Lukijat

tiistai 25. joulukuuta 2012

Onnea 1-vuotiaalle!

Blogini täyttää vuoden muutamien minuuttien kuluttua :).

Vuosi sitten oli pahat paikat. Asuin vielä "kotona" eikä lapset tienneet erosta mitään. Mä olin hajalla, mies ei. Vuokrakaksio oli hankittuna. Olo oli kamala ja huoli tulevaisuudesta ja lapsista suuri.

Tässä vuodessa on tapahtunut aivan hirveästi.

-suoritin 2 muuttoa
-selvisin ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa pari kuukautta.
-selvisin ilman suihkua ja lämmintä vettä 5 kuukautta
-selvisin hirveän monesta ''minä itte''-tilanteesta
-tapasin vähän liian monta miestä
-jäin riippuvuussuhteeseen näistä yhden kanssa
-selvisin 250 kilometrin työmatka-ajosta 3,5 kuukautta
-sain uuden työpaikan
-välit äitiin huononi olemattomiksi
-isän välittäminen on liikuttanut
-exän kuvioihin on tullut uusi nainen (on tämä semmoinen mikä kuuluu tälle listalle!)
-olen itkenyt järjettömän määrän kyyneliä ja niistänyt monta vessapaperirullallista
-olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä

Lapset ovat mielestäni selvinneet yllättävän hyvin *kopkop*. Mä olen selviämässä. Kovemmalle tämä on ottanut kuin aluperin ehkä ajattelinkaan. Ei ollut mikään piece of cake. No, olihan yhteisiä vuosiakin jo 13 takana. Suru, kateus ja katkeruus valtaa kyllä mielen vieläkin liian usein, mutta kyllä elämä voittaa vielä.

Tämä biisi on ollut  mun joulukuun voimabiisi. Video ei kyllä oikein iske, mutta sanat iskee täysillä! "Kaiken keskellä, mä alan toipua" Kyllä. Pikkuhiljaa.


Huh, se on ohi!

Joulu on ohi! Jee, selvisin. Exä, iskä ja sisko kävivät syömässä ja lähtivät ajallaan pois. Sain tytöt nukkumaan ja sitten tirautin pienet itkut. Silmät kostuu nykyään kauheen helposti. En mä ees tiennyt mitä mä itkin, itkufiilis tuli jo vieraiden aikaan, mutta kyllä mä sen klaarasin ihan hyvin ja kaikilla oli kiva ilta. Jouluilta oli ihanan rauhallinen, katselin elokuvaa (jaksoin jopa keskittyä, mikä on harvinaista nykyään) ja relasin.

Tänään päätin mennä elokuviin katsomaan Rakkauden rasvaprosentin. Pyysin Ystävää mukaan, mutta ei se viitsinyt lähteä. No, menin sitten yksin. Ystävä sanoi mua oudoksi. No, mutta jos mä jotain haluan nähdä niin ajallaan on mentävä, täällä päin leffat ei mene kovin kauaa.

No, tuon elokuvan katsominen oli vähän virhe kun aihe liippasi ehkä kuitenkin vielä liian läheltä. Tuli semmoinen "voi vittu mitä paskaa" fiilis kun leffa oli loppu. Happy ending, oks.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulubreakdown

Joulu. Joulu exän, mun isän ja siskon ja lasten kanssa. Talo siivottu, kuusi koristeltu, ruuat jääkaapissa, homma  hanskassa. Lapset odottaa innolla huomista ja lahjoja. Ja mä itken. Lueskelin blogini alkumetrejä ja itken. Vuosi sitten joulu oli yhtä helvettiä. Minä ja mies tiedettiin että ollaan eroamassa, mutta kukaan muu ei tiennyt. Sukujoulu meidän luona, iloinen ja pirteä emäntä. Paskat. Yhtä paska fiilis nytkin kyllä. Tai no, ei varmaan ihan. Paska kuitenkin. Vuodessa on tapahtunut melkoisesti. Ilmankos tässä ollaankin taas ihan hajalla. Liikaa tapahtumia liian lyhyessä ajassa kai.

Eilen paketoidessani mietin että huhhuh, on varmaan lapsilla joulujen joulu, jos lahjojen määrässä mitataan. Tulee multa, exältä ja kai Vosultakin plus sitten kaikilta muilta.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Vainoharhainen

Mä kuvittelen, että jotkut ihmiset puhuu musta. Mä etsin piilomerkityksiä joittenkin sanoista ja kirjoituksista. Olen vainoharhainen. Onneksi mulla on Terapiamies joka palauttaa mut aina maan pinnalle. Kerta toisensa jälkeen.

"Kuules Puolinainen. Sulla on sellainen issue, että sä kuvittelet, että ihmiset ajattelee susta kaikkea, mutta todellisuudessa ketään ei voisi vähempää kiinnostaa sun tekemiset"

Sitä mä en tajua, että kun se tietää miten heikoilla mä olen niin sitten se katsoo oikeudekseen kirjoittaa tuollaista. Ja sitten se kääntää sen mun syyksi jos loukkaannun kun hän aiheesta sanoo. Ja noin tyylikkäästi vielä muotoilee. No, oma vikanhan se on, mitäs olen antanut itsestäni enemmän kuin mitä olisi suotavaa. Liikaa, että pystyy loukkaamaan.

Joo, ketään ei todellakaan kiinnosta mun tekemiset. Johan sen osoittaa mun pyöreä nollasaldo joulukorteissakin. 10 vuotta lähetin parikymmentä korttia joka joulu ja silti en montaakaan saanut takas. Tänä jouluna en lähettänyt ainuttakaan. Enkä myöskään nähtävästi ainuttakaan saanut. Tasapeli siis. Mutta pahemmalta tuntuisi jos olisin itse ne kortit taas lähettänyt.

Joo, että hyvää joulua. Ja kiitos Terapiamies kun palautit taas maanpinnalle. Tänään en ollutkaan ehtinyt vielä itkeä. Tilanne onneksi korjaantui.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Muutettu ja rempattu

Viikonloppu meni, muuttokuorman sain perille. Perjantaina töiden jälkeen lähdin siis ajelemaan. Lauantaina purin. Lauantaina totesin myös, että se torstainen mömmövalinta oli huono, kovin rouhea lopputulos, eli siloitekauppaan. Siloitetta pintaan ja pakun palautus exälle sen kuivumista odotellessa. Lisää siloitetta illalla, opin sen, että hioa kannattaa vasta kun on aivan varma, että siloite on kauttaaltaan kuiva. Voitte siis kuvitella että siloite EI ollut kauttaaltaan kuiva. No, uuniin tulet niin hormi lämpes ja siloite kuivui. Sunnuntaina sitten raivolla maalaamaan, muurin väriksi tuli ruskea. Valkoista kaupasta olin ostamassa, mutta ruskean kanssa tulin kaupasta. Nainen olen siis :). Ajattelin että valkoinen uuni tulee paremmin oikeuksiinsa ruskealta taustalta.

Ekan maalikerroksen kuivumista odotellessa kantelin tiiliä ja hemmetinmoisia järkäleitä sisään. Veikkaan, että osa betonimurikoista painoi about 30 kiloa. Huhhuh. Käsivarret on kivoilla ruhjeilla. Maalasin lisää. Hyvä tuli, siis riittävän hyvä. Ei ammattilaistasoa, mutta riittävän hyvä mulle.

Pönttöuunimies tuli tänään asentamaan uunia. Päivässä se sen duunasi, reipas jannu. Saunamiehen laskukin saapui. Olin pelännyt tuota laskua ja olihan se about sitä suuruusluokkaa mitä pelkäsinkin. Iskä oli tuossa jo aiemmin kysellyt että onko lasku jo tullut ja tarviinko lainaks siihen rahaa. Ihana iskä. No, raavin saunamiehelle rahat kasaan tilien pohjilta ja sain laskun maksettua. Iskälle ilmoitin tekstarilla että lasku tuli ja sain sen maksettua. Iskä kysyi että tarviinko mä rahaa, että hän voi kyllä lainata, kunhan mä vaan kerron. Sit tulikin  mulla itku, siis siitä kun iskä huolehtii. Omalla tavallaan. Meidän perheessä ei ole koskaan oikein näytetty tunteita eikä sanottu että rakastetaan. Mutta kyllä iskä on nyt tämän vuoden aikana osoittanut niin monella eri tavalla että se välittää musta ja auttaa kun mä vaan pyydän. Tässä taas nähdään se räikeä ero mikä mun äidin ja isän välillä on. Ja nyt mä vollotan täällä silmiä päästäni, taas. Surusta ja kiitollisuudesta. Ja ihan selvinpäinkin vielä vaihteeksi.

Vosu soitti tänään. Meidän ensikohtaaminen. Koitettiin sopia jotain kaupoista. Ei se tuntunut tajuavan mistään mitään, mutta sovittiin nyt alustavasti ens kuun alussa kaupanteko. Jotenkin kovin nöyrällä ja oksettavan yltiöystävällisellä asenteella se soitti. Onnistuin olemaan kai jotenkin asiallinen. Huh, no se on nyt ohi, siis se ensikohtaaminen. Livekohtaaminen tapahtuu varmaan sitten kaupanteossa.

Mä oon taas ihan helvetin väsynyt.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Näin se hoituu, asenteella


Eilen hain siis exältä loput tavarani, mukaanlukien huolella vaalimani kaappi (massiivipuuta),  itse maalattu. Exä oli ystävällisesti paketoinut sen ja köyttänyt nokkakärryihin. Hieman huolestutti etukäteen, että miten se sieltä autosta ensinnäkin laskeutuu. No, hienostihan se laskeutui, paljon tyylikkäämmin ja pehmeämmin kuin pesukone! Pikkuhiljaa ja hallitusti siis. Kaappi oli maassa, jesh. Ensimmäinen osa suoritettu. 



Sisään vie rappuset. Ei ole monta, mutta tässä kohtaa aivan järjettömän monta. Ensin kokeilin ihan vain vetää kahvoista ja renkaiden avulla pikkuhiljaa ylöspäin. Juu ei, aivan liian painava. Ei liikahtanut senttiäkään ylöspäin. Jaaha. Uusi suunnitelma.
 Jotenkin kulmittain mä sain ensin toisen renkaan seuraavalle portaalle ja sitten toisen. Joo, näin se tapahtuu, paitsi ei sitten tapahtunut vaan kohta oltiin lähtötilanteessa vittuperkelen saattelemana. Uudestaan ekalle portaalle...
 No, sitten mä päätin, että kokeillaan raa'alla puskuvoimalla ja kellistin kaapin nokkakärryjen kahvojen varaan ja toivoin että renkaat pysyy ekalla rappusella. Olkapäällä puskien raivolla rupesin puskemaan kaappia eteenpäin. Se liikkui! Jesh! Kunnes pysähtyi...




 Kahvat stoppasivat kynnykseen, renkaat olivat ihan rappusen kulmalla, eli oltiin vähän niinkuin jumissa. Jotenkin sain kuitenkin nostettua toista puolta niin että kahva meni kynnyksen yli.

TADAA! Sisällä on! Lyhyesti kerrottu, oikeasti aikaa meni  yli puoli tuntia, että kyllä siinä muutama kirosana, hikikarpalo ja epätoivo pääsi ilmoille, mutta sisusta mulla harvemmin mikään on jäänyt kiinni, ei tälläkään kertaa. Olkapäässä tuntuu tosin siltä, että hieno mustelma on tulossa, otin varmaan jossain kohtaa putoavan kaapin sillä vastaan. Pieni vaurio tuli kaappiinkin, harmi, mutta maali auttaa.

Terapiamies tarjosi apua. Mutta en mä jaksa ottaa sitä vastaan. Yritin selittää että mä en vaan jaksa siivota ottaakseni apua vastaan. Ei se ymmärtänyt. Ehkä te naiset ymmärrätte paremmin?

Huomenna sitten toivottavasti saan maalia siihen pönttöuunintausseinään. Siitä ei varmaan tuu kovin hyvän näköinen, mutta omanipahan on, eli jos on vähän epätasainen niin so what, ite kattelen. Ajattelin ensin ihan valkoista taustaa, mutta vaihdoin lennossa suunnitelmaa ja Muurin värinen maali (ruskea) odottaa sutimista. Huomenna sitten niitten tiilien kantaminenkin edessä. Ja siivous. Kyllä mä tästä selviän.

ps. Terapiamies (joka ei enää virallisesti oo mun terapiamies) on sitä mieltä että mä en voi ottaa apua vastaan kun haluan todistella itselleni että pärjään itse. Että se olis mulle jotain terapiaa. No, ehkä se on. Enkä mä oo ollenkaan henkisesti niin vahva kuin mitä yritän maailmalle uskotella.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Viikonlopun suunnitelmia

Vesihomma jäi toistaiseksi mysteeriksi. Lisää vettä ei ilmestynyt, paras arvaus oli yläkerrassa kaatunut vesikannu. Miten ihmeessä se sitten lattian läpi siirtyi, ei mitään hajua.

No, sain sitten puhelinsoiton kahden aikaan pönttöuunimiehiltä, että tulevat tuomaan kuoria parin tunnin päästä. AHA! Ja mulla se lava nökötti pihalla laasteineen päiveineen, eli töistä oli lähdettävä ajoissa, että ehdin saamaan ne laastit sisään. 300 kiloa siirtyi alta aikayksikön. Tiilet jäi vielä odottelemaan parempia aikoja pihalle. No, pönttöuunimiehet ja remppamies (tuli katsomaan vesiasiaa) tulivat sitten samaan aikaan ja mä hoitelin näppärästi kaikki kolme miestä. Pönttöuunimiehet jysäyttivät hormiin reiän ja lattiaan myös ja totesivat homman olevan hanskassa ja että seinän vois sitten laittaa kuntoon kun tulevat tiistaina asentamaan! TIISTAINA! Ei helevetti, liian nopeesti!

No, mä sitten ryhdyin tuumasta toimeen ja ajattelin ensin hakea pikasiloitetta iiiison pöntön ja korjata seinän. Olenhan semmoista ennenkin käyttänyt. No, sitten sainkin kuningasidean katsoa, että mitä mömmöjä ne ekat remppamiehet oli jättäneet jälkeensä ja sieltä löysin seinän pikatäyttömassaa. Semmoista itse sekoitettavaa. No, kauppaan ostamaan semmoinen vispilähässäkkä ja tein mömmön. En oikein tiennyt mimmoista semmoisen "tasaisen ja notkean" lopputuloksen pitäisi olla. No, lähdin siltä pohjalta, että mimmoinen pysyisi seinässä ja että mihin mun akkukone pystyi. Siitä se sitten tuli, puoli ämpärillistä mömmöä. Aika paljon liikaa siis. Mutta ei loppunut kesken ainakaan :D. Sain seinän tasoitettua, kovin jäi rypyläinen lopputulos, mutta katsotaan nyt miten se sitten hioutuu. Lopputuloksesta tuli kyllä visuaalisesti niin ruma, etten ihan heti kehtaa ketään ammattimiestä sitä ottaa korjaamaan :D Sitä saunantekijämiestä olisin pyytänyt, mutta vaikutti niin kovin kiireiseltä, että tällä kertaa päätin suorittaa homman IHAN ITTE (pitkästä aikaa). Kyllä mä siitä seinän saan, jonkunlaisen, ihan varmasti! Ja sitten peittelen mokat vaikka tauluilla ja valokuvilla, hehheh. Viikonloppu aikaa siis. Kiirettä pitää siis.

Tänään suunta kohti exän tiluksia hakemaan viimeisiä tavaroitani. Raskas ilta siis tulossa. Pakettiautolla takas kotiin ja jossain vaiheessa viikonloppua pakun palautus. Nelisen tuntia menee matkoihin per keikka. Että väsyttää jo valmiiksi koko viikonloppu. Eniten mua jännittää tässä viikonlopussa se seinäasia.

Vähän harmittaa kun suunnitelmissa oli vähän tavata se yksi kaukainen mies, mutta ei vaan nyt ehdi, millään.

Ai niin, ja pitää ne 800 kiloa tiiliä kantaa vielä sisään viikonlopun aikana. Nyt tuntuu kyllä siltä, että voisin vähän ottaa apua vastaan. Mutta kyllä mä pärjään, aina mä pärjään.






torstai 13. joulukuuta 2012

Vettä, sisätiloissa tällä kertaa

Olipas paska herätys. Heräsin, menin suihkuun. Suihkun jälkeen lähdin etsimään naamarasvaa olkkarin lipaston laatikosta. Astuin vesilammikkoon olkkarissa. Ajattelin että kissanpentu oli taas pompannut vesikuppiin kun se sitä tykkää harrastaa. No, katsoin ylöspäin, vesitippa katossa. Voi vittu. Fucking great. Laahustin yläkertaan, en edes panikoitunut niinkuin sen kellariveden kanssa. Tuli vaan semmoinen "ei voi olla totta taas"-fiilis. Yläkerran rappusissa ajattelin että siellä ei varmaan ole kattoa ollenkaan ja kissat on karanneet ja kuolleet. No, oli siellä katto paikallaan ja vesilätäkkö lattialla. Mutta yläkerran katto oli kuitenkin kuiva. Että mistähän vitusta se vesi sitten on mahdollisesti tullut, kun ei siellä mitään vesiputkia missään pitäis mennä. No, eihän mulla aamulla ei mulla ollut aikaa muuta kuin kuivata lattiat, tirauttaa pienet itkut ja lähteä töihin..

Ruokiksella katselmukselle, onko vettä lisää tullut. Mä en jaksa nyt tätä ollenkaan!


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Sitten pönttöuuniprojektia

Mietiskelin sunnuntaina, että mitäs sitten? No, töissä saa istua pitkää päivää, eilenkin meni 13 tuntia reippaasti. Kesken päivän tuli kuljetusliikkeeltä soitto että olisi tulossa 1200 kiloa tiiliä. TÄH? Sain valittua sen pönttöuunini vasta perjantaina ja nyt jo tiilet. Ei hitto, liian nopeeta toimintaa. Ei pitäis valittaa. siellä ne nyt pihalla nököttää, en jaksanut 13 tunnin työpäivän jälkeen kannella niitä sisään.

Mutta projektia pukkaa... Apuaaaa! Mulla vaan loppuu aika ja jaksaminen taas... Ja eikun töiden kimppuun ja illalla kokoukseen. Eli ei tänäänkään niitä tiiliä kanneta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Mitäs sitten?

Sauna on valmis. Kylppäri on valmis. End of story. Mitä mä sitten odotan? Miksi pitää koko ajan odottaa? Miksi ei voi olla tässä hetkessä? Voi *ittu, ottaa päähän. Mä olen oppinut olemaan itseni kanssa, hyvä. Sitten pitäisi oppia olemaan ja elämään tässä hetkessä. Miten se sitten tapahtuu? Kaikkihetinyt! Mä haluan oppia! Heti!

Mä oon niin yksinäinen. Ihan niinkuin äiti ties keväällä mulle kertoa, että täällä tulen olemaan niin yksin kuin vain voi yksin olla. Äiti on aina oikeassa.

Kuohuviini. Auttaa yksinäisyyteen. Eikun anteeksi, juhlin saunani valmistumista, en juo yksinäisyyteen. Kohta laitan sen päälle ja nautin siitä, kuohuviinini kanssa. Ketä mä yritän kusettaa?

Ens viikonloppuna sitten on vissiin loppujen kamojen roudaaminen exältä. Tavaroiden jakoa suoritetaan facebookin pikaviestissä. Vaikuttaa kovasti siltä, että exällä ei ole juurikaan sanavaltaa siihen, mitä tavaroita he haluavat pitää ja mitä ei. Mä en voinut olla suosittelematta sitä hankkimaan myös omia mielipiteitä. Säälittää kyllä vähän. Mutta itepähän tietää. Esimerkkinä tästä on kuivausrumpu. No, torstaina ilmoitti että saan varmaankin kuivauskoneen jos haluan. Mä sitten kysyin, että eiväkö he tarvitse, että joo, voin ottaa. Kuulemma saattaa olla ylimääräinen. No, kiva, en ollut ajatellut tarvitsevani kuivuria, mutta tokihan sille käyttöä löytyy! No, tänään se kuivuri ei sitten enää ollutkaan ylimääräinen. Mutta mä ajattelin sen asian kyllä niin, että jos he pitävät pesukoneen niin mun mielestä on ihan kohtuullista, että mä saan kuivurin. Tasapeli siinä kohtaa. Tästähän tulee vielä oikein hyvä soppa jos vähän hämmentää. Eiei, en mä hämmennä, mä pidän vain huolen siitä, että homma menee tasan. Edes jotenkin tasan. Johan niille jää Lundiat, 1500 euron sohva, saman hintainen keittiönpöytä ja tuolit ja kaikki pikkusälä, mitä vuosien varrella on tullut kerättyä. Ja mun ompelemat verhot. Ai että mä tykkään niistä verhoista. Niitä väkersin pitkään ja hartaasti. Näköjään ovat jo vaihtaneet jouluverhot facebook-kuvien perusteella. No, kiva. Keväällä jouduin huomauttamaan, että vois jo ne jouluverhot pikkuhiljaa vaihtaa pois. Vaikeeta on kyllä nähdä mun valintojen keskellä joku toinen nainen. Olis ollut helpompaa jos talo olisi mennyt kaupaksi jollekin vieraalle.

Miks tää on mulle niin vaikeeta? Ärsyttää! Tyyppikin mua vituttaa ainakin tällä hetkellä taas.  (ei, en oo siitä päässyt eroon). Työpaikkakin vituttaa. Palautetta tulee johtajalta harva se viikko. Koeaikaa on vielä yli kuukausi jäljellä. We'll see.

Joulu on kahden viikon päästä kuulemma. Voi helvetti. Tervetuloa vaan sisko, exä, lapset ja iskä. Kyllä tulee ratkiriemukasta! Kuulkaa tää sarkasmi mun äänessä.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Saunaaaaaaan!

Sauna lämpeää :). Istun kylppärissä ja kirjoittelen ja kuuntelen kun kiuas naksuu.  Vähän haisee tehdasmömmöt, mutta se kuuluu asiaan. Kuohuviinilasit on ostettu, kohta kilistetään tyttöjen kanssa uudelle saunalle. Tytöille Pommacia ja Pepsi maxia, äitille kuoharia. Saunasta tuli IHANA!






Alarappunen saa päällysteen maanantaina. Aika epätodellista, kohta saunotaan, SAUNOTAAN! Huh, nyt JO :D



torstai 6. joulukuuta 2012

Hidas, hiiiiidas Itsenäisyyspäivä

Ihana vapaapäivä! Heräsin kymmeneltä, yhdeltätoista pääsin sängystä, kahdeltatoista sain keitettyä kahvia :). Yhden aikaan aloin heräilemään. Ihanaa, ihanaaihanaaihanaa! Mä tarvitsin nyt tämmöisen päivän. Slow lifea.

Eilen olin saanut lauteet, melkein valmiit lauteet jo. Remppaa jumittaa tilattu saunan ovi, mikä ei tullut eilen vaikka piti. No, ollaanhan me jo pitkällä! Enää puuttuu lauteista muutama puu, kiuasseinän panelointi ja se ovi. Ja kiukaan asennus. Sitten meillä saunottaan. Ja paljon, ja kovaa, ja kuoharin kanssa :).


Ihana hiljaisuus. Kissat nukkuu. Välillä soitan jonkun biisin. Tämä on kaunis, Itsenäisyyspäivän kunniaksi


Itsenäisyys... Mä olen itsenäinen, olen aina oikeastaan ollutkin, kovin nuoresta lähtien. Osaan tehdä omat ratkaisuni muiden mielipiteistä huolimatta. Toki niistä mielipiteistä välitän, koska ne mua onnistuu satuttamaankin joskus kovaakin. Mutta ne ei ohjaa mun toimintaa. Äidin mielipiteiden olen antanut joskus vaikuttaa. Ensimmäinen avioliittoni (18-v-20-v) tapahtui selkeästi sen takia, että halusin miellyttää äitiäni. Heh, tajuan sen 14 vuotta myöhemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Unohdin päivittää muutama viikko sitten yhden tärkeän tilanteen. Vietin yön Terapiamiehen kanssa. Ei, ei mitään semmosta! Me vain nukuttiin. Tai siis mä nukuin ja kuorsasin, Terapiamies vissiin valvoi kun mä kuorsasin :). 

Mitäs muuta mulla olisi sydämelläni tänään. Ei mulla varmaan tällä erää muuta, kohta kynttilät palamaan kun alkaa hämärtämään, ihanaa :)

Tää on aika ihana päivä! 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Nyt alkoi pelittää!

Saunaremppa siis! Eilen sain soiton puolen päivän aikaan että remppamies on rautakaupassa ja että käykö semmoinen ja semmoinen saunan ovi. Ou jee, kävihän se, tilaukseen siis. tulee ehkä huomisessa kuormassa.
Jännityksellä tulin kotiin töistä ja siellä se reippaasti sirkkelöi paneelia :). Saunan katto oli paikallaan ja poikien tekemät mokat fiksattu ja koolauksia korjattu. Olin ihan fiiliksissä! Lupasi jatkaa tänään, mutta ei pystynyt olemaan kuin puoleen päivään. Iloinen yllätys oli että oli suojannut lattian! Ohhoh! Pojat kun rupesivat purkamaan kylppäriä niin eihän ne saaneet edes eteisen mattoa potkaistua sivuun vaan siinä se purkupölyssä sitten marinoitui viikkotolkulla. Ei hitto ne oli kyllä ajattelemattomia! Jätti Crocsinsa siististi  odottamaan seuraavaa työpäivää. Näyttivät kivoilta siinä mun eteisessä. Jutskailtiin siinä hetki ennen kuin se lähti, ei sormusta ja kiva hymy :). En mä flirttaillut yhtään, ihme kyllä, kun jotenkin se flirtti on aika herkässä nykyään välillä.

Tänään kun tulin kotiin, olin varautunut massiivisiin lumitöihin, mutte ei, lumimieheni oli tehnyt lumityöt, jee! Saunan seinätkin oli paneloitu ja kylppärin lattialla oli viesti että ei pysty jatkamaan ennen kuin ovi tulee. Kylppärin lamppu ja saunan lamppu oli asennettu, eli mulla on kylppärissä VALOA! Aika hianoa! Ei tarvii enää käydä led-lyhdyn kanssa suihkussa :).

Nyt alkaa tuntua jo melko toiveikkaalta!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Saunaremppaa

Paikallinen sähkömies/remppamies kävi eilen katsastamassa saunani ja sanoi aloittavansa maanantaina, eli TÄNÄÄN! Olettaisin, että on siellä paraikaa hommissa! Kysyi kaikkia vaikeita kysymyksiä kuten "haluatko paneelit pystyyn vai vaakaan" TÄH! Mä haluan paneelit seinään ja PISTE :D Mulle on hyvin pitkälti ihan sama vaikka olisivat ristissä. No, koolaukset oli tehty vaakapanelointia varten, joten vaakaan saavat tulla. Ai että nyt tuntuu kyllä jo toiveikkaalta. Mies sanoi, että nelisen päivää menisi, toivottavasti ei tulisi mitään lumimyräköitä niin ehkä pysyisi työmaallani ja pääsisin ehkä joskus saunaan! Toivossa on hyvä elää!

Kyllä se valmistuu, ehkä menee kaikki rahat ja teen sikana lisää velkaa, mutta se perkele valmistuu! NIIIN!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Seriously!

Saunaremppa... Jooh... Sen hemmon piti siis tulla tänään, mutta tulikin tekstari että olkapäässä on tulehdus että pari päivää pitää väkisinki levätä. Hakee kortsisonipiikin. Jep jep. Olkoon perkele vaikka peräpukamat, mutta meikäläisen remppamies meni kyllä vaihtoon vaikkei ehtinytkään kuin kartoittaa tilanteen. Panin tekstarin takas että parantelee rauhassa, mä joudun nyt kyllä ottamaan muualta. Ei tullut mitään vastausta. Panin sitten samantien tekstarin sille paikalliselle, jota olin jo kysellyt ja sain minuutin sisällä tekstarin takas että on sähkölinjoja korjaamassa (on siis myös sähkäri) ja että soittaa kunhan saa tilaisuuden. No, ei tuntiakaan niin jo soitti. Riippuu myrskytuhoista että koska pääsee mun saunan kimppuun, mutta kyllä mulla tosta jäi nyt ihan hyvä fiilis. Ei se nyt valmiiks tule siiheks kun se alkuperäinen remppamies tulee sieltä työharjottelustaan, mutta ei sille nyt vaan voi mitään. Mutta vituttaa, vituttaa aika ankarasti kyllä. En mä kyllä vaan osaa näköjään tätä miesten maailmaa, siis olla vittumainen ja tiukka bitch. Annan vain pyörittää itteeni tyhmänä. Helvetti!

ARGH!