Sinkkuus, seksi ja seksuaalisuuden kehittyminen

Lupasin jatkaa aiheesta ja tässä tulee pohdintaa. (ehkä hieman k-18, joten kannattaa skipata jos siltä tuntuu)

Mun historiahan ennen eroa seksin saralla oli aikamoisen lyhyt ja kuiva. Haluttomuudesta kärsin ja miehen kosketus suorastaan ällötti. Ennen avioliittoani mulla ei ollut kummoisesti kokemuksia. No, sitten tuli ero ja pian sen jälkeen tuli Tyyppi, joka opetti että millaista seksi voi olla. Kuvittelin silloin että seksi Tyypin kanssa on taivaallista. No, vähänpä tiesin, koska vasta tällä hetkellä saan sitä taivaallista :).

Tyypin aikana ja jälkeen oli miehiä, sekalainen seurakunta, suurimmaksi osaksi huonoja sängyssä. Monta pettymystä, mutta välillä sen verran helmiä että tuli jatkettua miehenmetsästystä. Opin mikä on kivaa sängyssä ja mikä ei. Osa kokemuksista olisi ehkä saanut jäädä kokematta. Tai no, ei ehkä, uskon että kaikki eron jälkeiset kokemukset ovat olleet tärkeitä. En mä niistä kaikista ylpeä ole, mutta ovat olleet osa kasvua. Tämän reilun kahden vuoden aikana olen hyväksynyt itseni, tullut rohkeammaksi, oppinut oikeasti nauttimaan hommasta enkä vain odota sitä että mies pääsee maaliinsa ja nukkumaan. Jotain on ehkä fyysisestikin naksahtanut oikeille paikoilleen tässä matkan varrella, koska ei seksi ennen tuntunut fyysisesti siltä kuin nykyään. Ehkä siihen on auttanut aika, ehkä kokemukset, mistä sitä tietää.

"Kylmät" seksisuhteetkin puolustavat paikkaansa osana sinkkuelämää, kyllä se vaan niin on, että seksi on tärkeä osa elämää, tällä hetkellä tuntuu ainakin että on ihan yksi perustarpeista. Olen elänyt kyllä vuosia (okei, 10 vuotta), jolloin seksi olisi voinut jäädä sanavarastosta kokonaan poiskin.

Pointtini oli että ilman noita seikkailujani en olisi ehkä löytänyt itseäni seksuaalisesti. Voin allekirjoittaa täysillä sen, että naisen seksuaalinen huippu on varmaankin siinä neljänkympin tietämillä. Uuh, vielä 4 vuotta aikaa parantaa, järisyttävää :D


Kelailija on onnenpoika ;)

Menneet kummittelee

Kelailija on aika mustasukkainen minusta (ihan hyvällä tavalla). Kerroin jo heti alkuun että en ole todellakaan elänyt selibaatissa eroni jälkeen ja se oli siinä kohtaa ihan fine. No, tapahtuipa eräänä päivänä kun mun puhelin oli samassa huoneessa kuin Kelailija ja itse olin toisessa huoneessa. Puhelimeen tuli tekstari. Mulla näkyy lähettäjä heti suoraan näytöllä. Pekka Mannerheimintie (nimi ja tie muutettu) oli lähettäjä. Noloa! Olin siis nimennyt tyypin etunimellä ja tiellä, jolla asuu. En mä tarvinnut sen enempää lisätietoja siitä. Seksisuhde vain. Viime syksynä tapahtunut. Kelailija kiikutti puhelimen mulle ja kertoi että mulle tuli viesti. "Pekka Mannerheimintie" komeili näytöllä. Ai hitto mua hävetti, olis ollut edes oikea nimi siinä eikä mikään tien nimi. No, kerroin niinkuin asia oli, eli menneitä asioita enkä ole ollut yhteydessä tyyppiin tänä vuonna. Vastasin Pekalle että olen onnellisesti parisuhteessa kun kyseli siis kuulumisia (varmasti olisi ollut vain seksiä vailla). Näytin vielä Kelailijallekin mitä vastasin ja asia oli ainakin näennäisesti kunnossa.

Jatkoin sitten muutama päivä sen jälkeen keskustelua aiheesta minä ja miehet ja kerroin että mulle on sinkkuajoilta jäänyt muutama mies ihan ystäväksi, joiden kanssa  välillä jokunen viesti laitetaan, kysellään kuulumisia. Tyypistä tietää ja kerroin että välillä Tyypin kanssa viestiä laitetaan, yleensä Tyypin aloitteesta. Ei K mitenkään innoissaan asiasta ollut, mutta hyväksyi sen kai kuitenkin.

Saunamieskin laittoi viikonloppuna viestiä vaikka  tietää tasan että olen parisuhteessa. Viesti oli hyvin suorasukainen, arvailun varaan ei jäänyt mitä halusi. Onneksi K ei sitä nähnyt enkä joutunut selittelemään. Siihen viestiin en vastannut mitään.

Piti vielä kirjoitella muutenkin aiheesta sinkkuus, seksisuhteet ja seksuaalisuuden kehittyminen, mutta Kelailija tulee ja parisuhdeilta alkaa :). Jatkan siis aiheesta toisella kertaa...

Vakituinen työsoppari allekirjoitettu ja tajunnanvirtaa

Nimet on paperissa, jess! Palkkaakin tuli nimellinen määrä lisää. Ei paljoa mutta kuitenkin vähän. Näin peruskateelliselle ihmiselle palkanlaskenta on ainakin näin aluksi aikamoista kun näkee tiettyjen ihmisten palkan ja tietää palkan suhteen työpanokseen. No, onnellinen vakituisesta työstä olen kuitenkin :).

Kelailija tapasi sunnuntaina mun lapset. Hihitystä ja ujoutta oli aluksi, mutta kyllä ne lapsetkin sitten vähän relasi, ainakin kuopus. Eiköhän se Kelailija sitä tilannetta enemmän jännittänyt kuin tytöt, mutta jää on nyt murrettu, eikä Kelailija kuulemma ollut niin pelottava kuin Facebook-kuvassa :). Jou jou-mies kuulemma.

Kelailijan exä tiedotti että päiväkodissa on oksennustautiepidemia menossa, että Kelailija voi varautua siihen että pitää hakea oksentelevia lapsia vapaaviikollaan luokseen, onhan hänellä se oksennuskammo.  Kelailija torppasi asian ja sanoi että sairaustuuraukset exä voi omalla viikollaan hoitaa ihan miten haluaa. Hyvä Kelailija!

Jokunen viikko sitten tyhjentyi mun autotalli siitä autosta, joka siellä säilössä oli. Eilen rupesi Kelailija puuhaamaan sinne itselleen verstasta. Omaa pientä pesää sinne on näköjään tekemässä :). Söpöä kun on niin innoissaan :). Vakavaa, mutta ei se mitään :). Hyvältä tuntuu vaan.

Viikon päästä on kokonaisen viikon ero kun K lähtee lomalle veljensä luo. Naurettavan lyhyt aika oikeasti, mutta tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta olla erossa. Lentokentällä on nähtävillä siis nolosti kyynelehtivä Puolis. Viikon päästä nähtävillä sitten samassa paikassa elokuvatyyliin gasellimaisesti rakkaansa käsivarsille loikkaava ikävästä riutunut Puolis :).

No, jos nyt ensin elettäis tämä viikko  loppuun ja ensi viikko myös. Oho, nythän mä hokasin että ensi viikko on Kelailijan lapsiviikko, eli tässähän menee sitten kolme viikkoa ennen kuin päästään saman katon alle nukkumaan. Ja sitten kun päästään niin mulla on lapset, eli kiltistihän sittenkin pitää olla... No joo, semmostahan se on lapsiperheessä. Haasteita ja järjestelyä. Viikolla 28 (ensimmäinen viikko kun molemmilla on lapsivapaata) onkin sitten luvassa hillitöntä rietastelua, johan siihen mennessä lähtee järki...

Tästä tulikin tajunnanvirtapläjäys, pahoittelut :)

Poikki!

Huh mikä työviikko! Mä olen ihan poikki! Tällä viikolla tein uutte työtäni, tuurasin kirjanpitäjää ja tein myös vanhaa työtäni ja opetin samalla seuraajani hommiini. Arvatkaa vaan riittikö 8 tuntia päivässä? Juu ei. Ennätys tiistaina oli 12 tuntinen päivä, mutta sain palkat maksuun. Oli aika voittajaolo varsinkin kun tuo kirjanpitäjä (jota siis tuurasin) olisi ollut se ainoa, jolta kysyä neuvoa palkoissa. Ekaa kertaa yksin tein. Aika näyttää miten selvisin. Muutama valitus jo tullut. Tuon 12 tunnin työpäivän jälkeen koin tarvetta relata kossupaukun (okei, kahden) avulla. Aiheuttikin semmoisia älynväläyksiä että morjens!

Parisuhde tuli julkistettua facebookissa (kysyin toki ensiksi luvan toiseltakin osapuolelta) ja se aiheuttikin Kelailijan puolella vähän kuhinaa. Kelailijan exän korviinkin oli julkinen tiedonanto kantautunut ja oli kuulemma ollut naama nutturalla. Väärinpäin oli naama kääntynyt myös silloin kun lapset olivat esitelleet hänelle  multa saamiaan saippuakuplavehkeitä. Enhän mä niitä Kelailijan exän kiusaksi antanut, mutta tokihan se pieni bonus oli :). Ja kyllä, tiedän miltä se tuntuu koska olen ihan samoja tunteita tuntenut oman exäni uutta kohtaan.

Tytöt tuli viikonlopunviettoon. Esikoinen paksussa collegehupparissa ja farkuissa. Kotona suostui riisumaan vähän ja asettui jopa riippumattoon (ULOS!) lukemaan akkaria. Mä menin toiseen ja melkein nukahdin.

Riippumattoni ovat Riippumattojen maailmasta ja ihan rahalla ostettu, ei ole siis mikään maksettu mainos :). Nuo riippumatot (ja teline)  mitä mulla on, on ihan paras sijoitus kesäfiilikseen! Joo, mäkin ajattelin ensin  että huh kun ovat kalliita, anttilasta saa paljon edullisemmin, mutta ei.  Siitä ei vaan voi edes puhua samassa lauseessa kuin La Siestan matoista (on mulla anttilan mattokin telineineen). Kolmatta kesää jo riipuskelen La Siestassani enkä voi enää ajatellakaan kesänviettoa ilman sitä <3. Hehkutuksen makuun kun pääsin niin palvelu on myös ihan huippuluokkaa Riippumattojen maailmassa!

No niin, jatketaanpas sitten :D. Riipuskelin ja relasin (tuli tapeltua myös Kelailijan kanssa siinä samalla tekstiviestitse, ei, ei se aina ole ruusuilla tanssimista). Kuopus halusi paistaa lettuja, ihan itse. Lupasin että saa paistaa jos siivoaa myös jäljet. Lupasi. Riita saatiin sovittua ja pääsin letuille

 Rasvaa säästelemättä kuopus oli lettuja paistellut. Rasvaisia ja suolaisia, nam, ihanan epäterveellistä :D. Keittiö odottaa vielä siivoojaa. Kuulemma siivoaa kun liesi on jäähtynyt. Näkis vaan...

Ihanaa, kohta pääsee nukkumaan, olen ihan poikki.

Reipas viikonloppu

Huh, työntäyteinen ja hikinen viikonloppu alkaa olemaan takana. Kelailijan kanssa vietetty aikaa tietysti tiiviisti lomani jälkeen. Ollaan me eri aikaa käyty vessassa, mutta muuten aika kylkikyljessä menty :).

Autonkin sain korjauksesta, mitään vikaa ei löytynyt, eikä kustannuksia tullut yhtään. No, toivottavasti ei uusi.

Lauantaiaamuna herättiin ajoissa ja Kelailija alkoi puuhastelemaan pihalla jo ennen kuin olin saanut aamukahvini juotua. Perjantaina oltiin haettu betonia ja grillin perustukset oli jo ennen puoltapäivää valettu. Kelailija alkoi pohdiskelemaan että mitäs sitten tehtäis... Ehdotin että pitäiskö meidän istuttaa sitten vaikka se pensasaita mitä olin muutaman vuoden jo pohdiskellut. Pensasaitakauppaan siis ja avolava puolilleen pensaita. Kelailijalla hirveä vauhti päällä ja kuoppaa syntyi nopeammin kuin mä ehdin istuttaa. Välillä piti melkein pakottaa pitämään taukoa. Tutkittiin kaikki pihan 4 kaivoa ja "löydettiin" vanha kaivo, jonne nakattiin uppopumppu ja nyt mä saan ilmaisen kasteluveden sieltä, jee :). Juomavesi tulee vesiosuuskunnasta ja tuo pihan kaivo on ollut ties kuinka monta vuotta käyttämättä, mutta kasteluun kelpaa oikein mainiosti.

Päivän aikana ehdittiin grillatakin muutamaan otteeseen ja illalla lopen uupuneina saunaan, leffaa ja nukkumaan. Kelailija hehkutti moneen kertaan päivän aikana miten ihanaa on puuhastella :). Ihanaa tosiaan kun ei tarvitse kaikkea yksin tehdä! Niin kesäihminen, huomaa oikein miten herää pihalla eloon ja ideat pursuaa. Sitten kun mulla riittäis vaan rahat kaikkien ideoitten toteuttamiseen... mutta ei kai kaikkea kerralla tarvitsekaan toteuttaa. Paitsi mä mielelläni toteuttaisin, kaikkihetinyt-ihminen kun olen.  Pihalla ehti vähän kelailemaankin ja kysyi että olenko mä koskaan ajatellut miten ihana paikka tämä on, maisemat pellolle silminkantamattomiin. Olenhan mä katsellut ja tuntenut suuria tunteita maisemoitani kohtaan :). Mä rakastan tätä taloa ja pihaa. Okei, tuo tie menee vähän liian läheltä mutta jos ei katso sinne päin niin täydellistä on ja koko ajan paranee :).

Tänään "vain" muutaman marjapuskan siirto, pihan siivous ja nurmikon leikkuu ja Kelailija alkoi tekemään lähtöä kun lasten vaihto alkoi lähestymään. Makoilin riippumatossani, Kelailija kyykistyi taakseni ja halasi ja lurautti "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, miten onnellinen voikaan olla hän". Siihen loppui kuulemma muistaminen, mutta todettiin että tuohon lauseeseen tiivistyikin kaikki oleellinen sillä hetkellä.

Ei voisi parempi viikonloppu kyllä olla!

Luumupuun kukat on ihan aukeamaisillaan, ei mene enää montaa päivää, milloin tahansa valkoinen kukkaloisto alkaa :). Heh, mä näen tuossa kukkanupuissa selkeän sydämen, mutta ehkä mä näen sydämiä ja vaaleanpunaista kaikkialla :)

Reissu heitetty

Hengissä! Rankka reissu mutta tulipahan tehtyä! Mua jännitti aivan sairaasti se lähtö, lähinnä se, että päästäänkö hotellille ja kuollaanko lentokoneessa. Olin kohtuullisen varma että kuollaan. Istuin paskanjäykkänä penkilläni ennen koneen lähtöä ja koitin näyttää relalta, en vissiin onnistunut kovin hyvin kun kuopus kysyi että jännittääkö mua. Eeeiiii jännitä eiiii... Onneksi kuopuksen penkin etutaskusta löytyi tämmöinen, ei onneksi tarvinnut käyttää.

Päästiin Lontooseen, seurattiin muita juna-asemalle, asetuttiin jonoon, poistuttiin jonosta kun huomasin että se meni lippuautomaatille, jota en todellakaan osannut käyttää. Pyörin eksyneen näköisenä ympyrää ja totesin että pakkohan mun on siitä lippuautomaatista selvitä kun ei mitään tiskiäkään näy, muita kuin Gatwick express (joka on sikakallis). Takaisin jonoon siis. Jonosta näinkin sitten ihan miehitetyn lippukassan, joten jonon vaihto taas ja aikamme jonotettuamme saatiin liput. Jee!!! Matka pääsi siis jatkumaan. Reippaasti junalla London Bridgen asemalle ja sieltä Jubilee linella (metro) määränpäähän Stratfordiin. Esikoinen (13-v) kysyi London Bridgen asemalla asemahenkilöstöltä neuvoja Jubilee linjan löytymisen suhteen, voi sitä ylpeyden määrää, mun lapsi, asioi englanniksi, tuon ikäisenä, vapaaehtoisesti! Ylpeä olen! Hän kuulemma osaa englantia paremmin kuin mä, tuli reissun aikana selväksi kun en meinannut ymmärtää heidän aksentistaan mitään vaikka koen kyllä englantia osaavani kohtuullisesti. Hotelli sijaitsi Euroopan suurimman kauppakeskuksen kupeessa, täydellinen sijainti! Kuopus ravasi välillä huoneessa ja taas shoppailemaan. Mä lepuutin koipeani kylvyssä joka ilta, kylpyamme, luxusta!

Paljon nähtiin, kuopus shoppasi, esikoinen rämpytti puhelintaan ja vastentahtoisesti raahautui mukana. Facebookiin tosin raportoi miten ihanaa ja siistiä on olla Englannissa. Jotenkin se vaan ei livenä aina välittynyt. Rahaa paloi vaikka mitään erikoista ei tehty eikä ostettu. Kallis maa, todella kallis (tai köyhä matkailija). No, käytiin me London Eyessa ja kiertoajelulla. Tuo kiertoajelu oli ihan ehdottoman hyvä, suosittelen kaikille! Buckinghamin palatsillakin käytiin ihmettelemässä pörröpääsotilaita, esikoista ei olis vähempää kiinnostaa. Illalla ihmetteli että miksi Beckhamilla on muka palatsi. Mä niin toivon että se oli kuivaa huumoria. Taisi tosin vain  mun kiusaksi sen heittää.

4 päivää meni ja ikävä Kelailijaa oli jo kova ja olikin ihanaa päästä kotimatkalle. Junalla ja metrolla asemalle kuin pro:t ja lento kotisuomeen. Auto oli jätetty siihen vähän kauempaan ja halvempaan parkkiin, jonne on kuljetus kentältä. No, kiireellä bussiasemalle ja lentoparkkibussiin. Eikä kauaakaan mennyt kun huomattiin että ollaan väärässä bussissa. Vitutti, koko päivänä en kahviakaan ollut saanut, eli pinna oli siitäkin jo tiukalla. Vartti kierreltiin ja palattiin bussilla takas kentälle ja oikeaa bussia odottelemaan. Ei onneksi oltu ainoita jotka tuon kiertoajelun teki. Saatiin oikea bussi alle ja löydettiin auto. Parkkialueen portille ja soittamaan sitten parkkitädeille, olinhan toki mokannut sisäänajaessani valmiiksi maksetun paikan rekisteröimisen jollain QR-koodilla. Puomit nousivat ja siirtymä Tikkurilan asemalle ja jätin tytöt sinne odottelemaan junaa kotiin. Tankaamaan ja iiiiiiisoo kahvikupillinen matkaan ja kotiin. Matkalla fiilistelin saunasta, siideristä ja Kelailijan läheisyydestä. Ihana ilta tiedossa :). Lähikauppaan ostamaan ne saunasiiderit ennen kotiinmenoa. No, autohan ei sitten siitä lähikaupan parkkikselta enää suostunutkaan käynnistymään. Ei edes naksahtanut. Tuhersin itkua ja väänsin avainta. Ei mitään. Kun sain vitutusitkun hiipumaan niin soitin isille ja laitoin Kelailijalle viestin että mistä mut voi noutaa jos haluaa mun seuraa illalla. Isin kanssa jutellessani sain ahaa-elämyksen. Mullahan on se helvetin hyvä vakuutus, joka mut jo kerran pelasti! Soitto vakuutusyhtiöön ja hinausauto ja sijaisauto tilaukseen. Kelailijakin saapui paikalle ja heitti mut hakemaan sijaisautoa. Vanha auto lähti korjaamolle. Päästiin vihdoin kotiin ja halailemaan kunnolla :). Kelailijakin myönsi että ikävä oli ollut kova, kiva oli kuulla :). Illalla nukkumaan mennessä sanoi että jos ajan voisi siihen hetkeen pysäyttää niin sen tekisi. Niin hyvä olla mun kanssa siinä lusikassa, mitään muuta ei kaipaa. Ihana kuulla :). Tunne oli molemminpuolinen.

Freaking out!

Lontooseen lähtö on huomenna. Päin pläsiä on lävähtänyt jo se, että siitä tulee IHAN HELVETIN KALLISTA! Miks en valinnut jotain Prahaa matkakohteeksi, miksi??? No, onhan noita luottokortteja sitten koko kesä, syksy ja talvi aikaa maksaa... Ilmaiset kohteet on tulostettu netistä jo ja onhan niitä onneksi jonkin verran :)

Viikonloppuna tunsin outoa tunnetta polvessa. Sekin vielä, jalkapuolena reissuun. No, päätin sitten hakea tropit lääkäristä ja nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Lääkäri kysyi että olenko ollut paljon polvillani. Melkein repesin, mutta sain pidäteltyä ja sanoin vain "eeeeen...". Housutkin vetäisin nilkoihin niin nopeasti että totesin vasta jälkeenpäin että ei vissiin olis ollut kuitenkaan tarpeen... Minkäs sitä luonnolleen voi :D. Joku rasitus siihen on iskenyt, ei onneksi pahempaa vaikka diagnosoinkin jo itselleni nivelrikon ennen lekuria.

No, panikoin nyt siis sitä että miten me päästään lentokentältä edullisesti sinne hotellille ja olen tainnut tulla siihen tulokseen että ei mitenkään. Taksi tulisi olemaan järjettömän kallis, mutta se on viimeinen vaihtoehto jos kentällä tuntuu siltä että rohkeus ei riitä seikkailuun. Kaikenlaisia linjoja ja liikennevälineitä on hirveesti, miten niistä mukamas osaa valita edullisen vaihtoehdon? Ei mitenkään näköjään! Panikoin myös sitä että miten selviän lennosta panikoimatta. Viime lennon jälkeen päätin etten ilman mömmöjä enää lennä, mutta en mä nyt voi itseäni turruttaa kun lasten kanssa olen reissussa, eli pitää vain itseni jotenkin psyykata etten rupee hepuloimaan.

Äsken siivoilin käsilaukkuani ja vastaan sieltä tuli keitetty kananmuna. Jep, keitetty kananmuna, osittain muussina. Onneksi tein sen nyt enkä mennyt lentokentän turvatarkastukseen siivoamattomalla laukulla. Mä olisin niiiin revennyt ja lapset olis NIIIIIN hävenneet! Olisivat saaneet loppuiäkseen traumat :D

Hyvin se menee, pakko sen on mennä! Enhän mä nyt perkele ekaa kertaa reissaamassa ole! *psyykkaa itseään*

Tilapäinen ahdistus

Eilen juteltiin Kelailijan kaverista, joka oli julkistanut parisuhteensa facebookissa. Parisuhde on n. kuukauden vanha. Kelailija sitten hetken päästä aloitti että olenko mä miettinyt sitä että mikä olisi seuraava luonnollinen aste meidän suhteessa. Arvasin että mitä oli tulossa ja aloin panikoimaan sisäisesti. Heitin kepeästi  "no tietty se, että että julkistetaan facebookissa meidän suhde, heh". Naurahti ja sanoi jotain  että ei sit mitään... Mun oli sitte kaivettava se asia esiin sanomalla että sä oot vissiin sitten selkeesti miettinyt? No, Kelailija sanoi kelailleensa että miten vaikea meidän olis varmaan asua yhdessä kun on lapset ja kaikkea. Mä ynisin ja myötäilin. Tilaahan tässä hänen mielestään kyllä olisi, mutta kun on kuulemma noi kissatkin. Kysyin että olisko paperipussia kun kohta taidan joutua siihen hengittelemään. Jatkoin että ei kai meidän nyt vielä tarvitse tommoisia miettiä! Kelailija oli samaa mieltä ja sanoi vain kelailevansa aina kaikkea vähän pidemmälle ja että meneehän tuo lapsitilannekin ohi jo viidessätoista vuodessa. Heh.

Keskustelu käytiin saunan lauteilla ja olin aika hiljaista tyttöä tuon keskustelun jälkeen. Jäin tavoistani poiketen vielä lauteille kun Kelailija lopetteli. Sanoi että vaikutan etäiseltä. Koitin normalisoida olemukseni, mutta en mä kai osannut. No, ilta jatkui sitten normaalimmissa merkeissä eikä asia tullut esiin. Mun päässä se ainakin pyöri nukkumaanmenoon asti. Kelailijan hengitys alkoi syventymään, ajattelin että nyt on avattava suu. "Nukutko sä jo, tota, mul ois asiaa". Heräsi ainakin jos ehti jo nukahtaa, salamanukahtajalajia.  "Enkö mä ja meidän suhde riitä sulle tämmöisenä kuin se on nyt?" Kuulemma riittää. Ja että mun pitää aina puhua jos joku asia jää kaivelemaan. Lupasin yrittää.

Mä en tajua että miks mun on niin vaikea puhua näistä vähän vaikeammista jutuista. Ehkä siksi kun mun tarvitsee näitä pureskella ja sulatella ensin, tuntikaupalla näköjään ennen kuin olen valmis jatkamaan keskustelua.

Pitää tsempata, eihän tästä muuten mitään tule!

Sorry, kommentointi tähän aiheeseen on suljettu.

Ruuhka-aika

Huhhuh, uusi työ pitäisi ottaa haltuun vanhan ohella. Edellinen palkanlaskija ehti opettaa mua pätkittäin 3 päivää. Juoksin aina toiseen toimistoon kun tältä vanhemmalta työltäni ehdin. Tuntui pahalta jättää työkaveri pulaan ja lähteä opiskelemaan. Seuraajaa mulle ei ole vielä tähän löytynyt. Kevät on kaikista kiireisintä aikaa tässä vanhassa työssäni, eli sääliksi käy tuo työkamu.

Viime viikon lopulla oli ihan "voi helvetti, miten tästä selviän"-olo, mutta nyt on ensimmäiset palkat pankkiin lähetetty. Ens viikolla lähden lomalle pariksi päiväksi juuri kun palkat on tileille menneet, eli valitukset odottaa varmaan sitten kivasti sähköpostissa kun pitkän viikonlopun vietosta tulen. Sitten seuraavien palkkojen kimppuun, hui. Kai tämä tästä suttaantuu, asia kerrallaan.

Lähden ensi viikolla lasten kanssa Lontooseen. Annoin matkan joulu/synttärilahjaksi ja nyt on lunastamisen aika. Pelottaa ja jännittää aika paljon että miten mä selviän siitä reissusta. Lentokentältä pitäisi julkisia käyttäen selvitä hotellille ja kaikkea. Huhhuh. Koskaan en ole Lontoossa käynyt, mutta kyllähän me varmaan kolme fiksua tyttöä yhdestä reissusta selvitään kun oikein tsempataan! Matka tuli kohtalaisen huonoon saumaan tuota uutta työtä ajatellen, mutta niinhän ne aina.

Hyvää toukokuun alkua!