Olipas projekti!

Eilen päätin aloittaa blogini korjaamisen ja parantelemisen. Olin hätäpäissäni mennyt poistamaan kuvia paikasta, josta niitä ei voi poistaa ilman että poistuvat myös blogista. Lisäksi yksi kuvapalvelin oli muuttanut ja osoitteet piti päivittää. Kaksi päivää tein hommia niitten kanssa ja nyt pitäisi kaikkien vanhojenkin kuvien näkyä. Lisäilin samalla teksteihin tunnisteita (olisi ollut fiksua tehdä sitä sitä mukaa kuin kirjoittelee, mutta aina ei kaikkea tajua). Lisäsin tunnistepalikan tuonne vähän alemmas, eli sieltä sitten voipi klikkailla sopivia aiheita niin kuin vaikka nettitreffejä, heh. Tätä vuotta en halunnut vielä käsitellä, en halua lukea Kelailija-juttuja vielä. Joskus sitten kun on vahvempi olo sen suhteen.

Aikamoinen aikamatka oli kun piti tietysti niitä postauksiakin lukea. Paljon hyviä muistoja ja myös huonoja. Tyyppi on näköjään tunnisteissa kovin hyvin edutettuna. Ihanaa kun mä olen päässyt siitä yli... Varokaa laastareita!

Tuli sitten talvi. Auramiestä ei ole näkynyt. Enkä mä tiedä mikä sen nimi on ja missä se asuu, koska asioidaan aina face to face ja ilman kuittia. Se vain ilmestyi ensimmäisenä talvena ovelle ja kysyi että jatketaanko aurausta niin kuin aina ennenkin. Sanoin että jatketaan. No, liekö sitten heittänyt lusikan nurkkaan tai jotain, mutta lumet on ja pysyy tuossa ajotiellä. Eilen lähdin kauppaan kakkonen silmään ja kaasua-tyylillä ja juuri ja juuri Yariksen maavara riitti. Alusta tuli pyyhittyä hyvin pölyistä. No, tänään päätin sitten ottaa lapion kauniiseen käteen ja vartin lapioituani totesin että tässähän menee koko päivä niin keksin kuningasidean. Jyräsin autolla edes takas tien sileäksi, aivan loistavaa ja hauskaa :D. Eikä mennyt montaa minuuttia! Kyllä "hätä" keinot keksii!

Ihana rauhallinen viikonloppu! Olen ollut ahkera :)

Aurattu :)

Kootut räpellykset

Päivitetääs nyt viikonlopun maalausproggis. Ei mennyt niin kuin strömsössä, ylläripylläri. Mulla oli siis eteisestä yksi seinä vielä maalaamatta inspiksen puutteen takia ja viime viikonloppuna se iski. Siinä ei paljoa ehtinyt valmistautumaan, pikkuisen pystyin suojamaan mattoa, en ehtinyt siirtelemään kamoja lattialta (mikä kostautui kyllä myöhemmin). Muistin että olisi hyvä kastella tela ennen hommiin ryhtymistä. Niin tein, puristelin "kuivaksi" ja vetelemään.

 No mutta hupsankeikkaa, ei ollut pyrkimys kuviomaalaukseen. Tela liian märkä siis. Kyllähän se siitä sitten kuivui ja kolmannen kierroksen jälkeen oli jo oikein hyvä. Keikuin kiikkerällä porrasjakkaralla (kun oli sitä kamaa, mm. rullattu matto, yhden jalan alla) ja horjahdin. Otin tukea seinästä. Vastamaalattu seinä on yllättävän liukas, heh... Ei kun korjailemaan jälkeä. Hyvä siiitä tuli loppujenlopuksi. Kädet tuli pestyä about 100 kertaa projektin aikana. Jokin outo tasapainotekninen häiriö tapahtui myöhemminkin, koska ikkunalaudassa on mun kämmenen ja sormenjäljet. En aio enää korjata, on vain mun näköinen :)

Se siitä projektista.

Tuhkaepisodin innoittamana kävin ostamassa tämmöisen avaintenetsimisvempaimen, eli jos vain tämän löydän niin löydän avaimetkin kun niissä on  nyt piipittävä avaimenperä :).

Lapset tuli tänään ja meillä on ollut hauskaa. Kissanpentu sai uuden nimen, Petteri Peräreikä, musta pentu, jonka peräreikä loisti matkojen päähän. Mä tuon Petteri Peräreiän laukaisin ja repesin samantien. 13-v repesi kikattamaan mun kanssa hervottomasti. 11-v katsoi meitä paheksuvasti kun tuommoiselle naurettiin. No, pääasia että sain 13-v:n nauramaan ja ihan kunnolla vielä, laadukkaalle sutkautukselle :D.

Nuorimmainen halusi liittyä virkkauspiiriin ja tuli istuskelemaan mun sängyn kulmalle ja jutskailemaan samalla kun virkkasin. Hetken päästä vanhempikin liittyi käsityöseuraan ja alettiin jutskailemaan  kaikesta maan ja taivaan välillä. En muista mikä oli se aasinsilta jota pitkin päästiin seksivalistusosioon, mutta niin se vaan alkoi. Virkkasin siinä samalla kun asiallisesti vedin seksivalistusta. 11-v kikatti hervottoman hysteerisenä sängyllä kun vanhemman kanssa jutskailin. Sana "seksi" aiheutti joka kerta hillittömän kikatuskohtauksen nuoremmassa, joten sitä sanaa piti sitten viljellä vähän ylimääräisestikin :). Siedätystä :). Olen aika tyytyväinen siihen miten mä sen vedin. Korostin että mitään kiirettä siihen ei ole, mutta jos tuntuu ajankohtaiselta niin saa tulla juttelemaan. Ei kuulemma ole ajankohtaista kuin vasta 6 vuoden päästä, HUH! Voin siis hengähtää vielä kuudeksi vuodeksi, jeeee :). Ai en voi vai? Hyvä keskustelu, hyvä minä! Nuorempikin siedättyi jossain vaiheessa ja pystyi lopettamaan kikatuksen.

Mattokin edistyi valistustuokion aikana niin hyvin että kude loppui kesken, arvasin että niin tulee käymään. Nyt pitäisi keksiä että millä värillä jatkan loppuun kun samaa väriä tuskin enää löytyy mistään kun on tiimarikamaa. Tuo aloitettu kierros on purettava, ei riitä kude kerroksen loppuun.

Siinäpä pläjäys meikäläisen räpellyksiä :).

Huomenna treffit hymykuopparemppasähkömiehen kanssa. Ai nii, ei ne vissiin oo kai treffit, mutta kai mä saan niin kuvitella jos mä kerta maksan siitä?

Terapiapatalappu

Mä heräsin kahdeksalta. Niin just, kun olis saanut nukkua. Hörpin pari kahvikupillista ja sain kuningasidean. Mä haluan virkata! En muista koska olisin virkannut, varmaan viitisen vuotta sitten ketjusilmukoista ja kiinteistä silmukoista huivin kuopukselle. No, anyway, hommiin! Löysin koukun ja villasukkalankaa ja päätin että nyt tehdään patalappu! Ja niin aloitettiin KahviKanelin ohjeen mukaan. Hirveen hyvä ohje, mutta eihän se auta jos lukee vain ekat pari riviä :D. Täyttä höyryä vaan eteenpäin, jeeee, kivaaa, valmista syntyy. Jossain vaiheessa alkoi näyttää siltä että jotain menee pieleen ja katsoin ohjetta. Jooo, ihan pikkusen vain liikaa lisäyksiä olen tehnyt, mutta mitä sen väliä! Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Ja niin siitä tuli aivan sairaan hieno patalappu!

Eli siis jos noi remonttihommat ei lyö tulta alleen niin voinen alkaa elättämään itseäni käsitöillä. Olen tarjoutunut jo remppahommiin, mutta vielä ei ole natsannut jostain syystä. Oliskohan syy se, että kyseinen ihminen lukee blogiani? Mahdollisesti.

No, joka tapauksessa tuosta patalapusta tuli ihan mun näköinen! Eli sairaan suloinen ja monimutkainen viritys. Vähän vinksallaan, mutta silti symppis.

No, jotenkin musta tuntui, että perkele, mä selätän tuon ohjeen ja aloitan uuden. Ja niin tein. Siitä tuli tämmöinen

No joo, onhan tuo sileä ja ohjeen mukainen, mutta kyllä mä tuosta ensimmäisestä enemmän tykkään :).

Hyvä päivä, koneellisen pyykkiä sain pestyä, siinäpä sitten se. Suunnitelmissa oli aika paljon enemmän. Mutta ei se mitään. Huomenna on uusi päivä :).

Lopuksi vielä päivän biisi joka sai mut ensin nauramaan hysteerisesti ja koska hysteerisen naurun ja itkun raja on kovin häilyväinen niin se kääntyi sitten armottomaksi ulvomiseksi. Mutta nyt tää taas naurattaa :D