi täydellistä naista, joten mullakin on mahdollisuuksia.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä vaikkakin vähän pelottavalta.

Tiistai 31.7: Voi jestas että mä kammoksun ensitreffejä! Edellisistä on melkein vuosi. Toivottavasti nämä jäisivät viimeisiksi ensitreffeiksi! Aamupala ei maistu ja vessassa pitää ravata. Viimehetken päätöksenä saatan vaihtaa vaatteetkin vielä. Mikäs sen mukavampaa riisua ja pukea näillä keleillä. Ihan ku niillä vaatteilla olisi väliä. Mentävä taas vessaan...

Treffit kestivät kaikenkaikkiaan nelisen tuntia ja kemiaa kyllä löytyi, meni vähän pussailuksi :). Jatketaan tutustumista hissun kissun  :)

Lauantai 4.8: Toiset treffit tulikin yllättäen! Katselin ihan rauhassa Netflixiä ja söin jäätelöä kun vartin yli kolme tuli viestiä että onko mulla illalla mitään että jos hän tulisi viideltä käymään niin voitais jatkaa pussailua :). Katsoin kauhuissani ympärilleni ja totesin hävityksen kauhistus-mallia olevan siivon ja ajattelin että herran jestas mulla tulee kiire! Varsinkin kun kuopuksen rippiruusutkin oli vielä kaupassa. Vastasin chillisti että ei oo mitään ihmeitä että tervetuloa. Tärkeimmät ensin, eli keskeneräinen jätski pakastimeen, auto alle ja kukkakauppaan. Puoli tuntia meni siinä. Tunti aikaa siivoukselle. Millekään kokonaiselle miessiivoukselle ei todellakaan ollut aikaa, joten etenin järjestyksessä vessa-makkari-keittiö-olkkari. Pikasiivota voi esim. levällään olevat vaatteet niin että sullotaan ne Ikean kassiin ja piilotetaan komeroon. Kuin ihmeen kaupalla sain homman pakettiin ajallaan ja ehdin vielä suihkussakin käydä! Jälkihiki valuen kuivattelin deodorantteja kun auto jo kaarsikin pihaan.

Oli kivat kolmen tunnin treffit. Tankattiin toisen ihoa ja pussailtiin. Siinä on syli, jossa viihdyn ja jossa on luonnollista olla. Toinen taitaa tuntea samoin. Kolmostreffejä odotellessa :).

Pitkät toiset treffit

Olen edelleen toisilla treffeillä. Tai oikeastaan nyt töissä. Mies on vielä tämän päivän mun luona ja treffit päättyy huomenna aamulla.

Maanantaina käytiin tanssimassa salsaa, aikamoista heittäytymistä mieheltä, pisteet kotiin. Salsaaminen onnistui yllättävän hyvin vaikkei ollut sitä kokeillut koskaan ennen.

Eilen mies laittoi mulle ruokaa kun olin töissä, eli ruoka oli valmiina kun tulin kotiin, oli aika mukavaa :). Saunomista, lasit viiniä ja ensitreffit alttarilla. Tosi mukava ilta.

Kaikki tuntuu niin luonnolliselta, osaan jopa nukkua hänen kanssaan (toisin kuin tkm:n kanssa).  Tämä osaa nukkua hiljaa :).

Päivä kerrallaan, ei oo kiire mihinkään. Ei ole kuulemma menossa mihinkään vaan hän on minun. (pieni hui).

Tuntuu ihan hyvältä :)

Ihastusta ilmassa

Kuopus kysyi aiemmin viikolla, että voisiko mennä lauantaina poikaystävänsä kanssa Linnanmäelle.  Näin tilaisuuteni tulleen, joten sanoin että toki, mutta mä tuun sit mukaan. Sovin treffit Mies nro neljän kanssa sille ajalle kun teinit hurvittelivat Lintsillä.

Tarkoituksena oli ajaa auto Linnanmäen parkkiin ja siitä jatkaa kävellen jonnekin. Parkki oli täynnä, enkä löytänyt kuin tunnin paikkoja, joten paniikissa laitoin paikalliselle ystävälle viestiä ja sain koordinaatit minne ajella. Odottelin miestä ratikkapysäkillä ja näinkin hänen harppovan pian mua kohti pitkin askelin. Ennen kuin ehdin edes miettiä mitään niin olin tiukassa halissa! Tuntui niin hyvältä! Seuraavaksi siirtymään autolla muutaman minuutin päähän ilmaisille parkkipaikoille, kahvilan ja kivan kallion läheisyyteen. Ostettiin kahvit ja käytiin puistonpenkille istumaan. Mies taisi jo siinä kohtaa vetää mut kainaloon ensimmäisen kerran. Ei siinä kauaakaan mennyt kun huulet löysi huulet. Mun leukavamma vaikutti vähemmän kuin luulin, mutta vaikutti kuitenkin. Kahvit juotuamme siirryimme läheiselle kalliolle. Mulla oli picnic-huopa mukana, jonka miehen yllätykseksi leväytin lämmikkeeksi alle.

Istuttiin, halailtiin, pussailtiin, juteltiin, oltiin hiljaa. Kaikki tuo tuntui niin luontevalta ja oikealta. Tosi hyvältä. Aikamme siinä istuskeltuamme käytiin ruokkimassa mies, mä imin smoothien. Päätettiin lähteä kävelemään käsikädessä Linnanmäkeä kohti toinen kahvi mielessä jos vaikka nuoriso olisikin valmis jossain vaiheessa lähtemään kotiin. Aikaa treffien alkamisesta oli mennyt jo kolmisen tuntia. Yhtäkkiä tajuan että vastaan tulee kuopus poikaystävänsä kanssa (jota en ollut vielä tavannut). Pienesti panikoiduin enkä ehtinyt ajatella järkevästi. Mies kysyi että irrotetaanko kädet, että on ihan ok jos niin haluan tehdä (tuntui ihan siltä että meidät yllätettiin housut kintuissa jostain paljon pahemmasta :D). Sanoin että joo, sori. Kohdattiin nuorten kanssa ja esiteltiin vieraat osapuolet toisilleen. Tilanne oli kohtalaisen hämmentynyt, mutta eniten ehkä mun ja tyttöni puolelta. Mies oli tilanteessa kuin kotonaan.

Löydettiin kahvia ja istuskeltiin tovi. Sanoin miehelle että ei hänen tarvitse mua viihdyttää niin kauaa että nuoret ovat valmiit ja saattelin miehen viiden tunnin treffien päätteeksi ratikkapysäkille. Treffit päättyivät kohtalaisen kiihkeään suudelmaan kadunkulmassa. Raitiovaunu tuli ja mies lähti. Käännyin ympäri ja ylitin tien ja kuopus poikaystävänsä kanssa oli taas siinä! Mietin että mitenhän paljon ehtivät nähdä... No, elämä on. Odottelin vielä muutaman tunnin huvittelijoita ennen kuin pääsin lähtemään kotimatkalle.

Ajatukset treffien jälkeen: Mies on ihana, tykkää musta ja mä siitä. Osaa ilmaista itseään äärimmäisen hyvin kirjallisesti, joten olin saanut täysin oikean kuvan hänestä niin yllätyksiä ei tullut ekoilla treffeillä. Mies on valmis sitoutumaan, ei pelkää mitään, on kokonaisin mies minkä olen ikinä tavannut ja itsensä kanssa niin sinut kuin olla voi. Ymmärtää mua uskomattoman hyvin. Ymmärtää ja hyväksyy, että mä en ole ihan samassa vaiheessa itseni kanssa kuin hän. On siis täydellinen mulle. On jotenkin ihan epätodellinen olo. Uskaltaako tätä uskoa todeksi? Pakko uskaltaa uskoa, koska jos ei usko niin mitään ei voi saadakaan. Seuraavat treffit on maanantaina niin kuin alkuperäinenkin suunnitelma oli :).

Vatsanpohjassa on aika paljon perhosia :)

Treffejä

Jospa mä nyt kirjoittaisin niistä treffeistä sitten kun jotkut treffikertomusta kaiketi odottaa.

Treffit oli perinteisesti abc:lla, se on mitä mainioin ensitreffipaikka. Olin paikalla muutamaa minuuttia ennen kuin hän, joten ehdin ostamaan kahvin ja etsimään sopivan pöydän. En tykkää niistä "maksaakohan tuo mun kahvin vai maksanko itse"-tilanteista, joten pyrin olemaan yleensä ajoissa.

Alku oli toki jäykkää, mutta kyllä se juttu siitä alkoi luistaa. Tiiviisti katsoi silmiin, vähän liiankin tiiviisti, mutta selvisin. Jutut meni hyvin yksiin ja edelleen ollaan elämästä hyvinkin samaa mieltä. Tuli höpötettyä ennemmän ja asioista, jotka ei ehkä ole ihan ekoille treffeille sopivia, mutta enpä mä treffiohjesääntökirjan kanssa treffailekaan.

Treffien lopuksi pussattiin kömpelösti ja pikaisesti ja mies läpsäisi kädellään mennessään kevyesti pepulle :D. Tykkäsin.

Seuraavaksi päiväksi sovittiin privaatimmat treffit yhdellä vanhalla myllyllä. Idylliset oli puitteet pussailulle. Piti harjoitella koska se ensimmäinen pusu oli niin kovin jännittynyt. Kyllähän se siitä sitten alkoi sujumaan jotenkin :). Tuntui teiniltä kun ei huomattu lähestyviä lenkkeilijöitä vaan vasta sillan tärinä havahdutti meidät touhuistamme :D.

Viikonloppu menikin sitten lasten kanssa Helsingissä, mutta tänään taas treffataan. Tällä kertaa mun luona. Ja kyllä, ihan asiallisesti treffataan, uskokaa tai älkää. :)

Ai niin, "testasin" miestä vähän eikä salailuhommia ole toistaiseksi havaittavissa, koska hyväksyi fb-kaveripyyntönikin.

Takaisin nettitreffeille

Mä niiiiiiin inhoan ekoja treffejä! Mä jännitän niiiiin paljon ennen treffejä. Ehkä se jännittäminen kertoo niistä toiveista, odotuksista sun muista mitä niihin treffeihin on ladattu. Koitan unohtaa ne toiveet ja odotukset ja kohdata miehen siinä hetkessä. Siis jos en satu pyörtymään. Pitää olla ekat treffit että voi olla tokat. Niin se vaan on.

Tällä kertaa kyseessä onkin aikamoinen catch, ei lapsia, erosta jo vuosi, haluaa parisuhteelta samoja asioita kuin minä (eli myös sitä yhdessäoloa), työssäkäyvä, fiksu, ihan söpö, ei puolustusvoimilla töissä (en tajua miksi mä törmään niihin koko ajan, ne on aina näköjään tietyntyyppisiä henkisiltä ominaisuuksiltaan). Tietty se on sit patologinen valehtelija. Ai kauhee mikä ajatus! Meillä on kirjoitellessa menneet kaikki niin yksin kuin vaan voi. Että kyllä niitä sopiviakin välillä löytyy, tosi harvoin vain.

Nyt pitää osata pelata kortit oikein ja toivoa että livenäkin kemiaa löytyy. En tosin osaa olla muuta kuin mitä olen eikä se oikeastaan kannatakaan.  Saa pitää peukkuja tunnin päästä.

Ihana mies

Olipas taas mukavat viikonlopun pituiset treffit TKM:n kanssa. Edellisistä treffeistä olikin jo kolme viikkoa. Kyllä sitä jo ehti ikävöidä toisen kainaloon. Sain avaimen matkan varrelta (oli oikean elämän kiireitä) ja kun pääsin hänen luokseen tuli viestiä, että ruoka on uunissa ja kerma siinä ei ole sitten maidosta. Oli muutamaa sorttia 100% kauraleipää , kauramaitoa, kaurajugurttia sun muuta, eli mun elämäntapamuutosyritys oli todellakin otettu huomioon. Ihanasti huomioitu, ihana mies :).

Eilen käytiin vähän ajelemassa ja pelailemassa Pokemonia. Tultiin ilmeisesti nähdyksi myös TKM:n vanhimman teinitytön  taholta. Hieman liian aikaista hänen elämäntilanteensa huomioon ottaen. TKM:n erosta saisi olla siis vähän enemmän aikaa. Mutta koska ne hyvät napataan lennosta niin koitan nyt sitten pysyä haastavassa elämäntilanteessa vähän niin kuin "ulkokehällä" ja ymmärtää. Mähän olen mestariymmärtäjä.

Viikonloppu meni pikavauhtia ja taas olen yksin ja kärsin läheisyyskrapulasta.

Kakkosduunin tilinpäätös menee suurinpiirtein samalla tyylillä kuin viime vuonna, eli paniikissa ja deadlinet ylittäen. Ja niin kuin mä vannoin että tänä vuonna kaikki on toisin. Olisi ollutkin, ellei eräs tavallinen mies olisi sekottanut mun päätä.

Tämä on kyllä melkoisen pelottavaa kuitenkin. Kainalossa en pelkää yhtään, mutta muuten kyllä välillä kaikenlaiset kauhuskenaariot tulee vierailulle.

Päivä kerrallaan ja treffit kerrallaan. Onneksi mies ymmärtää mun pieniä flippailuja.

Söpöilyä

Treffiviikonloppu takana. Heti kättelyssä onnistuin saamaan miesparan niin sekaisin että ei muistanut mihin oli autonsa pysäköinyt, eikä sitäkään, että matkatavarat piti ottaa autosta hotelliin. Ihanan söpöä kun mies on sekaisin kuin seinäkello :D. Kyllä se siitä sitten vähän onneksi tasaantui.

Söpöilyä, pussailua, viiniä, hassuttelua, vähän lisää söpöilyä, pussailua ja silittelemistä. Siinä se vajaa vuorokausi vaan meni kuin hujahdus.

En mä osaa oikein tästä aiheesta kirjoittaa. Höh.

Ai että mä kyllä siitä miehestä tykkään :)

Miespuolinen minä, mitä hittoa?

Eilen treffipalstalta tarttui haaviin mies 60 km päästä. Kirjoiteltiin koko ilta, puhuttiin puolitoista tuntia puhelimessakin, sovittiin treffit perjantaille jossain vaiheessa. No, mies halusikin aikaistaa niitä ja tavattiinkin tänään lounaalla. Mies ajoi 2 tuntia lounastaakseen mun kanssa 40 minuuttia.

Olen kysynyt mieheltä että onko se hullu, varattu, friikki tai outo kun minuun otti yhteyttä.Kun minuun ottaa yleensä vain semmoiset yhteyttä.  Ei sanonut olevansa mitään noista. Uskoiskohan... Eilen mulle tarjottiin kumihanskalla vaginahierontaa, en ottanut tarjousta vastaan vaikka sanoikin olevansa 20 vuotias herrasmies.

Tapasin miehen tänään, aika oli liian lyhyt. Kovin tuntuu mustavalkoiselta ja vähän jyrkältä mielipiteissään. Herkästi sanoo suodattamatta mitä mieleen juolahtaa. Kova on analysoimaan ja viestittelemään. Niin... tajusin jossain vaiheessa että jumalauta, osa noista hieman ärsyttävistä piirteistä on samoja joita itsessäni on. Jotka ärsyttää mua ihan jo itsessänikin! Ihan mukava oli, ei tullut khihihihii-oloa treffien jälkeen, mutta voin mä antaa mahiksen.. Mies tosin viestitteli jo treffien jälkeen huolestuneensa "kun tää on vaan pisin aika ollut ilman viestejä tänä aikana mikä ollaan tunnettu". Siis oltiin "tunnettu" 24 tuntia. Se aika mikä viestien välillä oli oli oli tunti. TUNTI. Ja mä olin töissä. Joo, myönnän että olen itsekin analysoinut viestitaajuutta yms juttuja ja todennut itseni idiootiksi, mutta en mä sitä nyt ÄÄNEEN mene miehelle sanomaan!

Mun kattoremppa alkoi tänään. Se hiotaan, käsitellään, maalataan ja nauloja vaihdetaan ruuveihin. Hymykuopparemppasähkömies hoitaa. Tontilla kävi myös kaivuuputkimies katsomassa kellarin vesiongelmaa. Siitäkin saatetaan selvitä pienehköllä panostuksella. Heitetään uppopumppu yhteen vanhaan kaivoon kellumaan ja pumppailemaan kaivosta vesiä hemmettiin niin veden tulo pitäisi lakata kellariin. Hope so!

Mitä mä teen hei ton miehen kanssa? Auttakaa!

Viesti prkl. Ja treffit kans

Valmistauduin toisiin treffeihin iloisen jännittyneenä. Tunti aikaa. Avasin koneen ja sähköpostin. Viesti sähköpostissa. Itku. Iloinen jännitys notkahti ja olipahan aikamoinen homma kasata itsensä treffikuntoon.

Oli viime lauantai. Huono tapaaminen saunamiehen kanssa, jota seurasi itsesäälinen lonkeron kittaus Kymijoen rannassa. Sieltä sitten paikalliseen yhdelle (ei edes ripsaria, koska mä voin) ja kotiin jatkamaan hyvin sujunutta itsesääli-iltaa. Jossain humalan vaiheessa pääsin sitten oikein hienoon tilaan. Tilaan, jossa lähetin Prahan reissusta reissukuvia Sille Joka Mut Viimeksi Jätti. Viestinkin kirjoitin, oli todennäköisesti jotain sen suuntaista että miten kestääkin ihan yllättävän kauan päästä yli ja diipadaapa ja toivotin hänelle ja pojille hyvää kesää. En kärsi sitä viestiä lukea, joten en ole ihan varma mitä siinä lukee. Muistaakseni ilmoitin että en ole selvinpäin ja että varsinkin pienissä lonkeroissa on erityisen vaikeaa. Joo, ah mikä myötähäpeä teillä varmaan on. Mua ei kyllä hävetä.

No, tänään se sitten päätti vastata, tunti ennen treffejä. Hieno homma hei. Joo, oma moka, eihän se olisi vastannut jos mä en olisi kirjoittanut. Kiva oli lähteä treffeille ilmat potkaistuna pihalle.

Mutta treffit oli kivat ja onneksi sain painettua sen viestin taka-alalle :). Päästiin jo pussailuasteelle, ihkua :). Luettiin Maaseudun tulevaisuutta :D. Nyt otetaan silleen ihan rauhassa! Omituista ja itsehillintää vaativaa! Youtubesta tuli vanhaa musiikkia, tyyliin Carola. Oli kyllä aika mukavaa, hyvä olla vaikka vielä vähän jännittikin  :)

Hyvää Joulua!

Kyllähän tässä näyttää pahasti niin käyvän, että pienoisista yrityksistä huolimatta jäät ei pysy hatussa. Eilen oli kolmannet treffit, mutta tuntuu kyllä, että oltaisi tunnettu pidemmän aikaa, myös miehestä tuntuu siltä. Kaikki on luontevaa ja viestintää paljon silloin kun ei nähdä. Eilen sanoi että olisi ihanaa jos pystyisin jäämään, laitettais tulet takkaan, sauna päälle, lasilliset viiniä ja leffa ja sitten käytäis nukkumaan :). Olishan se kuulostanut aivan loistavalta idealta, mutta sanoin että siirretään tuo suunnitelma vain joulun yli, varmasti toteutetaan :).

Kyllähän mä pelkään että huonosti käy, mutta itken täällä sitä sitten jos sen aika tulee. Siihen asti ajattelin nauttia ja koittaa olla pelkäämättä.

Eilen oli kuulemma miehen vuoden paras päivä ja mä olen kuulemma aikamoinen nainen. Sen verran päässä heitti että hetken jouduin miettimään että missä vaiheessa vuotta ollaan menossa ja kun tajusin että loppuvuottahan tässä eletään niin aika hienolta tuntui :). Kyllä, niinhän mä olenkin aikamoinen nainen ja kiva kun olen osannut sen tällä kertaa myös  välittää :).

Hyvää Joulua rakkaat iloissa ja suruissa myötäelävät lukijani <3

Liian hyvää ollakseen totta

Voi luoja ja huhhuh... Taas mua viedään. Milläs taltuttais laukkaavan mielen ja hymyyn pyrkivät suunpielet?

Olen törmännyt mieheen, joka on liian hyvää ollakseen totta. Jännä nähdä että mitä vikaa paljastuu. Tietysti se pahin, se ettei tää tunne ole molemminpuolinen.

Mä otan nyt IHAN iisisti!

Editoinpa vähän ja kirjoitan pikakatsauksen treffeistä:

Saavuin perille puoli tuntia myöhässä kun olin harhaillut ja eksyillyt monta kertaa matkan varrella, ruuanvalmistus oli käynnissä, talo tuoksui suklaakekseille, mies oli leiponut, ihan alusta asti. Halasi, kävin pöytään. Nachovuoka oli uunissa tuotapikaa. Syötiin ja juotiin kahvit. Mies siirtyi hieromaan mun hartioita ja päätä. Voi luoja kun miehen kosketus teki hyvää! Kosketus oli välillä jämäkkä, välillä pehmeä ja hellä. Välillä silitettiin poskea, käytiin sormella kasvojen ääriviivoja läpi, hierottiin ohimoita. Nautin silmät kiinni ja nojasin päätä miehen pyykkilautavatsaan (voi luoja). 

Ruokapöydästä siirryttiin sohvalle juttelemaan ja jossain vaiheessa menikin pussailuksi. Aivan täydellistä suutelua, oioioiii... Kynttilät syttyi makuuhuoneeseen kun jatkettiin suutelua sängyllä. Villasukat sujautettiin mun jalkoihin, olinhan mä kertonut nukkuvani villasukissa, kysyi haluanko jäädä yöksi, halusin. Kosketus oli jotain niin hellää ja ihanaa, että meikätyttö oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. Eipä ole mua hetkeen noin ihanasti kosketettukaan. 

Paljoa en nukkunut kun halusin näköjään fiilistellä miesjumalaa mun vieressä, mistä sitä tietää että oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta. 

Aamulla oli ihan yhtä hellää ja ihanaa kuin illallakin, silmä lepäsi alastomassa aamukahvia keittävässä adoniksessa, voi jessus mikä ilo silmälle! 

Jotain mätää tässä on oltava...

Treffailua

Kolmet treffit sen edellisen kanssa kävin, jonka jälkeen miehestä ei sitten kuulunutkaan enää. No, eipä se haittaa, vähän epäilevällä kannalla olinkin sen suhteen. Ehkä epäempaattisin mies, jonka olen koskaan tavannut.

Eilen tuli käytyä TAAS treffeillä. Pikatreffit, vain tunnin mittaiset miehen kiireistä johtuen. Sen verran tässä hommassa olen kehittynyt, että haluan nähdä pian, enkä kirjoitella viikkotolkulla. Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :D. Tavattiin kahvilassa, mies tarjosi (kyllähän se aina sykähdyttää, vaikka kykenen kyllä maksamaan omat kahvini ihan hyvin. ). Juttu sujui hyvin ja poistuttiin kadun vilinään. Jäätiin vilkkaaseen kadunkulmaan sanomaan "loppusanoja" ja sopimaan seuraavista treffeistä kun mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen ja piti siinä. Mua alkoi hihityttää moinen julkinen hellyydenosoitus :). Sanoi siinä mua sylissään pitäessä, että hän ei taida uskaltaa mua suudella kuitenkaan vielä. Mä hihittelin että mä kyllä uskallan ja suutelin :D. Mua alkoi tilanne niin naurattamaan ettei suutelemisesta meinannut tulla mitään :). Siinä kaupungin vilkkaimmassa risteyksessä sitten suudeltiin iltapäivällä kello neljä. Huhhuh :D. Aikamoista!

Treffeillä

No niin, kahdet treffit takana. Eilen kävin abc:n kahviossa juomassa parin tunnin kahvit (se maksoi). Ihan jees, juttua riitti, mutta ei kyllä säkenöinyt missään. Vähän ahdisti jälkeenpäin kun se oli aika innokas. Voin mennä toisenkin kerran sen kanssa treffeille, pitää antaa vähän aikaa.

Treffit nro 2 oli sitten tänään. Pizzalla käytiin. Odotin äijää pizzerian edessä. Tuli, käveltiin ovelle, hän hieman edellä. Pysähdyttiin ovelle muutamaksi sekunniksi (tuntuu muuten ihan helvetin pitkältä ajalta). Odotin että häiskä olisi avannut oven kun edeltä meni. No juu ei. Ei siinä mitään, osaanhan mäkin sen oven avata, tasa-arvoa. Mä sitten avasin ja häiskä meni edeltä. Nauratti. Istuttiin pöytään, häiskä sanoi että tuolta tiskiltä pitää vissiin tilata. Taas muutamia piiiitkiä sekuntteja kun ajattelin että jos se menis vaikka edeltä. No paskat. Mä menin, tilasin omani ja maksoin, osasi se sitten tulla perästä ja tilata ja maksaa omansa. Juttua ei tullut kuin väkisin, oli aika tuskaista. Onneks ne pizzat sitten tuli niin sai siihen sitten keskityttyä. Veteli pizzansa ennätysajassa ja kysy että lähdettäiskö kävelemään ja katsomaan sitä palanutta koulua? No joo. Mentiin sit. Tarvoin loskassa varpaat märkinä, juttua ei kävellenkään tullut. Koulu savusi ja käännyttiin takas. Kysyi että mentäiskö juomaan yhdet? Sanoin että mä en juo kun olen autolla (hänkin kyllä oli), mutta voin tulla seuraksi. No ei sitten menty. Kysyi että missä mun auto on ja saattoi mut autolle. Diipadaapa ja morjens. Alusta loppuun kaikkine kävelyineen tasan tunti. Tehokasta.

Että semmosta. Hohhoijaa.

Lauantai-iltaa

Fiksua ei ole kirjoittaa kuohariMUKILLISEN jälkeen. Mutta kirjoitan silti. Silläkin uhalla, että jokunen ilkeä anonyymi kommentti tulee. Se ken on virheetön, heittäköön sen ensimmäisen kiven. Puen kypäräni ja teflonpuvun, joten antaa palaa.

Kuukauden sisällä ollut useammat treffit, yhtä monta pettymystä. Se kissa-allerginen jäi kyllä kaihertamaan. Ei jaksa enää tavata ainuttakaan miestä suunnitellusti.

No, tuon eilisen kanssa tuli kakkostreffit muutaman tunnin kuluttua ykkösistä. Päädyttiin sänkyyn. Ja se oli jotain ihan kamalaa. Läpi se tuli vietyä vaikkei hyvältä tuntunutkaan. Halusi niin eri asioita sängyssä kuin mä. Ei kiva, ei ollenkaan kiva. Tuli jossain kohtaa semmonenkin ajatus siinä kesken kaiken mieleen, että voi luoja kun mulla on ikävä Tyyppiä. Niinpä. Voi helvetti. Vertaanko mä siihen? Typerää.

Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjotin, miehet on nyt historiaa. For good. No ehkei, mut melkein.

Niinkuin tässä biisissä (mikä sekin kertoo Tyypin ja mun suhteesta) sanotaan, oon vielä niin kesken. Näköjään.

Mut hei, ei tarvinnut elää kuin kolmevitoseksi kun sain ensimmäiset fritsut. Niin, sekin vielä tuon muutenkin paskan kokemuksen lisäksi. Joo, saa nauraa. 

Vaihdankin illan biisiksi tämän

Lauantaita

Eilen kävin taas treffeillä. En mä jaksa enää. En kertakaikkiaan. Käyn talviunille enkä tiedä viitsinkö herätä edes keväällä.

Pari viime yötä mennyt aika vähillä unilla. Eilen ajattelin nukkua pitkään. Kävin treffien jälkeen vittuuntuneena nukkumaan. Mä oon tosi huono yöheräilijä. No, koitin nukkua. Sijoituskodista tuli tiine kissa viikko sitten mun luo odottelemaan pentuja. No, tämä kissa sitten päätti istuskella mun rinnan päällä ja tökkiä mua tassulla poskeen. En osaa semmosta öiseen aikaan arvostaa vaan mielenosoituksellisesti kääntelin vauhdilla kylkeä ja toivoin että kissa keksisi jotain muuta tekemistä kuin mun kiusaamisen. Ja keksihän se. Kolmen aikaan kuulin piipitystä, pomppasin ylös kun tiedän kyllä miltä vastasyntynyt kuulostaa. Kipitin naapurihuoneeseen ja koitin paikallistaa piipitystä. Löytyihän se piipityksen lähde. Ensimmäinen pentu oli syntynyt. Koitin heräillä ja olla henkisenä tukena ja katsoa että kaikki menee hyvin. Menihän se hyvin. 4 pentua syntyi, katselin Vain elämää läppäriltä kun kissa hoiteli hommat ihan itsenäisesti. Toistaiseksi kaikki on hyvin siis :)

Torstaina tuli hyviä uutisia myös tuontikissojen labroista. Negaa näyttää. 2 viikon päästä uudet testit ja jos vieläkin negaa niin painajainen on siltä osin ohi.

On jotenkin taas niin takki tyhjänä ja paska fiilis että pitäis jotain keksiä ja tästä nousta.

Yleisön pyynnöstä

Pitää päivittää blogia kun sitä niin vaativasti ja runsaslukuisesti on toivottu (kaksi lukijaa).

Mulle ei ole tapahtunut paljoakaan, tai no teoriassa on, mutta käytännössä ei. Olen käynyt muutamilla treffeillä.

Treffit punkrokkarin kanssa: Joo, en tiennyt että on joku punkrokkari. No ei siinä mitään. Ujo mies, ei uskaltanut katsoa juurikaan edes silmiin. Katsoi oikealta ohi, katsoi vasemmalta ohi, rummutti sormillaan pöytää, kiemurteli. Voi ristus... No, saatiin me muutaman tunnin treffit aikaiseksi, uskalsi halata lähtiäisiksi. Olisi halunnut ryypäten tutustua. Se siitä.

Treffit kivan, samalla aaltopituudella olevan miehen kanssa: Jess, kiva mies, yhtä huono huumori kuin mulla. Toiveet ja jutut kävi kauhean hyvin yksiin. Jopa päätin missata tanssitunnin sen takia ja treffata. Tavattiin abc:lla (mä olen vihdoin oppinut julkiset paikat). Vähän ujo, mutta kiva. Kolmisen tuntia meni kahvitellessa. Jossain vaiheessa pyyhki silmiään kun ne vuoti. En kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Pussailtiin, lopetettiin treffit ja mentiin kotiin. Aamulla sitten tekstailtiin. Kertoi olevansa allerginen kissoille. Voi vittu sentään. Ja niinkuin mä olin kissoista puhunut, moneen otteeseen. Mutta ei vissiin sitten tullut mieleen mainita allergiasta. Ei kuulemma mitkään lääkkeet auta. No niin, end of story.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Eteisen remppa jumittaa, ei saa aikaiseksi. Kylmäkin on tullut sisään, makkarissa oli 11 astetta. Hrr... uuni lämmityksessä jos vaikka pääsis johonkin 15:een asteeseen niin pärjäis vain kahdella peitolla. 

Viikonloppuna käytiin Ystävän kanssa risteilyllä. Lähdettiin Turusta. Olin Fanille puhunut että voitais nähdä samalla jos haluaa. Kuulemma halusi. Perjantaina vielä laitoin muutaman tekstarin ja sovittiin että laitan viestiä sitten kun ollaan tulossa. No niin, lauantaina matkaan ajoissa siis että ehditään muutamat ottaa siinä satamassa Fanin kanssa. Matkalta laitoin siis viestiä ja kas, hän olikin kännissä mökillään. Että silleen. Voi perkele että osas ottaa päähän! Oliko se mulle joku kosto, mistäpä sitä voi tietää. Voihan se olla että oli. No, perille meni anyway. Tulipa haukuttua taas matkan aikana muutamaan otteeseen useampikin mies.

Laivalla olikin sitten perhemeininki kun oli syyslomaviikko. Oli vähän pläääh... JVG esiintyi, tanssittiin varmaan ainoina kun teinit ja lapset pönötti lavan edessä ja tillitti niitä poikia. Otin muutaman kuvan esikoiselle joka fanittaa niitä. No, jossain vaiheessa sitten lähdettiin käväisemään hytissä ja JVG:n nimmarijono olikin siinä matkan varrella. Tai siis tyhjä jono jo. No, mä sitten ajattelin että vähänkö esikoinen on fiiliksissä jos vien sille nimmarin. Lähestyin pöytää ja kysyin että vieläkö nimmareita on jaossa. Onkohan se nyt sitten se Jare, semmoinen hymykuoppapoju, no, se nojasi sitten pöytää vasten käsillään ja lähestyi mua. Naama pysähtyi n. 20 sentin päähän mun naamasta ja se otti syyyyyyvän katsekontaktin. Mä tillitin takasin :D. Sanoi että ei valitettavasti ole enää fanikortteja. Mä siihen että tavallisellekin paperille kelpaa oikein hyvin. Pokka ja katsekontakti piti, mutta tilanne  tuli niin yllättäen, että mitään pilkettä ja flirttiä en siihen tilanteeseen saanut väännettyä. Hitto! Siinä meni sekin seiskan lööppi!. Kyllä Ystäväkin ihmetteli että miten mä tolleen missasin hyvän tilaisuuden! Mä vaan olin se äiti joka haki tyttärelleen nimmaria. Ja se poitsu varmaan kyllä näki mut mummelina, jota piti katsoa kauniisti silmiin että se voi mehustella sillä viikkokaupalla :D

Esikoinen oli paaaaljon enemmän fiiliksissä nimmarista kuin mitä oisin voinut koskaan tajutakaan! Ihanaa :)

No niin, siinäpä mun elämän highlightsit parin viimeviikon ajalta. Eipä paljoo tapahtumia...

Mun vaikutus miehiin

Jooh, mä ja miehet. Ei toimi enää, ei niin ollenkaan. Miehillä siis mun kanssa. Mulla on joku taikavoima mikä saa homman hmm... pehmenemään käsiin. Mä olen ilmeisen pelottava ja epäkiihottava. Miks mä en opi että jättäisin ne rauhaan? No niin, siks kun mä kaipaan sitä toisen ihmisen ihoa kuitenkin välillä nin kovasti. Ja sitten tulos on tämä että ottaa päähän kybällä. Olkoon taas sitten.

No, päähän kun otti niin päätin hakea pizzan. Pizza auttaa aina. Suuntasin kauppakeskukseen vähän jälkeen kahdeksan. No, sehän oli sitten jo tietysti kiinni se pizzeria. Kauppakeskuksessa laahusti siis Puolinainen naama kovin autenttisella norsunveellä itsekseen hiljaa "voi *itun*itun*ittua" hokien. Mahdoin olla näky. No ei siellä ketään edes ollut. Samalla reissulla meinasin saada sakotkin, mutta paniikkijarrutus ennen maijan perää pelasti.

No, mutta keittiöremppa on käynnistynyt ja keittiö on jo hienossa vauhdissa.

Jepjep, treffit

Pääsin tavoitteeseen, en pannut. Väkisin pussasin kyllä lopuksi.

Autolla menin, kävelin ravintolalle jonkun matkaa. Kävelin yhden terassin ohi. Sieltä joku huusi mun perään. "nätti likka, pylly on vähän iso, mutta ei se haittaa mitään". Voi helvetti. Teki mieli tirauttaa pienet itkut siinä. Kyllä mä nyt saatana sanomattakin tiedän, että mulla on iso perse. Mut hyvä kun tuli nyt muistutettua sitten.

Käytiin syömässä, tuli heti semmonen ounou-fiilis kun jätkä istui kädet puuskassa mua vastapäätä ja katseli ohi. Mä koitin saada katsekontaktia, mutta kovin vaikeasti onnistui. Vaikutti tosi hermostuneelta ja söi kauheeta kyytiä. Jotain yritettiin jutella, mutta pitkiä taukoja oli. No, en mä lannistunut, vaan lähdin sen kanssa kävelemään, käytiin yhdellä baarissa, vaihdettiin baaria, käytiin toisilla toisessa baarissa, mutta ei, ei siitä tullut mitään. Hiljaisuudet oli pitkiä, välillä juttua tuli vähän, mutta ei vaan kantanut. Ei tarttunut mihinkään pieniin vihjailuihin mihin olisi ollut hyvä tarttua ja saada jutteluun jotain kivaa kipinää. Olisi vielä lähtenyt mun kanssa jonnekin baariin, mutta mä päätin että huomenna on työpäivä ja mun pitäis mennä ajoissa nukkumaan.

Toi sitten mut kiltisti kotiin. Mä sanoin mun pihassa "anna pusu" ja kävin kiinni, pussashan se sitten takaisin kuitenkin, mutta aika huonot fiilikset kyllä jäi.

Että sellaiset treffit.

Pre-treffi-tunnelmia

Äh ja öh, mulla ei oo mitään päällepantavaa, mulla on ruma olo ja itseluottamus nollassa. Enkä mä tiedä miten  mä meen sinne treffipaikalle, omalla autollako? Sit pitäis olla selvinpäin. Eihän se varmaan kauheeta olis, mut jos toinen osapuoli haluaa ottaa jotain ni ei ole kivaa sitten jos toinen ei ota. Tosin voihan sen auton jättää sitten sinnekin ja tulla taksilla kotiin.

Mä oon luvannut Ystävälle, että en pane sitä ekoilla treffeillä, mutta se ei oikein uskonut, että pystyisin siihen. Mutta kun mä haluaisin ehkä nukkua sen kainalossa. Ai niin, mutta enhän mä oo sitä ees tavannut vielä. Tää on niin taas tää sama kaava, että ladataan odotuksia ja sit pudotaan korkealta ja kovaa. Kohta pitäis suihkuun koittaa päästä ja laittaa itsensä ihmisen näköiseksi. Ja asennettakin pitäis olla vähän enemmän. Asenne, pilke silmäkulmaan, mistä mä nyt ne tähän hätään löydän!!!

No ni, koitetaas nyt yrittää vähän tsempata!

Miespohdintoja

Eilen istuskelin illalla saunassa ja pohdiskelin kulunutta vuotta ja siihen kuuluneita miehiä. Ajattelin, että pitää tehdä yksi koontipostaus vuoden 2012 miehistä että voi sitten joskus naureskella ja kauhistella  omaa tyhmyyttään.

1. Tyyppi. Ei tarvinne analysoida enempää. Tyyppi tuli kuvioihin alle 2 viikkoa sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni.

2. Isomuna (sori, en muista nimeä, tolla nimellä oon kutsunut jos on tullut puheeksi Ystävän kanssa). Jätti aika kylmäksi, luuli, että pelkkä koko riittää.  Pisti hymyilyttämään kuitenkin. Tuli kiltisti kun pyysin, en kokeillut toista kertaa

3. Pukumies. Kuva oli 10 vuoden ja 20 kilon takaa. Taitava tyyppi, mutta ällöttäviä virnistyksiä, joiden takia piti suorittaa toimitusta silmät kiinni.

4. Rauhanturvaajahemmo, joka laitto mulle vahingossa sähköpostia, vaikka piti mennä ihan jollekin muulle, siitä se idea sitten lähti (aiheesta on jossain oma postaus). Huono!

5. Ope. Nuori ja innokas, piti olla kovinkin taitava omien puheidensa mukaan, mutta juuei ollut. Aika rasittava. Halunnut hehkutella suorituksellaan jälkikäteen mesessä.

6. Pakettiautopano. Jännä kokemus, ihan ok ekalla kerralla, mutta tokalla kerralla ehti olla 15 min, jonka aikana ei kyllä saanut mut kuin kipeäksi  liian kovalla vauhdillaan. Paha maku jäi siitäkin suuhun

7. Outo hissukka. Tuli mun luo, ei paljoo puhunut, ei meinannut toimia sitten millään, huono kokemus.

8. Pohjanoteeraus. Jotain niin kauheeta ettei sanotuksi saa.

(oho, alkaapa näitä kertyä, järkytys)

9. Kouluttaja. Kohtalaisen hyvä ja miellyttävä tapaus. Asiaan vihkiytynyt perinpohjin.

10. Kakskolmonen. Heh, aiheesta on oma postaus. Hauska kokemus mikä tulee tuottamaan iloa pitkään :D

11. Sähkömies. Samassa tilanteessa kuin mäkin, Tyypin lisäksi ainut, joka on saanut olla yötä. Toiminnallisia ongelmia jännityksestä johtuen.

Ai niin, oonhan mä nukkunut Terapiamiehen kanssakin :D. Oiskohan se antanut jos oisin vongannut? Kyl se ois :). Mut me vaan nukuttiin.

No huh. Aika monta. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että kesän jälkeen noista ei ole ollut kuin Kakskolmonen, Sähkömies ja Tyyppi. Keväällä meni jotenkin vähän liian lujaa ja osittain vielä kesälläkin. Ja tänä vuonna ei ole ollut kuin Tyyppi. Ehkä mä oon saanut ton kokemusasian nyt pois systeemistäni eikä ole tarvetta jatkaa tommosta meininkiä.

Onneksi ei oo mitään sattunut, kyllä mä ymmärrän, miksi Ystävä oli välillä huolissaan.

Olihan noita treffejä kyllä ilman panemistakin.