Elämäni miehet

Kyllähän mä Kelailijaa mietin vielä. Varsinkin silloin kun ei ole mitään tekemistä niin kuin nyt. Aivot käy kierroksilla ja on mietitty kaikkia elämäni miehiä. Onkohan se saanut elämänsä järjestykseen, ajatteleekohan se koskaan mua ja millä fiiliksellä?

Kun ajattelen taaksepäin niin huomaan miten paljon liikaa mä hänen eteensä yritin. Huomaan vertaavani väkisinkin tähän nykytilanteeseen kun ei tarvitse taistella vaikeitten asioiden kanssa, ei tarvitse yrittää. Kelailijan kanssa oleminen, juttelu yms. oli helppoa ja vaivatonta, mutta se oheisjuttu exineen, velkoineen ja mustine päänsisällyksineen ei sitten ollutkaan, mutta silti mä jaksoin yrittää kun koin että oli jotain spesiaalia. Nyt kun mietin niin mitä spesiaalia meillä oli? Kunnioitusta ja arvostusta kovin vähän mua ja mun yrittämistä meidän suhdetta kohtaan. Kauniita sanoja sain kyllä ainakin alkuvaiheessa, mutta ilmeisesti muuttuivat jossain vaiheessa tyhjiksi. Ei mulla sillä tavalla ikävä ole, en kaipaa tupakan hajua, en kaljatölkkejä pöydällä (miten ne voikin olla niin vaikea viedä pois), en kännykällä pelaamista silloin  kun kaipasin läheisyyttä, en outoja exäjuttuja. Silti se mies vaan mun mielessä usein käy. Takaisin en ottaisi.

Kun taas Mr Sixpack. Näyttää tunteitaan enemmän teoilla, sanoja ei saa näköjään edes väkisin puristettua. Vakavia keskusteluita ei ole juurikaan ollut, ainakaan meitä koskevia, mun yritykset kuihtuu hymiövastauksiin. Mutta oleminen ja eläminen on helppoa, exästään en tiedä muuta kuin mitä olen itse googlettanut (olenhan nainen). Raha-asiat on kunnossa vaikkei leveästi eläkään. Olisinko voinut Kelailijan kanssa lähteä kylpylälomalle? Joo toki jos olisin itse kaiken maksanut. Oletuksena toki se, ettei olisi jättänyt mua ennen lomaa. Heh. Miks mä olen katkera vieläkin vaikka en K:ta takaisin halua? Aika, mene nopeasti ja pyyhi K mielestä!

Tyyppikin laittoi taas viestiä, noin kerran kuukaudessa lähestyy mua "mitä kuuluu"-viestillä. Yleensä olen vastannut, nyt ei kyllä huvita. Sekin on kyllä semmoinen kakkapää ettei tosikaan. Naisensa selän takana haluaa pervoilla. Ei kiinnosta mua. Jos ei kohta ala noi viestit loppumaan niin taidanpa sanoa että seuraavan viestin välitän avovaimolleen. Jospa loppuisi viestittely. Eipä tuommoinen salaystävyys mitään mulle anna kun ei voida avoimesti olla kavereita.

Heh, tästähän tuli pohdinta kolmesta tärkeimmästä miehestä eroni jälkeen. Mulla on tapana otsikoida vasta postauksen kirjoitettuani kun en usein tiedä mitä tämä näppis alkaa tuottamaan :). Eilen ja tänään siis elämäni miehiä :)

Pohdintaa

Tänään olen miettinyt suhdettani Kelailijaan. Törmäsin häneen autoonsa tänään omalla kylälläni. Liekö hänellä täältä siis joku nainen kun olen jo kaksi kertaa täällä nähnyt. Pysyisi omalla kylällään prkl, mä olin täällä ensin.  Niin, takaisin asiaan. Känniproosaa parhaimmillaan. Olikohan K joku mun pelastusprojekti gone bad? Ei mulla ole tapana yrittää ketään pelastaa, miksi siis Kelailija? En minä tiedä. Olen miettinyt että kuvittelinko mä ne tunteet päässäni? En tiedä sitäkään. Pelkään että teen saman virheen toistamiseen kun en osaa tulkita itseäni. Tai muitakaan. En mä varmaan näihin kysymyksiin koskaan tule vastausta saamaan, eli ihan turhaahan näitä on pohtia. Mä vaan jotenkin ajauduin niin kovin syvälle K:n verkkoon, tai itsehän mä sinne itseni sotkin, ihan väkisin. Loppuaikoina suorastaan itseäni nöyryytin. Huh. Onhan se haava vielä pikkaisen ruvella, myönnän. Varsinkin näin pienesti kuohareissa. Jotainhan mä siinä näin. En halua vielä lukea taaksepäin että mitä. Opettavainen tarina ainakin jos ei muuta.

Mikä tekee mr sixpackistä erilaisen? No, seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse pelastusta siis. Ei ole heikkoitsetuntoinen peliaddikti, joka ajattelee ensiksi itseään ja pelaa rundin nettipeliä aamuisin ennen kuin huomaa minut. On siis edelleenkin täydellinen. Tänään olen miettinyt pienessä päässäni myös sitä, miten Mr voisi haluta MINUT, MINUT kaikista maailman naisista. Olenhan mä nyt toki aivan loistava pakkaus, hik, mutta että näkisi sen mun kuoren läpi? Onhan se varmaan mahdollista. Olen pystynyt olemaan ihan täysin oma höpsö itseni hänen seurassaan ja se on I H A N A A!

Aikahan tämän näyttää, en vain jaksaisi odottaa ajan kulumista :). Yritän ottaa iisisti ja olla ahdistelematta toista. Olen tukevasti ihastunut :)

Että semmonen viikonloppu

Työkaveri sai houkuteltua mut eilen luokseen saunomaan ja sen jälkeen baariin. Mentiin karaokemestaan kun hän tykkää laulaa. Portsarina oli mies jonka kanssa olin ollut treffeillä puolisentoista vuotta sitten. Ei osoittanut tuntevansa mua mitenkään. Ehkä ei sitten tuntenut. No ei se mitän. Istuttiin pöytään ja työkaveri kävi valkkaamassa itselleen biisin. Viereisestä pöydästä tupsahti pää "Pahastutteko jos liitymme seuraan". Eihän me toki seurasta pahastuta. Miehet tulivat pöytään ja kovin mukavia olivat. Toinen vangitsi aika helpolla mun katseen ja juttua riitti. Aika riensi kuin siivillä. Valomerkki ja siirtyminen seuraavaan baariin. Siirtymisen aikana muut pistivät tupakaksi, mä en kun en polta. No, mä halusin päästä pussailemaan ja sanoin että mäkin haluan maistaa sitä tupakkaa ja moiskautin pitkän pusun tämän miehen huulille tupakoinnin lomassa :)

Tuli sitten pussailtua illan jatkuessa vähän enemmänkin. Seuraavan valomerkin jälkeen päätettiin että enää ei jatketa seuraavaan baariin vaan että nyt koti kutsuu. Taksijonoon siis, mies saattoi mut ja jonotti mun kanssa. Selväksi tein jo aiemmin että yksin menen kotiin ja piste. Yrittihän se vähän, sohvalla olis kuulemma nukkunut. No, kotiinsa meni kuitenkin. Numeron olin saanut kuitin taakse kirjoitettuna, jonnekin käsilaukun syövereihin sen tungin. Taksilla kotiin ja käsilaukun kumoaminen eteisen lattialle. Löytyihän se sieltä. Viestiä lähetin heti ja vastauksen sain heti :). Hyvillä mielin nukkumaan.

Aamulla oli pienoinen krapula, hoidin sitä ihanalla ruisleivällä ja maksamakkaralla. Mun herkkua, mutta pierettää aivan jumalattomasti. Sillä ei voi siis herkutella kuin silloin kun on yksin ja voi vapaasti päästellä kaasuja. No, siinä lepäilin krapulaa pois ja tekstailin tämän miehen kanssa. Tulin sitten kutsuneeksi sen kylään kun sitä ei kuulemma haitannut tavata väsynyttä ja pienesti krapulaista naista. Mies tuli ja kömpi sohvannurkkaan peiton alle mun kanssa, mä vaaleenpunaisissa plyysiolohousuissani ja ilman meikkiä, tukan harjasin ja hampaat pesin mutta muuten ihan kotivermeissä. Ihan kiltisti oltiin ja juteltiin, tämä mies onkin harvinaisen kova juttelemaan. Ja kelailemaan! Välillä tuntui että ihan kuin juttelisi naisen kanssa kun niin samanlaisia kelailuja hänellä :). Sai mut nauramaan illan mittaan mooooonen monta kertaa. Jossain vaiheessa meni pussailuksi ja vähän pidemmällekin. Hellää, niiiiin hellää... Mii laik! Piti lähellä, katseli silmiin, höpötti, oli sopivasti hiljaa, silitti, rutisti, pussaili :).

Sitten se alkoi. Helvetinmoinen pieretys. Se ruisleipä perkele! Mahasta kuului möyr ja möyr, piti pinnistellä ihan tosissaan ettei päässyt ilmoille. Tuskallista! Kävin välillä vessassa, mutta eihän sitä nyt silloin tullut kun olisi ollut mahis, eiii. Vaan heti kun pääsin takas kainaloon niin jo olis perä halunnut laulaa. En todellakaan kehdannut jatkuvasti olla pomppimassa vessaan. Joten kärsin vain. Ja puristin perslihaksia suppuun. Pikkasen vei fiilistä muuten todella kivasta illasta toi pieretys :D. Niistä tuli kuuden tunnin treffit, aika riensi  tosi kovaa eteenpäin. Naurettiin, tutustuttiin, esittelin sohvansiirrosta syntyneitä mustelmia (niitä on muuten PALJON) ja kerroin kommelluksistani. Jossain vaiheessa aloin ajatella että lähtis nyt jo että saisin päästettyä nämä ilmat pihalle. Oli paikoitellen tosi tukala olo! Muuten en olis hänestä kyllä halunnut välttämättä (oih, tuli tekstari "Hyvää yötä! Ja kiitos kutsusta. Oli tosi kivaa :)") eroon ollenkaan niin pikaisesti, heh, pikaisesti, kuuden tunnin treffien jälkeen :D. No, lähtihän se sitten ja aaaaaah, päästelin menemään oikein huolella. Kyllä helpotti! Krapula ja ruisleipä=helvetti irti mahassa.

Mua vähän hymyilyttää :). Samalla vähän epäilyttääkin kun hänen eronsa on aika tuore ja ja pieniä lapsiakin. Mutta annan mahdollisuuden kyllä... Katsotaan... :)