Keski-ikää ja ärsyyntymistä

Valmistautuessani viikonlopun treffeihin huomasin (taas), että ikää alkaa tulemaan. Otsan rypyt ovat olemassa myös lepotilassa (tämä huomio hieman hätkähdytti) ja bulldogin posket uurteineen ovat hyvällä alulla.

Toisaalta osaan jo suhtautua armollisesti noihin muutoksiin. Muistan kun joskus alle kolmekymppisenä havaitsin ensimmäisen ilmejuonteen silmäkulmassa ja olin ihan paniikissa vanhenemisesta. Meillä on töissä paljon naisia juuri tuossa iässä ja se näkyy ja kuuluu.

Olen myös huomannut että minusta on tullut helposti ärsyyntyvä keski-ikäinen ämmä. Semmoinen jota inhosin nuorena asiakaspalvelutyössä ollessani.

Esimerkki viime perjantailta. Lapset halusivat pizzaa, joten suoritin uskomattoman suorituksen (ikääni ja puhelinteknisiin taitoihini nähden) ja latasin puhelimeeni sovelluksen jonka nimi on Kotipizza Äppi (kyllä, Äppi). Tein sieltä pizzatilauksen lennossa lapsia junalta odotellessani ja siirryttiin pizzeriaan. Eka kerta kun tilaan tuolleen, joten ei ollut hajuakaan miten piti toimia. Keskustelu nuoren pizzerianeitokaisen kanssa meni about näin:

Minä: Mulle olisi kolme pizzaa, tilasin ne Äpin kautta
Pizzatyttö: Ai netistä?
Minä: Ei kun sen Äpin kautta
Pizzatyttö: Siis netistä vai? (silmiä pyöritellen)
Minä: Ei kun kännykällä sillä Äpillä
Pizzatyttö: Eli netistä. (huokaillen ja silmiä pyöritellen) istu ny alas odottamaan (lisää silmien pyöritystä).

Mun mielestä nettitilaus on eri asia kuin sen perkeleen aplikaation kautta tilaus (vaikka toki sekin käyttää nettiä). Ärsyynnyin koska minusta tehtiin idiootti ja vaikutti että typykkä ei ollut koko äpistä tietoinen. Ja se silmien pyörittely. Ai että! Tuo aiheutti sen, että vittuuntuneena keski-ikäisenä en todellakaan tuolta enää tilaa. Onneksi meillä päin on vaihtoehtoja.

Jotain hyvääkin, TKM:n asuinpaikka tulee vaihtumaan kesällä/syksyllä reilun kahden tunnin välimatkaksi, joten JIPIIII! Tosin tuohan sekin varmaan omat haasteensa, mutta ihan hyvältä tuntuu ainakin toistaiseksi. Olen huvikseni katsellut siltä paikkakunnalta töitä, mutta en kyllä ihan heti mitään radikaalia uskalla tehdä. Niin paljon yhtälössä lapsia, pelkoja, paniikkeja, exiä ja menneisyyttä, että en ehdoin tahdoin ole kaivamassa verta nenästäni. Sitä tuntuu tulevan kaivelemattakin säännöllisin väliajoin.

Pisimmät treffit tulossa tähän mennessä. Perjantaista maanantaihin, ihanaa :). Vielä kun saisin miehen siksi koko ajaksi itselleni, mutta en valitettavasti saa. Aika paljon onneksi silti nähdään.

Ai niin, meinasi unohtua. Tilinpäätös on tilintarkastettu ja ilman korjauksia läpi mennyt. Hyvä minä!

500 000 sivunäyttöä on muuten täyttynyt, huikeeta!

Tilinpäätöstä part 2

Treffit pj:n kanssa oli klo 10 aamulla. Tasan kymmeneltä tuli viesti että hän myöhästyy muutaman minuutin. Muutama minuutti oli 26 tällä kertaa. Se on aika paljon kun hän  asuu viiden minuutin matkan päässä.  Kävi ilmi, että hän ei ollut tehnyt mitään asioiden eteen edellisenä iltana, eli alkoi siinä sitten toimintakertomusta väsäilemään vanhan pohjalta.

Kerroin miten mua harmittaa se, että kukaan ei tunnu kunnioittavan mun aikaa ja aikatauluja ja että olen koko viikonlopun varannut tähän odotteluun. Mitään vastausta en saanut vaan alkoi soittelemaan ihmisille puuttuvia asioita. Siinä mä sitten vahdin puheenjohtajaa kolmisen tuntia kunnes lähti metsästämään allekirjoituksia puuttuviin pöytäkirjoihin ja tilinpäätökseen. Mainitsi jotain että näin hienona päivänä olisi ollut muutakin tekemistä. Siihen minä sitten että juu, jos kaikki olisi tehty ajallaan aikataulujen mukaisesti niin ei olisi vielä näitä hienoja kevätkelejä. Musta saattoi huokua aika rankka ärsyyntyminen. Pj vielä tiesi että olen kuumeessa, mutta eipä tuo mitään vaikuttanut.

Muutaman lisähermonmenetyksen kautta olen saanut nyt materiaalin kasaan. Vielä kun saisi tilintarkastajan kiinni ja matskut toimitettua niin olisin hetken aikaa tyytyväinen (kunnes sieltä tulee korjauspyyntöjä).

Kun kysytään että jatkanko taas yhden vuoden tätä kirjanpitohommaa niin vastaan että katson miten menee 2017 tilinpäätös ja päätän sen jälkeen. Ei mulla hermo kestä tämmöistä. Voihan se olla toki että keksivät jonkun halvemmankin :D. Lapsi pitää lähettää vuoden päästä vaihto-oppilaaksi ja autokin maksaa pois. Ja ja ja.

Tilinpäätöstä

Yhdistyksen tilinpäätös on melkein jo tilintarkastajalle viety. Odottaa vielä muutamaa paperia (ei mun tekeleitä). Ollaan jopa myöhemmässä kuin viime vuonna.

30.11.2016 laitoin ensimmäisen viestin toimenpiteistä, joita odottaisin tilinpäätökseen eteen ihmisten tekevän ja millä aikataululla (mm. jaksotuksia, pöytäkirjojen ja toimintakertomusten tuomista yms.). Viimeisin deadline oli tammikuun loppu ja edelleen odotan osan materiaaleja muistutuksista huolimatta.

Mun työtäni ja aikatauluja ei kunnioita lähes  kukaan. Ei näköjään edes puheenjohtaja, joka onkin nyt viimeinen materiaalin toimittaja. Viidestä yhdistyksen osasesta YKSI toimi niin kuin olin pyytänyt.

Aamulla laitoin yhdelle viestiä että onko pöytäkirjat toimistolla. "Pitäisi olla" oli vastaus. menin toimistolle ja sieltä laitoin viestiä että missähän ne täällä mahdollisesti ovat. Ei osannut sanoa, eli ei ollut toimittanut vaan valehteli. Hain krapulaisen äijän kotoaan tulostamaan ja allekirjoittamaan pöytäkirjat, samalla soitin toiselle äijälle että voisiko hänkin mahdollisesti toimittaa omansa. Joo joo, illemmalla. No, äsken tuli viestiä että pitäisi olla kohta toimistolla. Puheenjohtaja laittoi aamulla viestiä että sovitusta poiketen, tavattaisko sunnuntai-iltana 17 aikoihin. Vastasin että ei, kun olin luvannut materiaalin jo tilintarkastajalle viikonlopun aikana kun tilintarkastajallakin loma painaa päälle. Voi luoja sentään! Kenenkään muun kiireillä ei ole väliä kun on hyvät hiihtokelit. Pitkin hampain pj lupasi tänä iltana tehdä hommansa. Sitä odotellessa, kello on jo kuusi.

Mutta siis hän, joka toimittaa kaikki materiaalit ajallaan on nainen. Aika jännä juttu, ehkä sattumaa.

Kyllä mä taas helpotuksesta huokaisen kun tämä on ohi. Sitten joskus.

Lomaa ja loppuvuoden suunnitelmia

Kahden päivän loma part 2 on ohi. Yhtä ihanaa oli kuin edellisen viikon  lomallakin, vaikka vähän harmitti yhdistyksen kevätkokouksen sattumisen toiselle lomaillalle. Kokous oli vähän riitaisa, päästiin vallan äänestämään. No, siitä selvittiin ja jatkettiin lomaa. Ulkoiltiin, saunottiin, tykättiin toisistamme :). Tässä kuvasatoa keväisistä päivistä retkiltämme joen varteen ja meren äärelle.

Koskia, puistoja, rantoja. Kaunista ja keväistä oli!

Perjantaina oli viimeinen aamu todennäköisesti kuukauteen kun sain herätä vierestä, vähän pahaltahan se tuntuu, mutta näillä mennään. Tulevaisuudesta on puhuttu siinä määrin, että voin olla rauhallisin mielin reissun ajan. Myös mulle järjestyy aikaa lomilla kun lapset ovat silloin koulussa.

3,5 kuukautta on nyt takana eikä pitäisi vertailla, mutta hyvin hyvin erilaista kuin Kelailijan kanssa. Tässä vaiheessa K oli jo puhunut yhteenmuutosta ja oli Rakastettu ääneen, riidelty  ja ties mitä. Mr Sixpackin kanssa ei olla vielä tehty mitään noista. Silti tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Toki toivoisin että tunteista puhuttaisi, mutta kaikki aikanaan, mielummin tunteiden osoittamista teoilla kuin tyhjiä sanoja.

Tein eilen itselleni loppuvuoden to do-listan. Huhhuh, paljon siirtyneitä ja tekemättömiä  asioita tehtävänä. Osa pieniä ja osa isompia. Kolmesta kissastakin pitäisi luopua, sitten mulle jää enää vain kaksi. Toisen olen luvannut esikoiselle kun muuttaa omilleen (tosin en usko että kissa elää niin pitkään sydänvikaisena) ja toisen pidän vielä siitosnaaraana toistaiseksi. Kissahommat tuntuu menneen jo ohi. Siltä on tuntunut kyllä jo pitkän aikaa. Ehkä ne oli osa tuota eroprosessia osaltaan. Muutaman viimeisen astutuksen olen yrittänyt tehdä, toivottavasti on tärpännyt ja saisin ne alta pois. Fiilistä pentuhommiin ei olisi, mutta "pakko" on yrittää saada "investoinneista" edes omansa pois. Kuulostaa kylmältä, mutta realismiahan se vain on.

Kevät on tullut, joutsenet levähtävät naapuripellolla ja fasaanikukko herätti mut kiekaisullaan ja siipien läpsytyksellään. Olin kotifasaanistani saanut jo aiemmin näköhavaintoja, keskusteltiin tiukasti jo siitä että onko mun rappuset sopiva paikka käydä kakalla vai ei. Jää nähtäväksi että kumman tahto voittaa. Todennäköisesti fasaanin.

Mulle on säännöllisin väliajoin tullut fiilis, että blogi on täyttänyt tehtävänsä eikä kirjoitushaluja enää niin paljon ole. Ehkä tämä on vain tilapäistä, ehkä ei. Jää nähtäväksi.

Urheilumaniaa ja apuvah

Mä huomaan urheilumanian hiipivän ihon alle. Torstaina ostin yllättäen uuden polkupyörän (halpa) ja softhell-housut (halvat). Tänään tarvitsin softshell-takin (ostin varmuuden vuoksi kaksi kun olivat puoli-ilmaisia). Juoksemassa tuli käytyä alkuviikosta kun tiet oli sulat. Lonkka kipeytyi, äh. Eilen kävin korkkaamassa fillarikauden (helmikuussa!!!) ja pyörä oli tosi hyvä ja housut toimi nollakelillä oikein hyvin. Lonkkaankaan ei fillarointi satu. Kunnon hanskat pitäis vielä saada kun tuo valkosormisuusongelma korostuu pyöräillessä.

Ulkona sataa jotain jääpiikkejä ja tuuleekin kovasti, mutta mun mieli haluaisi lähteä testaamaan tuota uutta takkia. Joudun ehkä vielä lähtemäänkin, reitti on jo suunniteltu.

Tätä kirjoittaessani soi puhelin. Ohhoh, johan nyt vaikeeseen paikkaan yhtäkkiä jouduinkin. Kerroinkin siitä yhdistyksen kirjanpitohommasta. Mun piti ottaa homma haltuun sitten kun edellinen rahastonhoitaja on saanut viime vuoden pakettiin ja tilinpäätöksen tehtyä. No, puheenjohtaja soitti että tilinpäätös ei ole valmis ja rahastonhoitaja on sairaalassa saattohoidossa. Että onnistuisko multa ja millä aikataululla. No huhhuh... Tokihan se teoriassa on onnistuttava, haasteena vaan se, etten ole tuon yhdistyksen kirjanpitoa tehnyt pätkääkään enkä käytössä olevaa ohjelmistoa myöskään käyttänyt hetkeäkään. Johan myrkyn lykkäsi. Eikä mitään hajua myöskään siitä että onko se kuinka paljon vaiheessa vai tyyliin koko vuoden kirjaukset tekemättä. Huhhuh... En osaa muuta sanoa kuin että huhhuh ja a-p-u-v-a-h!!!

Kyllä mun on pakko päästä pyöräilemään ja nollaamaan päätä kunhan lapset lähtee. Pakko.

Kokoustamassa

Tulin sitten valituksi yhdistyksen taloudenhoitajaksi. Yhdistyksen toimiala ei liippaa mun mielenkiinnonkohteita millään lailla, joten varsinaisesti muuta annettavaa kuin kirjanpito-osaaminen mulla ei sille ole.
Kokous alkoi klo 18. Kahdeksan aikaan aloin tuntea fiilistä että olis kiva päästä jo kotiin. Yhdeksän aikaan aloin tuntemaan ärtymystä ja levottomuutta. Puoli kymmenen tunsin jo suorastaan vitutusta. Kokouksen loputtua KYMMENELTÄ olin jo suorastaan raivona kun mulla oli vielä kissatkin hoitamatta ja nälkä kurni ja aamuherätys kuudelta. Olin aiemmin päivällä ajatellut että kävelisin sen neljän kilometrin matkan kokouspaikalle, luojan kiitos en sitä tehnyt kun olisin ollut vasta lähempänä yhtätoista kotona! No, pitää ajatella että siitä maksetaan ja ottaa vaikka eväät ens kerralla mukaan. Ajattelin kyllä sanoa ensi kerralla, että mulla alkaa työt seitsemältä ja että kotiin on lähdettävä klo 21. Kolme tuntia arki-illallekin on jo mielestäni ihan riittävästi!

Kotiin kun pääsin niin hoitelin kissat ja ilta pelastui kun näin miten ihanasti kisut olivat askarrelleet mulle hiirenloukun ja saaneet jopa saalista!

Olis kiva tietää miten ne tuon on saaneet tuohon asennettua :D. Naurusta ei meinannut tulla loppua, taisin olla aika väsynyt.

Yöllä sitten näin kokoustamisunia, eli kokous jatkui koko yönkin. Huoh...