Lukijat

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kätevä emäntä

Maanantaina annoin ystävälliset pakit lenkkimiehelle. Se otti ne ihan hyvin ja kiitteli kun kerroin tässä vaiheessa enkä vedättänyt. Haluaa pysyä kaverina, no mikäs siinä... Jutskailtiin siinä illan mittaan vielä pikaviestissä ja sain kuulla olevani ylianalyyttinen. Ai minä vai :D. Okei, myönnän...

Eilen ajattelin lähteä aikaisin töihin kun hommia on enemmän kuin riittävästi. 6:20 autoon ja avaimen vääntö. Virrat lähti päälle mutta kun väänsin loppuun asti niin virrat katosi. Joka yrityksellä kunnes virtojakaan ei enää tullut päälle. No, toimin tietysti niin kuin lauantaina parkkihallissa että potkin raivokkaasti rengasta ja kaupan päälle löin konepeltiä. mutta ei, ei toiminut tällä kertaa. Lenkkimiehen apu on poissa laskuista (vaikka  kirjoittikin että auttaa mielellään jos tarvitsen apua). Äkkiä soitto Ystävälle, joka sattui olemaan menossa jo töihin ja otti mut kyytiin ja vei keskustaan, josta jatkoin työkaverin kyydissä töihin. Seitsemältä olin töissä. Takaisin sitten toisen työkaverin kyydissä. Kyllä on hankalaa.

No, kotiin päästyäni päätin tutkailla asiantuntevana konepellin alusta. Katselin että joo, akku olis tuossa ja navat tuossa. Mietin että mahtaakohan ne akkukengät olla kunnolla kiinni ja huomasinkin että toinen oli vähän ylempänä kuin toinen. Painoin sen alas ja kävin kokeilemassa starttaamista. Ja tadaa, käyntiin lähti! Ai että oli kyllä hieno fiilis kertakaikkiaan! Olen mä sen taas viemässä korjaamolle, mutta pääsin (ainakin tänään sillä vielä liikkeelle). Ystävä väitti aamulla että siitä on varmaan akku paskana. Mä väitin kivenkovaa vastaan, että ei varmana voi olla akku kun on vain kaksi vuotta vanha. Ystävän mielestä nykyajan akut ei todellakaan kestä kuin alle kaksi vuotta. No, mä olen edelleen eri mieltä.

Ärsyttää nää jatkuvat auto-ongelmat, mutta ei mulla ole varaa nyt vaihtaakaan autoa. Pöh.

Tänään saan pikkujoulumekon ompelijalta! Jännittävää! Eilen ostin astetta pienemmän kuristuskortsun sinne alle ja huvitin Helmeä sovituskoppikuvalla, jossa mahamakkara pursuaa korsetin rakosesta ja huutaa apua :D. Hihittelin itsekseni huvittavalle peilikuvalle ja mahamakkarareppanalle, jota puserrettiin ja kiristettiin niin, että se pullahti ilmeisesti selkäpuolelta vapauteen :D. Se korsetti jäi sitten kauppaan.
Sillä matkalla näin K:n autoilemassa. Tuntuipas pahalta.

Tässä se on, mun maha, joka yrittää mutista että älä saatana kurista turhamaisuutes takia, vaan syö vähemmän! :D. Kyllä tuo yllättävän sileäksi meni :D. Ja miehille terkuja, että näin me teitä huijataan :). Karmea totuus paljastuu sitten ennen pitkään.

Alusvaatteilla kun vähän siloittelee niin saa ihan kelvollista jälkeä :)




Tuntuu että tämä viikko menee ohi ennen kuin ehdin tajutakaan! Ainakin perjantaihin asti tuntuu olevan yhtä matalalentoa. Käsilaukkukin vielä puuttuu ja huomiset töihinkulkemisetkin on vielä pohdinnassa. Ja pikkujouluboleron virkkaus puolitiessä. Argh!



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ei vaan ei

Äh, toiset treffit takana ja ei, ei vaan ei. Ei tule sinne päinkään olevaa fiilistä että haluaisin enemmän. Pussaillessa tuli fiilis että haluan pakoon, ei ollenkaan semmoinen fiilis että haluaisin painautua lähemmäs.

Hieroi ihanasti hartiat, oli lähellä ja kiva, mutta ei. Ei vittu vaan ei. Ei kolahtanut muhun. En mä tiedä miten musta tuntui niitten ekojen treffien jälkeen siltä että olis vaikka voinutkin kolahtaa. Kai mä harhaannuin niistä ruusuista sitten. Ja siitä että oli tosi helppo puhua ihan kaikesta.

Paperilla mies olisi melkein täydellinen mulle. Kypsä, ajattelevainen, ihana, auttavainen ja ties vaikka mitä muuta. Mies, jonka mielestä naisella ei voi olla liikaa kauniita kenkiä. Mutta ei. Ja mua harmittaa ihan älyttömästi!!! Mua harmittaa myös ihan älyttömästi miehen puolestakin kun ehti jo muhun ihastumaan. Tuntuu siltä että pitäisi pyytää anteeksi.

Ihan perseestä.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Auto perkele, mä en pidä sinusta enää

Mun elämä, milloin siitä tuli näin vaikeaa...

Odottelen kissanpennun katsojia saapuviksi. Jätin siivouksen tähän aamuun, koska on ihan turha siivota aikaisemmin kun nuo sotkee niin paljon. No, hidas aamukahvi sängyssä niin kuin tavallista ja siivoamaan. Huomasin että olin heittänyt mopin pään roskiin, eli pikaisesti kauppaan, eihän tässä mikään kiire ollut. Moppi mukaan ja takas autoon. Ei edes naksahdusta, ei vinkaisua, ei inahdusta. Ajattelin että no niin tietysti. Tätähän se mun elämä on, ihan just tasan tätä. Kun aikatauluihin ei ole laskettu auto-ongelmia niin tokihan niitä tulee, sehän on selvä. Olen aika paljon kirjoitellut Lenkkimiehen kanssa ja nyttenkään en keksinyt muuta kuin laittaa sille tekstarin. Lähti heti tulemaan. Kerroin että mun elämä on sitten tämmöistä, että tervetuloa vaan mun elämään. Muistutin kyllä ettei tuo ollut vielä mikään lupaus. Mä olin toki suoraan sängystä noussut, ei ripsaria, kotihousut ja silleen. Otti sen verran rankasti päähän, että nousun autosta ja potkaisin rengasta. Istuin autoon ja väänsin avaimesta ja lähti käyntiin. Äkkiä tekstaria että sori sori ja kiitos kauheesti mutta auto lähtikin käyntiin.

Kiltti mies, avulias, puhekykyinen ja ajattelukykyinen. Illat kirjoitellaan syvällisiä ja huomenna kai mennään lenkille, kuulemma hierontaakin olisi luvassa. Katsotaan nyt. Kel onni on se onnen kätkeköön, näin jo etukäteen sanottuna, tässä kellään mitään onnea vielä ole... Lenkkimies on kyllä tainnut jo ihastua...

torstai 20. marraskuuta 2014

Kävelytreffit

Tulin reilu tunti sitten treffeiltä. 5 tuntia ne kesti. Kiva mennä treffeille kun ei ollut edes asiallista ensitreffipipoa! Ihanaa että vastapuolellakin oli ollut samanlaisia ajatuksia vaatetuksesta :D. No, pipo oli pakko laittaa ja näyttää vähän epäseksikkäämmältä. No, hyvähän se vaan oli, mä kun normitilassa suorastaan tihkun seksiä :D. Joo, mä oon nyt vähän sekona...

Käveltiin ensin 1,5 tuntia ja sitten juotiin miehen luona kahvit, tarjosi myös itse leipomaansa pullaa (mä leivon kyllä parempaa, mutta pointsit kotiin silti). Joo, uskalsin mennä hänen kotiinsa kun meillä on se yhteinen tuttava ja kaikkea. Juttua riitti, paljon ja kaikesta, vaikeistakin asioista, hiljaisia hetkiä ei juurikaan ollut.

Tämän illan tunteet ovat pienoinen innostus ja suuri pelko. Kiva että hänen äitinsä talosta on näköyhteys mun taloon. Eiku, onks se nyt sit kuitenkaan niin kiva... Hmm...


Tuliaiset. Tarvii prosessoida.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Överi-Puolis

Huhhuh kun tuntuu että on pitänyt niiiin kiirettä loman jälkeen! Heti maanantaina työkaveri raahasi mut jumppaan ja koska mä urheilen no pain, no gain-mentaliteetilla niin sain työkaverilta hämmästyneitä mulkaisuja kun latasin painoja tankoon niin että itseäkin taas hirvitti. Silloin on jumpannut kunnolla kun ripsarit on poskilla (ei kiva huomata vasta kotona).

Tänään käytiin taas "avannossa". Mä kävin neljä kertaa, muut kolme. Jotain ne työkaverit mutisi että mä vedän kaiken aina överiksi. Vitsillähän ne, mutta tottahan se on. Sanoinkin että tosiaan mä taidan vetää kaiken överiksi ihan kaikilla mun elämän osa-alueilla. Okei, töissä en kyllä.

Viikko on mennyt kyllä niin vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Huomenna pikkujoulumekon pienennykseen (kun mun tissit on kadonnu jonnekin) ja viikonloppuna onkin lapset pitkästä aikaa. Tuliaisten jakoa tiedossa :). Huomenna menen myös kävelylle yhden miehen kanssa. Mulla ei oo urheilutreffivaatteita, jotka näyttäis musta mun parhaat puolet. No, ei voi mitään... Tällä treffikaverilla ja mulla on yksi yhteinen tuttu, joka ei ole ehkä kovin hyvä juttu, mutta katsotaan... Eiköhän siinä käy samalla tavalla kuin kaikkien mun treffien kanssa, mutta ainakin saan huomiseksi lenkkikaverin.

Äidin kanssakin on välit taas vähän parantuneet kun kirjoitin sille ennen reissua aika tyhjentävän kirjeen, joka sai sen ehkä tajuamaan jotain. Kerroin myös kasvaimesta. Siitä tulikin mieleen, että pitäisi varata se kontrolliaika. Hui. Menisköhän se pois jos ei ajattelis? Ei se varmaan.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Reissukrapula

Reissu on ohi ja tuntuu että mä putosin vähän tyhjän päälle. Tai ainakin ritisevän ohkaiselle tasanteelle, joka ritisee ja pettää kohta alta. Ennen reissua oli kohde, johon keskittyä, nyt ei ole. Ja heräsin siihen tyhjyyteen mitä mun elämä on.

Viikonloppu on mennyt oikeastaan vain levätessä. Eilen käväisin baarissa (autolla) sen takia että olin sitä jo viikkotolkulla suunnitellut. Muutama kuuskymppinen äijä tuijotteli tissejä ja yks kuuskymppinen äijä tanssitti. Okei, kyllä ne tissimiehetkin tanssitti, mutta ne oli niin kamalia, että niitä ei lasketa tanssimiseksi. No, tulipahan nyt käytyä kuitenkin. Kävin jopa toisessa baarissa, jossa K:n kanssa olin tapaamisiltana. Olin kuin peura ajovaloissa kun kuikuilin peloissani ympärilleni. Toisenkin ohi kävelin, mutta en uskaltanut sisään.Tajusin, etten ole K:n tapaamisen jälkeen käynyt täällä baarissa. Enkä tiedä olenko ihan heti uudestaan menossakaan ellen saa kaveria mukaan.

Tänään olen jatkanut makaamista. Väsyttää niin kovasti. Jos mä oonkin vaikka raskaana... No, tuskin sentään. Kassit on purkamatta (paitsi saunamiehellä, ai helvetti, omat vitsit on kyllä aina ihan parhaita, ehhehee :D) ja kämpänkin olen onnistunut kahdessa päivässä sotkemaan. Hyvä minä! Huomenna töihin. Plääh ja plaah ja öh...

Paluu arkeen tekee kyllä varmaan hyvää.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Prahan matkakertomus

Huhhuh, kotona vihdoin! Reissu oli kiva ja onnistunut, koitan saada dokumentoitua tähän kaiken oleellisen.

Dieetti oli kuin muisto vain Prahassa ja turvotus nyt sen mukainen. Naama alkoi näyttää jossain vaiheessa turvonneelta petolinnun perseeltä. Niin kuin Helmen kanssa todettiin, että kun pääsee tiettyyn ikään niin kaikki näkyy naamasta heti. Viini, suola, itkeminen, seksittömyys. Noi nyt ainakin.

Meidän ruokavalio oli monipuolinen








Ai että nuo kakut oli HYVIÄ!!! Mansikatkin maistui ihan mansikoille Prahassa tähän aikaan vuodesta! Tuolla pistaasimansikkakakkupaikassa yritin saada kahvia. Ihan semmoista tavallista kahvia. No, eihän se typy ymmärtänyt minkään tavallisen kahvin päälle mitään, joten hätäpäissäni sitten valkkasin jonkun kahvin vain listalta. Cafe americano päätyi tilaukseeni. Kahvi tuli pöytään




Katsottiin Helmen kanssa kahvia ja toisiamme ja alkoi naurattamaan. Ihan helvetisti! Tirskumisen lomasta sain hihitettyä, että mitähän tuolla vedellä on tarkoitus tehdä, että kuuluukohan tuolla pestä kädet tai jotain :D. Saatiin kohtalaisen kokoinen hysteerinen kikatuskohtaus, josta ei meinanut tulla loppua ollenkaan. Hysteriaa ei helpottanut ollenkaan se, että naapuripöydässä jotkut meitä vielä moukkamaisemmat turistit heittivät kengät (ja ilmeisesti myös sukat) pois ja suihkuttivat siinä hienon kahvilan pöydässä jalkoihinsa jotain jalkojenhoitosprayta. Luojan kiitos mä olin selin heihin, koska sain todella pahan kikatuskohtauksen ja vesi vain silmistä valui kun yritin olla ulvomatta ääneen :D. Ei Helmelläkään helppoa ollut! Kuka hoitaa jalkojaan ravintolassa kun vessa olisi ollut 5 metrin päässä? Ei edes me! Saatiin onneksi kikatus jossain kohtaa loppumaan ja keksin vedellekin käyttötarkoituksen, muunkin kuin käsienpesun. Taas tuli sivistyttyä vähän :).

Viimeisenä iltana löydettiin ravintola, jossa osattiin täyttää viinilasi oikein. Vieressä täytetty vesilasi. Kyllä meitä taas nauratti! Opin reissun aikana juomaan oikein sujuvasti valkkaria, hyvä minä! Mut tuntevat tietää, miten nirso mä olen ruuan suhteen ja yllätin itsenikin syömällä viimeisenä päivänä myös gulassia! Opimme matkan aikana kyllä senkin, että ei se ollut perinteinen tsekkiläinen ruoka, mutta ei anneta sen nyt häiritä. Hyväähän se oli! Helmi söi gulassinsa leipäkulhosta, hieno!



Mietittiin että kuuluukohan tuo kulho, eli leipäkin syödä, mutta tultiin siihen tulokseen, että ei ainakaan ennen keittoa.

Nähtyä tuli niin paljon kaunista että tuli kauneusähky!








Shoppailtuakin tuli, enimmäkseen lapsille tuliaisia. En mä itselleni meinannut osata ostaa mitään. Viimeisenä päivänä sain ostettua pikkujoulumekkoon sopivan korun ja korvikset. Niistä ehkä lisää kunhan kirjoitan muutaman viikon päästä pikkujoulupostauksen :).

Hotelli oli niin upea palvelultaan kuin oletettiinkin! Reissuilta palatessa pistettiin aina viinilasit kouraan, joten kuivin suin ei tarvinnut olla. Hotellin johtaja ajoi meidät omalla autollaan linnallekin ihan ilman mitään veloitusta (olisin mä voinut kyllä luonnossa maksaa). Palvelualttius oli muutenkin hieman jopa vaatimattomalle suomalaiselle hämmentävän  hyvää! Voimme suositella lämpimästi! Ravintolavaraukset ja retkien varaukset hoituivat hotellin puolesta eikä mikään oudoinkaan juttu olisi varmaan tuottanut ongelmia. Ei me kuitenkaan yritetty niitä oudoimpia tarpeita silti tyydyttää ja testata sitä rajaa, mihin asti palvelutaso olisi rittänyt. Edustettiinhan kuitenkin siellä Blogistaniaa.

Niin se aika vaan meni nopeasti ja oli kotiinlähdön aika. Taksilla kentälle ja ilmaan. Lennon piti lähteä yhdeksän aikoihin illalla, mutta oli myöhässä tunnin. Väsyneenä se oli hieman kypsyttävää. Huomasin että väsyneenä en jaksanut pelätä kuolemaakaan niin paljoa ja keksin uuden mielikuvaharjoitteen lentopelkokohtausten ajaksi. Ilmakuoppien ainana mielikuvamatkustin keskelle jotain hyvää seksikohtausta, omaa tietty, helpotti heti eikä pelottanut (ai miten niin oon puutteessa?) :).

Helmi lähti lapsukaisensa noutamana ja mä lähdin etsimään autoani Lentoparkista. Enhän mä tietenkään muistanut katsoa että mille käytävälle mä sen auton olin jättänyt, joten hyvän tovin lenkkeilin ympäri parkkipaikkaa ja etsin kiroillen Yarista. Löytyihän se vihdoin ja pääsin lähtemään kotiin. Kotona olin yöllä kolmelta, eli tuli nukuttua piiiitkään.  Kymmenen astetta oli makkarissa ja pääsikin pienoinen ulvahdus kun alastoman kroppani sujautin kymmenasteisiin lakanoihin. Reissussa kun olin häveliäisyyssyistä nukkunut yöpaita päällä niin periaatteestakaan en sitä jatkanut! Villasukat yöasuksi riittää mulle.

Mulla oli matkassa kolmet kengät. Olisi riittänyt ihan vain yhdet, lenkkarit.



Raskas reissu, ainakin mun koipien mielestä, mutta tulipahan tehtyä :D

Kotimatkalla tuli mietittyä että millainen olisi ollut reissu K:n kanssa. Todennäköisesti aika vaikea, eli ihan oikea ratkaisu jättää se reissusta pois ja lähteä Helmen kanssa. Yöllä ajellessani mietin K:ta  myös ja sitten kun radiosta tuli vielä tämä biisi niin väsyikäväitkuksihan se sitten meni. On tässä vielä toipumista.

Reissu oli kiva ja Prahaan mä vielä tulen menemään uudestaan :)




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Auh, koipiin koskee

Hengissä ollaan! Meidän jalat ei kyllä enää ole, mutta ei se mitään. Onneksi on silikonilerpsakkeet ja rakkolaastarit ja rakkopuikko. Jaystävällinen hotellinjohtaja, joka kuskaa meidät minne vain keksitään pyytää :)

Ollaan oltu kultturelleja ja asiallisia, mitä nyt jossain synagogassa bongattiin lasimaalaus, jossa oli ihan selkeä kortsu ja sitten tää hännätön leijona luostarin pihalla


Välipalaa syötiin hotellilla


Joku oli niin hepuleissa, ettei terävän kuvan ottaminen onnistunut.

Tänään tutkailtiin tosiaan luostarin maisemia ja St. Vituksen katedraalia. Aika vaikuttavan kokoinen rakennelma. Tuli mahtavuusähky, kaikki hienot salit ja linnat näytti ihan mitättömiltä sen Vituksen rinnalla.

Jotain mun herkkää sielua hivelevää on näissä kidutusvälineissä




Viiniä tarjotaan hotellilla alvariinsa, eli ei tässä selvää ilta ehdi näkemään. VIelä pitäisi ehtiä jääbaariin, maan alle, helmikauppaan ja ties minne ja aika loppuu ihan just!!!!

APUAAAA!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Perillä!

Perillä!

 Kun aloittaa pakkaamisen tuntia ennen lähtöä niin tulos on tämä. Kaikki tarpeellinen mukana!



Ensimmäiset alastomat miehet nähtiin jo lentokentällä! Harmi kun oli niin paljon trafiikkia, että kuvatodisteet jäi nyt ottamatta häveliäisyytemme takia :).


Lento meni pelätessä, Helmeä ei pelottanut, mä hoin mielessäni "tää on vain ilmakuoppa, tuossa on vain varmaan joku vuoristo, joka liikuttelee ilmamassoja mielensä mukaan, enhän mä hiekkatielläkään pelkää vaikka tärisyttää". Tuota hoin mielessäni puolet matkasta. 

Autonkuljettaja oli vastassa nimilapun kanssa, uih, mikä ruskeasilmäinen nuori poju! Kovin totinen ja hiljainen, mutta kuljetti meidät linnaamme turvallisesti!

Viinit tarjottiin sisäänkirjautuessa ja mukava mies opasti meidän Prahan saloihin ja ihmetteli kovin tyhjältä tuntuvaa matkalaukkuamme (yhteistä toki). Tajusi kyllä että sinne on varattu tila ostoksille.

Päästiin lemmenpesäämme ja voitiin aloittaa honeymoon, mentiinhän samalla vähän niinkuin kihloihin. Onhan tässä tullut molemmin puolin todettua että miehistä ei ole kuin harmia! Viini virtaa ja wlan toimii, voiko parempaa ollakaan!



Sekotiimi kuittaa ja palaa asiaan kun on taas uutta päiviteltävää :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Imartelevaa

Mun blogi on saanut huomiota toisaalla Blogistaniassa. Imartelevaa. Samoihin aikoihin mun blogiin oli ilmestynyt kommentti, jossa kerrottiin mun ja matkaseurani nimet. Sattumaa? En tiedä. Typerää? Kyllä.Tämän takia laitoin nyt kommentit valvotuiksi. Ikävää, mutta pakollista.

Ei, mun nimeni ei ole oikeasti Puolis, vaan mulla on oikeassa elämässä ihan toinen nimi. Täällä blogimaailmassa olen Puolis ja sellaisena haluan pysyäkin. Mä kirjoitan kuitenkin todella henkilökohtaisista asioista, enkä välttämättä halua kovin laajasti tulla yhdistetyksi oikeaan elämääni. Mitään en häpeä, mutta kuitenkin nämä kaksi elämää saavat olla erillään.

Ei mun blogi varmasti kaikkia kiinnosta, eikä ole tarkoituskaan, hyvä niin. Pääsääntöisesti itselleni tätä kirjoitankin, mutta jos voin jollekin olla avuksi ja tsempiksi tätä kautta niin hienoa.

Tulen jatkossakin kirjoittamaan ihan yhtä aidosti mun fiiliksistä. Ne varmasti on joskus huonoja ja toivottavasti joskus vähän parempiakin. Omalla tyylilläni koitan tästä elämästä selviytyä, välillä tulee opettavaisia virhearvioita.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Opas renkaidenvaihtoon naisille

Tässä tulee jatkoa itsenäisen (itsepäisen) naisen elämää-sarjaan. Edelliset osathan ovat (joita googletetaan säännöllisesti)

Akkulaturin käyttö naisille http://puolinaisenero.blogspot.fi/2014/07/akkulaturin-kaytto-naisille.html
Plafondin kiinnitys http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/09/plafondin-asennusohje.html


Renkaathan olen vaihtanut jo useamman kerran itse. Aina ei ole mennyt ihan putkeen, niin kuin vaikka vuosi sitten.  http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/11/puolinaisen-elamaa.html  
Tässä on se perkeleen sovite käytössä, tuo harmaa muovinen. Voi olla myös metallia. Se voi siis ilmeisestikin irrota vanteesta renkaanvaihdon yhteydessä ja jäädä sinne väliin. Mutta oppikaa te mun virheistä :)



No, tässä tulee siis kaikista kokemuksistani ja virheistäni oppineena yksityiskohtainen ohje renkaidenvaihtoon naisille (ja tumpeloille miehille).

Ensiksikin tarvitset kunnon ristikkoavaimen, koska auton mukana tuleva avain ei ole yleensä mistään kotoisin. Jos pultit on kiristetty pulttipyssyllä niin varaudu huutamaan kirosanoja. Mulle kävi näin. Ensiksi tarvitsee yleensä googlettaa että kumpaan suuntaan ne pultit aukeaa. Ne aukeaa siis vastapäivään. Aseta ristikkoavain pulttiin niin että se on suht vaakatasossa. Astu toiselle sakaralle (avautumissuunta huomioiden) ja kisko käsillä toisesta sakarasta. Voimia tehostaaksesi voit karjaista "aukea vittuperkele". Tätä toistetaan niin kauan kunnes pultti aukeaa. Pultit kannattaa löysätä kun auto on maassa, on huomattavasti helpompaa niin.

Tunkin ohjeen ja kiinnityspaikan voi katsoa ohjekirjasta. Tunkataan auto ylös niin että rengas on ilmassa. Irroitetaan pultit ja nostetaan rengas pois. Uusi rengas tilalle, toivottavasti renkaasta löytyy pyörimissuunta niin välttyy pähkäilyltä. Mun renkaassa luki selvästi "rotation", joten selvisin helpolla. Uusi rengas paikalleen, naiselle se on joskus haastavaa kun rengas painaa aika paljon. Yariksen pikkurengaskin. Jos sulle käy niin kuin mulle, eli ihmettelet että miten hitossa ne tapit ei vaan mene reikiin vaikka kuinka ähellät ja käännät ja pitelet rengasta voimien äärirajoilla niin tsekkaa varmuuden vuoksi että onhan se rengas oikein päin. Ensimmäisestä renkaasta selvittyäni olin niin fiiliksissä ja adrenaliineissä (ja niin kokenut, ettei tarvinnut muka edes ajatella) että koitin laittaa rengasta väärin päin! Eli niinku ne pultin kiinnitysreiät sisäänpäin. Joo ei se onnistu silleen, ei. Ei vaikka karjuisi "mene nyt sinne reikään vittuperkele". Mutta oppikaa te mun virheestä tässäkin kohtaa. Sitä ei onneksi VOI laittaa väärin päin :D. Kun kaikki renkulat on vaihdettu niin kiristetään pultit kunnolla kun auto on maassa. Pitäisi muistaa kiristää ne vielä kun autolla on ajeltu jonkin aikaa.

Onnittele itseäsi ja kehuskele facebookissa suorituksellasi!

Näin se hoituu ja taas säästyi muutama kymppi, minkä voi hummata Prahassa :)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Aikapommi

Mä tunnen itseni taas kovin yksinäiseksi. Perjantai-ilta, Vain Elämää, tulisijojen lämmitystä. Päivällä ajattelin että lähden tanssimaan tänään, mutta fiilis on mennyt päivän mittaan ohi.

Jotenkin se tieto, ettei ole koko viikonlopun aikana mitään sovittua sosiaalista livekontaktia on aika surkeaa. Osaan mä itseni kanssa olla, mutta tarviiko KOKO ajan olla? No enhän mä koko aikaa ole yksin ollutkaan, tajuanhan mä sen. On ollut ties mitä kirvesmurhaajaa, avantouintia ja sun muuta suunnitelmaa. Itsestähän se olisi kiinni. Ei vain saa itsestään irti mitään.

Mutta nyt mulla on jostain syystä (jota en osaa eritellä) paha mieli ja itkettää. Kai mä sit rupean itkemään kun ei muutakaan tässä just nyt ole.

Vai pitäisköhän pitää joku itseohjautuva terapiasessio ja analysoida vähän?

On semmoinen tikittävä aikapommiolo.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Avantouintia ja uusi pää

Eilen tuli käytyä avannossa. Tai no, vähänhän se avanto oli suurenpuoleinen, mutta eiköhän se jossain vaiheessa jäädy. Työkavereitten kanssa käytiin ja kivaa oli! Oli kyllä niin lötkö ja rentoutunut olo ettei ihan hetkeen ole ollutkaan!

Tajusin että ensi viikonloppuna on isänpäivä, eli tytöt eivät tulekaan ja joudun viettämään viikonlopun yksin. Eli jos koittaisi vaikka nyt päästä baariin. Treffeille en ainakaan mene, eipä kukaan ole pyytänytkään. Profiilinkin suljin jo. Yksi kirjekaveri mulla on, mutta tuskin kovin kauaa jaksan kirjoitella kun ei tunnu johtavan edes syvällisempiin aiheisiinkaan kuin lehtien haravointi ja lumityöt.

Viikonloppuna pitää siivota ja pakata, kohta mennään!!! Hui!

Tänään pääsin myös kampaajalle ja nyt on kutrit värjätty ja leikattu :). Se on kyllä ihan parasta terapiaa! Ihanaa kun kampaaja muistaa että mitä on viimeksi juteltu (vaikka käynnistä olisi kuukausia)  ja jatketaan siitä että miten hommat on edistyneet sitten viime kerran. Miehet ja treffit ja remontit käytiin läpi siinä hiuksia väkertäessä. Ja se päähieronta! Ai hemmetti että se tuntuu niiiiiiiin hyvältä! Kyllä mä veikkaan että toi kampaajalla käynti on parempaa terapiaa kuin mikään psykologilla käynti, ainakin jos käy hyvällä kampaajalla. Ja mun on kyllä niiiiiin mulle sopiva että :)

Mii sou häpi :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Astetta rankempi Halloween

Nettitreffikokemuksia taas vähän. Mietin että kirjoitanko tätä, mutta kirjoitan ihan varoittavana esimerkkinä kun nettitreffikokemuksiakin googlaamalla mun blogiin kuulemma on joskus tultu.

Mä koin tarvitsevani hieman laastaria ja menin nettitreffailemaan. No, sieltä löytyikin sitten ihan kiva mies. Kirjoiteltiin, soitettiin ja jutut kävi hyvin yksiin. Perjantaina päätettiin sitten tavata. Lähdin suoraan töistä, ei tarvinnut miettiä että mitä pistäisin päälle. Asui vähän kauempana ja mun työpaikka oli lähempänä hänen kotiaan (joo, hänen kotiaan). Oli kiva ilta. Juteltiin, tutustuttiin ja katseltiin telkkaria. Treffit oli semmoiset viisituntiset. Hymy huulilla ajelin kotiin. Päätettiin sitten ottaa toiset treffit seuraavalle illalle niin että jäisin yöksi. Kivaa hei, ei tarvinnut lähteä baariin. Muutama siideri mukaan ja menoksi. En edes ajatellut etten uskaltaisi kun edellisenä iltana oli ollut niin mukavaa ja hellää (ihan asiallisen hellää).

No, join kolme siideriäni siinä illan aikana ja mies joi vähän enemmän. Käytiin saunassa ja näin takkahuoneessa kirveen. Ajattelin että onpa outoa jos pilkkoo sisällä puita. Ilta jatkui ihan kivasti siinä sitten kunnes mies alkoi puhumaan outoja. Ihan vitsillä vaan. Puhui jostain lähellä olevasta lammesta, jota voitais mennä katsomaan. Sinne kun mut hukuttaisi. Sanoin että ei ollut kovin hyvä juttu ja että en lähde sen kanssa mitään lampea katsomaan. Jatkettiin mukavaa iltaa ja kaikki oli ihan hyvin kunnes alkoi puhumaan että jos hän huumaisi mut, hakkaisi mun pään irti kirveellä ja pistäisi mut tonne hänen kellariinsa niin mua ei sieltä kukaan löytäisi. Mitenkään uhkaavasti ei sitä sanonut vaan enemmän huumorilla. Mainitsi myös että hänellä on käsiraudat, aseita (harrastaa lintujen ampumista) ja pippurisumute. Mun huumori ei riittänyt siihen vaan mua pelotti. Kun silmä vältti niin pistin viestiä kaverille että tietää mikä on tilanne.  Helposti olisin voinut ruveta itkemään, mutta sain pidettyä itseni kasassa. En voinut lähteäkään kun olin juonut. Ja jos olisin yrittänyt niin mitä sitten olisi tapahtunut? Käytiin nukkumaan, mä ajattelin kyllä että en varmasti saa nukuttua, mutta ilmeisesti sain kevyen unen päästä kiinni kun heräsin neljältä kun mies lähti alakertaan. Vessa olisi ollut myös yläkerrassa. Mun ensimmäinen ajatus oli se, että hakee sieltä alakerran takkahuoneesta sen kirveen ja pistää mut palasiksi. Sillä kesti kuitenkin niin kauan että vähän rauhotuin. Kävi ilmeisesti siis vain vessassa ja koitti olla herättämättä mua. Helpottunut fiilis kun tuli ilman kirvestä nukkumaan. Aamu tuli ja olin yhtenä kappaleena. Join aamukahvit, mies oli ihan normaali ja halasi kun lähdin. En usko että edes tajusi miltä musta tuntui.

Luntakin oli satanut ja kesärenkailla kotiin. Pienet itkut siinä autossa oli tirautettava. Pohdiskelin että mahdoinko mä ylireagoida ja tekikö mielikuvitus vaan tepposet, mutta ei kai tuommoinen huumori suht tuntemattomalle naiselle ole ihan normaalia.

Eilen vielä ajattelin että tulee kiva viikonloppu, mutta niin ne tilanteet saattaa muuttua. Helvetti sentään.

Joo en mä enää yritä laastaroida. Ainakaan kenenkään vieraan kanssa.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Kiirettä pitää

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. K jätti muutaman asian autotalliini, semmoisia tärkeitä, joita se tulee vielä tarvitsemaan. Vaikka mä nimenomaan muistutin, että katsoo sitten että ottaa kaikki osat sieltä mukaansa. No, mä en perään soittele. Kunhan alkaa mopoaan taas kasailemaan niin huomaa, että hups, jotain tärkeää puuttuu. Ei ole mun ongelma. Lääkkeisiinkään en sitten kuitenkaan pistänyt sitä viestiä, vaikka viime viikonloppuna se tuntuikin hyvältä idealta.

Baariin en taida tänä viikonloppuna sitten kuitenkaan ehtiä, hyvä niin, ehditään Helmen kanssa Prahassa nautiskella kyllä varmaan ihan riittävästi :). Jääbaari, 5 kerroksinnen yökerho, kiirettä tulee pitämään :). Oikein hyvä lähteä naisseurassa reissuun niin ei kulu turhaan aikaa mihinkään epäolennaiseen, niin kuin esimerkiksi seksiin. HYI! Ehtii nähdä niin PALJON enemmän!

Enää viikko! Ihan epätodellista! Pitää ehtiä vielä siivoamaan koko kämppä, kampaajalla käydä, pakata (mul ei oo MITÄÄN päällepantavaa), ommella takkiin nappeja, tehdä matkasuunnitelmaa yms yms... Apuaaa, kiirekiire, kivaa :). Tämä viikonloppu taitaa kyllä mennä niin, etten juurikaan mitään noista ehdi tekemään :). Kiva viikonloppu mulla kerrankin!