Alkoi reilun kolmekymppisen naisen erokertomuksena ja toivomuksena oli että olisi myös henkisen kasvun tarina. Henkisestä kasvusta en niin tiedä, mutta välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa.
Rehellisiä ja suodattamattomia tunteita, itkua ja hammastenkiristelyä, joskus onnenpilkahduksiakin. Siitä on Puoliksen elämä rakentunut.
Kevät, aurinko, lämpö, stressin väheneminen yms ovat saaneet aikaan sen, että olen herännyt eloon. Nautin täysin rinnoin auringosta, lämmöstä ja vapaudesta. Liikuntakin on tullut kuvioihin mukaan ja suklaa ja viini ovat vähentyneet kuvioista. Miehiä ei ole kuvioissa eikä edes suunnitelmissa.
Olen löytänyt pyöräilyn ja uusien paikkojen löytämisen ilon taas. Yllätyin miten kauniita maisemia löytyi alle 10 kilometrin päästä kotoani.
Suurta iloa on tuottanut myös pikkupoikien kunnioittava kuiskuttelu raidilla (pokemonjuttuja) "ooooh, (tähän mun pokemonnimi) on täällä myös". Kahden vuoden työ on tuottanut tulosta ja kunnioitettavan statuksen pokemon-yhteisössä, mikä voisi olla hienompaa kuin se! Just nyt en ainakaan keksi :D
Välit kuopuksen kanssa on lähentyneet, suostui jopa eilen lähtemään mun kanssa suppailemaan. Viime vuonna ei missään nimessä halunnut edes kokeilla, koska ilmeisesti pelkäsi niin paljon epäonnistumista. Hyvin meni eilen eikä kukaan pudonnut eikä muutenkaan epäonnistunut. Vesi oli uskomattoman lämmintä.
Paska fiilis oli taas ollut koko illan. Nukuin päiväunet, heräsin kiukkuisena. Teki mieli juoda vaikka skumppapullo. No en mä sitten kuitenkaan ruvennut. Mietin että mitä hittoa mä tekisin, Ystäväkin on mulle jotenkin suuttunut taas kun en osaa olla oikeanlainen, joten ei ollut edes juttukumppania. Päätin siis lähteä tutustuman kotiseutuihin fillarilla.
Pistäkääs kypärät päähän ja fillari jeesusteipillä kasaan niin mennään. Desigual casuaalisti fillarin koriin ja matkaan.
Poljin muutaman kilometrin tuohon cityyn ja siitä sitten joenvarteen. En ollut ennen siellä käynyt, auton ikkunasta vain katsellut että tuo paikka pitää mennä valloittamaan. Ja tänään se sitten tapahtui.
Ajoin kauniin asuinalueen läpi ja päätin että jos tästä omakotitalosta joskus joudun luopumaan niin muutan sinne. Upeita yksityiskohtia, kerrassaan kaunista!
Poljin joenrantaan ja missasin täpärästi auringonlaskun. No, ei se mitään. Vesi oli lämmintä, piti varpailla kokeilla.
Lähdin kävelemään pitkin joenrantaa ja meinasin tallata lemmikin päälle, lempparikukka sekin. Niin pieni, mutta silti niin nätti ja voimakas.
Entäs nämä juuret sitten? Aikamoiset! Ihan kateeksi käy. Olisipa noin hyvin ankkuroituna itsekin. Vaikka kuinka kaivaisi jalkojen alta maata pois niin silti pysyisi pystyssä.
Ajelin pieniä polkuja vain katsoakseni että minne ne johtavat, oli kivaa, vaikkakin ne usein pieneni ryteiköiksi joihin ei fillarilla päässyt. Nälkä iski, olisi pitänyt ottaa eväät. Piti lähteä kotiin kun alkoi jo hämärtämäänkin. Kotimatkalla näin surullisen kauniin hylätyn talon. Katsokaa nyt miten kauniit ikkunat ja kaikkea. Eikä kukaan sitä hoida :(. Pihakin metsittynyt. Sääliksi käy talovanhusta. Mä olen ihan heikkona tommoisiin talonrähjiin.
Eilen heräsin vapaaehtoisesti viideltä ja suuntasin näyttämään mirriä näyttelyyn. Poimin vielä Ystävän mirrinkin mukaani kun se on jumissa mun pentujen kanssa kotona.
No, siinähän se päivä meni sitten madellen, eikä suurta menestystä tullut, tiedossahan tuo oli eli ei yllättänyt. Saatiin ne prenikat mitä lähdettiin hakemaankin. Hyvä niin.
Ystävä kyseli että tulisinko mä näyttelyn jälkeen saunomaan ja vaikka ei olis kyllä oikein yhtään huvittanut niin meninhän mä. Pikapyörähdys kotona ja Ystävälle. No, siellä olikin sitten mun synttäribileet järkättynä, päivää liian aikaisin tosin kun tänään on vähän paha juhlia. Huh, lähempänä neljääkymppiä mennään nyt. No, ei kai se mitään.
Oli kolmen ruokalajin synttäri-illallinen, kukka-asetelmia ja kuohuvaa. Hieman olin pettynyt kun ei ollut miesstripparia :D
Kuohuva sai taas tekstarisormet näpyttelemään ja lähti Fanille semmoista tekstaria mitä mä en taida kehdata tänne edes tunnustaa. Ihan kuin oisin kännimustis.Huoh. Kyllä mua taas hävettää vähän. Nooo, se on vaan elämää :)
Tänään olisi sitten paskakärpästentappotalkoot. Järjetön määrä kärpäsiä olohuoneessa, ihan kuin navetassa asuis. No, siltä kyllä vähä siellä haiseekin.
Illalla saan ehkä hakea kaksi pentua oikeine emoineen Ystävältä, pienin rääpäle jää vielä sinne varaemon kanssa vahvistuman.
Kiitos Pepposelle kivasta blogiesittelystä :). Siirryn luostariolosuhteisiin X-ajaksi. Tosin Pepposen luostari on kyllä hmm... vähintäänkin miälenvikaisen erikoinen :D
Äitikin soitti äsken. Toivotti hyvää synttäriä ja kertoi että ovat mökiltä ajamassa tänään kotiin ja olivat ajatelleet että voisivat tulla vaikka käymään tänään, mutta eivät taida ehtiäkään kun menevät mutsin miehen siskolle tuohon 15 kilometrin päähän. Just joo. Mutsihan ei ole täällä käynytkään vielä. Eikä varmaan vähään aikaan tulekaan käymään. Ihan sama. Tai no, ei se ole, kyllä sitä vielä tämänkin ikäisenä sitä äidin hyväksyntää kaipaisi.
Eilen bongasin mun ensimmäisen kissani kyljestä patin. Jeejee, varmaan joku syöpä. Semmoinen fiilis, että ei voi olla totta taas. Mutta kyllä se on, Ystävä sen kävi kopeloimassa myös. Lupasin viedä sen maanantaina lääkäriin kun on lomalla. Mun ensimmäinen kissa, ja tietyllä tavalla tärkeinkin. Semmoinen laumanjohtaja
Listaanpas tähän kaikki kissavastoinkäymiset vaikka nyt vain tältä alkuvuodelta ihan muistin virkistykseksi:
-jalostuksellisesti mulle arvokkaan naaraan epämuodostunut pentue ja keisarinleikkaus
-nuoren kollin napatyrä->ei voi käyttää jalostuksessa
-kasvattini kuolema perinnölliseksi katsottuun sairauteen
-naaraan kuolema parantumattomaan infektiosairauteen
-puolalaisten klamydia
-patti
Hohhoijaa, melkoinen lista. Joku voisi ihmetellä että miten viitsin yrittää edes? Niinpä! No, tuo epämuodostuneen pentueen synnyttänyt on tiineenä ja synnyttää viikon sisällä. Saa pitää peukkuja.
No, kaikesta paskasta huolimatta pidettiin kiinni suunnitelmista ja suunnattiin paikallisille festareille. Haloo Helsinki ja Michael Monroe tuli tanssittua ja tänään on kovin, kovin raihnainen olo, selkään sattuu ja lonkkaan sattuu ja jalkapohjat on ihan muussina. No, kohta käynnistyy festaripäivä nro 2.
Eiliseltä muutama kuva
Kuva ei tee oikeutta, ovat uskomattoman kauniita jalokiviä auringonpaisteessa
Olen onnistunut kasvattamaan jopa kaksi kukkaa. Aika hienoa.
10 kuutiota odottaa puuvajaan siirtoa. Selkään sattuu pelkkä ajatus.
Torstaina töiden jälkeen tuli ex tempore grillibileet Ystävällä. Ystävällä on pihasaunan takana kuormalavoista "rakennettu" terassi, jonka läpi kasvaa kaikenlaista heinää ja nokkosia. Terassin vieressä on grilli ja pöytä. No, Ystävän poika oli myös siinä juhlatuulella ja vauhdissa. Mä korkkasin kuoharini ja hörpin sitä kiltisti kunnes joku sai kuningasidean että pitää ottaa viskiä. Mun edellinen viskikokemus on n. 15 vuoden takaa. Se päättyi siihen että oksensin olohuoneen lattialle, exä roudasi mut suihkuun ja pes mut ja siivosi yrjöt. No, viskiä siis. Ja viskin jälkeen salmaria. Ja sen jälkeen jotain kermaista litkua. Ei niitä mennyt kuin tilkka kutakin, ihan oikeasti. Kohta en enää pysynyt penkillä ja kaatuilinkin pitkin kuormalavoja. Ja sitten se tuli, paha olo. Viski perkele. No, happi oli jo sen verran heikko, että ei mitään toivoa selvitä minnekään vessaan. Valahdin sinne kuormalavaterassille nokkosten sekaan, Ystävä ja poikansa kauhistelivat mun päätä siellä nokkospuskassa ja ohjeistivat tähtäämään kuormalavan raosta sitten sen yrjön. Ja osuinhan mä ansiokkaasti siitä rakosesta. Kyllähän mä sen jälkeen yritin kai päästä penkille useampaankin otteeseen istumaan, mutta penkki vaikutti olevan teflonia ja olin koko ajan perseelläni kuormalavoilla. Sitten kai luovutin ja jäin pötköttelemään lavoille. Ystävä raahasi mut onneksi sisälle nukkumaan, jos ei olisi raahannut niin olisin jäänyt siihen sitten nukkumaan.
Aamulla olikin sitten kohtalaisen huono olo, vaikka määrällisesti juomaa ei tullutkaan otettua paljoakaan. Tyyppikin oli ilmeisesti krapulassa, ilmoitti nähneensä taas musta semmosia unia ja hyvinkin yksityiskohtaisesti kertoi mitä haluaisi mun kanssa tehdä. On kuulemma ajatellut mua ja meidän seksiä usein. Ja mitä mä teen? Lähden siihen juttuun mukaan ja tekstareita sinkoili kymmeniä, asiattomia, kovin asiattomia. Voi perkele että mua ottaa päähän. Ne jutut jatkui vielä tänäänkin tekstareilla. Kovin sillä tuntui olevan ikävä mua ja mun "palveluksia". Paska fiilishän siitä sitten loppupeleissä tuli mulle ainakin. Ja tajusin sen, miten heikoilla mä vieläkin olen sen suhteen.
Lähdettiin aattoiltana Ystävän mökille grillailemaan, saunomaan ja soutelemaan, oli kiva juhannusaatto kyllä, olokin oli jo helpottanut. Keräilin 7 kukkasta tyynyn alle ja joku mies siellä unessa oli, oli työpaikkani takki päällä, eli töistä se vissiin sitten löytyy. Tyyppi herätti seitsemältä härskien viestiensä kanssa ja torkuin ja tekstasin siinä sitten muutaman tunnin. Harmittaa. Jos mä olisin ollut ajokunnossa ja kotona niin olisin aika suurella todennäköisyydellä langennut. Perkele.
Nyt kotona, ihanaa. Ihan kuin musta olisi tullut vähän erakko kun en jaksa ihmisten seuraa niin montaa päivää peräkkäin ja yksinolo tekee kovin hyvää nyt :). Perse, polvi ja kyynärpää mustelmilla, nokkosenpolttamat on jo parantuneet. Yllättävää kyllä, naamaan en saanut tikkuja enkä edes polttamia :).
Hyvää Juhannuksenjatkoa kaikille, mä lepään nyt ja nuolen haavojani, henkisiä ja fyysisiä.
Heräsin kukonlaulun aikaan, mietin että jäänkö pyöriskelemään sänkyyn vai keitänkö kahvit ja menen ulos kuuntelemaan kesäaamua. No, jälkimmäinen voitti.
Kahvi mukiin, villasukat jalkaan ja pihalle.
Näin se vaan joskus on.
Ihan itse olen kutonut, ei uskoisi jos muistelee sitä pannulappuepisodia :D
Istuin rappusilla ja kuuntelin tuulen huminaa, melkoisesti tuulikin. Ihana hiljainen kesäaamu. Lähdin katselemaan tiluksiani ja kaikkea ihanaa löytyi.
Kesän ensimmäisen mansikan nappasin suuhun ja aiai kun oli makoisaa!
Ystävän tuoma Lumipalloheisi oli synnyttänyt vauvalumipalloja, yksi mun lempikukkasista.
Palasin takaisin asemapaikalleni rappusille ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Huomasin että ihan rappusten vieressä kasvaa Akileija. Niin herkkä, kaunis ja vähään tyytyvä. Pitäisi muistaa pysähtyä ja kerätä siemenet ja levitellä ympäriinsä.
Hieno aamuhetki oli, pitäisi vaan repiä itsensä pedistä aikaisin, se kyllä palkitsee!
Juha Tapiota lainatakseni
Voiko onni olla tässä kun ollaan vaan eikä edes pyrkimässä sen suurempaan Voiko onni olla tässä Menneet menneet muu tuloillaan Kyllähän se voi :)
Ystävä kutsui tytöt ja mut mökille, lähdettiin lauantaina ja oltiin siis yksi yö. Mä huolehdin kotona että kaikki oli mukana, lakanat, lasten kamat, kaksi kylmälaukullista ruokaa, Yariksen takakontti oli täynnä, joten ei kun matkaan. Päästiin perille ja purettiin kamat, oho, mutsi jätti sitten oman reppunsa kotiin ja minilomanen meni sitten kesämekossa ja lainafleecetakissa. Onneksi ei ollut kylmä.
Yksi yö oli ihan riittävästi, kukaan ei ehtinyt tylsistyä :), ei edes lapset, ihme kyllä! Esikoinenkin pystyi laskemaan teininaamion hetkeksi ja antautua vesileikkien virkistävään maailmaan. Meloivat lautalla, polskivat ja leikkivät vesipyssyilä. Mä pulahdin sitten alasti järveen, en viitsinyt alusvaatteita kastella kun eipä ollut vaihtoversioita. Eipä siinä mitään, mökkinaapurit eivät olleet paikalla niin sai rauhassa nakuilla :). Kova ikävä tuli repussa kotona ollutta hyttysmyrkkyä, mä kestän hieman huonosti hyttysiä, varsinkin aamulla kun vielä nukuttaisi ja 10 yksilöä inisee korvanjuuressa. No, selvisin kuitenkin illankin ilman suurempia vammoja. Kun tytöt olivat menneet nukkumaan niin sain ottaa muutaman siiderin ja kuoharia. Meillä oli tosi mukava ilta Ystävän kanssa höpötellessä. Viimeksi sovittiin että puhelimet pistetään jemmaan kun otetaan jotain, kun kokemuksesta puhelin, facebook ja alkoholi ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Mutta onnistuiko? Ei oikein. No, kukaan ei kai suuttunut tällä kertaa kuitenkaan niinkuin yleensä. Yleensä kännikirjoittelun kohde on ollut Tyyppi, mutta mä tsemppasin oikein kovasti ja se sai olla rauhassa.
Yöllä oli mahtavat värit taivaanrannassa ja oli pakko ikuistaa ne kännykällä. Harmi kun ei ollut oikeaa kameraa mukana.
No, sitten satuin nappaamaan toisenkin kuvan. Aiheutti kovasti hilpeyttä pienesti humalaisissa naisissa :). Likainen mieli, kuohari, puheenaiheena miehet niinkuin yleensä niin kyllähän tuosta rantakoivusta mies hahmotettiin. Sattui linjautumaan tuo järvessä kiven kohtaa ilmaiseva merkkikeppikin puun "osasen" kanssa samaan linjaan niin hihityksestä ei meinannut tulla loppua :)
Ja niin se viikonloppu taas meni, nopeasti, kooovin kooovin nopeasti.
Selvisin siis ensimmäisestä työviikostani loistavasti, tosi hyvä fiilis :). Kotimatkalla hain uuden riippumattoni ja tarjoilupöytäni postista ja asensin ne saman tien. Toimi aivan loistavasti! Siinä sitten fiilistelin kesää lyhyessä kesämekossani riipuskellen marjapuskien katveessa. Ohi menevälle peltotielle n. 15 metriä matkaa, siinä kulkee kourallinen ihmisiä päivässä, eli aika todella vähän. No, mekko oli sitten hilautunut kohtalaisen ylös enkä huomannut että tietä kulkikin sitten yksi koiranulkoiluttajamies, joka siinä aika säännöllisesti kulkee. Great, näki ehkä enemmän kuin mitä olis ollut tarve, jos katsoi. No, onneks oli sentään alusvaatteet sillä kertaa :D
Siinä riipuskellessani tekstailin Ystävän kanssa ja yllättäen jouduinkin sitten korkkaamaan myös pyöräilykauden ja hurauttamaan sen 12 kilsaa Ystävälle grillaamaan. Oli raskasta pienissä kuohareissa. Huh. Pysähdyin poimimaan kimpun kieloja tuliaisiksi. Grillailtiin ja saunottiin ja otettiin vähän. Oli tosi kiva ilta kertakaikkiaan! Illalla keksittiin että lähdetään seuraavana päivänä Ystävän mökille yhdeksi yöksi. No, minä sitten polkaisin aamulla kotiin (aiai kun persiiseen sattuikin). Aamulla olikin ihanan raikasta pyöräillä, huumaava kielojen tuoksu ja syreenit, linnunlaulu. Ihana luonto! Hoitelin kissat ja leipaisin mustikkapiirakan mukaan. Mä LEIVOIN, ekaa kertaa eron jälkeen. Heh, ei tullut ihan saman näköinen kuin ohjeessa, mutta muut osat olivat syömäkelposia paitsi noi reunat, koirille kelpas nekin kyllä :D. Joo, toi täyte olis pitänyt levittää koko alalle, mutta virheistä oppii.
Mökillä sitten grillattiin, saunottiin ja vietettiin kiva vuorokausi hyttysten kiusaamana. Mä pääsin nukkumaan pihamökkiin kun mä kuulemma kuorsaan. Tiedoksi kaikille mua himoitseville sadoille anonyymeille mieslukijoilleni tämäkin detalji. Myös pieren jos syön liikaa hiilareita. Okei, säästän teidät enemmiltä yksityiskohdilta, anteeks :).
Talviturkki tuli heitettyä ja nahka poltettua, oli aika täydellinen viikonloppu. Tytöt tulivat iltajunalla ja pari viikkoa hengaillaan nyt heidän kanssaan. Harmi kun joudun käymään töissä, mutta onhan illat aikaa kuitenkin.
Ihanaa kesää kaikille! Tuntuu että mä olen herännyt eloon! (koputtaa vimmatusti puuta)
