Opiskelustressiä

Huomenta täältä kirkasvalolampun loisteesta.

Opiskeluhommia pitäisi tehdä, mutta ehkä kohta... Ammattikorkeakoulun valintakokeet oli muutama viikko sitten ja tulokset tulevat vissiin tämän kuun loppuun mennessä. Ei juurikaan stressaa, koska pääsin jo ennen valintakoetta todistusvalinnalla yhteen kouluun sisään. Tosin se sijaitsee varmaan 150 kilsan päässä, mutta on sentään monimuotokoulutus. Vielä on vähän epäselviä kaikenmaailman siirtohakumahdollisuudet, mutta ainakin oikea tutkintoon johtaa opiskelu alkaa tammikuussa :). Mä luulen, että se oikea opiskelu on helpompaa kuin tämä avoimen amk:ssa opiskelu, koska mulla on niin epäpätevä ja piiskurimainen opintojen ohjaaja (mä ite). Tässä touhussa ei oo mitään järkeä, homma ei pysy millään tavalla hanskassa enkä opi tarpeeksi niitä asioita, joita ehkä haluaisin. Nelosta huonompaa arvosanaa ei mun asteikolla jostain syystä ole (asteikko 1-5) ja pitää aina pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Opinnäytetyön aihekin olisi jo valmiina, eli haluaisin alkaa jo sitä tekemään, mutta en osaa, enkä ole vielä edes missään koulussa, eli ohjeita en vielä saa. Aihe olisi hyvä ja projekti, josta sen haluaisin tehdä alkaa NYT. Turhauttavaa.

Etätyöskentely siellä aurinkorannikolla oli niin epäergonomista, että hajoitti mun ranteen. Viime viikonloppuna rannetuki ranteessa yritin kömpelösti vääntää 10 sivuista tehtävää kasaan. Olin äärimmäisen turhautunut kun käteen sattui, tuki oli tiellä eikä mitenkään päin ollut hyvä, eikä mistään tullut mitään. Aihekin oli vaikea eikä homma edennyt.  Huono olo ilmeisesti sitten purkautui Yksisarvismieheen ja sain sen suuttumaan. Kyseessä on hyvin rauhallinen tapaus, joten tilanne oli mun näkökulmastani katastrofaalinen ja kaikki pelot ja tunnelukot hehkuivat hälytystilassa. Pitäisi pystyä olemaan parempi tyttöystävä (mun ajatus, ei hänen).  Jotenkin vaikea muistaa, että voisi yrittää vähän rajoittaa purskahduksiaan, kun on tottunut siihen, että voi olla mikä on, eikä tarvitse miettiä miten uskaltaa olla ja mitä uskaltaa sanoa.

Stressi ei sovi mulle ja silti kuitenkin järjestän sitä itselleni. Mun ihosairaus on ryöpsähtänyt oletettavasti stressin takia valloilleen, eli pitäisi vähän rauhoittaa tilannetta tai muutun mätäpaiseeksi.

Kyllä tää tästä, aina ennenkin oon saanut hommat ajallaan valmiiksi, suorittaja kun oon...

Maanantaita

Moi pitkästä aikaa!

Voitteko kuvitella, että mulla on edelleen kaikki hyvin. Hieman pelottaa tämmöistä sanoa, koska huomenna on lentomatka, enkä viitsisi karmaa häiritä. Lentäminen on kuitenkin turvallisin matkustusmuotot jnejne, joten pelko pois... Olen lähdössä kahden viikon työmatkalle, eli se tarkoittaa kahden viikon eroa Yksisarvismiehestä. Viikon ero meillä jo oli metsästysreissun takia ja jo se tuntui musta melkoisen pahalta. Kaksi viikkoa voi olla TOSI paha. Paha voi olla myös asua kahdeksan työkaverin kanssa samassa talossa kaksi viikkoa. Huhhuh. Mä olen asunut kohta kahdeksan vuotta pääasiassa yksin,  joten tuntuu hurjalta tulevat kaksi viikkoa suht vieraitten ihmisten kanssa. Ihmisten, joista jokainen on nuorempi kuin mä, osa jopa lähellä mun esikoisen ikää. Kävi ilmi, että mä olen jopa vanhempi kuin firman toimitusjohtaja. Taidan olla firman kolmanneksi vanhin. Tuntuu hieman oudolta, koska mä miellän itseni aika paljon nuoremmaksi, kuin mitä ikä kertoo. 

Viihdyn uudessa työpaikassani edelleen todella hyvin. Olen kotiutunut, tunnen itseni osaksi porukkaa, olen tyytyväinen. Olen hämmentynyt henkilöstön huomioimisen määrästä.  Edellisessä työpaikassa oli myös lounasetu ja hieronta, mutta henki aivan täysin eri. Suvaitsevaisuus, johtaminen, rentous, sekä työntekijän ja työkaverin kunnioitus ja arvostus on täysin eri tasolla. Henkilöstöasiat ovat kuin oppikirjasta. 

Hetken mielijohteesta jokunen viikko sitten osallistuin yhteishakuun mielessä ammattikorkeakoulupaikka. Avoimessa ammattikorkeakoulussahan  olen opiskellut jo keväästä alkaen ja vuoden loppuun mennessä pitäisi olla 45 opintopistettä jo kasassa, eli neljäsosa tutkinnon laajuudesta. Olen huomannut, että olen melkoisen huono ottamaan kritiikkiä vastaan hengentuotteistani. Menossa on kurssi, jonka opettaja onkin melkoisen ankara ja tehtävistä ei tulekaan pisteitä siihen malliin kuin olen tässä jo ehtinyt tottua. Sekös ottaakin koville ja jupisen lähipiirille harmistustani. Kolmonen on kuulemma ihan hyvä. Niin varmaan jos ei sattuisi olemaan mä. En mä perfektionisti ole, ainakaan omasta mielestäni, koska en todellakaan ehdi panostamaan kursseihin niin paljoa kuin pitäisi, mutta silti huonot arvostelut tehtävistä ottaa päähän. Eihän arvosanoilla mitään väliä ole, kunnes sitten yhtäkkiä onkin jos vaikka keksii ruveta vielä joskus jatko-opiskelemaan.

Keittiöremppa meni päin helvettiä, mutta en toistaiseksi viitsi siitä kirjoittaa, kun tilanne on vielä kesken. Kuluttajariita saattaa tulla jos mun ehdotus ei mene läpi. Jos pääsemme sopuun, niin en tee asiasta julkista. Ihme case kerrassaan. Amatöörimäistä puuhastelua sekä johdossa, että suorittavalla taholla. Hymykuopparemppamiestä on ollut ikävä. Jos joskus vielä remppaan niin teen taustatyön paremmin.

Huomenna tähän aikaan olen ehkä selvinnyt lennosta ja sangria uima-altaalla siintää mielessä. Eikun työmatkallehan olinkin lähdössä. Onneksi vapaa-aikaa ja aurinkoa riittää myös :)

Ensimmäinen työviikko ja koontipäivitys

Olen selvinnyt ensimmäisestä työviikosta kunnialla. Esimieheni (mua nuorempi, mies) kehui, että sain mukamas paljon aikaiseksi. Tai saattaa se olla esimieheni esimies, en oikeestaan ole varma kuka on mun esimies, mutta onko sillä niin väliä. No, en kyllä saanut paljoa aikaiseksi, ihan hävettää miten paljon aikaa tuhrasin simppeleihin asioihin. Hyvä kuitenkin, että palautetta tulee positiivisen kautta :).

Olo tuntuu aika kädettömältä, kun pitäisi osata tehdä töitä Macilla, kun mulla ei ole mitään kokemusta Applen systeemeistä. Nolottaa kysellä simppeleitä pikkuasioita tyyliin "ööö, miten tallennan nimellä?" tai "miten tulostan pdf:ksi". Kaikki toimii jotenkin käänteisesti. Joitain onnistumisen elämyksiä onneksi ehdin saamaan jo tälläkin viikolla. Työpaikka on KIVA! Johto  on HYVÄÄ ja meininki positiivisesti erilainen :). 

Hassua oli se, että tapasin tänään töiden merkeissä edellisestä pidempiaikaisesta työpaikastani tutun henkilön, tehtiin vajaa vuosi aika läheistä yhteistyötä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun istuin yhteiseen palaveripöytään :D. Yhteistyö tulee varmaan toimimaan hyvin, ihan hyvä tyyppi on. Onneksi en lähettänyt erästä valmiiksi kirjoitettua sähköpostia, jonka meinasin työsuhteeni päätyttyä lähettää aiempaan työpaikkaan, koska tämä henkilö esiintyi myös siinä sähköpostissa. Mitä tästä opimme? Älä polta siltoja, ellet ole 100% varma ettet tarvitse niitä vielä joskus. Ei se sähköposti olisi varmaan siltaa polttanut tämän henkilön suuntaan, mutta kuitenkin olen tyytyväinen, etten sitä lähettänyt. 

Mä olen innostunut mun uudesta työstä niin paljon, että olen löytänyt facebookista alaan liittyvän ryhmän ja notkun siellä ahmien tietoa. Pitäisi ehkä rajoittaa vähän... Päätä on särkenyt joka päivä tällä viikolla, pää ylirasitustilassa vissiin. Neljänä yönä viidestä olen nähnyt työunia ja sen yhden yön unta vanhasta heilasta, joka totesi "ei me taideta oikein sopia yhteen, näkeehän sen jo siitä, miten eri tavalla me nimetään tiedostotkin". Ehkä toikin oli oikeestaan työhön liittyvä uni, eikä vanhaan heilaan. 

Koska olin erityisesti tänään ansainnut perjantaiviiniä, niin nyt tulee juttua :D. 

Olen nyt keväästä alkaen suorittanut  avoimessa ammattikorkeassa 25 opintopistettä. Eihän se kovin suurelta määrältä kuulosta, mutta olen tyytyväinen. Olen stressannut liikaa, mun valtava elämänkokemukseni on siivittänyt mut huikeisiin arvosanoihin (huomatkaa viini alkaa vaikuttamaan). Nelosta ja vitosta pukkaa. Viime viikolla tempaisin 10 opintopistettä  (1 opintopiste vastaa 27 tunnin työmäärää) käytännössä kolmessa päivässä, en ole ylpeä siitä, mutta opiskeluaika meni muuttamiseen ja kotirouvan leikkimiseen. Kurssit olivat onneksi alasta, jolla olen työskennellyt, joten pohjatietoa onneksi oli, muuten olisi saattanut epätoivo iskeä. Yksisarvismies totesi, että musta löytyy yllättäviä voimavaroja tiukan paikan tullen. Tiedetään, olenhan nainen :D.
Nyt olen napsinut ns. helppoja kursseja (eivät kyllä oikeesti ole olleet helppoja) päältä pois, joten vaikeuskerroin lisääntynee. Pohdin, pitäisikö mun hakea yhteishaussa, vai jatkaa avoimessa vielä hetki, en tiedä. Kaikki aikanaan. 

Esikoinen muutti omilleen, haikeaa. Siellä se pärjäilee Helsingissä ja käy vaihtarivuoden jälkeen taas lukiota aikuiselämä alullaan. Huikean hienoa, mutta haikeaa. Kuopus aloitti ammattikoulun ja on vihdoin motivoitunut opiskelusta. 

Mulla alkaa ensi viikolla keittiöremppa, ihanaa, saa sen valmistuttua tiskikoneen ja purettua loput laatikot! Ai että mä odotan innolla! 

Lauantaiaamua

Lauantaiaamu, mun lempipäiväni ja hetkeni. Rauhallinen aamukahvihetki lintujen laulellessa. Parvekkeen ovi on on auki, joten leikin olevani pihalla, vaikka olenkin joka toinen viikonloppu sänkynäni toimivalla sohvalla, kuopuksen nukkuessa viilennetyssä makuuhuoneessani.

200 sivuinen kirja ja siihen liittyvä tehtävä odottaa tekemistään, deadline meni 2 viikkoa sitten, mutta jostain syystä opettaja antoi armoa ja aikaa huomiseen sen tekemiselle. 15 opintopistettä 1,5 kuukaudessa ylittää hieman mun jaksamiskyvyn, Pakko tarkistaa syksyn opintosuunnitelmaa tai näännyn. Tyypillistä Puolista, pakko vetää täysillä tai ei ollenkaan. Vaikka on ollut kiire ja väsy, olen pitänyt kiinni kävelyistä Yksisarvismiehen kanssa. On ollut päiviä kun kävelykutsun tullessa olen ensin kirjoittanut selitykset miksi en nyt ehdi kävelylle, pyyhkinyt ne pois ja vastannut myöntävästi. Priorisoitava välillä liikuntaan ja mielen rauhoittumiseen.

Maanantaina teen asuntokaupat ja muuton pitäisi toteutua heinäkuun loppuun mennessä. Jostain syystä en oikein koskaan kotiutunut tähän vuokrakämppään, ehkä kun mulla on vieläkin liikaa tavaraa, eikä asioille ole paikkoja. Nyt suoritankin karsinnan osa II ja rankemmalla kädellä, Kaikki epäpirskahtelevat huonekalut saavat lähteä.

Kunhan pääsen muuttamaan niin toivon, että rauhoitun kun pääsen asettumaan aloilleni ja takaraivossa ei enää hakkaa rahojen valuminen vuokranantajan taskuun. Tuo kaksio olkoon  kotini seuraavat vuodet.

Vaikka olenkin ollut työn vaihtamisen ja opiskelun aloittamisen jälkeen aika uuvuksissa, niin ainakin työn vaihto oli niin oikea veto kuin voi. Olen antanut itselleni määräajan, joka mun pitäisi jaksaa olla tuossa työpaikassa, jotta saan siitä irti urani kannalta olennaiset asiat. Työnantaja on myös hyvin joustava, eli oikein mainio paikka opiskella työn ohessa. Voihan se olla, että määräajan sisällä tykästynkin niin paljon paikkaan, että haluan jäädä sinne.

No niin, eiköhän tässä ole tarpeeksi lämmitelty jo opiskelutehtävän kirjoitusta varten. Tänään jos saisin puristettua tehtävän kasaan niin voisin huomenna jopa relata/siivota/pakata/tehdä kakkosduuneja/osallistua community dayhin (pokemon). No, tuskin tapahtuu...

Nauttikaa te muut ihanasta kesäpäivästä!

Suunta kirkastuu

Epämääräinen tempoilu työkuvioiden kanssa alkaa selkeytymään. Hain uutta työpaikkaa jälleen kerran. Työpaikka on laadultaan semmoinen, johon ei pitäisi olla ongelmia päästä, useampi paikka haussa ja epäsuosittu ala. Jos en pääse, niin sitten onkin jo huonompi tilanne. Mutta ei hätää, on plan b selvillä! Haen yhteishaussa  monimuoto-opiskelemaan ja haen todennäköisimmin opintovapaata nykyisestä työstä. Todennäköisesti haen opiskelemaan, vaikka saisinkin tämän uuden työpaikan. Teen sen sitten vain työn ohessa.  Jos koulun ovet eivät avaudu niin suoritan ensimmäisen vuoden opinnot avoimen puolella :)

Tuskailin tuon työpaikan hakemisen kanssa, koska se ei todellakaan ole mun unelmatyöpaikka, mutta Yksisarvisen kysymys, että viihdynkö sitten nykyisessä työpaikassa, pisti pohtimaan asiaa hieman toiselta kantilta. Ollako huonossa työpaikassa, jonne ajaa pari tuntia päivässä vai työpaikassa, joka on kävelymatkan päässä? Kyllä muutama lisätunti vuorokauteen kompensoi jo jotain.

Tuntuu aika mukavalta kun on askelmerkit selvillä. Talviloma selvensi ajatuksia ja tuli selvästi tarpeeseen!