Voittajaolo

Pistetääs vähän remppapäivitystä tulemaan. Sisäkaton maalauksen annoin paikalliselle nuorelle yrittäjälle, koska ei se omin voimin todellakaan onnistunut. Katto on nyt kunnossa.

Hermo meinasi mennä kipsilevysaumojen kanssa, koska pyrin täydellisyyteen. Riittävän hyvä riittää paksun tapetin alla tajuan sen nyt. Pakkeloin, hioin, pakkeloin, hioin, revin pussittavan sauman auki ja tein uudelleen (kannattaa kostuttaa se saumanauha niin ei tule pusseja), pakkeloin ja hioin. Perjantaina peruin siskon tapetointiavunkin hetkellisesti kun näytti niin epätoivoisela pohjat. No, sisko ja kumppani tulivat kuitenkin tapetointiavuksi lauantaina. Sisko oli noussut väärällä jalalla sängystä kun oli naama norsunveellä koko päivän. Hommat ei oikein edenneet ja kaikki oli siskolla paskaa. Tapettia saatiin seinään kaksi seinällistä kunnes pimeys tuli. Meinasivat että jatkavat vielä tänään, mutta sanoin että kyllä mä pärjään että ei tarvitse. Siinä kohtaa vielä oli semmonen fiilis että paskat mä mitään pärjää ja että pitää yrittää KK:n kanssa sitten yhdessä räpeltää loput seinät.

En tiedä mitä tapahtui, mutta iltapäivästä sisuunnuin ja päätin kokeilla yksin. Neljä tuntia siinä meni kun huone oli valmis. Naisen raivolla ja pienellä näyttämisen halulla ja vuota kerrallaan tapetti asettui hienosti kohdistettuna seinään. Enpä muista milloin olisi ollut näin voittajaolo! Yksin kun tekee niin keksii kaikenlaisia keinoja selvitä. Esim. päällä voi painaa hyvin tapettia jos kädet on varattu ja katkoteräveitsi säilyy hyvin ulottuvilla tissivaossa (mun remppahousut eivät ole taskulliset). Kipsilevyjen siirto pieniä matkoja yksin onnistuu seuraavasti. Laita kipsilevy kainaloon (ei pitkiä hihoja, alliläskit on plussaa). Purista helvetin kovaa käsivarrella ja etene niin nopeasti kuin pääset.

Seuraava haaste onkin sitten listoitus :). En malta odottaa

Kipsilevyharjoituksia

"Koska rempataan?" kysyi sisko. Mä koitin sanoa että älä nyt hätiköi, pitää kysyä hymykuopparemppasähkömieheltä että  joutaisko laittamaan kipsilevyt seiniin, kun meidän ajatuksissa oli vain raapia panelikatto maalista ja maalata se uudelleen. Sisko oli jo buukkaamassa remppaviikonloppua ja pakkohan mun oli tarttua apuun kun sitä oli tarjolla. Kohta muuttavat omakotitaloon niin sen jälkeen ei varmaan enää remppajengiä mun tiluksilla näy.

Lähetin toiveikkaana hymykuopparemppasähkömiehelle viestin kipsilevyistä. Vastasi että ei usko pystyvänsä koska kipeä olkapää, mutta että kyllähän me kuulemma ne osattais itsekin laittaa. Antoi vielä ilmaisen vinkinkin että kannattaa laittaa normaalipaksuista eikä saneerauskipsilevyä. No, jos mies kerran sitä mieltä oli niin tottahan me osataan! Muistin exänkin kyenneen siihen, joten miksi me ei muka kyettäis.

Paikallinen Prisma tarjosi ilmaisen lava-auton, joten ei muuta kuin levyjen hakuun ja hommiin. Sähköjen purku olikin hieman aikaavievää kun eihän meillä ollut kovin paljoa sulakekokemuksia, mutta onneksi siskon tyttöystävä hoiti sen homman inssikoulutuksellaan ja innostuneisuudellaan. Nolla sähköiskua, yksi yhteydenotto hymykuopparemppasähkömiehelle (haittaako jos sähkötaulu rätisee kun sulaketta pyörittää, vastaus on että ei) ja usean tunnin uurastuksen jälkeen sähköt olivat poissa ja levytys saattoi alkaa.

Pienen alkukankeuden jälkeen homma alkoi sujua ja levyä meni seinään rivakasti. Maalinpoisto katosta ei onnistunut meidän välineillä ollenkaan, joten katto jäi alkuperäisasuunsa ja mun pitäisi pystyä sitä itsenäisesti jatkamaan. Viikonloppu oli todella lyhyt ja hommahan jäi toki kesken. Levyt on seinissä ja osittain saumaamatta, katto raapimatta ja sähköt poissa. Hymis ilmoitti että on viikon päästä pari viikkoa lomalla että jos sähköjä tarviin niin tiedoksi se. Vastasin että kevät ja valoisat illat tulossa, joten no hätä. Olkkarin lisäksi sähköt poistuivat myös työhuoneesta, mikä on vähän ikävää, mutta ei se haittaa. Ei töitä kuulu illalla tehdäkään. Sähköjen puuttuminen vaikuttaa eniten lämpötilaan kun ilmalämpöpumppu ei toimi, joten klapia on syötettävä pönttöuunin kitaan. On pitkästä aikaa semmoinen fiilis että mä pystyn ihan mihin tahansa jos vain haluan :). Ihana tunne!

Kunhan saan olkkarin valmiiksi niin ai että siitä tulee ihana! Huomatkaa ennenaikainen tyyli vetää sähköt tapettien alle. Ei ole kovin kivan näköistä...

Yhden seinän taidan jättää lautaseinäksi ainakin näin alkuun. Jotenkin niin kovasti tykkään!

Tänä viikonloppuna jatkan saumausta ja haen vähän lisää vehkeitä katon maalinpoistoon ja toivon parasta. Pienellä hiomakoneella maali vain kiillottui, joten järeämmät konstit on otettava käyttöön! Saas nähdä kuin mun käy :)

Viinipullon avaaminen Puoliksen tyyliillä

 Viimeinen muisto Siitä Miehestä Joka Mut Viimeksi Jätti lähti menemään. Olin joskus aiemminkin hamunnut tuota pulloa ja repäissyt foliot pois vain huomatakseni että vastassa oli korkki. Kyseinen tilanne oli semmoinen että en enää ollut taistelukunnossa, joten jätin taistelun sillä erää. Bekaan laakson helmi otettiin kuitenkin tänään käsittelyyn. Ensimmäisenä aseena korkkiruuvi joka katkesi sisään. Menetin korkkiruuvin lisäksi myös pihdit. Muut tarpeelliset työkalut olivat ruuvimeisseli (talttapää), Makita, ruuvi, 10 mm lenkkiavain ja tiukka ja päämäärätietoinen asenne.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. On aika voittajaolo :)

 '

Viherpeukalo

Ostin tosiaan eilen itselleni sen ystävänpäiväkimpullisen tulppaaneja. Muistin että tulppaanit pitää laittaa vähään veteen ettei varret vain venähdä. Ihailin kimppuani sen illan. 

Tänään töistä tullessani ajattelin jatkaa ihailua. Joopajoo. Vesi ei ihan riittänyt enkä tajunnut lisätä aamulla. Kyllä mua sitten harmitti! Ne oli niin ihania! Meinasin tempaista ne jo roskiin, mutta sain idean rapsia kukat pois ja pistää ne uimaan. Sitä ennen hätäpäissäni olin lorotellut maljakkoon reippaasti vettä, ennen kuin olin tajunnut että se on turhaa. 

Tässä ne kukat uiskentelee kuin pienet sorsanpoikaset. Ei ollenkaan huonon näköistä näinkään. Jatkoin tulppaanieni ihailua tämänkin illan :).

Muutaman tunnin päästä silmiin sattui se tulppaanikimppu, josta kukat oli jo uimassa. Joo, nousihan ne varret tanakasti vaikka kovin lötköjä olivat olleet. Repesin totaalisesti. Minä ja mun viherpeukalo. Mun elämäni on kauheaa draamaa välillä.

Tee-se-itse: sähkölaitteet

Eilen huomasin, etten käy ihan täysillä valoilla. Toinen pimeänä. Myrskyisen lomapäivän kunniaksi päätin tarttua toimeen ja alkaa operaatioon. Ensiksi polttimon tunnistus ja uuden osto (ostin varmuudeksi kaksi). Yariksessa on  siis H4-ajovalopolttimot. Luetaan ohjekirjasta mitä pitää tehdä ja yritetään suoriutua.

Vatkasin kumisuojushässäkkää ja sain liittimen irtoamaan niin kuin pitikin. Kumisuojuskin piti saada irtoamaan, mutta se ei käsivoimin onnistunutkaann ja turhauduin. Laitoin miehelle viestiä, että tää taitaakin olla semmoisia juttuja, mihin tarvitsee munat. No, mies vastasi ja tsemppasi ja kuvittelin sen olevan hengessä mukana. Hain ruuvimeisselin ja vääntelin suojusta ja sain sen irti. Hyvä minä. Sitten piti saada vielä ajovaloa paikallaan pitävä lenkurainen irroitettua. Paikka oli semmoinen minne ei nähnyt, ei sitten mitenkään päin, eikä ohjekirjassakaan ollut kuin joku "vapauta kiinnitys"-teksti. Kopeloin sokkona eikä siitä tullut mitään. Keksin, että tungenpas sinne kännykän ja otan kuvan, jospa se auttaisi.

 Auttoihan se kun näki, että mistä kohtaa piti painaa ja sain lukituksen vapautettua :). Voittajafiilis! Tai siis puoliksi. Uusi polttimo sisään ja lukituksen kiinnitys, onnistui yllättävän helposti! Kumisuoja aiheutti vähän tuskaa, mutta paremmin se meni kuin ajattelin :). Liittimen räpellystä paikalleen ja kun kuvittelin sen olevan hyvin niin sitten vain jännityksellä avain virtalukkoon ja tadaa!

Pimeä. Lähetin miehelle kuvan tekstillä "no sehän meni hyvin". Vastaukseksi sain "hyvä sinä"-tekstin. Eli ei tainnut olla hengessä mukana sitten kuitenkaan. Ainakaan ei kuvaa katsonut vai voiko olla niin sokea, ettei tuosta yllä olevasta kuvasta nähnyt että ei se nyt oikein niin hyvä ollutkaan? Ei pitäisi yrittää sitten olla hengessä mukana jos ei kerta oikeasti ole. Kiinni jäi ja paha mieli tuli. Taas.

 

Liittimen uudelleen räpellys ja johan hehkuu.  Hyvä minä. En tarvinnut munaa.

Joulu meni jo :)

Joulu on "ohi", sisko, lapset ja iskä ruokittu, lahjat jaettu, hihitetty ja kikatettu, nyt voi relata!

Aamu alkoi puuron keitolla, samalla whatsappasin Mr Sixpackin (nimi keksittiin yhteistyönä Helmen kanssa :D)  kanssa. Joulusauna ja viemäri sanoi burb. Aaton aaton iltana istuin polvillani vessan lattialla ja tuijotin tukossa ollutta vessanpönttöä. Puoli tuntia sen kanssa askartelin ja lähti vetämään. Mutta aamulla sitten suihkusta se uusi burb. Sitä sitten Mr Sixpackille manasin ja sain ohjeet putsata viemäri. Enhän mä sitä näköjään ollut tarpeeksi syvällisesti putsannut kun en ollut uskaltanut kiskoa sitä yhtä osaa sieltä irti. Voi oks! Joulusaunan jälkeen rentouttavaa ällömoskan kaivelua siis. Mikäpäs sen mukavampaa. Hikihatussa laittelin ruuat, lämmitin mökkiä ja whatsappasin samalla. On meillä vaan paljon asiaa :). Uusi vuosi vietetään yhdessä, pitkä aika siihen vielä... Löytyi se huonokin puoli siitä miehestä, lähtee ehkä puolen vuoden työkomennukselle ulkomaille keväällä. No, ei pidä liian pitkälle ajatella. Tosin olisko sekin jotain ajatellut kun mulle kertoi...

Olin ollut toooosi kiltti kun sain näin kuumat kengätkin!

Voi sitä hauskuutta mitä noista kengistä irtosi! Ihan sopivat mun jalkoihin niin kuin näkyy :D. Tytöt, sisko ja mä vedettiin vuoronperään catwalkilla ja voi sitä naurun määrää! Ei meistä ehkä huippumalleja tule :D

Oli kiva ja lämminhenkinen joulu :). Ähky ja sokerihumala, lämmin fiilis :)

Olipas projekti!

Eilen päätin aloittaa blogini korjaamisen ja parantelemisen. Olin hätäpäissäni mennyt poistamaan kuvia paikasta, josta niitä ei voi poistaa ilman että poistuvat myös blogista. Lisäksi yksi kuvapalvelin oli muuttanut ja osoitteet piti päivittää. Kaksi päivää tein hommia niitten kanssa ja nyt pitäisi kaikkien vanhojenkin kuvien näkyä. Lisäilin samalla teksteihin tunnisteita (olisi ollut fiksua tehdä sitä sitä mukaa kuin kirjoittelee, mutta aina ei kaikkea tajua). Lisäsin tunnistepalikan tuonne vähän alemmas, eli sieltä sitten voipi klikkailla sopivia aiheita niin kuin vaikka nettitreffejä, heh. Tätä vuotta en halunnut vielä käsitellä, en halua lukea Kelailija-juttuja vielä. Joskus sitten kun on vahvempi olo sen suhteen.

Aikamoinen aikamatka oli kun piti tietysti niitä postauksiakin lukea. Paljon hyviä muistoja ja myös huonoja. Tyyppi on näköjään tunnisteissa kovin hyvin edutettuna. Ihanaa kun mä olen päässyt siitä yli... Varokaa laastareita!

Tuli sitten talvi. Auramiestä ei ole näkynyt. Enkä mä tiedä mikä sen nimi on ja missä se asuu, koska asioidaan aina face to face ja ilman kuittia. Se vain ilmestyi ensimmäisenä talvena ovelle ja kysyi että jatketaanko aurausta niin kuin aina ennenkin. Sanoin että jatketaan. No, liekö sitten heittänyt lusikan nurkkaan tai jotain, mutta lumet on ja pysyy tuossa ajotiellä. Eilen lähdin kauppaan kakkonen silmään ja kaasua-tyylillä ja juuri ja juuri Yariksen maavara riitti. Alusta tuli pyyhittyä hyvin pölyistä. No, tänään päätin sitten ottaa lapion kauniiseen käteen ja vartin lapioituani totesin että tässähän menee koko päivä niin keksin kuningasidean. Jyräsin autolla edes takas tien sileäksi, aivan loistavaa ja hauskaa :D. Eikä mennyt montaa minuuttia! Kyllä "hätä" keinot keksii!

Ihana rauhallinen viikonloppu! Olen ollut ahkera :)

Aurattu :)

Kätevä emäntä

Maanantaina annoin ystävälliset pakit lenkkimiehelle. Se otti ne ihan hyvin ja kiitteli kun kerroin tässä vaiheessa enkä vedättänyt. Haluaa pysyä kaverina, no mikäs siinä... Jutskailtiin siinä illan mittaan vielä pikaviestissä ja sain kuulla olevani ylianalyyttinen. Ai minä vai :D. Okei, myönnän...

Eilen ajattelin lähteä aikaisin töihin kun hommia on enemmän kuin riittävästi. 6:20 autoon ja avaimen vääntö. Virrat lähti päälle mutta kun väänsin loppuun asti niin virrat katosi. Joka yrityksellä kunnes virtojakaan ei enää tullut päälle. No, toimin tietysti niin kuin lauantaina parkkihallissa että potkin raivokkaasti rengasta ja kaupan päälle löin konepeltiä. mutta ei, ei toiminut tällä kertaa. Lenkkimiehen apu on poissa laskuista (vaikka  kirjoittikin että auttaa mielellään jos tarvitsen apua). Äkkiä soitto Ystävälle, joka sattui olemaan menossa jo töihin ja otti mut kyytiin ja vei keskustaan, josta jatkoin työkaverin kyydissä töihin. Seitsemältä olin töissä. Takaisin sitten toisen työkaverin kyydissä. Kyllä on hankalaa.

No, kotiin päästyäni päätin tutkailla asiantuntevana konepellin alusta. Katselin että joo, akku olis tuossa ja navat tuossa. Mietin että mahtaakohan ne akkukengät olla kunnolla kiinni ja huomasinkin että toinen oli vähän ylempänä kuin toinen. Painoin sen alas ja kävin kokeilemassa starttaamista. Ja tadaa, käyntiin lähti! Ai että oli kyllä hieno fiilis kertakaikkiaan! Olen mä sen taas viemässä korjaamolle, mutta pääsin (ainakin tänään sillä vielä liikkeelle). Ystävä väitti aamulla että siitä on varmaan akku paskana. Mä väitin kivenkovaa vastaan, että ei varmana voi olla akku kun on vain kaksi vuotta vanha. Ystävän mielestä nykyajan akut ei todellakaan kestä kuin alle kaksi vuotta. No, mä olen edelleen eri mieltä.

Ärsyttää nää jatkuvat auto-ongelmat, mutta ei mulla ole varaa nyt vaihtaakaan autoa. Pöh.

Tänään saan pikkujoulumekon ompelijalta! Jännittävää! Eilen ostin astetta pienemmän kuristuskortsun sinne alle ja huvitin Helmeä sovituskoppikuvalla, jossa mahamakkara pursuaa korsetin rakosesta ja huutaa apua :D. Hihittelin itsekseni huvittavalle peilikuvalle ja mahamakkarareppanalle, jota puserrettiin ja kiristettiin niin, että se pullahti ilmeisesti selkäpuolelta vapauteen :D. Se korsetti jäi sitten kauppaan.
Sillä matkalla näin K:n autoilemassa. Tuntuipas pahalta.

Tässä se on, mun maha, joka yrittää mutista että älä saatana kurista turhamaisuutes takia, vaan syö vähemmän! :D. Kyllä tuo yllättävän sileäksi meni :D. Ja miehille terkuja, että näin me teitä huijataan :). Karmea totuus paljastuu sitten ennen pitkään.

Alusvaatteilla kun vähän siloittelee niin saa ihan kelvollista jälkeä :)

Tuntuu että tämä viikko menee ohi ennen kuin ehdin tajutakaan! Ainakin perjantaihin asti tuntuu olevan yhtä matalalentoa. Käsilaukkukin vielä puuttuu ja huomiset töihinkulkemisetkin on vielä pohdinnassa. Ja pikkujouluboleron virkkaus puolitiessä. Argh!

Opas renkaidenvaihtoon naisille

Tässä tulee jatkoa itsenäisen (itsepäisen) naisen elämää-sarjaan. Edelliset osathan ovat (joita googletetaan säännöllisesti)

Akkulaturin käyttö naisille http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/07/akkulaturin-kaytto-naisille.html
Plafondin kiinnitys http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/09/plafondin-asennusohje.html


Renkaathan olen vaihtanut jo useamman kerran itse. Aina ei ole mennyt ihan putkeen, niin kuin vaikka vuosi sitten.  http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/11/puolinaisen-elamaa.html  
Tässä on se perkeleen sovite käytössä, tuo harmaa muovinen. Voi olla myös metallia. Se voi siis ilmeisestikin irrota vanteesta renkaanvaihdon yhteydessä ja jäädä sinne väliin. Mutta oppikaa te mun virheistä :)

No, tässä tulee siis kaikista kokemuksistani ja virheistäni oppineena yksityiskohtainen ohje renkaidenvaihtoon naisille (ja tumpeloille miehille).

Ensiksikin tarvitset kunnon ristikkoavaimen, koska auton mukana tuleva avain ei ole yleensä mistään kotoisin. Jos pultit on kiristetty pulttipyssyllä niin varaudu huutamaan kirosanoja. Mulle kävi näin. Ensiksi tarvitsee yleensä googlettaa että kumpaan suuntaan ne pultit aukeaa. Ne aukeaa siis vastapäivään. Aseta ristikkoavain pulttiin niin että se on suht vaakatasossa. Astu toiselle sakaralle (avautumissuunta huomioiden) ja kisko käsillä toisesta sakarasta. Voimia tehostaaksesi voit karjaista "aukea vittuperkele". Tätä toistetaan niin kauan kunnes pultti aukeaa. Pultit kannattaa löysätä kun auto on maassa, on huomattavasti helpompaa niin.

Tunkin ohjeen ja kiinnityspaikan voi katsoa ohjekirjasta. Tunkataan auto ylös niin että rengas on ilmassa. Irroitetaan pultit ja nostetaan rengas pois. Uusi rengas tilalle, toivottavasti renkaasta löytyy pyörimissuunta niin välttyy pähkäilyltä. Mun renkaassa luki selvästi "rotation", joten selvisin helpolla. Uusi rengas paikalleen, naiselle se on joskus haastavaa kun rengas painaa aika paljon. Yariksen pikkurengaskin. Jos sulle käy niin kuin mulle, eli ihmettelet että miten hitossa ne tapit ei vaan mene reikiin vaikka kuinka ähellät ja käännät ja pitelet rengasta voimien äärirajoilla niin tsekkaa varmuuden vuoksi että onhan se rengas oikein päin. Ensimmäisestä renkaasta selvittyäni olin niin fiiliksissä ja adrenaliineissä (ja niin kokenut, ettei tarvinnut muka edes ajatella) että koitin laittaa rengasta väärin päin! Eli niinku ne pultin kiinnitysreiät sisäänpäin. Joo ei se onnistu silleen, ei. Ei vaikka karjuisi "mene nyt sinne reikään vittuperkele". Mutta oppikaa te mun virheestä tässäkin kohtaa. Sitä ei onneksi VOI laittaa väärin päin :D. Kun kaikki renkulat on vaihdettu niin kiristetään pultit kunnolla kun auto on maassa. Pitäisi muistaa kiristää ne vielä kun autolla on ajeltu jonkin aikaa.

Onnittele itseäsi ja kehuskele facebookissa suorituksellasi!

Näin se hoituu ja taas säästyi muutama kymppi, minkä voi hummata Prahassa :)

Akkulaturin käyttö naisille

No niin, ilmeisesti auton  akku teki tenän sitten tällä kertaa. Ei siinä mitään, mutta kun olis pitänyt lähteä Kelailijalle. No, onneksi ei ollut töihinlähtö.

Muistelin että sisko jätti mulle akkulaturin. Hienoa, mähän lataan sillä. Löysin sen laturin pitkällisten etsintöjen jälkeen, mutta mitä sitten? Konepelti auki ja öööö? Akku on tossa, mutta mitä sitten pitää tehdä. Kelailijalta kysyin, vastaus oli että plussa plussaan ja miinus miinukseen. Ai täh? Ärsytti niin kovin että en kysellyt lisätietoja vaai päätin googlettaa. "Akkulaturin käyttö naisille" ei tuottanut selväkielisiä ohjeita, joten päätin soittaa siskolle. Sisko sanoi myös että plussa plussaan ja miinus miinukseen, mutta häneltä pystyin kyllä kysymään tarkentavat kysymykset, jotka olivat

K: Mistä mä tiedän mikä on plussa ja mikä miinus kun ei tässä akussa näy? V: On siinä kyllä. Pyyhitään ne pölyt siitä akun päältä ja tadaa, sieltä ne merkinnät löytyy :)

K: Onks musta sitten miinus ja punainen plus? V: On

K: Pitääkö noi kiinnityshässäkät irrottaa akusta ja laittaa sitten noi nipistimet? V: En mä tiedä, kysy isiltä voiko ladata niitten päältä. Ota nyt ne irti varmuudeks. Kysyin isiltä ja kuulemma periaatteessa voi ladata niitten päältäkin. Vastausta seurasi kyllä vartin esitelmä, jonka sisältöä en muista, mutta lopputulema oli se, että parempi irrottaa ne hässäkät ja ladata suoraan niistä akun navoista.

K: Voinko mä saada sähköiskun jos mä mokaan jotain? V: et oikeestaan kun sun pitäis osua samaan aikaan plussaan ja miinukseen niin sitten ehkä.

Sain hommelit asennettua ja laturin kytkettyä ja keltainen latausvalo syttyi.

Virtuaalitukihenkilön kanssa jatkoin kiroilua autoasioista ja siitä kun en nyt päässytkään Kelailijalle kylään. Kelailija oli murheen murtama kun kuuli etten pääsekään. Ikävä oli kuulemma kova. Ja kissakin tarvitsisi pellettejä (mä olen ilmeisesti hänen pellettivarastonsa). Olin kohtalaisen ärsyyntyneessä tilassa ja leikilläni mietin että pitäiskö ihan vittuillakseen pakata pelletit ja fillaroida K:lle. No, lepyin sitten siinä kun K sanoi että ei niistä pelleteistä niin väliä, mutta kun on niin ikävä mua. Mä vastasin vaan että voi voi kun aina ei voi voittaa.

Otin fillarin alle, pelletit reppuun ja lähdin virtuaalihengenheimolaisen yllyttämänä (ihan kuin mä yllytystä tarvitsisin :D) polkemaan K:lle. 10 kilometrin matka taittui puhelimella chattaillessa Helmi Naisen kanssa. Matkan varrella näin Saunamiehen, se ei onneksi nähnyt mua vaikka neonvihreä urheilupaita päällä poljinkin. Puolessa välissä tapasin myös entisen työkaverin, joka piti mua hulluna kun poljin varvassandaaleissa. Moneen otteeseen tuli valitettua HN:lle, että mun alakerta ei tule koskaan enää olemaan entisellään tän pyöräilyn jälkeen. Eka kerta tänä kesänä kun pyöräilen pitempää matkaa. Eikä 10 kilsaa edes ole pitkä matka! Perseeseen sattui, jalkoihin sattui, alakertaan sattui, mutta pääsin perille!

K oli puhelimessa, joten ilmeestä vain näin että oli yllättynyt. Vielä yllättyneempi oli kun kaivoin säkillisen pellettejä repusta. Ai että mä oon kyllä hyvä göörlfrendi!

Kotiin tullessa tietysti satoi, kuinkas muutenkaan.

Ja aamulla auto höröhti käyntiin :).

Lupasin Helmelle Naiselle kirjoittaa yksityiskohtaiset ohjeet akkulaturin käytöstä, toivottavasti onnistuin :D

Naisen raivo käytössä

Vähänpä tiesin kun naisen raivosta kirjoitin. No, mun kulmasohva exältä tuli tänään. Vosun siskon ja sen miehen kuljettamana. Kyllä olivat jotenkin kovin nuivia ja vittumaisen oloisia, ihan kuin mä olisin jotain pahaa heille tehnyt. No, kantoivat palaset sisään ja totesivat että eheii, ei mahdu olkkariin, ei sitten niin millään. "Voi voi kun sun tarvii noi karmitkn purkaa että mahtuu." Sohva oli kiilautuneena ulko-oven ja kylppärin oven väliin, jumissa.

Mä sitten kiitin vuolaasti avusta ja sanoin että kyllähän mä pärjään. Nieleskelin kyyneliä. Häipyivät. Itku tuli, samaan aikaan alkoi napsahtamaan päässä, hitaaasti mutta varmasti. Vittu, mähän saatana saan ton tonne olkkariin, saan vaikka henki menis! Sitten alkoi helvetinmoinen vääntäminen. Edes takas, eri kulmissa, karmit naarmuilla. Asian kannalta kriittisimpiä ovia ei saanut pois saranoiltaan. Vitutti. Työnsin koko paskan kylppäriin ja mietin seuraavaa siirtoa

Huomatkaa  kyynel tossa reunassa.

Siellä se on, koko paska kylppärissä. Kylppärissä väänsin ja käänsin sitä sillä seurauksella että se iski mua jaloillaan päähän ja vajosin lattialle päätäni pidellen. Totesin ettei tule verta (mutta kuhmu tulee) ja itkin ja kirosin vähän. Rauhotuin ja vedin vähän henkeä. Ruuvasin pari jalkaa pois ja keksin uuden sotasuunnitelman. Ulko-ovi auki ja sitä kautta vauhtia. Sillä saan kääntymään. Ja niin sainkin. Eteisen oven sain nostettua saranoiltaan ja se helpotti hommaa niin että alkoi pelittämään. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan että perkele, mä onnistun! Kun sain sohvan asemoitua olkkarin oviaukkoa kohden niin loppu oli lasten leikkiä. Oviaukosta sujahti kuin leikiten, ruuvasin jalat takaisin, käänsin oikein päin ja työnsin seinää vasten. In your face sohva! Sitten pienemmän osan kimppuun, kevyt kuin mikäkin, varmaan vain muutama kymmenen kiloa. Se oli helppo homma. Ja sohva kasassa.

Aikaa meni puolisentoista tuntia, huomenna tunnen varmaan vasta että missä on pipi, päässä nyt ainakin, jalkapöydässäkin tuntuu oudolta, mutta ihan sama, mä olen voittaja. Mä olen niiiiiiiin voittaja!

Siinä se on, mun sohva <3. Kahden vuoden eron jälkeen. Kaksi vuotta kärsineempänä ja rähjäisempänä, ihan niinkuin minäkin. Mutta niin rakas ja mun perseelle sopiva <3. Nyt me kuherrellaan :)

Mä en vaan haluais selvitä aina yksin.

Edit: Auh, tää sohva tuo muistoja. Mä en olis tarvinnut niitä. En todellakaan. Tuntuu pahalta. 

Naisen raivo

Oon pohtinut näitä naisen raivon mahdollistamia voimia. "Vittu mä mitään apua tarvitse"-leimahdus päässä ja sitten tapahtuu.

Tässä muutama esimerkki esimerkki viime muutolta. Sohva otti pompun olkapäästä mutta siirtyi sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/05/muutto-lahestyy-taas.html

ja massiivipuinen kaappi siirtyi myös sisään http://puolinaisenero.blogspot.fi/2012/12/nain-se-hoituu-asenteella.html

No, tällä kertaa leikin "heikkoa" naista ja siirsin Saunamiehen avustuksella vanhan sohvan piharakennukseen. Saunamies naureskeli mulle "et oo tätä yksin varmast sisään siirtänyt". Hah, todellakin olin! Se ei ole vissiin tutustunut ilmiöön nimeltä naisen raivo, joka antaa moninkertaiset voimat (tosin vammoja siinä saattaa tulla kyllä siirtäjälle ja siirrettävälle).

Sohvan siirron jälkeen Saunamies tuli seisoskelemaan mun eteiseen ja juttelemaan pariks minuutiks. Voi jestas sitä seksuaalista jännitettä ja silmäpeliä. Kukaan ei koskenut kehenkään. Saunamies lähti, mä jäin kiemurtelemaan himoissani. End of story. Tai jotain sinne päin. 

Lauantaita

Heräsin puoli kahdeksalta ekan kerran. Olihan se odotettavissa kun kävin jo ennen yhtätoista nukkumaan. Pyörin lämpimässä sängyssä kahden peiton alla ja nukahtelin. Pyörin, torkuin, kelasin, näin työunia, torkuin, katselin kännykästä sähköpostia ja nukuin taas. Yhdeltätoista päätin heräillä. Oikea kyynerpää on melkoisen paljon kipeämpi kuin eilen. Se pöydänhakkaaminen ei ehkä ollut hyvä idea, eh. Keskiviikkona on lekuri, jospa se keksis jotain kuntouttavia toimenpiteitä sille (tai jos vaikka pääsisi sitä kautta työnantajan maksamaan hierontaan). Onneksi käsi on pysynyt kuitenkin suht toimintakykyisenä kuitenkin, mitä nyt tänään vaikuttaa siltä että max kuorma jonka voi kahvikupinnostoasennossa sillä nostaa on juurikin se kahvikupin paino ja sekin sattuu. Mattokin on edelleen kesken kun en uskalla sitä virkata loppuun.En halua sairauslomalle koska mulla on oikeasti töissä niin kivaa! Ihanaa nauttia työstään. Työsoppari on jatkumassa ilmeisesti nyt ainakin vuoden loppuun :).

Tälle päivälle olisi suunnitelmissa kiivetä katolle (onkohan peltikatto liukas talvella) ja tutkia vessan ilmanvaihtoputken tilanne. Ei mitään hajua (ehhehee) miten se tehdään, mutta kiipeänpä nyt kuitenkin, ihan vittuillakseni. Jos vaikka menis sitten leffaan katsomaan rakkauselokuvaa. Jos joutuu tekemään lumitöitä niin sitten en tiedä viitsinkö vaivautua.

Tekstareita en tänään odota, ihan oikeesti

Ai niin,  muistatteko sen key finderin minkä ostin? No se tilttasi ihan kokonaan eilen ja avainrinkulassa ollut pää alkoi piippaamaan. Piippasi ja piippasi eikä lopettanut vaikka teki mitä. Vein sen piharakennukseen ja siellä se kuuluu vieläkin piippaavan. Pitäis vissiin päästää se hengiltä vasaralla tai jotain.

Muoks: Sen verran inspiroiduin klapienhakureissulla, että kiipesin tikapuitten yläpäähän ja katsoin katolle. Olen ollut siinä käsityksessä (en nyt sit tiedä miks), että  vessan nurkasta lähtevä putki päättyisi katolle. No vitut se mihinkään katolle pääty. Villein veikkaus siis on, että se päättyy välikattoon. Ja jotenkin mulla olis semmonen fiilis että sen pitäisi päättyä katolle.

Paska haisee

Mulla on taas kiinteistönhuollollinen kriisi. Mun talossa haisee paska, eikä se johdu kissoista eikä minusta. Viemärihaju tulee jo ulkopuolella vastaan, eli haju ei ole pelkästään sisätiloissa. Oikeastaan ulkona haisee pahemmalle kuin sisällä. Pari kertaa olen laittanu viemärirakeita ja kastellut yhtä viemäriä mikä ei ole niin kovalla käytöllä. Ihan kuin viimeisimmän raekuurin jälkeen olisi helpottanut, mutta se varmaan johtui vain siitä kun olin sen yön tässä paskanhajussa nukkunut ja tottunut. Haju tuli oikeastaan sen jälkeen kun kovat pakkasetkin tuli. Mä niin inhoan tämmöisiä tilanteita joita en osaa ratkaista. Eikä typerä luonto anna periksi kysyä neuvoa, ainakaan vielä.

No ei siinä mitään, kotoisa hajuhan tämä. Kylään ei oikein viitsi ketään kutsua. Viikonloppu vailla suunnitelmia. Tulee pitkä viikonloppu. Jos aloittais sen vaikka elokuvalla ja jätskillä.

Edit: Hyvin meni leffailta. Puolessa välissä sain pienen hermoromahduksen kun yksi paskiainen ripuloi sohvan alle. Pieni juttu mutta suisti mut totaalisen raiteiltaan.  Huusin ja karjuin niin että kurkkuun sattui. Paiskasin keittiön oven kiinni mennessäni niin että ne meni jumiin ja jäin keittiöön nalkkiin. Lyyhistyin oven juureen ulvovaksi rauniokasaksi. Rauhotuin sen verran että rysäytin oven auki ja siivosin ne paskat ja huusin vähän lisää. Hakkasin nyrkeillä pöytää, itkin kun se sattui ja lyyhistyin taas lattialle ulvovaksi rauniokasaksi. Löysin kolmiolääkkeen, vedin sen ja jatkoin leffan katsomista nyyhkien. Selvinpäin.

Piristystä

Kotona haisi ihan paska kun oven avasin. Tajusin että nyt on tehtävä jotain. Luin pikaisesti Pohdiksen postauksen ja tajusin että viemärirakeitten lisäksi mä TARVITSEN myös kukkia. Joten kauppakeskukseen mars.

Löysin tarjouspyyhkeitä muutamilla euroilla ja nyt on pyyhevarastotkin kohdallaan, pitsipöksyvarastojakin lisäilin. Tämä kahvikuppi puhutteli mua. "Olet ihana", se sanoo. Voin käyttää tätä joskus aamukahviviestimukinakin ja katsoa toimiiko :)

Kukkiakin mun oli siis saatava, joten mun lempparikannuni sai ruusuja ja neilikoita :). Ihania!

Nyt mulla on kaikki mitä tarvitsen tänään, viemärirakeita viemäreissä ja ihanat kukat. Mitä muuta mä muka tarvitsen?

Kootut räpellykset

Päivitetääs nyt viikonlopun maalausproggis. Ei mennyt niin kuin strömsössä, ylläripylläri. Mulla oli siis eteisestä yksi seinä vielä maalaamatta inspiksen puutteen takia ja viime viikonloppuna se iski. Siinä ei paljoa ehtinyt valmistautumaan, pikkuisen pystyin suojamaan mattoa, en ehtinyt siirtelemään kamoja lattialta (mikä kostautui kyllä myöhemmin). Muistin että olisi hyvä kastella tela ennen hommiin ryhtymistä. Niin tein, puristelin "kuivaksi" ja vetelemään.

 No mutta hupsankeikkaa, ei ollut pyrkimys kuviomaalaukseen. Tela liian märkä siis. Kyllähän se siitä sitten kuivui ja kolmannen kierroksen jälkeen oli jo oikein hyvä. Keikuin kiikkerällä porrasjakkaralla (kun oli sitä kamaa, mm. rullattu matto, yhden jalan alla) ja horjahdin. Otin tukea seinästä. Vastamaalattu seinä on yllättävän liukas, heh... Ei kun korjailemaan jälkeä. Hyvä siiitä tuli loppujenlopuksi. Kädet tuli pestyä about 100 kertaa projektin aikana. Jokin outo tasapainotekninen häiriö tapahtui myöhemminkin, koska ikkunalaudassa on mun kämmenen ja sormenjäljet. En aio enää korjata, on vain mun näköinen :)

Se siitä projektista.

Tuhkaepisodin innoittamana kävin ostamassa tämmöisen avaintenetsimisvempaimen, eli jos vain tämän löydän niin löydän avaimetkin kun niissä on  nyt piipittävä avaimenperä :).

Lapset tuli tänään ja meillä on ollut hauskaa. Kissanpentu sai uuden nimen, Petteri Peräreikä, musta pentu, jonka peräreikä loisti matkojen päähän. Mä tuon Petteri Peräreiän laukaisin ja repesin samantien. 13-v repesi kikattamaan mun kanssa hervottomasti. 11-v katsoi meitä paheksuvasti kun tuommoiselle naurettiin. No, pääasia että sain 13-v:n nauramaan ja ihan kunnolla vielä, laadukkaalle sutkautukselle :D.

Nuorimmainen halusi liittyä virkkauspiiriin ja tuli istuskelemaan mun sängyn kulmalle ja jutskailemaan samalla kun virkkasin. Hetken päästä vanhempikin liittyi käsityöseuraan ja alettiin jutskailemaan  kaikesta maan ja taivaan välillä. En muista mikä oli se aasinsilta jota pitkin päästiin seksivalistusosioon, mutta niin se vaan alkoi. Virkkasin siinä samalla kun asiallisesti vedin seksivalistusta. 11-v kikatti hervottoman hysteerisenä sängyllä kun vanhemman kanssa jutskailin. Sana "seksi" aiheutti joka kerta hillittömän kikatuskohtauksen nuoremmassa, joten sitä sanaa piti sitten viljellä vähän ylimääräisestikin :). Siedätystä :). Olen aika tyytyväinen siihen miten mä sen vedin. Korostin että mitään kiirettä siihen ei ole, mutta jos tuntuu ajankohtaiselta niin saa tulla juttelemaan. Ei kuulemma ole ajankohtaista kuin vasta 6 vuoden päästä, HUH! Voin siis hengähtää vielä kuudeksi vuodeksi, jeeee :). Ai en voi vai? Hyvä keskustelu, hyvä minä! Nuorempikin siedättyi jossain vaiheessa ja pystyi lopettamaan kikatuksen.

Mattokin edistyi valistustuokion aikana niin hyvin että kude loppui kesken, arvasin että niin tulee käymään. Nyt pitäisi keksiä että millä värillä jatkan loppuun kun samaa väriä tuskin enää löytyy mistään kun on tiimarikamaa. Tuo aloitettu kierros on purettava, ei riitä kude kerroksen loppuun.

Siinäpä pläjäys meikäläisen räpellyksiä :).

Huomenna treffit hymykuopparemppasähkömiehen kanssa. Ai nii, ei ne vissiin oo kai treffit, mutta kai mä saan niin kuvitella jos mä kerta maksan siitä?

Paniikki sovituskopissa

Pikkujoulut lähestyy eikä ole MITÄÄN päällepantavaa. Mustissa farkuissa meinasin mennä, mutta mitäpä yläosaan. Yksi ilta kaupoissa tuotti vesiperän, tänään uudella tarmolla. No, jonkinlaisen topin sain ostettua ja päätinkin käydä etsiskelemässä semmoista makkaroidenpiilotuskortsua paidan alle. Menin naistenvaatekauppaan ja löysin asun ja suunnistin sovituskoppiin.

Tässä minä se päällä (tai sitten en). "A slick silhouette slimmer that slims your tummy, waist and back. To wear together with your bra. You'll look sensational!"

Paita pois ja kortsu päälle. Tuntui ihan joltain sukelluspuvulta (niin ainakin kuvittelen) tai sitten auton sisäkumilta. Sain sen päälle, oh, tekee mitä lupaa, puristaa läskit kasaan, oujeee! Vedin juuri ostamani paidan päälle ja ihailin itseäni, ihanasti makkarat jemiksessä! Nice, tää ostetaan! Ei sitten muuta kuin kortsu pois ja kassalle. Otin helmasta kiinni ja hoitin riisua. Jestas kun olikin tiukka. Äh ja puuh, kiskoin helmasta ihan tosissaan ja sain sen nousemaan vähän. Fläps se sanoi ja  jumahti tuohon tissien yläpuolelle kuin toiseksi ihoksi. En saanut sitä enää vedettyä ylöspäin sitten millään. Kädet ei saaneet voimakasta otetta siitä kun oli niin oudossa kohtaa. Verenkierto tisseihin oli vaarassa. Mietin että mitä helvettiä mä teen jos en saa sitä pois, pitääkö mun huutaa kassatädille että tulee leikkaamaan mut ulos siitä :D. Siinä kohtaa ei kyllä naurattanut. Kirosin itsekseni ja ajattelin kokeilla jos saisin sen alakautta. Kaivoin tissit puristuksista kortsun yläpuolelle niin että se oli tuossa vyötäröllä rullalla. Totesin että juupajuu, ei todellakaan mene mun hanurin ohi alas. Takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Etsin alareunan ja koitin kiemurrella siitä ulos. Menin ties minkälaiselle mutkalle ja viimein ollessani pää alaspäin (joo, ihan oikeesti) kuului semmoinen flops-ääni ja kortsu lähti irti. Jestas että olikin helpotus! Tähän meni varmaan 5 minuuttia. Se on ihan helvetin pitkä aika sovituskopissa! But I'll look soooo sensational as always.

Teki mitä lupasi, eli siloitti siluetin, joten ostin sen :D. Ei mitään hajua että miten tulen sen pikkujoulukännissä saamaan pois kun selvinpäinkin oli noin vaikeaa, mutta se olkoon sen ajan murhe. Sakset mukaan jos ei muu auta :D

Kotiin ja Yhteishyvä postilaatikosta. Tapojeni vastaisesti selailin se ruokapöydässä (päivälliseksi tänään muroja). Joulu, ihana perhejoulu, lahjoja, pehmeitä, kovia, lämpöä, pipertelyjä, leivontaa, jouluruokia, perhettä, läheisiä, yhdessäoloa, ihanaa. Koko fucking lehti. Bonustakin vain 1,86 eur. Kolkko yksinäisyyden tunne iski ihan yllättäen ja vuodatinkin sitten muutaman krokotiilinkyyneleen murokuppiin. Joo-o, vähän erilainen joulu tulossa. Viimeksihän exän toiveesta vietettiin yhdessä joulua, joten vaikka tytöt mulla olivatkin niin exä ei joutunut samanlaisen joulun eteen kuin mä nyt. Aika epistä. Mut elämä on.

Note to self: älä puhu jouluahdistuksesta livenä kellekään, älä edes ystäville, koska se surkuttelu ja neuvojen antaminen pahentaa vaan tilannetta. "Ravintoloissakin on jouluna kuulemma paljon ihmisiä" "Tee semmoinen joulu mikä on sulle mieleinen" "Älä jää surkuttelemaan". Onhan mut kutsuttu äidille aattona, mutta en mä sinne halua mennä.

Olispa joulu jo ohi.

Puolinaisen elämää

Koska suorastaan kieriskelen rahassa, päätin mennä paikallisen rengasliikkeen alesta kysymään vanteita ja renkaita kesäksi. Olen siis ilmeisen optimistinen, että näen ensi kesän. Mullahan on niin leveät kesävanteet tuossa autossa etteivät ole kovin lailliset. Ja semmoisiin maksaa renkaat hunajaa. No, takas asiaan.

Vaihdoin siis muutama viikko sitten kesärenkaat talvirenkaisiin. Hyvin meni, mä onnistuin jälleen kerran omasta mielestäni loistavasti! Maanantaiaamuna lähdin töihin ja totesin renkaiden ravistavan ihan helvetisti. Mutta ei voinut mitään, töihin oli mentävä. Eikä ne koko ajan edes ravistaneet. Olen siis ajellut muutaman viikon niillä ja kärsinyt ravistuksesta.

Niin, menin siis rengasliikkeeseen, annoin rekisteriotteen ja  pyysin tarjousta autoon sopivista halvoista vanteista ja renkaista. Sain tarjouksen. Puoli tonnia, auts. Kuulemma hyvä diili. No onhan se varmaan. Emmin siinä ja voivottelin kun veronpalautuksetkin tulee vasta kuukauden kuluttua. Lupasi maksuaikaa veronpalautuksiin asti. Voi hitsi. Kovana tätinä heitin sitten (kehuskeltuani ensin toki itse vaihtamillani talvirenkailla), että kaupat tulee jos kaupan päälle saan noiden talvirenkaiden tasapainotuksen. Kaupat sitten tuli ja auto lähti samantien halliin. Asiakaspalvelusetä alkoi vääntämään mulle laskua. Nimen sanoi katsovansa rekkarista, minä siihen että mikäs nimi siinä onkaan kun on tuo nimi vaihtunut jokin aika sitten. No, oikea nimi siinä oli. Jannu onnitteli mua kovasti. Minä kiittelin yhtä vuolaasti "kiitos kiitos, ihan hyvältä tuntuu olla taas pitkästä aikaa sinkkuna". Lohdutin kyllä että ei ole ainut, joka on onnittelut.

Niin, auto pääsi siis pukille, kohta tuli reipas asentajamies toimiston puolelle toteamaan myyjälleni että renkaat on kyllä ihan tasapainossa, mutta laitettu sovitteiden päälle. Täh? Mikä helvetin sovite? Noo, pääsin katsomaan mikä se sovite on ja kuinka se lähtee irti. Juu tuskin olisin saanut itse irti. "Onneksi eivät ole ajossa lähteneet irti"  oli myös lause jonka sivukorvalla kuulin. Kiroilin naisellisesti ja lupasin ottaa opiksi. Takaisin toimiston puolelle odottelemaan. Jannu tulee uudestaan ja puhuu mun myyntimiehelle. Kaikki talvirenkaiden vanteet on paskana. Ensimmäinen ajatus oli "Kylläpäs oli kannattavaa säästää ja vaihtaa ite ne renkaat". Toinen "voi vitunvittu, tarviiks mun ostaa TOISETKIN vanteet?"

Koska muutakaan en voinut, istuin ja odotin. Mun myyntimies tuli ja totuuden nimissä kertoi että nuo vanteet saa kyllä kiinni ja jos eivät ravista niin ei mitään hätää, voin ajella niillä. HUH! Mikä ilouutinen. Jatkoin istumista ja odottamista, nolotti ja hävetti. Katselin hallin ikkunasta poikien touhuja. Muutama käveli ikkunan ohi, katsoi sisään ja nauroi. Ihan varppina nauroivat mulle. Mutta ei, maa ei nielaissut mua vaikka kuinka toivoin. Pää pystyssä ja selkä suorana niinkuin aina julkisilla paikoilla. Kokonaisena. Itselleen nauraen niinkuin aina.

Semmoista tällä kertaa. Huoh.

Aikaansaava lauantai

Kaappiprojekti jatkui eilen. Pyysin isin avuksi. Niin, isi on mulle isi, eikä mikään isä tai faija tai Kari. Se on mun isi.

Isi pakkasi kontin täyteen vermeitä (kuulemma varmuuden vuoksi) ja hurautti 1,5 tuntia mun luokse.

Antoi mulle tulevia projekteja varten tämmösen, jolla tykitettiin mun puoleen väliin jääneet reiät loppuun. Puuma :).

Homma eteni ja kaappi saatiin seinään. Ouuuuu jeeeeee!!! Tää on niiiiiin nätti <3

Pyysin isiä laittamaan myös vessaan peilin. Mulla ei ole ollut vessassa peiliä koko aikana, heh :). Mutta nyt on, ihanaa! Valotkin on ja kaikkea! Mitä nainen voi enemmän vessalta toivoa? Seuraava projekti on tykittää Puumalla tuohon viereen  koukku föönille. Ja jotain pyyhekoukkujakin voisi olla ihan hyvä saada. Pitäisi siis lähteä Ikeaan, taas :).(Ei, ei niitä saa muualta!)

Iltapäivällä jatkettiin kuopuksen kanssa sytykeruusuprojektia. Sytykeruusuja syntyi kovaa tahtia. Kuopus teki ja mä dippailin kunnes jämät loppui. Pari viikkoa sitten ostettiin kimalteitakin, mutta niitä ei enää löytynyt :(. Harmitti vähän. Mutta hienoja tuli!

Eilen oli kovin aikaansaava päivä! Sain desinfioitua klamydiakissojen huoneenkin. Lääkekuuri on taas loppu. 2 viikkoa odottelua ja sitten testausta taas. Mä en tiedä miten mä kestän jos ovat edelleen positiiviset. No, kyllähän mä kestän jotenkin.

Tänään olisi maakuntamatkailua mummolle (mun äidille, huoh, mitähän siitä tulee) katsomaan uutta veljenpoikaa. Sitten vähän kokoustamista ja samalla reissulla tapaan yhden entisen työkaverin :).

Olo on välillä vähän vaaleanpunainen, mutta samalla niin tuskaisen epävarma että ärsyttää. Argh. Mutta rauhallisesti ja iisisti pitää ottaa, ei saa hätäillä, ei saa kiirehtiä.

Hyvää sunnuntaita rakkaat lukijat :)

Kaapin kasausta part II

Perjantai, jeeeee! Makkarissa 15 astetta joten piti ruveta lämmittämään. 45 minuuttia meni ennenkuin syttyi

No, kun olin saanut tulet uuniin niin ajattelin jatkaa kaappiprojektia. Huoh. Huomasin että ruuvit on liian lyhyet. Eikun rautakauppaan. Ostin kolmea eri pituutta ja vatupassin.

Kotiin ja testaamaan. Oho, reiät olis kannattanut porata vasta sen jälkeen kun on varmistuttu kaapin suoruudesta. Eiku uutta reikää sit vaan. Voi perse.

Ei paljoa heittoa, mutta tarpeeks paljon. Jos ei satu olemaan kynää hollilla niin merkin voi tehdä myös ripsarilla. Akkukone ei jaksa noita reikiä enää tehdä enkä mäkään. Mä luulen että mä odotan isiä ja iskuporakonetta. Vituttaa. Hieman Argh.

Päädyin toistaiseksi siihen, että en rupea tuohon nettideittihommeliin vaikka kovasti tykkäyksiä onkin tullut.