Lukijat

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Makkari rempattu

Makkari valmis, jipii! 5 päivässä se hymykuopparemppasähkömies laittoi kipsilevyt seiniin ja lattiaan, maalasi katon ja kattolistat, rappasi uunin muurin, maalasi, laittoi lattiamaton ja uusi sähköt. Tapetin laitossa sillä oli apuna joku muka ammattilainen. Jep jep...

No, lähtötilanne oli tämä






Aaltoileva pinkopahvi seinissä (ei kuviin oikein saa välittymään) ja halkeillut muuri. Ruma lattia ja vanhat sähköt.

Torstaina oli tapetin asentamisen vuoro. Tultiin Kelailijan kanssa kotiin, avattiin grillikausi. Miehet painoivat vielä duunia kuuden aikaan. Tapetti asentui. Jossain vaiheessa tapettimies lähti kiroillen kotiin. Hymykuopparemppasähkömies sai myös hommansa valmiiksi ja tuli sanomaan että nyt ei kyllä tapetti mennyt ihan putkeen mutta kaukaa näyttää ihan hyvältä. No, jatkettiin grillausta ja jossain vaiheessa sitten käytiin katsomassa. Mä katsoin makkarin ovelta, ihan hyvältä näytti. Kelailija meni lähemmäs ja tokaisi "ei kyllä ole ammattilainen ollut tekemässä". Mä aattelin että liioittelee ja koittaa löytää vain virheitä, mutta ei, oikeassa oli. Päin helvettiähän se tapetti on laitettu.

Tässä makkari rempan jälkeen






Ja tässä tapetin kohdistus





Harmittaahan tuo. Saas nähdä mitä lasku sanoo, onko tajunnut edes mitään hyvittää. Remppamiehestä ei kuulunut remontin valmistumisen jälkeen MITÄÄN. Siis edes että valmista on. Huomasin sen kyllä kun kotiin perjantaina tulin että valmista on.

Kelailija sanoi että jos haluan investoida toiseen tapettiin niin hän laittaa sen kyllä. No ei kyllä huvittaisi juuri rempattua seinää alkaa toiseen kertaan tekemään.

Kiltin tytön syndroomaa näköjään vielä sen verran jäljellä, etten taida viitsiä meteliä nostaa. Tiedän, pitäisi, mutta mitä mä ajattelen? No sitä ettei kellekään tulisi paha mieli. Omalla pahalla mielellä kun ei ole näköjään väliä. Voi helvetti kun kuulostaakin idiootilta! Pitää vähän kelailla tätä kyllä, eihän tässä ajatuksessa ole mitään järkeä. 

No, kokonaisuutena ja kaukaa katsottuna tuli hieno.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tapettiostoksilla Puolinaisen tyyliin :)

Kelailija oli munluona perjantai-illasta tähän asti. Meillä oli ihana viikonloppu :). Sanoi olevansa muhun niin ihastunut kuin voi vain olla, ihmeellistä kuulla semmoista ääneen sanottuna ja silmiin katsottuna. Tunne on edelleen molemminpuolinen :)

Mulla alkaa makkarin remppa ensi viikolla ja kuukauden olen tässä koittanut löytää tapetteja. Päättänyt, vaihtanut, päättänyt varmaksi, vaihtanut ja päättänyt taas varmaksi. Päätös tuli siis tehtyä vihdoin ja viimein. Tietysti se tapetti löytyi sieltä kauimmaisesta kaupasta 120 kilometrin päästä. Ehdotin Kelailijalle lauantaiaamuna että lähdettäiskö hakemaan se tapetti sieltä Bauhausista? Kelailija kysyi että olenko mä nyt sitten varma että se tapetti oli Bauhausista? Joo-o, ihan varmana oli, siis 95 prosentin todennäköisyydellä :). Lähdettiin ajelemaan ja päästiin puolentoista tunnin päästä kohteeseen. Astuttiin liikkeeseen sisään ja multa pääsi "oho" kun hokasin että tapetit on kyllä nyt eri kohdassa kuin muistin, eli oltiin väärässä kaupassa. Mua rupes kikatuttamaan ihan hillittömästi ja kihersin Kelailijalle, että taisi se 5 prosenttia sitten realisoitua :D. Revettiin molemmat nauramaan ja suunnattiin tapettiosastolle katsomaan että josko siellä kuitenkin olisi jotain, mikä kelpaisi. Mukaan tarttui kaksi rullaa, päätin että on nyt ainakin jotain sitten ja jos en kelpuuta makkariin niin pistetään tyttöjen huoneeseen sitten. Sitten bongattiinkin valokuvatapettiosasto ja sieltähän se sitten löytyi! Mun makkarin uusi tapetti :). Hyllyssä sitä ei tietenkään ollut vaan oli loppu, voiii hitsi! No, kotiin ja googlettamaan. Vielä on hakusessa, että mistä sen tapetin saisi, mutta se on pakko saada!

Vois sanoa että aika täydellinen viikonloppu kaikenkaikkiaan :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kuukausi takana

Kelailija-viikko menossa :). Alkoi sunnuntaina ja hän tulikin viiden aikaan. Oletin tietysti että jää yöksi, onhan hänen hammasharjansakin mun luona ja kaikkea. No puolen yön jälkeen hän sitten ilmoitti lähtevänsä kotiin. Whaaat? Kotiin, miksi? Mä olen kauhean huono peittämään tunteitani, joten pettymys kyllä näkyi vaikka sitä koitin peitellä. Selitti että haluaa herätä kotoa ja että tykkää kyllä nukkua mun vieressä ja herätä mun vierestä. Mutta miksi siis halusi herätä kotoa? No, lähti sitten kotiin ja mä jäin pyörittelemään mahdollisia syitä ja niitähän löytyi kun vähän mietti. Seuraavana päivänä sitten otin asian puheeksi ja esitin runsaslukuisen listan pohtimiani vaihtoehtoja hänen lähdölleen. No, edelleenkin halusi vain mennä kotiin nukkumaan ja oli pahoillaan että siitä tuli kriisi. Hölmö minä. Onneksi kyseessä on harvinaisen ihana, ymmärtäväinen ja kärsivällinen mies. Tämän episodin jälkeen on mun luona yöpynytkin.

Kelailijan exä...seurustelee ja on raskaana toiselle miehelle, mutta haluaisi Kelailijan takaisin. Päättää raskauden jos saa siihen päättävältä taholta luvan. On jo sen verran pitkällä että lupa tarvitaan. Ehdottelee leffailtoja perheenä ja yhteisiä illallisia. Leffaillan Kelailija torppasi, mutta syömään on menossa tänään. Lasten takia. Kertoi mulle eilen ja naamastani näki etten tykkää. Eipä mulla paljoa sananvaltaa asiaan ole, koitankin pysyä hiljaa, mutta naamalleni en mitään kyllä mahda. Ei Kelailija sitä takaisin halua, en mä sitä pelkää, mutta mustasukkainen olen silti. Tunnen varmaan aivan samoja tunteita kuin Vosu mua kohtaan. Molempina aamuina tällä viikolla Kelailijan exä on soittanut ja herättänyt meidät. Lapsilla on kuulemma asiaa. Just. No, aika varmaan tekee tehtävänsä.

Tykätään toisistamme Kelailijan kanssa kovasti, TODELLA kovasti. Aamulla kun heräiltiin niin Kelailija hymähti ja hymyili, kysyin "mitäs siinä hymistelet?", vastasi "olen vain niin onnellinen". Tuommoisia se laukoo ja hyvät "kylmät väreet" menee joka kerta :). Kyllähän mä pelkään että tämä on hänen puoleltaan laastaria, mutta en mä voi oman pelkoni takia perääntyä, jos ei vaikka olisikaan.

Miinuksia on tietysti myös löytynyt. Talous hänellä on perseellään ja mä olen vaivihkaa koittanut edes tarjota ruuan kun on luonani. Ei halua ottaa apua vastaan. En mä rahaa tarjoamaan ala kun ei sitä itsellänikään ole ylimääräistä, mutta joissain asioissa haluaisin auttaa. Toinen miinuspuoli on petipuuhat. Todellisia haasteita, toivottavasti ne ratkeaisivat pian. Hän pystyy ongelmistaan puhumaan oikein hyvin. Mä en taas osaa oikein ottaa osaa siihen keskusteluun. Aihe on niin vaikea, että en vain osaa. Pelkään että loukkaan. Avun hakeminen onkin sitten jo vaikeampaa. Olen vähän yllättynyt siitä että mun on vaikea puhua joistain vaikeista asioista. Olen kuvitellut olevani parempi puhumaan, mutta nyt kun olen kohdannut ihmisen joka miettii asioita samaan aikaan kun puhuu niin enhän mä ehdi mukaan! Olenkin sanonut, että mulla se menee niin päin että mietin ensin ja puhun sitten ja sitten kun olen päättänyt puhua niin aihe on jo ehtinyt vaihtua kolme kertaa :). Kirjallisesti mä olenkin huomattavasti parempi pohtimaan.

Kaikenkaikkiaan voi sanoa että elämä on aikalailla mallillaan just nyt. *koputtaa vimmatusti puuta*. Olen onnellinen ja onnekas :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hammasharja ja r... ihastusta

Kelailija-viikko takanapäin, yksi "vapaapäivä" pidettiin arkena ja tänään toinen kun lähtee kaverinsa kanssa ulos. Tuli eilen illalla yökyläkassin kanssa ja toi mun luo hammasharjan jonka jätti tänne seuraavaa yökyläilyä varten :). Hammasharja, iso askel :D. Meillä oli ihana ilta, höpötystä, siideriä, musiikkia, kosketuksia, söpöilyä, vaaleanpunaista. Kolmen aikaan päästiin nukkumaan ja heräiltiin hiiiitaaasti aamulla. Kuunneltiin siinä pötkötellessä ja toisiimme kietoutuneina musiikkia mm. tämänPepe Willbergin Aamun:).


Kirjoitettuna nämä tapahtumat kuulostavat kyllä niin ällön siirappisilta ja korneilta, mutta ei se mitään :). Pitää nauttia niin kauan kuin kestää :).

Kelailija lähti ja päätin että vuosi sitten aloitettu ontelokudematto tehdään valmiiksi vaikka käsi lähtisi irti. Projekti on ollut holdilla kun kädet ei oikein kestä sen tekemistä. Nyt oli enää kaksi kerrosta jäljellä ja päätin että se valmistuu tänään. Ja tadaa!





Se on siinä! Feldeniä kyynärpäähän ja Arcoxiaa napaan, kipeetähän se teki, mutta valmis on! Ei täydellinen, mutta mun eka ja olen tosi ylpeä siitä! Tiimarin ruskea kude loppui kesken ja jouduin jatkamaan valkoisella Novitan kuteella, mutta ihan hyvän näköinenhän siitä tuli kuitenkin. Halkaisijaa matolla on 107 cm. 


Tänään oli ihana päivä, aurinkoakin näkyi, tosin tuulee niin että peltikatto lähtee irti, mutta sisällä on lämmin. Illalla laatuaikaa itseni kanssa ja fiilistelyä :)

Mun elämä on tällä hetkellä aika ihanaa :)




torstai 6. maaliskuuta 2014

Vähän varattu

Annoin muutama viikko pakit  sille tyypille, jonka kanssa olin abc-treffeillä ja näin myöhemmin sohvansiirto-operaation jälkeen mun luona. Seuraavana päivänähän tapasin Kelailijan ja abc-tyypin kanssa viestittely jäi. No, viime viikolla laittoi sitten viestiä että haluaisinko nähdä, joten jouduin vastaamaan että on mukava tyyppi mutta ei tuntunut oikealta ja hyvää jatkoa jne. Asia oli ok. Viime viikonloppuna sain kuitenkin tekstareita häneltä ja jouduin kertomaan että olen vähän varattu. En mä kokenut silloin että olisin ihan täysin varattu, mut kuitenkin silleen että muita ei haluttanut tapailla niin muotoilin sen sitten muotoon "vähän varattu". Kerroin Kelailijalle määritelleeni olevani vähän varattu ja se aiheutti hilpeyttä, mutta myös tyytyväistä hykertelyä kun olin kertonut olevani varattu, edes vähän :). Eilen sitten jutskattiin tästä "vähän" asiasta ja hän sanoi että mä voin kyllä sanoa olevani vähän varattu, mutta hän ei kyllä käytä "vähän" etuliitettä :). Suloista tää alkuaika, ainakin näillä viikoilla kun hänellä ei ole lapsia ja exän sekoilukohtauksia.

Olen törmännyt fyysiseen ongelmaan. Mä en pysty pussailemaan pystyasennossa Kelailijan kanssa. Mun luona homma on ratkennut sillä että nousen yläkerran rappusten ekalle rapulle niin olen pussauskorkeudella eikä mun niskat mene nurin :). Kauhean suuri ongelma! :D. Mutta jos heippapusuttelu kestää puoli tuntia niin kyllä siinä on meikäläisen niskat kovilla ilman koroketta! Ja fysioterapia paikallaan. Pituuseroa meillä on vaatimattomat 27 senttiä. Se on aika paljon kyllä, mutta kieltämättä aika turvalliselta tuntuu olla sen kokoisessa sylissä :).

Eilen kävin ekaa kertaa hänen luonaan. Ajattelin repäistä ja hain tulppaanikimpun mukaan :). Otin varmuuden vuoksi maljakonkin kotoa mukaan koska en uskonut että semmoinen oli hänellä ostoslistalla ensimmäisenä omilleen muutettuaan. Oikeassa olin, ei olisi ollut. Oli miehen ilme vähän yllättynyt kun olin kukkapuskan kanssa oven takana. Vielä enemmän kun kaivoin maljakon yökylärepusta :).

Mä olen aina ollut sitä mieltä että kel onni on, se onnen kätkeköön ja mua on ärsyttänyt suunnattomasti kaikki ällöimelä esim. facebookissa (kateutta, tiedostan). No, nythän mun tekis itse mieli laittaa kaikkea ällöttävän vaaleanpunaista sinne "kuulkaa koko maailma, mä olen ihastunut, mulla on ihana alkuvaiheen suhde", mutta toistaiseksi olen onneksi pysynyt järjissäni ja toivottavasti pysynkin. Mielessä on käynyt että voisko laittaa "parisuhteessa" merkinnän yms... Älyttömiä ajatuksia, ihan teinejä ja tyhmiä :), mutta silti niin vatsanpohjassa kutkuttelevia :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Fysioterapiassa

Mulla on noi kädet reistannut nyt koko alkuvuoden ja käväisin työterveystohtorilla ja sain lähetteen fysioterapiaan työantajan maksamana. 4 kertaa saan käydä. No, työpaikan kahvipöytäkeskustelujen perusteella varasin ajan sille paremman näköiselle raamikkaalle urokselle, vaikka hänellä onkin pidemmät jonot :D. Tänään hetkeni koitti vihdoin.

Oih, oli ihanaa päästä harteikkaan ja hyväntuoksuisen miehen rutistus ja puristeluotteeseen :). "Mä hoidan ensin tuota sun niskaa ja sitten pannaan....... kinesioteippiä". Mulla oli monessa kohtaa pokassa pitelemistä kun muistui mieleen kaikki härskiydet, joita työpaikan kahvipöydässä noista fyssarikäynneistä kerrotaan :D. Ihan asiallinen mies, mutta me naiset saadaan kyllä asialliset puheetkin käännettyä vaikka mimmoisiksi.

Mies hoiteli mua kolme varttia ja tuli siihen tulokseen että mun käsikivut on niskaperäisiä. Veteli mun päätä ja pyöritteli ja hiveli, paineli ja puristeli, rutisteli sylissään ja naksautteli. Kipupisteitä löytyi, tuntui hyyyyyväältä, melken liiankin :D. Veteli teipit selkään että muistuisi se ryhti välillä mieleen ja pääsin punaposkisena (veri lähti varmaan kiertämään päähän asti)  jakamaan kokemuksiani iltapäiväkahville :).

Vielä kolme kertaa tuota herkkua ;).

Kelailijan kanssa nähtiin eilen. Oli ihanaa :). Olen mennyttä tyttöä...