Talo 100, Puolis nolla

Talolle taas pisteet kotiin kun oli kastellut kylppärin kattopaneelin. Huomasin sen helatorstai-iltana kun TKM oli kylässä. Valumajälki kaakelilla ja kosteudesta tummunut kattopaneeli. Hyvin pienesti, mutta kuitenkin. Mun talo, mun ongelma, joten ei käytetty tkm;n kanssa sen pohtimiseen sen kummemmin aikaa. Ehkä olisin kaivannut apua, mutta pärjäänhän mä itsekin.

Perjantaina laitoin viestin Hymykuopparemppasähkömiehelle että ehtisikö katsoa. On kuulemma loppuvuoden varattu ja reissuhommissa. Selvä homma, se siitä remppamiehestä siis. Joudun turvautumaan vieraaseen remppamieheen.

En mä taida jaksaa enää. Viisi vuotta taistelua miesten ja talon kanssa. Jos mä vaan annan olla. Jätän kaiken. Lapsia jos ei olis niin saattaisin niin tehdäkin. Myydä kaiken ja syrjäytyä jonnekin

Kaipaisin ihmistä joka pyyhkisin kyynelet ja sanoisi "älä huoli, minä autan".

Vettä, sisätiloissa tällä kertaa

Olipas paska herätys. Heräsin, menin suihkuun. Suihkun jälkeen lähdin etsimään naamarasvaa olkkarin lipaston laatikosta. Astuin vesilammikkoon olkkarissa. Ajattelin että kissanpentu oli taas pompannut vesikuppiin kun se sitä tykkää harrastaa. No, katsoin ylöspäin, vesitippa katossa. Voi vittu. Fucking great. Laahustin yläkertaan, en edes panikoitunut niinkuin sen kellariveden kanssa. Tuli vaan semmoinen "ei voi olla totta taas"-fiilis. Yläkerran rappusissa ajattelin että siellä ei varmaan ole kattoa ollenkaan ja kissat on karanneet ja kuolleet. No, oli siellä katto paikallaan ja vesilätäkkö lattialla. Mutta yläkerran katto oli kuitenkin kuiva. Että mistähän vitusta se vesi sitten on mahdollisesti tullut, kun ei siellä mitään vesiputkia missään pitäis mennä. No, eihän mulla aamulla ei mulla ollut aikaa muuta kuin kuivata lattiat, tirauttaa pienet itkut ja lähteä töihin..

Ruokiksella katselmukselle, onko vettä lisää tullut. Mä en jaksa nyt tätä ollenkaan!

Suihkuuuuun!

Ihana putkimiespappa oli käynyt päivän aikana, kävin ruokiksella laittamassa sulakkeen paikoilleen ja jännittyneenä tulin töistä kotiin. Käänsin keittiön hanan lämpimälle ja pistin käden alle. Kylmää. Tai en oikein tiennyt mitä se oli kun näpit oli niin jäässä. Vähän aikaa juoksutettuani tunsin että sieltä tulee varmasti lämmintä! LÄMMINTÄ VETTÄ! Mun hanasta!!! No, sitten avaamaan kylppärin hanan sulkuja. Osasin, ne on siellä hanan alapuolella, semmoisissa kivoissa pienissä rei'issä. Vettä alkoi suihkuamaan, joo, liitoksen välistä. Tuli kiire saada se sulku kiinni. Kirosin ja riisuin vaatteet ja kokeilin uudestaan. No, eihän se asia mikskään ollut muuttunut, vaan suihku meni iloisesti sivulle, mutta lämpimänä, jipii, vittu.

Soitin Ystävälle, että olisko se pysähtynyt tässä mun kohdalla töistä tullessaan, ajaa kuitenkin tosta talon ohi, ei ehdi kuulemma kun koirat odottaa ulospääsyä. Aha. Sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja menin itkemään yläkertaan ettei lapset nää. Kokosin itseni ja soitin sitten ihanalle putkimiespapalle, joka epäili, että tiiviste puuttuu. Ehtisi tulemaan huomen aamulla. No, sitten ovesta pölähtikin sähkömieheni, tuli katsomaan että olenko saanut vedet lämpeämään. Totta helvetissähän mä nyt sulakkeen osasin ruuvata :D. Sähkömiehelle sitten purkauduin heti kun pääsi ovesta sisää ja se haki autostaan tiivisteen ja fiksasi suihkun kuntoon. Huh! Ihana sähkömies! Ei se niitä sähköhommia tehnyt, mitkä luulin sen tulleen tekemään, mutta so what, suihku pelaa nyt ja vesi meni viemäriin ja kaikkee! Enää puuttuu valo, lattialämmityksen termari ja sähköpistoke. Ai niin ja pesukone pitäisi roudata, eli pitää ostaa nokkakärryt vissiin. Ja sitten se pitäis saada asennettua. Huh, siinäpä projekti. Ehkä mä pidän iskälle tuparit jos se vaikka asentais. Kun ei se viimekskään olis multa onnistunut. Olisin ruuvannut väärät letkut vääriin paikkoihin.

Huhhuh mitä vuoristorataa taas. Helpotus, pieni.

Jos menis vaikka kohta tiskaamaan, LÄMPIMÄLLÄ vedellä :D

Omakotiasumista

Maanantaina heräsin kännykän herätyskelloon klo 7:00. Menin keittiöön ja keittiön kello oli 7:20. Great, joko kännykkä oli seonnut tai mä olin säätänyt unissani kelloa. No, joka tapauksessa myöhässä. Kellarista kuului lorinaa, ihmettelin että ei ennen oo kyllä kuulunut, vaikka vettä olenkin valuttanut. Kellariin tutkimaan. Valo palanut, lyhty mukaan. Lyhdyn valossa sitten totesin että kellarissa on vettä. Ajattelin että voi helvetti, putki vuotaa. Pihalle, siellä on joku vesisulku. No, enhän mä sitä osannut käyttää, ihme tötterö. No, takas sisälle, kumpparit jalkaan ja lyhdyn kanssa kellariin. Ylimmältä rappuselta astuin varovasti veteen, en muistanut mimmoinen matka siitä on. No, nilkkaan asti sitä vettä sitten oli. Etsin sulun ja väänsin sen kiinni. Näin että vettä tulee seinästä tulevan putken juuresta. Veden tulo loppui.

Laitoin putkimiehelleni viestiä kun ei ollut vastannut puhelimeen kun olin soittanut. Se palasi asiaan päivällä ja lupasi tulla katsomaan. No, pääsin töihin melkein ajoissa. Töissä "oikeassa" toimistossa on parempi fiilis, ihan normaalia onneksi. Harmi vain kun joudun käymään kerran viikossa päivän siellä "kurinpitotoimistossa" Yök.

Putkari tuli sitten illalla ja totesi että putki ei vuoda, vaan se on vain sadevettä. Great. Vesiputki oli vissiin sitten tärähtänyt jotenkin kun olin sitä vääntänyt, että lorotus oli loppunut. Sitä pitkin se jotenkin sieltä ulkoota tulee. No, annoin veden olla kun en jaksanut sille mitään tehdä. Tänään kävin ostamassa uppopumpun ja semmoista putkijutskaa ja pumppasin (ihan itte!) suurimman osan vedestä pihalle. Ämpärillä pitää vissiin sitten loput selvittää. Se olkoon viikonlopun homma.

Kylppäriremppa on edistynyt. Osassa seiniä on jo laattaakin! Uskomatonta!

Kyllä tää tästä suttaantuu :). Uunin lämmityskin menee jo rutiinilla joka toinen päivä, mä oon kohta valmiina talveen :)

Pehmorinsessa

No niin, eilisestä selvitty ja vähän hävettää osa noista eilisistä kirjoituksista. Mutta koska ne on kirjoitettu ja julkaistu niin saavat olla. Matkantekoa nekin. Muistuttavat sitten joskus tästä ajasta.

Terapiamieskin tulisi kuulemma hautajaisiin. Mä kopioin tähän nyt pari juttua mitkä haluun muistaa ja sähköpostiin ne niin helposti hautautuu. Terapiamies sanoi eilen lohduttaakseen (joojoo, kyl se varmaan tarkoittikin): "Sä olet kiehtova yhdistelmä sairaan hienoa  huumoria, fiksuutta ja empatiaa. Ja avoimuutesi ja suoruutesi on myöskin jotain hyvin harvinaista ja jotain mitä arvostan suuresti". Kauniisti sanottu ja lämmitti. Sillä on sana hallussa.

Kuuntelin eilen tuon "Tahdon elää" biisin about 30 kertaa ja tänään linkkasin Ystävälle sitten sen biisin. Se kommentoi: "sä oot pohjimmiltas niin ihqun pehmo, vähän semmonen rinsessa <3" Niinhän mä oon. Tosin sit se jatkoi, että mun pitäis löytää se prinssi kun tää yksin omakotitalossa asuminen ei kuulemma oikein sovi mulle. Anteeks nyt vaan! Mun mielestä mä oon pärjännyt oikein helvetin hyvin olosuhteisiin nähden! Se kommentti kyllä hieman loukkas. No, ehkä toi kommentti tuli siitä kun kerron ystävälle melkein kaiken, senkin, että joskus pelottaa mennä yläkertaan kun siellä voi olla mörköjä :). Vaikka tiedän, että se "mörkö" on vaan toi yks kissa mikä sitä ovenkahvaa rämppää. Kyllä mä saan pelätä mörköjä jos mä haluun, vaikka tiedän, ettei niitä oo olemassa. Nii.

Monikohan aattelee, että mä en selviä talvesta tässä talossa? No, Ystävä ainakin meinaa, että oon liian laiska lumitöihin yms. juttuihin. No, niinhän mä oonkin ollut, parisuhteessa, kun on ollut se toinen joka ne on reippaasti tehnyt. Mutta kyllä mä perkele osaan lumitöitä tehdä jos mä haluan! On mussa sisua jos joku ei oo vielä huomannut. Ihan vittuillaksenikin meinaan selvitä, niin! Joo, välillä vähän notkahtaa, mutta perkele mä selviin vaikka oonkin tämmöinen pehmorinsessa!

Ja nyt mä kiipeen katolle ja siivoon ne rännit, ihan sisulla. Eilen meni sisu kaulaan, mutta nyt mä sen teen. Perkele!

Edit: Voi helvetti! Se kattokaltevuus tuntuu katolla paaaaaljon jyrkemmältä kuin miltä se maasta käsin näyttää. Joo, pääsin mä sinne katolle, lapetikkaatkin oli, mutta vain toisella puolella. Enkä mä sitten tennareiden kumipohjien varassa uskaltanut lähteä laskeutumaan ilman mitään turvajuttuja sinne rännille. Pitäis ostaa oikeat tikapuut, mutta kun ei mun Yarikseen mahdu. Hmph!

Sunnuntaita

Mikähän näissä sunnuntaipäivissä on kun tulee aina sunnuntaisin tarve kirjoitella. Varmaan se ylimääräinen aika.

No, viikko on taas kulunut edellisestä kirjoituksesta, eikä paljoa ole tapahtunut viikon aikana. Syksy on tullut ja pihalla olevien luumupuiden luumut kypsyneet, leikkuupuimuri puksuttaa viereisellä pellolla.

Keväällä kukkaloisto oli tällainen

 Syksy on siis tullut ja koleat kelit, sisällekin. Onneksi mulla on tämmöinen hieno kapistus, jota olen yrittänyt harjoitella käyttämään.

Aloitin viikko sitten ja tyrkkäsin tulet hellaan ja sainkin sen lämpeämään, hellaosan siis. Siitä innostuneena kokeilin uunin lämmittämistäkin ja savustukseksi se meni. Ja niin se meni toisellakin kerralla. Liikaa peltejä ja systeemejä, vaikeata! Olenhan mä pönttöuunia ennenkin lämmittänyt, mutta en tuommoista hellaa. Eilen sain sen vihdoin syttymään ja oli kyllä aika voittajaolo! Tänään sitten lämmitysguruna tuikkasin tulet uuniin ja siinä aikani lämmitettyäni ajattelin, että mitäpä sitä turhaan sähköhellalla ruokaa tänään tekemään ja tuikkasin hellaosasonkin tulille ja paistelin siinä sitten itselleni ruuat menestyksekkäästi :). Lämmitin siinä sitten tiskivedetkin vielä. Slow lifea :)

Viikolla Terapiamies kävi ottamassa meidän talosta uusia kuvia ja kyllä tuli hienoja! Tottahan niistä tuli hienoja kun asialla on ammattilaine ja ammattilaisvehkeet. On mulla vaan monipuolinen Terapiamies! Pettymys vaan on melkoinen kun välittäjäfirma ei anna laittaa kuin 9 kuvaa esille. Eikä suostu Terapiamiehen tekemään kuvagallerialinkkiäkään esille pistämään. No, se tietää vaan sitä, että välittäjä vaihtuu parin viikon päästä. Ex ei suostu asiaa hoitamaan, eli mä joudun sitten etänä hoitelemaan asiaa. Tosi kiva. Mutta sen olen päättänyt, että seuraava välittäjä tulee olemaan nainen. Mun elämäni kiinteistökaupoista kaikki huonot kokemukset ovat olleet miesvälittäjien kanssa. Naiset ovat hoitaneet aina hommat hyvin ja tyylillä. 

Ja sitten Tyypistä. Tyyppi tuntuu työntävän mua kovasti ulospäin elämästään. Mikä siinä on, että se ei voi sitten suoraan sanoa, ettei halua mua elämäänsä enää. Vaan pitää kiukutella, haastaa riitaa ja ihan kuin se odottaisi, että mä teen sen päätöksen ja sanon etten halua enää olla yhteydessä. Eilen kysyin, että jos olis sopinut, että menen yökylään. No, ei sopinut kun oli töissä. Se kysyi sitten, että eiks mulla mene hermot kun kaikki on aina niin vaikeeta sen kanssa? No, mä vastasin, että mitä se hermojen menetys auttaa, ei aina voi sopia.  Siihen se vastasi, että harvemmin sen kanssa sopii yhtään mikään. Taisi olla aika pahalla päällä, mutta en lähtenyt tohon mukaan ollenkaan, vaan jätin sitten viestittelyn siihen. Mutta en mä tiedä mitä mun pitäis sen kanssa tehdä. Hermothan mulla sen kanssa menee, mutta enhän mä sitä sille kerro. Kyllä on helvetin vaikeeta, vastahan tässä on 7 kuukautta sen kanssa leikittykin kissaa ja hiirtä. Lopun alkua. 

Ensi viikolla lastenvalvojalle ja avioeron kakkosvaihe liikkeelle. Jesh, kohta saan tyttönimeni takaisin! 

Yksi nurkka kaunis :)

Sain järkättyä sen verran tavaroita, että olohuone näyttääjo puoliksi ihmismäiseltä. Lapsen tekemä risusydänkin parkkeerasi seinästä löytyneeseen naulaan. Kynttilä sai liekin, kai kesälläkin saa polttaa kynttilää jos siltä tuntuu? Vielä on paaaaljon järkkäiltävää, asiaa ei helpota käynnissä oleva remontti, ulko-ovesta kun astuu niin näkymä on tämmöinen

Crocsit jalassa siis hiihdellään täällä rakennuspölyn keskellä. Tänään näkyi jopa remppamiehiä tunnin ajan, tuli heti toiveikkaampi fiilis rempan valmistumisesta joskus... Huomenna tulee lapset, mitenhän me selvitään kaks viikkoa ilman vettä. No, asenteella,suihkuunhan noita on muutenkin hemmetin vaikee saada, että ehkä me pärjätään :). Ja ei kai noi lapset kuole jos ne saa välillä vähän valmisruokaa, muiden äitien tekemää.

Asenteella vaan eteenpäin :)

Remppaa ja tekemättömiä töitä

Kylppäriremppa uudella talolla on alkanut. Vessakin on säpäleinä. Vessan seinät saa pysyä tuommoisenaan tähän hätään, lattia saa uuden laatan.

Eilen kävin valitsemassa laattoja, tulee kyllä niin naisellista, että miehiä ei tässä suunnitelmassa oteta ollenkaan huomioon! Miksi pitäisikään, eihän mulla mitään miestä ole, enkä tiedä tuleeko edes koskaan. Vaaleaa ja neutraalia kuitenkin tulee, mutta mausteena ihanaa kukkakuviota :)
Ihanaa! Mun kylppäristä tulee toivottavasti IHANA!

Toiveena olis päästä muuttamaan helatorstaista alkavalla pitkänä viikonloppuna, saas nähdä ehtivätkö poijjaat saada mun kylppärin kuntoon siiheksi.

Irtisanoin juuri asuntoni, eli jos kämppä ei ole kunnossa niin sitten saan käyttää puuceetä, joka sekin löytyy piharakennuksestani :D

Hieman uuvuttaa (tai oikeestaan aika paljonkin) kaikki nämä muutokset ja asiat, jotka täytyy hoitaa. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, en jaksa siivotakaan. Kissat sai ruveta syömään paperilautasilta kun en jaksanut tiskata enää. Olen oikeastaan helvetin väsynyt. Töitä en juurikaan jaksa tehdä, pakolliset jaksan just ja just, onneksi mun työ ei ole vaativaa. Tosin olisi toivottavaa että välillä jaksaisi ajatella.

Eilen kävin tekemässä myyntitoimeksiantosopimuksen vanhan talon myynnistä, kesämökkikin pitäisi saada vielä tämän viikon aikana myyntiin. Pitää toivoa että pää ei hajoa tämän kaiken keskellä. Ei se hajoa, ei ole semmoiseen aikaa. No, jospa ne asiat rupeaisi loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa ja tehtävälistalta saisi vetää asioita yli. Listataanpas tähän keskeneräisten asioiden rimpsu:

-talon myynti
-talon tyhjennys (huhhuh, tää on PAHA)
-kesämökin myynti
-kesämökin tyhjennys
-vuokrakämpän tyhjennys ja muutto
-remontin valmistuminen
-lastenvalvoja (pitää suorittaa ennen avioeron kakkosvaihetta kai)
-ositus

Voih, onhan niitä asioita ihan helvetisti hoidettavana. Ei olis ehkä pitänyt listata.

VÄSY!

Asiat etenee :)

Viideskymmenes postaus jo, oho!

Eilinen meni ravatessa ympäriinsä, ei edes töihin ehtinyt. Pankkia, eläinlääkäriä, lapsen hammaslääkäriä, lisää pankkia, vakuutusyhtiötä. Huh! Mutta nyt on lainapaperit allekirjoitettu, kylppärirempparahatkin ruinattu (jesh, pääsen ehkä muuttamaan jo keväällä/kesällä), toivottavasti mun kylppäriremppamiehillä olisi aikaa aloittaa remppa pikaisesti.

Kiinteistövälittäjä kyselee myyjältä kauppapäivää, mikä mun puolesta järjestyy nopeastikin! Jesh! Mä oon niin innoissani! Kevätkin näkyy vihdoin tulevan. Pomon kanssa varmaan pitäisi puhua, että jos saisi vaikka 4 päiväistä viikkoa tehtyä niin säästäisi bensakuluissa. 100 kilsaa/sivu työmatka on aika paljon, mutta kyllä sitä jonkin aikaa ajelee, ennen kuin löytää lähempää työpaikan. Mulla on vankka usko, että löydän kyllä töitä lähempääkin. Tarvittaessa otan vaikka huonommankin työn (katsotaan sitten kun se pakkorako tulee, että olenko sanojeni mittainen.)

Ex nyt sitten rupesikin miettimään, että josko kuitenkin pistäisi talon myyntiin kun oli viimeiseltä välittäjältä tullut niin iso hinta-arvio. No, mulle on ihan sama, kunhan jotain tapahtuisi sillä rintamalla! Ja nopeasti!

Toivottavasti se välittäjä soittaisi pian ja kertoisi koska kaupat tehtäisi :)

Ihana kevät!

Kiinteistökauppaa

Huh kun on ollut aika haipakkaa tää elämä!

Kävin viikonloppuna katsomassa toista kertaa yhtä taloa, joka sijaitsee siis 100 km päässä tästä nykyisestä asuinpaikastani, 12 kilometriä Ystäväni talosta. Talo on halpa, mutta lähes alkuperäiskuntoinen ja vaatii kylppäriremontin heti (ei ole käyttökunnossa). Tekijät on kyllä tiedossa jo. No, eihän siinä sitten muuta kuin rahoitusta hankkimaan. "Ei voida valitettavasti lähteä rahoittamaan" oli vastaus kerta toisensa jälkeen. Se paraskin oljenkorsi sanoi näin kun olin laskenut rempparahatkin lainatarpeeseen. No, EI kun oli tullut niin jatkoin anelemista, että eikö voisi saada edes sitä hankintahintaa ja varainsiirtoveroa, rempparahat otan sitten kesämökin myynnistä jos ei kerran heti irtoa. No, siihen pankki pystyi just ja just taipumaan (laskevat siis nykyiset lainat mun vastuisiin edelleen, vaikka mies on lunastamassa mua ulos ja ottamassa lainat itselleen). Eli nyt mulla näyttäis olevan laina plakkarissa ja hyväksytty tarjous myös, eli vaikuttais vähän siltä, että meikäläinen muuttaa omakotitaloon! Rempattavaan sellaiseen. HUI! Lapset jää ainakin kesäksi vielä isälleen, katsotaan sitten miten asumiset menee. Olen varma, että lapsilla on hyvä ihan kumman luona vain, joten siitä en osaa kantaa huolta.

Suurin osa pitää mua ihan hulluna, nainen, omakotitaloon, ja noin kauaskin vielä, mitä jos sattuu sitä tai tätä. No, eipä tuo mun exäkään ihmeisiin pystynyt ja hyvin ollaan 10 vuotta omakotitalossa asuttu. Joo, en mä paljon mitään remppahommia osaa, mutta mä oon sitä mieltä, että jos haluaa jotain oppia niin kyllä sen oppii. Ja ihan sisärempalla pärjätää kyllä, ja ulkomaalauksella. Maalata osaan kyllä tarpeen vaatiessa :D. Oon pikkasen innoissani! Ai niin, ja työasiat. Ei mulla mitään töitä sieltä ole, mutta kyllä tekevä töitä löytää ja sen aikaa ajelen tuon 100 kilsaa työmatkaa suuntaansa. Kesäkin tulossa ja kaikkee :). Joo, vähän hullu ja impulsiivinen, mutta oon ajatellut sen niin, että asiat kyllä tuppaa järjestymään :). Ja kun on rakas ihminen siinä lähistöllä niin se merkkaa paljon. Niin ja pääseehän sieltä sitten poiskin jos alkaa tuntua virhearvioinnilta se muutto :)

Exän kanssakin on välit taas kunnossa, eli se oli vain tilapäinen hermonmenetys siltä. Onneksi.

Miesasiat on vähän hyydyksissä, kyllä mä oon kyläilemässä Tyypillä käynyt, viimeks sunnuntaina ja mukavaa ollut, mutta ehkä osaan suhtautua siihen nyt jotenkin järkevämmin.

Mä taidan olla semmoinen tyyppi, että tarviin koko ajan jotain "viritystä", siis esim. nyt tämä taloprojekti, tai sitten joku miesprojekti, tai kissaprojekti. Jos mitään viritystä ei ole niin oon ihan tylsistynyt. Pitäis pystyy nauttimaan tylsyydestäkin, eikö?

Olen ihan väsypuhkipoikki kaikista näistä pankkiasioista, talojutuista ja suunnitteluista, pääsiäisloma tulee kyllä tarpeeseen!

Eroseurantaa ja talokauppoja

Kirjoittelenpa vähän vaihteeksi suhteestani tulevaan ex-mieheeni. Eropaperit on siis laitettu yhteisesti eteenpäin, yhteistyö sujuu, kommunikaatiokanavat on avoinna. Ystäväni jaksaa ihmetellä, että miten meillä voi sujua näin hyvin? Ei ole kuulemma normaalia. Ehkä olis helpompaa, jos ei oltaisi hyvissä väleissä. Ositus on ihan levällään ja asiat seisoo. En mä tiedä miten se ositus saatais polkaistua käyntiin. Ilman hirveitä kustannuksia siis. Exällä olisi halu pitää talo, mulle se tietysti sopisi, mutta sen tarvitsisi järkätä mulle rahaa. Mutta kun sitä ei ole. Ja mun pitäis pitää puoleni.

Kävin katsomassa taloakin, kaukaa, Ystäväni nurkilta. Tänään menen pankkiin anelemaan lainaa. Jos lainan saisin niin riittäiskö mulla uskallus tehdä tarjous ja muuttaa yksin pois ja ruveta viikonloppuäidiksi? Lapsilla on täällä niin hyvä elämä ja kasvuympäristö, että en mä voi niitä riistää lähes alkuperäiskuntoiseen taloon keskelle ei mitään. Eihän mulla ole työpaikkaakaan, eli alkuvaiheessa saattaisi tulla työmatkaa 100 kilsaa suuntaansa. Olisinko mä ihan hullu?

Hitto kun on vaikeeta! Mä olen luonteeltaan kyllä niin impulsiivinen ja uhkarohkea (vai tyhmänrohkea?)ihminen, että teen päätökseni nopeasti ja sillä tyylillä, että kyllä kaikki järjestyy. Mutta järjestyykö ne?

Talo on edullinen, toki remontoitava. Onko mulla remppakokemusta, no ei. Asua siellä pystyy kyllä välittömästi, että sinäänsä ei ongelmaa. Kesäkin tulossa ja kaikkea. Kylppäriremontin se vaatisi suurinpiirtein heti kyllä. Mutta tulisiko ylläreitä? Riittääkö mun rahkeet ylläreihin? No, pääseehän siitä talosta sitten eroonkin tarvittaessa jos jossain vaiheessa heräisin hölmöihin ratkaisuihini. Vaikeita päätöksiä. Helvetin vaikeita. No, illalla tiedän enemmän kun pankissa olen käynyt.